Naisasiat

[Snakster]

Tuo Freyan ahdistelija on varmasti kysynyt jossain keskustelupalstalla neuvoja naisen valloittamiseksi.

En pitäisi poissuljettuna sitäkään, että sama kaveri kekkuloisi nykyään keskustelupalstoilla narisemassa naissukupuolen ylimielisyydestä ja syyttämässä näitä "because I´m worth it" -ajattelusta. Excel-taulukkoja lienee edes turha mainita.

 

[Musta Nuoli]

Tuo Freyan ahdistelija on varmasti kysynyt jossain keskustelupalstalla neuvoja naisen valloittamiseksi.

Tai sitten joltain inttikaverilta.

Kukkia ei naiselle tuoman pidä, ne ovat turhia. Ellei sitten osta sellaisia kukkia, jotka eivät ole myrkyllisiä naisen lemmikkieläimelle ja jotka eläin voi syödä.

Tämän olen oppinut itse asiassa naiselta, jolle nuorempana miehenä ostin romanttisessa mutta amatöörimaisessa hengessä ruusuja riiausreissun alkajaisiksi. Oli kuulemma turha ostos, eikä kukkia osteltu myöhemminkään. Vähän alle puoli vuosikymmentä siinä kuitenkin yhdessä tuli oltua, kukattomana puolin ja toisin. Eivät ole muutkaan naiset olleet kukista innostuneet, turhaa haaskausta jos kyse ei tosiaan ole lemmikin syötävästä kukasta.

Ylipäätään nämä kukat, suklaarasiat ynnä muu skeida ovat lähinnä naistenlehtien ja Harlekiini-sarjojen kuvastosta peräisin, ja saattavat aiheuttaa niiden saajassa samanlaista vaivautumisen ja epämukavuuden tunnetta kuin niiden väkinäisessä antajassakin - erityisesti jos niitä raahaa toisen työpaikalle tai muuten ihmisten ilmoille. Hölmöähän se on leikkiä jotain gigoloa kukka- ja suklaasysteemit kourassa. Kas kun ei laula O Sole Mio -kappaletta samalla.

 

[TQoFE]

En pitäisi poissuljettuna sitäkään, että sama kaveri kekkuloisi nykyään keskustelupalstoilla narisemassa naissukupuolen ylimielisyydestä ja syyttämässä näitä "because I´m worth it" -ajattelusta. Excel-taulukkoja lienee edes turha mainita.

Ensimmäinen viesti, joka saa minut toivomaan, että Jatkoajan keskustelupalstalla olisi tykkää-nappi.

Kantapäätorjunnalle kilo jäitä hattuun ja toinen housuihin. Laita huomisaamuksi kello herättämään varttia aiemmin ja mene peilin eteen hokemaan, että "pää pysyy kylmänä enkä painosta, pää pysyy kylmänä enkä painosta, pää pysyy kylmänä enkä painosta..."

Ylipäätään nämä kukat, suklaarasiat ynnä muu skeida ovat lähinnä naistenlehtien ja Harlekiini-sarjojen kuvastosta peräisin(...)

Miehet eivät yleensä arvosta, jos heille ostaa kukkia. Olen sen sijaan välillä ostanut jääkaappiin olutta ja tehnyt jotain sopivaa syötävää jos tiedän, että tv:stä tulee jotain sellaista urheilua, jota tiedän miehen haluavan katsoa. Ihan yhtä skeidaa kuin kukkien ostaminen naiselle tai ylipäätään mikään parisuhteen toisen osapuolen ilahduttaminen.

 

[Rööri]

Tuo Freyan ahdistelija on varmasti kysynyt jossain keskustelupalstalla neuvoja naisen valloittamiseksi.

Hinnoittelematonta, halataan Leon!

 

[Rööri]

Ensimmäinen viesti, joka saa minut toivomaan, että Jatkoajan keskustelupalstalla olisi tykkää-nappi.

Se on kieltämättä puute, mutta onneksi nimim. Snakster on varustettu omalla Tykkää-napilla. Mikäli hurmos äityy hallitsemattomaksi, niin eikun painamaan!

