Naisasiat

[Wod]

Kunhan et vaan satu paikalle huonoon aikaan ja ettei tyypeillä ole joku juttu siellä makkarin puolella kesken ;)..jos "kaverilla" on vähääkään suunnitelmiasi muijasi suhteen, niin voit vain kuvitella mitä tapahtuu teidän riidellessä tai tullessa kännissä kotiin yms..

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.

Oletko muuten tietoinen (ja ovatko he?) että todennäköisesti Kela luokittelee heidät lähtökohtaisesti avopuolisoiksi? Avopuolison tulot voivat vaikuttaa esim. asumistukeen ja joihinkin muihin sosiaalietuuksiin.

En ole tietoinen ja en tiedä ovatko hekään.

 

[V-G-]

ManU-veli Wod: Kerrothan sitten minkälainen heebo tämä "kaveri" oli; olen vilpittömän kiinnostunut mm. ulkonäöstä ja harrastuksista sekä siitä, vaikuttaako tämä "bi-seksuaalisuus" todellisuudelta vai onko tuulesta temmattu vakuuttelutarina... Mikäli se onkin 190 senttinen komea mieslääkäri, tennisässä ja puhuu sujuvasti ruotsia, ranskaa, saksaa ja (mikä pahinta) espanjaa tai italiaa, en usko että tilanne voi olla sun hallinnassa kaikkina aikoina. Toivon toki parasta!

 

[Trenchtown]

Hän sanoi, että nämä molemmat ovat etsineet asuntoa yksinkin jo tovin, mutta ei löydy ja siksi tämä ratkaisu. En siis ollut itse ihan kartalla.

Oikeastaan hieno homma, ettet ollu ihan kartalla, koska tässähän nyt tuli ilmi se että ovat kämppää kumpikin tahoillaan etsineet. Hieno homma. Joko mimmi on täysi sosiopaatti (mihin en usko) tai sitten tuo heidän asumisjärjestelynsä on ihan aidosti harkittu ja parhaaksi vaihtoehdoksi todettu. Tuo Kelahomma kannattaa selvittää, kun lähtökohtaisesti heidät tosiaan luetaan avopariksi. Ja vaikka miten toimittaa kämpästä pohjapiirrustuksen, jossa on kummankin omat huoneet jne. merkitty, niin sekään ei välttämättä riitä valtiota vakuuttamaan.

 

[Jippo]

Palaan kiusallani vielä tähän Niemisten ero -teemaan. En siksi, että se olisi yksittäisenä tapahtumana erityisen kiinnostava, vaan siksi, että lehtijutuista saatavista vaikutelmista voi juontaa ihan järkevää keskustelua nykyajasta ja parisuhteista.

Nyt aloitteellinen osapuoli Veera on antanut asiasta kommentteja ja mun aiemmin kertomaa vaikutelmaa nuo kommentit vahvistavat.

Tässä siis juttu: Toni Niemisest eroava Veera: Ero on monisyinen asia - Viihde - Viihdeuutiset - Ilta-Sanomat

Hakematta tulee mieleen, että pikkulapsivaiheen jälkeen naisella on tullut jonkinlainen katkeruus arkea kohtaan, kun mies viihtyy töissä ja oma arki tuntuu raskaalta. Samalla kirjailijan uran myötä on päästy piireihin, joissa arki unohtuu ja mies alkaa tuntua rajoitteelta. Kaikki on siis entisellään, mutta ihan ok ei enää kelpaa, kun kirjailijapiirit tuntuvat houkuttelevilta.

Tämä sitaatti on mielestäni aika lailla puhdasta "I'm worth it" -kamaa:

Veera Nieminen: "Olen tullut koko ajan enemmän ja enemmän oman tien kulkijaksi. Iän kanssa tulee tarve tehdä omia juttuja."

Ja edelleen, "omia juttuja" saa ja pitää tehdä, mutta onhan se väärin rikkoa perhe sen takia, kun vähän haaveista tinkimällä ja realistisella elämänotteella niitä asioita saisi mahdutettua arkeen.

 

[pakki3000]

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.


En ole tietoinen ja en tiedä ovatko hekään.

