Naisasiat

  • 7 587 175
  • 26 609
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Periaatteessa minullakin olisi pieni tarina ensirakastumisesta lukiossa ja mitä siitä seurasi. Luonnollisesti pelkkää paskaa, mutta ehkä se oli hyvä kokea.

Pitää katsoa, jos jaksaisi kaljapäissään vaikka viikonloppuna rustata muutaman rivin. Nythän olisi asiakaskuntakin jo valmiina, niin ei menisi hukkaan.
Hei, paskoissakin kokemuksissa on aina hyvät puolensa, vaikkakin ne hyvät puolet tajuaa yleensä vasta jälkikäteen. Tärkeintä paskoissa kokemuksissa on se, että niistä tajuaa ottaa opikseen ja hyödyntää sitä kokemusta tulevaisuudessa. Sellaset kokemukset vahvistaa luonnetta, jos ne osaa käsitellä oikein.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Nykyisin hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen enkä esitä jotain mitä en ole, enkä hae itsevarmuutta muista ihmisistä vaan sisältäni. Osaan heittäytyä elämään ihan eri tavalla eikä mulla ole enää niitä henkisen puolen esteitä jotka mua aikanaan pidätteli, mutta kuinka saada nainen vakuuttumaan siitä että on muuttunut ja kasvanut ulos arasta luonteestaan? Se tässä haiskahtaa siltä isoimmalta haasteelta mun mielestä.

Jäljillä olet, joten älä huoli. Ei sun kuitenkaan pidä ketään muuta vakuuttaa, kuin itsesi, jolla tiellä ilmeisesti oletkin ja hyvä niin. Mitä tulee tuohon ammoiseen ihastumiseesi, siinä on matkassa niin tuhannen monta muuttujaa, sillä kun olet itse kasvanut ja muuttunut, niin varmasti on hänkin. En tarkoita, etteikö voisi synkata, mutta jos päätät, että asia on selvitettävä, niin ota se yhteys ensin ihan platonisella tasolla, pyydä leffaan, kävelylle, kahville tai mitä keksitkään ja mikä luontevalta tuntuu. Lähde siis vain tsekkaamaan, älä valloittamaan tai vakuuttamaan, se menee kiville taatusti. Voi olla, että huomaat, ettei mitään kipinää ole tai yhdessäolo on kivaa ja mutkatonta, muttei enempää tai huomaat, että yhteys puuttuu kokonaan.

Mieti kuitenkin vielä kerran, onko neito oikeasti niin syöpynyt tajuntaasi, että jatkoselvittelyt on välttämättömiä, vai onko kuva hänestä kasvanut mielessäsi epärealistiseksi, jolloin prosessi tulisi työstää omassa päässä, muita siihen sotkematta. Mikäli päätät panna toimeksi ja ottaa yhteyttä, saat multa tsempit ja muista, voi käydä myös niin, että vaikka et tyttöystävään törmäisikään, hyvälle ystävälle on aina maailmassa tilaus. Ole siis valmis ja avoin kaikkeen, mitä edessä voi olla, seikkailua.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Hei, paskoissakin kokemuksissa on aina hyvät puolensa, vaikkakin ne hyvät puolet tajuaa yleensä vasta jälkikäteen. Tärkeintä paskoissa kokemuksissa on se, että niistä tajuaa ottaa opikseen ja hyödyntää sitä kokemusta tulevaisuudessa. Sellaset kokemukset vahvistaa luonnetta, jos ne osaa käsitellä oikein.

Ei, kyllä sitä on vaan myös paskoja kokemuksia, joista ei ole mitään opittavaa. Nuoruuden höntyilyä uskoa mitään muuta.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Jäljillä olet, joten älä huoli. Ei sun kuitenkaan pidä ketään muuta vakuuttaa, kuin itsesi, jolla tiellä ilmeisesti oletkin ja hyvä niin.
No näinhän se tietysti menee. Olen jotenkin kokenut, että mulla on tarve saada se vakuuttumaan mun muutoksesta rohkeampaan suuntaan. Mut ehkä ne teot puhuu paljon äänekkäämmin ku se mitä sanon...

Mitä tulee tuohon ammoiseen ihastumiseesi, siinä on matkassa niin tuhannen monta muuttujaa, sillä kun olet itse kasvanut ja muuttunut, niin varmasti on hänkin.
Tämän tiedostan varsin hyvin itsekin.
En tarkoita, etteikö voisi synkata, mutta jos päätät, että asia on selvitettävä, niin ota se yhteys ensin ihan platonisella tasolla, pyydä leffaan, kävelylle, kahville tai mitä keksitkään ja mikä luontevalta tuntuu. Lähde siis vain tsekkaamaan, älä valloittamaan tai vakuuttamaan, se menee kiville taatusti. Voi olla, että huomaat, ettei mitään kipinää ole tai yhdessäolo on kivaa ja mutkatonta, muttei enempää tai huomaat, että yhteys puuttuu kokonaan.

