Naisasiat

[mjr]

Panzerfaustin listaan voisi lisätä myös sen varattu-aspektin: Jos kumppani on sinut tavatessaan varattu, mutta tovin päästä valmis jättämään entisensä sinun takiasi, tulee todennäköisesti ja helposti vastaava tilanne myös sinun kohdallasi, hän on tarvittaessa valmis myös jättämään sinut kun uusi tyyppi tulee muotiin.

Muuten loistava lista, tosin yhden kymmenestä ominaisuudesta saattaa pystyä katselemaan sormiensa läpi. Useampi vastaava ominaisuus: rupeaa ajan kanssa jyrsimään ukkelia.

Enpä tiedä, tuollaisista listoista tulee mieleen joku työhaastattelu - rasti ruutuun ja lopuksi ynnätään plussat ja miinukset. Voisi kuvitella että rakkaus iskee vähän kuin lekalla päähän ja voi rakastua täysin sopimattomaan tai hienot kriteerit täyttämättömään ihmiseen. Tietysti se ei ole rationaalista eikä hyödyn maksimointia, mutta olen jotenkin kuvitellut, että siinä se rakkauden ydin juuri on, sen hienous ja pelottavuus: ettei ole käsijarru päällä ja että saattaa mennä metsään täydellä vauhdilla, ilman mitään kontrollia.

 

[Tommy]

Panzerfaustin listaan voisi lisätä myös sen varattu-aspektin: Jos kumppani on sinut tavatessaan varattu, mutta tovin päästä valmis jättämään entisensä sinun takiasi, tulee todennäköisesti ja helposti vastaava tilanne myös sinun kohdallasi, hän on tarvittaessa valmis myös jättämään sinut kun uusi tyyppi tulee muotiin.

Aivan, ja tästähän oli tehty "tutkimuskin" että tälläisistä suhteista eroon päätyy peräti 90 % missä molemmilla on tavatessaan ollut aikaisemmat suhteet. No, toisaalta on tuo 1/10 isompi mahdollisuus kuin voittaa Lotossa.

 

[Osmo Rapeli]

Enpä tiedä, tuollaisista listoista tulee mieleen joku työhaastattelu - rasti ruutuun ja lopuksi ynnätään plussat ja miinukset. Voisi kuvitella että rakkaus iskee vähän kuin lekalla päähän ja voi rakastua täysin sopimattomaan tai hienot kriteerit täyttämättömään ihmiseen. Tietysti se ei ole rationaalista eikä hyödyn maksimointia, mutta olen jotenkin kuvitellut, että siinä se rakkauden ydin juuri on, sen hienous ja pelottavuus: ettei ole käsijarru päällä ja että saattaa mennä metsään täydellä vauhdilla, ilman mitään kontrollia.

Eihän kukaan kulje tuollainen lista kädessään pitkin kämppää, tai seuraamalla rupea seuraamaan niitä ensimmäisenä yhteisenä iltana, mutta nuo ovat sellaisia pikkuasioita jotka rupeavat varsinkin pitemmän päälle tökkimään niissä suhteissa joita ei oltu tarkoitettu kestämään. Nuo tyyli- ja tunteiden näyttämisjutut lienevät eniten yksilökohtaisia, kaikki taaplaa tavallaan, mutta kaikki muut Panzerin luettelemat jutut ovat varmaa nakkia.

"Joku sanoi ettei pitäisi hikoilla kaikkia pieniä juttuja, kaikkea pientä paskaa...mutta kun asiaa tarkastelee, koko elämä on täynnä pientä paskaa! Voimme olla matkalla kadotukseen, mutta olemmepahan edellä aikataulussa!"

Aivan, ja tästähän oli tehty "tutkimuskin" että tälläisistä suhteista eroon päätyy peräti 90 % missä molemmilla on tavatessaan ollut aikaisemmat suhteet. No, toisaalta on tuo 1/10 isompi mahdollisuus kuin voittaa Lotossa.

Kyllä, ja tätä parisuhdekenoa voi pelata joka päivä eikä pelkästään lauantaisin!

 

[scholl]

Panzerfaust avasi asiallisesti pelin keskustellessa seikoista, mitkä on minimivaatimuksia kumppanille. En viitsi nyt niin tarkkaan kaikkea sellaista kaikista olennaisempia seikkoja kuten sujuvaa saksan kielen taitoa tähän laittaa, mutta laitetaan nyt jotain niin voi verrata vähän Panzerfaustin listaan:

-Pienikin epätarkkuus henkilökohtaisen hygienian kanssa. Väärä nainen.

Onko tuollaisia naisia olemassa. Olen elänyt luulossa, että naiset ovat täydellisyyden tavoittelijoita, mitä tuohon tulee.

-Jatkuva stressaaminen, huolestuminen ja masennus. Olivat näiden syyt missä tahansa, niin ei kiinnosta. Arkisista iloista pitää pystyä nauttimaan, jos ei jotain oikeasti vakavaa kriisiä ole(sairastuminen, läheisten kuolema yms).