 

[Kantapäätorjunta]

Kantapäätorjunnalle kilo jäitä hattuun ja toinen housuihin. Laita huomisaamuksi kello herättämään varttia aiemmin ja mene peilin eteen hokemaan, että "pää pysyy kylmänä enkä painosta, pää pysyy kylmänä enkä painosta, pää pysyy kylmänä enkä painosta..."

Näinpä näin :) Teki pirun hyvää päästä poikien kanssa istumaan iltaa tänään, saatoin peräti pari kertaa hörähtääkin äijien hakatessa uutta änäriä verenmaku suussa. En pahemmin ajatellut edes koko neitiä, ennen kuin sitten laittoi viestiä siinä kympin maissa, kyseli kuulumisia ja valitteli ikävä-masennustaan. Oli kuulemma tupakatkin loppu. Hämmästyksekseni huomasin, etten edes halunnut oikeastaan kurvata hänen kauttaan kotimatkalla, vaikka aamulla vielä olisin ihan varmasti joutunut kunnolla tappelemaan sisäisesti jättääkseni sen väliin. Liekö sitten palstan vai kaverien terapia, mutta jotain on ilmeisesti tehty oikein :)

 

[pernaveikko]

Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa tämä liiallinen " kiintymys". Mies mm. ilmestyi työpaikalleni ruusujen kanssa kun olimme tunteneet pari päivää, toi suklaata auton tuulilasiin. Ehkä olen tiukkapipo mutta tuntui todella ahdistavalta kun mies pamahti töihini, jossa on muutenkin tarkat säännöt ulkopuolisten suhteen. Ilman siis että olisi ilmoittanut tulostaan.

Tämä ei todellakaan kuulosta miltään ajattelemattomuudelta tai edes tyhmyydeltä. Päässä viiraa ja pahasti.

 

[MustatKortit]

Kukkia ei naiselle tuoman pidä, ne ovat turhia...

Ei pidä paikkaansa. En osta kukkia usein, mutta kun ostan, niin mimmi on aina iloinen, hellä ja pussaileva.

Tuossa on jotain perustavanlaatuista, mitä me miehet emme täysin ymmärrä, kyllähän minä itsekin aina jaksan ihmetellä kukkien ostamisen tärkeyttä.

Jollain "sinä osoitat välittäväsi ostamalla kukkia"-fraasilla tuota on perusteltu.

Itse ostan kukkia siksi, että silloin naiseni on taatusti hyvällä tuulella.

Suosittelen muillekin köriläille.

 

[pernaveikko]

Suosittelen muillekin köriläille.

No, tämä nyt riippuu. Exä kielsi erikseen ostamasta ihan sillä perusteella, että siinä ei ole mitään järkeä. Ex-vaimon kanssa taas joutui juurikin miettimään asiaa ja sen järkevyyttä kissojen takia.

 

[MustatKortit]

No, tämä nyt riippuu. Exä kielsi erikseen ostamasta ihan sillä perusteella, että siinä ei ole mitään järkeä. Ex-vaimon kanssa taas joutui juurikin miettimään asiaa ja sen järkevyyttä kissojen takia.

No se on tietysti selvää, jos nainen erikseen ilmoittaa, ettei kukista välitä. Muussa tapauksessa kukat lienevät hyvä ostos.

Mut hei kissoja ja vielä siis monikossa?

Hyi helvetti, mieluummin kukkia vaikka joka päivä, kun jotain hiekkalaatikkoa kämpän nurkkaan.

 

[Rod Weary]

Hinnoittelematonta, halataan Leon!

Voimahali! Mutta ollaan varovaisia. Eikös meillä ole yhteensä melkein yksi toimiva olkapää?

 

[Carlos]

Miehet eivät yleensä arvosta, jos heille ostaa kukkia. Olen sen sijaan välillä ostanut jääkaappiin olutta ja tehnyt jotain sopivaa syötävää jos tiedän, että tv:stä tulee jotain sellaista urheilua, jota tiedän miehen haluavan katsoa. Ihan yhtä skeidaa kuin kukkien ostaminen naiselle tai ylipäätään mikään parisuhteen toisen osapuolen ilahduttaminen.

