Naisasiat

[Saxon-747]

Totta turiset. Epätäydellisyys ja sen hyväksyminen on osa henkistä kasvua. Ehkä me molemmat sorruttiinkin tuolloin samankaltaiseen ajatteluun; etsittiin rinnalle sitä täydellistä ihmistä, jonka kanssa loppuelämä olisi yhtä paratiisia. Minussa se näkyi siten, että suostuin näkemään hänessä pelkästään ne hyvät puolet ja hänessä taas...



...se näkyi siten että jonkin aikaa meidän lyhyen juttumme jälkeen alkoi hän deittailemaan aloittelevaa muusikkoa, josta minä puolestani tulin kateelliseksi.

Mietin tässä nyt kuitenkin, mikä olisi se kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ajattelin, että voisinhan mä kenties avautua hänelle ihan vain kiittämällä vilpittömästi tuolloin antamistaan elämänohjeista, jotka ovat ohjanneet minua nykyiseen suuntaani ja muokanneet minua ihmisenä.

Kiittäminen ei maksa mitään ja vähintään osoittaa sen, että kuuntelin häntä ja otin neuvonsa sydämeeni. Vaikkei välillemme syntyisi mitään kipinää, haluan hänen muistelevan minua lämmöllä, kuten minä häntä... Sen jälkeen voin jatkaa elämääni arvuuttelematta, mitä olisi voinut tapahtua jos olisin uskaltanut avata suuni.

Jotenki tästä tulee pakolla mieleen että tämän kyselyn jälkeen keksit jonkun seuraavan tekosyyn millä voisit kokeilla oiskohan nyt rakkautta ilmassa. Neito on jatkanut elämäänsä joten jatka sinäkin...

 

[Breeze Harbour]

Jotenki tästä tulee pakolla mieleen että tämän kyselyn jälkeen keksit jonkun seuraavan tekosyyn millä voisit kokeilla oiskohan nyt rakkautta ilmassa. Neito on jatkanut elämäänsä joten jatka sinäkin...

Entä jos vain haluan osoittaa välittäväni? Mun mielestä kaikista pahinta elämässä on epätietoisuus. "Mitä JOS olisin tehnyt näin?". Mielestäni on fiksumpaa ottaa asioista hyvissä ajoin selvää, kuin jäädä koko loppuelämäksi pohtimaan, mitä olisi voinut tapahtua jos olisinkin ollut rohkeampi tuolloin nuorena miehenalkuna.

Vaikka elämäni rakkaus löytyisi lopulta aivan toisaalta, haluaisin hänen muistavan minut sinä kaverina joka oikeasti välitti eikä vain sanonut välittävänsä. Viimeisimmän keskustelumme aikoihin 2015 kesältä olin niin pahassa emotionaalisessa umpikujassa, että jotenkin en vain halua että se jää hänen viimeiseksi muistokseen musta. Että olen pelkkä "emotional trainwreck".

 

[adolf]

Entä jos vain haluan osoittaa välittäväni?

Muista vaan se että naiset pääsääntöisesti kokevat kaikenlaisen roikkumisen ahdistavana ja tukahduttavana. Elleivät sitten kärsi läheisriippuvuudesta, mutta ei sekään pidemmän päälle välttämättä kauhean ruusunpunainen tie ole.

 

[pernaveikko]

Muista vaan se että naiset pääsääntöisesti kokevat kaikenlaisen roikkumisen ahdistavana ja tukahduttavana. Elleivät sitten kärsi läheisriippuvuudesta, mutta ei sekään pidemmän päälle välttämättä kauhean ruusunpunainen tie ole.

Näin on. Kyllähän edellinen suhde kariutui pitkälle siihen, että nysvättiin koko ajan yhdessä. Niin kuin ihan koko ajan. En toki unohtanut kavereita ja soittelin paljon ja muuta, mutta noin muuten olimme vain koko ajan samassa paikassa.

Nyt on tilanne päinvastainen ja enemmänkin voisi nähdä, mutta se ei taas erinäisistä syistä ole mahdollista ja onhan tämä silti todella paljon parempi näin.

 

[Breeze Harbour]

Muista vaan se että naiset pääsääntöisesti kokevat kaikenlaisen roikkumisen ahdistavana ja tukahduttavana. Elleivät sitten kärsi läheisriippuvuudesta, mutta ei sekään pidemmän päälle välttämättä kauhean ruusunpunainen tie ole.

Tiedän todellakin mistä puhut. Ei tuo imo ole aina pelkästään naisten ominaisuus, sillä itse tulin lapsena hyväksikäytetyksi "kaverin" toimesta joka roikkui minussa vuosia kiinni antamatta minulle kuitenkaan mitään syitä luottaa häneen. Kasiluokan jälkeen pistin hänen kanssaan lopullisesti välit poikki ja sen jälkeen en ole voinut sietää ihmisiä jotka tarraavat muhun kiinni eivätkä anna ns. tilaa hengittää. Sellainen on ahdistavaa. Sen siitä saa kun on kun on kaikille liian kiltti ja mukava.

 

[Hippi Hiiri]

Vaikka elämäni rakkaus löytyisi lopulta aivan toisaalta, haluaisin hänen muistavan minut sinä kaverina joka oikeasti välitti eikä vain sanonut välittävänsä. Viimeisimmän keskustelumme aikoihin 2015 kesältä olin niin pahassa emotionaalisessa umpikujassa, että jotenkin en vain halua että se jää hänen viimeiseksi muistokseen musta.

Ei sitä kiinnosta "välititkö oikeasti, vai vain esititkö välittäväsi." Jos se olisi kiinnostanut, olisit ollut peitonheilutushommissa 2015, mutta sinun sijaasi siellä oli se muusikonalku.