Näin juuri ajattelin tekevänikin. Olen lähinnä utelias tietämään, voisiko meistä tulla vielä joskus jotain vai ei. Koskaan ei tiedä jos ei edes yritä...

Mieti kuitenkin vielä kerran, onko neito oikeasti niin syöpynyt tajuntaasi, että jatkoselvittelyt on välttämättömiä, vai onko kuva hänestä kasvanut mielessäsi epärealistiseksi, jolloin prosessi tulisi työstää omassa päässä, muita siihen sotkematta.
Kyllä tää neito vaan on syöpynyt niin hiton syvälle mun tajuntaan, että ellei oo itse kokenu vastaavaa syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, ni ei sitä vaan voi tajuta miten joku voi valloittaa sun mielen noin.

Mikäli päätät panna toimeksi ja ottaa yhteyttä, saat multa tsempit ja muista, voi käydä myös niin, että vaikka et tyttöystävään törmäisikään, hyvälle ystävälle on aina maailmassa tilaus. Ole siis valmis ja avoin kaikkeen, mitä edessä voi olla, seikkailua.

Jees, kiitti tsempeistä! Mä nimenomaan haluisin vähintään vahvistaa meidän ystävyyssuhdetta, koska musta hän on vaan niin valloittavan ihana persoona. Tai ainakin oli silloin kun viimeksi häntä näin. En mä voi tietää, kehittyykö meidän välille mitään vuosisadan romanssia, mutta haluisin vaan hänet edes osaksi mun elämää, jos ei kumppanina niin vähintään ystävänä, jolle voi puhua lähes tulkoon mistä vaan :) Tässä oli lähinnä vaan se ongelma, että miten avaan keskustelun kun oon siinä niin kovin huono...


Ei, kyllä sitä on vaan myös paskoja kokemuksia, joista ei ole mitään opittavaa. Nuoruuden höntyilyä uskoa mitään muuta.
Annapa sitten mulle esimerkki paskasta kokemuksesta, joka ei opettanut sulle yhtään mitään. Mielenkiinnolla odotan vastausta, kun itselle ei tule ainuttakaan sellaista mieleen.
 

BaronFIN

Jäsen
Smitty taitaa olla näitä kavereita, jotka laittaa vielä 15 vuoden kuluttua viestiä tälle unelmiensa (mielikuva) naiselle. Naisella sitten on se kolme lasta ja hieman nuupahtanut aviomies, niin tämän jälkeen nainen tuntee itsensä juuri sellaiseksi naiseksi kuin Smitty on hänet kuvitellut. Tästä voipi lähteä liikkeelle sellainen tapahtumien vyöry joka voi ihan aidosti johtaa siihen, että Smitty pääsee tavoitteeseensa. Never give up! U go boy!

Kolikon kääntöpuolella on tämä hieman nuupahtanut avomies. C’est mua! Kun oma puolisoni alkoi saada vanhalta lukiokaveriltaan viestiä, niin nehän olivat aika romanttisia. Ei niistä kyllä minulle mitään kerrottu. Tai kerrottiin: ollaan ystäviä jotka löysi toisensa uudelleen somen myötä. Ja tässä kohtaa luotin kun niin kuulemma pitää tehdä jos rakastaa. Olin aika tyhmä. Ja naiivi. Mutta olipa niillä oma ihana kupla, jonka piti olla irrallaan oikeasta maailmasta. Että miten se toinen osasikin antaa huomiota. Aina kun sitä tarvitsi. No tämä kolmas pyörä oli vielä omassa suhteessaan masennuslääkityksellä oleva omaishoitaja, joten kaikki romantiikan kaipuu purkautui sitten kirjaimellisesti ihan väärään toosaan. Ja sitten kuplat puhkeaa kun puhelin jää kahvinkeittimen viereen ja siihen tulee viestiä ”joko nukut” puoli yksitoista yöllä jonka jälkeen luetaankin puolentoista vuoden viestiketju läpi yhdeltä istumalta kaiken maailman tissiselfie kuvien kera. Repikää siitä. En yhtään ihmettele mistä murhaajat saa voimansa tekoihinsa. Se on aika sumeaa raivoa mitä hermosto pumppaa elimistöön.

Anteeksi hyvin karkea ilmaisukykyni, mutta olen hieman kyyninen kaikkea romanttista kohtaan ja kaiken maailman rockballadit ovat huvittavia omalla hellyttävällä tavallaan. Ei niitä voi kuunnella tuhahtamatta pilkallisesti.

