Naisasiat

[Knox]

No ei sun tehtävä ole huolehtia kaverisi taloudesta. Jos ihminen ei opi virheistään, niin minkäs sille teet. Pahinta on juuri tuo jatkuva auttaminen, kaverisi ei huolehdi asiasta koska hänen ei tarvi, aina löytyy joku joka lainaa rahaa. Johonkin se raja pitää vetää.

 

[mikse]

No ei sun tehtävä ole huolehtia kaverisi taloudesta. Jos ihminen ei opi virheistään, niin minkäs sille teet. Pahinta on juuri tuo jatkuva auttaminen, kaverisi ei huolehdi asiasta koska hänen ei tarvi, aina löytyy joku joka lainaa rahaa. Johonkin se raja pitää vetää.

Jep, tällaiselle kaverille olisi nimenomaan hyvä, jos ne luottotiedot menisivät pariks vuodeksi. Eipähän saisi ainakaan yhtä helposti enää osteltua prätkää velaksi, jos vituttaa. Mun lankomiehellä oli sama tilanne ja sukulaisten melkein suurin huoli oli, ettei kai nyt vaan luottotiedot mene. No ei menny ja nyt harkitaankin taas Farkkugolfin päivitystä käytettyyn uusimman korimallin 5-sarjalaiseen Bemariin. Velaksi toki.

 

[iibor]

Samaa mieltä miksen kanssa. Ja nyt puhun omasta kokemuksestani.

Itsekin pilasin raha-asiani tuossa 2010 kesällä, kun sain viettää elämäni ensimmäistä kunnon sinkkukesää. Muutettiin serkun kanssa kunnon poikamiesboksiin Kamppiin, jossa vuokra oli, sanoisinko, kohtuullisen korkea. Baareissa piti käydä, telkkareita, pleikkareita ja muita vimpaimia piti ostaa. Jossain vaiheessa tuli mukaan pikavipit, kun luottokortit ja muut luotot oli tapissa. Tässä vaiheessa mukamas heräsin tilanteeseeni ja kävin hakemassa serkun takaamana järjestelylainan pankista. Noh, kuten arvata saattaa, myös tämä velka jäi maksamatta ja pilasin samalla myös serkkuni raha-asiat. Myös vuokrat jäivät maksamatta. Lopulta vuokrat olivat rästissä kuudelta kuukaudelta ja häätöhän siitä tuli.

Sain vielä uuden asunnon yksityiseltä vuokraajalta, mutta sama juttu, vuokria ei kiinnostanut maksaa. Häätö sieltäkin. Lopulta kaikki velat ulosotossa kaikkine korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen. Olin reilussa vuodessa kasannut itselleni 50 000 euron ulosottovelat.

Tässäkään vaiheessa en vielä ymmärtänyt, miten paha tilanne oli. Lainasin erinäisillä syillä vanhemmiltani rahaa ja myin velaksi ostettuja laitteita. Vasta kun äitini sai kuulla tilanteestani toiselta ihmiseltä, homma kääntyi. Muutin 25-vuotiaana takaisin kotiin, äitini istutti minut pöydän ääreen ja ruvettiin soittelemaan velkojille ja ulosottomiehelle. Äitini otti myös raha-asiani täysin hoitaakseen ja laadittiin maksusuunnitelma. Toki ulosottoon meni rahaa palkasta, mutta esimerkiksi serkulleni oli maksettavaa melkein 10 000e.

Homma siis kääntyi täysin. Nyt 3,5 vuotta myöhemmin minulla on velkaa jäljellä 6500e tasan ja todennäköisesti vuoden loppuun mennessä olen kaiken maksanut. Tässä tilanteessa en olisi ellen olisi joutunut ulosottoon ja menettänyt luottotietoja. Suurin kiitos menee tietysti äidilleni, joka pisti poikansa ruotuun.

