Naisasiat

[Nerozki]

Se on joko tai. Kaikki tai ei mitään. Itse tuli sanottua eksälle noin, niin nyt sitä on sinkkuna, mutta fiilikset alkaa olemaan todella hyvät! Hänellä on uusi ja voi tehä mitä ikinä tahtoo, niin minäkin teen. En ole missään tekemisissä tai yhteyksissä ja olen sitä mieltä, että parempi niin.

Jossain välissä vaan alko ottaa päähän eksän leikit. Minun piti saada tietää, että hän ei saanut jossai vaiheessa unta, kun näki jotai unia minusta. Tai se, että oli udellu monta kertaa yhdeltä läheiseltäni, että "mitä lähdenkö minä viroon". Mutta nyt nuokin vaan naurattaa. Itseä kun ei kiinnosta kuulla mitä hänelle kuuluu ja mitä tekee nykyään. Sanoinkin tälle läheiselle, että jos utelee viel jotain, sanoo "en tiiä, ei oo näkyny".

 

[Juteeni]

Muutaman vuoden sinkkuna olemisen jälkeen alkaa tuntumaan siltä, että ei minusta ole enää parisuhteeseen. Kauhea ajatus on, että joku sanoo milloin, kenen kanssa ja mihin saan mennä. On tämä vapaus tehdä mitä haluaa vain aika helvetin hienoa. Olen elänyt myös parisuhteissa joten kukaan ei voi sanoa, että et tiedä paremmasta vain. Tämä fiilis on kyllä erittäin vahva juuri nyt. Onko kenellekään muulla samoja tuntemuksia?

Ei parisuhteeseen kuulu toisen elämän rajoittaminen. Kannattaa kokeilla seurustelemista tervepäisen naisen kanssa ja jättää ne oikuttelevat naiset muiden riesaksi.

Oma suhde alkaa oleman siinä vaiheessa, että 4,5 vuotta sitten solmittu viiden vuoden try-out sopimus alkaa lähenemään loppuaan ja pikku hiljaa alkaa olemaan aika lähteä sormuskaupoille. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille tuota virmasmasan lanseeraamaa try-outtia. Viidessä vuodessa oppii varmasti tuntemaan toisen niin hyvin, että tietää tuleeko suhteesta mitään. Try-outilla myös välttyy niiltä mahdollisilta sormuksen vinkumisilta, kun kumpikin tietää koska asia on sitten ajankohtainen.

 

[Alamummo]

Kauhea ajatus on, että joku sanoo milloin, kenen kanssa ja mihin saan mennä.

Kuvailemasi ajatus on aika kauhea. Tuollaisten sanominen liittyy kuitenkin enemmän ihmistyyppiin kuin parisuhteeseen.

 

[Jeffrey]

Carlos sen tuossa jo hellävaraisesti tiivistikin, eli ei missään nimessä mitään kaveerauksia!

Jos haluat sen suhteen vielä joskus kantavan hedelmää, niin nyt se ero, ja ero sellaisenaan mitä sen kuuluu tarkoittaa! Se henkinen kasvu ei pääse ikinä tulemaan, jos roikutte toisissanne. Saatat tällä roikkumisella saada hänet takaisin, mutta tässä tapauksessa teillä on taas kohta sama erorumba käynnissä.

Tällainen hengailu on myös näiden puolinarsististen itsekäs tapa helpottaa omaa pahaa oloaan. On mukava hengailla ilta ja viedä se pahaolo pois, sitten sunnuntaina voikin mennä hyvillä mielin naapurin Markon kanssa illalliselle.

Pidä itsesi miehenä, ja suhteenne mahdollisuudet ylhäällä, ja jätä menemättä! Ottakaa nyt se ero ja etäisyys. Antakaa toistenne kasvaa henkisellä tasolla, ennen kuin lähdette mihinkään näkemiskuvioihin uudelleen.

 

[Kantapäätorjunta]

Tattista taas vastauksista. Pirun vaikeaa, kun tosiaan palstaveljiä kuuntelemalla tajuaa itsekin, ettei välttämättä kannattaisi nähdä, mutta samaan aikaan on helvetin vaikeeta olla päiväkin erossa. Tänään illalla ainakin ihan kaverien kanssa jotain, jos siitä vaikka pää selkenisi.