Tottahan toki näin. Toki hieman sinisilmäistä ja kuuluu ilmeisesti teidän nuoreen ikään. Vaikka tosiaan muijasi olisi kuinka vain kaveria, niin luultavasti toisella osapuolella on aina jotain taka-ajatuksia edes jollain tasolla. Kuitenkin alkoholi ja heikko hetki saattavat saada aika monenkin ihmisen tekemään jotain mitä muuten ei tekisi, mutta asuminen yhdessä vain lisää tuota tsäänssiä. Sitten saat kuunnella niitä selityksiä..kuulostaa aika järkyttävän paskalta järjestelyltä oikeasti, mutta tämä tästä :D

 

[Carlos]

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.

Itsellä oli joskus vähän vastaava tapaus, tapailin yhtä nuorta naista joka oli ollut pitkään "kaveri" jonkun miespuolisen kanssa, ja olivat joskus ajat sitten sopineet menevänsä yhdessä viikoksi matkalle. Ja halusivat siis silti mennä vaikka vähän niinkun oltiinkin seurustelun alkuvaiheessa.

No vähemmän "yllättäen" sitten siellä reissussa tapahtui yhtä ja toista ja takaisin tulikin sitten ihan pariskunta. Aavistelin jo etukäteen pahaa, vitutti vaan kun en silloin heti sanonut että "mene vaan sinne reissulle ja älä enää soittele, moikka".

Tässä haisee jotenkin vastaava kuvio. En tiedä onko se jotenkin tyypillinen parikymppisille naisille, mutta itse en koskisi kyllä pitkällä tikullakaan. Joka tapauksessa tuosta asumisjärjestelystä tulee niin hallitseva asia mahdollisesti alkavaa suhdettanne, että itse ainakaan kolmantena pyöränä tuskin voit muuta ajatellakaan. Joka tarkoittaa sitä että et pysty nauttimaan olostasi yhtään, koko ajan joku kaihertaa mieltä, väkisinkin se tulee paljon puheeksi, nainen sitten suuttuu kun olet mustasukkainen, ja lopulta sinulle kerrotaan että "ei tää oikeen toimi, mulla on nyt niin paljon kaikkea ja koska sä et ole valmis hyväksymään tätä blaablaablaa.."

Tee miten parhaaksi näet, mutta minä antaisin kyllä "mulla on nyt niin paljon kaikkea & en ole nyt valmis sitoutumaan" -kortin heti ensi tilassa. Se tuleva kämppis ainakin muuttaa kämppään helpon tuheron kuva silmissä, on tyttö sitten millä mielin tahansa.

Ja voit vielä miettiä asiaa vaikka toisinpäin, hyväksyisikö sinun tyttöystäväsi sitä että muuttaisit yhteen jonkun naispuolisen kaverin kanssa, ilman mitään sen erityisempää syytä? No ihan varmasti ei hyväksyisi. Tuskin hyväksyisi edes sitä että pidät aktiivisesti yhteyttä johonkin naispuoliseen kaveriin. Samalla mitalla takaisin. Naiset ovat jo normi-olosuhteissakin riittävän vaikeita ja pirullisia olentoja, puhumattakaan sitten vielä että tämmöisen mega-säädön keskellä niitä kestäisi.

Can't live with them - can live without them. Oma variaationi. Ja juu, asun naisen kanssa. Itse asiassa kolmen naisen kanssa. Tai oikeastaan viiden jos ollaan ihan tarkkoja. Onneksi meitä poikiakin on sentään 2+1, muuten tulisi hulluksi.

 

[MustatKortit]

En puhu nyt nimimerkki Wodin tilanteesta yksittäistapauksena, mutta itse en kyllä tuntisi oloani hyväksi, mikäli naisystäväni asuisi jonkun toisen miehen kanssa yhdessä, olivat he sitten kuinka "frendejä" hyvänsä.

Lieneekö epäluuloni siitä johtuvaa, että valtaosa naispuolisista "kaveri"suhteistani on ennemmin tai myöhemmin johtanut visiittiin sänkykamarin puolella.

Varmasti moni tyrmää mielipiteeni täysin, mutta mielestäni miehen ja naisen on todella vaikeaa olla vain kavereita. En siis sano mahdotonta, mutta erittäin vaikeaa joka tapauksessa.