Tietysti saat lähettää creepyilyviestejä katseiden kohtaamisesta kolme vuotta sitten, mutta sinun on hyvä ymmärtää, että normaalia elämää viettävää nuorta naista sinä tuskin tulet niillä hurmaamaan.

 

[Breeze Harbour]

Ei sitä kiinnosta "välititkö oikeasti, vai vain esititkö välittäväsi." Jos se olisi kiinnostanut, olisit ollut peitonheilutushommissa 2015, mutta sinun sijaasi siellä oli se muusikonalku.

Koen kyllä itse, että hän oli aluksi ainakin jossain määrin kiinnostunut musta. Mutta olin tuolloin vielä ihan poika ja epävarma seksuaalisesta vetovoimastani. Naiset on hyviä tulkitsemaan tunteita. Ne kyllä aistii jos oot epävarma ja heikko.

 

[Saxon-747]

Entä jos vain haluan osoittaa välittäväni? Mun mielestä kaikista pahinta elämässä on epätietoisuus. "Mitä JOS olisin tehnyt näin?". Mielestäni on fiksumpaa ottaa asioista hyvissä ajoin selvää, kuin jäädä koko loppuelämäksi pohtimaan, mitä olisi voinut tapahtua jos olisinkin ollut rohkeampi tuolloin nuorena miehenalkuna.

Vaikka elämäni rakkaus löytyisi lopulta aivan toisaalta, haluaisin hänen muistavan minut sinä kaverina joka oikeasti välitti eikä vain sanonut välittävänsä. Viimeisimmän keskustelumme aikoihin 2015 kesältä olin niin pahassa emotionaalisessa umpikujassa, että jotenkin en vain halua että se jää hänen viimeiseksi muistokseen musta. Että olen pelkkä "emotional trainwreck".

Olit jo muutama viesti takaperin siirtymässä eteenpäin kunnes taas päädyit siihen että pitää koittaa. Tästä päättelin että löydät aina jonkun syyn takertua tähän neitoon ja siihen entä jos hänen mieli on muuttunut. Teksteistäsi tosiaan paistaa läpi että tämä "rakkaus" tapahtuu ainoastaan sinun päässä ja se todellakin vaikuttaa täysin yksipuoleiselta. Neito kun on jatkanut elämäänsä joten suosittelen sinulle samaa..

 

[Breeze Harbour]

Olit jo muutama viesti takaperin siirtymässä eteenpäin kunnes taas päädyit siihen että pitää koittaa. Tästä päättelin että löydät aina jonkun syyn takertua tähän neitoon ja siihen entä jos hänen mieli on muuttunut. Teksteistäsi tosiaan paistaa läpi että tämä "rakkaus" tapahtuu ainoastaan sinun päässä ja se todellakin vaikuttaa täysin yksipuoleiselta. Neito kun on jatkanut elämäänsä joten suosittelen sinulle samaa..

Sori luin aluksi ekan lauseen väärin.

Homman nimi on että pääni on juuri nyt todella täynnä ristiriitaisia ajatuksia ja haluan vain selvittää tämän asian once and for all.

Pakko kans myöntää, etten antanut hänelle tuolloin muinnoin liiemmin mahdollisuutta rakastua muhun. Meidän välissä oli pelkoni aikaansaama muuri jota musta ei ollut murtamaan. Välillemme ei siksi päässyt syntymään molemminpuolista rakkautta, mutta se kemia... tunsin kuinka se oli siellä.

 

[pernaveikko]

Koen kyllä itse, että hän oli aluksi ainakin jossain määrin kiinnostunut musta.

Todennäköisesti olikin, mutta ei ole enää.

Minulle kuitattiin puolen vuoden suhteenpoikanen tokaisemalla "kyllä mä aluksi olin ihastunut" eikä tuota olekaan syytä epäillä.

 

[Saxon-747]

Ensinnäkin ei, en ollut muutama vuosi sitten todellakaan henkisesti valmis siirtymään elämässä eteenpäin. Valehtelin vain itselleni olevani. Myönnän, etten antanut hänelle tuolloin liiemmin mahdollisuutta rakastua muhun. Meidän välissä oli pelkoni aikaansaama muuri jota musta ei ollut murtamaan. Välillemme ei siksi päässyt syntymään molemminpuolista rakkautta, mutta se kemia... tunsin kuinka se oli siellä.

Se "kemia" jos on molemmissa niin silloin tapahtuu yleensä hyviä asioita... Monesti sitä kemiaa ei ole kun vaan toisen puolesta ja sitä yritetään tuputtaa väkisin toiselle että riittäähän se jos minä rakastan molempien puolesta... Hetkeksi voi riittääkin mutta ei siitä mitään tule pitkässä juoksussa.

 

[Prof. Puck]

..Välillemme ei siksi päässyt syntymään molemminpuolista rakkautta, mutta se kemia... tunsin kuinka se oli siellä.

Ei ne fisut merestä kalastamalla lopu! Uutta matoa koukkuun jne... Ja kyllä niitä "ainoita oikeitakin" elämänsä aikana useamman kohtaa, jos vain on itse aktiivinen. En sano, että usein, mutta kohtaa kuitenkin.

Mutta eipä siinä mitään, jos haluat tähän naiseen vielä yhteyttä ottaa. Turhaan siitäkään tehdä elämää suurempaa mörköä. Itse kuitenkin tiedät, kuinka kestät kaiken kokemasi jälkeen uudet pakit? Suhteuta henkiset voimavarasi sen mukaisesti ja ole rehellinen itsellesi. Ymmärrän monien palstaveljien lievän "närkästyksen" kanssasi, sillä viesteistäsi hiukan välittyy kuva - oli se totta tai ei - ettet ole täysin rehellinen itsellesi? Lähtötilanne huomioonottaen kannattaa kuitenkin asennoitua siihen, että nainen kiittä ja kuittaa, tai ainakin kuittaa.