Jännittäjistä ei tykkää kukaan. Olen samaa mieltä, että pitää olla niin rautainen itseluottamus siihen, että hommat hoituu, vaikka kaikki tehdäänkin aina paineen alla viime tingassa. Jos osaa asiansa niin hommat hoituvat.

-Ei omia harrastuksia, kavereita tai muuta parisuhteen ulkopuolista elämää. Tämä on toimimaton pelisysteemi. Pienet erot ja irtiotot pitävät suhteen virkeänä. Toki tämä vaatii luottamusta, mikä nyt on muutenkin toimivan suhteen peruskivi. Ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa vapauksia. Esim. bileistä vasta seuraavana päivänä kotiinpaluu ei voi olla arkipäiväistä, eikä ilman hyvää syytä muutenkaan hyväksyttävää toimintaa. Työmatkat on sitten eri juttu.

Totta. Pitää olla oma elämä. Muuten on riskinä, että nainen sekaantuu omaan yksityiselämääni ja alkaa nalkutus.

-Siivoton kämppä ja varsinkin sotkuinen keittiö/kylppäri/WC. Ei ole tarvetta rosterissa tälläiselle.

Mulle tollainen taas sopii ihan hyvin. On totta, että haluan allokoida tulevalle Frau schollille esim. siivouksen järjestämisen, mutta ei sillä niin väliä, kenet hän siivoajaksi tilaa. Ei ominkäsin tapahtuvaa siivousta voi vaatia, koska en oikein pysty siihen itsekään. Sinkkuaikana ei aikaa oikein edes ole, joten en ota ongelmaa siitä, jos lattialla on kasa lukemattomia Hesareita tai jotain muita pieniä juttuja.

-Luontaisen lutkan historia. Toisinsanoen puhki pantu(kumppanit sadan pinnassa) jo parikymppisenä. Hyi helvetti. Tosin, jos tämä asia ei tule koskaan puheista tai muustakaan ilmi, niin pystyn olemaan onnellisen tietämätön tälläisestäkin historiasta.

Tuskin edes liikkuvat samoissa piireissä.

-Henkilökohtaisista asioista lörpöttäminen julkisella paikalla tai juoruaminen. Kännykän ja tekstarien vakoilu. Entisistä miesystävistä jatkuva puhuminen. Monta asiaa yhdessä kohdssa, mutta kaikista monoa.

Suurin suhteen tappaja on se, että koskee toisen puhelimeen. En ymmärrä edes mistä tollainen asia on tullut esille, koska ei voi käsittää jonkun tekevän niin. Jos mulle tapahtuisi tuolla tavalla niin tekisin välittömästi rikosilmoituksen, heittäisin muijan ulos ja ryhtyisin ehkä muihinkin toimenpiteisiin. Ihmisten pitää oppia hahmottamaan paremmin sitä, mikä on kenenkin omaa.

Henkilökohtaiset asiatkaan eivät kuulu kellekään. Jos haluaisin, että yksityiselämäni olisi julkista, ottaisin yhteyttä seiskalehteen. Jos kerroin jotain asioistani muijalle niin se on luottamuksellista eli tässäkin samaa mieltä kanssasi.

-Temperamenttinen ja spontaani tunteiden näyttäminen(olivat sitten aggressiivisia tai helliä) kahden kesken ehdottomasti välttämätöntä, mutta seuraporukassa moukkamaista. Myöskin jatkuva julkisella paikalla toistuva "me ollaan pari" -käytös on rasittavaa,

Mikä toi me ollaan pari -juttu on? No onneksi ei tarvi pohtia, koska scholl ei näytä ainakaan nyyh nyyh tunteita tuolla tavalla julkisesti. Temperamenttius on hyvä. Silloin kun ihmiset tulistuvat niin leppyvät nopeasti. Sellaiset hiljaiset pitkävihaiset vässykät voi toimittaa kaatopaikalle

-Tyylitajuton(=poikamainen, liian kirjava, tätimäinen, huorahtava, epäsiisti jne) pukeutuminen. Siedän vain poikkeustapauksissa ja silloinkin pitää olla jo suhde käynnissä.

Tyyli on tärkeätä, mutta se ei saa olla liiallista hienohelmaisuutta. Ts. veneilemään ei lähdetä korkkareissa, vaan hankitaan asiaankuuluva veneilyvarustus. En myöskään katsele mitään henkkamauri-muijaa, joka väittää, ettei laatueroja ole ja ostaa joka viikko sitten uudet kuteet, vaan arvostan ihmistä, joka ymmärtää tuotemerkkien ja laadun päälle ja arvostaa niitä asioita. Sellainen joka innostuu siitä, jos scholl on ostanut jonkun kivan merkkituotteen. Tottakai siihen voi yhdistellä halvempia tuotteita, jos tahtoo, mutta sellainen kiva kokonaisuus on hyvä. Osuu sekä virallinen pukeutuminen tarvittaessa, mutta myöskin tuntee olonsa kotoiseksi rennommissa sporttikuteissa.