Tämä tarina nyt siis vaan liittyen juuri tuohon miksen kommenttiin, että välillä saattaa olla hyvä menettää luottotiedot vähäksi aikaa. Naisasioissa ei ole mitään valittamista tällä hetkellä ;)

 

[JZZ]

Ottamatta kantaa @JYP#44 esittämään skenaarioon, niin mielestäni Tinder-profiilin pitäminen seurustelusuhteessa on ihan selkeästi asia, jota ei tulisi ihan olankohutuksella ohittaa. Tuollaiselle ei ole mikään selitys että haluaa mitata kiinnostavuuttaan, ei normaalissa parisuhteessa osapuoli edes halua testata josko "vapailta markkinoilta" löytyisi jotain kiinnostusta. Samoin itse haluaisin kyllä tuollaisesta tietää, samoin kuin muista mahdollisista pettämisistä tai kyseenalaisista toimista. Jos tietäisin, että kaverini ovat jättäneet kertomatta tällaisen asian, niin olisi kyllä kaveruussuhde aika kovassa puntarissa. Ymmärrän, että parisuhteessa voi olla jotain pieniä salaisuuksia, mutta ei kukaan ole Tinderissä muuta kuin parinhakutarkoituksessa.

 

[Hyman Roth]

Ottamatta kantaa @JYP#44 esittämään skenaarioon, niin mielestäni Tinder-profiilin pitäminen seurustelusuhteessa on ihan selkeästi asia, jota ei tulisi ihan olankohutuksella ohittaa. Tuollaiselle ei ole mikään selitys että haluaa mitata kiinnostavuuttaan, ei normaalissa parisuhteessa osapuoli edes halua testata josko "vapailta markkinoilta" löytyisi jotain kiinnostusta. Samoin itse haluaisin kyllä tuollaisesta tietää, samoin kuin muista mahdollisista pettämisistä tai kyseenalaisista toimista. Jos tietäisin, että kaverini ovat jättäneet kertomatta tällaisen asian, niin olisi kyllä kaveruussuhde aika kovassa puntarissa. Ymmärrän, että parisuhteessa voi olla jotain pieniä salaisuuksia, mutta ei kukaan ole Tinderissä muuta kuin panonhakutarkoituksessa.

Olen samaa mieltä. On todella vaivaannuttavaa, kun huomaa olevansa tindertreffeillä varatun mimmin kanssa. Se jää kyllä heti siihen. Korjasin tuon viimeisen lauseesi totuudenmukaisemmaksi, eli hyvin hyvin harva sieltä mitään paria on etsimässä. Helppo seksi ja huomion saaminen on ihan kivaa ja mun mielestä tinder tulisikin pitää vain sellaisena. "Tositarkoituksella" liikkuvat menköön vaikka johonkin eliittikumppaneihin jäseniksi.

Mitä tulee JYP#44:n frendiin, niin tyyppihän vaikuttaa tyhmältä kuin telkänpönttö. Mä melkein sinuna ottaisin etäisyyttä koko tyyppiin vähäsen ja noihin sen epäterveisiin kuvioihin.

 

[Boulerice]

Jyp#44:n kaveri tarvitsee ammattiaupua ja nopeasti. Normaali ihminen ei raivostu jos joku juttelee tyttöystävälle saaden tämän nauramaan tai jos tytön vanhemmat kertovat oman mielipiteensä siitä missä tyttö viettää helatorstain. Muutenkin tuo päätön rahankäyttö ja kaikki muut kielivät siitä ettei tämä sälli ole oppinut pitämään itsestään huolen tai sitten hän ei vain käsitä tekojen seurauksista mitään eli on tyhmä.
Ihmisten pitäisi osata päästää irti kun suhde on ohi ja itse en ainakaan jaksa valvoa mitä kihlattuni tekee netissä/baarissa. Jos nainen päättää pettää niin mun valvominen ei siihen auta tai estä vaan se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, jolloin on parempi jatkaa matkaa yksin vaikka se hetken paskalta tuntuisikin.

