Naisasiat

[adolf]

En ole tästä samaa mieltä kuin korkeintaan ehdollisesti.

Vau, johan oli pitkä kirjoitus. No otin tuosta nyt pienen pätkän, koska olen ihan samaa mieltä oikeastaan koko viestisi sisällöstä. Eri toten tuosta että ihmisen pitää ensin saada kokea olevansa rakastettu, ennen kuin voi rakastaa (tai kun nyt tarkkoja sanoista ollaan jakaa rakkautta). Minustakin siitä tulee muuten tuollainen tyhjyyttään koliseva lause, jolla on oikeasti kovin vähän merkitystä. Lapsena ihminen varsinkin tarvitsee sitä rakkautta ulkopuoleltaan ja saada niitä hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Tuo näkyy jos jonkinlaisina ilmiöinä sitten aikuiselämässä, kun ihmiset lähtevät juoksemaan sitten isoina sen hyväksynnän perässä, jota eivät lapsina saaneet.

Olin nyt vain ilmeisesti ilmaissut hieman huonosti sen mitä yritin oikeasti sanoa. Opettavainen kirjoitus sinulta, btw.

 

[Knox]

Olen kuitenkin nyt valmis kohtaamaan hänet uudelleen täysin uudistuneena ihmisenä. Mikäli siis tuleva keskustelumme johtaa siihen lopputulokseen, että kiinnostus kohdata toisemme uudestaan on molemminpuolinen. Jos ei, niin sitten vain vaihdamme viestitellen kuulumiset pikaiseen ja that's it :) Kuten @BaronFIN totesi niin huomattavasti suositeltavampaa se yhteydenotto on tehdä nyt kuin joskus 10 vuoden päässä, kun tämä on naimisissa ja tehnyt pari lasta.

Jos oikeasti kykenet pitämään jalat maassa, niin anna mennä vaan. Eihän sulla ole mitään menetettävää.

Mutta toivottavasti osaat pitää tilanteen hallussa. Ettet lähde kuvittelemaan mitään suurempaa kun tyttö vastailee mukavasti takaisin. Ja osaat ottaa mahdolliset pakit vastaan.

Mutta vilpittömästi onnea koitokseen. Kerranhan täällä eletään. Pidä palsta ajantasalla miten käy.

 

[Breeze Harbour]

En ole tästä samaa mieltä kuin korkeintaan ehdollisesti. Myöskään alan psykologinen kirjallisuus ei tue oikeastaan millään tavoin väittämääsi. Se, miksi tuo vituttaa parikymppisenä on tosiaan se, ettei ihmisellä ole ollut mahdollisuutta ihan yleisten biologisten ja fysikaalisten lainalaisuuksien puitteissa opetella tunne-elämän taitoja ja ihmissuhdehommeleita, joiden avulla on mahdollista kyetä luomaan syvempiä rakkaussuhteita toisiin ihmisiin. Toisten ihmisten rakastaminen sanan varsinainessa merkityksessä on taito, jonka oppii vasta vuosien mittaan aikuistuessa. Rakastamaan toisia ihmisiä oppii ylivoimaisesti parhaiten siten, että henkilöä on ensin itse rakastettu koko elämänsä ajan ensin vanhempien, sitten ikätovereiden ja myöhemmin seksuaalisten/romanttisten partnerien taholta. Ihmisten, joiden on tyydyttävä saamaan rakkautta vain itseltään ovat hyvin usein niitä dysfunktionaalisimpia ihmisiä tunne-elämän osalta. Ja hekin yleensä oppivat kunnolla rakastamaan itseään vasta sitten, kun ovat päässeet mukaan laadukkaisiin ystävyyssuhteisiin ja romanttisiin suhteisiin. Se johtuu puhtaasti siitä, että ihmisen mieli ja aivot ovat rakentuneet reagoimaan sosiaalisiin signaaleihin muilta ihmisiltä ja kehittymään niiden perusteella.