No meillähän tämä kuvio kääntyi paljastuessaan niin päin, että käryn käydessä puolisoni henkinen maailma romahti ja hän masentui. Hän ei enää tuntenutkaan oloaan seksikkääksi, haluttavaksi tai mitään muutakaan. Koska silloin kun näin tunsi ja eli, niin oma käytöksensä oli totaallinen pettymys hänelle itselleen ja hän nyt pakottanut itsensä elämään ilman niitä tunteita. Juu, on terapiassa käyty ja pala palaa plaa. Elämä on ilotonta. Erilaisia masennuslääkkeitä kokeili ja on nyt ilman. Ei mitään muutosta mihinkään.

Jepa, toimeen tullaan, lapset hoidetaan ja tärkeitä ollaan toisillemme. Mutta kaikenlainen fyysisyys on loppu. Aika karua kun ajattelee. Ei koskea saa, ei haluta saa... Pitäisi kuulemma antaa olla ja odottaa halun heräämistä. Heh, tai varmaankin odottaa, että omat halut vain häviää.

Nyt tulee kohta taas perinteiset jätä se, mee panee jotain friidua tai ota mies viinaa, mutta ei se ihan niin helppoa ole. On lapset 15v poika, 10v ja 5v tytöt. Miksi helvetissä mä tästä lähtisin mihinkään. Elämä kun on muutakin kuin panemista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.
 
Viimeksi muokattu:

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Jees, kiitti tsempeistä! Mä nimenomaan haluisin vähintään vahvistaa meidän ystävyyssuhdetta, koska musta hän on vaan niin valloittavan ihana persoona. Tai ainakin oli silloin kun viimeksi häntä näin. En mä voi tietää, kehittyykö meidän välille mitään vuosisadan romanssia, mutta haluisin vaan hänet edes osaksi mun elämää, jos ei kumppanina niin vähintään ystävänä, jolle voi puhua lähes tulkoon mistä vaan :) Tässä oli lähinnä vaan se ongelma, että miten avaan keskustelun kun oon siinä niin kovin huono...
Sanoisin, että jos meinaat ottaa yhteyttä, sen aika on nyt tai ei koskaan. Muuten on esim. riski, että käy kuten @BaronFIN kuvaili. Ystävyyttä pidän epätodennäköisenä, koska yhdessä aikaa viettäessä ne tunteet hyvin todennäköisesti nousee takaisin pintaan. Toki jos onnistuu, niin hienoa. Jos sulla tosiaan oikeasti on nykyisin itsevarmuus kunnossa ja hyväksyt itsesi itsenäsi, etkä välitä turhia muiden hyväksynnästä, niin eihän siinä muuta kuin odotukset lattiaan ja kahvittelukutsua tulille.

Ei se vaadi sen kummempia selittelyjä, olisi hauska nähdä pitkästä aikaa. Kyllä siinä kahvikupin aikana jo selviää, mihin homma etenee vai eteneekö mihinkään. Naisellekin riittää yllättävän lyhyt jutustelu siihen, että huomaa itsevarmuutesi. Tarpeeksi rennolla asenteella ja ilman kummempia odotuksia kun lähdet tuohon, niin huonoinkin mahdollinen lopputulos on todennäköisesti lopulta ihan miellyttävä kokemus. Ainakaan ei tarvi loppuelämää miettiä, että mitäs jos kuitenkin. Eikä tarvitse sitten 15 vuoden päästä iskeä naimisissa olevaa kolmen lapsen äitiä.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Smitty taitaa olla näitä kavereita, jotka laittaa vielä 15 vuoden kuluttua viestiä tälle unelmiensa (mielikuva) naiselle. Naisella sitten on se kolme lasta ja hieman nuupahtanut aviomies, niin tämän jälkeen nainen tuntee itsensä juuri sellaiseksi naiseksi kuin Smitty on hänet kuvitellut. Tästä voipi lähteä liikkeelle sellainen tapahtumien vyöry joka voi ihan aidosti johtaa siihen, että Smitty pääsee tavoitteeseensa. Never give up! U go boy!

No en todellakaan ole. Varatun naisen tapailemisesta kun ei koskaan voi seurata mitään muuta kuin ongelmia.

