Naisasiat

[Kumielvis]

Tänään erottiin vajaan puolentoista vuoden pääasiassa hyvin onnellisesta ja ihanasta parisuhteesta ja sattuu aivan perkeleesti. Olin itse jättävä osapuoli ja sattuu kyllä vitusti enemmän ku tulla jätetyksi. Tää on tosi hankala ja monimutkanen juttu mut lähinnä oon ihan eksyksissä oman pään suhteen en tiiä mitä ajattelen tunnen tiiän. Nyt on vaan hajalla. On ollu pitkää vähän hankalaa, sit kaiken piti mennä paremmin, pilasin kaiken, kaiken piti taas mennä paremmin ja kaikki hajoskin käsiin. Pakko purkaa oloa jotenkin niin miksei tännekin, ystävä tulee onneks kohta kylään nii ei tarvii olla yksin, sekin auttaa.

 

[TQoFE]

Voihan se syy olla yksin asumisen pelko. Opiskeluaikoina kuulin ajoittain tuttavilta (naisilta) kommenttia, että kämppis PITÄÄ olla. Eivät kysymälläkään silti tarkemmin avanneet, että miksi.

Tällainen ei ole normaalia.

Kyllä aikuisen ihmisen on pystyttävä asumaan yksin. Useimmat terveet aikuiset jopa nauttivat siitä.

 

[pernaveikko]

Sanoit suoraan sen mikä mullekin tuli ekana mieleen. Ja tosiaan jos yhteisasumisen edes yksi plussapuoli ei ole rahan säästyminen, niin miksi oi miksi kukaan haluaisi muuttaa tuossa tilanteessa kämppiksen kanssa asumaan ja vieläpä niin, että ei ole (käsittääkseni) edes yrittänyt hakea omaa asuntoa.

Nyt myös vähän malttia tähän arvosteluun. Suomessa kimppa-asuminen muuten kuin koulussa ei kuulu kulttuuriin, mutta sitä tapahtuu todella paljon.

Tiedän tämän siksi, että avioeron jälkeen olin siinä tilanteessa. Mistä sen oman kämpän löytää, jos ei aivan keskellä metsää kiinnosta asua? Kimppakämpän taas löytää netistä parissa päivässä samalla lailla kuin homopornosuhteen.

Nyt on oma asunto ja en enää koskaan halua asua kimppasirkuksessa. Tokihan tuo saattaa johtaa nussimiseen ja kaiketi johtaakin, mutta syyt miksi tuohon lähdetään voivat olla moninaiset.

 

[Musta Nuoli]

Tällainen ei ole normaalia.

Kyllä aikuisen ihmisen on pystyttävä asumaan yksin. Useimmat terveet aikuiset jopa nauttivat siitä.

Ihmeen yleistä tuo silti tuntuu olevan. Minäkin tiedän tapauksen, jossa samassa asunnossa asuu kiihkeästi yhdessä oleva nuoripari - ja kolmas pyörä, kämpän alkuperäinen vuokralainen. Kyseessä siis mies. Lisäksi tämä henkilö on ollut romanttisesti kiinnostunut tästä naiskämppiksestään, mutta kuitenkin sitten sallinut sen, että kämppään otetaan asumaan naisen poikaystävä.

Omituisuutensa ja käytäntönsä itse kullakin, mutta ei tulisi kyllä minulle kuuloonkaan, että ottaisin asuntooni kämppikseksi nuoren naisen, jota himoitsisin mutta joka olisi antanut pakit ja/tai kaverikortin. Hyvin vaivaannuttavia tilanteitahan tuosta tulisi, enkä kokisi kotiani enää omakseni, jos siellä asustaisi nainen, jota himoitsisin mutta jolta en ikinä saisi. Sellainen tilannehan muistuttaisi jo pitkään jatkunutta parisuhdetta.

Puhumattakaan siitä, että tähän omaan (vuokra-)asuntoon otettaisiin sitten asumaan vielä joku nuori siilitukkainen könsikäs, joka panisi tätä nuorta naista suurella antaumuksella. Ellei tuosta saa sitten jotain perverssin kieroa mielihyvää, kun kuuntelee jatkuvaa voihketta ja litinää viereisestä huoneesta ja nuuhkii seksin tuoksua kanki kovana mutta mieli katkerana.

Toivottavasti ei tuo tilanne räjähdä käsistä ja päädy mihinkään Alibiin. Siellä niitä kämppis-tapauksia muutenkin on jatkuvasti, ja niihin liittyy yleensä alkoholin liikakäyttö ja noin 47 puukoniskua sen jälkeen, kun kämppis alkaa riittävästi vituttamaan tai tämä on "tuijottanut mun naista, saatana".