 

[Alamummo]

Hakematta tulee mieleen, että pikkulapsivaiheen jälkeen naisella on tullut jonkinlainen katkeruus arkea kohtaan, kun mies viihtyy töissä ja oma arki tuntuu raskaalta. Samalla kirjailijan uran myötä on päästy piireihin, joissa arki unohtuu ja mies alkaa tuntua rajoitteelta. Kaikki on siis entisellään, mutta ihan ok ei enää kelpaa, kun kirjailijapiirit tuntuvat houkuttelevilta.

Tämä sitaatti on mielestäni aika lailla puhdasta "I'm worth it" -kamaa:

Veera Nieminen: "Olen tullut koko ajan enemmän ja enemmän oman tien kulkijaksi. Iän kanssa tulee tarve tehdä omia juttuja."

Ja edelleen, "omia juttuja" saa ja pitää tehdä, mutta onhan se väärin rikkoa perhe sen takia, kun vähän haaveista tinkimällä ja realistisella elämänotteella niitä asioita saisi mahdutettua arkeen.

Tyhmää spekuloida asialla, josta ei tiedä mitään. Oletan, että Niemiset eivät ole avautuneet sinulle eronsa taustoista, vaan perustat käsityksesi puhtaasti mediasta lukemaasi.

Toni Nieminen on onnistunut aika mukavasti tekemään itsestään tässä casessa uhrin, mutta veikkaan totuuden olevan jossain välimaastossa.

Voin kertoa sinulle, että ihminen todella muuttuu vuosien kuluessa ja voin sanoa itsestänikin että I'm not the man I used to be. Seurustelin aikoinani vuosikausia huippu-urheilijan kanssa ja se tarkoitti sitä, että omat asiat oli laitettava sivuun miehen urheilu-uran takia. Suhde loppui muihin asioihin kuin tähän, mutta vasta sen jälkeen, kolmekymppisenä, minäkin tajusin voivani tehdä asioita oman pään mukaan. Itseni tuntien ja näin parikymmentä vuotta myöhemmin asiaa funtsiessa voi olla, että suhteemme olisi myöhemmin loppunut siihen, että olisin väsynyt aina tekemään miehen juttujen mukaan.

 

[Jippo]

Tyhmää spekuloida asialla, josta ei tiedä mitään. Oletan, että Niemiset eivät ole avautuneet sinulle eronsa taustoista, vaan perustat käsityksesi puhtaasti mediasta lukemaasi.

Näin kyllä, yritin toki korostaa sitä, että puhun vain vaikutelmista. Enkä muutenkaan tarkoittanut analysoida varsinaisesti tätä nimenomaista tapausta, kun sen detaljeista ei voi tietää.

Ja muuttuuhan ihminen, mut mihin suuntaan... Tuossa päästäänkin ehkä siihen oleellisimpaan kysymykseen.

Jos joku asia on ollut vuosikausia tietyllä tavalla, ja se alkaa kypsymisen/muuttumisen myötä "ärsyttää", niin mikä on oikea toimintamalli? Onko oikein räjähtää ns. "puskista" sille kumppanille ja saman tien erota perusteena, että "vuosikaudet ollut tätä paskaa". Vai kenties yrittää saada asiat kuntoon huomioiden osapuolissa ja suhteen arjessa tapahtuneet muutokset.

Väitän, että tuota ekaa vaihtoehto nähdään entistä yleisemmin hyväksyttävänä vaihtoehtona juuri tuon itsetunnon yliboostaamisen vuoksi. Ja itse olisin vahvasti tuon jälkimmäisen kannalla.

Eihän nämä Niemisilläkään varmasti ole näin yksioikoisia juttuja, mutta kommenteista löydän kyllä perusteita hypoteesille, että vähän tuonsuuntaistakin saattaa olla takana.

 

[TQoFE]

Jos joku asia on ollut vuosikausia tietyllä tavalla, ja se alkaa kypsymisen/muuttumisen myötä "ärsyttää", niin mikä on oikea toimintamalli? Onko oikein räjähtää ns. "puskista" sille kumppanille ja saman tien erota perusteena, että "vuosikaudet ollut tätä paskaa". Vai kenties yrittää saada asiat kuntoon huomioiden osapuolissa ja suhteen arjessa tapahtuneet muutokset.

