Naisasiat

[JypFabu]

ihmisen on voitava olla luonnollisessa tilassa, eikä kokoajan jossain suoritustestissä, että toinen olisi tyytyväinen. Eli, jos lähtökohtainen ajatus suhteessa on, että odotetaan toisen jotenkin parantavan ja muuttuvan, niin pieleen menee.

Tota tähän vois todeta, että homma on pääasiassa kiinni siitä, onko motiivia suhteeseen vai ei, silti millekään ei ole takuuta. Suhteen vois rinnastaa ruukkuun jossa on tuli ja se pysyy liekissä vain, jos molemmat siihen puhaltaa. Muuttuminen on taas luonnonlaki. Ihminen kasvaa ja kehittyy sen kasvuiän jälkeen henkisesti kaiken aikaa. Joskus tuo kasvu vie erilleen, mutta edelleen, jos molemmat puhaltaa, se muuttuminenkaan ei suhdetta tapa. Tätä verrataan usein rannan kiviin, joista aallot särmät tasoittaa.

Monasti tuntuu, että ihmisten on kaikkein vaikeinta hyväksyä ja sopeutua siihen, ettei mitään varmuutta mistään ole, eikä tule, vaan tavallaan hyppää päivästä toiseen tuntemattomaan. Epävarmuutta kestämättömät luonteet on kaiketi kaikkein alttiimpia epäonnistumaan, kun siihen tunteeseen on vaikea sopeutua.

"tuossa on ovi" tarkoittaa oikeasti, että en osaa, en pysty, enkä käsitä koko jutusta yhtään mitään. Tämä ei tarkoita mitään tohvelisankariutta, vaan sosiaalista kyvykkyyttä. Suhteen osapuolilla on kaiken aikaa kaikki data silmien edessä siitä, missä suhde menee, usein vain ihmisen valikoiva halu nähdä tosiasioita johtaa siihen suureen yllätykseen ja hämmennykseen, kun toinen on nähnyt ja kokenut, että ei se yksin puhaltelemalla pala. Jotkut ymmärtää mokansa ja oppii, toiset ei koskaan. Suhteessa on aina kaksi ja "syyllisiäkin" on aina kaksi, jos sellaisia on tarvis löytää, suurimmalta osalta kyse on vain siitä, että elämän pyörteet kuljettelee ihmisiä sinne tänne, sen suuremmin lupaa kyselemättä, vaan kukapa kenellekään on helppoa luvannutkaan.

Jos lähtökohta on jotain suorittaa ja yrittää toista pitää tyytyväisenä, estää jo oma suhteeseen asemointi sen kestämisen ja onnistumisen. Yhtä typerää on kumppanin muokkaaminen, siinäkin pää tulee vetävän käteen ennen pitkää, vaikka muuttaja ja miellyttäjä pitempään keskenään varmaan rimpuilevatkin. Tulema on yleensä se molemminpuolinen viha ja katkeruus, kun jossain vaiheessa jästipäillekin selviää, että tuulimyllyjä vastaan sitä on elämä hukattu aivan turhaan, syyllinen on sitten aina se toinen, kun ei älyä, että se on muuttunut omaksi peilikuvaksi.

Vanhana raakkina kehtaan kirjata näin nämä suhteen isot linjat totuudeksi, kun on sitä kokemusta ja perspektiiviä sammaleeksi perperin helmaan kerääntynyt.

 

[scholl]

Vaikka suhteessa on aina kaksi osapuolta, niin se on myös sellainen yhteinen henkinen tila, jossa nämä osapuolet toimivat, niinkuin toimivat ja sitä ei oikein voi pakottaa toisin.

Aivan. Tuossa on kaikista olennaisia asia. Lähdetään integroimaan, vaikka ei olla yhteensopivia. Ihmisiä eivät viitsi nähdä tarpeeksi vaivaa sen eteen, että löydetään sopiva kumppani ja sitten tulee ongelmia. Moni alkaa seurustella heppoisemmin perustein kuin hän valitsee auton. Se on ihan absurdi juttu.