Olen perillä siitä, että ero on ero ja sen jälkeen pitäisi yrittää hakea omaa identiteettiä jälleen ja päästä naisesta yli. Ongelma vaan on siinä, että kun suhde päättyi vain, jotta hän saisi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilla yksin elämistä, on todella vaikea asennoitua niin, että tämä tosiaan on tässä. Kokoajan takaraivossa on se kutina, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, eikä sen takia haluaisi päästää irti, vaikka se ihan varmasti paras ratkaisu olisikin.

Aiemmin joku kommentoi, että yhdeksän kuukauden mittainen ero näissä tapauksissa on se maaginen numero. Tässä kohtaa tulee se ongelma, että ihan rehellisesti sanoen, en halua päästä hänestä yli ja jatkaa omaa elämääni, vaan haluan kelata aikaa sen verran eteenpäin, että voisimme taas yrittää. En sitten tiedä onko tuossa mitään järkeä. Joka tapauksessa tommonen ristiriita vääntää kättä meikäläisen pääkopassa ja tosiaan ihan hyvänmoiset vitutukset saa aikaan sekin, että tiedän ihan oikeasti, että irtipäästäminen varmaan loppupeleissä kannattaisi.

Eli tiivistyksenä jos joku putosi kärryiltä:

Neitiä ahdistaa, kun ei ole 22-vuotiaana vielä ollut kertaakaan kunnolla sinkku. Ero mäjähtää viikon miettimisen jälkeen. Jos joku osaa naista tulkata, vaikkapa kokemuksen aksentilla, niin sanoi suurinpiirtein näin - "tykkään susta tosi paljon ja pelkään tekeväni virheen, kun haluun erota, mutta en haluu olla sun kanssa suhteessa, jos sillä ei oo kunnon pohjaa, että pääsee etenemään. En lupaa, että palataan yhteen, koska en haluu joutua rikkomaan lupausta, mut se ei tarkota, etteikö se vois tulevaisuudessa tapahtua, ja jos tapahtuu ni sitte on ainaki vakaa pohja. Nyt ois ehkä hyvä ottaa vähän aikaa ihan vaan itelleen, mutta olis kiva, jos voitais joskus kuitenkin nähdä."

En tiedä toistanko samaa asiaa vaan sadatta viestiä putkeen, mutta tuleepahan ainakin purkauduttua. Vaikein tilanne, missä meikäläinen on ollut.

Edit: Lukasin vielä pari yllä olevaa viestiä ja vähän tulee semmone fiilis, että kohta alkaa teikäläisiäkin vituttaa, kun kaikki antaa neuvoja ottaa etäisyyttä ja meikäläinen vielä puntaroi menenkö syömään lauantaina. Pahoittelen rasittavuutta, on vaan tosi vaikeeta kuvitella olevansa tästä yhtäkkiä ties kuinka kauan erossa ihmisestä, jota on nähnyt melkein päivittäin viimeiset reilut neljä kuukautta.

 

[TQoFE]

Jos joku osaa naista tulkata, vaikkapa kokemuksen aksentilla, niin sanoi suurinpiirtein näin - "tykkään susta tosi paljon ja pelkään tekeväni virheen, kun haluun erota, mutta en haluu olla sun kanssa suhteessa, jos sillä ei oo kunnon pohjaa, että pääsee etenemään. En lupaa, että palataan yhteen, koska en haluu joutua rikkomaan lupausta, mut se ei tarkota, etteikö se vois tulevaisuudessa tapahtua, ja jos tapahtuu ni sitte on ainaki vakaa pohja. Nyt ois ehkä hyvä ottaa vähän aikaa ihan vaan itelleen, mutta olis kiva, jos voitais joskus kuitenkin nähdä."

Ainakin noin siteerattuna kuulostaa nk. kaverikortilta.

Toisaalta mikäli oikein muistan, välillänne oli joku kipinä jo aiemmin, mutta aika oli väärä, koska olitte molemmat (?) suhteissa silloin? Ja kaikki muu on ollut täydellistä, ainoa (ainakaan tiedossa oleva) ongelma on naisen tarve saada kokeilla siipiään ja nauttia omasta rauhasta edes jonkin aikaa?

