Naisasiat

[Masculine]

Jos ymmärsin oikein, niin tuo nainen on vielä avioliitossa aviomiehensä kanssa ja tällöin lain mukaan aviomies tulkitaan automaattisesti lapsen isäksi ja huoltajaksi. Joudut siis tällöin vielä kikkailemaan nuo isyyden selvittämiset, tunnustamiset ja vahvistamiset sekä äidin, että aviomiehen hyväksynnällä.

Itse asiassa ei ole enää avioliitossa, mutta taisi vielä silloin olla kun tämä raskaaksi tuleminen on tapahtunut. Tämä avioeron harkinta-aika tosin taisi olla silloin jo täynnä, mutta siinä oli jotain viivästyksiä tämän avioeron voimaan astumisen kanssa kun mies asuu ulkomailla. Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?

 

[Seesam]

Itse asiassa ei ole enää avioliitossa, mutta taisi vielä silloin olla kun tämä raskaaksi tuleminen on tapahtunut. Tämä avioeron harkinta-aika tosin taisi olla silloin jo täynnä, mutta siinä oli jotain viivästyksiä tämän avioeron voimaan astumisen kanssa kun mies asuu ulkomailla. Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?

Okei, no silloin sovelletaan ns. pater est-olettamaa, jonka mukaan aviomies oletetaan lapsen isäksi, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Näin ollen pater est-olettama tarkoittaa myös, että avioeron jälkeen syntynyt lapsi ei saa aviolapsen asemaa.

All good sillä rintamalla sinun näkövinkkelistäsi.

 

[mutina]

Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?

Aviomies on automaattisesti lapsen isä, jos nainen on naimisissa. Sillä mikä oli tilanne lasta tehdessä, ei ole merkitystä, ellei isä sitten kuole ennen lapsen syntymää.

Laki löytyy Finlexistä: Isyyslaki, 1. luku: 2 § (16.5.1980/351)
Isyyden toteaminen avioliiton perusteella

Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos avioliitto on miehen kuoleman johdosta purkautunut ennen lapsen syntymää, on aviomies lapsen isä, kun lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi on voinut tulla siitetyksi avioliiton aikana. Jos äiti on ennen lapsen syntymää mennyt uuteen avioliittoon, on kuitenkin jälkimmäinen aviomies lapsen isä.

Ja koska sinä et ole (ainakaan vielä) avioliitossa lapsen äidin kanssa joudut tunnustamaan isyyden:

3 §
Isyyden vahvistaminen tunnustamisella ja tuomioistuimen päätöksellä

Kun mies, joka lapsen syntyessä ei ole ollut avioliitossa lapsen äidin kanssa, tahtoo tunnustaa isyytensä, on isyyden vahvistamisesta voimassa, mitä 3 luvussa isyyden tunnustamisesta säädetään. (16.5.1980/351)

Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että:

1) mies on ollut lapsen äidin kanssa sukupuoliyhdynnässä lapsen siittämisaikana, ja voidaan pitää todistettuna, että mies on siittänyt lapsen

Ja ettei mene pelkäksi lainaukseksi, täällä tuo edellä mainittu luku 3., jossa kerrotaan kuinka tunnustaminen tapahtuu.


Onnea matkaan, koettakaa lapsen äidin kanssa saada asiat hoitumaan!

 

[Carlos]

Masculinelle vaan että ompas kyllä koko lailla kimurantti tilanne. Mutta mitä itse voin sanoa, niin kuulostaa vahvasti siltä että nainen on vielä aikalailla traumoissa menneestä avioliitosta, lapsuudestaan, ja tiesmistä, ja nyt tämä valehtelusi työpaikkatilanteesta sai hänet "tietämään" että olet vain yksi niistä pahoista ihmisistä joka häntä on elämän varrella kusettanut.

Siihen päälle sitten se hormonaalinen hullunmylly ja väsymys mitä raskaus saa aikaan, pelko tulevasta, luontainen ylpeys, epävarmuus, epäluottamus, jne saa aikaan kaiken tämän. Sanoisin jopa että täysin normaalia käytöstä. Arvelisin vielä että näiden riitojen lomassa nainen on jopa maininnut että "ainakin silloin kun tulin viimeksi raskaaksi niin oli x ja y ja z, nyt ei ole mitään" tai jotain sinnepäin. Nämä kaikki on merkkejä siitä pelosta ja epävarmuudesta.

Se että nainen ei luota sinuun ei välttämättä parane, mutta siitä kaikki lähtee. Joka tapauksessa uskon että tässä lähikuukausien aikana jonkun tasaisemman henkisen hetken koittaessa hän yrittää sopia kanssasi asioita. Saattaa myös mainita esim. avioliiton ohimennen, jossain yhteydessä.