 

[JYP#44]

Tätäkin voisi päivitellä. Noin viikko sitten kaveri oli lähtenyt töihin ja kyseinen muija jäi tämän kämpille oleskelemaan. Kaveri kielsi muijaa ettei kutsu mitään porukkaa kylään tai järjestele bileitä tämän ollessa poissa ja lähti töihin. Eihän siinä, satuttiin olemaan toisen kaverini luona iltaa istumassa, samassa pihapiirissä missä kyseinen kaveri muijineen asuu. Jotain porukkaa siinä kämpällä hiippaili edes takaisin, musiikki pauhasi lujalla ulos asti myöhään hiljaisuuden aikaan. Isäntä tuli töistä ja suuttui aivan vitusti kun huomasi bileet, joista tosin oli enää paikalla vain yksi konttausoksennus-kunnossa oleva 18v teinilikka. Kaveri tuli kysymään meiltä että ollaanko nähty mitä siellä kämpässä on tapahtunut ja sanottiin että bileethän siellä pauhasi aika surutta. Pariskunnalla tuli joku pienimuotoinen riita asiasta, mutta lopulta muija siirsi kaiken sen känniääliön syyksi. Ilta päättyi sitten rauhaan, koska kaikki oli sen känniääliön syytä joka oli luvatta tullut kylään ja humaltunut parista siideristä, eikä itse ollut kuulemma juonut mitään. Tämä tarina päättyy tähän.

Tarina jatkuu taas tästä illasta kun kyseinen tyttökaksikko oli "radalla" ja me olimme pienellä porukalla istumassa iltaa kaverilla. Meidän piti ottaa viinaa ja kaveri meni omalle viinakaapilleen, josta huomasi melko suuren määrän alkoholia kadonneen. Laskettiinko että ehkä jopa 0,6l 40% viinaksia oli kadonnut mystisesti. Kaveri tajusi heti kuka ne viinat on juonut, ja soitti todella vihaisen puhelun tyttöystävälleen. Kuulimme tämän keskustelun kaiuttimen kautta. Sen sijaan että muija myöntäisi että joo me juotiin ne viinat, niin alkoi asian ehdoton kiistäminen että ei varmasti olla juotu niitä. Kaveri sanoi että varmasti olette juoneet ja hän haluaa rahat omista viinoistaan, oliko 20e. Tyttö suunnilleen haistatteli takaisin että ei todellakaan makseta niistä mitään. Sitten alkoi syyttelyvaihe, muija jopa meni sanomaan että ne sun kaveris on varmaan sulta salaa juoneet ne viinat ja syyttää meitä, vaikka se ei ole mitenkään mahdollista. Siinä sitten tuli varmaan vartin mittainen puhelinsota, jota emme tosin enää kaiuttimen kautta kuulleet.

Kun kaveri palasi puhelimesta, kaveri alkoi puhumaan että tyttö ei tule täksi illaksi kotiin nukkumaan. Tai siis ei halua tulla, koska on vihainen "turhasta syyttelystä" ja "meidän bileiden pilaamisesta" tälle äijälle. Päätimme tässä vaiheessa kaveriporukalla kertoa tuosta muijan tinderistä. Ensimmäinen reaktio oli se että ei se voi olla, kun saimme vakuutettua asiasta, tämä lähti taas puhelimeen, jossa meni seuraavat puoli tuntia. Sitten sieltä palattiin itku kurkussa. "Joo ei se oikeasti ole siellä, se sano mulle että tekivät yks viikonloppu vaan läpällä sen profiilin katsoakseen keitä siellä on, ja poistivat sen heti seuraavana päivänä". Muutenkin tässä vaiheessa kaveri alkoi sitten puolustelemaan tyttöystäväänsä. Muijan 60kg ja 18v kaveri oli ilmeisesti salaa hörppinyt pienessä yksiössä sen 0,6l väkeviä muijalta huomaamatta. Ei mitään syytä itse tyttöystävässä. Ja kuulemma muija tuleekin sitten kuitenkin kotiin yöksi.

Anteeksi jos oli vähän epäselvää, olen tässä itsekin pienessä sievässä. Mutta voi vittu että vituttaa. Äijä on tyhmä kuin aasi, muija heittää valetta valeen perään. Tinderistäkin kysyttiin että jos se kerran läpällä olisi sen profiilin tehnyt, niin miksei se voinut kertoa sitten sulle. "Kai se on sen kertonut, en vaan muista. Ja läpällä se sen teki." Muutenkin meno on sellainen että muija lypsää kaikki rahat kaverilta pois. Erota ei voida, koska ollaan kuitenkin oltu 10kk yhdessä ja ollaan opittu tuntemaan toisensa. Kaveri ostikin jo nyt ennakkoon ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi parin satasen korvikset muijalle (niille jotka eivät ole aiempia viestejäni lukeneet, kaverilla on viiden tonnin edestä erilaisia velkoja jo entuudestaan). Alkaa haiskahtamaan tismalleen samalta kuin ensimmäisen eron aikana. Erota olisi pitänyt jo heti kriisin alettua, mutta sitä sitten venytettiin 9kk väkisin, jonka aikana vanha muija lypsi kaiken rahan irti mitä vain sai. Ja kaveri maksoi huoletta.