Toinen asia on se, että minusta miehet miettivät ihan liikaa sitä, mistä naiset pitävät. Se on ihan hölmöä. Sen seurauksena esitetään jotain tai yritetään muuttua muuksi kuin oikeasti ollaan. Oikeastihan sen kuuluisi olla niin, että ihminen yrittää olla niin hyvä oma itsensä kuin on mahdollista ja katsoa mihin se riittää. Se toinen osapuoli tuskin on yhtään parempi eli jos keskittyy olemaan oma itsensä, niin se on kaikista paras ratkaisu. On hyvä miettiä, että jos näkee päivässä vaikkapa tuhat naista, niin monestako heistä pitää noin ulkonäöllisesti. Ehkä viidestä. Sitten jos niiden viiden kanssa juttelisi, niin kuinka moni heistä olisi kiinnostava noin muuten. Ehkä 0 tai 1. Se tarkoittaa sitä, että todella mielenkiintoiset tapaukset ovat harvassa. Samalla tavalla se menee myös toistepäin. Itselleni on täysin samantekevää, vaikka suurin osa naisista vihaisi minua, sillä en ole esim. pyrkimässä Eduskuntaan naisten äänillä. Pääasia, että jonkinlainen eliittiryhmä naisia ihailee minua ja niistä löytyy sitten joitain potentiaalisia henkilöitä. Siis noin yleisesti ottaen. Satsaan siis ns. Limited edition -naisiin, enkä sellaisiin perusliisoihin, jotka näyttävät kaikki samoilta, pukeutuvat kaikki samalla tavalla ja puhuvat kaikki samoista asioista samalla tavalla ja ovat tylsiä kuin faan ja vähän yksinkertaisia. Niille nimittäin kelpaakin ihan kuka hyvänsä kunhan on vain mies. Paitsi lesboille toki ei.

Minusta monet miehet tarvitsivat jonkinlaista valmennusta. He eivät ymmärrä todennäköisyyksistä mitään ja luulevat, että jonkinlainen haravajärjestelmällä eteneminen olisi paras ratkaisu. Minusta siitä ei seuraa mitään muuta kuin ikävää, keskinkertaista ja jopa riitaisaa vapaa-aikaa.

 

[Birchman]

Niin, ei ihminen varmastikaan muutu. Ei ainakaan pakottamalla. Lampun pitää syttyä ihan omassa päässä, jotta jotain pysyvää voi saada aikaan. Konkreettisimmin nämä varmaan liittyvä terveellisempiin elämäntapoihin, alkoholin ja tupakkatuotteiden vähentämiseen. Vaikeampaa on sitten omaa perusluonnettaan muuttaa.

Meidän suhteessa avovaimo yritti usein kääntää mun pessimististä luonnetta toiseen suuntaan. Luovuttaja en ole, mutta ehkä sellainen turhan marisija ja negatiivinen. Välillä avovaimo sai piristettyä, kunnes taas vanha tyylini nousi esiin. Ei näitä muutoksia kukaan voi pakottaa toista tekemään. En mäkään nauti siitä, etten oikein osaa nauraa ja oon muutenkin aina naama peruslukemilla. Suhteessa tämä sitten näkyi erkaantumisena ja sillä, että toinen painoi vain kovempaa päälle yrittäessään saada mut iloisemmaksi. Tämä taas erkaannutti entisestään. Kyllä mä ymmärrän, mitä hän haki takaa. Keinot eivät vaan toimineet, vaan pahensivat tilannetta. Tähän kun vielä lisää sen, että yritin kuitenkin tsempata ja olla hänelle mieliksi, niin aiheutti vaan enemmän pahaa meidän välille. Toivoisi, että toinen olisi edes vähän yrittänyt ymmärtää tiettyjä asioita, eikä aina alkanut syyttää uhriutumisesta.

Yllä olevaan viittasin, kun kerroin etten oikein itsekään viihdy nykyisen itseni kanssa. Miten joku muu sitten jaksaisi olla seurassani. Tämä on se suurin juttu, mikä pitää nyt saada kuntoon. Kliseisesti oppia olemaan onnellinen itsensä kanssa. Ei vaan jaksa toistaa enää tätä samaa..

Muutama päivä vielä saman katon alla. Sitten alkaa konkreettisesti uusi vaihe elämässä. Todella iso muutos. Melkein koko aikuisikä oltu yhdessä ja itse kokenut valtavan määrän asioita hänen kanssaan. Kyllä se pelottaa, vaikka tiedän sen nyt olevan ainoa oikea tapa jatkaa matkaa. Ei tätä viimeistä puolta vuotta olisi enää jaksanut toistaa. Karsea fiilis. Näet, ettei suhde toimi, et saa sitä itse poikki, et voi elää täysin omaa elämää. Ihmeellinen välitila, jossa vain toivoo asioiden muuttuvan parempaan.

