No höps! Meilla taitaa olla ihan erilaiset tuttavapiirit :) Ei todellakaan ole ollut mitään pakkopullaa juhlat joihin minut on viimeisen 15 vuoden aikana kutsuttu. Toiset hääparit lähtevät ajoissa viettämään hääyötä ja toiset on jäänyt aamuyöhön juhlimaan vieraiden kanssa. Mutta toisaalta, maistraatissa ja alkottomissa häissä en ole tainnut koskaan olla, (kertonee tämäkin siitä tuttavapiiristä) joten olen vähän jäävi puhumaan sellaisista. Mutta joka kesälle on jotkut häät tai pirskeet ja hauskaa on ollut.
Minäkään en muuten ole ollut maistraattihäissä tai alkoholittomissa häissä, mutta eroa tuskin olisi kauheasti. Maistraattihäät olisivat piristävä poikkeus, kirkkohäät ovat monesti äärettömän tekopyhiä kun leipäpapit jorisevat joutavia ja harva on tosiaan mitenkään aidosti uskossakaan kuten Snakster totesikin.
Hyvin luultavasti meillä on hyvin erilaiset tuttavapiirit. Eipä minun lähipiirissäni (tässä tapauksessa veljeni sekä pieni määrä hyviä ystäviä) ole juuri kukaan naimisiin mennyt tai menossakaan.
Tehdään pieni korjaus. Ne toiset häät, joihin muistin osallistuneeni olivatkin polttarit - itse häihin en osallistunut syystä tai toisesta. Polttarit olivat kyllä kohtalaisen alkoholipitoiset, ja niissä oli hauskaa, mutta ne olivatkin pienen porukan varsin kekseliäät polttarit.
Eli olenkin ollut 2000-luvulla muistini mukaan vain yksissä häissä 2001. Tuolloin olin sulhasen bestmanina tämän pyynnöstä, kyseessä oli yksi lapsuusvuosieni parhaista kavereista. Polttarivaihe sisälsi kohdallani alkoholinkin juontia muun ohessa, mutta bestmanin hommassa oli kohtalaisesti vastuuta ja hommaa, joten itse häätilanteessa en olisi missään tapauksessa voinut kiskaista mitään perskänniä.
Enkä olisi kiskaissut vaikka olisin voinutkin, sillä otin bestmanin velvollisuuteni vakavasti enkä taatusti olisi vaarantanut ystäväni suurta päivää sillä, että en olisi ollut skarppina ja selvin päin. Loppuillasta taisin muutaman paukun ottaa ja toki häämaljat, mutta siinä se.
Yleiset juhlat ovat aina pakkopullaa, oli kyse sitten häistä, kastajaisista, rippijuhlista, ylioppilasjuhlista tai hautajaisista. Toki riippuu aina kohteesta. Koen velvollisuudekseni osallistua riittävän läheisen ihmisen juhliin jos se ei kohtuutonta ole (esimerkiksi Turun ulkopuolelle matkustaminen hääjuhlaan olisi kohtuutonta) ja kunnioittaa heidän pyyntöään osallistua tapahtumaan, oli se mikä tahansa edellämainituista, mutta harvoin niistä mitään lystinpitoa saa. Hautajaisista nyt ainakaan.
Vaikka koen formaalit juhlatilaisuudet lähinnä tylsänä velvollisuutena, se ei silti tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään parhaani ja tinkimään tarvittaessa omasta viihtyvyydestäni jotta juhlan kohde saisi päivästään parhaalla tavalla irti. Siis jos kyse on läheisestä ihmisestä eikä "sisäpiirin" ulkopuolisesta. Avoliitossa aikoinani ollessani jouduin ikäväkseni osallistumaan turhan moneen sellaiseen tapahtumaan, jotka olivat sekä pakkopullaa että sellaisten ihmisten juhlia, jotka eivät merkinneet minulle juuri mitään.
Sellaiset juhlat olivat ja ovat kaikkein pahimpia. Joku exän veljen lapsen kastajaistilaisuus oli täysin turha. Pakkokasteet saisi muutenkin kieltää, ne ovat vielä tekopyhempiä kuin kirkkohäät. Ei vauvalla ole omaa tahtoa ja halua liittyä seurakunnan jäseneksi, kysytään asiaa sitten uudestaan vaikka rippikouluiässä (jolloin saa rahaa siitä kun ottaa konfirmaation, vain voidakseen erota kirkosta täysi-ikäisenä).