Hei, paskoissakin kokemuksissa on aina hyvät puolensa, vaikkakin ne hyvät puolet tajuaa yleensä vasta jälkikäteen. Tärkeintä paskoissa kokemuksissa on se, että niistä tajuaa ottaa opikseen ja hyödyntää sitä kokemusta tulevaisuudessa. Sellaset kokemukset vahvistaa luonnetta, jos ne osaa käsitellä oikein.Periaatteessa minullakin olisi pieni tarina ensirakastumisesta lukiossa ja mitä siitä seurasi. Luonnollisesti pelkkää paskaa, mutta ehkä se oli hyvä kokea.
Pitää katsoa, jos jaksaisi kaljapäissään vaikka viikonloppuna rustata muutaman rivin. Nythän olisi asiakaskuntakin jo valmiina, niin ei menisi hukkaan.
Nykyisin hyväksyn itseni juuri tällaisena kuin olen enkä esitä jotain mitä en ole, enkä hae itsevarmuutta muista ihmisistä vaan sisältäni. Osaan heittäytyä elämään ihan eri tavalla eikä mulla ole enää niitä henkisen puolen esteitä jotka mua aikanaan pidätteli, mutta kuinka saada nainen vakuuttumaan siitä että on muuttunut ja kasvanut ulos arasta luonteestaan? Se tässä haiskahtaa siltä isoimmalta haasteelta mun mielestä.
Hei, paskoissakin kokemuksissa on aina hyvät puolensa, vaikkakin ne hyvät puolet tajuaa yleensä vasta jälkikäteen. Tärkeintä paskoissa kokemuksissa on se, että niistä tajuaa ottaa opikseen ja hyödyntää sitä kokemusta tulevaisuudessa. Sellaset kokemukset vahvistaa luonnetta, jos ne osaa käsitellä oikein.
No näinhän se tietysti menee. Olen jotenkin kokenut, että mulla on tarve saada se vakuuttumaan mun muutoksesta rohkeampaan suuntaan. Mut ehkä ne teot puhuu paljon äänekkäämmin ku se mitä sanon...Jäljillä olet, joten älä huoli. Ei sun kuitenkaan pidä ketään muuta vakuuttaa, kuin itsesi, jolla tiellä ilmeisesti oletkin ja hyvä niin.
Tämän tiedostan varsin hyvin itsekin.Mitä tulee tuohon ammoiseen ihastumiseesi, siinä on matkassa niin tuhannen monta muuttujaa, sillä kun olet itse kasvanut ja muuttunut, niin varmasti on hänkin.
En tarkoita, etteikö voisi synkata, mutta jos päätät, että asia on selvitettävä, niin ota se yhteys ensin ihan platonisella tasolla, pyydä leffaan, kävelylle, kahville tai mitä keksitkään ja mikä luontevalta tuntuu. Lähde siis vain tsekkaamaan, älä valloittamaan tai vakuuttamaan, se menee kiville taatusti. Voi olla, että huomaat, ettei mitään kipinää ole tai yhdessäolo on kivaa ja mutkatonta, muttei enempää tai huomaat, että yhteys puuttuu kokonaan.
Kyllä tää neito vaan on syöpynyt niin hiton syvälle mun tajuntaan, että ellei oo itse kokenu vastaavaa syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, ni ei sitä vaan voi tajuta miten joku voi valloittaa sun mielen noin.Mieti kuitenkin vielä kerran, onko neito oikeasti niin syöpynyt tajuntaasi, että jatkoselvittelyt on välttämättömiä, vai onko kuva hänestä kasvanut mielessäsi epärealistiseksi, jolloin prosessi tulisi työstää omassa päässä, muita siihen sotkematta.
Mikäli päätät panna toimeksi ja ottaa yhteyttä, saat multa tsempit ja muista, voi käydä myös niin, että vaikka et tyttöystävään törmäisikään, hyvälle ystävälle on aina maailmassa tilaus. Ole siis valmis ja avoin kaikkeen, mitä edessä voi olla, seikkailua.