 

[Breeze Harbour]

Se "kemia" jos on molemmissa niin silloin tapahtuu yleensä hyviä asioita... Monesti sitä kemiaa ei ole kun vaan toisen puolesta ja sitä yritetään tuputtaa väkisin toiselle että riittäähän se jos minä rakastan molempien puolesta... Hetkeksi voi riittääkin mutta ei siitä mitään tule pitkässä juoksussa.

Ihan asiaa puhut muuten, mutta pelkkä kemioiden kohtaaminen ei vielä riitä mihinkään, ellei kahdenkeskeistä luottamusta synny. Mulla on selkeä tunne siitä, että tuo oli se aivan selkeä kompastuskivi sille, että meidän välillä ei alkanut kipinöimään.

Ei ne fisut merestä kalastamalla lopu! Uutta matoa koukkuun jne... Ja kyllä niitä "ainoita oikeitakin" elämänsä aikana useamman kohtaa, jos vain on itse aktiivinen. En sano, että usein, mutta kohtaa kuitenkin.

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Haluaisin vain katsoa tämän kortin loppuun asti niin ei tarvi sitten enää vanhana kiikkustuolissa pohtia, kuvittelinko kaiken päässäni vai olisiko meillä ollut sittenkin mahdollisuus.

Mutta eipä siinä mitään, jos haluat tähän naiseen vielä yhteyttä ottaa. Turhaan siitäkään tehdä elämää suurempaa mörköä. Itse kuitenkin tiedät, kuinka kestät kaiken kokemasi jälkeen uudet pakit? Suhteuta henkiset voimavarasi sen mukaisesti ja ole rehellinen itsellesi. Ymmärrän monien palstaveljien lievän "närkästyksen" kanssasi, sillä viesteistäsi hiukan välittyy kuva - oli se totta tai ei - ettet ole täysin rehellinen itsellesi? Lähtötilanne huomioonottaen kannattaa kuitenkin asennoitua siihen, että nainen kiittä ja kuittaa, tai ainakin kuittaa.

Kestän kyllä kuulla totuuden. Olen kehittänyt itsevarmuuteni sille asteelle, ettei se lepää yhden ainoan ihmisen hyväksynnässä.

 

[Jeffrey]

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Haluaisin vain katsoa tämän kortin loppuun asti niin ei tarvi sitten enää vanhana kiikkustuolissa pohtia, kuvittelinko kaiken päässäni vai olisiko meillä ollut sittenkin mahdollisuus.

Ei tässä nyt ole mitään järkeä. Vanha sotilasviisaus kuuluu "ei saa jäädä tuleen makaamaan". Sä olet nyt maannut siellä kolme vuotta. On jo korkea aika lähteä pakittamaan ja löytää se tie muualta.

Ymmärrän kyllä, että tuollainen tunteita herättävä hetki voi jäädä mieleen. Sitä nyt ei kuitenkaan pidä ylitulkita. Sinun pitäisi pitää se hyvänä muistona, eikä rasitteena. Ja samalla ymmärtää se, että muistot kuuluvat menneeseen.

Naiset menettävät kiinnostuksensa yleisesti hyvin nopeasti, varsinkin jos nämä tulevat torjutuksi. Mies taas ei koskaan muista suurinta saalistaan, vaan sen suurimman vonkaleen joka pääsi koukusta ihan viime hetkellä. Ei se nainen todennäköisesti sinua enää edes muista, ei ainakaan yksittäistä katsetta.

 

[sinikettu]

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Haluaisin vain katsoa tämän kortin loppuun asti niin ei tarvi sitten enää vanhana kiikkustuolissa pohtia, kuvittelinko kaiken päässäni vai olisiko meillä ollut sittenkin mahdollisuus.

Kortti on jo palanut, mutta illuusio kortin olemassa olosta on vielä vahvana sinussa.

Kestän kyllä kuulla totuuden. Olen kehittänyt itsevarmuuteni sille asteelle, ettei se lepää yhden ainoan ihmisen hyväksynnässä.

Tässä kohtaa pätee varmaankin se vanha viisaus, joka menee englanniksi näppärästi "Show, don't tell". Itsetunto (käytännössä itsevarmuuden abstraktimpi muoto) on vanha psykologian mörkö, jolle ei ole vieläkään esitetty kunnollista teoriaa ja selitystä. Henkilökohtaisesti näkemykseni mukaan paras itsetunnon (tai itsevarmuuden) selitys löytyy evoluutiopsykologian viitekehyksestä. En ole koskaan tuntenut ketään, jolla olisi ollut havaittavissa vahva itsetunto ihmissuhteiden osalta, jotka ovat vuosia roikkuneet entisissä suhteissa. Itsetunto ihmisuhteiden, samoin kuin muidenkin elämän osa-alueiden osalta, kehittyy vain ja ainoastaan siten, että ihmissuhteiden osalta hankitaan vankkaa kokemusta kokemusta, ihmissuhdetaitoja ja positiivista palautetta. Positiivisella palautteella en tarkoita kirjaimellisesti lämpimiä sanoja, vaan positiivista reagointia ihmissuhdeyrityksiisi eli laadukkaiden ihmissuhteiden rakentamista pitkällä aikavälillä omien yrityksiesi ja halujesi mukaan. Eli käytännössä onnistumisia ihmissuhdeasioissa.