Tilanne vituttaa jo itseänikin, ja ehkä vähän turhaan otan tästä itse stressiä. Vituttaa vaan kun tiedän että se olen taas minä, joka saan toimia henkisenä tukena ja terapeuttina seuraavat viikot, etenkin jos se ero nyt tulee. Olen myös varma, että mikäli ero tulee, niin jäävät kaikki velkojen takaisinmaksut sun muut heti pois asioiden tärkeyslistalta ja pitää saada tuhlattua kaikki rahat johonkin uuteen autoon tai moottoripyörään, että saadaan eroasiat unohdettua. Eli taas kustaan raha-asiat sitten täysin. Apua raha- ja parisuhdeasioiden setvimiseen yritetään antaa, mutta kun niitä ei oteta vastaan.

Anteeksi avautumiseni, mutta kun tuntuu että johonkin täytyy purkaa ajatuksiaan. Onneksi koulu on jo ohi, sillä oma energia tuskin riittäisi koulutöihin ja kavereiden omiin ja itseaiheutettujen ongelmien ratkaisemiseen.

 

[Meeps]

Anteeksi avautumiseni, mutta kun tuntuu että johonkin täytyy purkaa ajatuksiaan. Onneksi koulu on jo ohi, sillä oma energia tuskin riittäisi koulutöihin ja kavereiden omiin ja itseaiheutettujen ongelmien ratkaisemiseen.

Silloin on asiat pielessä, jos pitää miettiä riittääkö oma energia sekä kouluhommiin, että kaverin auttamiseen. Kyseessä on aikuinen ihminen, joka saa ihan itse hoitaa omat ongelmansa. Sinä et kaverin ongelmia pysty ratkaisemaan, eikä se todellakaan ole sinun tehtäväsi. Todennäköisesti vain pahennat tilannetta, kun tyypin ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. Kaverin tukena voi kyllä olla, mutta ei niin paljon, että se alkaa vaikuttaa negatiivisesti omaan elämään.

 

[Zerotta]

Itsellä tuli kuuden vuoden, ja samalla koko aikuisiän kestänyt, parisuhde päätökseen tässä kuukausi sitten. Lähes neljä vuotta ehdittiin asua saman katon alla, ja edelleenkin tämän kuun loppuun asti. On koiraa, autoa, huonekalua jne ostettu kimpassa, mutta omaisuuden jaosta ei tullut mitään ongelmia, kaikki saatiin hoidettua hyvin ja "aikuismaisesti". Ehkä liiankin hyvin? Ajatukset harhailee ihan eestaas. Välillä vituttaa rankasti, onhan kyseinen nainen se kuuluisa ensirakkaus, mutta samalla on myös todella helpottunut olo. En oikein tiedä itsekkään, että miten tähän tilanteeseen tulee reagoida, eroamisesta ei aikaisempaa kokemusta kuitenkaan ole. Välillä ajatuksena on, että edessä on se "elämäni paras kesä" - pääsen/joudun ensimmäistä kertaa aikuisiällä viettämään sinkkukesää. Paljon aikaa kavereille, harrastuksille jne. Mutta samalla pelottaa se tilanne, että kesästä tulee se elämäni paskin. Kun on paska päivä, niin kenelle sitä pääsee purkamaan ja kenen kanssa pääsee jakamaan ilot ja surut? Toisaalta, viimeisen kuukauden aikana en ole oikein pystynyt olemaan rennosti, oma itseni, eksäni läsnäollessa. Tulee sellainen olo, että tilannetta on pakko päästä karkuun jotenkin. Tästä johtunen en ole hirveästi aikaa kotona viettänyt. Kotona ahdistaa, vituttaa ja pelottaa, mutta kun pääsen sieltä "karkuun" kavereiden luo, harrastamaan tms. olo keventyy ja paranee yllättävän paljon. Outoa, mutta kaiketi normaalia?