Sanomasi lausahdus on enemmänkin eräänlainen "feel good" toteamus. Se tuo varmastikin hetkellistä helpotusta ainakin ihmisille, joille on hankalaa luoda syviä romanttisia suhteita tai ystävyyksiä. Toisaalta sen liiallisella uskomisella ja kuvitelmiin uppoamisella on pidemmällä aikavälillä varsin huonoja vaikutuksia. On olemassa asioita, johon ihmisen mieli/aivot eivät käytännössä ole itsenäisesti kykeneväisiä johtuen aivojen biologisista lainalaisuuksista. Itsensä rakastaminen on hyvin hyvin vaikeaa ja käytännössä yleensä mahdotonta ilman laadukkaita ihmissuhteita. Yksinäiset ihmiset ovat ihan tutkitusti onnettomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Käytännössä melkein kaikkiin tunne-elämän ongelmiin paras ratkaisu tai lievityskeino on laadukkaiden ihmissuhteiden luominen ja ylläpito.

"On opittava rakastamaan ensin itseään" on yleensä vanhempien ihmisten toitottama neuvo. Syy, miksi tuo resonoi vanhempana, muttei nuorena, johtuu puhtaasti siitä, että vanhemmilla ihmisillä on ollut aikaa kokeilla ja kehittää ihmissuhdetaitoja, saanut elämänkokemusta ja kyennyt muiden avustuksella rakastamaan itseään enemmän. Rakkaus on yleisesti ottaen vain sivutuote. Syy, miksi ensimmäiset ihmissuhteet eivät yleensä toimi, on se, ettei nuorilla ihmisillä ole ollut mahdollisuuksia kehittää tunne-elämän kypsyyttä ja kykyä välittää ja rakastaa toisia syvällisesti.

Siis WAU! Oon mykistynyt siitä, miten syvästi oot ihmisen tunteisiin ja niiden kehittymiseen perehtynyt. Ja kaikki mitä sanot kuulostaa vieläpä järkeenkäyvältä.

Asiaa voi katsoa myös sitä näkökulmasta, mitä tapahtuu ajan mittaan ihmiselle, joka ei ole kyennyt noita ihmissuhteita nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa kehittämään. Melkeinpä sataprosenttinen fakta on, että esimerkiksi 35-vuotias ihminen, jolla ei koskaan ole ollut laadukkaita ihmissuhteita, on yleensä aikamoinen ihmisraunio tunne-elämänsä puolesta ja "on opittava rakastamaan ensin itseään" -mantra on täysin hyödytön näiden tunne-elämän ongelmien ratkaisemiseen. Yksinäisyys on suurin yksittäinen "ympäristöllinen" riskitekijä tunne-elämän ongelmien ja mielenterveydellisten ongelmien kehityksen suhteen.

Tunnetaan myös youtubessa nimellä niilo22. Sori oli pakko.

Jos oikeasti kykenet pitämään jalat maassa, niin anna mennä vaan. Eihän sulla ole mitään menetettävää.

Mutta toivottavasti osaat pitää tilanteen hallussa. Ettet lähde kuvittelemaan mitään suurempaa kun tyttö vastailee mukavasti takaisin. Ja osaat ottaa mahdolliset pakit vastaan.

Mutta vilpittömästi onnea koitokseen. Kerranhan täällä eletään. Pidä palsta ajantasalla miten käy.

Kiitti tsempeistä! Jos jotain oon oppinu elämästä, niin mitään ei kande alkaa kuvittelemaan päässään liian tarkkaan ennen aikojaan. Koska kun sä luot itellesi pilvilinnan ja se romahtaakin, saattaa se olla henkisesti todella kova kolaus.

Näin tehdään :)

 

[lasaleiko]

Kaikkea sitä aikkea sitä sattuu.

Tuossa ennen abianoksen runollista tykitystä ja Smittyn tilanteen purkamista tuli kerrottua tänne omasta tilanteesta.

Tässä nyt istutaan junassa ja ollaan menossa matkalla naisen luo viettämään viikonloppua. Olisi varmaan jo toteutunut viime vkl ilman muita esteitä. Aika ihmeellinen tilanne, ollaan molemmat todettu. Naisen mielestä kuulemma jopa vähän pelottava mutta hyvällä tavalla. Paljon on tietysti tässä parin viikon aikana viestiä vaihdettu ja molemmat pystytty avoimesti puhumaan asioista. Kohta jo jännittää mitä tuleman pitää mutta nautitaan nyt tämä vkl ensin.