Henkilökohtaisesti veikkaan, että sinulla on varsin heikko itsetunto ihmissuhteiden osalta, mutta yrität rationalisoida itsesi pois tilanteesta vetäytymällä laadukkaiden ihmissuhteiden rakentamisesta ja fantasioimalla vanhoja suhteita. Tälle on ihan oma nimikin kiintymyssuhteiden osalta: insecure attachment. Yksin oman asunnon turvissa on suhteellisen helppo tuudittautua omaan "hyvään itsetuntoon". Fantaisoinnin ja/tai itseensä vetäytymisen aiheuttama hyvä olo tai "hyvä itsetunto" on hieman eri asia kuin oikea ihmissuhteiden rakentaminen ja hyvä olo sitä tehdessä ja muiden kanssa eläessä. Hyvä itsetunto on ennen kaikkea merkki asioiden aktiivisesta yrittämisestä ja onnistumisesta realististen puitteiden merkeissä, eikä ole olemassa mitään yleistä itsetuntoa tai itsevarmuutta, vaan se jakautuu erikseen elämän osa-alueille. Voi olla, että sinulla on hyvä itsevarmuus tai itsetunto muiden asioiden suhteen, mutta en usko kirjoitustesi perusteella niin olevan romanttisten suhteiden osalta.

Ps. tämä ei sinänsä ole henkilökohtainen kritiikki sinua kohtaan. Iso osa ihmisistä on ollut joskus samassa tilanteessa kuin sinä, yleensä nuorena. Minä myös. Tosin omalta osaltani voin sanoa, että se johtui 99 prosenttisesti huonosta itsetunnosta ja heikosta psykologisesta kehityksestä, kun olin reilu parikymppinen.

 

[Knox]

Sori luin aluksi ekan lauseen väärin.

Homman nimi on että pääni on juuri nyt todella täynnä ristiriitaisia ajatuksia ja haluan vain selvittää tämän asian once and for all.

Pakko kans myöntää, etten antanut hänelle tuolloin muinnoin liiemmin mahdollisuutta rakastua muhun. Meidän välissä oli pelkoni aikaansaama muuri jota musta ei ollut murtamaan. Välillemme ei siksi päässyt syntymään molemminpuolista rakkautta, mutta se kemia... tunsin kuinka se oli siellä.

Mikäs siinä, joiden näemmä pitää oikeasti kokeilla että saako sieltä pistorasiasta sähköiskun.

Ihan näin vinkkinä, jos se tyttö olisi kokenut sut oikeasti kiinnostavaksi, niin luultavasti se olisi sen jotenkin ilmaissut. Mutta laita sille viestiä ja toivotaan parasta. Voihan olla että olette poikkeus sääntöön, ja tyttö on ollut koko ajan rakastunut.

 

[Temptation]

Nyt on aivan liikaa vatvottu ”laitanko/enkö laita viestiä”. Jos jumalauta tuntuu siltä, että haluaisit, niin laita se viesti menemään jo - se ei sen enempää maksa vaivaa. Älä tosin suolla sinne mitään katsekontakti/meillä oli kemiaa bullshittiä, vaan alotat vaikkapa sillä, että muistelit vanhoja opiskeluaikoja/katselit kuvia/whatever ja hän tuli niissä vastaan. Siitä jouhevasti siirryt kyselemään mitä puuhailee tällä hetkellä jne, yleistä jaarittelua.

Tuon keskutelun perusteella voi sitten tehdä johtopäätökset, että onko mitään mahkuja vai ei. Kiinnostunut nainen on kyllä kiinnostunut, sen aistii viesteistä ja keskustelun etenemisestä suoraan. Voihan se tosin olla ettet ole itsekkään kiinnostunut enää, kun enemmän juttelette kun mielikuvasi hänestä muuttuu (3v mennyt kuitenkin). Mutta ainakaan asia ei jää vaivaamaan ja voi ruksittaa se pois to do-listastasi.

Mulla on itselläni kokemusta tälläisestä, tai ainakin minä sen kuvittelin vähän vastaavanlaiseksi. Olin tosin itse se, keneen otettiin yhteyttä ja sukupuoliroolit olivat toisinpäin. Oma fiilis oli hieman yllättynyt mutta otettu, viestittelin naisen kanssa pari kuukautta ja kutsuinpa hänet seuralaisekseni yhteen juhlaankin. Mukavaa aikaa, mutta pistin lopulta asialle seis kun ei se nainen enää ollutkaan sama kuin pari-kolme vuotta ennen tuota episodia. En tosin itse ollut häneen aikaisemmin ihastunut, hyvän päivän tuttuja lukiossa.

 

[pernaveikko]

Älä tosin suolla sinne mitään katsekontakti/meillä oli kemiaa bullshittiä

Tästä pitikin varoittaa. Et helvetissä voi laittaa yhtään mitään tuollaista ja aivan varmasti juurikin olit laittamassa.

 

[BaronFIN]

Ja sanonpa vielä kerran: laita se saatanan viesti nyt eikä sitten 10 vuoden päästä jolloin nainen ihastuu sinuun vain koska näet hänet edelleen haavekuviesi parikymppisenä neitokaisena. Ja usko tai älä, niin 30-40v nainen valuu hunajaa kun sille tunnustaa nuoruuden palavaa rakkautta joka on kestänyt vuosikymmenien läpi. Varsinkin jos osut paikalle siinä vaiheessa kun perheen perustaminen on vaatinut osansa naisen parisuhteesta ja omakuvasta.

Ja vaikka kuinka olisit nyt moraalissasi vahva, niin kymmenen vuotta ”MITÄ JOS” -ajattelua tekee ihmeitä moraalille. Believe me.

T: ikuinen kyynikko :D

 

[Jeffrey]

Ja sanonpa vielä kerran: laita se saatanan viesti nyt eikä sitten 10 vuoden päästä jolloin nainen ihastuu sinuun vain koska näet hänet edelleen haavekuviesi parikymppisenä neitokaisena. Ja usko tai älä, niin 30-40v nainen valuu hunajaa kun sille tunnustaa nuoruuden palavaa rakkautta joka on kestänyt vuosikymmenien läpi. Varsinkin jos osut paikalle siinä vaiheessa kun perheen perustaminen on vaatinut osansa naisen parisuhteesta ja omakuvasta.