Mistä sinä tiedät, ettei jälkimmäisellä tavalla ole Niemisilläkin tehty? Siitä, että Toni sanoo mediassa, että ero oli yllätys? Eron jälkeen miehetkin osaavat varsin hyvin selitellä eroa julkisesti itselleen edullisella tavalla ja heittäytyä uhrin rooliin. Minäkin olen ihan aitiopaikalta nähnyt, kuinka eron jälkeen mies nyyhkii, että muija petti ja jätti, mutta sujuvasti unohtaa mainita olleensa itse väkivaltainen toistuvasti.

Aivan hyvin Veerakin on voinut jo vuosikaudet sanoa kotona, mikä mättää ja minkä haluaa muuttuvan, mutta minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut.

Koko asialla spekuloiminen on typerää, koska me emme tiedä.

 

[scholl]

Seurustelin aikoinani vuosikausia huippu-urheilijan kanssa ja se tarkoitti sitä, että omat asiat oli laitettava sivuun miehen urheilu-uran takia.

toi on ihan bs:ää. Mitään ei ole pakko laittaa, jos ei laita. Mielestäni parisuhteet ovat vanhanaikaisia juttuja, eivätkä sovi enää 2000 luvulle. Keskeinen ongelma on se, että liikaa asioita halutaan tehdä yhdessä, jolloin ne eivät suju ja tulee tehtyä turhia asioita, useimmiten naisen vaatimuksesta. Keskeinen ongelma on yhdessä asuminen. Jos asunnot olisivat erikseen niin kumpikin tekisi itselleen tärkeitä asioita ja sitä turhanpäiväistä höttöä ei olisi ollenkaan. Yhteinen aikakin käytettäisiin hyvin ja omat puolet tehdään sitten miten itse halutaan tehdä. Jos joku haluaa hinkata asuntoaan kaiken vapaa-ajan niin hinkatkoon, toiselle voi riittää siivous pari kertaa vuodessa tai se, että siivooja käy joskus.

 

[Wod]

ManU-veli Wod: Kerrothan sitten minkälainen heebo tämä "kaveri" oli;

Nyt on nähty. Kaveri oli minua vähän pidempi (n.185cm). Ulkoinen olemus mikä tuli ekana mieleen oli homohtava. Mitään homoja siis minulla ei ole vastaan. Semmoinen kaikkien naisten kaveri ja käsittääkseni tällä heebolla niitä naiskavereita riittää. Harrastuksista en tiedä. Silmiin ei katsonut, kun käteltiin. Vaikutti muutenkin aika ujolta verrattuna siihen, että itellä tapana heittää kaikkea läppää vaikka en edes tunne tyyppiä. Eikä tainnut mikään kielimieskään olla.

Oikeastaan hieno homma, ettet ollu ihan kartalla, koska tässähän nyt tuli ilmi se että ovat kämppää kumpikin tahoillaan etsineet. Hieno homma. Joko mimmi on täysi sosiopaatti (mihin en usko) tai sitten tuo heidän asumisjärjestelynsä on ihan aidosti harkittu ja parhaaksi vaihtoehdoksi todettu.

Joo siis kyllä tässä pieni rauha itselle tuli, että sitä on etsitty eikä heti muuteta yhteen.

Tottahan toki näin. Toki hieman sinisilmäistä ja kuuluu ilmeisesti teidän nuoreen ikään. Vaikka tosiaan muijasi olisi kuinka vain kaveria, niin luultavasti toisella osapuolella on aina jotain taka-ajatuksia edes jollain tasolla.

Niinpä. Kyllä täällä varmaan sinäkin saat hyvät naurut, kun tulen (toivottavasti en) kertomaan, että tässä kävi niinkuin moni arvelikin. Ja tämähän on hyvin mahdollista. Olen nyt kummiskin päättänyt katsoa tämän kortin ja paska loppuhan tässä voi olla, en minä sitä kielläkkään.