Tosiaan, tämä viikko vielä asutaan samassa osoitteessa. Pikkuhiljaa olen roudannut kamojani porukoille. Ollut henkisesti aika raskasta pakata, mutta puolen tunnin ajomatkalla ajatukset ovat kirkastuneet kummasti. Tunneskaala välillä nykyinen kotini - lapsuuden koti on ihan älyttömän iso, itkusta nauruun.

Päätettiin jatkaa, tai ainakin yrittää, kavereina. Vielä on aikaista sanoa, että onnistuuko se. Toivottavasti. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä kavereita, suurin osa minun kauttani tulleita, joten en pidä ajatuksesta, että kaveriporukoita alettaisiin jaotella kahtia. Tuntuu vain niin oudolta ja ihmeelliseltä, että jatkossa ei ole enää Me vaan minä ja hän. Toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta.

Jotenkin nyt tuli sellainen olo, että pakko avautua. Teksti mahdollisesti epäselvää, koittakaa kestää.

 

[TweetyLeaf]

Päätettiin jatkaa, tai ainakin yrittää, kavereina. Vielä on aikaista sanoa, että onnistuuko se. Toivottavasti. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä kavereita, suurin osa minun kauttani tulleita, joten en pidä ajatuksesta, että kaveriporukoita alettaisiin jaotella kahtia. Tuntuu vain niin oudolta ja ihmeelliseltä, että jatkossa ei ole enää Me vaan minä ja hän. Toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta.

Toivon kaikkea hyvää jatkoon ja kyllä se kertoo jotain jos olo on pois kotoa parempi. Hienoa, että olette saaneet asiat sovittua aikuismaisesti. Yksi varoituksen sana (joka kannattaa silti ottaa vain tuntemattoman henkilön omana mielipiteenä) tuosta kaveri/ystävyys jutusta. Ei ainakaan heti muuton yms jälkeen kannata ihan hirveän tiiviisti pitää yhteyttä. Se meinaan vituttaa kun se tuttu ja turvallinen on siinä lähellä ja sitten sinkkuilu ei olekkaan ihan niin auvoisaa kun kaikki nämä "naistenmiehet" esim. täällä antavat ymmärtää. Sitä helposti sortuu sitten kaikenmoiseen typerään soheltamiseen exän kanssa joka vaan pitkittää sitä irtiottoa ja tekee siitä sinkkuilusta vieläkin monimutkaisempaa. En siis sano, ettei sitä yhteyttä tule pitää, tai auttaa toista jos esim muuton yms asioiden järjestelyssä apua tarvitsee, vaan että ottaa ainakin alkuun etäisyyttä enemmän. Tilanne normalisoituu ajan kanssa, mikäli exän kanssa voi olla kaveria jatkossakin. Itselläni on käytännössä vain yksi ex jonka kanssa olen sellaisissa väleissä, että joskus soitellaan ja kysellään apuja tai muuta, erittäin harvoin kuitenkaan nähdään muuta kun yhteisten tuttujen kautta (joita kyllä on paljonkin).

EDIT: Muiden exien kanssa en ole siis huonoissa väleissä, mutta en mä niihin yhteyttä pidä, eikä ne muhun.

 

[PataJaska]

Zerotta: hienoa että asiat itsessään ovat menneet aikuismaisesti. Älkää silti väkisin hampaat irvessä yrittäkö olla kavereita, tai ole ainakin itsellesi armollinen jos se ei tässä vähään aikaan onnistu. Se on minun neuvoni (eli vähän samaan sävyyn kuin TweetyLeaf puhuu). Suhteen tilan muuttaminen kaveruudeksi on kuitenkin aina prosessi.. haasteen siitä tekee monesti juuri tuo yhteinen kaveripiiri, jolloin toista on tietenkin hankala alkaa tietoisesti "vältellä", jota monet eronneet parit harrastavat tai ainakin yrittävät. Jos siihen lisäksi vaikkapa asut jollain pienellä paikkakunnalla (sitä ei mainita), niin toisen osapuolen pakoilusta tulee mahdottomuudessaan aivan järkyttävä stressitekijä, eikä se edesauta omaa oloasi mitenkään, vaan päinvastoin. Teilläkin on kuitenkin verrattain jo niin pitkä yhteinen historia, että toipumiseen ja ajatusten saamiseen kasaan pitää varmasti varata aikaa todella reilulla kädellä..

