Kyllä sitä on taas osannut ajaa itsensä hienoon tilanteeseen. Tutuistuin erääseen naiseen yhden peliporukan kautta tuossa viime vuoden lokakuussa. Tämä nainen alkoi sitten seurustelemaan, etäsuhteessa, toisen peliporukan jannun kanssa. Meillä on tän naisen kanssa niin älytön henkilökohtainen kemia, että väkisinkin päättyi sitten siihen, että aloin ite ihastumaan. En olisi mitään asian eteen tässä tilanteessa tehnyt, mutta aloin pikkuhiljaa huomata sieltäkin suunnalta tulevan vastaavia signaaleja.
Ajassa eteenpäin. Viikko sitten ko. nainen tuli luo viikonlopuksi. Oli menossa vanhan kaverin läksiäisiin perjantaina vieraalla paikkakunnalla, jota lähellä asun, ja jotenkin koko homma eskaloitu siihen, että hän halusi viettää koko viikonlopun mun kanssa kun lupasin majoittaa hänet. Olin vakaasti päättänyt, etten mitään muuvia siihen suuntaan tee mutta you know, alkoholi+nainen+mies+kemia. Ei sentään sänkyyn asti päädytty, mutta muuta kyllä ja henkisen tason yhteyden voisi laskea melkeen jo seksiksi. Sunnuntaina sitten keskusteltiin asiasta ja tultiin siihen tulokseen, että huono idea ja ei voi päättyä hyvin jos viedään tätä eteenpäin.
Pari päivää menikin sitten ihan OK, koitin olla sopivan etäinen mutta eihän tämä ihminen sitä kovin helpoksi tehnyt jatkuvalla viestittelyllä (johon tosin enemmän kuin auliisti vastasin). Lisäksi tajusin tässä vaiheessa myös itsessäni, että oon korviani myöten rakastunut kyseiseen henkilöön. Eilen tuli sitten viestiä, että sen mies on tulossa sen luo ja oli sanonut, ettei ollut ihan varma heidän suhteestaan. Itse olin tässäkin vaiheessa sillain, että selvitä ne asiat sen kanssa ja jutellaan me sitten, yksi asia kerrallaan. Meni itelläkin aika sumussa koko eilinen ja pullo oli ystävä. Aamulla oli tänään kuitenkin jotenkin selkeä olo, tiesin että halusin viedä asiaa hänen kanssaan eteenpäin. Nainen uteli facebookissa sen verran, että menin sitten tunnustamaan että haluaisin katsoa tän kortin (joka oli sanomatta roikkunut ilmassa jo ties kuinka kauan). Samaan aikaan tää mies oli siellä sen luona koko ajan, olivat jo sopineet että pitävät hieman taukoa suhteesta. Sitten tulikin se pommi, äijä oli lukenut meidän viestittelyt salaa ja nyt sitten asiat rullaakin jännää vauhtia eteenpäin.
Ollaan siis tämän miehenkin kanssa nähty pari kertaa ja hyvän päivän tutuksi voi kutsua, siksipä vuoden paskin jätkä fiilis 2014 mutta samalla hyvin hyvin hämmentynyt. En kaipaa mitään neuvoja asian suhteen, mulla ei oo tässä juuri enää sananvaltaa. Kunhan halusin johonkin suuntaan avautua. Mä luulin että oisin 28-vuotiaana ja 3 vuoden sinkkuilun jälkeen jo päässyt tällasten paskatunteiden yli. I'm too old for this shit.
EDIT: Trenchtownin viestistä jotenkin osuva lainaus, ei se vaan ole niin vitun helppoa.
Aika vittumaisen kliseinen neuvo, mutta niin se vaan on. Toki jos pystyt potentiaalisen seurustelukumppanin ignooraamaan, koska joku muu asia on tärkeämpi, niin mikäs siinä. Epäilen vaan, ettet pysty. Toivottavasti joku palstan patologisista naisvihaajista™ ei lue tätä ja tule kertomaan, että kyllähän se ämmä on helposti dissattavissa. Ei se ole, ei vaikka katkeroituneet peräkammarinpojat niin sanoisivatkin.
