Naisasiat

[eagle]

En tiedä, missä te miehet liikutte, mutta ainakin minä ja ystäväni kyllä osaamme käytöstavat ja hymyilemme ystävällisesti kun aihetta on. Kunnostammekin pidämme sen verran huolta, ettemme paina 120 kg, vaikka osalla lasten jälkeen onkin jäänyt pari kiloa ylimääräistä. Osaamme myös keskustella muusta kuin itsestämme...

En itse yritä millään lailla käyttäytyä kuin mies, mutta olen myös tottunut pitämään huolta omista asioistani sekä pitämään puoleni. Jos tämä tekee minusta itsekkään citybitchin, niin ei voi mitään. Itsetuntoa pitää olla. Tuntuu vain siltä, että jos on suotu pikkuisen keskivertoa enemmän älyä, sanavalmiutta, uraa, ulkonäköä, käytöstapoja jne, miehet eivät osaa suhtautua. Minua on aina ällöttäneet nämä koodistot seurustelusuhteessa ja sen muodostamisessa. Esimerkiksi pitäisi jotenkin osata osoittaa olevansa kiinnostunut, mutta toisaalta ei saa osoittaa olla liian kiinnostunut tai on miesten mielestä helppo nakki. Näinkö se tosiaan on? Näitähän on kymmeniä muitakin... Aika rasittavaa, jos en naisena voisi soittaa jollekin tyypille, joka kiinnostaa. Itse olen aina toiminut just niinkuin huvittaa ja oma mieli sanoo ja sekös on joskus herättänyt oudoksuntaa ja mut on käsitetty väärin. Vain hyvällä itsetunnolla varustetut miehet ymmärtävät homman nimen tässäkin asiassa.

Onko tämä sitten sitä epänaisellisuutta, kun en kujerra mukakainona jossain penkinnurkassa ja luo vienoja katseita silmäripsien välistä toivoen, että se sankari tajuaa homman nimen?

Sinkkuna kuitenkin mennään, eikä se ole oma tahtotila. Sopivaa herraa vaan ei ole tömähtänyt vastaan. En vaan ole mikään känny kännyssä nysvääjä vaan haluan, että molemmat pitävät omat juttunsa ja lisäksi on ne yhteiset. En halua perhettä, enkä hevillä lähde yhteenkään muuttamaan. Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

Niin ensinnäkin pakko todeta, että mielestäni kaikista eniten itseäni on aina ihmetyttänyt asenne "seurustelen sen takia kun on joku, vaikken niin kauheasti tuosta toisesta pidäkkään". Moni tyttö kertonut minulle suoraan että seurustelee jätkän kanssa, vain että olisi joku. Siis nyt puhutaan kuitenkin täysi-ikäisistä, eikä teineistä. Epäilen että tätä löytyy myöhemmälläkin iällä, mutta en ole koven monen ~30vee naisen kanssa nyt sen syvemmässä suhteessa(ystävyys tai muutenkaan) ollut että voisin sanoa.

Toinen on myös se että seurustelun pitäisi olla jotenkin jonkun tietyn muotin mukaista ja samoin siihen alkaminen. Itselleni kun on luonnollista että ensin tuntee toisen hyvin, tulee tutuksi erilaisissa tilanteissa ja sitä kautta oppii todella tuntemaan toisen, ennenkuin alkaa sitomaan itseään tai toista.

Samoin en ole koskaan ymmärtänyt sitä että aloite olisi vain toisella osapuolella. Itse olen ainakin sellainen etten viitsi tungetella liian paljoa. Eli jos toinen "esittää etäistä" niin helposti tulkitsen sen ettei seurani kiinnosta ja en sitä ala tuputtamaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää mielestäni, kuin se että tungettelee väkisin tiettyyn seuraan, vaikka selvästi osoitetaan ettei ole toivottu.

Lopuksi vielä kun tuosta tekstistä tuli mieleen tämä mikä aina ihmetyttänyt, niin miksi seurustelun/suhteen alkaessa ja kestäessä toisilla ihmisillä loppuu kokonaan se "aiempi elämä". Eli siis pian ei enää muisteta edes vanhoja ystäviäkään, jne. Tämä jos mikä ihmetyttää. Itselleni kun on aina ollut merkittävää omat ystävät, urheilu ja muutkin ns. omat asiat. Jos näitä ei olisi, niin suhde tukehduttaisi ja saisi varmaan hermoromahduksenkin.

 

[Hemingway]

En itse yritä millään lailla käyttäytyä kuin mies, mutta olen myös tottunut pitämään huolta omista asioistani sekä pitämään puoleni. Jos tämä tekee minusta itsekkään citybitchin, niin ei voi mitään. Itsetuntoa pitää olla.

Citybitchin tunnistaa suht helposti, kun tarkkailee, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä ja puhuu heistä. Jos nainen on nenä nyrpällään, ei kuuntele muita ja tuo koko ajan itseään esiin ja lisäksi ylentää itseään tulotason, koulutuksen tai muiden sellaisten ulkoisten seikkojen perusteella, niin heti helähtävät varoituskellot soimaan.

Tuntuu vain siltä, että jos on suotu pikkuisen keskivertoa enemmän älyä, sanavalmiutta, uraa, ulkonäköä, käytöstapoja jne, miehet eivät osaa suhtautua.