Kun oikein tarkkaan miettii, niin tilanne on oikeastaan todella epäreilu. Tosiaankin, mies on erittäin helppoa saada onnensa kukkuloille. Juurikin kylmää olutta valmiiksi jääkaapissa, ilman pyytämistä tarjoiltu lasillinen viskiä, jotain hyvää ruokaa, spontaani suihinotto, jnejnejne. Ei voi mennä vikaan. Ylipäätänsä mikä tahansa huomio mitä mies saa naiselta, otetaan yleensä hyvin vastaan.

Naisen kanssa asia onkin paljon vaikeampi. Okei, hyvänmakuinen ja vaivalla itse valmistettu ruoka kai yleensä otetaan naistenkin osalta hyvin vastaan, edellyttäen tietty että mies on edes hiukan perillä naisen makumieltymyksistä. Ja olettaen että päällä ei ole juuri mitään ikävää kuten migreeniä, ja naisella ei ole juuri sovittua iltamenoa (yhdessä tai erikseen) jonka mies on unohtanut.

Hieronta on kai yleensä tervetullut naisille, eli sekin ilmeisesti toimii lähes ajasta ja tilanteesta riippumatta. Valmiiksi laskettu vaahtokylpy kynttilänvalossa on jo vähän fifty/sixty. Kylmä skumppa valmiina on myöskin hiukan fifty/sixty.

Mutta sitten kaikki muu on aika mahdotonta saada osumaan kohdalleen. Yllätysmatka jonnekin ilmalaivalla ei ole hyvä idea, koska samalla rahalla ja ajalla nainen olisi voinut haluta jonnekin muualla / jotain muuta. Kukat, suklaa, muu siirappipläjäys on myös omien kokemusteni pohjalta 90% varmasti tuhoon tuomittu ele. Joku designer -esine yleensä myös, ellei sitten nainen ole varovasti vihjannut että "tommonen ois ihana", just toi väri ja toi koko.

Yllätys-illanvietto jossain ravintolassa ja/tai meno jonnekin leffaan/teatteriin/oopperaan/jne on myöskin aika varmasti tuhoontuomittu, paitsi silloin jos nainen on salaa toivonut jotain sen tapaista. Ja sitten jos nainen on salaa semmoista toivonut, mutta mies ei tätä toivetta ymmärrä toteuttaa, saattaa hän kotiin töistä tullessaan löytää puolisonsa mököttämästä. Ja sitten taas ihmetellään että wattöfak.

 

[TQoFE]

Toveri Carlos on tavannut kummallisia naisia :)

Suklaalevyn tai kukkakimpun ostamisessa on ihan yhtä paljon vaivaa kuin oluen ostamisessa. Jopa vähemmän, sillä suklaata saa huoltoasemalta 24 h, toisin kuin olutta.

 

[Leelian Lepotuoli]

Eikai siitä toisen muistamisesta tartte mitään suurta numeroa tehdä. Mulla on aina tuoreita kukkia kotona. Saan niitä itsekin kaupasta, mutta mikäs sen mukavampaa jos mies välillä tuo kun tietää että tykkään. Ele siitä, että "ajattelin sinua tänään". En todella kaipaa mitään yllätysviikonloppua Pariisissa, suklaalevy riittää ihan hyvin :) Itsekin muistan miestä; olutta kylmään, pitsa uuniin, leffa valmiiksi, lapset hoitoon tai otan ne itse mukaani ja annan miehen olla omissa oloissaan.

Mun mielestä hyvän parisuhteen yksi kulmakivistä on toisen muistaminen ja huomioiminen. Oikeen paskamaisen työpäivän jälkeen tulee kotiin niin täällä onkin imuroitu ja ruoka uunissa. Rakkaudesta se hevonenkin potkii.