Romantikko sisälläni ottaa nyt vallan inhorealistista ja sanoo, että älä päätä mitään lopullista. Odottele ja kuulostele rauhassa hetki. Jos "vuosisadan rakkaustarina" vaatii muutamien kuukausien tauon, se on sen arvoista. Hyvät ja toisilleen täydelliset ihmiset ovat nimittäin todella harvassa. Ja jos kaikki menee päin honkia ja tyttö löytää uuden tai ei enää muusta syystä halua yrittää kanssasi, ainakaan ei jää jossiteltavaa. Kynnysmatoksi ei silti kannata suostua.

Mene syömään (mutta vain syömään!) jos uskot, että pystyt pitämään kasetin kasassa. Poistu tyylikkäästi ovesta, kun saat lautasen tyhjäksi, älä jää asumaan ja odottelemaan poistumispyyntöä :)

 

[Läskisalo]

Hänen ehdotuksensa se olikin, että voitaisiin vielä nähdä noin. Ihan rehellisesti sanottuna, en tiedä yhtään miltä lauantaina tulee tuntumaan. Toki tuo on selvää, ettei painostus tms. ole fiksua. Ei voi kelata aikaa eteenpäin.

Jos on taipumusta henkiseen masokismiin, niin suosittelen lämpimästi. Kannattaa valita illanviettotavaksi elokuva ja mahdollisimman pitkä sellainen. Ja elokuvaa kannattaa katsoa samalta sohvalta tai sängyltä rakkautesi(?) kohteen kanssa.

Näin pääset nauttimaan omia tunteitasi ja mielitekojasi vastaan taistelemisesta, eli itsesi satuttamisesta, oikein pitkän kaavan mukaan. Ja jos sitten herpaannut taistelussasi hetkeksi ja annat tunteelle vallan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä lyöt lopullinen naulan.

En voisi itse kuvitella mukavampaa lauantaita.

 

[Azteca]

Edit: Lukasin vielä pari yllä olevaa viestiä ja vähän tulee semmone fiilis, että kohta alkaa teikäläisiäkin vituttaa, kun kaikki antaa neuvoja ottaa etäisyyttä ja meikäläinen vielä puntaroi menenkö syömään lauantaina.

Tässähän onkin se juttu, että meillä on etäisyyttä tilanteeseen, sinulla ei, joten meidän on helppo sanoa kyynisesti mitä pitäisi tehdä. Kuitenkin: Pidä etäisyyttä, sillä jos tapaat niin hän ei kaipaa sinua, sillä olethan kuitenkin edelleen siinä. Kuitenkin hän saa edelleen sen vapauden. Mitä sinä saat?

Tositilanteessa varmaan astuisin itse samaan ansaan ja istuisin siellä ja käsi olisi ollut vähän tytön olkapäällä ja tulisin kotiin, ajattelisin "hei täähän meni hyvin, ollaan edelleen läheisiä". Kun taas todellisuus on tässä tapauksessa se mitä tyttö ajattelee. Hei, me ollaan edelleen kavereita, ihanaa.

Nää tilanteet on niin ikäviä. Toki toivomme täällä, että menet sinne ja hän tajuaa minkä virheen on tekemässä ja elätte elämänne loppuun asti onnnellisina :)

Jos haluaa romanttisesti ajatella että on vain yksi nainen sinua varten niin se voi olla totta, mutta se nainen on sellainen, joka myös haluaa olla sinun kanssa ja sellainen löytyy, aivan varmasti. Ikävä kyllä, jotta matka olisi mielenkiintoisempi, löytyy useita naisia joista sinä tykkäät, mutta jokin puuttuu tytön mielestä ja löytyy useita naisia, joiden mielestä olet täydellinen, mutta hänestä puuttuu se jokin, sinun mielestä. Tarvitaan nainen, joka tykkää sinusta kuten sinä hänestä - ehkä tämä on jo se nainen, ehkä ei, mutta nauti matkasta, sillä matka on hieno eikä ainoastaan kohde.

 

[Azteca]

Tosiaan kerätään parhaat ohjeet sitten, jos päätät tavata naisen, mutta TQoFE laittoi jo hyvää juttua. Ole James Bond. Mene sinne, pidä hauskaa, mutta poistu ajoissa ja jätä naiselle fiilis, että hei eikö tää jäänyt vähän kesken.. kyllä jäi, mutta sehän on valintasi.