Itsellä oli joskus vähän vastaava tapaus, tapailin yhtä nuorta naista joka oli ollut pitkään "kaveri" jonkun miespuolisen kanssa, ja olivat joskus ajat sitten sopineet menevänsä yhdessä viikoksi matkalle. Ja halusivat siis silti mennä vaikka vähän niinkun oltiinkin seurustelun alkuvaiheessa.

Joo onhan tässä samat elementit toki ilmassa. Tosin tuo matka olisi kyllä liian kova paikka itelle. Siihen leikkiin en lähtisi. Jotenkin vaikeata, että sinkku mies lähtisi oman tyttöystävänsä kanssa vähän bilettämään ulkomaille. Kyllähän siinä tietää miten käy. Niin voi tässäkin käydä toki, mutta niin...

En puhu nyt nimimerkki Wodin tilanteesta yksittäistapauksena, mutta itse en kyllä tuntisi oloani hyväksi, mikäli naisystäväni asuisi jonkun toisen miehen kanssa yhdessä, olivat he sitten kuinka "frendejä" hyvänsä.

Lieneekö epäluuloni siitä johtuvaa, että valtaosa naispuolisista "kaveri"suhteistani on ennemmin tai myöhemmin johtanut visiittiin sänkykamarin puolella.

Joo mietin, että jos ottaisin tänne jonkun asumaan naispuolisen henkilön niin olisihan se pirun vaikeaa. Koska ei itselläkään naiskaveruudet kyllä ikinä ole toimineet. Aina se päättyy jotenki siihen, että löytää samasta sängystä. Aika harvinaista itselle, että olisin jonkun mimmin kanssa hemmetin hyviä kavereita ja viettäisi aikaa kahdestaan. Siksi niitä ei paljon olekkaan.

 

[MustatKortit]

Joo mietin, että jos ottaisin tänne jonkun asumaan naispuolisen henkilön niin olisihan se pirun vaikeaa. Koska ei itselläkään naiskaveruudet kyllä ikinä ole toimineet. Aina se päättyy jotenki siihen, että löytää samasta sängystä. Aika harvinaista itselle, että olisin jonkun mimmin kanssa hemmetin hyviä kavereita ja viettäisi aikaa kahdestaan. Siksi niitä ei paljon olekkaan.

(boldaus oma)

Niin, tämä johtuu siitä, että niiden miespuolisten, "oikeiden" frendien kanssa on paljon hauskempaa tehdä kaikkia niitä juttuja, mitä hyvät ystävät tekevät: puhua naisista, urheilla, penkkiurheilla, pelata änäriä jne mistä nyt sitten ikinä sattuukin tykkäämään.

Oma tyttöystäväni on ehkä hivenen innostunut Ässistä viimeisen parin vuoden aikana (heh, gloryhunter), mutta kyllä silti mieluiten katson matsit itsekseni tai jonkun hyvän Patasydän-ystävän kanssa.

Naisten kanssa voi sitten tehdä niitä muita asioita, mitä ainakaan minä en frendieni kanssa puuhaile. Esimerkiksi ottaa vaatteet pois.

 

[Wod]

Niin, tämä johtuu siitä, että niiden miespuolisten, "oikeiden" frendien kanssa on paljon hauskempaa tehdä kaikkia niitä juttuja, mitä hyvät ystävät tekevät: puhua naisista, urheilla, penkkiurheilla, pelata änäriä jne mistä nyt sitten ikinä sattuukin tykkäämään.

Oma tyttöystäväni on ehkä hivenen innostunut Ässistä viimeisen parin vuoden aikana (heh, gloryhunter), mutta kyllä silti mieluiten katson matsit itsekseni tai jonkun hyvän Patasydän-ystävän kanssa.

Naisten kanssa voi sitten tehdä niitä muita asioita, mitä ainakaan minä en frendieni kanssa puuhaile. Esimerkiksi ottaa vaatteet pois.