Noh.. Nyt suunnittelen, että teen itselleni jonkun mukavan asian, josta päätän 100% itse. Ei tarvitse nyt ajatella toista. Mitään uutta suhdettakaan ei kiinnosta viritellä. Ei jaksa nyt sekoittaa itseään yhtään enempää kuin on pakko. Päivä kerrallaan tehden asioita, joista saa mielihyvää. Ainakaan toistaiseksi en koe mitään itsetunnon laskuja tai muuta. Surua ja vihaa toki. Tavallaan olo on jopa parempi ja helpottuneempi, kun on kuitenkin tiedostanut asioiden menneen vain huonompaan suuntaan.

 

[Kulkija]

Päivitellään omaa tilannetta. Exän kanssa menossa viimeinen kuukausi saman katon alla. Loppuaikoina tilanne on mennyt siihen ettei olla kuin satunnaisia päiviä viikossa nukuttu saman katon alla. Ne harvat päivät, kun ollaan oltu tekemissä on ollut oikeasti ihan mukavaa. Tehty yhdessä ruokaa ja keskusteltu asioista. Exä jopa päästi pienen itkun, kun kerroin aloittavan työt ensi viikolla. Hän oli pelännyt puolestani etten saisi töitä ja oli niin iloinen puolestani.

Olen tässä myös paria naista alkanut tapailemaan, mutta ei niistä oikein ota selvää. Toisen kanssa pystyn olemaan täysin oma tyhmä itseni, mutta heti tavattuamme molemmat puhuivat hakevansa vain hauskanpitoa. Meillä on myös hieman suurempi ikäero.

Tämä toinen nainen onkin sitten hieman kinkkisempi tapaus. Tutustuimme jo syksyllä koulun kautta ja nopeasti tuli selväksi ettemme pidä toisistamme. Nyt keväällä törmäsimme hieman yllättäen ja annoimme toisillemme uuden mahdollisuuden. Jo parin tapaamisen jälkeen molemmat kertoivat ettei se syksyinen kuva ollutkaan välttämättä se oikea. Ollaan muutamat yöt jo vietetty yhdessä ja pääpiirteeittäin on ollut todella mukavaa hänen seurassaan, mutta silti tuntuu etten pysty täysin olemaan oma itseni hänen kanssaan. Toisekseen kumpikaan ei ole edes puhunut mistään tunteista tai mitä haluaa toisesta. Naisessa myös ärsyttää hieman se, että viestiä ja tapaamispyyntöjä tulee kyllä usein, mutta kaikki fyysiset aloitteet on itse pitänyt tehdä. Vaikuttaa hieman siltä, että molemmat ovat vielä hieman varuillaan, koska sama koulu ja tuttavapiiri. Olen kyllä tyytyväinen tähänkin tilanteeseen, jossa vain tapailemme, joten ehkä annan vain mennä virran mukana ja pidän hauskaa näiden molempien naisen kanssa.

 

[mikko600]

joten ehkä annan vain mennä virran mukana ja pidän hauskaa näiden molempien naisen kanssa.

Tuossa sanoit sen itse tiivistettynä.

 

[Birchman]

Aika tarkkaan kuukausi sitten avovaimo ilmoitti, että vuosia kestänyt yhteinen taipaleemme on tullut tien päähän. Toki merkkejä oli ilmassa viime aikoina, mutta vasta tuolloin tuli se lopullinen ilmoitus. Ystäväni sanoi hyvin, että asian lopullinen ääneen sanominen pistää kyllä helposti karskimmankin kaverin polvilleen. No niin mullakin kävi, vaikken kovin karskina itseäni pidäkään. Sokkiaaltoa ja toisen päätöksen perumisen yrittämistä kesti omalta osaltani noin viikon. Tämän jälkeen hyväksyin asian ja aloin järjestää elämääni tulevaa ajatellen.