Sitten pallo on sinulla, voit ottaa riskin ja ehdottaa naimisiinmenoa, tai olla ehdottamatta. Lopputulos voi olla pakit, lyhyt mutta onneton avioliitto, pitkä mutta onneton avioliitto, tai loppuelämän yhdessäolo, keskimäärin kasvavalla onnellisuusasteella.

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maatalous on onnenkauppaa. Uskon että sinulla on käsissäsi hyvä mutta oikukas nainen. Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, tein mitä tein, ja olen nykyään erittäin onnellinen siitä. Toisinkin olisin voinut tehdä, enkä tiedä missä olisin nyt. Mutta sinun pitää tehdä omat päätöksesi. Luulisin että kyseessä on nimenomaan sinun päätöksesi, ei naisen, vaikka hän niin antaa ymmärtää.

Lykkyä tykö.

 

[Snakster]

Yhtään tuntematta naista tai Masculinea itseään, niin itse tällaisessa tilanteessa kokeilisin niinkin radikaalia keinoa kuin ihan vanhan ajan käsin kirjoitettua pitkää kirjettä.

 

[Masculine]

Masculinelle vaan että ompas kyllä koko lailla kimurantti tilanne
....
Sitten pallo on sinulla, voit ottaa riskin ja ehdottaa naimisiinmenoa, tai olla ehdottamatta. Lopputulos voi olla pakit, lyhyt mutta onneton avioliitto, pitkä mutta onneton avioliitto, tai loppuelämän yhdessäolo, keskimäärin kasvavalla onnellisuusasteella.

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maatalous on onnenkauppaa. Uskon että sinulla on käsissäsi hyvä mutta oikukas nainen. Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, tein mitä tein, ja olen nykyään erittäin onnellinen siitä. Toisinkin olisin voinut tehdä, enkä tiedä missä olisin nyt. Mutta sinun pitää tehdä omat päätöksesi. Luulisin että kyseessä on nimenomaan sinun päätöksesi, ei naisen, vaikka hän niin antaa ymmärtää.

Lykkyä tykö.

Sitä se kyllä toden totta on. En nyt ihan noin radikaaleja ajatuksia ole vielä ajatellut, mutta ehkä tuokin kortti vielä joskus osoittautuu tarpeelliseksi. Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että kyseessä on oikukas, mutta hyvä nainen. Sen näyttää vain aika, että onko hän se hyvä nainen minulle vai jollekkin muulle.

Yhtään tuntematta naista tai Masculinea itseään, niin itse tällaisessa tilanteessa kokeilisin niinkin radikaalia keinoa kuin ihan vanhan ajan käsin kirjoitettua pitkää kirjettä.

Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Olen positiivisesti yllättynyt miten hyviä ja informatiivisia viestejä tänne on ihmisiltä tullut, kiitos niistä. Lupaan kyllä pistää tänne sitten tietoja kun jotain taas tapahtuu, mutta näillä näkymin tässä nyt on hyvän aikaa hiljaisempaa.

 

[pernaveikko]

Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Tuossa 90-luvun puolessa välissä tuli kirjoitettua aika montakin kirjettä. Kyllä sitä on joskus miettinyt miten nuokin olisivat menneet, jos olisi ollut käytössä näitä nykyajan vehkeitä.

Harkitsin kirjettä myös reilu vuosi sitten, mutta päädyin korttiin samalla, kun laitoin avaimen postissa. Näin vakavassa ja monimutkaisessa asiassa tarkkaan mietitty kirje voisi olla mitä parhain ratkaisu. Mikään kiirehän sen kirjoittamisella tuskin nyt on ja voit rauhassa pyöritellä mitä haluat kirjoittaa.

Mitään mahdollisuutta ei lienee siihen, että kirje jätettäisiin noteeraamatta. Se oli yksi syy miksi en itse katsonut omassa tilanteessani niin järkeväksi vaivata asialla sen enempää päätäni. Joku muutaman sanan tekstiviesti olisi ehkä saattanut tulla.

 

[Snakster]

Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Minusta sinä olet tännekin eritellyt ajatuksiasi siinä määrin kypsästi ja maltillisesti, että melkeinpä sama sisältö kirjeeseen kirjoitettuna avaisi jo aika hyvin sitä, missä kohdallasi mennään.

 

[Masculine]

Minusta sinä olet tännekin eritellyt ajatuksiasi siinä määrin kypsästi ja maltillisesti, että melkeinpä sama sisältö kirjeeseen kirjoitettuna avaisi jo aika hyvin sitä, missä kohdallasi mennään.