Ja vaikka kuinka olisit nyt moraalissasi vahva, niin kymmenen vuotta ”MITÄ JOS” -ajattelua tekee ihmeitä moraalille. Believe me.

T: ikuinen kyynikko :D

Tämä on kyllä ihan totta. Itse olen nyt kolmikymppisenä pannut kolmea mimmiä, ihan vain sen takia että he sitä nuoruuden ihastukseltaan halusivat. Ensimmäiselle olin ensimmäinen suudelma, toiselle ensimmäinen ihastus, kolmannelta sain epämääräisen julkisenpaikan suihinoton vuonna 2005. Kaikki nämä ovat omatoimisesti aktivoituneet viime aikoina.

Näistä kaksi jälkimmäistä pyörivät edelleen petikuvioissa mukana.
Toinen on tätä nykyä jääkylmä kapitalistineiti ja toinen sosiaalisella alalla työskentelevä taiteileva hipsteri. Molemmat ihan laatu daameja ja molemmista voisi kehkeytyä jotain enemmänkin. Vaikkakin tällä hetkellä lähinnä haluavat roikkua katostani suukapula suussa, mutta se onkin eri tarina se.

 

[pernaveikko]

Tämä on kyllä ihan totta. Itse olen nyt kolmikymppisenä pannut kolmea mimmiä, ihan vain sen takia että he sitä nuoruuden ihastukseltaan halusivat.

Yhden luokkakaverin kanssa tuli pussailtua joskus 16-vuotiaana ja muutenkin oli sellaista pientä kipinöintiä ilmassa. Ei se ollut sitten kuin muutamia vuosia myöhemmin, kun oltiin samoissa bileissä.

"Harmi, kun sulla on se tyttöystävä, olis kiva paneskella."

Harmitteli vielä sitäkin, kun oltiin silloin vähän turhan nuoria, taatusti oltaisiin päädytty muuten sänkyyn. Eron jälkeen (reilusti yli kymmenen vuotta myöhemmin) koitin toki löytää häntä Facebookista, mutta eipä löytynyt. Harmitti kovasti, koska olisin vain laittanut viestin jatketaanko siitä mihin jäätiin.

 

[Breeze Harbour]

Ei tässä nyt ole mitään järkeä. Vanha sotilasviisaus kuuluu "ei saa jäädä tuleen makaamaan". Sä olet nyt maannut siellä kolme vuotta. On jo korkea aika lähteä pakittamaan ja löytää se tie muualta.

Ymmärrän kyllä, että tuollainen tunteita herättävä hetki voi jäädä mieleen. Sitä nyt ei kuitenkaan pidä ylitulkita. Sinun pitäisi pitää se hyvänä muistona, eikä rasitteena. Ja samalla ymmärtää se, että muistot kuuluvat menneeseen.

Kun olisikin ollut vain yksi tunteita herättävä hetki. Mutta kun koin niitä tämän naisen kanssa monen monta ja hän todellakin osoitti minua kohtaan alusta alkaen empatiaa, vaikka varmasti huomasi että tää jätkä tarvii ripauksen jos toisenkin itsevarmuutta ennen kuin on seurustelukypsä.

Naiset menettävät kiinnostuksensa yleisesti hyvin nopeasti, varsinkin jos nämä tulevat torjutuksi. Mies taas ei koskaan muista suurinta saalistaan, vaan sen suurimman vonkaleen joka pääsi koukusta ihan viime hetkellä. Ei se nainen todennäköisesti sinua enää edes muista, ei ainakaan yksittäistä katsetta.

Ihmisen tunteet kyllä haihtuvat ja muuttavat muotoaan vuosien mittaan, mutta kun ne ovat siellä kerran olleet, niin niiden uudelleen henkiinherääminen ei ole täysi mahdottomuus. Sellainen vaatii toki parhaimmassakin tapauksessa paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Mieleni uusille ihmissuhteille on tällä hetkellä avoin, mutta saan kai mä silti samaan aikaan vahvistaa nykyisiä ihmissuhteitani, jos koen sen tarpeelliseksi?

En aio häntä mitenkään mielistellä tai yrittää manipuloida mun puolelle (Luoja, en mä edes kai osaa manipuloida ihmisiä. Olen liian aito sellaseen). Aion vain kiittää häntä siitä, mitä mulle tuolloin jokunen vuosi sitten sanoi. En olisi näin vahva ihminen, ellen olisi kuunnellut hänen neuvojaan. Koen että ihmiset, jotka ovat auttaneet sinua elämän varrella eteenpäin ja muuttaneet käsitystä muista ihmisistä, ansaitsevat kiitollisuutta osakseen.

Mikäs siinä, joiden näemmä pitää oikeasti kokeilla että saako sieltä pistorasiasta sähköiskun.

Ihan näin vinkkinä, jos se tyttö olisi kokenut sut oikeasti kiinnostavaksi, niin luultavasti se olisi sen jotenkin ilmaissut. Mutta laita sille viestiä ja toivotaan parasta. Voihan olla että olette poikkeus sääntöön, ja tyttö on ollut koko ajan rakastunut.

Kyllähän hän rehellisesti ilmaisi pitäväni minusta, mutta ei vielä "sillä tavalla". Muistan hänen sanoneen jotain tähän tyyliin "Tässä vaiheessa oot mulle vaan hyvä kaveri, mutta eihän sitä tulevaisuudesta tiedä". Päästiin siinä asiasta aika nopeasti yhteisymmärrykseen. En minäkään ollut tuolloin valmis seurustelusuhteeseen, mutta samalla halusin kuitenkin tutustua häneen paremmin. No aika farssihan siitä tuli, kun välttelin suoraa katsekontaktia, pelkäsin tunteiden näyttämistä, enkä rohjennut pyytää edes kahvittelemaan...