Tähän mennessä on kyllä saanut paljon aikaan. Asumiseen liittyvät asiat alkavat olla kunnossa, olen keksinyt jatkuvasti itselleni tekemistä enkä ole jäänyt sohvalle surkuttelemaan. Tekeminen ei ole ollut juhlimista ja juopottelua, vaan ihan arkisia asioita. Milloin olen lähtenyt pyöräilemään, ottamaan aurinkoa, lukenut hyvää kirjaa, urheillut, matkustellut ja niin edelleen. Liike pitää mielen virkeänä ja helpottaa prosessoimaan tapahtunutta. Sinänsäkin tämä on ollut melko terapeuttista, sillä avovaimolla oli aika kova hinku aina päättää aikatauluista yms. Nyt on sitten positiivisesti ajatellen kiva vain miettiä, mitä minä haluaisin tehdä. Yrittää kliseisesti löytää itsensä..

Toki tässä on paljon prosessoitavaa vielä ja luultavasti siinä vaiheessa, kun viimeiset yhteiset asiat ovat pois päiväjärjestyksestä, iskee konkretia vielä kerran vasten kasvoja. Ystävä tosin kertoi, että siitä alkaa myös lopullinen irtautuminen ja eheytyminen, kun toinen on pois elämästäsi tavaroista lähtien. Yhteyttä en ajatellut pitää, mutta järkevät aikuiset ihmiset toivon mukaan voivat moikata tavatessaan. No hard feelings häntä kohtaan.

Mieli on yllättävän rauhallinen. Suurimman osan ajasta pystyy jo olemaan niin sanotusti normaali. Toki välillä tulee pakottava tarve purkaa surua ja vihaa. Nämä lienevät kuitenkin ihan normaaleja tunteita, mitä tällaisiin tilanteisiin liittyy. Hyvä niin. Mieluummin suren ja raivoan nyt, kuin uskottelisin itselleni ettei tämä tunnu missään.

Uusi suhde ei kiinnosta. Ihmettelen, miten ihmiset (varsinkin jätetyt) voivat hypätä melkein heti jonkun toisen kainaloon. Itsellä ainakin on niin paljon asioita käsiteltävänä, liittyen sekä päättyneeseen suhteeseen että itseeni yleisesti, ettei ole mitään kiinnostusta yrittää tutustua uuteen ihmiseen tällä hetkellä. Uskon kuitenkin, että senkin aika tulee. Olen yrittänyt olla ihmisten ilmoilla ja jotenkin on sellainen kutina, että kauniimmalta sukupuolelta saa ihan mukavasti katseita. Se on ihan kiva piristävä asia, mutta millekään laastarille en koe nyt tarvetta.

Päivä vain ja hetki kerrallansa laulettiin eräässä virressä (kaunis virsi btw. vaikka en olekaan kovin uskonnollinen ihminen). Kyllä mä vahvasti uskon, että tämä oli meille molemmille hyvä ja oikea päätös. Uskon myös, että elämä tulee tuomaan jotain hyvää. Jos katson viimeistä kymmentä vuotta, liittyy siihen paljon hyviä asioita niin parisuhteen kuin muunkin elämän osalta. Ja liittyy siihen paljon raskaita ja surullisiakin asioita. Tämä on nyt vaihteeksi taas yksi surullinen asia, mutta elämä kantaa. Ikää kun tulee lisää, oma ajattelu muuttuu. Ehkä se on sitä perspektiiviä, josta aikuiset ovat aina muistuttaneet.

 

[Rontti]

Ollaan muutamat yöt jo vietetty yhdessä ja pääpiirteeittäin on ollut todella mukavaa hänen seurassaan, mutta silti tuntuu etten pysty täysin olemaan oma itseni hänen kanssaan.

Ymmärrän kyllä, että vaikutusta toiseen tehdessä sitä vähän yrittää olla jopa enemmän kuin onkaan ja varmasti vähän korostetunkin kohtelias yms. mutta kyllähän lähtökohta on se, että sitä on kuitenkin aina ihan oma itsensä. En itse jaksaisi ainakaan mitään esittää, enkä nyt tarkoita, että lainattu henkilökään niin tekee, mutta kalskahti vaan korvaan tuo, että ei pysty olemaan oma itsensä jonkun kanssa. Mitä nää tarkoitat tuolla?

 

[Birchman]

mutta kyllähän lähtökohta on se, että sitä on kuitenkin aina ihan oma itsensä...
...Mitä nää tarkoitat tuolla?

