Naisasiat

[Nurmos_888]

Ihan vaan mielenkiinnosta, mikä sinut sitten tässä tapauksessa kiinnittää Turkuun?

Oikeustieteellinen tiedekunta. Stadiin hakeminen ei muuttaisi asioita mihinkään. Lappeenrannassa on vain kauppakorkea ja teknillinen, eikä ne kiinnosta. Sinällään kun sanon, että "tekisin hänen puolesta mitä tahansa" on valhe, koska en pysty olemaan hänen puolesta se osapuoli joka joustaisi, ja se vituttaa minua.

 

[Alamummo]

Mä ole tomageenin kanssa ihan samoilla linjoilla.

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Tästä asiasta olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa omalle rakkaalleni.

Tämä on ihan paskaa. Varmastikin kyseisenlaisia naisia on, mutta keskimäärin naisen rakkaus näkyy jossain muussa kuin suurissa uhrauksissa. Haluaako Nurmos_888:n tyttöystävä opiskella jotain sellaista, jota Turku ei tarjoa? Miksi hänen pitäisi luopua parisuhteen vuoksi tulevaisuudensuunnitelmistaan ja -haaveistaan, etenkin kun Nurmos_888 itse haluaa lukea oikeustieteitä eikä ole valmis suunnitelmistaan luopuman. Molemmat ovat (olettaisin) about parikymppisiä ja on kohtuutonta, jos tuon ikäisen ihmisen pitäisi uhrautua ja luopua haaveistaan vain jonkun toisen vuoksi. Mitä, jos parisuhde ei kuitenkaan kestä?

Itse olen elänyt pari vuotta etäsuhteessä ja tuo suhde kaatui ihan muihin juttuihin kuin välimatkaan Helsingin ja Tukholman välillä. Toisille etäsuhde on ok ja toisille se ei sovi, ketään siihen ei voi pakottaa. Toivottavasti Nurmos_888 ja tyttönsä löytävät hyvän kompromissin, johon molemmat voivat uskoa ja 100%:sti panostaa.

 

[Nurmos_888]

Tämä on ihan paskaa. Varmastikin kyseisenlaisia naisia on, mutta keskimäärin naisen rakkaus näkyy jossain muussa kuin suurissa uhrauksissa. Haluaako Nurmos_888:n tyttöystävä opiskella jotain sellaista, jota Turku ei tarjoa? Miksi hänen pitäisi luopua parisuhteen vuoksi tulevaisuudensuunnitelmistaan ja -haaveistaan, etenkin kun Nurmos_888 itse haluaa lukea oikeustieteitä eikä ole valmis suunnitelmistaan luopuman. Molemmat ovat (olettaisin) about parikymppisiä ja on kohtuutonta, jos tuon ikäisen ihmisen pitäisi uhrautua ja luopua haaveistaan vain jonkun toisen vuoksi. Mitä, jos parisuhde ei kuitenkaan kestä?

Itse olen elänyt pari vuotta etäsuhteessä ja tuo suhde kaatui ihan muihin juttuihin kuin välimatkaan Helsingin ja Tukholman välillä. Toisille etäsuhde on ok ja toisille se ei sovi, ketään siihen ei voi pakottaa. Toivottavasti Nurmos_888 ja tyttönsä löytävät hyvän kompromissin, johon molemmat voivat uskoa ja 100%:sti panostaa.

Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Turussa olisi voinut lukea kauppatieteitä, eli kyllä, naiseni olisi voinut hakea sinnekin, mutta tietyt vaihtokuviot, joista hän haaveilee, eivät olisi onnistuneet Turussa. Mutta olisin halunnut että suunitelman muutos olisi lähtenyt hänestä itsestään, koska en mä voinut vaatia häneltä sellaista, johon en itse pystyisi. En ymmärrä tuota Mustan Kortin logiikkaa, mielestäni molempien tulee tehdä uhrauksia, muuten jommallekummalle saattaa jäädä paljonkin asioita hampaankoloon, etenkin jos suhde kariutuu.

 

[pernaveikko]

Itse selvisin pitkästä kaukosuhteesta hyvin, sen saa kyllä toimimaan. Senkin ollessa totta, että ei se kai sitten kaikille sovi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Noin muuten tuossa jutussa näyttäisi olevan vähän molemmilla erittäin vahvat omat suunnitelmat. Tuossa iässä ei ehkä kannata uhrata niitä jonkun toisen takia. Joustaa voi ja pitää, mutta jos ei neuvotteluratkaisua ala nopeasti löytyä, niin on varmaankin parempi peruuttaa koko kausi.

Ei se toimi niinkään, että sitten vuosien päästä tulee katkeruutta siitä kuinka sinä sait tätä, vaikka minä halusin tätä.

 

[Nurmos_888]

Ei se toimi niinkään, että sitten vuosien päästä tulee katkeruutta siitä kuinka sinä sait tätä, vaikka minä halusin tätä.

Tuota olenkin miettinyt paljon. Silti tämä tuntuu niin vaikealta juuri sen takia, että tunteet ovat pysyneet täysin samana ja olen ymmärtänyt, että naiseni kokee asian samalla tavalla, mutta olemme nuoria ja... sitä rataa. Ei ehkä pitäisi miettiä niitä kaikkia ilon hetkiä juuri nyt, mutta tuntuu kurjalta, ettei pysty kokemaan niitä enää juuri hänen kanssaan, koska kaikki mitä tehtiin yhdessä oli niin nastaa.