Kolikon kääntöpuolella on tämä hieman nuupahtanut avomies. C’est mua! Kun oma puolisoni alkoi saada vanhalta lukiokaveriltaan viestiä, niin nehän olivat aika romanttisia. Ei niistä kyllä minulle mitään kerrottu. Tai kerrottiin: ollaan ystäviä jotka löysi toisensa uudelleen somen myötä. Ja tässä kohtaa luotin kun niin kuulemma pitää tehdä jos rakastaa. Olin aika tyhmä. Ja naiivi. Mutta olipa niillä oma ihana kupla, jonka piti olla irrallaan oikeasta maailmasta. Että miten se toinen osasikin antaa huomiota. Aina kun sitä tarvitsi. No tämä kolmas pyörä oli vielä omassa suhteessaan masennuslääkityksellä oleva omaishoitaja, joten kaikki romantiikan kaipuu purkautui sitten kirjaimellisesti ihan väärään toosaan. Ja sitten kuplat puhkeaa kun puhelin jää kahvinkeittimen viereen ja siihen tulee viestiä ”joko nukut” puoli yksitoista yöllä jonka jälkeen luetaankin puolentoista vuoden viestiketju läpi yhdeltä istumalta kaiken maailman tissiselfie kuvien kera. Repikää siitä. En yhtään ihmettele mistä murhaajat saa voimansa tekoihinsa. Se on aika sumeaa raivoa mitä hermosto pumppaa elimistöön.

Anteeksi hyvin karkea ilmaisukykyni, mutta olen hieman kyyninen kaikkea romanttista kohtaan ja kaiken maailman rockballadit ovat huvittavia omalla hellyttävällä tavallaan. Ei niitä voi kuunnella tuhahtamatta pilkallisesti.

No meillähän tämä kuvio kääntyi paljastuessaan niin päin, että käryn käydessä puolisoni henkinen maailma romahti ja hän masentui. Hän ei enää tuntenutkaan oloaan seksikkääksi, haluttavaksi tai mitään muutakaan. Koska silloin kun näin tunsi ja eli, niin oma käytöksensä oli totaallinen pettymys hänelle itselleen ja hän nyt pakottanut itsensä elämään ilman niitä tunteita. Juu, on terapiassa käyty ja pala palaa plaa. Elämä on ilotonta. Erilaisia masennuslääkkeitä kokeili ja on nyt ilman. Ei mitään muutosta mihinkään.

Jepa, toimeen tullaan, lapset hoidetaan ja tärkeitä ollaan toisillemme. Mutta kaikenlainen fyysisyys on loppu. Aika karua kun ajattelee. Ei koskea saa, ei haluta saa... Pitäisi kuulemma antaa olla ja odottaa halun heräämistä. Heh, tai varmaankin odottaa, että omat halut vain häviää.

Nyt tulee kohta taas perinteiset jätä se, mee panee jotain friidua tai ota mies viinaa, mutta ei se ihan niin helppoa ole. On lapset 15v poika, 10v ja 5v tytöt. Miksi helvetissä mä tästä lähtisin mihinkään. Elämä kun on muutakin kuin panemista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.

Auts. Otan osaa, enkä voi ollenkaan syyttä sua kyynisyydestä romantiikkaa kohtaan kun oot joutunu kokee tollasta. Pettäminen ja avioerot ovat nyky-yhteiskunnassamme molemmat valitettavan yleisiä.

Loppuiko tää naises viestittely entiselle lukiokaverille sillä hetkellä kun käry kävi? Toi on oikeesti aika surullinen homma, koska nainen oli valehdellu sulla päin naamaa. Älä nyt ainakaan mieti, että sen masentuminen olis ollu jotenki sun vika. Sä teit vaan oikein. Kuulostaa kyl siltä, kuin naises itsetunto ois ollu aika heikoilla kantimilla jo ennen kuin masentui.

Elämä on välil rankkaa ja ihan takuulla on vaikee löytää niitä himoja tuollaisen episodin jälkeen. Toivotaan nyt vähintään, että naises saa pääkoppansa kuntoon ja sen jälkeen kandee varmaan avoimesti keskustella asioista joko kotona tai parisuhdeterapiassa. Yksi puolison harha-askel ei vielä välttämättä kaada koko avioliittoa, mutta ison naarmun se siihen jokatapauksessa tekee, se on ihan selvä.

Toivottavasti saatte välinne kuntoon. Tällasia ei oo ikinä kovin kiva lukee. Ei mua oikeesti haittaa, että ilmaisit asias noin suoraan ja karkeesti muotoillen. Välillä on ihan hyvä saada konkreettinen muistutus siitä, että elämä ei oo ruusuillatanssimista. Jaksamisia.
 
Viimeksi muokattu:

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
On lapset 15v poika, 10v ja 5v tytöt. Miksi helvetissä mä tästä lähtisin mihinkään. Elämä kun on muutakin kuin panemista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.