Tuskinpa se tuosta on kiinni. Mukava nainen on mukava riippumatta siitä, paljonko hän painaa, miltä hän näyttää, kuinka paljon hän puhuu tai mitä hän tekee työkseen.

 

[koo]

Pusi pusi

Missä on ne vienosti hymyilevät ujot kaunottaret kysyn vaan,
veini

Aika jännää, että juuri sinä et huomaa heitä. Jotenkin vaikutat just sellaiselta mieheltä, että kaikki naiset hymyilisi sinulle vienosti.


Terveisin koo

 

[Ted Raikas]

En itse yritä millään lailla käyttäytyä kuin mies, mutta olen myös tottunut pitämään huolta omista asioistani sekä pitämään puoleni. Jos tämä tekee minusta itsekkään citybitchin, niin ei voi mitään. Itsetuntoa pitää olla. Tuntuu vain siltä, että jos on suotu pikkuisen keskivertoa enemmän älyä, sanavalmiutta, uraa, ulkonäköä, käytöstapoja jne, miehet eivät osaa suhtautua.

Joo, kuten totesin (tai yritin todeta), niin jos ihmisellä lähtee asiat liikkeelle hyvästä itsetunnosta ja muutenkin luontevalta pohjalta, niin miksi ei olisi juuri sellainen kuin se puoli näyttää. Ikävän usein tuntuu vaan, että moni yrittää olla ihan jotain muuta kuin on. Tietyllä tapaa tämä näkyy miehissäkin maailmassa, että pitäisi osata olla todella cool jätkä, järkkymätön, näyttää tunteita vain siinä sopivassa suhteessa, olla oikea pukki ja naistenkaataja ja ylipäätään vahva ja pätevä joka asiassa. Monelle miehelle tuo voi olla todella kova paine ja suorittaminen ja vääristää omaa persoonaa. En ainakan itse jaksa esittää mitään the äijää, koska en ole sellainen. Enkä välitä olevani, olen oma itseni ja se saa riittää minulle.

Ainakin sinä vaikutat siltä, että olet ihan omalla luontaisella selkärangallasi saavuttanut sen minkä olet saavuttanut. Myönnettäkööt, että erityisen itsenäinen herättää varmasti monessa miehessä pelkoa ja jonkinsorttista vihaakin. Tämä yhteiskunta on kuitenkin sen verran patriarkaalinen, että vahva nainen on sellainen tuntematon uhka, jonka pelätään vievän miehet perikatoon. =)

Yleistä pätemistä yrittävä nainen, vaikka siihen ei ole todellisuudessa rahkeita, taas herättää minussa kummastusta. Ei mielestäni ole mitenkään huonoa olla vaikka sitten sellainen kainompi ja herkempi nainen, jos kerran sellaiseksi on sattunut syntymään. Sellainenkin ihminen voi olla menestyvä ja täysin pätevä omalla tavallaan, vaikka ei nyt vaikuttaisi yhteiskunnassa niin radikaalisti.

Minua on aina ällöttäneet nämä koodistot seurustelusuhteessa ja sen muodostamisessa. Esimerkiksi pitäisi jotenkin osata osoittaa olevansa kiinnostunut, mutta toisaalta ei saa osoittaa olla liian kiinnostunut tai on miesten mielestä helppo nakki. Näinkö se tosiaan on? Näitähän on kymmeniä muitakin... Aika rasittavaa, jos en naisena voisi soittaa jollekin tyypille, joka kiinnostaa. Itse olen aina toiminut just niinkuin huvittaa ja oma mieli sanoo ja sekös on joskus herättänyt oudoksuntaa ja mut on käsitetty väärin. Vain hyvällä itsetunnolla varustetut miehet ymmärtävät homman nimen tässäkin asiassa.

Tässä asiassa toisaalta toivoisin kaikenlaisten menneiden aikojen ihanteiden romuttuvan vähitellen. Elämme kuitenkin nykypäivää ja miksei nainenkin voisi tehdä aloitteita. Itse tälläisenä suht huonona iskulauseiden tekijänä ja hieman ujona tapauksena olisin enemmän kuin mielissäni, jos nainen/naiset osoittaisi hieman enemmän oma-aloitteista tuttavuudentekemistä. Tyylillä toki. En pidä päällekävijöistä. Mielenkiintoista onkin, että kaikesta miesmaailmaan runttaamisesta huolimatta useimmat suomalaisnaiset tuntuvat edelleen olevan passiivisia näissä asioissa? Miehiltä siis edelleen odotetaan niitä aloitteita ja eleitä?

Kieltämättä miehenä mieluiten yleensä olen se tarjoava osapuoli, jos tulee kyse ateriasta tai drinksusta tai vastaavasta. Vaikka omasta mielestäni olenkin aika moderni, niin silti vaivaa, jos naispuolinen seuralainen tarjoaa juoman tai muuta. Kai joku koputtaa aivokopassa, että "hei, se on miehen velvollisuus tarjota daamille..." Useimmille naisille kuitenkin tuo, että saavat tarjota siinä missä mieskin, on kuitenkin ihan ok, eli sallittakoot sitten vaikka.