Ongelma ei olekkaan siinä etten olisi käyttäytynyt yhtä kypsästi myös hänen kanssaan, päin vastoin. En ole tainnu ääntäni korottaa kertaakaan tai edes kirjoittamalla käydyissä keskusteluissa ollut negatiivinen, missään vaiheessa. Minusta tuntuu, että koko tilanteelle tekisi oikeasti hyvää, jos voisimme riidellä kunnolla, koska mitään semmoista ei ole tapahtunut. Ongelmana tietysti on, ettei hän suostu asiasta puhumaan edes puhelimessa, saatika kasvokkain. Plus hänen mielestään minä olen se jolla on ongelma, eli mitään riitaa tai keskustelua on turha käydä, koska ei ole mitään mistä puhua.

Onneksi olen nyt saanut omaa oloani helpotettua aika paljon puhumalla asiasta ystävilleni ja juttelemalla ihan vaan muille naisille. En nyt varmasti tässä ala mitään toista suhdetta virittelemään, mutta en myöskään aio laittaa elämääni jäähylle vain siksi, että joku toinen ihminen ei kunnioita minua tarpeeksi keskustellaakseen asioista aikuismaisesti.

Tämä varmasti alkaa sekavuudessaan jo vaikuttamaan trollaukselta, mutta muistin juuri asian, jota en ole täällä kertonut ja joka on ehkä se kaikista oudoin. Eli meillä on tämän naisen kanssa toisella keskustelupalstalla semmoinen grouppi, jonka kanssa pidimme semmoiset kolmen päivän mökkipikkujoulut. Siihen kuuluu n.20 ihmistä, joista muutama on tullut ihan kavereiksi ja loput ovat sitten tuttuja. Se mitä en siis tajua on, että tuolla missä kaikki näkevät mitä puhumme, hänellä ei ole ongelmaa keskustella kanssani. Hän käyttää ihan normaalisti hymiöitä ja puhelee kanssani milloin mistäkin. Hän jopa itse sanoi kun sovimme hiljais elosta, että siellä puhuminen on ihan fine, mutta kahden kesken ei nyt kannata jutella. Sata pistettä ja Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli sille, joka pystyy tämän käyttäytymisen selittämään. Samalla minusta tuntuu, että hänen siskonsa ei tiedä tästä asiasta ainakaan kaikkea, koska hänellä ei ole ollut mitään ongelmia puhua kanssani.

Pakko myös todeta, että kun tämän koko casen kaikki käänteet on tänne kirjoittanut, niin tajuaa kyllä miten jäätävästä asiasta on kyse. Jos asiaa katsoo ihan paperilla, niin eihän tässä "suhteessa" nyt ole järjen hiventäkään.

 

[Jeffrey]

Sata pistettä ja Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli sille, joka pystyy tämän käyttäytymisen selittämään. .

Jos asiaa katsoo ihan paperilla, niin eihän tässä "suhteessa" nyt ole järjen hiventäkään.

Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli irtoaa varmasti sillä vastauksella, että nainen.

Jokainen on oman suhteensa asiantuntija. Eikä sinun tarvitse selitellä kenellekkään omaa suhdettasi, tai syitäsi pysyä tai lähteä siitä. Itse seurustelin neljä vuotta suhteessa, jossa monen mielestä ei ollut järjen hiventä. Yleensä, jopa itse olin sitä mieltä. Nyt taas kun on saanut rellestää vapaasti, ja eri naisia on ollut se kolme viikkoa kohden, on taas huomannut sen, että kyllä siinä suhteessa oli paljonkin järkeä.

Valitettavasti vain jotkut asiat ovat sellaisia, että ne muodostuvat ongelmaksi jos niitä ei ole, mutta sitten kun niitä on, niin ei se niin erikoista olekkaan. Tämä pohdinta siis lähinnä omaa taannoista eroani kohtaan.

Selvität nyt itse mitä haluat. Mikäli naisen vielä haluat, niin sitten menet ja hänet "pakotat" juttelemaan. Käyt ostamassa vaikka ne kymmenen punaista ruusua (ei alepan) ja sydämen muotoisen konvehtirasian. Puku päälle, kampaat naamasi ja menet sinne oven taakse. Osoitat, että hänet haluat. Jos tulee pakit, niin sitten tulee, mutta uskoisin kyllä että saisit sen mahdollisuuden. Hänestä voi jopa tuntua, että et yritä tarpeeksi, jos et ota häneen yhteyttä vaikka hän sen kieltäisikin.

Tietysti aina helpompaa on luovuttaa, se tosin saattaa kostautua sitten pitkällä aikavälillä.