Niin totta. Toki varmasti monilla ihmisillä toimii tämmöinen kaveruus, että nainen on miehen hyvä kaveri ja toistepäin ja että vietetään aikaa. Ei se kaikilla toki. Entinen tyttöystävä oli kova Real Madrid fani, mutta ei se silti ollut sama asia hänen kanssaan katsoa matsia kun jätkäporukalla. Toki kivaa se oli, mutta ei itselle sama asia. Kyllä itseltä löytyy yksi hyvä naispuolinen kaveri, mutta silloin kun hän seurusteli niin meinasi kyllä kun kaksin jäätiin nii aina olla jotain sähköä ilmassa. Yleensä kun näen hänet olemme porukalla liikenteessä (miehiä ja naisia). Toki kaveruus on ollut jo kuihtumassa tovin, koska hän asuu muualla nykyään. Näin.

 

[lapa78]

Naisten kanssa voi sitten tehdä niitä muita asioita, mitä ainakaan minä en frendieni kanssa puuhaile. Esimerkiksi ottaa vaatteet pois.

Hahaa, jätkä ei käy saunailloissa. Sä oot tOssun alla. Kysy ens kerralla nätimmin. Toisaalta, voithan sä olla myös porilainen?

 

[Magenta]

Olisikohan kanssaforumisteilla vastaavia kokemuksia ja neuvoja seuraavasta tilanteesta:

Tapailin yhtä kivaa naikkosta tuossa vuosi takaperin reilun pari kuukautta. Hän oli fiksu, ulkoisesti miellyttävä ja monissa asioissa ihannenaiseni. Kivaa oli ja aloin huomaamaan myös itsessäni ihastumisen merkkejä. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin huomaamaan lähinnä negatiivisia asioita hänessä, jotka sinänsä eivät olleet mitään kovin vakavia. En silloinkaan täysin käsittänyt omaa ajatuksenjuoksuani asian suhteen, mutta tosiaan pistin sitten homman poikki tuon parin kuukauden jälkeen. Tämä ei ollut ensimmäinen vastaava kerta, oikeastaan jokaisen orastavan suhteen olen pistänyt poikki lyhyen ajan jälkeen sen jälkeen kun edellisestä pitkästä suhteesta erosin - ja tuo ero oli melko rankka.

Nyt jostain syystä tämä nainen on kummitellut mielessäni jo pidemmän aikaa ja pistinkin hänelle viestiä Facebookin kautta ensimmäistä kertaa vuoteen. En asiaa sen enempää miettinyt, mutta tilanne on nyt johtanut siihen, että näemme perjantai-iltana eikä tarvitse olla rakettitieteilijä arvatakseen mihin tuo helposti johtaa, koska molemmat olemme sinkkuja (vastapuolella muutaman kuukauden tapailu meni poikki vähän aikaa sitten). Tiedän, että aiheutin tälle naiselle vuosi sitten surua ja mielipahaa pistäessäni poikki enkä haluaisi joutua vastaavaa tekemään uudestaan. Mutta samalla kiinnostaa kovasti, että josko tuo vuodentakainen "ero" oli ennenaikainen ja väärin perustein tehty ja tästä voisi sittenkin tulla jotain. Olen sen verran analysoinut itseäni, että jonkinlainen sitoutumiskammo on tullut kehitettyä muutaman pitkän ja hankalan suhteen jälkeen.

Harvoinpa sitä tulee foorumeilla kyseltyä neuvoja ihmissuhteissa, mutta tilanne on sen verran kinkkinen, että mielipiteet kiinnostaa. Mitä tekisitte minun tilanteessani?

 

[lapa78]

...
Harvoinpa sitä tulee foorumeilla kyseltyä neuvoja ihmissuhteissa, mutta tilanne on sen verran kinkkinen, että mielipiteet kiinnostaa. Mitä tekisitte minun tilanteessani?

Enpä osaa mitään kummempia neuvoja osaa antaa, mutta ole naiselle rehellinen. Kerro miksi laitoit suhteen viimeksi poikki. Kerro myös naiselle sama minkä kirjoitit viestiisi, eli että on kaunis yms. Kerro myös sitoutumiskammostasi, jos sinulla sellainen on? Tämä kaikki tietysti sillä edellytyksellä, että haluat muutakin kuin halkaista villaa muutaman kerran.

Eli kerro asioista rehellisesti ja ole oma itsesi.