 

[Palstalegenda]

Tuntematta tapausta, en ota kantaa siihen, onko tuo keskusteltun aiheena oleva nainen ihastunut tulevaan kämppikseensä. En keskity tuohon aspektiin ollenkaan, siitä kirjoittaminen olisi silkkaa arvailua.

Kyllähän ihmisyhteisölle on ollut kautta vuosituhansien paljon normaalimpaa asua yhdessä, kuin möllöttää itsetietoisena omassa luolassaan. Etelä-Euroopassa asutaan paljon harvemmin yksin. Opiskeluaika siellä saatetaan hyvin usein asua vanhempien luona. Tässä kohtaa osa jo nauraa päässään, että, se onkin noloa. He sitten vastapainoksi hieman säälien katsovat niitä, jotka asuvat yksin. Afrikassa asutaan vielä harvemmin yksin. Jossain Aasiassa on porukkaa niin paljon, että miten siellä niin yksin asuisi.

Tokihan tämä aiheena oleva suomalainen nuori nainen on suomalainen, mutta kaikki eivät tee asioita, kuten "normaali" suomalainen tekee. Joku ei kannata Suomen maajoukkuetta, joku ei tykkää asua yksin. Meitä on moneen junaan, ja osa mieluummin yksityisautoilee.

 

[Bigmouth]

Tällainen ei ole normaalia.

Kyllä aikuisen ihmisen on pystyttävä asumaan yksin. Useimmat terveet aikuiset jopa nauttivat siitä.

Harva 19-20 vuotias on aikuinen vaikka kaljaa kaupasta ostaa saakin.

Muutenkin yleistyksenä tuo on aika rankka. Kotoa muutto on monelle henkisesti rankka paikka, joten on tavallaan luonnolistakin jos sitä tahdotaan hieman pehmittää muuttamalla ensin soluun tai muuten kämppiksen kanssa.

 

[BOL]

Tällainen ei ole normaalia.

Kyllä aikuisen ihmisen on pystyttävä asumaan yksin. Useimmat terveet aikuiset jopa nauttivat siitä.

Jos kysymyksessä on parikymppiset nuoret, jotka muuttavat ensimmäistä kertaa omilleen, asiassa ei ole mitään epänormaalia. Mun mielestä on täysin normaalia, että muutetaan nuorina kämppiksen kanssa ja kokeillaan siipiä. Siinä voi yksi ja toinenkin silmä avautua ja elämästä oppii yhtä ja toista. Voi tehdä jopa nykyajan kermapersejunnuille hyvääkin nähdä muitakin tapoja elää kuin omansa. Niin hyvässä kuin pahassa.

Siitä olen samaa mieltä, että jossain vaiheessa ihmisen tulisi asua ihan yksikseenkin, mutta ei välttämättä vielä tuossa elämänvaiheessa.

Mitä tulee Wodin "ongelmaan", sanoisin, että sulla ei ole paljon vaihtoehtoja. Olette seurustelleet pari viikkoa, etkä ole tavannutkaan tätä tulevaa kämppistä vielä. Minkä ihmeen takia tyttöystäväsi pitäisi muuttaa suunnitelmiaan? Muuttuisiko mikään olennaisesti, jos tyttö asuisi jo tämän toisen pojan kanssa? Sanoisitko, että hän ei voi asua jatkossa enää saman katon alla, koska te olette nyt yhdessä? Sun pitää luottaa siihen, että tyttö haluaa olla sun kanssasi huolimatta asuinkuvioistaan. Mitä väliä sillä on, onko kämppis mies vai nainen, jos he todella ovat vain kämppiksiä? Itse ainakin pitäisin omista suunnitelmistani kiinni ja antaisin asioiden mennä omalla painollaan.

Asioilla on tapana järjestyä ja mustat sukat kannattaa unohtaa tai koko suhteella ei ole mitään tulevaisuutta.

 

[TQoFE]

Kotoa muutto on monelle henkisesti rankka paikka, joten on tavallaan luonnolistakin jos sitä tahdotaan hieman pehmittää muuttamalla ensin soluun tai muuten kämppiksen kanssa.

Jäin näemmä aika yksin mielipiteeni kanssa :)

Pysyn silti kannassani ja lisään vielä, että aika huonosti on asiat jos kotoa muuttaminen on henkisesti rankka paikka. Tai ehkä jopa liian hyvin, mikäli selviytyminen arjessa ilman kädestäpitäjää on vaikeaa tai rankkaa.