 

[Carlos]

Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli irtoaa varmasti sillä vastauksella, että nainen.

Tähän vahva sama. En ole kokeillut suhdetta kenenkään samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta ainakin mies-nainen suhteista tiedän sen verran että niissä harvoin on järkeä. Se on äärettömän monenkirjava kokoelma kaikenlaista fiilistä, järkeä, yhteensopivuuksia, yhteensopimattomuuksia, haaveita, unelmia, tavoitteita, pettymyksiä, kääntymyksiä, yllätyksiä, harmituksia, kummituksia, pelotuksia, vollotuksia, kammotuksia, juhannuksia ja ihanuuksia. Älä edes yritä ymmärtää, sillä se tekee asiasta vaikean. Nainen, tuo omituisesti käyttäytyvä nisäkäs, tunnetaan myös latinankielisellä nimellä Vähäne Ymmärrys Monimutkastus.

Mikäli naisen vielä haluat, niin sitten menet ja hänet "pakotat" juttelemaan. Käyt ostamassa vaikka ne kymmenen punaista ruusua (ei alepan) ja sydämen muotoisen konvehtirasian. Puku päälle, kampaat naamasi ja menet sinne oven taakse. Osoitat, että hänet haluat. Jos tulee pakit, niin sitten tulee, mutta uskoisin kyllä että saisit sen mahdollisuuden. Hänestä voi jopa tuntua, että et yritä tarpeeksi, jos et ota häneen yhteyttä vaikka hän sen kieltäisikin.

Voi toimia, tai sitten nainen pitää tätä esitystä feikkinä ja käskee suksia kuuseen. Itse todennäköisesti jymättäisin jalkani joku päivä ko. naisen eteisenlattiaan, ja kertoisin harvinaisen selväsanaisesti että;

"Meidän yhteisellä lapsella tulee muuten olemaan sitten yhteiset vanhemmat, jotka asuvat yhteisen katon alla lapsensa kanssa, haluaa arvon neiti sitä sitten tai ei. Niin, ja muuten siihen neiti-titteliin tulee myös muutos, en jaksa mitään isyyden tunnustamis-prosesseja, ja lapsihan ei selittele missään eskarissa ja koulussa mistään isästä ja sen tyttöystävästä tai päinvastoin. Ja turha selittää myöskään mitään mistään hemmetin rakkaudesta tai sen puutteesta, sillä ei ole mitään tekemistä perhe-elämän kanssa. Viimeistään 2. tai 3. lapsen jälkeen sitä ei edes muista miettiä. Siihen voidaan palata sitten vaikka eläkkeellä.

Että meille, teille, vai hommataanko kokonaan uusi kämppä? Tulee vähän kiire että saadaan kaikki kuntoon ennen lapsen syntymää, joten nyt ei ehdi jaaritella enempää. HopHop. Mitään muuta en voi luvata kuin 'kunnes kuolema meidät erottaa', jos lupaat saman niin eikun pannaan heti menemään."

Saa käyttää tai olla käyttämättä, takuuta ei ole mihinkään suuntaan.

 

[MustatKortit]

Kirjoitin tästä jo tuonne Satuhäät-televisiosarjaa käsittelevään ketjuun, mutta laitan ihan tarkoituksella myös tänne, josko asiasta syntyisi jotain keskustelua.

Olen siis katsonut tätä Satuhäät - sarjaa nyt pari jaksoa putkeen, siitä sattuneesta syystä, että kesällä 2015 olisi allekirjoittaneen tarkoitus purjehtia avioliiton satamaan.

Sarjassa näyttää toistuvan sama teema:

- ahkera, töissäkäyvä mies. Ei mikään rakettitieteilijä, mutta ihan ok tulot, joilla pärjää. Ensin oli kalastaja, nyt tässä viimeisimmässä jaksossa jonkin sortin mekaanikko ja autonkorjaaja.

- ylipainoinen nainen, tatuoitu ja tupakoiva nainen, lapsia edellisistä suhteista. Mahdollisesti jotain sutinaa tämän uuden miehen tapaamishetkellä, siis omien (vanhojen?) hoitojensa kanssa.

- Nainen tehnyt aloitteen, ja "rakastunut" tähän hissukkaan.

- Jaksossa näytetään seikkaperäisesti, miten onnellinen sulhanen maksaa häät, kampaukset, sormukset, meikit, vaatteet ja muut perheen juoksevat kulut, jonka jälkeen kiiruhtaa kotiin huolehtimaan lapsista, jotka eivät ole hänen omiaan. Illalla mahdollisesti siivousta luvassa.