-Jatkuvasti asoissa myötäilevä ja ei väitä koskaan vastaan: orjamainen tylsimys. Jostain kaukosäätimen paikasta kerran illassa riidan aikaansaava: akkamainen nalkuttaja. Riidellä pitää välillä ja kunnollakin, mutta kukaan ei jaksa jatkuvaa sotimista samalla kun pitäisi leikkiä rakastunutta paria.

Naisen tärkein ominaisuus on se, että sillä on mielipiteitä. Paras mahdollinen olisi sellainen sparraaja, jolle kaikki ei menisi sukkana läpi, vaan ideat ja ajatukset mahdollisesti kypsyisivät ja paranesivat, kun pääsisi niistä kunnon keskustelua käymään. Kunnon argumenttejä kehiin.

Nalkutus on naurettavaa. En todellakaan puutu naisen tv:n kaukosäätimen paikkaan, eikä hän oman tv:ni vastaaviin detaljeihin. Taas on kyse yksityiselämästä.

Tuohon edellämainittuun listaan lisäisin muutamia seikkoja:

- ei saa olla ulkonäöltään mikään neitinäpsämainen nutturapää, ei sellainen liian kiltti higari, ei huora, eikä mitään vastaavaa, vaan pitää olla kivannäköinen, jossain määrin semisti elegantti ja naisellinen otus. Sellainen joka huomataan ja joka ottaa tilan omakseen. Ihminen joka on kokenut ja nähnyt koko pienen ikänsä ja se näkyy olemuksesta

- ajaa kivalla autolla. Ei japanilainen, vaan sellainen jossain määrin hyvä valinta. Jos ajaa kaupunkiajoa niin voihan se olla ihan hyvin joku 20ke halpa rousku kunhan ei ole vanha, eikä epäsiisti

- jos tykkää ajaa prätkää tarvittaessa niin se on ihan jees. Muutenkin pitäisi olla jonkinlainen rämäpää. En halua sellaista otusta, joka hermoilee heti, jos hyppään veneellä vaikka aallosta kymmenen metriä tai ei suostu mukaan, jos ajetaan jeteillä tai ei halua ajaa avoautolla, kun tukka menee sekaisin tms.

- olisi kiva jos diggaisi urheilla kuten hiihtää. Ei tarvi pysyä schollin beesissä, koska scholl voi joskus vetää sellaisen nihkeän laturenkisenkin jutun, mutta tyhmää se on, jos scholl aina joutuu yksikseen kaiken harrastaa. Muihinkin urheilulajeihin innostus ja mahdollinen kokeilunhalu on tärkeätä

- ei hämmästele mitään erityisesti, vaan osaa suhtautua luontevasti. Jos vien jonnekin ehkä maallikolle vaikuttavien asioiden ääreen niin on perinjuurin hävettävää, jos asioita pällistellään kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Asiallinen suhtautuminen kunniaan

- ei pelkää lentämistä eikä mitään muutakaan, vaan matkustaminen on tuttua puuhaa. Siihen kuuluu myös sellainen luonteva international minded meininki eli sopeudutaan paikkoihin, osataan kieliä, tullaan hyvin toimeen eri tilanteissa, eikä valiteta kaikesta. Opitaan uutta ja nautitaan

- ollaan porvareita. Vahva usko markkinatalouteen, individualismiin ja optimismi asioita kohtaan on tärkeätä. Ei odoteta, mitä valtio tekee meidän hyväksi, vaan uskotaan, että me tehdään hyviä juttuja, siitä tulee palkinto ja sitten nautitaan elämästä

- ei olla liian fanaattisia yhden asian naisia. Eikä varsinkaan mitään kettutyttöjä tai feministejä

- ei priosisoida mitättömiä yksityiskohtia

- itsekään en pidä siitä, että nainen on jurrissa, mutta jos päivällä käydään terdellä niin ei siinä aleta lasiin syljeskelemään, vaan otetaan luontevasti olutta tai viiniä ja hetken kuluttua aurinko on kuitenkin haihduttanut sen alkoholin, joten ei siinä kukaan jurriin tule. Se on vain osa seurustelua. Ja illalla jos mennään jonnekin niin silloin voidaan takoa vähän enemmänkin, mutta niin, ettei käytös mene häiritseväksi. Pitää osata juoda alkoholia

- henkilö, joka elää 50-luvun tyylillä ja jauhaa perheestä ja muusta skeidasta. Nyt ollaan 2000-luvulla ja nyt on aivan eri kuviot

En nyt kaikkia tärkeimpiä tähän nyt muista, mutta lisään tarpeen mukaan

 

[Ted Raikas]

Jaahas. Täällä ne pojat vaan etsiskelee naista, jonkalaista ei olekaan. Tai jos on, niin ei saa.