***

@Smitty#41 on täällä jo sen verran saanut neuvoja eri puolilta että arvelin etten enää asiaan lähde omaa näkemystäni kertomaan, varsinkin kun on pitkälti sama kuin monella muullakin. Jotain nyt kuitenkin sanon

Jos se nainen kolmen vuoden takaa noin on syöpynyt mieleesi, niin pistä hänelle viestiä ja kysy mitä hänelle kuuluu*. Jos vastailee siihen, niin sitten voit kysyä vaikkapa hänen mielenkiinnon kohteistaan (esim. miten joku harrastus on sujunut, vieläkö harrastaa sitä mitä 3v sitten) kun kerroit että olet omista mielenkiinnon kohteistasi hyvä puhumaan. Olettaen tietysti että sinulla on muistissa tai tiedossa niitä hänen kiinnostuksen kohteitaan sieltä kolmen vuoden takaa. Jos vielä vastailee niin voitkin jo kysyä lähteekö kahville. Jos suostuu niin lähdet sinne sitten enemmän kaverina etkä luo paineita itsellesi että pitäisi tehdä vaikutus häneen, kuten sulle jo neuvottiinkin tässä aiemmin jonkun toimesta. Ja jos ei vastaile tai lähde kahville niin sittenhän se on selvä peli, the end jne.

Millekään avautumiselle muutaman vuoden takaisista fiiliksistä ehdoton ei, se ei varmasti johda mihinkään.

Teen tässä ehkä karhunpalveluksen kun näin sanon, mutta olen eri mieltä niiden kanssa, jotka ovat sanoneet, ettei sitä naista kiinnosta kun ei ole ottanut yhteyttä. Ihan hyvin hänelläkin voi olla omat epäilyksensä, itsetunto, matalalla, mitä vielä... Eli ei se kiinnostus hänen suunnaltaan poissuljettua ole vaikka ei olisi yhteyttä ottanutkaan. Mutta se ei selviä täällä jahkailemalla, sun pitää kysyä sitä. Tai sitten tosiaan unohdat hänet ja lähdet elämässä eteenpäin, kyllä sieltä aina joku kaunotar tulee vastaan ennen kuin tajuatkaan.

*tuo "mitä kuuluu?" kysymyskin on vähän kskspiippunen. Tuntuu olevan paljon sellaisiakin ihmisiä jotka eivät tuohon vastaa juuri mitään mutta sitten sopivasta mielenkiinnon kohteesta puhuttaessa juttua kyllä riittää enemmänkin. Eli jostain lyhyestä "ihan hyvää" vastauksesta voisi päätellä että häntä ei kiinnostaisi viestitellä mutta kohteliaisuuttasn vastasi jotain. Toisaalta sitten taas voi olla tuollaista em. tyyppiä joka tarvitsee oikean aiheen jutellakseen enemmän. Mut kylläpä sä Smitty hänet tunnet kerran silloin joskus jo viestittelitte

(pahoittelut jos on kirjoitusvirheitä, puhelimella naputeltu viesti)

 

[Breeze Harbour]

Tuossa ennen abianoksen runollista tykitystä ja Smittyn tilanteen purkamista tuli kerrottua tänne omasta tilanteesta.

Tässä nyt istutaan junassa ja ollaan menossa matkalla naisen luo viettämään viikonloppua. Olisi varmaan jo toteutunut viime vkl ilman muita esteitä. Aika ihmeellinen tilanne, ollaan molemmat todettu. Naisen mielestä kuulemma jopa vähän pelottava mutta hyvällä tavalla. Paljon on tietysti tässä parin viikon aikana viestiä vaihdettu ja molemmat pystytty avoimesti puhumaan asioista. Kohta jo jännittää mitä tuleman pitää mutta nautitaan nyt tämä vkl ensin.

Perhoset vatsassa kuuluu asiaan ;) Onnea matkaan!