 

[Joe Plop]

Kerran olen kukkia naiselleni tuonut ja kommentti ole legendaarinen "Mitäs olet tehnyt kun pitää anteeksi pyydellä???). No olen onneksi nopea oppimaan ja en ole sen koommin kukkia kotiin kantanut... Mutta muuten olen samaa mieltä LL:n kanssa toisen huomioimisesta... Se on aika iso osa parisuhdetta. Ja sikäli tilanne on omalla kohdalla perverssi kun tuo oma puolisoni ei ole muistanut meikäläistä mitenkään viimeiseen viiteen vuoteen sen kummemmin syntymäpäivänä kuin joulunakaan. Ja siihen mahtuu kuitenkin yhdet "pyöreätkin" syntymäpäivät... Ja ei, en ole haluamassa mitään sen erikoisempaa mutta olisihan se "ihan kiva" että lapseni äiti edes sen verran huomioisi että toivottaa hyvää syntymäpäivää mutta lienee liikaa vaadittu... No tänä vuonna naisellani on sitten tulossa "pyöreät" täyteen ja saattaa olla että "unohdan" ne. Katsellaan uudestaan sitten kymmenenvuoden päästä...

 

[Vaihtorotta]

Näinpä näin :) Teki pirun hyvää päästä poikien kanssa istumaan iltaa tänään, saatoin peräti pari kertaa hörähtääkin äijien hakatessa uutta änäriä verenmaku suussa. En pahemmin ajatellut edes koko neitiä, ennen kuin sitten laittoi viestiä siinä kympin maissa, kyseli kuulumisia ja valitteli ikävä-masennustaan. Oli kuulemma tupakatkin loppu. Hämmästyksekseni huomasin, etten edes halunnut oikeastaan kurvata hänen kauttaan kotimatkalla, vaikka aamulla vielä olisin ihan varmasti joutunut kunnolla tappelemaan sisäisesti jättääkseni sen väliin. Liekö sitten palstan vai kaverien terapia, mutta jotain on ilmeisesti tehty oikein :)

Nyt jos/kun vielä päätätte tavata, muista toden teolla keskittyä pitämään pääsi kylmänä. Neiti saattaa hyvinkin antaa sen suuntaista signaalia, että haluaisikin ehkä sinut jo takaisin, taas mietitään ja kärvistellään viikko-pari ja huomaat pian olevasi tässä samassa tilanteessa kuin nytkin. Jos hän ehdottaa jonkunlaista "katsotaan pikkuhiljaa miten tämä tästä kehittyy-suhdetta", niin muista, että se saattaa tarkoittaa aivan samaa asiaa, kuin tuo alkuperäinenkin ehdotus sinkkuelämän kokeilemisesta. Jos olisin sinun tilanteessasi, tekisin selväksi että haluan kaiken, tai en mitään.

Tilanteessasi tuntuu olevan niin paljon samaa, kuin omassani joitakin vuosia sitten, joten ainakin sen perusteella neuvoisin välttämään tuota kaveriksi/halinalleksi ryhtymistä. Todella raastavaa hommaa, eikä todennäköisesti koskaan tule päätymään siihen, että satunnaisen leffahalailun ja kädestäpitämisen jatkoksi päädyttäisiin heiluttelemaan peittoa ja palattaisiin pariskunnaksi. Luultavammin löydät hänen luota joku ilta ylimääräisen hammasharjan ja satiinibokserit ja itket verta pari kuukautta.

Jos hän ei kerran nyt ole valmis täysimittaiseen parisuhteeseen, niin mielestäni ainut mahdollisuus on jatkaa eri teillä. Jos joskus tulevaisuudessa törmäätte toisiinne ja kipinää on yhä, ei yhteinen tulevaisuus ainakaan heikommalla pohjalla olisi kuin nyt. Toki, jos hän nyt yhtäkkiä onkin valmis täysimittaiseen suhteeseen kanssasi, niin hieno homma! Varmistathan vain, että hän todella tarkoittaa sitä ja sitoutuu siihen sataprosenttisesti. Tsemppiä!

 

[Kantapäätorjunta]

kokemuksia

Juurikin näin. Eiköhän se tästä helpotu, kun päästään pikkuhiljaa eteenpäin ja tosiaan, vaikka alunperin meinasin, että se korkeintaan helpottaa, kun sillontällön leffailtoja yms. pitää, niin olen kyllä viimeisen vuorokauden aikana tajunnut, ettei se ihan niinkään mene.