 

[ms.qvist]

Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

Olen pienen elämäni aikana oppinut tämän Alamummon kirjoittaman asian paikkansapitävyyden, jos ei hyvää saa niin ei totisesti kannata huonoakaan huolia - ehkäpä tästä johtuen minulla ei niitä seurustelusuhteita kovinkaan montaa ole ollut vaikka ikääkin on jo päälle 35-vuotta. Toisaalta enpä kyllä ole mikään yhden illan juttuihin turvautujakaan vaan mielummin elän omaa itsenäistä elämää johon ei kuulu pahemmanluokan sekoilut epätyydyttävien suhteiden tai yhden illan panojen kanssa.

Taustani on myös mikä on ja sen teen selväksi hyvissä ajoin jottei mahdollisen seurustelukumppanin tarvitse kokea myöhemmin mitään ikäviä yllätyksiä ja tämä tausta yhdistettynä rehellisyyteen varmaan saa aikaan sen ettei ihan kuka tahansa seurassani viihdykään ja silloin intressien (luulisi) olevan molemmilla suhteellisen korkealla. Tosin karvaitakin kokemuksia on matkalle sattunut mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa - vai mitenkä sitä nyt sanotaankaan.

En myöskään ymmärrä sitä ajattelutapaa, että vain miehen pitäisi toimia aloittentekijän roolissa - yhtälailla minusta nainenkin voi tehdä aloitteen jos joku mies vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sen tunnustan, että minun on suhteellisen hankala tehdä aloitetta kun olen sen verran ujo luonteeltani, minulle on siis helpotus jos nainen toimii aloittentekijänä.

vlad.

 

[Alamummo]

Aika jännää, että juuri sinä et huomaa heitä. Jotenkin vaikutat just sellaiselta mieheltä, että kaikki naiset hymyilisi sinulle vienosti.


Terveisin koo

Voi vitsi vitsi, viikon paras. Kaljat näppikselle!!

 

[Ted Raikas]

Jäi tämä vähän huomaamatta...

En halua perhettä, enkä hevillä lähde yhteenkään muuttamaan. Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

Aivan niin. On kenties ollut muutamia ihmisiä, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, mutta en voi huijata toista ja itseänikään ja ruveta olemaan siltä pohjalta yhdessä. Se vaatii sen kipinän ja vaikka ei saisi liikaa keskittyä ulkoiseen, niin määrätyissä asioissa olen hieman pinnallinen ja tietyt asiat eivät yksinkertaisesti vaan viehätä ulkoisessa muodossa. Ei voi mitään. Ei tässä itsekään täydellisiä olla, mutta en todellakaan tyydy ihan mihin tahansa.

Joku taso ja rima saa aina olla, muillakin on varmasti, joten miksei myös itsellään. Kaiken pitää lähteä liikkeelle aidosta mieltymyksestä. Tietysti pidempiaikainen tutustuminen voi joskus avata sellaisiakin hyviä puolia, mitä ei aiemmin ole havainnut. Silloin onkin järkevä olla mahdollisimman kaveripohjaisella meiningillä liikenteessä.

 

[Cube]

Niinpä, joillekin naisille se selviää tuosta lainauksesta ja tämän viestiketjun viimeisimmistä viesteistä.
Ettekai te pojat ole nyt kieltämässä naisilta sitä mitä pidätte itsellenne itsestäänselvyytenä.

Minusta tuntuu, että olet lukenut viestiäni vähän kuin piru Raamattua. Enhän minä ole kieltämässä keneltäkään mitään. Totesin myöskin lopussa, että viittaan kirjoituksessani (joka oli muuten ihan tahallisesti provosoiva) naisiin, jotka muodostavat loppupeleissä ihan vaan marginaali-ilmiön. Ilmeisesti kritiikkini oli tästä huolimatta aiheetonta? Länsimainen mies taitaa todellakin olla nykyään kastroitu.

Citybitchin tunnistaa suht helposti, kun tarkkailee, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä ja puhuu heistä. Jos nainen on nenä nyrpällään, ei kuuntele muita ja tuo koko ajan itseään esiin ja lisäksi ylentää itseään tulotason, koulutuksen tai muiden sellaisten ulkoisten seikkojen perusteella, niin heti helähtävät varoituskellot soimaan.

Nimenomaan tästä oli kyse. Lisäisin vielä listaan, että citybitch käyttäytyy ja toimii monelta osin aivan kuin teini-ikäinen, vaikka on iältään jo aikuinen.

Laitetaan nyt loppuun ilmeisesti tässä tapauksessa pakollinen(?) disclaimer siitä, että ylimielisyys ja itsekeskeisyys ovat pohjattoman vastenmielisiä piirteitä sukupuolesta riippumatta. Tämä on kuitenkin naisketju, joten pidetään puhe naisissa.

 

[TM]

En vaan ole mikään känny kännyssä nysvääjä vaan haluan, että molemmat pitävät omat juttunsa ja lisäksi on ne yhteiset. En halua perhettä, enkä hevillä lähde yhteenkään muuttamaan. Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

Juuri näin. Tottakai molemmilla pitää olla omat vapaa-ajan juttunsa. Tunnen esimerkiksi yhden pariskunnan jossa mies ei saa olla kovin monta tuntia itse menossa etteikö muija soittelisi perään että mitä kuuluu jne. Samalla sitten kontrolloi että missä oot jne. huvittavaa.