Itse koen tämän jotenkin todella ahdistavaksi. En tietenkään tarkoita, että oma suhteeni olisi samankaltainen, mutta varmasti moni ymmärtää, mitä ajan takaa..Jotenkin kun asia on omaa sydäntä lähellä (ja siis ajankohtainen vuoden päästä), niin vituttaa katsella näitä alttarille talutettavia uhrilampaita, jotka nainen päättäväisesti sinne taluttaa.

Olen itse päättänyt mennä naimisiin, ihan omasta halusta.

Mielestäni on kuitenkin ihan inhimillistä myös kyseenalaistaa naimisiinmenoa, olisi mielestäni epärehellistä väittää, ettenkö olisi vähän hermostunut ja jännittynyt asian suhteen, vaikka siihen vielä onkin pitkä aika.

 

[pernaveikko]

kesällä 2015 olisi allekirjoittaneen tarkoitus purjehtia avioliiton satamaan.

Olen itse päättänyt mennä naimisiin, ihan omasta halusta.

Mielestäni on kuitenkin ihan inhimillistä myös kyseenalaistaa naimisiinmenoa, olisi mielestäni epärehellistä väittää, ettenkö olisi vähän hermostunut ja jännittynyt asian suhteen, vaikka siihen vielä onkin pitkä aika.

Siis vuonna 2015? Jotenkin sitä toivoisi, että olisi lähivuodet mennyt sekaisin, mutta ei kai sitten. Olisi kiva kuulla miten tuollaiset asiat päätetään varmasti ja miten tämä välitila-aika aiotaan käyttää?

Mielestäni on erittäin inhimillistä kyseenalaistaa naimisiinmenoa, kun ei näköjään osata tehdä siitä päätöstä vaan siirretään se hamaan tulevaisuuteen. Millä perusteella? Jos jotkut lapset ja koulut on nyt esteenä, niin ei se onni tule myöhemminkään.

Voit olla varma, että kaverisi nauravat sinulle hääkutsua odotellessa, mutta yhtä lailla anna heidän nauraa. Eihän se siitä ole kiinni, mutta eihän se oikein riitä selitykseksi, että "me nyt vaan halutaan tää tehdä tälleen ja hämmentää kaikkii."

 

[Cemetery Gates]

Siis vuonna 2015? Jotenkin sitä toivoisi, että olisi lähivuodet mennyt sekaisin, mutta ei kai sitten. Olisi kiva kuulla miten tuollaiset asiat päätetään varmasti ja miten tämä välitila-aika aiotaan käyttää?

Whaat? Mitäs se vernapeikko oikein häröilee? Nyt on 2014 (kerron kertauksen vuoksi, jos pääsi unohtumaan). Jos halajaa ensi vuoden kesällä naimisiin, niin ihan kohtapuoliin pitää jo varata kirkko (sikäli kun kyseessä on kirkkohäät). Ei tuossa nimimerkin MustatKortit aikataulutuksessa ole sinänsä mitään ihmeellistä.

 

[penkinlämmittäjä]

Siis vuonna 2015? Jotenkin sitä toivoisi, että olisi lähivuodet mennyt sekaisin, mutta ei kai sitten. Olisi kiva kuulla miten tuollaiset asiat päätetään varmasti ja miten tämä välitila-aika aiotaan käyttää?

Mielestäni on erittäin inhimillistä kyseenalaistaa naimisiinmenoa, kun ei näköjään osata tehdä siitä päätöstä vaan siirretään se hamaan tulevaisuuteen. Millä perusteella? Jos jotkut lapset ja koulut on nyt esteenä, niin ei se onni tule myöhemminkään.

Voit olla varma, että kaverisi nauravat sinulle hääkutsua odotellessa, mutta yhtä lailla anna heidän nauraa. Eihän se siitä ole kiinni, mutta eihän se oikein riitä selitykseksi, että "me nyt vaan halutaan tää tehdä tälleen ja hämmentää kaikkii."

Mitenkäs silloin jos on päättänyt vaikka joulukuussa, että halutaan kesähäät. Sitten rupeat selvittämään, että mikähän kirkko olisi saatavilla. No, kaikki kesälauantait ovat tupaten täynnä. Jos se lauantai on ehdoton, niin se helposti siirtyy seuraavaan vuoteen. Se on täysin normaalia. Itse taas ihmettelen sitä miksi pitää kiirehtiä. Kun kihloihin mennään, niin se on lupaus avioliitosta. Tällöin jokainen tietää, että ne häät tulevat sieltä joskus. Järjestelyt jos haluaa hoitaa mahdollisimman vähällä stressillä, niin mitä pidemmälle ajanjaksolle kulut ja ajankäytön jakaa, sitä pienemmällä stressillä selviää.