Ja sanonpa vielä kerran: laita se saatanan viesti nyt eikä sitten 10 vuoden päästä jolloin nainen ihastuu sinuun vain koska näet hänet edelleen haavekuviesi parikymppisenä neitokaisena. Ja usko tai älä, niin 30-40v nainen valuu hunajaa kun sille tunnustaa nuoruuden palavaa rakkautta joka on kestänyt vuosikymmenien läpi. Varsinkin jos osut paikalle siinä vaiheessa kun perheen perustaminen on vaatinut osansa naisen parisuhteesta ja omakuvasta.

Ja vaikka kuinka olisit nyt moraalissasi vahva, niin kymmenen vuotta ”MITÄ JOS” -ajattelua tekee ihmeitä moraalille. Believe me.

T: ikuinen kyynikko :D

Ugh. Ei lisättävää.

Tässä kohtaa pätee varmaankin se vanha viisaus, joka menee englanniksi näppärästi "Show, don't tell". Itsetunto (käytännössä itsevarmuuden abstraktimpi muoto) on vanha psykologian mörkö, jolle ei ole vieläkään esitetty kunnollista teoriaa ja selitystä. Henkilökohtaisesti näkemykseni mukaan paras itsetunnon (tai itsevarmuuden) selitys löytyy evoluutiopsykologian viitekehyksestä. En ole koskaan tuntenut ketään, jolla olisi ollut havaittavissa vahva itsetunto ihmissuhteiden osalta, jotka ovat vuosia roikkuneet entisissä suhteissa. Itsetunto ihmisuhteiden, samoin kuin muidenkin elämän osa-alueiden osalta, kehittyy vain ja ainoastaan siten, että ihmissuhteiden osalta hankitaan vankkaa kokemusta kokemusta, ihmissuhdetaitoja ja positiivista palautetta. Positiivisella palautteella en tarkoita kirjaimellisesti lämpimiä sanoja, vaan positiivista reagointia ihmissuhdeyrityksiisi eli laadukkaiden ihmissuhteiden rakentamista pitkällä aikavälillä omien yrityksiesi ja halujesi mukaan. Eli käytännössä onnistumisia ihmissuhdeasioissa.

Henkilökohtaisesti veikkaan, että sinulla on varsin heikko itsetunto ihmissuhteiden osalta, mutta yrität rationalisoida itsesi pois tilanteesta vetäytymällä laadukkaiden ihmissuhteiden rakentamisesta ja fantasioimalla vanhoja suhteita. Tälle on ihan oma nimikin kiintymyssuhteiden osalta: insecure attachment. Yksin oman asunnon turvissa on suhteellisen helppo tuudittautua omaan "hyvään itsetuntoon". Fantaisoinnin ja/tai itseensä vetäytymisen aiheuttama hyvä olo tai "hyvä itsetunto" on hieman eri asia kuin oikea ihmissuhteiden rakentaminen ja hyvä olo sitä tehdessä ja muiden kanssa eläessä. Hyvä itsetunto on ennen kaikkea merkki asioiden aktiivisesta yrittämisestä ja onnistumisesta realististen puitteiden merkeissä, eikä ole olemassa mitään yleistä itsetuntoa tai itsevarmuutta, vaan se jakautuu erikseen elämän osa-alueille. Voi olla, että sinulla on hyvä itsevarmuus tai itsetunto muiden asioiden suhteen, mutta en usko kirjoitustesi perusteella niin olevan romanttisten suhteiden osalta.

Ps. tämä ei sinänsä ole henkilökohtainen kritiikki sinua kohtaan. Iso osa ihmisistä on ollut joskus samassa tilanteessa kuin sinä, yleensä nuorena. Minä myös. Tosin omalta osaltani voin sanoa, että se johtui 99 prosenttisesti huonosta itsetunnosta ja heikosta psykologisesta kehityksestä, kun olin reilu parikymppinen.

Viisasta tekstiä, siitä respektit. Sanotaanko, että sikäli olet jäljillä, että itsetuntoni ihmissuhteiden osalta oli pitkään tosi tosi heikko. Mutta viime kesästä alkaen on tuossakin tapahtunut iso muutos. En usko, että olisin vielä vuos sit täällä uskaltanut avautua koko jatkiksen edessä mun parin vuoden takaisesta psykoosista... Se etten häpeile enää itsessäni mitään, on se isoin muutos vs. minä kolme vuotta sitten.

Nyt on aivan liikaa vatvottu ”laitanko/enkö laita viestiä”. Jos jumalauta tuntuu siltä, että haluaisit, niin laita se viesti menemään jo - se ei sen enempää maksa vaivaa. Älä tosin suolla sinne mitään katsekontakti/meillä oli kemiaa bullshittiä, vaan alotat vaikkapa sillä, että muistelit vanhoja opiskeluaikoja/katselit kuvia/whatever ja hän tuli niissä vastaan. Siitä jouhevasti siirryt kyselemään mitä puuhailee tällä hetkellä jne, yleistä jaarittelua.

Tuon keskutelun perusteella voi sitten tehdä johtopäätökset, että onko mitään mahkuja vai ei. Kiinnostunut nainen on kyllä kiinnostunut, sen aistii viesteistä ja keskustelun etenemisestä suoraan. Voihan se tosin olla ettet ole itsekkään kiinnostunut enää, kun enemmän juttelette kun mielikuvasi hänestä muuttuu (3v mennyt kuitenkin). Mutta ainakaan asia ei jää vaivaamaan ja voi ruksittaa se pois to do-listastasi.

Mulla on itselläni kokemusta tälläisestä, tai ainakin minä sen kuvittelin vähän vastaavanlaiseksi. Olin tosin itse se, keneen otettiin yhteyttä ja sukupuoliroolit olivat toisinpäin. Oma fiilis oli hieman yllättynyt mutta otettu, viestittelin naisen kanssa pari kuukautta ja kutsuinpa hänet seuralaisekseni yhteen juhlaankin. Mukavaa aikaa, mutta pistin lopulta asialle seis kun ei se nainen enää ollutkaan sama kuin pari-kolme vuotta ennen tuota episodia. En tosin itse ollut häneen aikaisemmin ihastunut, hyvän päivän tuttuja lukiossa.