 

[Kantapäätorjunta]

Ainakin noin siteerattuna kuulostaa nk. kaverikortilta.

Toisaalta mikäli oikein muistan, välillänne oli joku kipinä jo aiemmin, mutta aika oli väärä, koska olitte molemmat (?) suhteissa silloin? Ja kaikki muu on ollut täydellistä, ainoa (ainakaan tiedossa oleva) ongelma on naisen tarve saada kokeilla siipiään ja nauttia omasta rauhasta edes jonkin aikaa?

Romantikko sisälläni ottaa nyt vallan inhorealistista ja sanoo, että älä päätä mitään lopullista. Odottele ja kuulostele rauhassa hetki. Jos "vuosisadan rakkaustarina" vaatii muutamien kuukausien tauon, se on sen arvoista. Hyvät ja toisilleen täydelliset ihmiset ovat nimittäin todella harvassa. Ja jos kaikki menee päin honkia ja tyttö löytää uuden tai ei enää muusta syystä halua yrittää kanssasi, ainakaan ei jää jossiteltavaa. Kynnysmatoksi ei silti kannata suostua.

Mene syömään (mutta vain syömään!) jos uskot, että pystyt pitämään kasetin kasassa. Poistu tyylikkäästi ovesta, kun saat lautasen tyhjäksi, älä jää asumaan ja odottelemaan poistumispyyntöä :)

Tiivistit meikäläisen fiilikset aika hyvin. Tosiaan kesällä 2009 oli tuo alkuperäinen kesäromanssi ja kun sitten jäi eri paikkakuntien takia tuo juttu siihen, niin neiti päätyi about kolmen vuoden suhteeseen. Sen aikana oli myös kipinää puolin ja toisin, mutta mitään ei tosiaan voinut tehdä - ja sitten kun he erosivat, niin vähän turhan vikkelästi hypättiin suhteeseen.

Juuri noin olen ajatellut, että kyllä se vielä voi onnistua. Samalla näitä kommentteja lukiessa olen ajatellut, että teen lauantaista myöhemmin päätöksen, en jaksa sitä vielä ajatella, mutta muuten täytyy vetää vaihdetta pienemmälle yhteydenpidossa - se kun ilmeisesti tuntuu se ainoa lääke olevan sille, että saadaan se kolmas erä käyntiin vielä joskus tulevaisuudessa. Oli se sitten heinäkuussa tai marraskuussa.

 

[Tadu]

Juuri noin olen ajatellut, että kyllä se vielä voi onnistua. Samalla näitä kommentteja lukiessa olen ajatellut, että teen lauantaista myöhemmin päätöksen, en jaksa sitä vielä ajatella, mutta muuten täytyy vetää vaihdetta pienemmälle yhteydenpidossa - se kun ilmeisesti tuntuu se ainoa lääke olevan sille, että saadaan se kolmas erä käyntiin vielä joskus tulevaisuudessa. Oli se sitten heinäkuussa tai marraskuussa.

Jos ajattelet tuota kolmatta erää jatkuvasti ja näin suunnittelet, olen 99 % varma ettet pysty olemaan 'tarpeeksi cool' ja etäinen, mitä siihen kolmanteen erään tarvitaan. Keskity suosiolla kavereihin, jätä menemättä lauantaina ja olet vain harvoin yhteydessä kyseiseen naiseen.

 

[Kantapäätorjunta]

Sehän siinä vaikeeta onkin, että vaikka haluaisin enemmän kuin mitään muuta nyt vaan jatkaa suoraan seurustelua ja palata siihen missä ennen oltiin, niin tiedostan, ettei se onnistu. Ja lähimmäksi tuota tilannetta päästään tilanteessa, jossa hän on saanut rauhassa puida päänsä selväksi.

Vähän semmonen olo, että haetaan ratkasua ongelmaan, johon ei tule ratkaisua vielä pitkään aikaan olemaan.

 

[Carlos]

Olen perillä siitä, että ero on ero ja sen jälkeen pitäisi yrittää hakea omaa identiteettiä jälleen ja päästä naisesta yli. Ongelma vaan on siinä, että kun suhde päättyi vain, jotta hän saisi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilla yksin elämistä, on todella vaikea asennoitua niin, että tämä tosiaan on tässä. Kokoajan takaraivossa on se kutina, että joku päivä ollaan vielä yhdessä, eikä sen takia haluaisi päästää irti, vaikka se ihan varmasti paras ratkaisu olisikin.