Itse ainakin ajattelen tuon enemmänkin niin, että jos ihminen ei pysty olemaan oma itsensä toisen kanssa, se kertoo oikeastaan henkilön vajaasta itsetuntemuksesta. Tuossa hetkessä pitäisikin kysyä itseltään, miksi nyt tulee olo etten tunne olevani kotikentällä. Johtuuko se toisen henkilön varautuneisuudesta, varallisuudesta, koulutuksesta, statuksesta, ulkonäöstä. Vika ei siten ole siinä toisessa ihmisessä vaan siinä, ettei ymmärrä omia tuntemuksiaan.

 

[godspeed]

Itsetuntemuskysymykseen otan siltä osin kiinni, että kyse ei ole aina omasta puutteellisesta tajusta, vaan puhtaasti siitä voiko toinen ymmärtää millainen itse on. Se on minusta erinomaista itsetuntemusta, ettei vain paina puolivaloilla menemään. Jos kemiat eivät kliseisesti katsoen kohtaa, niin ongelmia tulisi jatkossa ns. liikaa. Liian erilaiset ihmiset eivät bondaa, ja sekin elokuvaklisee on täysin paskaa, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan.

 

[Musta Nuoli]

Uutinen Iltalehdessä 20.12.2018: Niklas Hagman lopettaa uransa

Uutinen Iltalehdessä 15.5.2018; Niklas ja Piritta Hagman eroavat, eropaperi jätetty 2.3.2018

Eropapereiden jättöön meni kolme kuukautta siitä hetkestä kun hyvin tienaava jääkiekkoilija lopetti uransa ja muuttui vähemmän tienaavaksi oloneuvokseksi.

Melkoisen usein tuntuvat missi- tai mallipohjaiset jääkiekkovaimot laittavan eron vireille melkoisen pian sen jälkeen kun isopalkkainen kiekkotähti on uransa lopettanut ja isoimmat rahahanat ovat tyrehtyneet. On totta kai poikkeustapauksiakin, mutta melkoisella prosentilla tulee avioeroja kiekkostaraperheisiin sen jälkeen kun ura on ohi.

Onko mies ollut näille mallinaisille vain kävelevä kukkaro ja materiaalisten tarpeiden tyydyttäjä, josta voi hankkiutua eroon heti kun rahaa ei enää tule entiseen malliin? En nimittäin usko siihen, että vasta avioeron jälkeen kiekkovaimot voisivat "toteuttaa itseään ja omaa uraansa", koska sellainenhan onnistuisi vallan hyvin aviossakin varsinkin kun kiekkoilijamieskään ei enää muuta kausittain paikasta toiseen ja voi keskittyä kotona olemiseen. Vai se kotona oleminenko siinä sitten lopulta häiritsee? Vai se, ettei mies ole enää tähti ja julkkis jonka kyljessä paistatella?

Toki joskus mieskin vaihtaa ns. nuorempaan kuten Jari Kurri teki. Tikkanen taisi hakata aiemmat liittonsa piloille omilla nyrkeillään. Sami Kapasen vaimo vaihtoi nuoreen lihaan.

Onneksi on tasapainoisia avioliittoja joissa miehen ura ei johda pikapuoliin eroprosessiin. Saku Koivu ainakin on edelleen aviossa ilmeisen onnellisesti, samoin Teemu Selänne (tosin Teukan tulotaso ei ole radikaalisti romahtanut). Heillä ei tosin taida olla puolisoilla missi- tai mallitaustaa.

En syytä enkä syyllistä, ihmettelen vain. Luulisi, että kiekkouran jälkeen pariskunnilla olisi paremmin kahdenkeskistä aikaa ja rahaakin on turvaamassa taloutta.

 

[macnevis]

En syytä enkä syyllistä, ihmettelen vain. Luulisi, että kiekkouran jälkeen pariskunnilla olisi paremmin kahdenkeskistä aikaa ja rahaakin on turvaamassa taloutta.

Vai olisiko syynä se, että tyypillisesti nuo kiekkopariskunnat tapaavat nuorina ja varsinainen jääkiekkoura vie valtavan osan "yhteisestä" ajasta ja uran loputtua sitä yhteistä aikaa onkin paljon ja yhteiset intressit / arvot / mielenkiinnon aiheet eivät todellisuudessa kohtaa.