No niin! Mahtavaa, että nyt löytyi joku, kenellä on kokemusta vastaavasta tilanteesta. Helppo vakuuttua viestisi sisällöstä, kun tilanne jota kuvailet vaikuttaa oikeesti tosi, tosi samanlaiselta. Roolit ovat vain toisinpäin.

Oikeassa olet, aivan liian ison numeron olen tästä itselleni tehnyt. Ja siis alunperinhän olin juurikin aikeissa löpistä tälle naiselle mun tunteista, mutta onneksi tulin kuitenkin tänne kirjoittelemaan ja kysymään mielipiteitä, ennen kuin toimin täysin vastoin järkeä. Sillä päätöksellä oltaisiin meinaa menty 100% varmuudella metsään.

Mun ikuinen murheenkryyni ihmisluonteena on ollut syntymästä saakka se, että sorrun usein ajattelemaan asioista liian deepisti ja tunnepohjalta ja tämän vuoksi tarviin välillä neuvoja ja uusia perspektiivejä muilta ihmisiltä. Kiitos kaikista tähänastisista vastauksista! Jos ei muuta niin tää keskustelu on saanut mut miettimään asioita täysin uudessa valossa!

Näistä kaksi jälkimmäistä pyörivät edelleen petikuvioissa mukana.
Toinen on tätä nykyä jääkylmä kapitalistineiti ja toinen sosiaalisella alalla työskentelevä taiteileva hipsteri. Molemmat ihan laatu daameja ja molemmista voisi kehkeytyä jotain enemmänkin. Vaikkakin tällä hetkellä lähinnä haluavat roikkua katostani suukapula suussa, mutta se onkin eri tarina se.

Hmm... Ihan uteliaisuutta kysyn, ovatko kaikki taiteilijaluonteet sulle hipstereitä, vai koskeeko mielipide juuri tätä kyseistä naikkosta?

 

[adolf]

Minä roikuin teini-iässä useamman vuoden hyvin samankaltaisella tavalla yhdessä likassa kuin mitä sinä nyt teet Smitty (kaikista viesteistäsi päätellen). Rakkauden sulosävelet soi päässä monta vuotta, mutta nyt näin jälkeenpäin ajatellen, ei se mitään rakkautta koskaan ollut. En varmaan oikein edes tiennyt mitä rakkaus on tuohon aikaan (josko sitä nyt varsinaisesti tiedän vielä nykyäänkään. Anyways, todellisuudessa se oli jotain läheisriippuvaista haavekuvitelmissa elämistä, jossa odotetaan että toinen ihminen tulee ja paijaa minut ehjäksi. Ihan jäätävän itsekeskeistä meininkiä.

Se on ihan hemmetin kulunut lause sanoa, että ensin pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista ja muistan miten paljon tuon kuuleminen minuakin vitutti joskus parikymppisenä. Mutta olen kyllä oman elämäni kautta huomannut, että tuo fraasi ihan oikeasti on myös totta. Sen jälkeen vasta pystyy muodostamaan sellaisia terveitä ihmissuhteita, jossa uskaltaa ja osaa kohdata toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena mielikuvana kuin hänestä on omassa päässään muodostanut.

Kun on kasvanut alkoholistiperheessä ja kokenut koulukiusaamista, niin siinä on oma hommansa ennen kuin löytää niitä rakkauden hippusia itsestään, mutta on se worth it.

 

[Breeze Harbour]

Anyways, todellisuudessa se oli jotain läheisriippuvaista haavekuvitelmissa elämistä, jossa odotetaan että toinen ihminen tulee ja paijaa minut ehjäksi. Ihan jäätävän itsekeskeistä meininkiä.

Kieltämättä kun nyt noin sen muotoilit, niin jotain samankaltaista alunperin itsekin rakkaudelta odotin.

Se on ihan hemmetin kulunut lause sanoa, että ensin pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista ja muistan miten paljon tuon kuuleminen minuakin vitutti joskus parikymppisenä. Mutta olen kyllä oman elämäni kautta huomannut, että tuo fraasi ihan oikeasti on myös totta. Sen jälkeen vasta pystyy muodostamaan sellaisia terveitä ihmissuhteita, jossa uskaltaa ja osaa kohdata toisen ihmisen sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena mielikuvana kuin hänestä on omassa päässään muodostanut.

Kulunut fraasi ehkä, mutta samalla myös kiistaton fakta.

Kun on kasvanut alkoholistiperheessä ja kokenut koulukiusaamista, niin siinä on oma hommansa ennen kuin löytää niitä rakkauden hippusia itsestään, mutta on se worth it.

Itse olen kasvanut ylisuojelevaisten vanhempien siipien alla ja toki kokenut koulukiusaamista kuten sinäkin. Ylisuojelevaisuudessa on se ongelma, että kun kasvatat lapsesi sillä tavalla, opetat hänet varovaiseksi, araksi.

Ja hitto, vasta nykysin mä sen tajuun että juuri siksi, miten minut on kasvatettu, mä koitin luonnostaan ylisuojella tätä naista "pahalta maailmalta", mutta todennäköisesti aiheutin hänessä tällä vain enemmän turvattomuuden tunnetta... Hän nimittäin vaikutti myös luonteeltaan jokseenkin pelokkaalta (luuli esim. yks kerta et Venäjä on parhaillaan hyökkäämässä Suomeen koska joku sanoi niin ja purskahti itkuun). Siispä mä tajusin, että jos me meinataan saada tää juttu etenee johonki suuntaa, mun on oltava se vahva ja rohkee puolisko. Ja vaadin kyllä siinä itseltäni aivan mahdottomuuksia lähtökohdat huomioiden.