@Smitty#41 on täällä jo sen verran saanut neuvoja eri puolilta että arvelin etten enää asiaan lähde omaa näkemystäni kertomaan, varsinkin kun on pitkälti sama kuin monella muullakin. Jotain nyt kuitenkin sanon

Jos se nainen kolmen vuoden takaa noin on syöpynyt mieleesi, niin pistä hänelle viestiä ja kysy mitä hänelle kuuluu*. Jos vastailee siihen, niin sitten voit kysyä vaikkapa hänen mielenkiinnon kohteistaan (esim. miten joku harrastus on sujunut, vieläkö harrastaa sitä mitä 3v sitten) kun kerroit että olet omista mielenkiinnon kohteistasi hyvä puhumaan. Olettaen tietysti että sinulla on muistissa tai tiedossa niitä hänen kiinnostuksen kohteitaan sieltä kolmen vuoden takaa. Jos vielä vastailee niin voitkin jo kysyä lähteekö kahville. Jos suostuu niin lähdet sinne sitten enemmän kaverina etkä luo paineita itsellesi että pitäisi tehdä vaikutus häneen, kuten sulle jo neuvottiinkin tässä aiemmin jonkun toimesta. Ja jos ei vastaile tai lähde kahville niin sittenhän se on selvä peli, the end jne.

Millekään avautumiselle muutaman vuoden takaisista fiiliksistä ehdoton ei, se ei varmasti johda mihinkään.

Teen tässä ehkä karhunpalveluksen kun näin sanon, mutta olen eri mieltä niiden kanssa, jotka ovat sanoneet, ettei sitä naista kiinnosta kun ei ole ottanut yhteyttä. Ihan hyvin hänelläkin voi olla omat epäilyksensä, itsetunto, matalalla, mitä vielä... Eli ei se kiinnostus hänen suunnaltaan poissuljettua ole vaikka ei olisi yhteyttä ottanutkaan. Mutta se ei selviä täällä jahkailemalla, sun pitää kysyä sitä. Tai sitten tosiaan unohdat hänet ja lähdet elämässä eteenpäin, kyllä sieltä aina joku kaunotar tulee vastaan ennen kuin tajuatkaan.

*tuo "mitä kuuluu?" kysymyskin on vähän kskspiippunen. Tuntuu olevan paljon sellaisiakin ihmisiä jotka eivät tuohon vastaa juuri mitään mutta sitten sopivasta mielenkiinnon kohteesta puhuttaessa juttua kyllä riittää enemmänkin. Eli jostain lyhyestä "ihan hyvää" vastauksesta voisi päätellä että häntä ei kiinnostaisi viestitellä mutta kohteliaisuuttasn vastasi jotain. Toisaalta sitten taas voi olla tuollaista em. tyyppiä joka tarvitsee oikean aiheen jutellakseen enemmän. Mut kylläpä sä Smitty hänet tunnet kerran silloin joskus jo viestittelitte

(pahoittelut jos on kirjoitusvirheitä, puhelimella naputeltu viesti)

Annoitpas sä kertalaakista paljon hyviä vinkkejä. Iso kiitos ja hatunnosto vaivannäöstäsi!

 

[scholl]

Miehen puhetta tilittää ATK:ssa, ettei seiso. Huonomminkin olisi voinut käydä. Esim. huomaat olevasi homo tai ehkä jo huomasitkin. Toisten mielestä se voi olla toki hyväkin juttu. Kannattaa kuitenkin selvittää syy, miksei vehkeet toimi.

 

[BaronFIN]

Kyllähän tuossa noita oli rööki ja viina. Ilmeisesti ikääkin on yli 30v, niin ei se enää seiso kuin teininä. Itselläni oli haasteita homman kanssa kun oli 20 kg ylipainoa, mutta urheilun aloittaminen teki minusta teinin taas! *hymiö*

 

[Prof. Puck]

Kyllähän tuossa noita oli rööki ja viina. Ilmeisesti ikääkin on yli 30v, niin ei se enää seiso kuin teininä. Itselläni oli haasteita homman kanssa kun oli 20 kg ylipainoa, mutta urheilun aloittaminen teki minusta teinin taas! *hymiö*

Näin se menee... Moni ei tajua, kuinka laaja-alaisesti huonot elämäntavat, ylipaino mukaanlukien, vaikuttavat myös seksielämän laatuun, kaikesta muusta nyt puhumattakaan.

