Naisasiat

[1936]

Mites muuten neiti B suhtautui tähän lopulta?

Neiti B ei tiennyt C:stä tai A:sta mitään. Tarkoitit varmaankin C:n suhtautumista. Otti asian mielestäni hyvin. Harmitteli, mutta ymmärsi kuitenkin ja oli itseasiassa jopa kannustava.

 

[Kirveellä töitä]

Kyllä mua hävettää aivan sairaasti meidän suomalaisten "miesten" puolesta! Etelänmaalaiset äijät tulee tänne nauraan kuinka meidän akat kyykyttää meitä tasa-arvon nimissä!
Eniten huolestuttaa se, ettei suurin osa näistä tohveleista edes tiedosta sitä.

 

[Erling]

Kun tähän ketjuun tuossa kesäkuun alussa huutelin tuosta tyttösestä ja sen matkasta niin kerrotaan nyt sitten mikä on tilanne.
Sieltä se tuli kyllä takasin, ja olihan se sitten pettänyt. Ofkoors.
Nojoo mitäpä siitä, täysin viaton en ollut ollut itsekään. Juuen. No siinä sitten yritettiin pari viikkoa, ja ainakin mun mielestä oli hommat ihan okei. Tai se yhdessä olo tuntui edelleen pirun kivalta.

Noh, sitten tuossa tasan viikko sitten tämä tyttö päätti ilmoittaa kun makaan jäätävässä darrassa toinen jalka haudassa, että tämä oli sitten tässä.
Ei kuulemma jaksa enää panostaa seurusteluun ja haluaa sekoilla.

Ei siinä mitään, vittu jos on nyt jämähtänyt tohon teinisekoilu ja holtittomaan kännäys vaiheeseen niin antaa saatanalla olla sitten.
Ihan erilaiselta se asenne elämään vaikuttaa. Katotaan parin vuoden päästä uudestaan jos jaksaa.

Ja virallinen selityshän tietysti on: "Haluttiin eri asioita."

Pah.

 

[Veijari]

Kuinkas moni könsikäs tässä foorumissa naimisiin tai kihloihin mennessään on hoitanut homman perinteisen kaavan mukaan eli mennyt pyytämään tulevalta appiukolta lupaa tyttären naimiseen ennen kuin on polvistunut neidon edessä?

Miten homman hoiditte te jotka päätitte kunnioittaa vanhoja tapoja? Kertomuksia kehiin, menitkö senoissa sakaisin, hermostuttiko niin että polvia täristi, olitko selvin päin vai pitikö ottaa rohkaisua ja odotella hetkeä kunnes olette lauteilla appiukon kanssa kahdestaan? Itse olen ajatellut aina, että kyllähän se lupa pitää kysyä ensin appiukolta, sen verran pitää tyttären isää kunnioittaa. Samalla tulee tietysti ajatelleeksi, että perkele jos se ei antaisikaan siunaustansa niin mitäs siinä sitten tekisit... Okei, ei sitten.

 

[Nebula]

Köntsä: Kerran itsellekin vastaavanlainen ero sattunut ja ainakin itse olin enempi vittuuntunu siitä, miten sitä on tuollaiseen erehtyny haksahtamaan joskus joka haluaa vaan "sekoilla".

Tämän hetkinen tilanne voi monen mielestä olla positiivisesti ongelmallinen, muttei sitä todellakaan ole.

Tällä hetkellä on kaksi sellaista naista, joista kumpikin on aivan pirun kiinnostavia ja kummatkin ovat antaneet jo merkkiä omasta kiinnostuksestaan.

Ongelma on se, että lämmittelin tätä "Miss B:tä" hiukan aiemmin, jolloin en siinä täysin onnistunut tietyistä syistä, joten päätin jättää hänet rauhaan. Sinä aikana "Miss A:n" kanssa alkoi rueta lämpeämään jo niin paljon, että tuntuu ettei tästä enää paluuta ole. No nyt sitten eilen tämä Miss B alkoi ladella suht suoraakin tekstiä oman kiinnostuksensa heräämisestä.

Muuten niin sanavalmis tyyppi, kuin olenkin niin nyt meni jauhot suuhun ja tässä meni viime yö miettiessä, että miten keplottelen itteni ulos tilanteesta, kun kumpaakaan ei halua loukata :(

On se vaikeaa...

Noh... päivitetäänpäs omaa katsausta. Eli Miss A:n kanssa tosiaan lämpesi niin paljon, että asiat tapahtuu nopeasti ja tuossa syksyllä etsitään yhteinen koto. Mikä parasta, niin pääsin tuosta kahden naisen tilanteesta loukkaamatta ketään ja tämä Miss B paljastuikin lopulta aika tomppeliksi.