Annapa sitten mulle esimerkki paskasta kokemuksesta, joka ei opettanut sulle yhtään mitään. Mielenkiinnolla odotan vastausta, kun itselle ei tule ainuttakaan sellaista mieleen.Ei, kyllä sitä on vaan myös paskoja kokemuksia, joista ei ole mitään opittavaa. Nuoruuden höntyilyä uskoa mitään muuta.
Sanoisin, että jos meinaat ottaa yhteyttä, sen aika on nyt tai ei koskaan. Muuten on esim. riski, että käy kuten @BaronFIN kuvaili. Ystävyyttä pidän epätodennäköisenä, koska yhdessä aikaa viettäessä ne tunteet hyvin todennäköisesti nousee takaisin pintaan. Toki jos onnistuu, niin hienoa. Jos sulla tosiaan oikeasti on nykyisin itsevarmuus kunnossa ja hyväksyt itsesi itsenäsi, etkä välitä turhia muiden hyväksynnästä, niin eihän siinä muuta kuin odotukset lattiaan ja kahvittelukutsua tulille.Jees, kiitti tsempeistä! Mä nimenomaan haluisin vähintään vahvistaa meidän ystävyyssuhdetta, koska musta hän on vaan niin valloittavan ihana persoona. Tai ainakin oli silloin kun viimeksi häntä näin. En mä voi tietää, kehittyykö meidän välille mitään vuosisadan romanssia, mutta haluisin vaan hänet edes osaksi mun elämää, jos ei kumppanina niin vähintään ystävänä, jolle voi puhua lähes tulkoon mistä vaan :) Tässä oli lähinnä vaan se ongelma, että miten avaan keskustelun kun oon siinä niin kovin huono...
Smitty taitaa olla näitä kavereita, jotka laittaa vielä 15 vuoden kuluttua viestiä tälle unelmiensa (mielikuva) naiselle. Naisella sitten on se kolme lasta ja hieman nuupahtanut aviomies, niin tämän jälkeen nainen tuntee itsensä juuri sellaiseksi naiseksi kuin Smitty on hänet kuvitellut. Tästä voipi lähteä liikkeelle sellainen tapahtumien vyöry joka voi ihan aidosti johtaa siihen, että Smitty pääsee tavoitteeseensa. Never give up! U go boy!
Kolikon kääntöpuolella on tämä hieman nuupahtanut avomies. C’est mua! Kun oma puolisoni alkoi saada vanhalta lukiokaveriltaan viestiä, niin nehän olivat aika romanttisia. Ei niistä kyllä minulle mitään kerrottu. Tai kerrottiin: ollaan ystäviä jotka löysi toisensa uudelleen somen myötä. Ja tässä kohtaa luotin kun niin kuulemma pitää tehdä jos rakastaa. Olin aika tyhmä. Ja naiivi. Mutta olipa niillä oma ihana kupla, jonka piti olla irrallaan oikeasta maailmasta. Että miten se toinen osasikin antaa huomiota. Aina kun sitä tarvitsi. No tämä kolmas pyörä oli vielä omassa suhteessaan masennuslääkityksellä oleva omaishoitaja, joten kaikki romantiikan kaipuu purkautui sitten kirjaimellisesti ihan väärään toosaan. Ja sitten kuplat puhkeaa kun puhelin jää kahvinkeittimen viereen ja siihen tulee viestiä ”joko nukut” puoli yksitoista yöllä jonka jälkeen luetaankin puolentoista vuoden viestiketju läpi yhdeltä istumalta kaiken maailman tissiselfie kuvien kera. Repikää siitä. En yhtään ihmettele mistä murhaajat saa voimansa tekoihinsa. Se on aika sumeaa raivoa mitä hermosto pumppaa elimistöön.
Anteeksi hyvin karkea ilmaisukykyni, mutta olen hieman kyyninen kaikkea romanttista kohtaan ja kaiken maailman rockballadit ovat huvittavia omalla hellyttävällä tavallaan. Ei niitä voi kuunnella tuhahtamatta pilkallisesti.