Kannattaa pitää myös mielessä, että naiset myös puhuvat näistä keskenään ja tieto leviää. Kaverini vaimo oli valittanut mun vaimolle (joka sitten kertoi jostain syystä minulle), kuinka heidän seksielämä ei enää toimi. Kaverini on ylipainoinen ja olut maistuu vähintäänkin kiitettävästi ja ilmeisen laiska sängyssä. Silloin, liian harvoin, kun jaksaa, niin preferoi oraalisia taitoja ja jos panemaan pitää ryhtyä, haluaa itse pysytellä alla, ettei akti muutu vahingossakaan urheilusuoritukseksi. Että tällaista ne naiset lörpöttelee keskenään, Minäkin tiedän nyt kaverini seksielämästä huikean paljon enemmän kuin haluaisin tietää.

 

[Breeze Harbour]

Ylipainossahan ei ole pahinta ylipaino itsessään, vaan se että ylipainoisuus laskee ihmisen itsetuntoa massiivisesti ja saa usein tämän kokemaan itsensä arvottomaksi, joka osaltaan johtaa helposti masennukseen jota tämä ihminen lääkitsee; kuinkas muutenkaan kuin syömällä enemmän. Ja noidankehä on valmis. Kaikki nää tekijät vaikuttaa totta kai myös seksin laatuun, koska se miten itsevarma oot seksuaalisuudestas, on aivan hiton merkittävä asia petipuuhissa.

Ylipainoisuus altistaa vaikka sun mille sydänsairauksille, joten jos ei koe itse pystyvänsä lopettaa ylensyöntiä, saattaa ammattilaisen apu ja kuri olla joillekin tarpeen. Hemmetin upee homma että @BaronFIN sait karistettua ylimääräset kilot vyötäröltäs liikkumalla. Tosi moni ei tohon päätökseen yksinään kykene.

..ja sit mä muistin et tää on naisasiat-ketju. Ei siis aiheesta tämän enempää :D

 

[Hippi Hiiri]

Silloin, liian harvoin, kun jaksaa, niin preferoi oraalisia taitoja ja jos panemaan pitää ryhtyä, haluaa itse pysytellä alla, ettei akti muutu vahingossakaan urheilusuoritukseksi.

Olin aika pitkän viipaleen aika pahasti kipeänä, paino tippui aivan helvetisti ja kuntokin tietysti romuttui. Taudin aikana ja jälkeenkään maitohappokestävyys ei ollut sillä tasolla, että rehellisestä panemisesta olisi tullut oikein mitään. Jos siinä tikatessa pitää pysähtyä puhaltelemaan viiden sekunnin välein ja sydän hakkaa kuin kolibrilla, niin onnetontahan se on. Kyllä siinä tuli mietittyä, että tällaistako lystiä tämä paskakuntoisille on.

 

[Breeze Harbour]

No niin... En kovasta houkutuksesta huolimatta puhunut tälle ex-ihastukselle sitten mitään vielä... Lisäksi tajusin juuri että hänhän muistuttaa mua juuri siitä mitä pelkään. Kaksi toistensa kohtaamista pelkäävää ihmistä eivät voi koskaan rakastua...vaikka tuntuisi jossain syvällä sydämen pohjassa hyvinkin oikealta. Juuri tuosta mukavuudentunteesta mun tuleekin päästää irti ja tajuan sen nyt.

Luulen että oon ihastunut taas......johonkin toiseen. Lähinnä tämä meidän valtaisahko ikäero tässä mietityttää. Mut tällä kertaa musta tuntuu että me molemmat ollaan ainakin rohkeempia omien tunteidemme ilmaisussa ja näyttämisessä plus oikeesti kuunnellaan toisiamme ja pieni kutina on vatsanpohjassa että tämä saattaisi toimia jopa reaalimaailman tasolla... Noh, heittäydyn nyt vaan elämälle. Jotain mitä olin liian pelokas tekemään edellisen muijan kaa. Jospa tästä jotain syntyisi?

Tää tunne on kuitenkin vielä niin tuore että vaatii sulattelua. Päivitellään kun kuuluu jotain uutta.

 

[BaronFIN]

Jeesh, eli asetutaan aloilleen ja 10v päästä kun on luonnollisia kupruja omissa suhteissaan, niin nämä kaksi ”löytävät” rohkaistuneena toisensa uudelleen ja lopputulos on silkkaa paskaa kaikkien kannalta. Tuo on polku mitä tästä seuraa.