 

[hihhu]

Jaahas. Täällä ne pojat vaan etsiskelee naista, jonkalaista ei olekaan. Tai jos on, niin ei saa.

Ja jos saa, niin ei halua.

 

[FourForty]

Jaahas. Täällä ne pojat vaan etsiskelee naista, jonkalaista ei olekaan. Tai jos on, niin ei saa.

Kuka saa, kuka ei. Enkä nyt tarkoita että itse välttämättä saisin, mutta jokuhan ne täydelliset naisetkin nappaa.

 

[Ruutuässä]

Mielenkiintoista keskustelua ketjussa. Kaikki Panzerfaustin mainitsemat kriteerit kyllä pitävät kutinsa, samoin tämä varattu-aspeksti. Eipä kaikkia näitä juttuja ajattele, kun tapaa toisen. Mutta jälkeenpäin voi aina jossitella, että "eipä nyt sekään kriteeri täyttynyt ja siihen tämä kaatui". Lähinnä nimenomaan nämä naisen historiaan liittyvät asiat voivat olla sellaisia. Pettäjä on aina pettäjä, samoin jättäjä. Kun viimeksi aloin seurustella, tiesin, että tyttö on jättänyt entisen poikaystävänsä toisen takia. Ajattelin, ettei tätä tapahdu minulle, mutta miten kävikään.

Koko ajan sitä haluaisi löytää itselleen ihmisen, jonka kanssa kaikki natsaisi kohdalleen alusta asti ja voisi luottaa toiseen niinkuin parisuhteessa pitääkin. Mutta seurusteleminen vain seurustelemisen takia on tyhmintä, mitä voi tehdä. Mielestäni seurustelun kuuluu aina olla vakavaa ja tähdätä yhdessäoloon loppuelämäksi. Tätä ajattelua vaadin myös naiselta, jotta voin hänen kanssaan seurustella. Kaikki "ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu"- kommentit ovat tyhmiä, sillä jos ei ole valmis sitoutumaan täysillä, ei kannata alkaa seurustelemaan. Jos päädyn jonkun kanssa seurustelemaan, täytyy minun olla vakuuttunut siitä, että haluan viettää tämän ihmisen kanssa loppuelämän. Tätä ei tietenkään heti tiedä, mutta kyllä se pitäisi melko pian käydä ilmi.

Tänään tapaan entisen tyttöystäväni, kun hän hakee loput tavaransa pois. Yritän sanoa, etten osaa olla ystävä, koska tunteeni ovat niin vahvat. Parempi olla näkemättä kokonaan, kuin vain satuttaa itseään päivästä toiseen. Poissa silmistä, poissa mielestä nyt ei aivan onnistu, mutta ajan kanssa ehkä. Tuntuu pahalta heittää hukkaan kaikki muistot, mutta eipä tämä minusta kiinni ollut. Välillä menee paremmin, välillä on kova ikävä yhteistä aikaa. Yksi asia on kuitenkin varma: mitään ei saa enää takaisin.

 

[scholl]

Jaahas. Täällä ne pojat vaan etsiskelee naista, jonkalaista ei olekaan. Tai jos on, niin ei saa.

Sellaisia naisia on. Ja kyllä sellaisen saakin, jos sen oikean löytää. Ei aina kysyntä ja tarjonta voi kohdata, mutta joskus kohtaa ja silloin saa ellei lähde tinkimään.

 

[mjr]

Sellaisia naisia on. Ja kyllä sellaisen saakin, jos sen oikean löytää. Ei aina kysyntä ja tarjonta voi kohdata, mutta joskus kohtaa ja silloin saa ellei lähde tinkimään.

Scholl, minulla on vain yksi sana: Piia-Noora Kauppi. Go for it!

Itse taidan olla jonkinlainen yltiöromantikko, kun en pysty näkemään rakkautta (monet ihmissuhteet kylläkin) rationaalisena nolla-summa -pelinä. Rakkautta olen pitänyt sitä tekijänä, joka joko äärimmäisen riemullisesti tai äärimmäisen tuhoisasti ylittää kaikki rationaaliset nolla-summa -pelit. Jos ottaisin työhön rakastajatarta/kodinhoitajaa niin epäilemättä listoilla ja referensseillä olisi merkitystä. Aiempaa työkokemusta pitäisi olla, muttei liikaa, ja palkkavaatimus pitäisi olla suhteessa annettavaan palveluun. Onneksi uhkapeli on - ainakin toistaiseksi - onnistunut niin ei ole ilmoituksia sunnuntai-Hesarissa vetämässä.

 

[SergeiK]

Ei mahdu annettuihin raameihin

Scholl, minulla on vain yksi sana: Piia-Noora Kauppi. Go for it!