Molempien pitää tulla myös omillaan toimeen, minä en esimerkiksi suostuisi siihen että ottaisin jonkun kanssa yhteisen tilin josta kumpikin nostaisi rahaa miten sattuu, ei käy.

Tuo en halua perhettä kommenttisi oli suorastaan rohkaiseva. Itse satunnaisesti deittipalstoja selaillessa skippaan heti ne ilmoitukset joista käy ilmi että haluaa perhettä jne. Tunnen itsekin yhden sellaisen naispuolisen todella mukavan ihmisen joka ei halua perhettä joten kyllä niitäkin oikeasti on olemassa, tosin aika vähän. Yksi asia joka myös hieman oudoksuttaa on se että jotkut vaativat että haettavankin pitää olla esim. akateemisesti koulutettu, jos itse on. Nipottamista, sanon minä. Toki esimerkkejä löytyy opettaja+opettaja, lääkäri+lääkäri jne. Koulutus on kuitenkin työtä varten ja ihmissuhteessa tärkeintä on se että molemmat ovat samalla aaltopituudella ja kummaltakin löytyy riittävästi sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

 

[Ted Raikas]

Tuo en halua perhettä kommenttisi oli suorastaan rohkaiseva. Itse satunnaisesti deittipalstoja selaillessa skippaan heti ne ilmoitukset joista käy ilmi että haluaa perhettä jne. Tunnen itsekin yhden sellaisen naispuolisen todella mukavan ihmisen joka ei halua perhettä joten kyllä niitäkin oikeasti on olemassa, tosin aika vähän.

Joo, kyllä ne ihmiset minunkin pienissä kirjoissani karsiintuu aika nopeasti, keillä on lähiaikoihin suunniteltu perheen perustamiset, lapset, sun muut hössötykset, jotka lähinnä etoo. Ei minulle kiitos. Nainen, jolla on lapsi tai useampi, on myöskin täysin poissa kuvioistani. Minua ei todellakaan kiinnosta ryhtyä varaiskäksi yhdellekään ipanalle, tai muutenkaan katsomaan sivusta sitä elämää ja yletöntä säätämistä. En oikein usko, että sitä vapaa-aikaa ja yhdessäoloa siunautuisi pahemmin, jos siinä olisi joku penska hidastamassa menoa. Se on varma, että niin tapahtuisi.

Joten on pelkästään ihailtavaa, rohkaisevaa ja ellei perin suurenmoista, että osalla naisista on muutakin elämää ajateltavana kuin se hiton iänikuinen perhe ja siihen kuuluvat sovinnaisuudet ja sitoutumiset ja muu tauhka. Voi kuulostaa jotenkin paatokselta tämä puheeni ja sitähän se varmasti vähän onkin. Voi tosiana olla, että kriteerini on pahemmanlaatuisesti liian vaativat, mutta tälläistä tämä on. Olen äärimmäisen vaikea persoona ja tarvitsen sopivan verran omaa tilaa ja elämää, ilman jatkuvaa roikkumista ja sitoutumista toiseen. Liian vähän jos on tilaa, niin ahdistun ja hermostun ja siitä on yleensä hyvinvointi kaukana. =)

Kelle kelpaisi hullu erakko? Löytyykö ketään?

 

[teemu_s]

Paljon asiaa!

Monen kirjoittajan kanssa olen tehnyt samanlaisia huomioita suomalaisista naisista. En pidä itseäni asiantuntijana mutta kukapa voisi väittää tuntevansa naisia perusteellisen täydellisesti? Eipä kai kukaan. Tai voi väittää mutta silloin valehtelee. :)

Tässä vaiheessa ehkä eniten häiritsee sinkkunaisten ujous ja haluttomuus ottaa kontaktia. Ainakin noin baaritilanteessa parhaiten olen päässyt juttuihin varattujen, pariinkin otteeseen rengastettujen, naisten kanssa. Tämä taas ei ole oikein tarkoituksenmukaista kun liikutaan ulkona tuottamuksellisin tarkoitusperin.
Tai ehkäpä syy tähän on susiruma ulkonäköni. Tai en kai nyt niin luotaantyöntävä ole mutta ilmeisesti Brad Pittin naama tai kuukerin nelli auttaisi helvetin paljon. Kärvistellään käsikaasulla ja hitsaillaan hanskaan tässä odotellessa. Sinkkuelämäni on vasta alussa.

 

[Jippo]

... Varmaan ymmärrätte, etten tässä tarkoita kaikkia naisia ollenkaan, vaan sitä äänekästä itseään esilletuovaa vähemmistöä, joka otti Sex in the Cityn tosissaan.

Hieno viesti. Mäkin olen ihmetellyt tätä Sinkkuelämää-sarjan tyylistä menoa, mitä tosiaan nykyään on havaittavissa. Tässä on hieman muna ja kana -kysymyskin siinä, että kuvasiko sarja jo aiemmin olemassa ollutta ilmiötä vai onko se kolahtanut tosiaan väärälle tavalla joihinkin naisiin.

En lähde sen kummemmin jatkamaan aiheesta, sillä Cuben viestissä kysyttiin juuri ne samat asiat, mitä itsekin olen hämmästellyt. Jonkinlaisena ehkä hieman kyynisenä ja katkerana huomiona totean silti, että naiset eivät ikinä tule pärjäämään kusipäisyydessä pahimmille miehille.