 

[Flip#51]

Magentalle: Vähän jaksan epäillä, että ne sinun mielestäsi negatiiviset asiat siitä mihinkään ovat muuttuneet vuoden aikana. Tunnistan sinänsä fiilikset, että joku vanhempi keissi, jonka päättyminen aikanaan ei ole haitannut ollenkaan (tai on jopa päättynyt omasta aloitteesta), alkaakin kiinnostaa uudelleen. Sitä funtsii, että olihan se mimmi ihan kiva ja näyttää laittaneen itsestään söpön kuvan Facebookiin, miksen siis taas kyselisi kuulumisia. Ylempänä neuvottiin olemaan rehellinen ja komppaan sitä. Itse saisin olla aika varma uudelleen lämmenneistä tunteistani ennen kuin ottaisin yhteyttä mimmiin, jonka kanssa olen joskus pistänyt jonkinlaisen jutun poikki ja joka moisesta on mielensä pahoittanut. Melko nilkki fiilis tulisi lämpätä tilanne uudestaan vain viheltääkseen pelin jälleen poikki. Jotain epämääräisemmin päättyneitä säätöjä on ehkä helpompi kaivaa naftaliinista kuin sellaisia, joissa jommallekummalle "ero" on tuottanut mielipahaa.

 

[Snakster]

Harvoinpa sitä tulee foorumeilla kyseltyä neuvoja ihmissuhteissa, mutta tilanne on sen verran kinkkinen, että mielipiteet kiinnostaa. Mitä tekisitte minun tilanteessani?

Miksi se pitää tietää etukäteen? Eikö riitä, että menet reippain ja rennoin mielin kaffelle ja korkeintaan varustaudut riittävällä määrällä varmuusvälineitä? Katselet sitten lauantaina tarkemmin, mikä on tilanne.

Ei tää niin vaikeeta voi olla.

 

[Sistis]

Ei tää niin vaikeeta voi olla.

Naisasiat ovat siinäkin mielessä hankala aihe vinkkien kysymiselle, että jokainen tilanne on totaalisen yksilöllinen. Toki monessa tapauksessa voi ihmisillä olla samanlaisia kokemuksia, joiden perusteella voidaan jotain ennustaa tapahtuvan, ja sen perusteella voi jotain suuntaa-antavaa neuvoa myös antaa. Mutta erittäin paljon tapahtuu myös sellaista, joka ei menekään niin kuin kenties enemmistö olisi voinut olettaakin. Siksi kannattaa seurata enemmän omaa vaistoa. Oli se sitten oikeassa tai ei. Se on kuitenkin se, jolla pitäisi olla paras käry tilanteesta. Ja jos ei ole, se ehkä oppii sitten jotain...

 

[Magenta]

Kiitoksia vain inputista täältä suunnalta. Päätin lähteä perjantaille avoimin mielin ilman sen kummempaa stressiä asiasta. Vakaana aikomuksena oli kuitenkin välttää suurempaa fyysistä kontaktia, mutta kas kummaa. Alkoholi+fyysinen vetovoima ja kemia = epäonnistunut vakaa aikomus. Puolustuksekseni on kuitenkin sanottava, että en ollut itse se aloitteellisempi osapuoli. Katsotaan nyt mitä tästä seuraa vai seuraako mitään, mutta ainakin Facebookin kautta on alkanut viestiä tippumaan jatkuvasti perjantain jälkeen.

Nyt pistän omat ajatukset kasaan ja en lähde ollenkaan juttuun mukaan, jos yhtään epäilyttää, sillä en halua tätä naisihmistä enää enempää loukata.

 

[Perateutti]