Yhtä kaikki tiedän että em. syiden takia seurustelusuhde tämän naisen kanssa tuolloin olisi kestänyt toteutuessaan max. viikon, joten yhteinen päätöksemme jatkaa kavereina oli ehdottomasti tuolloin ainut ja oikea. Ei siitä seurustelusta ois seurannu kummallekaan osapuolelle kuin surua ja masennusta.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet tuosta paljon ja olen onnistunut irtautumaan äitini minulle opettamasta pelosta kaikkea minulle vierasta kohtaan, opetellut ylipäätään ajattelmaan elämästä itsenäisesti sekä hyväksymään haavoittuvaisuuteni. Olen siis oikealla tiellä, vaikkakin luonnollisesti mulla on tänä vuonna 25 vuotta täyttävänä elämästä vielä paljon opittavaa.

Olen kuitenkin nyt valmis kohtaamaan hänet uudelleen täysin uudistuneena ihmisenä. Mikäli siis tuleva keskustelumme johtaa siihen lopputulokseen, että kiinnostus kohdata toisemme uudestaan on molemminpuolinen. Jos ei, niin sitten vain vaihdamme viestitellen kuulumiset pikaiseen ja that's it :) Kuten @BaronFIN totesi niin huomattavasti suositeltavampaa se yhteydenotto on tehdä nyt kuin joskus 10 vuoden päässä, kun tämä on naimisissa ja tehnyt pari lasta.

 

[sinikettu]

Se on ihan hemmetin kulunut lause sanoa, että ensin pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista ja muistan miten paljon tuon kuuleminen minuakin vitutti joskus parikymppisenä.

En ole tästä samaa mieltä kuin korkeintaan ehdollisesti. Myöskään alan psykologinen kirjallisuus ei tue oikeastaan millään tavoin väittämääsi. Se, miksi tuo vituttaa parikymppisenä on tosiaan se, ettei ihmisellä ole ollut mahdollisuutta ihan yleisten biologisten ja fysikaalisten lainalaisuuksien puitteissa opetella tunne-elämän taitoja ja ihmissuhdehommeleita, joiden avulla on mahdollista kyetä luomaan syvempiä rakkaussuhteita toisiin ihmisiin. Toisten ihmisten rakastaminen sanan varsinainessa merkityksessä on taito, jonka oppii vasta vuosien mittaan aikuistuessa. Rakastamaan toisia ihmisiä oppii ylivoimaisesti parhaiten siten, että henkilöä on ensin itse rakastettu koko elämänsä ajan ensin vanhempien, sitten ikätovereiden ja myöhemmin seksuaalisten/romanttisten partnerien taholta. Ihmisten, joiden on tyydyttävä saamaan rakkautta vain itseltään ovat hyvin usein niitä dysfunktionaalisimpia ihmisiä tunne-elämän osalta. Ja hekin yleensä oppivat kunnolla rakastamaan itseään vasta sitten, kun ovat päässeet mukaan laadukkaisiin ystävyyssuhteisiin ja romanttisiin suhteisiin. Se johtuu puhtaasti siitä, että ihmisen mieli ja aivot ovat rakentuneet reagoimaan sosiaalisiin signaaleihin muilta ihmisiltä ja kehittymään niiden perusteella.

Sanomasi lausahdus on enemmänkin eräänlainen "feel good" toteamus. Se tuo varmastikin hetkellistä helpotusta ainakin ihmisille, joille on hankalaa luoda syviä romanttisia suhteita tai ystävyyksiä. Toisaalta sen liiallisella uskomisella ja kuvitelmiin uppoamisella on pidemmällä aikavälillä varsin huonoja vaikutuksia. On olemassa asioita, johon ihmisen mieli/aivot eivät käytännössä ole itsenäisesti kykeneväisiä johtuen aivojen biologisista lainalaisuuksista. Itsensä rakastaminen on hyvin hyvin vaikeaa ja käytännössä yleensä mahdotonta ilman laadukkaita ihmissuhteita. Yksinäiset ihmiset ovat ihan tutkitusti onnettomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Käytännössä melkein kaikkiin tunne-elämän ongelmiin paras ratkaisu tai lievityskeino on laadukkaiden ihmissuhteiden luominen ja ylläpito.

"On opittava rakastamaan ensin itseään" on yleensä vanhempien ihmisten toitottama neuvo. Syy, miksi tuo resonoi vanhempana, muttei nuorena, johtuu puhtaasti siitä, että vanhemmilla ihmisillä on ollut aikaa kokeilla ja kehittää ihmissuhdetaitoja, saanut elämänkokemusta ja kyennyt muiden avustuksella rakastamaan itseään enemmän. Rakkaus on yleisesti ottaen vain sivutuote. Syy, miksi ensimmäiset ihmissuhteet eivät yleensä toimi, on se, ettei nuorilla ihmisillä ole ollut mahdollisuuksia kehittää tunne-elämän kypsyyttä ja kykyä välittää ja rakastaa toisia syvällisesti. Asiaa voi katsoa myös sitä näkökulmasta, mitä tapahtuu ajan mittaan ihmiselle, joka ei ole kyennyt noita ihmissuhteita nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa kehittämään. Melkeinpä sataprosenttinen fakta on, että esimerkiksi 35-vuotias ihminen, jolla ei koskaan ole ollut laadukkaita ihmissuhteita, on yleensä aikamoinen ihmisraunio tunne-elämänsä puolesta, ja "on opittava rakastamaan ensin itseään" -mantra on täysin hyödytön näiden tunne-elämän ongelmien ratkaisemiseen. Yksinäisyys on suurin yksittäinen "ympäristöllinen" riskitekijä tunne-elämän ongelmien ja mielenterveydellisten ongelmien kehityksen suhteen.