No meillähän tämä kuvio kääntyi paljastuessaan niin päin, että käryn käydessä puolisoni henkinen maailma romahti ja hän masentui. Hän ei enää tuntenutkaan oloaan seksikkääksi, haluttavaksi tai mitään muutakaan. Koska silloin kun näin tunsi ja eli, niin oma käytöksensä oli totaallinen pettymys hänelle itselleen ja hän nyt pakottanut itsensä elämään ilman niitä tunteita. Juu, on terapiassa käyty ja pala palaa plaa. Elämä on ilotonta. Erilaisia masennuslääkkeitä kokeili ja on nyt ilman. Ei mitään muutosta mihinkään.
Jepa, toimeen tullaan, lapset hoidetaan ja tärkeitä ollaan toisillemme. Mutta kaikenlainen fyysisyys on loppu. Aika karua kun ajattelee. Ei koskea saa, ei haluta saa... Pitäisi kuulemma antaa olla ja odottaa halun heräämistä. Heh, tai varmaankin odottaa, että omat halut vain häviää.
Nyt tulee kohta taas perinteiset jätä se, mee panee jotain friidua tai ota mies viinaa, mutta ei se ihan niin helppoa ole. On lapset 15v poika, 10v ja 5v tytöt. Miksi helvetissä mä tästä lähtisin mihinkään. Elämä kun on muutakin kuin panemista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.
On lapset 15v poika, 10v ja 5v tytöt. Miksi helvetissä mä tästä lähtisin mihinkään. Elämä kun on muutakin kuin panemista. Vaikka sekin on kyllä kivaa.
Sanoisin, että jos meinaat ottaa yhteyttä, sen aika on nyt tai ei koskaan. Muuten on esim. riski, että käy kuten @BaronFIN kuvaili. Ystävyyttä pidän epätodennäköisenä, koska yhdessä aikaa viettäessä ne tunteet hyvin todennäköisesti nousee takaisin pintaan. Toki jos onnistuu, niin hienoa. Jos sulla tosiaan oikeasti on nykyisin itsevarmuus kunnossa ja hyväksyt itsesi itsenäsi, etkä välitä turhia muiden hyväksynnästä, niin eihän siinä muuta kuin odotukset lattiaan ja kahvittelukutsua tulille.
Ei se vaadi sen kummempia selittelyjä, olisi hauska nähdä pitkästä aikaa. Kyllä siinä kahvikupin aikana jo selviää, mihin homma etenee vai eteneekö mihinkään. Naisellekin riittää yllättävän lyhyt jutustelu siihen, että huomaa itsevarmuutesi. Tarpeeksi rennolla asenteella ja ilman kummempia odotuksia kun lähdet tuohon, niin huonoinkin mahdollinen lopputulos on todennäköisesti lopulta ihan miellyttävä kokemus. Ainakaan ei tarvi loppuelämää miettiä, että mitäs jos kuitenkin. Eikä tarvitse sitten 15 vuoden päästä iskeä naimisissa olevaa kolmen lapsen äitiä.
Sinä @Smitty#41 lainasit @BaronFIN viestiä väärin siten, että @JypFabu ymmärrettävästi luuli stoorin olevan peräisin @Styge näppäimistöltä.Tägäsitkö muuten @JypFabu nyt väärän henkilön viestiisi, vai onko multa menny jotain ohi? Selasin jopa pari sivua taaksepäin enkä löytänyt mitään Stygen kirjoittamaa kertomusta. Muiden viestejä on vaan kommentoinut.
Sinä @Smitty#41 lainasit @BaronFIN viestiä väärin siten, että @JypFabu ymmärrettävästi luuli stoorin olevan peräisin @Styge näppäimistöltä.
Nimenomaan näin on päässyt käymään, isot pahoittelut, siinä kun oli kiire seuraamaan JYPin CHL - matsia niin lipes.Tägäsitkö muuten @JypFabu nyt väärän henkilön viestiisi, vai onko multa menny jotain ohi?