Olenpa iloinen, että tein oikean valinnan. Neiti A:n kanssa pystyy olemaan ihan täysin oma itsensä ilman sen kummempia vittuiluja ja sama toimii toisinkin päin. Normaalisti parin kuukauden seurustelun jälkeen on tullut pikkuinen hohhoijaa -olo, mutta ei hänen kanssaan. Uskonpa vahvasti, että tässä on sitten se kolmas ja viimeinen vakava suhteeni ja mikä hienointa, niin molemmat uskoo täysin tähän.

 

[Cube]

Kun tähän ketjuun tuossa kesäkuun alussa huutelin tuosta tyttösestä ja sen matkasta niin kerrotaan nyt sitten mikä on tilanne.
Sieltä se tuli kyllä takasin, ja olihan se sitten pettänyt. Ofkoors.
Nojoo mitäpä siitä, täysin viaton en ollut ollut itsekään. Juuen. No siinä sitten yritettiin pari viikkoa, ja ainakin mun mielestä oli hommat ihan okei. Tai se yhdessä olo tuntui edelleen pirun kivalta.

Noh, sitten tuossa tasan viikko sitten tämä tyttö päätti ilmoittaa kun makaan jäätävässä darrassa toinen jalka haudassa, että tämä oli sitten tässä.
Ei kuulemma jaksa enää panostaa seurusteluun ja haluaa sekoilla.

Ei siinä mitään, vittu jos on nyt jämähtänyt tohon teinisekoilu ja holtittomaan kännäys vaiheeseen niin antaa saatanalla olla sitten.
Ihan erilaiselta se asenne elämään vaikuttaa. Katotaan parin vuoden päästä uudestaan jos jaksaa.

Ja virallinen selityshän tietysti on: "Haluttiin eri asioita."

Pah.

Huorasta ei voi tehdä vaimoo.

 

[psychodad]

Ja virallinen selityshän tietysti on: "Haluttiin eri asioita."

Se on hauskaa miten sanoilla pystytään muuttamaan totuus niin paljon kauniimmaksi. Meilläkin tuo oli "ei tää vaan toimi", kun oli siis kyse siitä etten antanut kyselemättä ja syyttämättä juosta jonkun ukkomiehen perässä.

Miehen vika se aina on, kun ne haluaa niin kummallisia asioita. Kuten uskollisuutta. Hyi.

Hienoa että pääsit "sekoilijasta" eroon. Usein mietin että tyttölapset voisi roudata jollekin autiolle saarelle jossa niitä kasvatettaisiin virtuaalimaailmassa ihmisten tavoille ja yhteiseloon. Siellä ne vois pettää virtuaalimiehiä, naida kaikenmaailman virtuaalimiehiä, saada virtuaalisesti turpaan ja tulla virtuaalisesti jätetyksi.

Sitten kun akka on sekoilunsa sekoillut, oppinut että paskempiakin olosuhteita parisuhteessa voi olla kuin "ei saa mennä vapaasti" ja muutenkin parantunut lastentaudeistaan, ne voitais laivata takaisin sivistyksen pariin ja siinä meille olis koskemattomia neitsyitä, jotka olisivat kuitenkin kaiken kokeneet ja olisivat varmaan enemmän kuin tyytyväisiä täyspäiseen, aikuiseen parisuhteeseen.

 

[Kaivanto]

Meilläkin tuo oli "ei tää vaan toimi", kun oli siis kyse siitä etten antanut kyselemättä ja syyttämättä juosta jonkun ukkomiehen perässä.

Ihan todenmukaiselta selitykseltähän tuo kuulostaa. Jos olisi toiminut, ei varmaan olisi juoksennellut muiden perässä.

 

[Borgie]

Saako täällä muistella menneitä?

Nimittäin putkahti yhtäkkiä päähäni eräs hauska tapaus, johon oleellisesti liittyy yksi kimuli, ~14 vuoden takaa. Kyseinen ampiainen bongasi minut tai minä hänen Köyliön Laillin talolla, siihen aikaan kun siellä oli vielä bändejä soittamassa ja porukkaa bilettämässä. Kimuli kertoi seurustelevansa ja muistutti että häneen ei saa missään nimessä imeä fritsuja tai mitään muuta vastaavia merkkejä jäädä. Siinä romanttisesti Lalliksen metsässä köyriessämme olin kuulemma imaisut noin niin kuin vahingossa pimulle pari jälkeä kaulaan. Siihen teiniaikaan se taisi olla jopa olevinaan cool.