Herratohtori scholl taisi kirjoittaa spekseissään, että:

"ei saa olla ulkonäöltään mikään neitinäpsämainen nutturapää"

Joten se Piitusta.

 

[Ted Raikas]

Sellaisia naisia on. Ja kyllä sellaisen saakin, jos sen oikean löytää. Ei aina kysyntä ja tarjonta voi kohdata, mutta joskus kohtaa ja silloin saa ellei lähde tinkimään.

No minusta on väärin lähteä siltä pohjalta liikenteeseen, että vain ns. täydellinen kelpaa. Siinä on vaara, että huomaa jossain vaiheessa elävänsä koko elämän yksin, koska mikään ei kelvannut. Enkä tarkoita, että rima pitäisi laskea jotenkin niin, että ihan kaikki kelpaa. Ei tietenkään noin, ei minullekaan kelpaa ja käy. Lähes aina kuitenkin osuu kohdalle ihminen, jossa joku piirre tai intressi ei ole samaa maata sinun kanssasi, mutta tälläinenkin ihminen voi olla tutustumisen arvoinen. Kannattaa keskittyä niihin hyviin puoliin toisessa, eikä etsi koko ajan mahd. virheitä. Ehkä siinä samalla oppii itsekin jotain uutta ja oppii pitämään jostain, mistä ei aiemmin pitänyt ennakkoluulojen tai muiden seikkojen takia.

Täydellisyyden kaipaaminen on sikälikin epäreilua ja epärealististakin, koska meissä kaikissa on virheitä, vaikka emme sitä myöntäisikään. Emme siis täydellistä etsiessämme ole valmiita tinkimään omastamme, vaan odotamme toisen vastaavan juuri sitä kaikkea, mitä me edustamme. Hyvä vaan jos tuuri käy, että osuu eteen ihminen, joka täyttää kaikki ne odotukset/vaatimukset ja jonka kanssa ristiriitoja ei pääse syntymään. En kuitenkaan itse koskaan laskisi sen tuurin varaan.

Ehkä olen toisaalta liian vaatimaton, mutta näin asian näen.

 

[mjr]

Herratohtori scholl taisi kirjoittaa spekseissään, että:

"ei saa olla ulkonäöltään mikään neitinäpsämainen nutturapää"

Joten se Piitusta.

Se on vaan poliittisen imagon takia, mutta alla paistaa hillitön porvarillinen intohimo - ainoa on että näen schollin kyllä aika alistettuna osapuolena suhteessa, mutta muuten marriage made in heaven!

 

[Vipu]

Se on vaan poliittisen imagon takia, mutta alla paistaa hillitön porvarillinen intohimo - ainoa on että näen schollin kyllä aika alistettuna osapuolena suhteessa, mutta muuten marriage made in heaven!

Minä taas luulen, että Scholl kaipaa todellista alistajaa. Tästä herääkin vain kysymys, että onko rautarouva Thatcher vielä vapailla markkinoilla?

 

[Ruutuässä]

No minusta on väärin lähteä siltä pohjalta liikenteeseen, että vain ns. täydellinen kelpaa. Siinä on vaara, että huomaa jossain vaiheessa elävänsä koko elämän yksin, koska mikään ei kelvannut.

Olet oikeassa, mutta tiettyjen asioiden pitää olla kohdallaan, jotta kaikki voi toimia toisen kanssa. Loppuen lopuksi en tavoittele kaikkien mielestä täydellistä naista, vaan omasta mielestäni täydellistä. Sellaista, joka arvostaa minua ja rakastaa sellaisena kuin olen, eikä tekisi sellaista paskaa, jota olen saanut kokea. Sellaisen naisen löytäminen voi olla mahdotonta, mutta "turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa".

 

[Alamummo]

Herratohtori scholl taisi kirjoittaa spekseissään, että:

"ei saa olla ulkonäöltään mikään neitinäpsämainen nutturapää"

Joten se Piitusta.

Eiks Piitulla ole nykyisin lyhyet hiukset?

 

[SergeiK]

Eiks Piitulla ole nykyisin lyhyet hiukset?

Vitustako minä tiedän, mutta ainakin tuon muijan kotisivujen avaussivulla törröttää nutturakuva:

http://www.kauppi.net/

 

[Crapbag]

Tänään tapaan entisen tyttöystäväni, kun hän hakee loput tavaransa pois. Yritän sanoa, etten osaa olla ystävä, koska tunteeni ovat niin vahvat. Parempi olla näkemättä kokonaan, kuin vain satuttaa itseään päivästä toiseen. Poissa silmistä, poissa mielestä nyt ei aivan onnistu, mutta ajan kanssa ehkä. Tuntuu pahalta heittää hukkaan kaikki muistot, mutta eipä tämä minusta kiinni ollut. Välillä menee paremmin, välillä on kova ikävä yhteistä aikaa. Yksi asia on kuitenkin varma: mitään ei saa enää takaisin.