Yhtä paljon vika on minussa, kun jätin tuollaisen trapin epäonnistumalla BaronFIN:in lainaamisessa :D Ei hätää, kömmähdyksiä sattuu.Nimenomaan näin on päässyt käymään, isot pahoittelut, siinä kun oli kiire seuraamaan JYPin CHL - matsia niin lipes.
Ihan mielenkiinnosta. Onko tää se sama exä joka on alkoholisti ja lyönyt puukolla kylkeen?...Hän oli ollut oikeassa ja minä väärässä. Hän, HÄN oli aina ajatellu mun parasta, koittanu ohjata oikeaan suuntaan ja mä halveksun ja haukun vuosia. Kaikki oksennukset oli kuunnellut ja silti pyysi minulta apua, vaikka olisi osannut itsekin. Tätä kirjottaessakin menee kylmät väreet, koska en ikinä, en ikinä olisi uskonu, että tommosia ihmisiä voi olla olemassa.
Hän opetti mulle mitä ihmisyys on.
E: Häneltä opin mitä rakkaus on ja että millään muulla ei loppupeleissä ole merkitystä kuin toisella ihmisellä, ja sen, että en enää ikinä käännä selkääni edes natsille.
Todella mielenkiintoinen pointti ja sait mut tolla miettimään tosissani, roikunko mä tosiaan pelkässä hatarassa mielikuvassa ensirakkaudestani. Ei hän tosiaan ikinä edes kysynyt, miten mulla menee, vaikkakin tapitti mua sen yhden kerran tosi syvälle silmiin. Helvetti kun naisia on niin vaikea tulkita. Nyt oon todella hämilläni siitä, mitä mun kuuluisi hänestä tuntea tai ajatella...Ja lopultakin, ei sitä ihmistä, joka joskus on ollut sulle tärkeä jumalauta jätetä silloin yksin, kun hän on heikoimmillaan.
Todella mielenkiintoinen pointti ja sait mut tolla miettimään tosissani, roikunko mä tosiaan pelkässä hatarassa mielikuvassa ensirakkaudestani. Ei hän tosiaan ikinä edes kysynyt, miten mulla menee, vaikkakin tapitti mua sen yhden kerran tosi syvälle silmiin. Helvetti kun naisia on niin vaikea tulkita. Nyt oon todella hämilläni siitä, mitä mun kuuluisi hänestä tuntea tai ajatella...
Jeps. Hyvä että ravistelitte silmäni auki. Mennään eteenpäin. Eiköhän se todellinen rakkaus sieltä vielä ennen pitkää eteen astu.Ei kysynyt miten sinulla menee koska häntä ei sen kummemmin kiinnostanut miten sulla menee. Ja joku silmiin syvälle tuijottaminen, hereille nyt. Ei sillä, kyllä minäkin nuorena ylitulkitsin naisia, ja kuvittelin ihan normaaleista asioista että nyt toinen osoittaa kiinnostusta.
Unohda jo nyt se tyttö. Se ei ole kolmeen vuoteen ottanut yhteyttä, mikä viestii aika vahvasti ettei häntä kiinnosta. Sulla ei ole mitään voitettavaa tässä.
Jeps. Hyvä että ravistelitte silmäni auki. Mennään eteenpäin. Eiköhän se todellinen rakkaus sieltä vielä ennen pitkää eteen astu.
Toivotaan näin. Ja kannattaa muistaa, ettei täydellistä kumppania ole olemassa. Tietysti alussa kun ihastut/rakastut ja elät pää pilvissä, niin kuvittelet kuinka se toinen on täydellinen. Sitten sieltä hiljalleen kuoriutuu asioita jotka eivät olekkaan niin mahtavia. Ja sama käy toisinpäin, nainen huomaa että eihän se mikään satujen prinssi olekkaan.
Ei kelpaa normaali työssäkäyvä mies, kun se ei "silleen säväytä". Ja kun kierrossa on joku oman elämänsä rocktähti, niin homma ei toimi, koska rocktähti on työtön ja rahaton.
