"When you're in the zone, it feels like the basket is three times bigger." -Michael Jordan
Tai jotain sinne päin. Ulkomuistista vedin, kun en suoraan ko. lainausta googlaamalla löytänyt. Mutta booyaa, että tunsin olevani zonessa kun käytiin tämä asioiden puiminen läpi muutamalla edeltävällä sivulla mainitun neitosen kanssa!
Meni aika pitkälle juuri niin kuin kuvittelinkin. Tulin paikalle, kerroin salkkarien, simpsonien ja kahvin yhteydessä, etten osaa ajatella häntä pelkästään kaverina ja nyt olisi viisainta molempien elellä omaa elämäänsä erillään, koska liika yhteiselo ei taatusti auta kumpaakaan eteenpäin. Muistin sohvalla varmistaa istuvani sopivan kaukana ja vaikka välillä kieltämättä teki mieli vanhasta tottumuksesta napata neiti kainaloon ja pussata otsalle, jätin molemmat tekemättä ja keskityin puhumiseen. Ei tarvinnut olla mikään mentalisti Noora Karma hoksatakseen, että vähän kun olisi liikahtanut niin neiti olisi malliin hypännyt kaulaan roikkumaan, enkä halua miltään paskiaiselta kuulostaa, mutta kyllähän se hyvältä tuntui kun väistin nuo maamiinat.
Loppuun vielä poltettiin tupakat, neiti pohti ääneen sitä, ettei ole taas illalla mitään tekemistä, jonka perään heitin vikkelästi, että "mää tairan täst melkke liikkuu", jossa kohtaa hän sitten hyppäsi kaulaan. Onneksi on noin kaksi metriä lyhyempi, joten vältin tilanteeseen sopimattomat pusut. Siinä sitten halaillessa totesin vielä, että "katsellaan nyt tosiaan ihan omillaan rauhassa ja jos joskus palataan yhteen ni sitten palataan ja jos ei ni sitte hankitaan se valkonen talo ja labradorinnoutaja jonkun muun kanssa". Kyllä, olen sen verran ylpeä nokkelasta heitostani, että kirjoitin sen sanasta sanaan vielä tännekin.
Hän sitten vielä lupasi laittaa paljon viestiä ja toivoi, että nähdään kuitenkin joskus vielä vaikka kahvin merkeissä, jonka jälkeen toivotettiin leppoisat illanjatkot ja suuntasin ooppelille. Siellä radio rock päälle ja fiilikseni sisältyyn seuraavaan videoon täydellisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=azziWE8BFUU
Että semmosta! Vähän on toki haikea olo edelleen, mutta verrattuna siihen mitä se oli kaksi päivää sitten kun hän erosta kertoi, niin ollaan tässä melkeen D-junnujoukkueesta muututtu pittsburgin pingiineiksi. Vieläkin toivon, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, mutta jos fiilis edes melkeen samanlaisena jatkuu, niin sitä päivää kohti, tuli se tai ei, on todella paljon helpompi lähteä porskuttamaan.