Tämä ja voimia. Jotenkin myös, että sellastahan elämä on. Tulee vaan sun stoorista silmille, että ei ole tainnu ihan putkeen mennä asian käsittely keskenänne. En tokikaan arvostele tai neuvoja anna, itsellekin kun perheen elämä on varsin tuttua nousuine ja laskuineen, mutta kun kirjoittamassasi paistaa ilottomuus ja kyynisyys, tulee miettineeksi miten se heijastuu niihin viattomiin, jos on noin low ja pääsemättömissä. Minähän olen viimeinen, joka sanoo jätä se, varsinkin jos lapsia torppaan on tullut, mutta jossain kohtaa se on pakko pohtia sitäkin, jos kykenee hahmottamaan asiaa niiden ympärillä elävien kannalta. Itse kovan kokemuksen jälkeen käsittelin asian itsekseni, analyseerasin tilanteen kaikkien osapuolten kannalta ja sen jälkeen pistettiin päälle yhteinen pow wow, juteltiin homma läpitte ja tulos oli, että kerran anteeksi annettu, aina anteeksi annettu. Jotain jos olisi jättänyt sieluunsa kalvamaan, niin eihän siitä mitään olisi tullut, mutta me nyt sattumalta sitten onnistuttiin. En olis kyllä pystyny elämään, jos kaikki olisi sen jälkeen ollut ikuista marraskuuta, siksi tuo kirjoittamasi kosketti.

@Styge sai kertomuksellaan ainakin minulta aitoa sympatiaa ja tsempin toivomista ja eihän sitä koskaan tiedä, eräs ystäväni koki nuorna ollessamme tuon tunteen, että rakkaus on kumma tauti, se tappaa pystyyn ja jättää silmät auki ja vielä ihmisen kanssa, jonka oli nähnyt kerran elämässään aiemmin lyhykäisesti. Siinä tuopposen äärellä kuuntelin hämmentyneenä, että onko se enää edes järjissään, pohtien samoin tavoin, kun palstatoveri styge. Lopulta ainoa neuvo antaa oli, että soita sille, sillähän se selviää. Kohta ovat olleet kolmekymmentä vuotta kimpassa ja mukuloitakin on aika liuta. Monesti on jälkeenpäin kiitellyt neuvoani, vaikka en tuota kummoiseksi silloin ymmärtänyt. Jotta kaikkea sattuu ja välillä saa olla risukasa auringonpaisteessa ja välillä taas ei, elämää kaikki on vaan ja kävelitpä mihin suuntaan tahansa, niin aina on vastatuuli, tjeu.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Sanoisin, että jos meinaat ottaa yhteyttä, sen aika on nyt tai ei koskaan. Muuten on esim. riski, että käy kuten @BaronFIN kuvaili. Ystävyyttä pidän epätodennäköisenä, koska yhdessä aikaa viettäessä ne tunteet hyvin todennäköisesti nousee takaisin pintaan. Toki jos onnistuu, niin hienoa. Jos sulla tosiaan oikeasti on nykyisin itsevarmuus kunnossa ja hyväksyt itsesi itsenäsi, etkä välitä turhia muiden hyväksynnästä, niin eihän siinä muuta kuin odotukset lattiaan ja kahvittelukutsua tulille.

Ei se vaadi sen kummempia selittelyjä, olisi hauska nähdä pitkästä aikaa. Kyllä siinä kahvikupin aikana jo selviää, mihin homma etenee vai eteneekö mihinkään. Naisellekin riittää yllättävän lyhyt jutustelu siihen, että huomaa itsevarmuutesi. Tarpeeksi rennolla asenteella ja ilman kummempia odotuksia kun lähdet tuohon, niin huonoinkin mahdollinen lopputulos on todennäköisesti lopulta ihan miellyttävä kokemus. Ainakaan ei tarvi loppuelämää miettiä, että mitäs jos kuitenkin. Eikä tarvitse sitten 15 vuoden päästä iskeä naimisissa olevaa kolmen lapsen äitiä.

Tajuan onneksi itsekin tuon, että ei tässä voi jäädä liian pitkäksi aikaa odottelemaan sitä päätöstä. On sen verran viehättävä nainen kuitenkin kyseessä, että ihan varmasti vetää puoleensa muitakin miehiä. Ja kun ei mulla tässä tosiaan mitään hävittävääkään enää ole. Pahimmassakin tapauksessa ei tarvisi enää arvuutella missä mennään. Kiitti kun taot järkeä päähäni, oikeesti! :D
 

BaronFIN

Jäsen
Tuo oman puolison kuvio aivan varmasti lähti liikkeelle ihan aidosti tilanteesta ”ei olla kuultu toisistamme 10 vuoteen, mitä kuuluu, ai lapsia saanut” ja niin edelleen. Jossain vaiheessa se sitten oli nyrjähtänyt muotoon: ”hitto kun en koskaan uskaltanut sanoa ääneen tätä, mutta olet elämäni valo ja rakastaisin sinua ikuisesti”. Se tuli puun takaa, mutta varmasti siinä oli myös molemminpuoleisia sanomattoman asioita takana.