Terveisin kyynikko.

 

[Palstalegenda]

Lähinnä tämä meidän valtaisahko ikäero tässä mietityttää.

Päätellen kirjoituksistasi, olet nuori. Josta päättelen, että nainen on tässä tapauksessa se valtaisasti vanhempi.

Juuri tässä taannoin sanoin kaverilleni, että Tinderin seuraus on se, että nuoret pojat alkavat suuressa määrin vanhojen naisten kanssa. No ei kai siinä. Nuori saa pillua ja "rakkautta", vanha nainen saa nuorta munaa. Win-win.

Mutta onhan se nynnyä touhua miesoletetuilta. Siinä iässä pitää saada nuoria naisia, kun vielä saa. Vanhoja ehtii myöhemminkin.

Kirjoitustesi perusteella olet ihan nynny. Eikä tämä ole moite!

Että ota nyt siitä vaan eukko itellesi. Se sopii nyt sinulle ja elämänpolullesi.

 

[Palstalegenda]

Kirjahyllyssä vain lakikirja, Cosmopolitan ja Mitä Missä Milloin vuodelta 2005. Missä leipomon tuoksut ja katosta roikkuvat tomaatit? Missä tarinat Robinson Crusoesta ja se kirja, joka yhä muuttaa kyyneleesi helmiksi? Missä untuvapeitot ja kolme kertaa korjattu keittiönpöytä?

Hanki parempaa seuraa. Nuo mustavalkoiset yleistyksesi kertovat vain, että liikut pääasiassa typerysten seurassa. Mikä ei toki minua yllätä.

Mulla on muuten Robinson Crusoe -romaani. Kirjakaupasta ostin. Älä silti tule tänne, sillä mulla on myös 16 Mitä Missä Milloin kirjaa! (Kaverini lahjoitti viime kesänä, terkkuja Sakarille)

 

[sinikettu]

Mutta onhan se nynnyä touhua miesoletetuilta. Siinä iässä pitää saada nuoria naisia, kun vielä saa. Vanhoja ehtii myöhemminkin.

Enpä tiiä. Jollekin kokemattomalle ja oman tunne-elämänsä sekä käyttäytymisensä suhteen vähän hukassa olevalle henkilölle vähän vanhemman naisen kanssa oleskelu saattaa tehdä ihan hyvää. Jos sellainen sattuu tämän nuoren ottamaan siipiensä suojaan. Pitkän ajan suhteisiin en kyllä suosittele.

Päätellen kirjoituksistasi, olet nuori. Josta päättelen, että nainen on tässä tapauksessa se valtaisasti vanhempi.

Kun klikkaa nimimerkkiä, niin siellä sanotaan, että henkilö on 24-vuotias. Toivottavasti ihastuksen kohde ei kuitenkaan ole a) alle 16-vuotias tai b)yli 40-vuotias. Things might get little awkward.

Tänä vuonna täytän 28 ja voisin ihan hyvin seurustella 18-19 vuotiaan naisen kanssa. Samoin kolmivitosesta alaspäin, jos on hyvin kypsynyt ja muuten miellyttävä henkilö-

 

[Palstalegenda]

Enpä tiiä. Jollekin kokemattomalle ja oman tunne-elämänsä sekä käyttäytymisensä suhteen vähän hukassa olevalle henkilölle vähän vanhemman naisen kanssa oleskelu saattaa tehdä ihan hyvää. Jos sellainen sattuu tämän nuoren ottamaan siipiensä suojaan. Pitkän ajan suhteisiin en kyllä suosittele.

No minähän sanoin jo äsken: "Että ota nyt siitä vaan eukko itellesi. Se sopii nyt sinulle ja elämänpolullesi.".

Nynnyä se silti on. Mutta elämänpolulla on joku joskus nynny,

Olin 35-vuotias, kun aloin seurustella 20-vuotiaan kanssa. Oltiin 2,5 vuotta. Minä jätin, kun oli sitten lopulta maantieteellistä etäisyyttä. Eromme jälkeen hän meni muuten rintojenpienennysleikkaukseen. Kohdatessamme hän oli neitsytkin. En minä noilla mitään pisteitä hanki ulkopuolisille, tai itselleni, kuten moni nyt luuli jo. Ja luulee vieläkin.