En jaksa uskoa tuohon rahateoriaan (paitsi Räikkösen ex-vaimon kohdalla).

Ymmärtääkseni Japanissa on samankaltaisia ongelmaa pariskunnilla, kun perheen mies tyypillisesti tekee uraa ja japanilaisen kulttuurin mukaista todella pitkää työpäivää (ei välttämättä edes arkisin nuku kotona vaan jossain putkihotellissa) ja samaan aikaan perheen nainen hoitaa kotia ja lapsia. Sitten aikanaan, kun mies jää eläkkeelle, kotona alkaa kriisi, koska molempien arki onkin muuttunut valtavasta ja samalla he saattavat huomata ettei heillä ole juurikaan mitään yhteistä.

 

[pernaveikko]

Vai se kotona oleminenko siinä sitten lopulta häiritsee?

Vai olisiko syynä se, että tyypillisesti nuo kiekkopariskunnat tapaavat nuorina ja varsinainen jääkiekkoura vie valtavan osan "yhteisestä" ajasta ja uran loputtua sitä yhteistä aikaa onkin paljon ja yhteiset intressit / arvot / mielenkiinnon aiheet eivät todellisuudessa kohtaa.

En jaksa uskoa tuohon rahateoriaan (paitsi Räikkösen ex-vaimon kohdalla).

Uskoisin sen olevan juurikin tämä kotona oleminen, elämä muuttuu siinä yhtäkkiä niin paljon. Sitä on saanut elää melkein sinkkuelämää, kun ukko on aina poissa ja nyt se yhtäkkiä onkin siinä sohvalla ja huomaa kuinka ei juuri kiinnostakaan hänen kanssaan olla.

Mihinkään rahajuttuihin en usko, koska onhan sitä nyt pakko olla jemmassa jossain sen verran, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka lisää ei juuri ensi kuussa ehkä tulekaan.

 

[scholl]

Piritta asui lasten kanssa jossain Porissa tai vastaavassa mestassa, kun Hagman pelasi KHL:ssä. Sitten ostivat kämpän Lauttasaaresta, niin ehkä se asustelu Stadissa ei maalaislikalle ollutkaan mieluisaa.

Tosin olen kyllä samaa mieltä siitä, että jonkinlainen yhteinen projekti monilla pariskunnilla on tuon kiekkouran aikana ja kun se loppuu, niin tulee iso elämänmuutos. Mies helposti makaa sohvalla, mässäilee ja katsoo änäripelejä, eikä sille vaimollekaan ole enää samat kuviot kuin aikaisemmin. Periaatteessa siihen kannattaisi valmistautua jollain tavalla.

 

[scholl]

Toki joskus mieskin vaihtaa ns. nuorempaan kuten Jari Kurri teki. Tikkanen taisi hakata aiemmat liittonsa piloille omilla nyrkeillään. Sami Kapasen vaimo vaihtoi nuoreen lihaan.

Kurrin ex-muija Tiina alkoi dokata. Tikkasen ensimmäinen vaimo Lotta ei halunnut pois P-Amerikasta.

 

[Spede]

Kurrin ex-muija Tiina alkoi dokata. Tikkasen ensimmäinen vaimo Lotta ei halunnut pois P-Amerikasta.

Tikkasen ensimmäinen muija Lotta kypsyi niin paljon Esaan, että aloitti suhteen toisen naisen kanssa kun Tikkanen pelasi New Yorkissa, ja Lotta asusteli Edmontonissa.

 

[steepler]

Eikä kai se eroaminen taloudellisesti edes ole niin super kannattavaa jos on jonkun tason avioehto olemassa, kyllä kuitenkin (jos nyt puhutaan miljoonia tienanneesta) varallisuuttaa on uran jälkeen sen verran että elintaso silti aika hyvä. Tietenkin jos avioehtoa ei ole niin sitten tietenkin nainen voi lähteä aika mukavan summan kanssa peliuran jälkeen.

 

[godspeed]

Keskusteluun ja aiheeseen jotenkin liittyen voisi ihmetellä ihan suoraan miksei ihmiset ota avioehtoja nykyään, kun mitään järkiliittoja ei enää noudateta. Jos syy on joku romantiikka tai jotain vastaavaa niin sellaiset parit ovat tuomittukin epäonnistumaan.