Ei sillä, haluan edelleen jossain vaiheessa yhteisen tulevaisuuden neidin kanssa, mutta jotenkin tässä on kuitenkin tajunnut sen, että sen mahdollistamiseksi ei auta ryssiä nyt. Eilen kun hän angstasi tuota ikäväänsä viesteillä, niin totesin, että tottakai viestiä saa laittaa aina jos siltä tuntuu, mutta yritetään kuitenkin elää omia elämiä ja jättää ne kokkaukset sun muut pois.

Ja tosiaan selvää on myös se, että jos joskus tulevaisuudessa neiti tosiaan on saanut tarpeekseen sinkkuilusta, aion ehdottomasti tehdä selväksi, että siitä on oltava varma. Jees, nyt menee taas hiukan sen presentin momentin ohi nämä jutut, niin keskitytään tosiaan tähän hetkeen nyt ja jos jotain tulee myöhemmin niin murehditaan sitä sitten.

Kaikki tai ei mitään on loistavasti sanottu!

 

[Musta Nuoli]

Miehet eivät yleensä arvosta, jos heille ostaa kukkia. Olen sen sijaan välillä ostanut jääkaappiin olutta ja tehnyt jotain sopivaa syötävää jos tiedän, että tv:stä tulee jotain sellaista urheilua, jota tiedän miehen haluavan katsoa. Ihan yhtä skeidaa kuin kukkien ostaminen naiselle tai ylipäätään mikään parisuhteen toisen osapuolen ilahduttaminen.

Kumppanin ilahduttaminen asioilla joista tämä aidosti pitää ja jotka piristävät/mukavoittavat tämän arkea ovat ihan eri asia kuin teatraalinen kukkapuskan ostaminen kerran vuodessa sen takia, että "kukkia pitää ostaa". Ennemmin voi ilahduttaa joka päivä pienemmillä asioilla kuin yrittää äkisti leikkiä naistenlehtien lanseeraamien hömppäihanteiden italorakastajaa.

Asioita, jotka ovat todistetusti naista ilahduttaneet enemmän kuin se kukkapuska:
-aamupalan laittaminen ja kahvin keittäminen valmiiksi (vaikka minä en kahvia juo)
-lapsuudesta rakkaan mutta ammoin kadonneen kirjan hankkiminen nimipäivälahjaksi
-anopin kotisivujen fiksaaminen säälliseen kuntoon
-erään suosikkisarjan kausiboksien antaminen lahjaksi (nainen vei ne toki erossa kaikki mukanaan, hommasin sitten uudet)

Kukkapuskiakin olen siis antanut, niistä tuli viesti selväksi, ettei tarvitse tuoda kuin korkeintaan kissojen syötäväksi ja otin tästä opikseni. Suklaata voi tietysti antaa ja sen yhdessä syödä.

 

[Musta Nuoli]

Eilen kun hän angstasi tuota ikäväänsä viesteillä, niin totesin, että tottakai viestiä saa laittaa aina jos siltä tuntuu, mutta yritetään kuitenkin elää omia elämiä ja jättää ne kokkaukset sun muut pois.

Hyvä, juuri näin. Pidä vain linja tiukkana. Kaverituki eli eilisen kaltaiset kaveri-illat ovat parasta lääkettä tässä vaiheessa. Ei kannata mihinkään leffailtoihin, kokkauksiin tai muuhunkaan tässä vaiheessa lähteä, se on suora signaali siitä, että olet valmis mihin tahansa kunhan käsky käy, ja se on huono signaali toistaiseksi.

Ikäväntunne ja kaipuu ei ole toisessa päässäkään haitaksi. Aito yksinolo saa naisesi tosissaan miettimään tilannettanne sen sijaan, että hän voisi jatkaa lähes kuten ennenkin (mutta ilman parisuhdetta) ja kutsua sinut aina kylään kun hän seuraa kaipaa.

Ei kannata niihin tekstareihinkaan vastata saman tien. Varsinkin kaveriseurassa voi jättää vastaamattakin ja palata asiaan myöhemmin kun on aikaa, ja ihan vaikka ilmoittaa, että "ei ollut aikaa vastata aiemmin, olin pelaamassa pleikkaria/lätkäpelissä jne." Tällöin käy selväksi, että onhan sinullakin muuta elämää kuin vain odottaa kännykkä kourassa viestiä.