Tämän ajattelutavan kukoistaminen johtuu ainakin osittain siitä, että tietynlaiset naiset nauttivat päästessään "tasa-arvon" nimissä lyttäämään ketä vaan miehiä, koska "niin miehetkin tekevät". Harmi vaan, että menestyksekäs lyttääminen kohdistuu lähes poikkeuksetta niihin miehiin, jotka ovat täysin syyttömiä naisten huonoon kohteluun. Ei oo kovin pop lytätä niitä kilttejä miehiä vain siksi, että miehet ovat historian saatossa lytänneet naisia. Vai onks tää niitä "elämä on"-juttuja...

 

[Cube]

Itsetuntoa pitää olla.

Usein vain tuntuu siltä, että citybitch käyttäytyy kuin citybitch peitelläkseen sitä ikävää tosiasiaa, että itsetuntoa ei ole. Ainakin hieman nuoremmissa ihan perusilmiö ja tästä minulla on jopa henkilökohtaista "fatkatietoa".

Itse olen aina toiminut just niinkuin huvittaa ja oma mieli sanoo ja sekös on joskus herättänyt oudoksuntaa ja mut on käsitetty väärin.

Jos olen käsittänyt oikein ja toimit just kuin huvittaa ja oma mieli sanoo myös seurustelusuhteessa, niin kieltämättä minäkin oudoksun. Ihan kuin parisuhteessa mies ja nainen olisivat toistensa vihollisia. Kyllä minäkin olen ihan oman mielen mukaani saanut tässä suhteessa mennä, vaikka olenkin kulkenut aina emännän kautta. Kertaakaan ei tuo ole kieltänyt tai pyytänyt menemästä mihinkään ja usein jopa kannustanut menemään, laiska kun tuppaan joskus olemaan. Ja vaikka olisikin joskus kieltänyt, niin mitä sitten? Kai parisuhteessa tulee kumppanin toiveita sen verran kunnioittaa, että jonkun keittoreissun tai vastaavan voi aika ajoin jättää väliin, jos toinen näin syystä tai toisesta näin toivoo.

Myöskään minulla ei ole ollut suurempaa syytä kontrolloida tytön tekemisiä. Jos tuo kuitenkin yhtäkkiä alkaisi ilmoittamaan suunnitelmistaan tyyliin "huomenna mä meen sinne ja ylihuomenna sit sinne, ettäs tiedät", niin saattaisi mieli kuitenkin vähän muuttua.. En ymmärrä miksi tuollaista yli-individualistista ajattelumallia pitää alkaa tunkemaan PARIsuhteeseen, mutta kai minä olen just sellainen naisia vihaava pikkupoika, jollaiseksi nimim. "koo" minut aiemmin ilmeisesti yritti niputtaa.

Niin ja sillä miesmäisellä käytöksellä tarkoitin muuten esim. sitä, että naisten suhteellinen osuus rikollisista ja alkoholiongelmaisista on kasvussa. Eläköön feminismi!!

Tarkoitin toki paljon muutakin, mutta ei siitä sitten sen enempää.

 

[koo]

mutta kai minä olen just sellainen naisia vihaava pikkupoika, jollaiseksi nimim. "koo" minut aiemmin ilmeisesti yritti niputtaa.

Kun en ollenkaan ajatellut sinusta yhtään mitään tuollaista, enkä kyllä ajatellut sinusta yhtään mitään muutakaan niin ihan tarkistin mitä olinkaan kirjoittanut. Tarkistuksen jälkeenkään en löytänyt mitään yhteyttä mainitsemaasi naisvihaan joten, etsäviitsisitsä laittaa ihan tarkasti missä kohtaan tuo ilmeni.
Jos nyt et itsekään satu sitä löytämään niin selvennän tässä aikani kuluksi mitä tarkoitin.
Jotkut kirjoittajat jo ennen sinun kirjoituksiasi totesivat, että tytöt on nykyään sellaisia ja tällaisia, vaativat kaikenlaista miehiltä , kun taas miehet haluaisivat olla sillain ja tällain ja tehdä sitä ja tätä vähän ns. väljemmin. Peräänkuulutettiin myös tavallisia naisia, moni ei ollut aikoihin nähnyt.
No niin, tuosta vaan tuli mieleeni, että olisikohan tuo nyt niin tavatonta jos tytötkin vähän vaativat koska poijaatkin sitä tekevät. Sitä en sentään viitsinyt kirjoittaa, että ei tytöt noita asioita telkkarista ole oppinut vaan ihan arkielämästä.
Arkielämää oli myös lainaukseni koska et ilmeisesti huomannut ollenkaan miten hauskastit kirjoitit, ja missä järjestyksessä. Se ei nimittäin ole ollenkaan mikään valtakunnansalaisuus tai pelkästään feministien och muiden päähän potkittujen naisten tiedossa, että nuo määreet jotka yhdistit lainaamassani tekstissä nykyajan tyttöihin ja naisiin, ovat perinteisesti olleet määreitä miehistä. Ei tietenkään kaikista miehistä mutta noin suurinpiirtein kuitenkin. Sitten oli vielä kuin pilkkuna iiiin päälle kysymyksesi. ”Miksi nykyajan nainen haluaa olla kuin mies ?”