Mieti nyt tuota asiaa itse, leiki että olet joku vihreä marsilainen joka lisääntyy koeputkihedelmöityksellä, eikä omaa minkäänlaisia sukupuoli- tai perheenperustamisviettejä.

- Nainen tykkää sinusta oikein hurjasti joka suhteessa, mutta haluaa "tauon" ja "vapautta" koska mäoontavallaansilleenvähänmiettinytettätuotakunnoinniinkusilleen...

Sori nyt inhorealismini, mutta kuten nimim. vittukaikenkuningatar mainitsi, eiköhän kyseessä ole kaverikortti. Ei kukaan nainen jätä unelmiensa miestä siksi että "haluaa kokea sinkkuna olemisen", ei semmoista vaan tapahdu. Eikä varsinkaan niin että halutaan jatkaa siitä eteenpäin sitten "kaverina".

Itse olen mennyt tähän miinaan jokusen kerran, kerran mm. tuoreehko suhde päättyi siihen että nainen kertoi että oli niin pitkän aikaan sen exänsä kanssa, että olisi tyhmää olla vielä yrittämättä uudestaan, joten ollaan vaan kavereita. Sitten kun about vuoden päästä kysyin että mites nyt sitten menee/meni sen vanhan kanssa, niin ei muistanut koko juttua.

Muitakin vastaavia tapauksia on sattunut kohdalle, sen enempää erittelemättä. Ja aina, tarkoitan IHAN aina, seuraava sanonta on pitänyt paikkansa: "Jos se vaappuu kuin ankka, ääntelee kuin ankka, ja näyttää ankalta, niin todennäköisimmin kyseessä on ankka".

Eli toisin sanoen sinä tykkäät tytöstä enemmän kuin hän sinusta, joten tulos on juuri tämä. Todella kurjaa ja epäreilua, mutta elämä on. Ainoa mitä voit tehdä on todellakin täysloparit. Ja siinä samalla se on ainoa keino joka saattaa herättää naisessa vielä sen kipinän että haluaisi joskus kanssasi muutakin kuin kaveri-leffailtaa. Jos sen sijaan menet sinne kaveri-leffailtaan, tätä kipinää ei ole ikinä enää syttymään. Saa ottaa talteen.

 

[tomageeni]

Täytyy olla tällä kertaa inhorealisti ja kompata Carlosta. Kuka tahansa joka on ns. korviaan myöten rakastunut ei jätä ihastustaan siksi, että ei ole "koskaan ollut sinkku".

En väitä etteikö tämä tyttö yhtään välittäisi nimimerkki Kantapäätorjunnasta, mutta selvästikään ei ns. riittävästi, ja tulkitsee ehkä tilanteen niin (ihan oikein) että on niin vahvoilla, että voi koska tahansa palata.

Minusta Kantapäätorjunnan pitäisi kylmästi sanoa että se on kaikki tai ei mitään, eikä jäädä roikkumaan löyhässä hirressä. Tämä ehkä saattaisi avata myös tytön silmät ajattelemaan, että onko valmis oikeasti lopettamaan suhteen siten, että takaisin ei ole paluuta.

Tiedän että tämä on äärimmäisen vaikaa tuossa tilanteessa, mutta uskoisin että se on silti paras ja ns. oikea vaihtoehto.

 

[müller]

Kirjoitetaanpas nyt huvikseen myös omasta naistilanteesta. Olen ollut nyt melkein neljä vuotta parisuhteessa, joista noin kolme asuttiin yhdessä. Viime vuoden lopussa muutettiin erilleen käytännön syistä (tiet veivät eri kaupunkeihin eri osavaltioissa). Suhteemme on ollut vähintäänkin monimutkainen ja vaikea, johon olemme molemmat olleet syypäitä. Sanoisin, että olisimme eronneet jo kuukausia sitten, mikäli emme olisi muuttaneet erilleen. Joskus etäisyys ja oma tila auttavat. Mainittakoon vielä, että olemme aina pitäneet yhtä, vaikka onkin ollut vaikeata ja olemme olleet eri mieltä monista asioista.