Kaikki tai ei mitään on tosiaan hyvä periaate tässä vaiheessa. Ns. kaverikortteja voit miettiä sitten myöhemmin jos sattuu lopullinen ero tulemaan ja aikaa on kulunut tarpeeksi paljon. Jos ei tule eroa vaan paluu yhteen, niin on silti hyvä tehdä se omilla ehdoillasi.

 

[Carlos]

Toveri Carlos on tavannut kummallisia naisia :)

Heh, en tiennyt että on olemassa jonkun muunkinlaisia naisia... ;-)

Suklaalevyn tai kukkakimpun ostamisessa on ihan yhtä paljon vaivaa kuin oluen ostamisessa. Jopa vähemmän, sillä suklaata saa huoltoasemalta 24 h, toisin kuin olutta.

Itse en ajatellut näitä ollenkaan sen vaivan kannalta, ihan vaan siltä pohjalta että miten toista voi miellyttää ja miten todennäköistä sen onnistuminen on. Itse kun olen tottunut siihen että hyvästä yrityksestä ei palkita.

 

[Charwin]

Kumppanin ilahduttaminen asioilla joista tämä aidosti pitää ja jotka piristävät/mukavoittavat tämän arkea ovat ihan eri asia kuin teatraalinen kukkapuskan ostaminen kerran vuodessa sen takia, että "kukkia pitää ostaa"

Jos sinun syy ostaa kukkia on tosiaan että "kukkia pitää ostaa", niin ehkä se silloin on tosiaan turhaa ja parempi jättää väliin. Kun välität tämän motivaatiosi kukkaostoksestaso naiselle, niin hänkin on varmasti samaa mieltä. Tämä tosin pätee kaikkiin naisen miellyttämistapoihin. Kun teet naisellesi aamiaista, niin tuskin silloin olet sitä mieltä, että "aamiaista nyt täytyy vaan tehdä". Tästä päästäänkin siihen mystiseen pointtiin, että nainen ilahtuu oikeastaan aika helposti mistä vaan, minkä mies tekee hyvää hyvyyttään tarkoituksena ilahduttaa naista. Nainen vaan jostain syystä tykkää siitä, että mies huomioi häntä ja osoittaa välittävänsä.

Toki yleistin nyt aika rankasti kaikki naiset näin "normaaleiksi", eli tiedän että poikkeuksiakin löytyy..

 

[Freya]

Tämä ei todellakaan kuulosta miltään ajattelemattomuudelta tai edes tyhmyydeltä. Päässä viiraa ja pahasti.

Tähän lopputulokseen munkin oli tämän ihmisen kohdalla valitettavasti päädyttävä. Jotenkin aika karu palautus tähän maailmaan että tuollaisia ihmisiä on olemassa jotka voisivat napata sinne pakettiautoon ja kuljettaa kotinsa kellariin vuosiksi. En nimittäin olisi yhtään ihmetellyt tämän tyypin kohdalla, senverran hämäriä juttuja alkoi olemaan. Sai tosiaankin miettiä omaa turvallisuuttaan kun summat senkun kasvoi sitä mukaa kun kieltäydyin.

Kukat on tosiaankaan ihania, eikä aina niinä perinteisinä päivinä vaan ihan keskellä arkeakin. Mut tosiaan tässä kohtaa ärsytti miehen tapa pöllähtää työpaikalleni kun olimme tunteneet sen kaksi päivää. Enkä muuten tosiaan edes ollut kertonut työpaikkaani. Enkä kyllä hei jotenkin osaa pitää kovin romanttisena sitäkään että autoni tuulilasissa jököttää -20 asteessa jäätynyt suklaapatukka. Vai onkohan se jonkun mielestä hirveän romanttista? :D

 

[Salama15]

Omasta tilanteesta sen verran päivitystä, notta 7.3. lyötiin leima eropaperiin (6kk lähti nakuttamaan siitä) ja eilen vedettiin nimet alle kämpän myyntisoppariin. Josko sitä lähtis kesälomille uudesta kämpästä ja "vapaana miehenä"?