En tosin ymmärrä mitä siinä oli tarjolla kenellekään? No tunteita ja hetkiä sekä irtiottoa arjesta. Edelleenkin joka joulu, synttäri, uusi vuosi tulee viestit yhtä varmasti kuin presidentin uuden vuoden puhe: ”hyvää joulua”. Läjä kuvia, tällaista täällä. Rivien välistä: ”ajattelen ja kaipaan sua”.

Siis aidosti tragedia pyöritteli sitä ihan miten päin tahansa. Jos heillä olisi jotain aitoa siinä taustalla, niin mitä minä tässä sitä estämään. Vapaa maa. Itse tosin kestin etäsuhteen , raskaus pahoinvoinnit, pidin hiuksia ylhäällä kun toinen oksensi aamupahoinvointia, otin esikoisemme vastaan hätäsektion jälkeen, hoidin tätä viikon yksinäni, kestänyt kroonisia sairauksia, kuunnellut työahdistusta, hoitanut kodin, lapsen, vaimon tarpeet vaikka olen ihan yhtä rasittunut ollut kaikkeen, mutta sitä sanotaan myös velvollisuudeksi ja vastuuntunnoksi joka tulee perheen myötä. Ei ehkä samanlaista rakkautta kuin teininä olkoonkin että on ollut minun ilo ollut kokea myös sekin tämän naisen kanssa. Mutta silti ”hävisin” mielikuva rakkaudelle joka pääsi kasvamaan elämää suuremmaksi kuplaksi.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Tägäsitkö muuten @JypFabu nyt väärän henkilön viestiisi, vai onko multa menny jotain ohi? Selasin jopa pari sivua taaksepäin enkä löytänyt mitään Stygen kirjoittamaa kertomusta. Muiden viestejä on vaan kommentoinut.

@BaronFIN Nostan kyllä virtuaalista hattua sulle. Paljon oot nähnyt vaivaa puolisosi eteen, niin onhan toi miten se kohteli sua vittumaista ja loukkaavaa. En usko että oisit voinut tehdä hänen suhteen mitään toisin tai paremmin. Tai ainakaan sen perusteella mitä kerrot suhteestanne.
 
Viimeksi muokattu:

BaronFIN

Jäsen
Juu, kyllä minäkin osaan olla hankala kumppani jonka kanssa elää. Esim. ristiriitatilanteissa olen enemmänkin syrjäänvetäytyvä ja sovittelevampi osapuoli kun toinen haluaisi räjähtää ja olla verbaalisesti se hallitsevampi osapuoli. Miten puristaa riita irti toisesta, joka ei provosoida. Raivostuttavaa!

Eli olen oikein tyypillinen suomalainen jässikkä. Ja sitten vielä rasittavia ominaisuuksia itsestäni joka saa eläväisen ihmisen raivon partaalle: rutiinit luovat järjestystä ja järjestys luo turvaa. Tiedän, tiedän, sain armeijassa kuntsarin välinevaraston hoitajana ja lasten kanssa rutiinit tekevät elämästä niin paljon helpompaa. Toki tietty kun toinen haluaisi nauttia auringonlaskusta iltamyöhään, niin minun käyttäytymismalli lasten kanssa on ahdistava.

Eli ei tämä elo aina mene kuin strömsössä.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Tägäsitkö muuten @JypFabu nyt väärän henkilön viestiisi, vai onko multa menny jotain ohi? Selasin jopa pari sivua taaksepäin enkä löytänyt mitään Stygen kirjoittamaa kertomusta. Muiden viestejä on vaan kommentoinut.
Sinä @Smitty#41 lainasit @BaronFIN viestiä väärin siten, että @JypFabu ymmärrettävästi luuli stoorin olevan peräisin @Styge näppäimistöltä.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Sinä @Smitty#41 lainasit @BaronFIN viestiä väärin siten, että @JypFabu ymmärrettävästi luuli stoorin olevan peräisin @Styge näppäimistöltä.

Kappas perkele niinpä tein :DD En kyllä taas tajua että miten mä tossakin onnistuin. Todennäköisesti oli jäänyt vahingossa vanha lainaus pohjalle, ennen kuin aloin kirjottaa viestiä ja siinä meni sitten kaksi lainausta keskenään sekaisin, eikä mulla ollut koko asiasta harmainta aavistusta ennen kuin huomautit.

Virhe korjattu.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Nimenomaan näin on päässyt käymään, isot pahoittelut, siinä kun oli kiire seuraamaan JYPin CHL - matsia niin lipes.
Yhtä paljon vika on minussa, kun jätin tuollaisen trapin epäonnistumalla BaronFIN:in lainaamisessa :D Ei hätää, kömmähdyksiä sattuu.
 

kepardi

Jäsen
...Hän oli ollut oikeassa ja minä väärässä. Hän, HÄN oli aina ajatellu mun parasta, koittanu ohjata oikeaan suuntaan ja mä halveksun ja haukun vuosia. Kaikki oksennukset oli kuunnellut ja silti pyysi minulta apua, vaikka olisi osannut itsekin. Tätä kirjottaessakin menee kylmät väreet, koska en ikinä, en ikinä olisi uskonu, että tommosia ihmisiä voi olla olemassa.