Mukana tunnelmissa, veli hyvä. Vielä viikko sitten en olisi osannut vastailla tällaiseen viestiin mitenkään, mutta nyt sattuneista syistä (oma tarina pari lehteä taaksepäin), tunteet on pinnassa täälläkin päässä.

Omalla kohdallani näen vielä valoa tunnelin päässä, koska tuntuu että mammalla on vain joku väliaikainen "vaihe", jolloin mieleen on juolahtanut jostain kumman syystä yksinelämisen kokeileminen. Olen jo muutamassa päivässä jutellut suhteestamme niin monen ihmisen kanssa, että silmäni ovat todellakin auenneet. Kavereille tililltäessä olen havahtunut, kuinka tärkeä se karkuun lähdössä oleva sydänystävä onkaan. Töissä taas elämää nähneiden konkarien valottamana olen saanut vihiä, mitkä seikat on saattaneet johtaa emännän epävarmuuteen ja tunteisiin. Ja nyt kun ajattelen asioita, olen todellakin ollut tyhmä. Kantapään kautta pitää asiat oppia ja sitä rataa. Niin ilmeisesti tässäkin kohtaa. Olen vain ollut/elellyt tulevan vaimon kanssa, olettanut että se riittää, kunhan pysyn nätisti ja olen uskollinen. Kuitenkin se naisten havittelema hellyys on osaltaan unohtunut, enkä muutenkaan ole tajunnut, että tietyt asiat ovat naiselle niinkin tärkeitä. Itse kun puhuisin mielelläni uudesta digiboksista, niin naista se ei kiinnosta paskan vertaa. Uudet verhot ym. sisustusideat taas olisi pitänyt pystyä ottamaan vastaan paremmin kuin "joo joo" tai "älä nyt hössötä" kommentein. Mutta nyt tiedän ja elämä on...ikuista uuden oppimista, kuten sanotaan. Totta puhuvat...

Eilen, kun parin päivän takaisesta kohinasta ja eropuheista on isoin pöly päässyt laskeutumaan, koettiin välillämme jotain ainutlaatuista. Emäntä tosin pitää yhä melko tiukasti kiinni siitä, että tahtoo sen pienen irtioton ja oman rauhansa, mutta itse aion teoin vakuuttaa hänet siitä, että voin todellakin tarjota kaikkea sitä, mitä olen unohtanut tietämättäni rakkaalleni antaa. Ja todellakin haluan, niin tunnen hyvin voimakkaasti. Muuten olisin kai tyytyväinen tilanteeseen ja suuntaisiin uusille markkinoille.

Sohvalla kun maattiin ja luettiin viimeisen vuoden ajalta parhaimmat keskinäiset tekstarimme puhelimestani, pystyttiin taas nauramaan. Siinä sitten jopa suuteloitiin, joka tuntui uskomattomalta. Jännittävin juttu sitten ensisuudelmamme, totta tosiaan. Nyt kun itse joutui tilanteeseen jossa pitääkin taas "jahdata" omaa emäntäänsä (ehkäpä hän sitä juuri salaa tahtookin) ja parissa päivässä on omat tunteet olleet pinnassa enemmän kuin koskaan, sitä joutui erikoisen tunteen viemäksi. Ihan kuin olisi rakastunut uudelleen.Sellaista silmiin katsomista, joka eilen syntyi, ei voi tapahtua ilman äärimmäisen vahvoja tunteita toisiaan kohtaan. Voi olla että elättelen turhaan toiveita siitä, että kaikki palaa ennalleen, mutta yritys on ainakin kova. Ja aiemmin illalla kerroin emännälle, ettei kyseessä voi olla mikään peli/leikki. Toisen tunteilla ei voi sellaista tehdä, ei perkeles.

Kävi miten kävi, tilanne on vienyt ainakin itseäni eteenpäin, ihmisenä. Tietyistä asioista pystyy nyt yhtäkkiä puhumaan, asioista jotka ei ennen itselle ole merkinneet ainakaan tietoisesti kovinkaan paljon, tai tietysti ovat olleet tärkeitä, muttei sillä tavalla. Ja vaikka oma vaimoke on joskus salaa mielessä vaihdettu johonkin hehkeämpään ja ulkoisesti pätevämpään, voin tässä ja nyt sanoa, että tähään ikään (26) pystyn toteamaan, ettei se ulkokuori lopulta ole niinkään tärkeä. Alussa se oma nainen on kuitenkin omin silmin ollut se ihanin ja kaunein, niin ei se nyt muutamassa vuodessa muutu kovinkaan radikaalisti, etenkin jos ja kun toinen pitää tarkasti huolta elämäntavoistaan ja ulkonäöstään. Haaveilu tosin on erikseen ja kukapa ei mielessään joskus matkaisi joihinkin allasbilesiin vaikkapa Jenna Jamesonin kanssa.