Pari kuukautta sitten vaikutti vielä siltä, että suhteemme on parantumassa. Hieman yli kuukausi sitten tyttöystäväni totesi, ettei tiedä, että haluaako enää jatkaa, koska ei ole varma omista tunteistaan. Ymmärrän tilanteen, sillä olen itse käynyt läpi saman tässä suhteessa. Päätettiin pitää hieman enemmän etäisyyttä, että hän saisi miettiä asiaa rauhassa. Nyt olin sitten viime viikonlopun hänen luonaan, ja oli kyllä yksi parhaista viikonlopuista viimeiseen pariin vuoteen. Käytiin Berliinissä ja tehtiin vaikka mitä, oltiin aktiivisia, mikä oli todella hyvä juttu. Se on varmaan ollut yksi meidän ongelmista, ei olla aina oltu tarpeeksi aktiivisia, ja nyt en meinaa mitään baareissa käyntiä, vaan viikonloppureissuja sun muita.

Tänä aamuna hän sitten soitti, ja kysysi voiko tulle huomenna luokseni, koska tuntee olonsa kovin yksinäiseksi. Sanoin, että totta kai voi tulla tänne milloin vain, ei tarvitse edes kysyä. Hieman olen nyt hämmentynyt, koska vielä viime viikolla hän oli sitä mieltä, että tarvitsee enemmän tilaa itselleen. Toisaalta tosin ymmärrän hänen tunteiden ristiriitaisuuden, koska ei ole helppo olla tuossa tilanteessa. Olen nyt sitten päättänyt mennä tilanteen mukana, katsoa mitä tapahtuu. Päätin myös, että mitä tahansa hän lopulta haluaa, erota tai ei, kunnioitan sitä päätöstä, koska ymmärrän täysin syyt päätöksen takana. Toivon toki, ettei erota.

 

[TQoFE]

Kuka tahansa joka on ns. korviaan myöten rakastunut ei jätä ihastustaan siksi, että ei ole "koskaan ollut sinkku".

Jättämisestä ei voi puhua, mutta olen vetänyt ovea kiinni koska aika oli väärä, vaikka mies oikea. Kun ei pysty niin ei pysty. Silti toivon, että joskus myöhemmin tulisi uusi tilaisuus saman miehen kanssa, kun aika olisi parempi.

"Väärä aika" on toki usein vain tekosyy, mutta ei aina.

 

[Kantapäätorjunta]

Täytyy olla tällä kertaa inhorealisti ja kompata Carlosta. Kuka tahansa joka on ns. korviaan myöten rakastunut ei jätä ihastustaan siksi, että ei ole "koskaan ollut sinkku".

En väitä etteikö tämä tyttö yhtään välittäisi nimimerkki Kantapäätorjunnasta, mutta selvästikään ei ns. riittävästi, ja tulkitsee ehkä tilanteen niin (ihan oikein) että on niin vahvoilla, että voi koska tahansa palata.

Tämä meni ainakin kuuleman mukaan niin, että hän halusi ennemmin olla tässä vaiheessa suhdetta erikseen tarpeellisen ajan, kuin esimerkiksi viiden vuoden seurustelun jälkeen. En sitten tiedä, muuttaako se kenenkään käsitystä tilanteesta mihinkään, mutta toinpahan esille.

On myös todella vaikea kuvitella neidin pelaavan tuollaisia em. pelejä, tai tekevän tälläisiä tulkintoja. Kuitenkin itsekin olen naisten parissa pyörinyt melko monipuolisesti ja on tullut vastaan ihan päädystä päätyyn erilaisia otuksia. Tämä, josta eilen erosin, sattuu vain olemaan niin täydellinen persoona, että kuten sanoin, on todella vaikea kuvitella hänestä mitään skitsofreenikkoa tms. mitä leimoja täällä onkaan jaettu. Ei kai tuo ajatus toki mahdoton voi olla, mutta vaikea on kuvitella. Toki koko eroa on vielä vaikea kuvitella myös, juuri sen takia olen tänne näin raivokkaasti avautunut :)

Olen tosiaan funtsinut, että ehkä ihan tosissaan radiohiljaisuus olisi paras ratkaisu. Ei tosiaankaan tunnu siltä, mutta tulevaisuutta ajatellen. Kerran haluaisin kuitenkin vielä neidin kanssa jutella kunnolla. Tehdä kasvokkain selväksi, että kun asiaa mietin, selvitin, juttelin muille ihmisille, en usko, että se tulee onnistumaan, että näemme oikeastaan ollenkaan. Ellei tosiaan tule sellaista tilannetta, että yritettäisiin olla enemmän kuin kavereita taas.