Kaikkea hyvää sinulle, tiedän itsekin millainen tilanne ja prosessi tuo on, vaikken tietenkään juuri sinun päänsisäiseen kokemusmaailmaasi toki pääsekään..

 

[Hippi Hiiri]

Miksi naiset näyttävät alkukesän auringonpaisteessa paremmilta kuin muuten?

 

[Sanainen arkku]

Miksi naiset näyttävät alkukesän auringonpaisteessa paremmilta kuin muuten?

Mainitse yksi asia joka ei näytä...

 

[Hippi Hiiri]

Mainitse yksi asia joka ei näytä...

Erinomainen pointti.

 

[Klose16]

Miksi naiset näyttävät alkukesän auringonpaisteessa paremmilta kuin muuten?

Niillä on toisaalta vähemmän näköesteitä päällä, ja mikä tärkeintä, niillä joilla on vähemmän päällä on yleensä myös vähemmän alla.

 

[Hyman Roth]

Helvetti mitä paskaa taas. Pari kertaa tapasin taas yhtä hametta käyttävää, panin sitä (jurrissa) ja käytiin pizzat syömässä, niin nyt se luulee jo liikoja.

 

[moby]

Helvetti mitä paskaa taas. Pari kertaa tapasin taas yhtä hametta käyttävää, panin sitä (jurrissa) ja käytiin pizzat syömässä, niin nyt se luulee jo liikoja.

Sulta on kotiläksyt jääneet tekemättä. Ennen panemisia ja pizzan syömisiä pitää tehdä selväksi, ettei kannata odotella liikoja. Jos edelleen odottaa liikoja, pistät kiertoon ja uutta matoa koukkuun. Suomesta löytyy kuitenkin aika paljon naisia, jotka eivät odota liikoja, vaan haluavat melaa mekkoon silloin tällöin ja sen jälkeen käydä vaikka pizzalla. Toinen vaihtoehto on sitten puhua paskaa ja saada pillua, mutta tuo eka vaihtoehto lienee pienemmän riesan tie.

 

[Hyman Roth]

Sulta on kotiläksyt jääneet tekemättä. Ennen panemisia ja pizzan syömisiä pitää tehdä selväksi, ettei kannata odotella liikoja. Jos edelleen odottaa liikoja, pistät kiertoon ja uutta matoa koukkuun. Suomesta löytyy kuitenkin aika paljon naisia, jotka eivät odota liikoja, vaan haluavat melaa mekkoon silloin tällöin ja sen jälkeen käydä vaikka pizzalla. Toinen vaihtoehto on sitten puhua paskaa ja saada pillua, mutta tuo eka vaihtoehto lienee pienemmän riesan tie.

Äläpäs nyt aliarvioi minua. Ilmaisin nimittäin ajoissa, että en etsi mitään vakavaa ja on vähän avoinna toi tulevaisuus yms (True). Näytti siltä, että meni jakeluun, mutta kuitenkin nyt sitten kuulee jotain paskaa, että "meillä on niin ihanaa yhdessä" ja yrittää pitää kädestä julkisilla paikoilla yms. Painukoon helvettiin, tämä on tasan nähtyä taas.

Hämmentävää tuo joidenkin taipumus alkaa kehittelemään päässään asioita joita ei oikeasti ole.

 

[moby]

Äläpäs nyt aliarvioi minua. Ilmaisin nimittäin ajoissa, että en etsi mitään vakavaa ja on vähän avoinna toi tulevaisuus yms (True). Näytti siltä, että meni jakeluun, mutta kuitenkin nyt sitten kuulee jotain paskaa, että "meillä on niin ihanaa yhdessä" ja yrittää pitää kädestä julkisilla paikoilla yms. Painukoon helvettiin, tämä on tasan nähtyä taas.

Hämmentävää tuo joidenkin taipumus alkaa kehittelemään päässään asioita joita ei oikeasti ole.