Siinä voi yksi ja toinenkin silmä avautua ja elämästä oppii yhtä ja toista. Voi tehdä jopa nykyajan kermapersejunnuille hyvääkin nähdä muitakin tapoja elää kuin omansa. Niin hyvässä kuin pahassa.

Nykyajan kermapersejunnuille tekee hyvää myös oppia tekemään asiat ihan itse :)

 

[Trenchtown]

Sen verran kommentoin, että nykynuorisolla kotoa lähteminen voi ilmeisesti olla vaikea paikka ja tätä voikin käyttää ihan validina perusteluna kimppa-asumiselle, mutta luulisi, että sen voisi poikaystävälleen ilmoittaa suoraan, jotta tämän ei tarvitsisi ihmetellä meininkiä. Kun niin ei ole tehty, saattaa tuollainen joissakin herättää epäilyksiä, vaikka kaikkien kohdalla asia ei tietenkään ole niin.

Tuollahan Wod jo aiemmin kertoi mimmin perusteluista, eikä siellä sanallakaan tullut esille yksinasumisen pelkääminen. Toki tämä saattaa silti olla homman nimi, en sitä kiellä. Edelleen vaan ihmettelen, että miksei siitä voi avoimesti puhua suhteensa toiselle osapuolelle. Toinen asia on sitten se, että saattaahan se olla vaikeaa löytää yksiötä, mutta luottaako mimmi siinä sitten pelkkiin kuulopuheisiin, kun ei ole käsittääkseni edes yrittänyt etsiä kämppää.

-edit-

Mistä sen oman kämpän löytää, jos ei aivan keskellä metsää kiinnosta asua? Kimppakämpän taas löytää netistä parissa päivässä samalla lailla kuin homopornosuhteen.

En tiedä ymmärsinkö nyt viestisi väärin, mutta eihän tämä tyttö ole muuttamassa mihinkään "valmiiseen" kimppakämppään, jollaisia kyllä löytää netistä suhteellisen helposti. Yleisesti ottaen kolmioita (ainakin oletan vähintään kolmion olevan kyseessä) on kyllä enemmän vapaana kuin yksiöitä, eli jos tarkoitit sitä, niin pahoitteluni väärinymmärryksestä.

 

[pernaveikko]

Pysyn silti kannassani ja lisään vielä, että aika huonosti on asiat jos kotoa muuttaminen on henkisesti rankka paikka. Tai ehkä jopa liian hyvin, mikäli selviytyminen arjessa ilman kädestäpitäjää on vaikeaa tai rankkaa.

Tätä jäin itsekin miettimään. Siis millä tavalla henkisesti raskasta muuttaa pois? Muistan erittäin hyvin, kun sain kaverin äidiltä oman yksiön avaimet. Se tunne, että tämä on nyt tämä suuri maailma mistä isot pojat aina puhuivat.

En tiedä ymmärsinkö nyt viestisi väärin, mutta eihän tämä tyttö ole muuttamassa mihinkään "valmiiseen" kimppakämppään, jollaisia kyllä löytää netistä suhteellisen helposti. Yleisesti ottaen kolmioita (ainakin oletan vähintään kolmion olevan kyseessä) on kyllä enemmän vapaana kuin yksiöitä, eli jos tarkoitit sitä, niin pahoitteluni väärinymmärryksestä.

Et ymmärtänyt väärin, mutta tilanne saattaa silti olla se, että oman kämpän löytäminen on niin vaikeaa ja siksi kannattaa liittoutua. Isoja asuntoja on tarjolla enemmän kuin pieniä.

 

[Wod]

Täällähän on keskustelua käyty. Otinkin asian eilen esiin tyttöystäväni kanssa. Hän sanoi, että nämä molemmat ovat etsineet asuntoa yksinkin jo tovin, mutta ei löydy ja siksi tämä ratkaisu. En siis ollut itse ihan kartalla. Kerroin omat tuntemukset sitten, kun tyttö saapui tänne. Tyttö oli ainakin innoissaan siitä, että minä alan käymään sielläkin ja ei vain jumiteta täällä. Vaikutti ainakin aidosti innostuneelta ja toki miksei olisi. Kun aloin puhumaan tästä aiheesta tyttö oli ajatellut, että mitä alan sanomaan ja että vedänkö erokortin esille, joka ei tosin ollut tarkoitus. Puhuimme sitten pari tuntia koko aiheesta ja ainakin itselle jäi hyvä olo siitä.