Hän opetti mulle mitä ihmisyys on.

E: Häneltä opin mitä rakkaus on ja että millään muulla ei loppupeleissä ole merkitystä kuin toisella ihmisellä, ja sen, että en enää ikinä käännä selkääni edes natsille.
Ihan mielenkiinnosta. Onko tää se sama exä joka on alkoholisti ja lyönyt puukolla kylkeen?
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Ja lopultakin, ei sitä ihmistä, joka joskus on ollut sulle tärkeä jumalauta jätetä silloin yksin, kun hän on heikoimmillaan.
Todella mielenkiintoinen pointti ja sait mut tolla miettimään tosissani, roikunko mä tosiaan pelkässä hatarassa mielikuvassa ensirakkaudestani. Ei hän tosiaan ikinä edes kysynyt, miten mulla menee, vaikkakin tapitti mua sen yhden kerran tosi syvälle silmiin. Helvetti kun naisia on niin vaikea tulkita. Nyt oon todella hämilläni siitä, mitä mun kuuluisi hänestä tuntea tai ajatella...
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Todella mielenkiintoinen pointti ja sait mut tolla miettimään tosissani, roikunko mä tosiaan pelkässä hatarassa mielikuvassa ensirakkaudestani. Ei hän tosiaan ikinä edes kysynyt, miten mulla menee, vaikkakin tapitti mua sen yhden kerran tosi syvälle silmiin. Helvetti kun naisia on niin vaikea tulkita. Nyt oon todella hämilläni siitä, mitä mun kuuluisi hänestä tuntea tai ajatella...

Ei kysynyt miten sinulla menee koska häntä ei sen kummemmin kiinnostanut miten sulla menee. Ja joku silmiin syvälle tuijottaminen, hereille nyt. Ei sillä, kyllä minäkin nuorena ylitulkitsin naisia, ja kuvittelin ihan normaaleista asioista että nyt toinen osoittaa kiinnostusta.

Unohda jo nyt se tyttö. Se ei ole kolmeen vuoteen ottanut yhteyttä, mikä viestii aika vahvasti ettei häntä kiinnosta. Sulla ei ole mitään voitettavaa tässä.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Ei kysynyt miten sinulla menee koska häntä ei sen kummemmin kiinnostanut miten sulla menee. Ja joku silmiin syvälle tuijottaminen, hereille nyt. Ei sillä, kyllä minäkin nuorena ylitulkitsin naisia, ja kuvittelin ihan normaaleista asioista että nyt toinen osoittaa kiinnostusta.

Unohda jo nyt se tyttö. Se ei ole kolmeen vuoteen ottanut yhteyttä, mikä viestii aika vahvasti ettei häntä kiinnosta. Sulla ei ole mitään voitettavaa tässä.
Jeps. Hyvä että ravistelitte silmäni auki. Mennään eteenpäin. Eiköhän se todellinen rakkaus sieltä vielä ennen pitkää eteen astu.

Sen tässä nyt ainakin oppi, että vaikka joku asia tuntuisi kuinka hyvältä ja aidolta, niin elämä on helvetin monimutkainen peli ja näköjään sitä (nuorena varsinkin) on taipuvainen sortumaan näkemään ihmisessä hyviä puolia, jotka kuitenkin ovat viime kädessä vain omia mielikuvia ja olettamuksia tämän todellisesta luonteesta.

Kannatti tulla puhumaan aiheesta. Nyt oon asteen valmiimpi pääsemään hänestä yli... luulisin.
 
Viimeksi muokattu:

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Jeps. Hyvä että ravistelitte silmäni auki. Mennään eteenpäin. Eiköhän se todellinen rakkaus sieltä vielä ennen pitkää eteen astu.

Toivotaan näin. Ja kannattaa muistaa, ettei täydellistä kumppania ole olemassa. Tietysti alussa kun ihastut/rakastut ja elät pää pilvissä, niin kuvittelet kuinka se toinen on täydellinen. Sitten sieltä hiljalleen kuoriutuu asioita jotka eivät olekkaan niin mahtavia. Ja sama käy toisinpäin, nainen huomaa että eihän se mikään satujen prinssi olekkaan.