 

[Kantapäätorjunta]

Äsken tuli vähän tekstiviesteillä puitua asiaa. Ilmoitin, että ehkä olisi hyvä jättää yhteiskokkailut, leffat yms. parisuhdesetti pois. Totesi vaan, että ajattelikin, ettei se ehkä toimisi ja kysyi onnistuisiko joku kahvittelu sillontällön. Varmaan lauantaina, tai aiemmin, nähdään sillälailla, että juurikin puhutaan tämä asia halki, tykkään itse hoitaa nämä tilanteet kasvotusten enkä tekstiviestein.

 

[Kantapäätorjunta]

Viestihattutemppu!

Sovittiin, että huomenna nähdään ja puidaan loputkin asiat halki. Saa nähdä miten käy, mutta tähän väliin oikeastaan halusin vain kiittää palstaveljiä ja siskoja tuesta, kokemuksista ja neuvoista, joita olen koko päivän ja eilisillan saanut! Ilman niitä olisin varmaan vieläkin ihan neuvottomana sängyn pohjalla, ilman mitään hajua siitä mitä muuta sitä tekisi kuin odottaisi kieli pitkällä, koska kännykkä sanoo bling ja tulee neidiltä viestiä. Varmaan tulen jossain vaiheessa vielä tästä avautumaan runsaastikin, mutta ainakin tähän väliin olo on parempi kuin missään vaiheessa viimeistä vuorokautta.

Tästä nyt sitten parin läheisen kaverin kanssa istumaan iltaa ja huomenna murehditaan naisia jos niikseen tulee. Hyvän kaverin sanoin "paskaa sataa tasasesti kaikkien niskaan, mutta niin vaan useimmat täällä vielä porskuttaa" :)

 

[Snakster]

Sovittiin, että huomenna nähdään ja puidaan loputkin asiat halki.

Minulle on kyllä jäänyt vähän epäselväksi, mitä kaikkea tuossa muka on enää puitavana. Omaisuutta ei vissiin ole jaettavana eikä muitakaan käytännön järjestelyjä tarvita. Eli mitä kaikkea tämä "loput asiat" oikein pitää sisällään, kun käsittääkseni kuvio on täysin selvä: hän ei nyt syystä tai toisesta halua seurustella kanssasi.

 

[Kantapäätorjunta]

Minulle on kyllä jäänyt vähän epäselväksi, mitä kaikkea tuossa muka on enää puitavana. Omaisuutta ei vissiin ole jaettavana eikä muitakaan käytännön järjestelyjä tarvita. Eli mitä kaikkea tämä "loput asiat" oikein pitää sisällään, kun käsittääkseni kuvio on täysin selvä: hän ei nyt syystä tai toisesta halua seurustella kanssasi.

Juurikin sen haluan selventää, että yritetään mennä ihan omia polkuja ja jätetään ne pizzaleffat niille, joiden facebook-status sanoo "parisuhteessa". Tykkään hoitaa nämä asiat kasvotusten.

 

[Jeffrey]

Juurikin sen haluan selventää, että yritetään mennä ihan omia polkuja ja jätetään ne pizzaleffat niille, joiden facebook-status sanoo "parisuhteessa". Tykkään hoitaa nämä asiat kasvotusten.

Tuo asioiden puiminen on mun mielestä ihan ok. Kerrot ihan rehellisesti mikä hänen toiminnassaan on vituttanut, mitä häneltä toivoisit jne. Samalla sitten otat korvat höröllä vastaan sen palautteen, joka hänellä on annettavana. Nyt sinun vaan pitää nostaa maskuliininen itsesi esille ja olla tiukkana, ei haukkua, mutta olla tiukkana. Kerrot rehellisesti myös sen, miltä sinusta tuntuu. Ja, että "haluan olla sinkku" ei käy sinulle eron syyksi.

