Trenchtown
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Ikähän mulla on pitkälle neljännellä kymmenellä.
Samahkossa veneessä ollaan, joten pahoittelut näennäisestä holhoamisesta. Se vaan on niin, että parikymppiselle tulee antaa pääasiassa aivan eri neuvot, kuin kolmekymppiselle ja niin edelleen. Varmasti moni muukin on päätynyt samaan, että silloin parikymppisenä luuli tietävänsä kaiken, kun kolmekymppisenä ymmärsi jo, että ei tiedä mistään mitään. Ja tämä pätee varsinkin naisiin.
Oma pointtini liittyi siis tähän nykyisen kotikaupunkini ystäväpiiriin, tai sen puutteeseen. Ja ihan oikeassa olet: Jos se sopiva kumppaniehdokas nyt osuisi kohdalle saman tien, niin en varmasti pystyisi/haluaisi ignorata. Sen verran itseäni tunnen. Joskin suin päin suhteeseen en hyppää. Lähinnä pointtina siis, että koen tuon paikallisen ystäväpiirin pienuuden kuitenkin jonkun sortin ongelmana ja nyt sinkkuaikana on aikaa/energiaa panostaa siihenkin paremmin.
Kyllähän tuon ymmärtää, vituttaisi muakin, jos ei olisi sadan kilometrin säteellä kuin muutama hassu kaveriksi luettava henkilö. Itse asiassa en voisi koskaan kuvitella muuttavani Varsinais-Suomesta pois, täällä kuitenkin koko elämäni elänyt ja täällä ovat perhe (tai mitä siitä on jäljellä) ja vanhat hyvät kaverit, tärkeimmät sieltä 20+ vuoden takaa. ihmiset ovat niin erilaisia. Näkisin kuitenkin, että olet keskivertoa paremmin perillä tilanteestasi, tiedostat vahvuutesi ja heikkoutesi pyrkien toimimaan sen mukaan. Se on jo paljon enemmän kuin jollain keskiverrolla elämässään ulapalla olevalla hessulla. Pidä siitä kiinni.
Eipä siinä muuta kuin tsemppiä harrastuksiin ja kyllähän niitä frendejäkin löytyy, rennosti vaan. Ei nyt ehkä mitään sydänystäviä, mutta seuraa tuopin äärelle, lätkämatsiin tai vaikka lenkille. Ja uskoisin myös, että joku sopiva mimmikin jossain kohtaa vastaan kävelee.