 

[Palstalegenda]

Ilahduin lainauksestasi suuresti, sillä se on kuin veljellinen kädenpuristus. Ovellesi saatan tullakin, kädessäni pizza ja kymmenenkin kaverin kaljat! Vaan ollos polkusi kevyt, ja eikö elämä olekin kuin pulkalla mäkeä laskisi, sillä niin on matka huimaava ja vatsassa asuu nauru, vaikka välillä kasvoihin lunta ja jäätä iskeytyykin!

Venäläinen 1800-luvun kirjallisuus on jotenkin mälsää. Luin minä joskus Rikos ja rangaistus -kirjan, mutta ei se silleen säväyttänyt. Platonin Valtio säväytti paljon enemmän. Ja Theoren Fleuryn elämäkerta. Ja Andre Agassin varsinkin!

 

[sinikettu]

Nynnyä se silti on. Mutta elämänpolulla on joku joskus nynny,

Eips ole. Nynnyä on olla kehittämättä itseään. Jokainen kova panomies on aikanaan ollut häveliäs neitsytpoika, joka naisen vahvan seksuaalisen olemuksen edessä puoli-impotenttina tärisee. Nynnyt ovat niitä, jotka eivät uskalla kokeneempiin naisiin ottaa yhteyttä ja kehittyä nopeasti aivan eri tasoille kuin 18-vuotiaita neitsyitä vain havittelevat.

 

[sinikettu]

Venäläinen 1800-luvun kirjallisuus on jotenkin mälsää. Luin minä joskus Rikos ja rangaistus -kirjan, mutta ei se silleen säväyttänyt. Platonin Valtio säväytti paljon enemmän. Ja Theoren Fleuryn elämäkerta. Ja Andre Agassin varsinkin!

Kerran tunsin naisen, jonka suosikkikirja oli Karl Popperin Open society and its enemies. Fiksu ja miellyttävä nainen, mutta varsin ruma, maskuliininen ja ei-pantava. Nainen, joka tykkää laadukkaasta filosofisesta kirjallisuudesta on joko täydellinen nainen ikinä tai sellainen tapaus, johon ei oikeen viitsi koskea kuin pitkän tikun kera. Yleensä jälkimmäinen.

Julia Galef on esimerkiksi jo sellainen filosofis-orientoitunut mature, joka saa sydämen sykkimään jo varsin kovalla tahdilla. Tässä toinen klippi, jossa tämä hekumallinen nainen selittää kvanttimekaniikasta. Uuh, eteenhän tässä meinaa ottaa.

 

[Kaspo]

Venäläinen 1800-luvun kirjallisuus on jotenkin mälsää. Luin minä joskus Rikos ja rangaistus -kirjan, mutta ei se silleen säväyttänyt. Platonin Valtio säväytti paljon enemmän. Ja Theoren Fleuryn elämäkerta. Ja Andre Agassin varsinkin!

Kokeilepa Lermontovin Aikamme sankaria. Saattaisi sopia Sinun kaltaiselle kaikilla mantereilla arvostetulle naistenmiehelle!

 

[Palstalegenda]

Eips ole. Nynnyä on olla kehittämättä itseään. Jokainen kova panomies on aikanaan ollut häveliäs neitsytpoika, joka naisen vahvan seksuaalisen olemuksen edessä puoli-impotenttina tärisee. Nynnyt ovat niitä, jotka eivät uskalla kokeneempiin naisiin ottaa yhteyttä ja kehittyä nopeasti aivan eri tasoille kuin 18-vuotiaita neitsyitä vain havittelevat.

No en minä ainakaan ole ollut tuota. Se, että sinä olet ollut, ei tarkoita, että kaikki olisivat olleet.

Olin 14-19-vuotiaana saman neitokaisen kanssa. Se oli hyvä koulu. Opittiin ja opeteltiin.