 

[pernaveikko]

Keskusteluun ja aiheeseen jotenkin liittyen voisi ihmetellä ihan suoraan miksei ihmiset ota avioehtoja nykyään, kun mitään järkiliittoja ei enää noudateta. Jos syy on joku romantiikka tai jotain vastaavaa niin sellaiset parit ovat tuomittukin epäonnistumaan.

Miten niin eivät tee avioehtoja, missä niin lukee.

Iltalehdessä oli juttua OJ:sta, hänkin taitaa olla onnellisessa avioliitossa.

 

[godspeed]

Miten niin eivät tee avioehtoja, missä niin lukee.

Ihmettelenkin niitä, jotka eivät ota. Tarkoitus ei ollut yleistää.

 

[Hangon keksi]

Uskoisin sen olevan juurikin tämä kotona oleminen, elämä muuttuu siinä yhtäkkiä niin paljon. Sitä on saanut elää melkein sinkkuelämää, kun ukko on aina poissa ja nyt se yhtäkkiä onkin siinä sohvalla ja huomaa kuinka ei juuri kiinnostakaan hänen kanssaan olla.

Mihinkään rahajuttuihin en usko, koska onhan sitä nyt pakko olla jemmassa jossain sen verran, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka lisää ei juuri ensi kuussa ehkä tulekaan.

Voi silti olla vaan sekin että avioeroa on pohdittu jo kauan, mutta aina haluttu antaa kuolevalle avioliitolle vielä yksi mahdollisuus. Viimeisenä mahdollisuutena sitten se että kun jääkiekkoilijan ura päättyy niin jospa sitten lähtisi asiat muuttumaan paremmaksi. Eivät sitten ole lähteneet.

 

[Freya]

Keskusteluun ja aiheeseen jotenkin liittyen voisi ihmetellä ihan suoraan miksei ihmiset ota avioehtoja nykyään, kun mitään järkiliittoja ei enää noudateta. Jos syy on joku romantiikka tai jotain vastaavaa niin sellaiset parit ovat tuomittukin epäonnistumaan.

Me ei olla tehty miehen kanssa avioehtoa. Silloin kun tavattiin sanoin että minulle on ihan fine jos hän haluaa avioehdon, kun tiedossa oli että tienaa minua huomattavasti paremmin. No kun mentiin naimisiin ei mies halunnut avioehtoa, vaikka se siis edelleen olisi ollut mulle ihan ok. Miehen rahoja ne alunperinkin on, eikä mulla ole mitään intoa olla rahan kanssa naimisissa. Mies sanoi että jos joskus ero tulisi, niin toivoisi silti kaikesta huolimatta että pystyisin elättämään itseni ja lapsemme. Mulle tärkeintä olisi ero tilanteessa ainoastaan se että lapselle olisi tarjota mahdollisimman hyvä elintaso, ja ne miehen rahat saisi jäädä sinne miehelle. Olisi ihan erijuttu, jos oltaisiin tienattu niitä yhdessä.

Näin siis meillä.

 

[Goxim Marky]

Sitä mä ihmettelen eroamisissa, että miten ja miksi naisilla tuntuu aina olevan jo seuraava kundi katsottuna ja selusta suojattuna? Sitten kun lähtö tulee, niin entinen mies jää yleensä suu auki ihmettelemään, että mitä just tapahtui ja kuka toi dude on kuka "auttaa" muutossa. Tai ei niin aina mene, mutta aika akkamainen toimintapa omaan silmään on se, että kaikessa hiljaisuudessa hommataan uusi suhde, kämppä ym olosuhteet johon sitten hypätään. Lopuksi vielä vittuillaan, ettei ex kuunnellut tms alibin varmistamiseksi

 

[scholl]

Sitä mä ihmettelen eroamisissa, että miten ja miksi naisilla tuntuu aina olevan jo seuraava kundi katsottuna ja selusta suojattuna? Sitten kun lähtö tulee, niin entinen mies jää yleensä suu auki ihmettelemään, että mitä just tapahtui ja kuka toi dude on kuka "auttaa" muutossa. Tai ei niin aina mene, mutta aika akkamainen toimintapa omaan silmään on se, että kaikessa hiljaisuudessa hommataan uusi suhde, kämppä ym olosuhteet johon sitten hypätään. Lopuksi vielä vittuillaan, ettei ex kuunnellut tms alibin varmistamiseksi

Minusta naisille monesti kelpaa kuka hyvänsä. Kun kuka vain kelpaa, niin on helppo vaihtaa. Se on vähän kuin bulkkikaljan vedät, niin se ei ole niin suuri ero, juoko Karjalan vai Lapparin ja jos on ikänsä Lapparia juonut, niin ei ehkä osaa arvostaa jotain Paulaneria. Eli jos sattuu olemaan hyväkin mies kyseessä, niin joku perusnainen ei välttämättä osaa arvostaa ja vaihtaa sitten taas kohta lennosta johonkin perusjarnoon.