Minä menen naimisiin Bangkokissa reilun parin viikon päästä. Halusimme pienet häät ja kun vieraissa olisi pitänyt ruveta eriarvoistamaan omia sisaruksia kutsumalla vain osan, päätimme mennä naimisiin häämatkakohteessa. Kaikki ovat tervetulleita ja ketään ei eriarvoisteta. Lisäksi halusimme mahdollisimman vähällä stressaamisella, joten itse järjestelyissä ei ole paljon tekemistä. Päätös ulkomailla naimisiinmenosta seuraavana talvena syntyi kesällä, joten reilut puoli vuotta myöhemmin tämä. Meillä tämä pikavauhti toimii, koska se on mahdollista. Suomen päässä vastaava aikataulu ei olisi onnistunut.

 

[MustatKortit]

Siis vuonna 2015? Jotenkin sitä toivoisi, että olisi lähivuodet mennyt sekaisin, mutta ei kai sitten. Olisi kiva kuulla miten tuollaiset asiat päätetään varmasti ja miten tämä välitila-aika aiotaan käyttää?

Whaat? Mitäs se vernapeikko oikein häröilee? Nyt on 2014 (kerron kertauksen vuoksi, jos pääsi unohtumaan). Jos halajaa ensi vuoden kesällä naimisiin, niin ihan kohtapuoliin pitää jo varata kirkko (sikäli kun kyseessä on kirkkohäät). Ei tuossa nimimerkin MustatKortit aikataulutuksessa ole sinänsä mitään ihmeellistä.

Kuten Cemetety Gates jo vähän kirjoittelikin, niin 2015 jos haluaa laadukkaat juhlatilat, kirkon jne, niin päätöksiä pitää alkaa tehdä NYT. Näin ainakin Helsingin keskustassa.

Haluamamme häätila - ei mikään iso salaisuus eli ravintola G18 (koska siellä mahdollisuus omaan cateringiin ja juomiin) - kannattaa varata todella ajoissa, paikka on erittäin suosittu kesäisin hääpaikkana. Minun tietoni mukaan kaikki kesäkuun 2015 lauantait ovat VARATTUJA, siis nyt 15 kk ennen juhlia.

Tämän lisäksi kirkkojen kanssa on sama asia. Meidän kohdallamme valittu hääkirkko eli Helsingin saksalainen kirkko asettaa omat aikatauluhaasteensa, sillä tuolla ei vihitä ilmeisesti heinäkuisin ollenkaan (kirkko on kiinni) ja kirkko varataan jo vajaata vuotta aiemmin täyteen.

Tietysti emme ole kutsuja lähettäneet häihin, emme edes virallisesti kertoneet kuin parille lähiystävälle, että tällaista on suunnitteilla. Tämä siis on toistaiseksi minun ja tyttöystäväni oma projekti.

Kutsukortit muut valmistelut aloitetaan sitten talvella 2014-2015, ymmärtääkseni "hääetiketin" mukaan kutsu kesähäihin on syytä lähettää about 3kk ennakkoon.

 

[pernaveikko]

Jos halajaa ensi vuoden kesällä naimisiin, niin ihan kohtapuoliin pitää jo varata kirkko (sikäli kun kyseessä on kirkkohäät). Ei tuossa nimimerkin MustatKortit aikataulutuksessa ole sinänsä mitään ihmeellistä.

Ihmeellistä on se miten tilanne voi olla tälläinen.

Itse taas ihmettelen sitä miksi pitää kiirehtiä. Kun kihloihin mennään, niin se on lupaus avioliitosta. Tällöin jokainen tietää, että ne häät tulevat sieltä joskus.

Tätä juuri, ne tulevat sitten joskus. Ja sitten kun ne tulevat, niin tulevat. Eikä niin, että kiveen hakataan joku päivä jonnekin kauas tulevaisuuteen. Eli siis sitten, kun tulevat niin laitetaan homma pyörimään ja hoidetaan homma järkevällä aikataululla.

 

[Knox]

Tätä juuri, ne tulevat sitten joskus. Ja sitten kun ne tulevat, niin tulevat. Eikä niin, että kiveen hakataan joku päivä jonnekin kauas tulevaisuuteen. Eli siis sitten, kun tulevat niin laitetaan homma pyörimään ja hoidetaan homma järkevällä aikataululla.

Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? Pariskunta MustatKortit ovat päättäneet pitää häät tietyssä paikassa, jolloin aikataulu menee sitten sen mukaan. Ja jos he ovat kahdestaan tämän sopineet, niin mikä tässä on ongelma?