Kerran hairahduin 22-vuotiaana yhdeksi yöksi baarista 37-vuotiaan naisen luo panemaan. Sattumoisin serkkuni oli kuskina sillä kertaa, varmaan ainoa kerta ikinä, kun oli. Seuraavana päivänä veikkasi, että kai se nainen sitten oli vanhempi mitä arveli, kun kysyin, että arvaapa minkä ikäinen se nainen oli. Veikkasi 29-vuotiaaksi.

No sen jälkeen sai nuo vanhemmat naiset jäädä. Kerran jätin yhden naisen tutustumisvaiheessa, koska hän oli minua päivän vanhempi. No ok, ei hän silleen täysillä kolahtanut ehkä muutenkaan, mutta lopetin ajatteluni tuohon yhden päivän ikäeroon, ja käytin sitä parodisena syynä. Ja osin oikeanakin.

 

[Palstalegenda]

Kokeilepa Lermontovin Aikamme sankaria. Saattaisi sopia Sinun kaltaiselle kaikilla mantereilla arvostetulle naistenmiehelle!

En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta kyllähän arvostusta voi saada muutenkin!

Ehkäpä luen. Kiitos vinkistä!

Immanuel Kant tykkää tästä. ("Kant oli aikanaan pidetty seuramies. Hän piti myös suosittuja maantiedon luentoja, vaikkei koskaan itse poistunut Königsbergistä")

 

[Rod Weary]

Kant oli aikanaan pidetty seuramies.

Immanuel Kant was a rea pissant. I rest my case. Jatkakaa.

 

[sinikettu]

No en minä ainakaan ole ollut tuota. Se, että sinä olet ollut, ei tarkoita, että kaikki olisivat olleet.

Olin 14-19-vuotiaana saman neitokaisen kanssa. Se oli hyvä koulu. Opittiin ja opeteltiin.

Itsepetoksen leima näkyy syvästi otsassanne, hyvä Käyttäjänimetön. Lukioaikaisen kultani jälkeen tuntui, että olin maailman kovin panomies. Kokemuksieni mukaan tämä kattaa noin puolet nuorista miehistä. Aika ja nousu isojen poikien saappaisiin monelta tämän leiman poistaa, toisilla se jää sitkeästi ihoon elämään.

No sen jälkeen sai nuo vanhemmat naiset jäädä. Kerran jätin yhden naisen tutustumisvaiheessa, koska hän oli minua päivän vanhempi. No ok, ei hän silleen täysillä kolahtanut ehkä muutenkaan, mutta lopetin ajatteluni tuohon yhden päivän ikäeroon, ja käytin sitä parodisena syynä. Ja osin oikeanakin.

Laadukkaan maturen nappaaminen on hankala ja jalo taiteenlaji. Tämä koska naiset yleensä haluavat itseään vanhemman tai kokeneemman miehen.

Paneminen vanhemman naisen kanssa ei edes ole kaiken alfa ja omega. Se on eleganttiuden, tunne-elämän vakauden ja syvien elämänviisauksien omaksumisen häneltä. On olemassa mitäänsanomattomia vanhoja naisia ja on olemassa alfatason matureita. Jälkimmäisiä kannattaa tavoitella, edellisempiä ei.

 

[Palstalegenda]

Kerran tunsin naisen, jonka suosikkikirja oli Karl Popperin Open society and its enemies. Fiksu ja miellyttävä nainen, mutta varsin ruma, maskuliininen ja ei-pantava. Nainen, joka tykkää laadukkaasta filosofisesta kirjallisuudesta on joko täydellinen nainen ikinä tai sellainen tapaus, johon ei oikeen viitsi koskea kuin pitkän tikun kera. Yleensä jälkimmäinen.

Muistan kun sinun iässäsi minäkin tiesin kutakuinkin kaikesta kaiken.

Me erään naisen kanssa tutustuimme vuonna 1999. Olemme tavanneet 2000, 2007 ja 2014. Varmaan 2021 sitten seuraavan kerran. Koskaan ei olla keskenämme pantu. Kyllä meillä oli aikoinaan varmoja mielipiteitä toistemme seurustelusuhteista. Nyttemmin ei ole. Kannattaa matkata tämänlaiseen suuntaan. Helposti hyvä koulutus ja luettu psykologia sokaisee. Vaikka arvostan kyllä suuresti monia kirjoituksiasi näihin seikkoihin liittyen.