Mutta se jokapäiväinen yhteinen elämä, vaatii paljon enemmän. Ja siihen jokapäiväiseen yhteiseen elämiseen/olemiseen olen sydämeni mukaan löytänyt jo aikaa sitten sopivan paketin, jonka kanssa voin kuvitella pystyväni kahlaamaan elämän soissa tai vaikka mennä läpi harmaan kiven. Niinpä toivon että hän antaa minulle sen mahdollisuuden, jotta kaikki hyvä voidaan säilyttää välillämme. Tuntuu vaan tosi tyhmältä ajatukselta erota, kun takana on vain pelkkää hyvää aikaa, näitä viime viikkojen juttuja lukuunottamatta. Sillä näin hyvästä suhteesta irtoaminen jättänee liian suuren kaipuun, jota ei välttämättä koskaan pysty paikkaamaan. Aika näyttää...Se tässä pelottaa eniten, että tapahtuu virheitä, joita ei pystytä syystä tai toisesta myöhemmin korjaamaan ja sitten joudutaan jollain tapaa auttamaan toista, joka jää/joutuu vaikeuksiin elämässään. Se ajatus on karmiva, nähdä entinen elämänsä rakkaus vaikka roikkumassa jossain epämääräisessä hyypiössä, joka kohtelee häntä kaltoin. Ei saatana, se vasta hajottavaa olisi. Mutta en viitsi enempää murehtia tulevaa, kaikki energia pitää käyttää tähän hetkeen, kun paljon on vielä tehtävissä.

p.s. Täytyy pistää illalla emäntä lukemaan taas jatkoaikaa, sillä täällä tosimieskin voi avautua, täysin.

 

[mauri]

...
Omalla kohdallani näen vielä valoa tunnelin päässä, ...Olen jo muutamassa päivässä jutellut suhteestamme niin monen ihmisen kanssa, että silmäni ovat todellakin auenneet. Kavereille tililltäessä olen havahtunut, kuinka tärkeä se karkuun lähdössä oleva sydänystävä onkaan. ...Ihan kuin olisi rakastunut uudelleen.Sellaista silmiin katsomista, joka eilen syntyi, ei voi tapahtua ilman äärimmäisen vahvoja tunteita toisiaan kohtaan. Voi olla että elättelen turhaan toiveita siitä, että kaikki palaa ennalleen, mutta yritys on ainakin kova....

Ai että tuntuu hyvältä lukea kirjoitustasi, olkoonkin, että elämäntilanteenne onkin 'haasteellinen' ja monella tapaa arvoituksia täynnä, tulevaisuuden suhteen siis. Joka tapauksessa olet kyllä kadehdittavan paljon osannut analysoida tunteitasi ja toisen tunteita; joten pakko todeta toistamiseen: hyvältä tuntuu lukea ajatuksiasi.
Ja mitä tulee siihen, että asiat 'olisivat kuin ennen' - niin onko se tavoiteltavaa; nimittäin nythän on uusien tunteiden, oivallusten ja tekojen aika. Suhde nimenomaan kasvaa u u d e k s i. Siihenhän tällaiset time-out -tilanteet parhaimmillaan vie.
Aivan: meneepä asiat mihin suuntaan tahansa, olet kyllä saanut reppuun mahtavasti näkökulmia.

 

[scholl]

Olen Piitu Kaupin tavannut, eikä voisi siinä mielessä vähempää kiinnostaa. Ei millään tavalla viehättävä otus, vaikka sillä ihan fiksujakin ideoita on. Ei saakeli, älkää nyt piruja maalailko seinille. En voisi kyllä kuvitella schollin olevan myöskään alistettu missään olosuhteissa. Sen verran tinkimätön otus scholl kuitenkin on.

Omalla kohdallani näen vielä valoa tunnelin päässä, koska tuntuu että mammalla on vain joku väliaikainen "vaihe", jolloin mieleen on juolahtanut jostain kumman syystä yksinelämisen kokeileminen.

Muuttiko liian nuorena yhteen? Monesti nuorena solmitut suhteet kariutuvat, jos jää väliin se muutaman vuoden yksinelely lapsuudenkodin ja yhteenmuuttamisen välissä. Se kasvattaa ihmistä ja on erittäin tarpeellinen aika, jottei tule mitään sellaista itsenäisyyteen kykenemätöntä henkilöä.

 

[Crapbag]

Muuttiko liian nuorena yhteen? Monesti nuorena solmitut suhteet kariutuvat, jos jää väliin se muutaman vuoden yksinelely lapsuudenkodin ja yhteenmuuttamisen välissä. Se kasvattaa ihmistä ja on erittäin tarpeellinen aika, jottei tule mitään sellaista itsenäisyyteen kykenemätöntä henkilöä.