Mitä tästä sitten seurasi? Eukko soittaa minulle seuraavana päivänä, asuin tuolloin muuten vielä vanhempieni kanssa, että poikaystävä antoi fudut fritsujen takia, ja tämä tarkoittaa nyt sitä, että vähin mitä voisin kohtuuden nimissä tehdä, on alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Totesin kohteliaasti, että moinen ei käy päinsä, sillä ensinnäkin meillä oli välimatkaa 100 km ja molempien ikä siinä 15 paikkeilla, joten kuulostaa hankalalta, ja toisekseen typy ei ollut minun makuuni. Siis noin niin kuin pidemmässä suhteessa.

Kimuli jaksoi soittaa viikolla muutaman kerran, ja kyseli viikonlopun lähestyessä, että mitä meinaan tehdä. Totesin meneväni kavereideni kanssa saareen telttailemaan, mutta eukkohan ei tätä meinannut uskoa. Noh, tulin sitten sunnuntaina kotio, ja isäukko siinä kyselemään, että olinko mahdollisesti unohtanut että minulla oli treffit? Treffit, WTF, mitkä helvetin treffit? Vastaukseksi sain kuulla, että perjantai-illalla oli kotonani ovikello soinut, ja oven takana seisonut eräs neiti joka oli ilmoittanut seurustelevansa kanssani ja pyysi minua paikalle. Isukki oli sitten selvittänyt, että minä todellakin olen saaressa, eikä minuun saa yhteyttä ennen sunnuntaita. Tämän jälkeen, sanottuaan ensin että ei, ei ole mahdollista että kimuli jää pariksi yöksi odottelemaan minua vanhempieni luo, isäukko joutui heittämään kimulin linja-autoasemalla (15 km vanhempieni luota, likka oli ilmeisesti liftannut sieltä meille?) ja sitten maksamaan vielä eukon matkan kotiin, kun tällä ei kuulemma ollut killinkiäkään rahaa? Siis MITÄVITTUA? Meinasiko se suoraan muuttaa asumaan meille? Uskomatonta. Kiittelin kovasti isukkia ettei antanut kantturan jäädä meille yötä, ja valaisin pikaisesti asian oikeaa laitaa. Ei muuten soitellut eukko enää perään…

 

[mtmela]

Loppujen lopuksi valinta oli todella helppo - tämä tyttö sai mut hymyilemään ja nauramaan. Eikä ole tällä hetkellä samassa kaupungissa, mutta jupster on ollut yhtä hymyä koko päivän.

Seuratkaa ihmiset sitä sydämen ääntä, niin kyllä se peto vielä tunteakin osaa.

Hemmetin hienoa jupster ja onnea. Ja niin, en hymyile. Ihminen, jota rakastin syvästi, ja kenen kanssa halusin viettää elämäni, ihminen kenelle ostin sormuksen lupauksena asiasta päätti sitten valehdella kaiken itsestään ja elämästään. 9kk kesti toipua edes tälle tasolle, että uskaltaa tuntea. Elämä ottaa, elämä antaa. Sellainen aito ja rehellinen nainen olisi kiva yllätys, synttärilahjaksi esim?=)

 

[avatar]

Mitkä naisasiat?

Näinköhän semmosia asioita sais aikaseks, jos kävis joskus jossain ja sillon kun käy niin ei ole kolmen promillen humalassa? Mitä luulette?

 

[Ted Raikas]

Näinköhän semmosia asioita sais aikaseks, jos kävis joskus jossain ja sillon kun käy niin ei ole kolmen promillen humalassa? Mitä luulette?

Nääh, ei siitä saa kuin vittumaisen olotilan ja kasan pettymyksiä.

Kannattaa ennemmin istua kotona, juoda ne juomat ja katsella leffoja, kuunnella musiikkia ja häröillä Jatkoaikaan.

Nimim. Ai Miten Niin Tylsää?

 

[pettter]

Liittyen noihin edellisiin viesteihin, mä olen tätä asiaa miettinyt useasti... Siis, jos vertaa seksiä naisen kanssa ja esimerkiksi nyt vaikka yksin kotona kännäämistä, niin molemmista saa suurinpiirtein yhtä isot kiksit. Seksi tosin kestää sen minuutin tai korkeintaan kaksi, mutta kännäämistä voi jatkaa lähes loputtomiin. Itseasiassa, jos tarkkoja ollaan, niin kännäämistä ei kannattaisi verrata seksiin, vaan orgasmiin. Kyllä muullakin tavalla, esimerkiksi hyvää musiikkia kuuntelemalla saa yhtä isot kiksit, eikä silloin tarvitse kärsiä niistä naisen kanssa olemisen huonoista puolista.

Mutta asiasta toiseen. Mä kun en jaksa naisen kanssa "olla", niin mulle sopisi hyvin elää kissan kanssa. Siis, kissaa voi halia ja helliä yms, jos sellaisia tarpeita on. Ainut asia (siis yksi kymmenestä) mikä kissaa ja naista verrattaessa olisi naisen eduksi, on seksin harrastaminen. Tai siis, en mä varsinaisesti naiseen tarkoittanut verrata, vaan seurusteluun, josta seksi ei ole riippuvainen, joten tämäkään asia ei suoranaisesti käänny ainakaan minun osaltani naisen kanssa elämisen eduksi. Naisethan sisänsä on tosi mahtava juttu.

 

[Naughty_S]

Nääh, ei siitä saa kuin vittumaisen olotilan ja kasan pettymyksiä.

Aika hyvin tiivistetty. Muutaman kylmän suihkun ja pettymyksen jälkeen sitä kummasti päättää "antaa olla" ja keskittyä johonkin muuhun, kuten Jatkoaikaan ja kaljan juomiseen. :tuoppi: sille tai jotain.

 

[avatar]

Nääh, ei siitä saa kuin vittumaisen olotilan ja kasan pettymyksiä.

Kannattaa ennemmin istua kotona, juoda ne juomat ja katsella leffoja, kuunnella musiikkia ja häröillä Jatkoaikaan.

Nimim. Ai Miten Niin Tylsää?

Nojoo siis kun vaan yritän olla edes ajan tappamiseksi sarkastinen. Vituttaa vaan kaikki naisasiat. Siis kun lyhykäisyydessään allekirjoittanut on seurustellut joskus viitisen vuotta sitten noin vuoden päivät ja myöhemmin kerran ollut semmonen vajaan vuoden kestänyt säätöhässäkkä, missä homma rakentui lähinnä sille, että neiti oli paras pano ikinä missään milloinkaan. Tämmösiä baarista repästyjä hoitoja on kai tähän 26:een ikävuoteen ehtinyt kasaantua jotain pari-kolmekymmentä, en oo laskenu, mutta siis viimeisin tämmönenkin yhden yön hoito oli joskus reilu vuosi sitten. Hmm, siis kun tosiaan ei tuu vaan käytyä. Kai sitä jonkun lyylin aina tuolta lihatiskiltä jostain divasta tai mistä juottolasta nyt ikinä saisi kaivettua, mutta kai sitä ihminen vanhetessaan vaan ei jotenkin enää jaksa. Tai no ehkä lievillä mielenterveysongelmilla on omakin sanansa sanottavana tähän. Kunhan nyt saatana sai edes ton koulun käytyä loppuun, että ei ois enää pelkkä ylioppilas niin jos sitten vaikka ihan tosissaan yrittäis jonkun neidin rengastaa. Kunhan ei paksuksi pane. Näin paskaan maailmaan mitään lapsia enää kannata tehdä.

 

[TM]

Hauska tarina Borgielta. 100 km oli pieni matka vain silloin 90 luvun alussa vielä kun Lallikselle oli joskus menoa. :) Onpa Kimulilla ollut suunnistajan taitoja kun ihan itsekseen osannut kotiovelle asti tulla vaikka sinä saaressa kaverien kanssa. :)

Naiset on nykyään jo pilattu, ainakin kaupunkilaislikat ihan täysin. Syyttävä sormi osoittaa telkkariin josta ne ottavat mallia kauniit ja rohkeat jne. jutuista ja kuvittelevat vaan ruusuisia. Toki ne jotka osaavat hyvin puhua paskaa ja naurattaa naisia niin saavat ainakin hetken suhteita mutta mihinkään pitempään juttuun ei nykyään enää kannata lähteä, jossakin vaiheessa kuitenkin tulee sitten se ero joka vituttaa. Ja ennen sitä eroakin on joutunut tinkimään vähän kaikesta, ei saa luukuttaa stereoita, ei saa lähteä peliin silloin kun haluaa jne. Parempi elellä sinkkuna ja omalla aikataulullaan.

 

[brehme_]

Naiset on nykyään jo pilattu, ainakin kaupunkilaislikat ihan täysin. Syyttävä sormi osoittaa telkkariin josta ne ottavat mallia kauniit ja rohkeat jne. jutuista ja kuvittelevat vaan ruusuisia.

Näinhän se on. Ihan järjetön tasa-arvoruljanssi pyörii koko ajan työelämässä ja muussa vastaavassa kaikkine pörssiyhtiöiden naiskiintiöineen. Kuitenkin samaan aikaan teinitytöt ja kauhukseni olen huomannut myös että nuoret, itsenäiseen ajatteluun kykenevät aikuiset ovat saaneet käsittämättömän kliinisen kuvan miehen naisihanteesta. Mun mielestä ei ole tervettä, että merkittävän %-osuuden 16-vuotiaista tytöistä toiveammatti on julkisuuden henkilö. Ihan kuin kaikki miehet haluaisivat täsmälleen sen aivottoman mutta "hyvännäköisen" naisen, joka on niin ja niin paljon julkisuudessa. Mihin kaikki tavalliset naiset ovat katoamassa?

Toki ne jotka osaavat hyvin puhua paskaa ja naurattaa naisia niin saavat ainakin hetken suhteita mutta mihinkään pitempään juttuun ei nykyään enää kannata lähteä, jossakin vaiheessa kuitenkin tulee sitten se ero joka vituttaa. Ja ennen sitä eroakin on joutunut tinkimään vähän kaikesta, ei saa luukuttaa stereoita, ei saa lähteä peliin silloin kun haluaa jne. Parempi elellä sinkkuna ja omalla aikataulullaan.

Seurustelusuhteen muodollisuus ärsyttää minua niin paljon, että olen lopettanut moisten harrastamisen käytännössä vaikka kuinka kiinnostava nainen tulisi vastaan. Voisi luulla, että rakkaus on rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä mutta ei. Anteeksi palstaa lukevat naiset jos nyt yleistän mutta suurin osa tuntemistani naishenkilöistä on laatinut käsittämättömän säännöstön seurustelusuhteeseen. Ikään kuin juttu menisi vain niin, että "Okei kävit vieraissa ja saat anteeksi. Tämä on keltainen kortti, seuraavalla kerralla jätän sut" What the fuck??! Kuka voi väittää tuollaista aidoksi rakkaudeksi. Enkä nyt väitä, että vieraissa käyminen olisi tosiaankaan sallittavaa jos kerran ollaan jonkun toisen kanssa. Idis on siinä, että eihän se mitään rakkautta ole jos on olemassa joku mittari kuinka lähellä ero on. Mutta ehkäpä olen vain parantumattoman ylikriittinen, voisihan asiat huonomminkin täällä olla (järjestettyjä avioliittoja jne.)

Myös kaikki mahdolliset muodollisuuspuhelut päivittäin ovat muuten ihan perseestä, soitellaan jos on asiaa. Aika saamarin vaikea ymmärtää, miksi rakkauttaan pitäisi todistella päivittäin jotenkin. Tuntuu vähän siltä kuin maksaisi rakkaudesta jotain vitun kuukausimaksua.

 

[Cube]

Naiset on nykyään jo pilattu, ainakin kaupunkilaislikat ihan täysin.

Näin tuntuu kieltämättä usein olevan. Mitään tasapainoa on vaikea löytää näinä päivinä, kun citysinkut muuttuvat silmänräpäyksessä hyväksikäytettävistä itsetunnottomista teinitytöistä ylimielisiksi ja hemmotelluiksi bitcheiksi, jotka eivät osaa puhua oikeastaan muusta kuin itsestään. "Mä en tarvitse miestä, mä oon itsenäinen nainen. Minä sitä, minä tätä."

Miksi niin monet naiset yrittävät muuten nykyään käyttäytyä kuin miehet? Yrittävätkö ne hankkia itselleen niitä herkullisia homomiehiä vai mikä oikein on homman nimi? Kysyn ihan vakavissani, koska en ymmärrä. Minun mielestäni tuo on sitä todellista tasa-arvon lyttäämistä ja sovinismia, kun ei tunnuta uskovan, että elämässä voi menestyä olemalla paras mahdollinen naisellinen nainen, eikä joku jätkämäinen sekoilijahoro.

Ja mä en muuten katkeruuttani avaudu, upeassa avoliitossa tässä ihan elelen. Harmittaa vaan yleisesti tämä nykymenon katseleminen ja valitettavasti sitä joutuu tosiaan katselemaan esim. yöelämässä, yliopistolla ja tyttöystävän tuttavapiirissä.

Anteeksi kaikille palstan naisille avautumisesta. Varmaan ymmärrätte, etten tässä tarkoita kaikkia naisia ollenkaan, vaan sitä äänekästä itseään esilletuovaa vähemmistöä, joka otti Sex in the Cityn tosissaan.

 

[Borgie]

Zudum!

Onpa Kimulilla ollut suunnistajan taitoja kun ihan itsekseen osannut kotiovelle asti tulla vaikka sinä saaressa kaverien kanssa. :)

Itseasiassa ei ole ollenkaan vaikeaa löytää, kun tietää osoitteen. Siis normaalilla suunnistusvaistolla varustetulle ihmiselle, minä menisin varmaan hukkaan, sillä luulen lintsanneeni siitä jonosta jossa jaettiin suunnistusvaistoja. God bless TomTom.

Toki ne jotka osaavat hyvin puhua paskaa ja naurattaa naisia niin saavat ainakin hetken suhteita mutta mihinkään pitempään juttuun ei nykyään enää kannata lähteä, jossakin vaiheessa kuitenkin tulee sitten se ero joka vituttaa. Ja ennen sitä eroakin on joutunut tinkimään vähän kaikesta, ei saa luukuttaa stereoita, ei saa lähteä peliin silloin kun haluaa jne. Parempi elellä sinkkuna ja omalla aikataulullaan.

Aikalailla tottahan tuo on, mutta sinulla on jo radikaalit keinot käytössä. Itse olen kyllä valmis vielä sitoutumaan, mutta valitsen tarkasti kumppanin, ja mihinkään "toivotaan toivotaan" tai "on vain kiva hengailla kimpassa" suhteisiin en jaksa panostaa. Mielummin villinä ja vapaana. Nyt pitää kyllä paukutella henkseleitä, että tällä hetkellä on asiat mielenkiintoisella mallilla, kolme rautaa tulessa, ja katsotaan mitä tulee. Jos menee vituiksi niin menköön, ainakin on yritetty taas kerran, ja yrittänyttä ei laiteta (mihin?).

 

[Ted Raikas]

Miksi niin monet naiset yrittävät muuten nykyään käyttäytyä kuin miehet? Yrittävätkö ne hankkia itselleen niitä herkullisia homomiehiä vai mikä oikein on homman nimi? Kysyn ihan vakavissani, koska en ymmärrä. Minun mielestäni tuo on sitä todellista tasa-arvon lyttäämistä ja sovinismia, kun ei tunnuta uskovan, että elämässä voi menestyä olemalla paras mahdollinen naisellinen nainen, eikä joku jätkämäinen sekoilijahoro.

Hyviä pohdintoja. En sitten tiedä, onko naiseus ja naisellisuus nykyään sitten jotenkin kirosanoja, joku synonyymi heikkoudelle ja alistuneisuudelle? Sortamiselle? Minä en ole ainakaan sitä mieltä. Mielestäni nainen, joka yrittää olla jotain muuta, kuin mitä on, on juuri heikko ja sorrettu, jonkin oudon yhteiskunnallisen paineen, tai kenties oman henkilökohtaisen paineen sortama. En oikein ymmärrä tuota hommaa. Jos naista jätkättää ja tuntuu, että on jossain määrin poika ja sillä tapaa, niin sitten on. Ei kuitenkaan pitäisi ehdoin tahdoin pyrkiä olemaan jotain sellaista, että vaikuttaisi muka vahvalta.

Kenties tämä tasa-arvo asia on sillä tapaa heittänyt häränpyllyä, että jotkut naiset kokeilevat asioiden kärjistämistä ja ajan kuluessa tilanne muuttuu ja tajuaa, että naisena on parempi olla ja perinteisten naisellisten arvojen parissa.

En minä tosiaan katso vinoon, jos nainen käy armeijaa, tai on rakennushommissa tai asentamassa autoihin jotakin. Jokainen tekee sitä, mikä on kutsumuksensa, mutta kammoksun ja katson vinoon sitä, että nykymaailmassa naisten pitäisi suoriutua kaikesta siitä, mistä miehet yleensä suoriutuu ja toki päinvastoin. Ne erot sukupuolissa on edelleen olemassa ja jotkut asiat sopii keskim. toiselle sukupuolelle paremmin kuin toiset asiat. Miksi taistella luontoa vastaan, kun voisi hyväksyä sen antamat realiteetit.

 

[TM]

Itseasiassa ei ole ollenkaan vaikeaa löytää, kun tietää osoitteen. Siis normaalilla suunnistusvaistolla varustetulle ihmiselle, minä menisin varmaan hukkaan, sillä luulen lintsanneeni siitä jonosta jossa jaettiin suunnistusvaistoja. God bless TomTom.

Ok, ajattelin että osoitetta ei ihan heti tuossa vaiheessa kuviota kysytä, tämä selvä.

 

[koo]

Tosiaan, miksiköhän

Mitään tasapainoa on vaikea löytää näinä päivinä, kun citysinkut muuttuvat silmänräpäyksessä hyväksikäytettävistä itsetunnottomista teinitytöistä ylimielisiksi ja hemmotelluiksi bitcheiksi, jotka eivät osaa puhua oikeastaan muusta kuin itsestään. "Mä en tarvitse miestä, mä oon itsenäinen nainen. Minä sitä, minä tätä."

Miksi niin monet naiset yrittävät muuten nykyään käyttäytyä kuin miehet?

Niinpä, joillekin naisille se selviää tuosta lainauksesta ja tämän viestiketjun viimeisimmistä viesteistä.
Ettekai te pojat ole nyt kieltämässä naisilta sitä mitä pidätte itsellenne itsestäänselvyytenä.

Terveisin koo

 

[Sv veinikretski]

Perkeleen löllöt !

Hyviä pohdintoja. En sitten tiedä, onko naiseus ja naisellisuus nykyään sitten jotenkin kirosanoja, joku synonyymi heikkoudelle ja alistuneisuudelle? Sortamiselle? Minä en ole ainakaan sitä mieltä. Mielestäni nainen, joka yrittää olla jotain muuta, kuin mitä on, on juuri heikko ja sorrettu, jonkin oudon yhteiskunnallisen paineen, tai kenties oman henkilökohtaisen paineen sortama. En oikein ymmärrä tuota hommaa. Jos naista jätkättää ja tuntuu, että on jossain määrin poika ja sillä tapaa, niin sitten on. Ei kuitenkaan pitäisi ehdoin tahdoin pyrkiä olemaan jotain sellaista, että vaikuttaisi muka vahvalta.

Kenties tämä tasa-arvo asia on sillä tapaa heittänyt häränpyllyä, että jotkut naiset kokeilevat asioiden kärjistämistä ja ajan kuluessa tilanne muuttuu ja tajuaa, että naisena on parempi olla ja perinteisten naisellisten arvojen parissa.

En minä tosiaan katso vinoon, jos nainen käy armeijaa, tai on rakennushommissa tai asentamassa autoihin jotakin. Jokainen tekee sitä, mikä on kutsumuksensa, mutta kammoksun ja katson vinoon sitä, että nykymaailmassa naisten pitäisi suoriutua kaikesta siitä, mistä miehet yleensä suoriutuu ja toki päinvastoin. Ne erot sukupuolissa on edelleen olemassa ja jotkut asiat sopii keskim. toiselle sukupuolelle paremmin kuin toiset asiat. Miksi taistella luontoa vastaan, kun voisi hyväksyä sen antamat realiteetit.

Joo jollakin tavalla ollaan menty aivan metsään naisellisuus on katomassa muodista, mutta tuntuu siltä että ainoastaan Suomesta. Läskiperseisiä itsestään välittämättömiä naisia liikkuu katukuvassa aina vain enemmän ja enemmän, siis Suomessa. Herääkin kysymys onko suomalaiset kauniit naiset ainoastaan lehtikuvissa, tyylitaju sekä käytöstavat ovat myöskin unohtumassa.
'
Missä on ne vienosti hymyilevät ujot kaunottaret kysyn vaan, sellainen nainen saa miehn kuin miehen aivan toisella lailla tolataan kun läskiperseinen kiroileva ihrakasa. Naisellisuus takaisin sanon minä ! Ja tälläisestä ihrakasasta ei ole mihinkään kun alkaa tappava konekivääri tuli (saatanan suuri maali), Vietnamin naiset on tietenkin eri juttu, mutta laita sinne nyt joku 120 kiloinen löllö, ei siitä tule mitään.

veini

 

[Alamummo]

Ihan mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja teiltä arvon herrat

En tiedä, missä te miehet liikutte, mutta ainakin minä ja ystäväni kyllä osaamme käytöstavat ja hymyilemme ystävällisesti kun aihetta on. Kunnostammekin pidämme sen verran huolta, ettemme paina 120 kg, vaikka osalla lasten jälkeen onkin jäänyt pari kiloa ylimääräistä. Osaamme myös keskustella muusta kuin itsestämme...

En itse yritä millään lailla käyttäytyä kuin mies, mutta olen myös tottunut pitämään huolta omista asioistani sekä pitämään puoleni. Jos tämä tekee minusta itsekkään citybitchin, niin ei voi mitään. Itsetuntoa pitää olla. Tuntuu vain siltä, että jos on suotu pikkuisen keskivertoa enemmän älyä, sanavalmiutta, uraa, ulkonäköä, käytöstapoja jne, miehet eivät osaa suhtautua. Minua on aina ällöttäneet nämä koodistot seurustelusuhteessa ja sen muodostamisessa. Esimerkiksi pitäisi jotenkin osata osoittaa olevansa kiinnostunut, mutta toisaalta ei saa osoittaa olla liian kiinnostunut tai on miesten mielestä helppo nakki. Näinkö se tosiaan on? Näitähän on kymmeniä muitakin... Aika rasittavaa, jos en naisena voisi soittaa jollekin tyypille, joka kiinnostaa. Itse olen aina toiminut just niinkuin huvittaa ja oma mieli sanoo ja sekös on joskus herättänyt oudoksuntaa ja mut on käsitetty väärin. Vain hyvällä itsetunnolla varustetut miehet ymmärtävät homman nimen tässäkin asiassa.

Onko tämä sitten sitä epänaisellisuutta, kun en kujerra mukakainona jossain penkinnurkassa ja luo vienoja katseita silmäripsien välistä toivoen, että se sankari tajuaa homman nimen?

Sinkkuna kuitenkin mennään, eikä se ole oma tahtotila. Sopivaa herraa vaan ei ole tömähtänyt vastaan. En vaan ole mikään känny kännyssä nysvääjä vaan haluan, että molemmat pitävät omat juttunsa ja lisäksi on ne yhteiset. En halua perhettä, enkä hevillä lähde yhteenkään muuttamaan. Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

 

[eagle]

En tiedä, missä te miehet liikutte, mutta ainakin minä ja ystäväni kyllä osaamme käytöstavat ja hymyilemme ystävällisesti kun aihetta on. Kunnostammekin pidämme sen verran huolta, ettemme paina 120 kg, vaikka osalla lasten jälkeen onkin jäänyt pari kiloa ylimääräistä. Osaamme myös keskustella muusta kuin itsestämme...

En itse yritä millään lailla käyttäytyä kuin mies, mutta olen myös tottunut pitämään huolta omista asioistani sekä pitämään puoleni. Jos tämä tekee minusta itsekkään citybitchin, niin ei voi mitään. Itsetuntoa pitää olla. Tuntuu vain siltä, että jos on suotu pikkuisen keskivertoa enemmän älyä, sanavalmiutta, uraa, ulkonäköä, käytöstapoja jne, miehet eivät osaa suhtautua. Minua on aina ällöttäneet nämä koodistot seurustelusuhteessa ja sen muodostamisessa. Esimerkiksi pitäisi jotenkin osata osoittaa olevansa kiinnostunut, mutta toisaalta ei saa osoittaa olla liian kiinnostunut tai on miesten mielestä helppo nakki. Näinkö se tosiaan on? Näitähän on kymmeniä muitakin... Aika rasittavaa, jos en naisena voisi soittaa jollekin tyypille, joka kiinnostaa. Itse olen aina toiminut just niinkuin huvittaa ja oma mieli sanoo ja sekös on joskus herättänyt oudoksuntaa ja mut on käsitetty väärin. Vain hyvällä itsetunnolla varustetut miehet ymmärtävät homman nimen tässäkin asiassa.

Onko tämä sitten sitä epänaisellisuutta, kun en kujerra mukakainona jossain penkinnurkassa ja luo vienoja katseita silmäripsien välistä toivoen, että se sankari tajuaa homman nimen?

Sinkkuna kuitenkin mennään, eikä se ole oma tahtotila. Sopivaa herraa vaan ei ole tömähtänyt vastaan. En vaan ole mikään känny kännyssä nysvääjä vaan haluan, että molemmat pitävät omat juttunsa ja lisäksi on ne yhteiset. En halua perhettä, enkä hevillä lähde yhteenkään muuttamaan. Mutta jos ei hyvää saa, niin ei totisesti tarvitse huonoakaan huolia.

Niin ensinnäkin pakko todeta, että mielestäni kaikista eniten itseäni on aina ihmetyttänyt asenne "seurustelen sen takia kun on joku, vaikken niin kauheasti tuosta toisesta pidäkkään". Moni tyttö kertonut minulle suoraan että seurustelee jätkän kanssa, vain että olisi joku. Siis nyt puhutaan kuitenkin täysi-ikäisistä, eikä teineistä. Epäilen että tätä löytyy myöhemmälläkin iällä, mutta en ole koven monen ~30vee naisen kanssa nyt sen syvemmässä suhteessa(ystävyys tai muutenkaan) ollut että voisin sanoa.

Toinen on myös se että seurustelun pitäisi olla jotenkin jonkun tietyn muotin mukaista ja samoin siihen alkaminen. Itselleni kun on luonnollista että ensin tuntee toisen hyvin, tulee tutuksi erilaisissa tilanteissa ja sitä kautta oppii todella tuntemaan toisen, ennenkuin alkaa sitomaan itseään tai toista.

Samoin en ole koskaan ymmärtänyt sitä että aloite olisi vain toisella osapuolella. Itse olen ainakin sellainen etten viitsi tungetella liian paljoa. Eli jos toinen "esittää etäistä" niin helposti tulkitsen sen ettei seurani kiinnosta ja en sitä ala tuputtamaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää mielestäni, kuin se että tungettelee väkisin tiettyyn seuraan, vaikka selvästi osoitetaan ettei ole toivottu.

Lopuksi vielä kun tuosta tekstistä tuli mieleen tämä mikä aina ihmetyttänyt, niin miksi seurustelun/suhteen alkaessa ja kestäessä toisilla ihmisillä loppuu kokonaan se "aiempi elämä". Eli siis pian ei enää muisteta edes vanhoja ystäviäkään, jne. Tämä jos mikä ihmetyttää. Itselleni kun on aina ollut merkittävää omat ystävät, urheilu ja muutkin ns. omat asiat. Jos näitä ei olisi, niin suhde tukehduttaisi ja saisi varmaan hermoromahduksenkin.