 

[MustatKortit]

Ihmeellistä on se miten tilanne voi olla tälläinen.

...Tätä juuri, ne tulevat sitten joskus. Ja sitten kun ne tulevat, niin tulevat. Eikä niin, että kiveen hakataan joku päivä jonnekin kauas tulevaisuuteen. Eli siis sitten, kun tulevat niin laitetaan homma pyörimään ja hoidetaan homma järkevällä aikataululla.

Usko pois: minulle kävisi oikein hyvin, jos voisimme marssia lyhyellä varoituksella haluamaamme hääkirkkoon, samoin hoitaa juhlajärjestelyt nopeasti kuntoon. Rehellisesti sanottuna: olisi ihan hemmetin hyvä ja hieno juttu.

Todellisuus on kuitenkin toinen, etenkään jos ei halua mennä "järkevällä aikataululla" jossain maistraatissa naimisiin, siinä käytävällä 20 minuuttia odotellen.

Kunnollisten ja laadukkaiden pirskeiden järjestäminen on mielestäni se vaikein asia, siis jos lyhyestä valmistautumisajasta puhutaan. Itse en ole yhtä innostunut häiden suunnittelemisesta, kuin hameväki, mutta kyllä minuakin huvittaa saada menu, juoma- ja musapuoli jne sellaiseen kuosiin, että kehtaa vajaa 100 vierasta sisään päästää.

Juhlatilat ainakin Helsingissä ovat kiven takana. Tietysti tähän pätee tämä sama juttu, kuin virkamiesvihkimiseenkin, että jos joku korsolainen nuorisotalo on hääpaikkana okei, niin varmasti ihan vuotta aiemmin ei tarvitse aloittaa.

 

[pernaveikko]

Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä? Pariskunta MustatKortit ovat päättäneet pitää häät tietyssä paikassa, jolloin aikataulu menee sitten sen mukaan. Ja jos he ovat kahdestaan tämän sopineet, niin mikä tässä on ongelma?

Ei ongelmaa. Ihmetyttää ja huvittaa vain tuo touhuilu ja ihmeellinen suunnittelu pitkän ajan päähän. Kyllähän ensi kauden jengiä aletaan jo suunnitella, mutta ei kai nyt vielä sitä seuraavallekin.

Olin toissa vuonna häissä Helsingin saksalaisessa kirkossa syyskuussa. Kaunis aurinkoinen lauantai sattui kohdalle. Yleisesti ottaen tuossa suunnittelussa voi miettiä myös sitä onko aivan pakko tunkea sinne uuden sitimarketin avajaisiin juuri silloin, kun se ruuhka on.

Ja tietenkin näin kesähäistä yleinen kommentti, että useimmilla vierailla on jo suunnitelmia sille heinäkuiselle lauantaille tehtynä ja sitten tuleekin puskista hääkutsu. Tulee tunne, että pakkohan tuonne on mennä, voi helvetti.

Häiden pitäminen pitäisi lailla kieltää välillä juhannus - koulujen alku, kun on muutakin tekemistä. Se tekeminen voi olla vaikka pitkään odotettu festari ulkomailla tai muu sovittu automatka ympäri Eurooppaa. Mutta sehän ei sitten käy, kun pitää osallistua juhliin mitkä olisi aivan hyvin voinut pitää muulloinkin.

 

[Knox]

Ei ongelmaa. Ihmetyttää ja huvittaa vain tuo touhuilu ja ihmeellinen suunnittelu pitkän ajan päähän. Kyllähän ensi kauden jengiä aletaan jo suunnitella, mutta ei kai nyt vielä sitä seuraavallekin.

Mutta pakkohan se on, jos meinaa järjestää sellaiset häät mitä haluaa. Onhan se vähän huvittavaa, mutta minkäs teet jos muu ei auta.

Ja tietenkin näin kesähäistä yleinen kommentti, että useimmilla vierailla on jo suunnitelmia sille heinäkuiselle lauantaille tehtynä ja sitten tuleekin puskista hääkutsu. Tulee tunne, että pakkohan tuonne on mennä, voi helvetti.

Häiden pitäminen pitäisi lailla kieltää välillä juhannus - koulujen alku, kun on muutakin tekemistä. Se tekeminen voi olla vaikka pitkään odotettu festari ulkomailla tai muu sovittu automatka ympäri Eurooppaa. Mutta sehän ei sitten käy, kun pitää osallistua juhliin mitkä olisi aivan hyvin voinut pitää muulloinkin.