Oman avokkini kaveri tavoittelee jatkuvasti sitä täydellistä kumppania. Ja kun sitä ei yllättäen löydy, niin sitten tilitetään muutaman punkkupullon jälkeen maailman julmuutta. Ei kelpaa normaali työssäkäyvä mies, kun se ei "silleen säväytä". Ja kun kierrossa on joku oman elämänsä rocktähti, niin homma ei toimi, koska rocktähti on työtön ja rahaton.

Omat naisasiani ovat onneksi mallillaan. Taisin viimeksi avautua kun meni vähän vaikeammin, mutta siitä suosta ollaan noustu ja tällä hetkellä menee pirun hyvin.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
BaronFIN:n kuviot on kyllä karut. Muistan kun joskus vuosia sitten puhuit, että on perhe-elämä mennyt nappiin, asiat on hyvin ja muutenkin palaset kohdillaan, sitten noita orastavia merkkejä vaimossa ja lopulta koko kuvio ilmi ja nyt aftermath-aikaa. Tsemppiä, vaikka niin kliseinen toivotus onkin. Vanhalla koulukaverilla kävi täysin sama tilanne. Olivat yhdessä jostain lukioiästä asti, sitten heti intin jälkeen tuli ensimmäinen lapsi ja sitä rataa. Kolmekymppisenä vaimo kuitenkin meni pettämään/tapaili toista miestä salaa ja tämä selvisi kaverille kun nuorin lapsi oli puhunut, että tiedätkö isä kun äitillä on joku kaveri kenen kanssa se puhuu aina (lapsi oli kai kuullut kotona puhelinkeskusteluja ja äiti luullut että on yksin/lapset nukkuu tms). Facebookissakin tapahtumaketju alkoi näkymään kun vuosia tuli ensin perus perhekuvia ja onnellista oloa. Sitten pitkään hiljaiseloa, kunnes pari mysteeripäivitystä ja lopulta yksi kunnon känniavautuminen (josta asia sitten kaikille selvisi viimeistään).
 

scholl

Jäsen
Naisasiat ovat tavallaan epätasa-arvoisia siinä mielessä, että naiset hyötyvät niin paljon miesasioista verrattuna siihen, mitä mies hyötyy naisasioista. Ei siinä ikinä tulla pääsemään sellaiseen balanssiin.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kyynisyys minussa sanoo että kun lukee noita kamalan pitkiä vuodatuksia joita toveri smitty44 on kirjoittanut, että "noniin, tuosta nyt ei ainakaan tule mitään".

Joo nyt se on sanottu. Olen huono ihminen.

Ei vaan, olin itse ihan samanlainen toivoton romantikko nuorempana. Mitä nopeammin tuosta haaveilusta pääsee ohi, niin minusta sitä parempi. Aina vähemmän siinä itteään silloin satuttaa.
 
Suosikkijoukkue
Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Toivotaan näin. Ja kannattaa muistaa, ettei täydellistä kumppania ole olemassa. Tietysti alussa kun ihastut/rakastut ja elät pää pilvissä, niin kuvittelet kuinka se toinen on täydellinen. Sitten sieltä hiljalleen kuoriutuu asioita jotka eivät olekkaan niin mahtavia. Ja sama käy toisinpäin, nainen huomaa että eihän se mikään satujen prinssi olekkaan.

Totta turiset. Epätäydellisyys ja sen hyväksyminen on osa henkistä kasvua. Ehkä me molemmat sorruttiinkin tuolloin samankaltaiseen ajatteluun; etsittiin rinnalle sitä täydellistä ihmistä, jonka kanssa loppuelämä olisi yhtä paratiisia. Minussa se näkyi siten, että suostuin näkemään hänessä pelkästään ne hyvät puolet ja hänessä taas...

Ei kelpaa normaali työssäkäyvä mies, kun se ei "silleen säväytä". Ja kun kierrossa on joku oman elämänsä rocktähti, niin homma ei toimi, koska rocktähti on työtön ja rahaton.

...se näkyi siten että jonkin aikaa meidän lyhyen juttumme jälkeen alkoi hän deittailemaan aloittelevaa muusikkoa, josta minä puolestani tulin kateelliseksi.

Mietin tässä nyt kuitenkin, mikä olisi se kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ajattelin, että voisinhan mä kenties avautua hänelle ihan vain kiittämällä vilpittömästi tuolloin antamistaan elämänohjeista, jotka ovat ohjanneet minua nykyiseen suuntaani ja muokanneet minua ihmisenä.

Kiittäminen ei maksa mitään ja vähintään osoittaa sen, että kuuntelin häntä ja otin neuvonsa sydämeeni. Vaikkei välillemme syntyisi mitään kipinää, haluan hänen muistelevan minua lämmöllä, kuten minä häntä... Sen jälkeen voin jatkaa elämääni arvuuttelematta, mitä olisi voinut tapahtua jos olisin uskaltanut avata suuni.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös