Love: it's a mothefucker!
Sanokaas ammattilaiset, mikä helvetti siinä on että ihan sama kuka se nainen on, niin parisuhteessa tulee aina sellainen vitutus vastapuolen ihmeellisiä oikkuja, urpoa luonnetta ja kieroututta asennetta kohtaan!?
Välillä sitä katsoo peiliin alistuneena kohtaloonsa ihmetellen miten helvetissä voi olla niin typerä että jaksaa kuunnella vittuilua jostain perkeleen pyykinpesusta, siivoomisesta tai vastaavasta kotitöihin osallistumisesta?
Tai mikä siinä on ettei MINULLA ole oikeutta olla huonolla tuulella ja olla olematta kiinnostunut muiden asioista?
Pitääkö tunteista tai jostain yleismeiningistä puhua jatkuvasti, uskoisin että niitä hameväen kavereita riittää siihen ihan mukavasti ettei tarvitse osallistua jos ei tahdo.
Luulisi että naisillakin raksuttaa sen verran että ihminen joka ei välitä toisesta tai rakasta toista tuskin hengailee huvikseen vuositolkulla toisen kanssa...
"ihan sama" ei,ei,ei! jos ihminen ei osaa vastata kyllä tai ei kysymyksiin, onko makaroonilaatikko tänään hyvä ruoka? on varmaan turha kuvitellla että sama ihminen osaa vastata monivalintakysymykseen "makaroonilaatikko vai kinkkukiusaus?" muulla kuin "ihan sama" vastauksella.
Niitä pitäisi kuvata viikon verran ja koota 2h "parhaat palat-" kooste ja näyttää se niille!
Tajuisiko ne edes silloin olevansa stereotypioita toisistaan?
Tuskin todennäköisesti olisin siinä viikon aikana ollut itse niin ärsyttävä, kylmä, äksy tai etäinen että moinen käyttäytyminen olisi ihan normaalia.
En viitsi kirjoittaa koko vuodatusta, kaatuu vaan serverit.
Mikä neuvoksi? Ysimillinen ohimolle, avioero vai maanpinnalle palaaminen?
Ei se pelkkää tuskaa tietystikkään ole, eikai sitä muuten olisi alttarille kävelty...
Välillä tuntuu että ufot on vaihtanu jossain välissä sen morsiamen johonkin ihan muuhun.