Kämppiksen tulen näkemään varmaan ihan lähiaikoina. Tyttöystävä ainakin haluaa kovasti, että näkisin tämän hänen kaverinsa koska on siis hänelle niin hyvä kaveri. Jotenkin itselle tuli ainakin parempi olo toistaiseksi. Niin ja en minä tätä voi estää, enkä haluaisikaan koska tätä seurustelua on niin vähän takana, että kyllä se sitten olisi siinä jos tästä teen suuren ongelman. Tässä vaiheessa on mentävä päivä kerrallaan, koska en haluaisi millään tätä päättä vaan aidosti testata että miten tässä käy. Näillä siis mennään.

EDIT: Täytyy kyllä lisätä, että on sitä ollut tyhmä entisissä suhteissa, joita siis pari takana. Jos vanha minä olisi tässä jutussa niin tuskin olisin puhunut yhtään mitään. Kyllä vaan puhumalla saa selvitettyä niin paljon. Naurettavaa sinänsä, että näin yksinkertaista ajatusta ei ole entisissä suhteissa tajunnut. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

 

[pakki3000]

Täällähän on keskustelua käyty. Otinkin asian eilen esiin tyttöystäväni kanssa. Hän sanoi, että nämä molemmat ovat etsineet asuntoa yksinkin jo tovin, mutta ei löydy ja siksi tämä ratkaisu. En siis ollut itse ihan kartalla. Kerroin omat tuntemukset sitten, kun tyttö saapui tänne. Tyttö oli ainakin innoissaan siitä, että minä alan käymään sielläkin ja ei vain jumiteta täällä. Vaikutti ainakin aidosti innostuneelta ja toki miksei olisi. Kun aloin puhumaan tästä aiheesta tyttö oli ajatellut, että mitä alan sanomaan ja että vedänkö erokortin esille, joka ei tosin ollut tarkoitus. Puhuimme sitten pari tuntia koko aiheesta ja ainakin itselle jäi hyvä olo siitä.

Kämppiksen tulen näkemään varmaan ihan lähiaikoina. Tyttöystävä ainakin haluaa kovasti, että näkisin tämän hänen kaverinsa koska on siis hänelle niin hyvä kaveri. Jotenkin itselle tuli ainakin parempi olo toistaiseksi. Niin ja en minä tätä voi estää, enkä haluaisikaan koska tätä seurustelua on niin vähän takana, että kyllä se sitten olisi siinä jos tästä teen suuren ongelman. Tässä vaiheessa on mentävä päivä kerrallaan, koska en haluaisi millään tätä päättä vaan aidosti testata että miten tässä käy. Näillä siis mennään.

EDIT: Täytyy kyllä lisätä, että on sitä ollut tyhmä entisissä suhteissa, joita siis pari takana. Jos vanha minä olisi tässä jutussa niin tuskin olisin puhunut yhtään mitään. Kyllä vaan puhumalla saa selvitettyä niin paljon. Naurettavaa sinänsä, että näin yksinkertaista ajatusta ei ole entisissä suhteissa tajunnut. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Kunhan et vaan satu paikalle huonoon aikaan ja ettei tyypeillä ole joku juttu siellä makkarin puolella kesken ;)..jos "kaverilla" on vähääkään suunnitelmiasi muijasi suhteen, niin voit vain kuvitella mitä tapahtuu teidän riidellessä tai tullessa kännissä kotiin yms..

 

[tomageeni]

Tässä nyt parisen viikkoa seurustelua takana ja hyvin menee. Tosin tyttöystävä on nyt muuttamassa kaverinsa (mies) kanssa yhteiseen asuntoon.

Oletko muuten tietoinen (ja ovatko he?) että todennäköisesti Kela luokittelee heidät lähtökohtaisesti avopuolisoiksi? Avopuolison tulot voivat vaikuttaa esim. asumistukeen ja joihinkin muihin sosiaalietuuksiin.

 

[Wod]

Kunhan et vaan satu paikalle huonoon aikaan ja ettei tyypeillä ole joku juttu siellä makkarin puolella kesken ;)..jos "kaverilla" on vähääkään suunnitelmiasi muijasi suhteen, niin voit vain kuvitella mitä tapahtuu teidän riidellessä tai tullessa kännissä kotiin yms..

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.

Oletko muuten tietoinen (ja ovatko he?) että todennäköisesti Kela luokittelee heidät lähtökohtaisesti avopuolisoiksi? Avopuolison tulot voivat vaikuttaa esim. asumistukeen ja joihinkin muihin sosiaalietuuksiin.