Ja miksikö väännän rautalangasta kesken makeimpien unien naisasiat-ketjuun.
No kun olen huolissani missä minun poikain on enkä kolmelta herättyäni saanut uudelleen unta kun tajusin, että yksi puuttuu.
Lähti kuuntelemaan yhtä vanhaa rokkistaraa jonka keikka loppui jo kahdelta eikä vieläkään ole tullut äidin helmoihin.
Kun nyt ei vaan olisi mennyt kenenkään tytönhupakon pirttiin, senhän tietää mitä sellaisissa paikoissa tapahtuu, pelaavat vielä pleikkaria - sunnuntaiaamuna ennen kirkonmenoja.


Terveisin koo

 

[TM]

Sitä en sentään viitsinyt kirjoittaa, että ei tytöt noita asioita telkkarista ole oppinut vaan ihan arkielämästä.

Hieman Off topic mutta vastaanpa kuitenkin.

Vanhoina hyvinä aikoina telkkaria vielä jaksoikin katsoa. Silloin kun tuli Dallas. Kotikatu on viimeinen sarja joka herätti jonkinlaista kiinnostusta ja jos olisi esitetty vaikka maanantaisin niin olisin katsonut useamman jakson. Harmittaa vaan hitosti että ohjelmistossa on liian paljon niitä roskasarjoja joita teinit katsovat, mieleen tulee ensimmäisenä Frendit ja Beverly Hills ja vastaavat joita jotkut kaverit on seuranneet. Kannattaisi siirtää kaikki roskasarjat jollekin maksulliselle kanavalle että ohjelma-aikaa eivät veisi asiaohjelmilta, dokumenteiltä, keikkataltioinneilta jne.

Jotain ei urheiluun liittyvää saatan katsoa jos joku tuttu antaa etukäteen vihjeen että kannattaa katsoa. Muuten sitten telkkarin tärkein virka onkin kauden aikana esittää lupamaksun vastineeksi niitä maaleja. Onneksi tuli nyt sentään jalkapallon MM-kisat. Muuten ei olisi ollut mitään käyttöä sille koko kesänä.

 

[Hemingway]

En ymmärrä miksi tuollaista yli-individualistista ajattelumallia pitää alkaa tunkemaan PARIsuhteeseen

Tämä on totisesti minuakin ihmetyttänyt. Psykologisesti tarkastellen parisuhde on riippuvuussuhde ja tarpeidenvaihtosuhde. Liika yksilöllisyys on sille kirosana. Liika yksilöllisyys tuhoaa sen. Huonoa en ota -ihmiset tuskin pystyvät rakentamaan kestävää suhdetta, vaikka kohdalle sattuisi omat kriteerit täyttäväkin. Asenne on kertakaikkiaan pielessä. Vaikka ihastuksen hurmassa joku vaikuttaisikin täydelliseltä, niin äkkiä se menee ohi, muutamassa vuodessa. Mitäs sitten tehdään? Erotaan ja etsitään uusi kriteerit täyttävä, joka tarjoaa taas pari vuotta vapauden tuntua eikä ärsytä?

 

[Alamummo]

Usein vain tuntuu siltä, että citybitch käyttäytyy kuin citybitch peitelläkseen sitä ikävää tosiasiaa, että itsetuntoa ei ole.

Näinhän se on, saman ilmiön voi huomata myös miehissä.

Jos olen käsittänyt oikein ja toimit just kuin huvittaa ja oma mieli sanoo myös seurustelusuhteessa, niin kieltämättä minäkin oudoksun. Ihan kuin parisuhteessa mies ja nainen olisivat toistensa vihollisia.

Ymmärsit vähän väärin. Tarkoitin tällä sitä, että en jaksa mennä näihin kummallisiin koodistoihin, kuten "nainen ei voi tehdä aloitetta" jne mukaan. Parisuhteessa sanoin minulle olevan tärkeää, että molempien omat jutut säilyvät edelleen ja sitten on niitä yhteisiä juttuja. Parisuhde perustuu mielestäni rakkauteen ja luottamukseen ja siltä pohjalta mennään. Jos jompikumpi puuttuu, niin on parempi panna kantapäät vastakkain.

 

[TosiFani]

Olen elänyt parisuhteessa yli parikymmentä vuotta saman naisen kanssa, siitä naimissa toistakymmentä vuotta ja aikaan on saatu muutama mukulakin. Se on usein ihmettelyn aihe tänä päivänä, ai te olette vielä naimisissa!!??

Parisuhde on mielestäni kahden yksilön yhdessä eloa. Tämä tarkoittaa, että elämä sovitetaan yhteen, mutta kummallakin on kuitenkin omat juttunsa. En ymmärrä näitä samanlaisiin tuulipukuihin pukeutuvia pariskuntia, jotka menevät joka paikkaan yhdessä. Jos ihmisellä ei ole omaa identiteettiä ilman elinkumppaniaan, ei hyvä seuraa.

Toisaalta parisuhteessa pitää tehdä myönnytyksiä molempiin suuntiin, jollei näin tapahdu, ei ole kysymys parisuhteesta vaan alistussuhteesta. Parisuhteessa eläminen on aina luopumista. Parisuhteessa eläminen ei ole itsenäistä elämistä vaan siinä täytyy ottaa aina toinen huomioon.