Olet nyt kovaa vauhtia ehtoollistumassa naisellesi. Klassinen ehdollistuminen – Wikipedia . Nyt nostat itsesi asian yläpuolelle, koska sitä palkintoa ei ole nyt saatavilla. Nainen voi pelästyä sinun mahdollisella katoamisellasi, ja haluaisikin taas yrittää. Pysyttäydy nyt kuitenkin irti, sillä naisesi syystä tai toisesta oikeasti tarvitsee sitä. Jos ei tarvitsisi, niin ette olisi nyt tässä tilanteessa.

Naisesi tarvitsee nyt aikaa, että pääsee psykologisesti samalle tasolle sinun kanssasi. Ja se on myös ainoa keino siihen, että suhteenne voi olla se "kunnes kuolema meidät erottaa" -suhde.

 

[Freya]

Onko kenellekään muulla samoja tuntemuksia?

Itse olen kyllä ihan loistavasti aina viihtynyt sinkkuna, vaikka ympärillä suunnilleen kaikki ystävät ovat avioituneet tai korkeintaan parisuhteessa. No sitten tapasin miehen jota aloin tapailemaan. Tein kuitenkin alusta asti hyvin selväksi etten etsi mitään vakavaa ja en HALUA sitoutua. Mies kuitenkin toisti että mun ei pitäisi huolehtia hänen tunteistaan vaan jättää riski hänelle. Koitin himmailla kun huomasin että mies tuli monissa tilanteissa mustasukkaiseksi, ja kuvitteli kuitenkin meille yhteistä tulevaisuutta jne.

Jossain vaiheessa alkoi ahdistaa tämä liiallinen " kiintymys". Mies mm. ilmestyi työpaikalleni ruusujen kanssa kun olimme tunteneet pari päivää, toi suklaata auton tuulilasiin. Ehkä olen tiukkapipo mutta tuntui todella ahdistavalta kun mies pamahti töihini, jossa on muutenkin tarkat säännöt ulkopuolisten suhteen. Ilman siis että olisi ilmoittanut tulostaan.

Päätin että parempi laittaa hommalle piste ennenkuin miehen tunteet kasvaa entisestään. Harmi että miehelle tämä ei ollut alkuunkaan ok. Ensin hirveät raivokohtaukset ja haukkumaviestit. Sen jälkeen tulisi ties minkälaisia summaehdotuksia yhdestä yöstä. Sitten oveni taakse ovikelloa soittelemaan. Vasta kun sanoin vieväni asian eteenpäin ymmärsi mies vetäytyä. Onneksi edes silloin.

En ole tosiaankaan mitenkään katkeroituvaa sorttia, enkä luule että jokainen mies on tästä lähtien samanlainen tollo. Toki tuon jälkeen on ollut todella vapauttavaa olla taas ihan sinkku, eikä nyt ihan heti ole pariutumistarvetta :) Omalla kohdallani en kyllä koskaan ole ajatellut olevani mitenkään vankina parisuhteessa. Tykkään itse mennä ja tulla joten on luonnollista suoda se toisellekin.

 

[Azteca]

Sinkkuelämästä on helppo nauttia. Mitä pidempään olen sinkku, sitä enemmän haluan sitä olla. Toistaiseksi kuitenkin aina on naiset kiinnostanut sen verran, että olen halunnut tutustua aina johonkin. Sitten tapaa se naisen, jonka kanssa vaan toimii ja se voittaa sinkkuelämän. Hyvän suhteen rakentaminen on kuitenkin raskasta, joten seuraava saa luvan olla pysyvä tai olen sinkku ikuisesti..

puhetta

Oletkin kohdannut oikein tilannetajun ykkösmiehen :D Kukat ym. on hieno juttu, kun tajuaa milloin antaa ja kenelle. Töihin ängetä, jos toinen ei sitä halua, on jo aika noloa. Tuon suhteen ei riskiä oteta vaan pitää tietää että nainen haluaa että tulet töihin kukkien kanssa. Itse kyllä antaisin mieluummin kukat kuitenkin muualla kun toisen työpaikalla..

 

[Rod Weary]

Tuo Freyan ahdistelija on varmasti kysynyt jossain keskustelupalstalla neuvoja naisen valloittamiseksi.