En ole tietoinen ja en tiedä ovatko hekään.

 

[V-G-]

ManU-veli Wod: Kerrothan sitten minkälainen heebo tämä "kaveri" oli; olen vilpittömän kiinnostunut mm. ulkonäöstä ja harrastuksista sekä siitä, vaikuttaako tämä "bi-seksuaalisuus" todellisuudelta vai onko tuulesta temmattu vakuuttelutarina... Mikäli se onkin 190 senttinen komea mieslääkäri, tennisässä ja puhuu sujuvasti ruotsia, ranskaa, saksaa ja (mikä pahinta) espanjaa tai italiaa, en usko että tilanne voi olla sun hallinnassa kaikkina aikoina. Toivon toki parasta!

 

[Trenchtown]

Hän sanoi, että nämä molemmat ovat etsineet asuntoa yksinkin jo tovin, mutta ei löydy ja siksi tämä ratkaisu. En siis ollut itse ihan kartalla.

Oikeastaan hieno homma, ettet ollu ihan kartalla, koska tässähän nyt tuli ilmi se että ovat kämppää kumpikin tahoillaan etsineet. Hieno homma. Joko mimmi on täysi sosiopaatti (mihin en usko) tai sitten tuo heidän asumisjärjestelynsä on ihan aidosti harkittu ja parhaaksi vaihtoehdoksi todettu. Tuo Kelahomma kannattaa selvittää, kun lähtökohtaisesti heidät tosiaan luetaan avopariksi. Ja vaikka miten toimittaa kämpästä pohjapiirrustuksen, jossa on kummankin omat huoneet jne. merkitty, niin sekään ei välttämättä riitä valtiota vakuuttamaan.

 

[Jippo]

Palaan kiusallani vielä tähän Niemisten ero -teemaan. En siksi, että se olisi yksittäisenä tapahtumana erityisen kiinnostava, vaan siksi, että lehtijutuista saatavista vaikutelmista voi juontaa ihan järkevää keskustelua nykyajasta ja parisuhteista.

Nyt aloitteellinen osapuoli Veera on antanut asiasta kommentteja ja mun aiemmin kertomaa vaikutelmaa nuo kommentit vahvistavat.

Tässä siis juttu: Toni Niemisest eroava Veera: Ero on monisyinen asia - Viihde - Viihdeuutiset - Ilta-Sanomat

Hakematta tulee mieleen, että pikkulapsivaiheen jälkeen naisella on tullut jonkinlainen katkeruus arkea kohtaan, kun mies viihtyy töissä ja oma arki tuntuu raskaalta. Samalla kirjailijan uran myötä on päästy piireihin, joissa arki unohtuu ja mies alkaa tuntua rajoitteelta. Kaikki on siis entisellään, mutta ihan ok ei enää kelpaa, kun kirjailijapiirit tuntuvat houkuttelevilta.

Tämä sitaatti on mielestäni aika lailla puhdasta "I'm worth it" -kamaa:

Veera Nieminen: "Olen tullut koko ajan enemmän ja enemmän oman tien kulkijaksi. Iän kanssa tulee tarve tehdä omia juttuja."

Ja edelleen, "omia juttuja" saa ja pitää tehdä, mutta onhan se väärin rikkoa perhe sen takia, kun vähän haaveista tinkimällä ja realistisella elämänotteella niitä asioita saisi mahdutettua arkeen.

 

[pakki3000]

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.


En ole tietoinen ja en tiedä ovatko hekään.

Tottahan toki näin. Toki hieman sinisilmäistä ja kuuluu ilmeisesti teidän nuoreen ikään. Vaikka tosiaan muijasi olisi kuinka vain kaveria, niin luultavasti toisella osapuolella on aina jotain taka-ajatuksia edes jollain tasolla. Kuitenkin alkoholi ja heikko hetki saattavat saada aika monenkin ihmisen tekemään jotain mitä muuten ei tekisi, mutta asuminen yhdessä vain lisää tuota tsäänssiä. Sitten saat kuunnella niitä selityksiä..kuulostaa aika järkyttävän paskalta järjestelyltä oikeasti, mutta tämä tästä :D

 

[Carlos]

Joo en tosiaan tiedä, että onko tällä kaverilla jotain suunitelmia. Eikai tässä ole paljon niitä vaihtoehtoja ja muuta tehdä, kuin luottaa. Eikai se sitten oikeesti minun kanssa halunnut olla, jos näin pääsee käymään tai jotain.