 

[kananlento]

Eikai siitä toisen muistamisesta tartte mitään suurta numeroa tehdä.

Samaa mieltä koko viestistä. Yhden kerran olen tainnut vaimolle ostaa yhden ruusun ja sekin oli puhtaasti sen takia, että tämä oli todella masentunut sinä päivänä ja ajattelin kokeilla, josko se vähän nostaisi tunnelmia.

Tosiasiassa tulee osteltua ja tehtyä pikku juttuja ihan päivittäisessä elämässä. En minä ainakaan osta mitään sen takia, että "pitää" ostaa vaan ihan aidosti on mukava nähdä toinen iloisena kun jonkun pienen, yllättävän eleen jälkeen. Jo pelkkä sulkaapatukka voi olla mukava lahja, jos sen tietää olevan toisen herkkua. Samalla tavalla tulee itelle hyvä mieli, jos vaimo on ostanut kauppareissulla vaikka jonkun spesiaalioluen, jota pääsee illalla maistelemaan telkkarin ääressä.

 

[Kantapäätorjunta]

"When you're in the zone, it feels like the basket is three times bigger." -Michael Jordan

Tai jotain sinne päin. Ulkomuistista vedin, kun en suoraan ko. lainausta googlaamalla löytänyt. Mutta booyaa, että tunsin olevani zonessa kun käytiin tämä asioiden puiminen läpi muutamalla edeltävällä sivulla mainitun neitosen kanssa!

Meni aika pitkälle juuri niin kuin kuvittelinkin. Tulin paikalle, kerroin salkkarien, simpsonien ja kahvin yhteydessä, etten osaa ajatella häntä pelkästään kaverina ja nyt olisi viisainta molempien elellä omaa elämäänsä erillään, koska liika yhteiselo ei taatusti auta kumpaakaan eteenpäin. Muistin sohvalla varmistaa istuvani sopivan kaukana ja vaikka välillä kieltämättä teki mieli vanhasta tottumuksesta napata neiti kainaloon ja pussata otsalle, jätin molemmat tekemättä ja keskityin puhumiseen. Ei tarvinnut olla mikään mentalisti Noora Karma hoksatakseen, että vähän kun olisi liikahtanut niin neiti olisi malliin hypännyt kaulaan roikkumaan, enkä halua miltään paskiaiselta kuulostaa, mutta kyllähän se hyvältä tuntui kun väistin nuo maamiinat.

Loppuun vielä poltettiin tupakat, neiti pohti ääneen sitä, ettei ole taas illalla mitään tekemistä, jonka perään heitin vikkelästi, että "mää tairan täst melkke liikkuu", jossa kohtaa hän sitten hyppäsi kaulaan. Onneksi on noin kaksi metriä lyhyempi, joten vältin tilanteeseen sopimattomat pusut. Siinä sitten halaillessa totesin vielä, että "katsellaan nyt tosiaan ihan omillaan rauhassa ja jos joskus palataan yhteen ni sitten palataan ja jos ei ni sitte hankitaan se valkonen talo ja labradorinnoutaja jonkun muun kanssa". Kyllä, olen sen verran ylpeä nokkelasta heitostani, että kirjoitin sen sanasta sanaan vielä tännekin.

Hän sitten vielä lupasi laittaa paljon viestiä ja toivoi, että nähdään kuitenkin joskus vielä vaikka kahvin merkeissä, jonka jälkeen toivotettiin leppoisat illanjatkot ja suuntasin ooppelille. Siellä radio rock päälle ja fiilikseni sisältyyn seuraavaan videoon täydellisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=azziWE8BFUU

Että semmosta! Vähän on toki haikea olo edelleen, mutta verrattuna siihen mitä se oli kaksi päivää sitten kun hän erosta kertoi, niin ollaan tässä melkeen D-junnujoukkueesta muututtu pittsburgin pingiineiksi. Vieläkin toivon, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, mutta jos fiilis edes melkeen samanlaisena jatkuu, niin sitä päivää kohti, tuli se tai ei, on todella paljon helpompi lähteä porskuttamaan.