Nykyään eletään "sirkusyhteiskunnassa", jossa pitää olla jatkuvasti elämyksiä ja tapahtumia. Tavallinen perhe-elämä on usein tylsää ja... tavallista. Pitkässä parisuhteessa tulee aikoja, jolloin toisen osapuolen naama ei miellytä ja kadehtii poikamies kavereita, jotka lähtevät baariin juhlimaan. Tällöin täytyy muistaa, ettei elämä ole sitä "sirkusta" vaan joskus tulee niitä rauhallisempia aikojakin.

Toisaalta meidän yhteiskunta on pariskuntien ja perheiden yhteiskunta. Puhutaan ydinperheestä, jolle kaikki yhteiskunnan palvelut on suunnattu, sinkut ovat tietynlaista alempaa kastia. Onneksi poikamiesvero nyt on poistunut... Yhteiskuntamme odottaa, että kaikki elävät parisuhteessa ja tekevät lapsia. Luultavasti monet tänne kirjoittavat sinkut ovat kuulleet kysymykset. "Koskas sinä naimisiin menet?" tai "Milloinkas niitä lapsia tulee?" Tästä syntyy usein paineita sinkuille asettua parisuhteeseen, vaikka siihen huonompaankin ja seurauksena on jälleen yksinhuoltaja perheitä.

Parisuhden on luopumista, toisesta välittämistä ja vaatii toimiakseen työtä. Toisaalta se antaa rakkautta ja kumppanuutta sekä turvaa. Itse olen viihtynyt vaimoni kanssa, enkä osaisi elää yksinään, mutta ymmärrän täysin myös toisenlaista ajatusmaailmaa.

 

[Alamummo]

Tämä on totisesti minuakin ihmetyttänyt. Psykologisesti tarkastellen parisuhde on riippuvuussuhde ja tarpeidenvaihtosuhde. Liika yksilöllisyys on sille kirosana. Liika yksilöllisyys tuhoaa sen. Huonoa en ota -ihmiset tuskin pystyvät rakentamaan kestävää suhdetta, vaikka kohdalle sattuisi omat kriteerit täyttäväkin. Asenne on kertakaikkiaan pielessä. Vaikka ihastuksen hurmassa joku vaikuttaisikin täydelliseltä, niin äkkiä se menee ohi, muutamassa vuodessa. Mitäs sitten tehdään? Erotaan ja etsitään uusi kriteerit täyttävä, joka tarjoaa taas pari vuotta vapauden tuntua eikä ärsytä?

Juu, elikäs mielestäsi pitäisi olla tyytyväinen siihen ensimmäiseen vastaantulevaan, jotta vain olisi parisuhde. Ilmeisesti sitten itse olet tyytynyt siihen huonoon, mikäli parisuhteessa elelet...

Kyllä se vaan on niin, että kenenkään ei voi väkisin ihastua/rakastua vaan siinä ihmisessä pitää olla se jokin. Enkä nyt sillä vertauksella tarkoittanut sosioekonomista asemaa, täydellistä ulkonäköä tms mitattavissa olevaa vaan sitä, että se ihminen tuntuu just eikä melkein oikealta.

 

[Hemingway]

Juu, elikäs mielestäsi pitäisi olla tyytyväinen siihen ensimmäiseen vastaantulevaan

Ei tietenkään. Suhteeseen ei kannata mennä suhteen vuoksi tai yksinäisyyttä pakoon, vaan kumppanin on syytä olla kiva, sellainen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että vaatimukset ovat kasvaneet epärealistisiin mittasuhteisiin. Mikään ei enää riitä, vaan miehen tai naisen pitäisi kertakaikkiaan viedä jalat alta ja kaiken lisäksi tämän tunteen oletetaan jatkuvan vuosikausia.

 

[Ted Raikas]

Suhteeseen ei kannata mennä suhteen vuoksi tai yksinäisyyttä pakoon, vaan kumppanin on syytä olla kiva, sellainen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä.

Hyvä pointti tuo yksinäisyys. Moni todellakin yrittää paeta yksinäisyyttä parisuhteeseen, vaikka jo ennalta hieman tuhoontuomittuun, kunhan ei vaan hetkeäkään koe olevansa yksin. Kutsun tälläistä ihmistä läheisyysnarkkariksi, joka ei kestä ajatusta yksinolosta ja elämisestä.

Nimittäin yksinäisyys on asia, jota ei pääse pakoon parisuhteeseenkaan, voit olla yksinäinen ja sitä kautta onneton, vaikka olisit toisen ihmisen kanssa. Etenkin, jos ei ajatustasolla ja tunnetasolla täsmää yhtään kemiat, niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Yksinäisyys on olotila, joka sopivalla tavalla on avartavaa ja antoisaa, sen kanssa pitää olla sinut, niin sitten ei ole ihan niin yksin toistenkaan seurassa.

Kyllä esim. minä, vaikka seurallinen loppupelissä olenkin, tykkään välillä vetäytyä täysin omiin oloihini, ilman kenenkään muun hämmentämistä sopan suhteen.