Itsellä oli joskus vähän vastaava tapaus, tapailin yhtä nuorta naista joka oli ollut pitkään "kaveri" jonkun miespuolisen kanssa, ja olivat joskus ajat sitten sopineet menevänsä yhdessä viikoksi matkalle. Ja halusivat siis silti mennä vaikka vähän niinkun oltiinkin seurustelun alkuvaiheessa.

No vähemmän "yllättäen" sitten siellä reissussa tapahtui yhtä ja toista ja takaisin tulikin sitten ihan pariskunta. Aavistelin jo etukäteen pahaa, vitutti vaan kun en silloin heti sanonut että "mene vaan sinne reissulle ja älä enää soittele, moikka".

Tässä haisee jotenkin vastaava kuvio. En tiedä onko se jotenkin tyypillinen parikymppisille naisille, mutta itse en koskisi kyllä pitkällä tikullakaan. Joka tapauksessa tuosta asumisjärjestelystä tulee niin hallitseva asia mahdollisesti alkavaa suhdettanne, että itse ainakaan kolmantena pyöränä tuskin voit muuta ajatellakaan. Joka tarkoittaa sitä että et pysty nauttimaan olostasi yhtään, koko ajan joku kaihertaa mieltä, väkisinkin se tulee paljon puheeksi, nainen sitten suuttuu kun olet mustasukkainen, ja lopulta sinulle kerrotaan että "ei tää oikeen toimi, mulla on nyt niin paljon kaikkea ja koska sä et ole valmis hyväksymään tätä blaablaablaa.."

Tee miten parhaaksi näet, mutta minä antaisin kyllä "mulla on nyt niin paljon kaikkea & en ole nyt valmis sitoutumaan" -kortin heti ensi tilassa. Se tuleva kämppis ainakin muuttaa kämppään helpon tuheron kuva silmissä, on tyttö sitten millä mielin tahansa.

Ja voit vielä miettiä asiaa vaikka toisinpäin, hyväksyisikö sinun tyttöystäväsi sitä että muuttaisit yhteen jonkun naispuolisen kaverin kanssa, ilman mitään sen erityisempää syytä? No ihan varmasti ei hyväksyisi. Tuskin hyväksyisi edes sitä että pidät aktiivisesti yhteyttä johonkin naispuoliseen kaveriin. Samalla mitalla takaisin. Naiset ovat jo normi-olosuhteissakin riittävän vaikeita ja pirullisia olentoja, puhumattakaan sitten vielä että tämmöisen mega-säädön keskellä niitä kestäisi.

Can't live with them - can live without them. Oma variaationi. Ja juu, asun naisen kanssa. Itse asiassa kolmen naisen kanssa. Tai oikeastaan viiden jos ollaan ihan tarkkoja. Onneksi meitä poikiakin on sentään 2+1, muuten tulisi hulluksi.

 

[MustatKortit]

En puhu nyt nimimerkki Wodin tilanteesta yksittäistapauksena, mutta itse en kyllä tuntisi oloani hyväksi, mikäli naisystäväni asuisi jonkun toisen miehen kanssa yhdessä, olivat he sitten kuinka "frendejä" hyvänsä.

Lieneekö epäluuloni siitä johtuvaa, että valtaosa naispuolisista "kaveri"suhteistani on ennemmin tai myöhemmin johtanut visiittiin sänkykamarin puolella.

Varmasti moni tyrmää mielipiteeni täysin, mutta mielestäni miehen ja naisen on todella vaikeaa olla vain kavereita. En siis sano mahdotonta, mutta erittäin vaikeaa joka tapauksessa.

 

[Alamummo]

Hakematta tulee mieleen, että pikkulapsivaiheen jälkeen naisella on tullut jonkinlainen katkeruus arkea kohtaan, kun mies viihtyy töissä ja oma arki tuntuu raskaalta. Samalla kirjailijan uran myötä on päästy piireihin, joissa arki unohtuu ja mies alkaa tuntua rajoitteelta. Kaikki on siis entisellään, mutta ihan ok ei enää kelpaa, kun kirjailijapiirit tuntuvat houkuttelevilta.

Tämä sitaatti on mielestäni aika lailla puhdasta "I'm worth it" -kamaa:

Veera Nieminen: "Olen tullut koko ajan enemmän ja enemmän oman tien kulkijaksi. Iän kanssa tulee tarve tehdä omia juttuja."