Semmosia ne naikkoset on. Yrittävät vaikka tietävät miten hommat makaa. Joskus varmaan jotkut jäbät menee sekaisin ja lähtevät tuohon mukaan. Uutta matoa vaan koukkuun.

 

[Murkula]

Helvetti mitä paskaa taas. Pari kertaa tapasin taas yhtä hametta käyttävää, panin sitä (jurrissa) ja käytiin pizzat syömässä, niin nyt se luulee jo liikoja.

Jos haluaa pysyä ilman riippaa niin parissa kerrassa on yksi liikaa. Ei vaan, kyllä ihmisen pitää jo ihan oman itsensä takia tajuta, että jos ei toista nappaa niin ei nappaa.

 

[Hyman Roth]

Jos haluaa pysyä ilman riippaa niin parissa kerrassa on yksi liikaa. Ei vaan, kyllä ihmisen pitää jo ihan oman itsensä takia tajuta, että jos ei toista nappaa niin ei nappaa.

No juuri tämä, ihme idiootteja. Ei siitä taaskaan ilman jotain kyynelten nielemistä selvitty, kun alkoi mussuttamaan kuinka luuli mun olevan "tosissaan". Kysyin sitten, että eikö muka muista etten mitään vakavaa ollut etsimässä, niin jotain "mutku mä aattelin.." paskaa sieltä rupesi tulemaan. Luuria korvaan, toisille ajattelu ei selvästikään sovi. Kohti uusia seikkailuita siinä toivossa, että seuraava muistaisi pelin hengen paremmin.

 

[LostHorizon]

Kirjoitellaanpa nyt tänne, kun vähän askarruttaa asiat.

Tapasin erään henkilön netin kautta. Juteltiin siinä pari tuntia, päätyen aina elämän ja kuoleman kysymyksiin. Toisin sanoen, homma toimi. Ei ollut kiusallisuutta, oltiin samanhenkisiä, molemmilla vahvoja mielipiteitä ja juttua tuli. Tämä tapahtui viime elokuun lopussa / syyskuun alussa. Kun oltiin tarpeeksi juteltu anonyymisti, ajateltiin vaihtaa numeroita ja siirryttiin Whatsappiin. Kännykän ääressä tulee oltua enemmän kuin koneella, joten juteltiin toisillemme oikeastaan koko ajan, monia tunteja putkeen.

Marraskuun alussa oli vähän hiljaisempaa ja myöhemmin sain kuulla, että ensimmäinen blokkausyritys oli tapahtunut sinä aikana. Kyseinen henkilö kyllä tuntee vahvasti, mutta ei halua paljastaa tunteitaan muille eikä välttämättä itselleenkään. Minut blokattiin ulos, kun aloin muodostua liian isoksi asiaksi hänen elämäänsä. Silti, en vielä huomannut mitään, sillä juttelimme aina välillä, ja minulle hän ei vielä merkinnyt yhtään niin paljon. Noh, marraskuun lopussa sitten öisin taas tuli enemmän viestiteltyä, minä olin palannut turvallisesti friendzonelle, hän oli sinut asian kanssa.

Saavutaan joulukuuhun. Yksi elämäni sekaisimmista kuukausista. Mitäköhän tästä sanoisi? Ihastuin aika vahvasti yhteen toiseen ihmiseen. Ajattelin, että voisi sitä kerran tehdä aloitteenkin, että on sen sitten kerran saanut tehtyä. Ei tullut vastakaikua. Tai tuli: "Thanks but no thanks." Netissä tapaamaani henkilöön en pystynyt ihastumaan, kun koskaan ei oltu nähty. En ainakaan antanut itselleni vaihtoehtoa. Olimme kyllä tosi läheisiä jo marraskuun lopun jälkeen, ja hän alkoi merkitsemään myös minulle paljon, ystävänä tosin. Kerroimme toisillemme ihan kaiken. Minä varmasti enemmän ja liikaa, kun välillä tekstiä ja asiaa tulee. Hän siis tiesi tunteistani ja ihastuksestani IRL.