 

[Alamummo]

Mikään ei enää riitä, vaan miehen tai naisen pitäisi kertakaikkiaan viedä jalat alta ja kaiken lisäksi tämän tunteen oletetaan jatkuvan vuosikausia.

Ei kukaan järkevä aikuinen voi ajatella tällä tavalla. Eihän ensihuuma koskaan kestä kuin jonkun kuukauden ja sen jälkeen suhde todella punnitaan. Ikävä kyllä olet siinä mielessä oikeassa, että kirjoittamaasi mielikuvaa tarjotaan ahkerasti lehdissä, halpiskirjallisuudessa, telkkusarjoissa, leffoissa...

 

[eagle]

Ei kukaan järkevä aikuinen voi ajatella tällä tavalla. Eihän ensihuuma koskaan kestä kuin jonkun kuukauden ja sen jälkeen suhde todella punnitaan. Ikävä kyllä olet siinä mielessä oikeassa, että kirjoittamaasi mielikuvaa tarjotaan ahkerasti lehdissä, halpiskirjallisuudessa, telkkusarjoissa, leffoissa...

Tämä tosiaan on itsenikin yllättänyt. Samoin kun se että odotetaan että joka kerta tietäisi heti ensi tapaamisella tuleeko suhteesta mitään vai ei. Itse kun ainakin oletan/odotan että tahdon tuntea toisen kunnolla ennenkuin mitään voi sanoa. Ensimmäinen tapaaminen voi kuitenkin antaa aivan eri kuvan toisesta. Toki siinäkin voi sanoa jos toinen täysin erilainen on kuin mitä kaipaa, mutta ainakaan itse en ole koskaan kokenut sellaista "tuon kanssa menen naimisiin" tapaamista.

 

[avatar]

Niin siis itse olen sitä mieltä, että eihän semmoinen tajuton ensihuuma ja rakastumisen tunne nyt ikinä kestä ikuisuuksia, mutta toki voi olla ihmiseen tavallaan hullaantunut kuitenkin vaikka kuinka pitkään jos toisen persoona on vain niin juuri itselleen sopiva. Mutta eihän mikään suhde neljääkymmentä vuotta kestä jos molemmat eivät yhtään asian eteen tee mitään töitä. Toinen juttu on sitten toki se, että pitääkö ihmisen olla väkisin yksiavoinen koko ikänsä. Kyllä itse voin olla yhden naisen kanssa lopun ikääni jos vain riittävän ihana ilmestys tulisi vastaan, mutta en päivääkään roikkuisi suhteessa, josta on liekki sammunut. Tuolla aiemmin jotkut kirjoittivat siitä, että on paljon ihmisiä jotka seurustelevat seurustelun vuoksi ja se on niin säälittävää kuin vain voi. Itse olen seurustellut elämäni aikana kahden eri naisen kanssa yhteensä noin pari vuotta ja nyt ikää oli siis se 26. Toki sinkkuna olemisessa on huonojakin puolia kaiken sen hienon oman vapauden vastapainoksi, kuten esim. se, että tokihan se vituttaa kun ei saa naista samalla tavoin kuin suhteessa, mutta sen verta itselläni on omanarvontuntoa, että pillun takia en hengaa kenenkään kanssa.

Eilen tapasin netin kautta erään naisen ja hän on aivan uskomattoman nätti ja kaiken lisäksi humaani ja empaattinen persoona joka ei mittaa miestä sen perusteella, kuinka paljon hänellä on rahaa ja valtaa etc. Ainoa asiaa vaikeuttava juttu on se, että hän asuu eri paikkakunnalla, on viisi vuotta allekirjoittanutta vanhempi ja hänellä on yksi lapsi. Ikäero nyt ei ole kovin kummoinen juttu, mutta paikkakunta on eniten ja lapsi nyt on toki ehkä lievästi. No jos tämä tutustuminen jää ihan platoniselle keskusteluasteelle niin sitten se jää, mutta on kyllä pakko todeta, että jos allekirjoittanut haluaa joskus ihan vakavan ja pitkän suhteen niin se on kyllä pakko valmistumisen jälkeen muuttaa pk-seudulle tai Tampereelle, kun ei tästä helvetin tuppukylästä löydy fiksuja naisia jotka eivät olisi jo rengastettu.

 

[Cube]

Kun en ollenkaan ajatellut sinusta yhtään mitään tuollaista, enkä kyllä ajatellut sinusta yhtään mitään muutakaan niin ihan tarkistin mitä olinkaan kirjoittanut. Tarkistuksen jälkeenkään en löytänyt mitään yhteyttä mainitsemaasi naisvihaan joten, etsäviitsisitsä laittaa ihan tarkasti missä kohtaan tuo ilmeni.

Lähinnä tuo oli kärjistys, jolla tahdoin tuoda esille sitä, että välitön pojittelu ja hämärä oletus siitä, että olisin kieltämässä naisilta jotain ei sytyttänyt.

Ja miesten käytökseen en tässä ketjussa puutu kahdesta syystä: 1. Tämä on naisketju, ja 2. En tahdo elää liitossa toisen miehen kanssa, joten en ole oikea henkilö asettamaan odotuksia miesten käyttäytymiselle.

Loppujen lopuksi koko osallistumiseni tähän ketjuun johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minua vituttaa suuresti radiokanavien naisjuontajien jätkämäisyys.