Ja edelleen, "omia juttuja" saa ja pitää tehdä, mutta onhan se väärin rikkoa perhe sen takia, kun vähän haaveista tinkimällä ja realistisella elämänotteella niitä asioita saisi mahdutettua arkeen.

Tyhmää spekuloida asialla, josta ei tiedä mitään. Oletan, että Niemiset eivät ole avautuneet sinulle eronsa taustoista, vaan perustat käsityksesi puhtaasti mediasta lukemaasi.

Toni Nieminen on onnistunut aika mukavasti tekemään itsestään tässä casessa uhrin, mutta veikkaan totuuden olevan jossain välimaastossa.

Voin kertoa sinulle, että ihminen todella muuttuu vuosien kuluessa ja voin sanoa itsestänikin että I'm not the man I used to be. Seurustelin aikoinani vuosikausia huippu-urheilijan kanssa ja se tarkoitti sitä, että omat asiat oli laitettava sivuun miehen urheilu-uran takia. Suhde loppui muihin asioihin kuin tähän, mutta vasta sen jälkeen, kolmekymppisenä, minäkin tajusin voivani tehdä asioita oman pään mukaan. Itseni tuntien ja näin parikymmentä vuotta myöhemmin asiaa funtsiessa voi olla, että suhteemme olisi myöhemmin loppunut siihen, että olisin väsynyt aina tekemään miehen juttujen mukaan.

 

[Jippo]

Tyhmää spekuloida asialla, josta ei tiedä mitään. Oletan, että Niemiset eivät ole avautuneet sinulle eronsa taustoista, vaan perustat käsityksesi puhtaasti mediasta lukemaasi.

Näin kyllä, yritin toki korostaa sitä, että puhun vain vaikutelmista. Enkä muutenkaan tarkoittanut analysoida varsinaisesti tätä nimenomaista tapausta, kun sen detaljeista ei voi tietää.

Ja muuttuuhan ihminen, mut mihin suuntaan... Tuossa päästäänkin ehkä siihen oleellisimpaan kysymykseen.

Jos joku asia on ollut vuosikausia tietyllä tavalla, ja se alkaa kypsymisen/muuttumisen myötä "ärsyttää", niin mikä on oikea toimintamalli? Onko oikein räjähtää ns. "puskista" sille kumppanille ja saman tien erota perusteena, että "vuosikaudet ollut tätä paskaa". Vai kenties yrittää saada asiat kuntoon huomioiden osapuolissa ja suhteen arjessa tapahtuneet muutokset.

Väitän, että tuota ekaa vaihtoehto nähdään entistä yleisemmin hyväksyttävänä vaihtoehtona juuri tuon itsetunnon yliboostaamisen vuoksi. Ja itse olisin vahvasti tuon jälkimmäisen kannalla.

Eihän nämä Niemisilläkään varmasti ole näin yksioikoisia juttuja, mutta kommenteista löydän kyllä perusteita hypoteesille, että vähän tuonsuuntaistakin saattaa olla takana.

 

[TQoFE]

Jos joku asia on ollut vuosikausia tietyllä tavalla, ja se alkaa kypsymisen/muuttumisen myötä "ärsyttää", niin mikä on oikea toimintamalli? Onko oikein räjähtää ns. "puskista" sille kumppanille ja saman tien erota perusteena, että "vuosikaudet ollut tätä paskaa". Vai kenties yrittää saada asiat kuntoon huomioiden osapuolissa ja suhteen arjessa tapahtuneet muutokset.

Mistä sinä tiedät, ettei jälkimmäisellä tavalla ole Niemisilläkin tehty? Siitä, että Toni sanoo mediassa, että ero oli yllätys? Eron jälkeen miehetkin osaavat varsin hyvin selitellä eroa julkisesti itselleen edullisella tavalla ja heittäytyä uhrin rooliin. Minäkin olen ihan aitiopaikalta nähnyt, kuinka eron jälkeen mies nyyhkii, että muija petti ja jätti, mutta sujuvasti unohtaa mainita olleensa itse väkivaltainen toistuvasti.

Aivan hyvin Veerakin on voinut jo vuosikaudet sanoa kotona, mikä mättää ja minkä haluaa muuttuvan, mutta minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut.

Koko asialla spekuloiminen on typerää, koska me emme tiedä.