Mitäs sitten? Pari kuukautta aika sumuisaa, vitutti, masensi, vitutti ja masensi. Välillä vitutti myös. Helmikuun alussa päätin että fuck it. Kukaan ei ole kiinnostunut musta. En enää laitellut viestiä kummallekaan (IRL-ihastus, netissä tapaama... tässä vaiheessa oli kuitenkin monen kuukauden putki molempien kanssa viestittelystä). Kumpikaan ei myöskään laittanut mulle. Yksi pahimmista viikoista. Kestin vain viikon, mutta viikon aikana aloin päästä irti vastakaiuttomasta ihastuksestani. Netissä tapaamalleni henkilölle oli pakko laittaa viestiä, en kestänyt enää ilman häntä. Hän tosin oli jo pitempään taas blokannut minua. Sanoi tämän viikon jälkeen, kun kuuli mun fiiliksistä, että ei enää ikinä. Elettiin siis helmikuun alkua. Olin vieläkin vähän sekasin tästä kaikesta. Aloin ehkä tuntea jotain ko. henkilöä kohtaan. Tai ehkä halusin vain jotain elämääni. Tiesin, että hänkin oli ollut kiinnostunut minusta. Tein tedmosbyt eli saatoin edetä liian nopeasti. Ehdotin, että voitais joskus tavatakin. Hän lämpeni idealle nopeasti. Yhtä nopeasti taas blokkasi ajatukset. Helmikuun lopussa riideltiin (mikä on yllätys, ei mun suhteen toisaalta, mutta hänen). Sovittiin riita pari päivää myöhemmin ja samalla päätettiin, että ehkä on parempi, etten minä enää laita hetkeen viestejä, vaan hän kertoo, koska on taas sinut tilanteen kanssa.

Eletään kesäkuun puoliväliä. 3,5kk. Välillä ollut erittäin helppoa, välillä vaikeampaa olla erossa hänestä Nyt on taas hetken ollut vaikeampaa, johtunee kesästä, kun oltiin molemmat mietitty kesää joskus. En haluaisi vaikuttaa nössöltä ja lähteä anelemaan häntä, kun olen päättänyt, etten niin tee. Keskiviikkona vaan jotenkin oksetti, kun aloin taas ajattelemaan asiaa.

Mitä siis pitäisi tehdä? Hänhän on estänyt minut whatsappissa ja facebookissa, mutta saisin häneen kyllä yhteyden, jos haluaisin. Neuvot olisivat kivoja.

ps. Pahoittelen mahd. hieman epäselvää tekstiä.

 

[Jerry100]

Lyhyestä virsi kaunis: Unohda se nainen. Heti. Hän on blokkauksillaan tehnyt sinulle asian selväksi ja sinun tulee sitä kunnioittaa äläkä tee itsestäsi säälittävää. Sattuu nyt,Ajan kanssa olet tyytyväinen että et nöyryyttänyt itseäsi enempää.

 

[Hyman Roth]

ps. Pahoittelen mahd. hieman epäselvää tekstiä.

Hommaat tinderin, sitä kautta helppoa panoseuraa ja lopetat tuollaisen itses nöyryyttämisen ja ylimääräisissä tunteissa vellomisen. Takaan että unohtuu noi pahaa mieltä aiheuttaneet misukat.

 

[Surukuku]

Kirjoitellaanpa nyt tänne, kun vähän askarruttaa asiat.
...
ps. Pahoittelen mahd. hieman epäselvää tekstiä.

Siis, mitä vittua???

Tätäkö tämä nykymeno on, että nykyään ruvetaan poraan jo jonkun virtuaaliolennonkin perään, jota ei siis ole edes koskaan nähnytkään - liekö, perkele, edes nainen... Toista se oli ennen, jne... oli AINA sentää ihan fyysinen olento, jonka perään meikäläisenkin piti uikuttaa...

No, jos tuo olento ei edes halua keskustella kanssasi, näkemisestä puhumattakaan, en ymmärrä, mikä vielä tilanteessa askarruttaa - kohti uusia nöyryytyksiä vaan ja ihan oikeassa maailmassa.

Toisaalta... tietenkin, jos nykyinen olotila miellyttää enemmän, ruikuta sitten vaikka Ruoholan Lauran perään, kun sen (perän) sentään näkee edes televisiossa... ja tuloskin lienee ihan sama kuin tällä hetkellä.

Voi vittu, tätä somaa somea... "blokata" ja silleen... "Rukkaset" ne ennen oli!