Naisilla voi olla myöskin enemmän vapaa-aikaa pokailuun. Miehillä on sen verran kiireitä, ettei ole aikaa sellaisiin juttuihin.

 

[teppana]

Uutinen Iltalehdessä 20.12.2018: Niklas Hagman lopettaa uransa

Uutinen Iltalehdessä 15.5.2018; Niklas ja Piritta Hagman eroavat, eropaperi jätetty 2.3.2018

Eropapereiden jättöön meni kolme kuukautta siitä hetkestä kun hyvin tienaava jääkiekkoilija lopetti uransa ja muuttui vähemmän tienaavaksi oloneuvokseksi.

Melkoisen usein tuntuvat missi- tai mallipohjaiset jääkiekkovaimot laittavan eron vireille melkoisen pian sen jälkeen kun isopalkkainen kiekkotähti on uransa lopettanut ja isoimmat rahahanat ovat tyrehtyneet. On totta kai poikkeustapauksiakin, mutta melkoisella prosentilla tulee avioeroja kiekkostaraperheisiin sen jälkeen kun ura on ohi.

Onko mies ollut näille mallinaisille vain kävelevä kukkaro ja materiaalisten tarpeiden tyydyttäjä, josta voi hankkiutua eroon heti kun rahaa ei enää tule entiseen malliin? En nimittäin usko siihen, että vasta avioeron jälkeen kiekkovaimot voisivat "toteuttaa itseään ja omaa uraansa", koska sellainenhan onnistuisi vallan hyvin aviossakin varsinkin kun kiekkoilijamieskään ei enää muuta kausittain paikasta toiseen ja voi keskittyä kotona olemiseen. Vai se kotona oleminenko siinä sitten lopulta häiritsee? Vai se, ettei mies ole enää tähti ja julkkis jonka kyljessä paistatella?

Toki joskus mieskin vaihtaa ns. nuorempaan kuten Jari Kurri teki. Tikkanen taisi hakata aiemmat liittonsa piloille omilla nyrkeillään. Sami Kapasen vaimo vaihtoi nuoreen lihaan.

Onneksi on tasapainoisia avioliittoja joissa miehen ura ei johda pikapuoliin eroprosessiin. Saku Koivu ainakin on edelleen aviossa ilmeisen onnellisesti, samoin Teemu Selänne (tosin Teukan tulotaso ei ole radikaalisti romahtanut). Heillä ei tosin taida olla puolisoilla missi- tai mallitaustaa.

En syytä enkä syyllistä, ihmettelen vain. Luulisi, että kiekkouran jälkeen pariskunnilla olisi paremmin kahdenkeskistä aikaa ja rahaakin on turvaamassa taloutta.

Jokainen ero on tietysti oma juttunsa. Mutta jos lähdetään yleistämään niin enemmänkin lähtisin purkamaan sitä sen huippu-urheilijan elämänmuutoksella. Kun kalenterista ja tavoitteista tipahtaa yhtä-äkkiä 80% pois osaako kovin moni sitä korvata? Tuleeko tilalle joku toinen addiktio, alkoholi? Kun pariskunta pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä huomataanko sitä että perhana vietä eihän me oikeastaan edes tykätä toisistamme enää?

 

[op777]

Piritta asui lasten kanssa jossain Porissa tai vastaavassa mestassa, kun Hagman pelasi KHL:ssä. Sitten ostivat kämpän Lauttasaaresta, niin ehkä se asustelu Stadissa ei maalaislikalle ollutkaan mieluisaa.

Se on varmasti stadin suurkaupungin syke suorastaan ottanut sydämestä, kun on tottunut asumaan Miamin, Toronton ja Dallasin kaltaisissa maalaiskylissä.