Eipä tulisi mieleenkään perua jo jotain sovittua reissua häiden takia. Ehkä joskus jos oma lapsi menisi naimisiin, mutta muuten ei. Ja vielä vähemmän tulisi mieleen suuttua jollekkin, jos kaveri ei pääsisi mun häihin jo aiemmin sovitun reissun takia.

Sen sijaan alkoholittomista häistä voi ja pitää suuttua. Yhdissä alkoholittomissa häissä olen ollut, ja jäivät ihan varmasti viimeiseksi. Kaveriporukalla voi pitää hauskaa ilman viinaakin, mutta tuntemattomien ihmisten keskellä kahvikuppi kädessä niin voi jeesus sitä kiusallisuuden ja vaivautuneisuuden määrää. Vituttaa vieläkin tuo homma.

 

[pernaveikko]

Sen sijaan alkoholittomista häistä voi ja pitää suuttua. Yhdissä alkoholittomissa häissä olen ollut, ja jäivät ihan varmasti viimeiseksi. Kaveriporukalla voi pitää hauskaa ilman viinaakin, mutta tuntemattomien ihmisten keskellä kahvikuppi kädessä niin voi jeesus sitä kiusallisuuden ja vaivautuneisuuden määrää. Vituttaa vieläkin tuo homma.

Ei kuulosta mitenkään morsiamen ehdottomalta päätökseltä mihin kaveri on suostunut. Tässä ketjussa on puhuttu tossun alla olevista miehistä.

Taas kerran, vaikka se ei kenellekään kuulu, olisi kiva kuulla perustelu alkoholittomille häille. Mitä tässä nyt saatiin sellaista mitä ei olisi vähän perinteisemmällä tavalla saavutettu?

Voi ja pitää suuttua. Vituttaa puolestasi.

 

[Soolo]

Taas kerran, vaikka se ei kenellekään kuulu, olisi kiva kuulla perustelu alkoholittomille häille. Mitä tässä nyt saatiin sellaista mitä ei olisi vähän perinteisemmällä tavalla saavutettu?

No varmaankin suurin syy on raha. Toinen syy on sitten kun hääpari sylkee lasiin ja niitä kun tympii juopuneesti käyttäytyvä porukka, niin juhlissa ei sitten juoda. Uskonto on usein osasyynä myös. Ei siinä varmaan kummempia syitä ole.

Olen ollut myös kerran alkoholittomissa häissä eikä niissä kyllä kovin hauskaa ollut, vaan tylsät ja kiusallisetkin häät lopulta olivat ainakin minulle. Ehkä ei jollekin muulle.

Omissa häissäni sai juoda jokainen vieras tarpeensa mukaan. Itsekin olin melko tokkurassa.

P.S.
2-1,5 vuotta ennen on hyvä aloittaa häiden suunnittelu. Osa toimii pitkäjänteisemmin kuin toiset.

 

[mutina]

Taas kerran, vaikka se ei kenellekään kuulu, olisi kiva kuulla perustelu alkoholittomille häille. Mitä tässä nyt saatiin sellaista mitä ei olisi vähän perinteisemmällä tavalla saavutettu?

Hyvän ystävän isä oli vanha alkoholisti, siis varakas ja työssäkäyvä ihminen, joka oli piinannut perhettään viinariippuvuudellaan muutaman vuosikymmenen. Loistava seuramies, kun itsekin olen jututtanut.

Häät olivat viinattomat, koska viinasta tuli kaverille vain paha fiilis. Ei pidä edes nousuhumalaisten ilonpidosta, kerta kaikkiaan negatiivinen juttu hänelle.

Toiseksi, ilman viinaa saattoi isäpapankin kutsua huoletta häihin.

Häissä oli kolmatta sataa vierasta ja hieno tunnelma kaikin puolin. Jos joku tuli juhliin juomaan ja pettyi, niin tajusi ainakin olla ääneen purnaamatta.

 

[Leelian Lepotuoli]

Häissä oli kolmatta sataa vierasta ja hieno tunnelma kaikin puolin.

Herttinen, siinä on ollut jo järjestämistä 300 vieraalle! Viinattomat häät ymmärtää kyllä jos on alkoholiongelma jommalla kummalla päivän tähdestä. Muut vieraat sais kyllä hillitä himonsa.

Aika useissa häissä olen ollut missä hääpari on tarjonnut kuoharit ja viinit pöytään, ehkä piikki auki 22-23 asti ja loput ostettu itse. Itse aika usein kuskin ominaisuudessa, jotta saa isännän turvallisesti kotio :D Mut parhaimmat bileet on kyllä kieltämättä ollu sellaset joissa on ollut ne Tallinnan tuliaiset pöydässä.