No kyllähän muutettiin. Kumpikin lähti porukoilta suoraan yhteiseen kämppään, joka tosiaan voi aiheuttaa ongelmia, Mitä nyt tarinoita kuuntelee. Toisaalta yhteen muutettaessa oltiin vähän alle 22 ja 20, joten ei nyt mitään teinejä.
Itse en kuitenkaan koe näitä seikkoja meille minään ongelmana. Ja emännän mukaankin kyse on noista muista jutuista, lähinnä tunnepuolella...
Molemmat ollaan vielä melko samanhenkisiä ja varmasti voin sanoa, etten ainakaan itse viihdy yksin, en pätkääkään. Myös vaimokkeelle oli vaikeaa aikaa kun olin heti yhteenmuuton jälkeen koko kesän muualla töissä, eli silloin hän sai kokea olla viikot yksikseen, eikä ainakaan muistikuvieni mukaan ollut kovin innoissaan. Mutta miksi asuilla yksin kun viihtyy seurassa?

 

[Fläppis]

Mutta miksi asuilla yksin kun viihtyy seurassa?

Niinpä. Mutta se vaihe vaan tulee useimmilla ihmisillä eteen, halusi tai ei.

 

[Ted Raikas]

Sanottakoot nyt, että ihminen on mielestäni aika heikoilla, jos ei kykene elämään yksin. Se on kuitenkin iso osa arkea ja opettavaa sellaista. On pakko osata toimia yksin ja sen mukaan, hoidettava kaikki asiat itse ja ajallaan. En nyt tiedä olenko kovinkaan aikuismainen, mitä ehkä pitäisi olla, mutta kyllä se itsekseen asuminen kasvattaa ja itsenäistää paljon. Näin tehnyt minullakin. Lisäksi myös osaa sopeutua elämään, jossa ei sitä kumppania ei enää ole. Aina kun ei sellaista voi olla, koska eroja tapahtuu ja ellei ole pelimies tai jotain ja heti nappaa jotain neitoa vierelleen, niin sitä yksinäisyyttä ja itsekseen oleskelua voi olla kuukausia, tai jopa vuosia.

Crapbagille, en siis suinkaan väheksy tuntemuksiasi ja tilannettasi. Toivotaan, että asiat vielä kääntyisivät parhain päin. Pahimpaan ja myös yksinäisyyteen on silti syytä varautua, koska se voi olla joku aamu täyttä arkea. Itselläni meni totuttelemiseen ja menee vähän vieläkin, olkootkin, etten koskaan ehtinyt yhdessä asumaan...

 

[scholl]

Mutta miksi asuilla yksin kun viihtyy seurassa?

Sen takia, että itsenäistyisi. Oppisi tulemaan toimeen yksin erinäisissä asioissa. Oppisi tekemään itsenäisiä päätöksiä kysymättä muiden mielipidettä. Oppisi tuntemaan itsensä paremmin. Kokisi ajan, jolloin ei ole kenellekään tilivelvollinen ajankäyttönsä tai tekemistensä suhteen.

Ja kun on asunut yksin niin tietää sen hyvät ja huonot puolet. Näin ollen osaa arvostaa eritavalla myöskin yhdessäolon hyviä ja huonoja puolia ja on myöskin ehkä vahvempi taistelemaan ilman, että antaisi periksi.

Itse olisin valmis määräämään pakollisen yksinolonjakson jokaiselle.

EDIT: En ole koskaan ollut itse teini, joten en tiedä mitä se on, mutta 22 on kyllä niin nuori ikä, ettei silloin tiedä vielä elämästä yhtään mitään.

 

[mauri]

Sen takia, että itsenäistyisi. Oppisi tulemaan toimeen yksin erinäisissä asioissa. Oppisi tekemään itsenäisiä päätöksiä ...
Itse olisin valmis määräämään pakollisen yksinolonjakson jokaiselle.

Aamen. Tuo vaihe jos jää kokematta, niin jossain vaiheessa se nostaa päätään, ja saattaa vaikkapa rikkoa pitkän suhteen. *tietää*
Muutenkin: niin se vain on, että koskaan ei voi 'päättää', löytyykö koskaan ketään rinnalle kumppaniksi, joten loputon haikailu ei ole hyväksi. Itse olen kokenut yksinäiset 2,5 vuotta sekä raskaina että opettavaisina, sillä vasta nyt alkaa tuntua siltä, että nautin yksinolosta. Nyt en tarvitse toista ihmistä antamaan elämänsisältöä ja/tai mielekkyyttä arkeen. Nyt on hyvä näin. :)

EDIT: En ole koskaan ollut itse teini, joten en tiedä mitä se on, mutta 22 on kyllä niin nuori ikä, ettei silloin tiedä vielä elämästä yhtään mitään.

Meitä on moneen junaan: toinen käy läpi rankkoja juttuja jo lapsena/nuorena ja saa siitä aikamoiset eväät elämään - ja on jo 22-vuotiaana melko aikuinen. Toinen ei ole vielä 68-vuotiaanakaan oppinut, mistä elämässä on kyse...Sellasta se on.