Joo-o. Meille tuli työpaikan kassalle tossa muutama kuukausi sitten uusi naispuolinen työntekijä. Punertavahiuksiset naiset aina ollut yksi heikko kohta, joten kyllähän setuli samantien noteerattua. Alkuun moikkailin häntä töissä kun satuttiin törmäämään. Nyt on sitten eka leffailta takana ja kyllähän hän on ihan selväksi tehnyt kiinostuksensa(Facebookissa ja eilen kun illan lopuksi pyysi pusuja). Mä olen kyllä semmonen, ehkä harvinaislaatusempi kaveri, että jos joku nainen kiinnostaa enemmän, niin haluan edetä mahdollisimman rauhallisesti. Eli mitään petihommia ei harrastettu.
Ongelma on kuitenkin se, että hänellä on ilmeisesti poikaystävä. Sen käsityksen olen saanut ja on hän sen itsekin maininnut. Maksoin meille leffaliput ennen kuin hän saapui paikalle ja nainen oli hämillään siitä. Totesi etteihän nämä mitkään treffit ole, mutta leffassa oltiin kyllä ihan nenät vastakkain. Mitä helvettiä? Kertooko se siitä, että hän on vain niin kovin kiinnostunut meikäläisestä, ettei halunnut sitä heti kertoa. Vaikeasti tavoiteltava jne. Asia jäi askarruttamaan, koska jos tästä jotakin tulee, niin olenko mä seuraavaksi sen nykyisen poikaystävän roolissa? Ollaan siis molemmat 22-vuotiaita.

Facebookissa on hyvin selväksi tehty myös ihastuminen. Adjektiivit "kiehtova, hyvännäköinen ja mielenkiintoinen" ovat kolahtaneet inboxiini useamman kerran. Viime yönä ei oikein uni kuulemma tullut. Vatsassakin tuntuu omituiselta. Tietää ratsastustaustani(:D) ja haluaa että vien tädin tallilleni heppailemaan. Mitä se hänen poikaystävänsä sen aikaa tekee? Todettakoon, että olen itsekin hiton kiinnostunut hänestä, mutten ole sitä ihan samalla tavalla kertonut.

Mulla on vähän sama homma kuin yllä kirjoittavalla, nilittäin jonkun asteen sitoutumiskammo. Parin kuukauden tapailun jälkeen olen yleensä myös huomannut niitä pieniä negatiivisia asioita naisessa, joista ei sitten pääse yli. Yhtään pidempää suhdetta ei nuoresta iästä huolimatta ole ollut. Tykkään käydä baareissa juhlimassa ja naisen saanti hitrate on varmaan yli 60%. Se on myös nostanut rimaa alkaa tapailla vakituisesti jotakuta, kun tietää että vedessä on niin paljon kaloja mun vieheelle.

Mitä mun pitäis tehdä? Ajattelin kysyä naiselta tarkemman analyysin poikaystävästään. Ehkä avautua mun patoutuneesta sitoutumiskammosta. Mennä terapiaan!?

 

[scholl]

Maksoin meille leffaliput ennen kuin hän saapui paikalle ja nainen oli hämillään siitä. Totesi etteihän nämä mitkään treffit ole

Mitä merkitystä sillä onko treffit vai eikö? Se on kätevämpää, että yksi hakee ne liput, jolloin ei tarvitse mennä tuntia ennen. Toinen voi antaa rahaa myöhemmin tai maksaa jotain muuta kuten juomia.

Mitä mun pitäis tehdä?

Antaa sille mahdollisuus maksaa velkansa.

 

[Perateutti]

Mitä merkitystä sillä onko treffit vai eikö? Se on kätevämpää, että yksi hakee ne liput, jolloin ei tarvitse mennä tuntia ennen. Toinen voi antaa rahaa myöhemmin tai maksaa jotain muuta kuten juomia.

Ajatus oli välttää tilanne jossa ollaan yhdessä siinä jonossa ja molemmat miettii mielessään kuka maksaa, mutta kumpikaan ei saa sanottua sanaa kyseisestä asiasta. 12 euroa ei onneksi kaatanut talouttani. Hän lupasi kustantaa seuraavan leffan.

Odotan vielä vastausta kysymykseen, että mitä se kertoo tästä naisesta, kun on jonkinlainen poikaystävä ja tapailee samalla minua?

 

[mikse]

Odotan vielä vastausta kysymykseen, että mitä se kertoo tästä naisesta, kun on jonkinlainen poikaystävä ja tapailee samalla minua?

Tässä voi olla montakin muuttujaa, mutta tyhmä kysymyshän toi on. Muijahan on tällä hetkellä ainakin jonkinsortin kusipää näillä tiedoilla ja kukaan ei varmasti haluaisi olla nykyisen vielä toistaiseksi voimassaolevan saappaissa.