 

[scholl]

Seurustelin aikoinani vuosikausia huippu-urheilijan kanssa ja se tarkoitti sitä, että omat asiat oli laitettava sivuun miehen urheilu-uran takia.

toi on ihan bs:ää. Mitään ei ole pakko laittaa, jos ei laita. Mielestäni parisuhteet ovat vanhanaikaisia juttuja, eivätkä sovi enää 2000 luvulle. Keskeinen ongelma on se, että liikaa asioita halutaan tehdä yhdessä, jolloin ne eivät suju ja tulee tehtyä turhia asioita, useimmiten naisen vaatimuksesta. Keskeinen ongelma on yhdessä asuminen. Jos asunnot olisivat erikseen niin kumpikin tekisi itselleen tärkeitä asioita ja sitä turhanpäiväistä höttöä ei olisi ollenkaan. Yhteinen aikakin käytettäisiin hyvin ja omat puolet tehdään sitten miten itse halutaan tehdä. Jos joku haluaa hinkata asuntoaan kaiken vapaa-ajan niin hinkatkoon, toiselle voi riittää siivous pari kertaa vuodessa tai se, että siivooja käy joskus.

 

[Wod]

ManU-veli Wod: Kerrothan sitten minkälainen heebo tämä "kaveri" oli;

Nyt on nähty. Kaveri oli minua vähän pidempi (n.185cm). Ulkoinen olemus mikä tuli ekana mieleen oli homohtava. Mitään homoja siis minulla ei ole vastaan. Semmoinen kaikkien naisten kaveri ja käsittääkseni tällä heebolla niitä naiskavereita riittää. Harrastuksista en tiedä. Silmiin ei katsonut, kun käteltiin. Vaikutti muutenkin aika ujolta verrattuna siihen, että itellä tapana heittää kaikkea läppää vaikka en edes tunne tyyppiä. Eikä tainnut mikään kielimieskään olla.

Oikeastaan hieno homma, ettet ollu ihan kartalla, koska tässähän nyt tuli ilmi se että ovat kämppää kumpikin tahoillaan etsineet. Hieno homma. Joko mimmi on täysi sosiopaatti (mihin en usko) tai sitten tuo heidän asumisjärjestelynsä on ihan aidosti harkittu ja parhaaksi vaihtoehdoksi todettu.

Joo siis kyllä tässä pieni rauha itselle tuli, että sitä on etsitty eikä heti muuteta yhteen.

Tottahan toki näin. Toki hieman sinisilmäistä ja kuuluu ilmeisesti teidän nuoreen ikään. Vaikka tosiaan muijasi olisi kuinka vain kaveria, niin luultavasti toisella osapuolella on aina jotain taka-ajatuksia edes jollain tasolla.

Niinpä. Kyllä täällä varmaan sinäkin saat hyvät naurut, kun tulen (toivottavasti en) kertomaan, että tässä kävi niinkuin moni arvelikin. Ja tämähän on hyvin mahdollista. Olen nyt kummiskin päättänyt katsoa tämän kortin ja paska loppuhan tässä voi olla, en minä sitä kielläkkään.

Itsellä oli joskus vähän vastaava tapaus, tapailin yhtä nuorta naista joka oli ollut pitkään "kaveri" jonkun miespuolisen kanssa, ja olivat joskus ajat sitten sopineet menevänsä yhdessä viikoksi matkalle. Ja halusivat siis silti mennä vaikka vähän niinkun oltiinkin seurustelun alkuvaiheessa.

Joo onhan tässä samat elementit toki ilmassa. Tosin tuo matka olisi kyllä liian kova paikka itelle. Siihen leikkiin en lähtisi. Jotenkin vaikeata, että sinkku mies lähtisi oman tyttöystävänsä kanssa vähän bilettämään ulkomaille. Kyllähän siinä tietää miten käy. Niin voi tässäkin käydä toki, mutta niin...

En puhu nyt nimimerkki Wodin tilanteesta yksittäistapauksena, mutta itse en kyllä tuntisi oloani hyväksi, mikäli naisystäväni asuisi jonkun toisen miehen kanssa yhdessä, olivat he sitten kuinka "frendejä" hyvänsä.

Lieneekö epäluuloni siitä johtuvaa, että valtaosa naispuolisista "kaveri"suhteistani on ennemmin tai myöhemmin johtanut visiittiin sänkykamarin puolella.

Joo mietin, että jos ottaisin tänne jonkun asumaan naispuolisen henkilön niin olisihan se pirun vaikeaa. Koska ei itselläkään naiskaveruudet kyllä ikinä ole toimineet. Aina se päättyy jotenki siihen, että löytää samasta sängystä. Aika harvinaista itselle, että olisin jonkun mimmin kanssa hemmetin hyviä kavereita ja viettäisi aikaa kahdestaan. Siksi niitä ei paljon olekkaan.