Kaverillani meni 5 vuoden seurustelu poikki hieman samaantyyliin ja eilen rohkaisevasti totesikin minulle, että myrskyn jälkeen on pouta sää, ja mennyttä parisuhdetta osaa laittaa uuteen perspektiiviin kun ei enää seurustele: oliko se kaikki sittenkään niin täydellistä, että sen olisi pitänyt jatkua pidempään?

Ehkä tämä vielä kääntyy parhaaksi ratkaisuksi.

 

[scholl]

Toi läheisyyspuhe on suurta valhetta. Miksei voi nähdä esim. pyhinä kuten jouluina? Mulla on yksi entinen kollega, jonka nainen asui Dublinissa ja mies oli sopinut, että nainen soittelee vain viikonloppuisin, ettei haittaa mitään työntekoa. Ja se toimi loistavasti sillä. On äärimmäisen rasittavaa, jos jonkun kanssa pitää olla koko ajan yhteydessä. Siitä saa vaan hermot kireälle. Miksei voi ottaa suhdetta plakkariin ja tavata sitten, kun se on kaikinpuolin mahdollista ja järkevää. Viettää silloin hyvää aikaa, kun tapaa. Mitä lisäarvoa se toisi, että näkee siinä välissä, jos on muita kiireitä kuten opiskelua tai työtä?

 

[MustatKortit]

Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Turussa olisi voinut lukea kauppatieteitä, eli kyllä, naiseni olisi voinut hakea sinnekin, mutta tietyt vaihtokuviot, joista hän haaveilee, eivät olisi onnistuneet Turussa...

Mulle taas tässä tapauksessa esimerkiksi juuri nämä "vaihtokuviot" ovat sellaisia, joita en ihan tämän naisen kohdalla sulata.

Opiskelulle on selkeästi asetettu niin kovat reunaehdot, missä, miten, milloin, että seurustelulle ei ole tarkoituskaan jäädä aikaa. Jos olisi edes todella syvästi kiintynyt (saati rakastunut), niin kyllä edes tuota vaihtokuviota miettisi uudestaan.

Ja jos henkilöt ovat oikeasti noin kaksikymppisiä, todella nuoria ihmisiä + puhutaan 5-8 vuoden "etäsuhteesta" + tämä on suhteen sitoutumishalu jo heti alkuvaiheessa = suhteella ei mielestäni ole minkäänlaista realistista onnistumisen mahdollisuutta.

Turha suuttua minulle tästä mielipiteestäni, yritän vain auttaa ja tämä on tapa jolla asian näen.

 

[Nurmos_888]

Ja jos henkilöt ovat oikeasti noin kaksikymppisiä, todella nuoria ihmisiä + puhutaan 5-8 vuoden "etäsuhteesta" + tämä on suhteen sitoutumishalu jo heti alkuvaiheessa = suhteella ei mielestäni ole minkäänlaista realistista onnistumisen mahdollisuutta.

Turha suuttua minulle tästä mielipiteestäni, yritän vain auttaa ja tämä on tapa jolla asian näen.

En suutukaan sinulle MustatKortit, totesin vain että olen eri mieltä kanssasi tuon aikaisemman viestisi kanssa. Mutta tämä viimeisin viesti oli hyvin paljon samoilla linjoilla minun kanssa. En usko, että se etäisyys oli ehkä se perimmäisin ongelma, vaan se että ollaan aloitettu seurustelu nuorina ja ehkä naiseni haluaa nyt hieman vapautta. Nyt kun sitä itsekin mietin, niin ei se minullekaan pahaksi tee, mutta kun vielä rakastaa toista näin paljon, niin on vaikea alkaa miettimään muita. Kuten sanoin, ehkä tämä tuntuu myöhemmin parhaalta ratkaisulta.

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

 

[cottonmouth]

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

Koetan tarkoituksellisesti pysyä tästä ketjusta poissa, koska näissä jutuissa neuvominen on aina vähän kaksipiippuinen miekka, kun on vain kirjoitetun tekstin varassa.

Silti nyt kuitenkin rohkaistun heittämään oman lusikkani soppaan eli kovin päälle liimatulta syyltä tuo opiskelukuvio tuntuu. Ennemmin allekirjoittaneelle tulee mieleen aikaisempi lausahduksesi ja erityisesti virkkeen ensimmäinen lause:

Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä

Ja ymmärrettäväähän tuo on, ei siinä. Etäsuhde toki itsessään ei ole mahdoton. Elihän cottonmouthkin 5,5 vuotta entisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa ja tulevan leskensä kanssa suurimman osan etäsuhteessa eli käytännössä koko opiskeluaikansa.

Onnea valitsemallasi tiellä joka tapauksessa.

 

[Trenchtown]

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Hear, hear! Tämä on kyllä ihan taivaan tosi, tai on ainakin ollut omassa elämässäni. Nainenhan ei ajattele, että missä on järkeä ja missä ei, vaan jos se tuntuu oikealta, ei oikeastaan mikään uhraus ole liian suuri. Siitä pieniä kiitoksia entisille oman elämäni try-out -pelaajille ja suuri kiitos nykyiselle. Nykyinen tosin sai lyhyen try-outin jälkeen monivuotisen sopimuksen ja toivoisinkin hänen myös pelaavan uransa loppuun minun joukkueessani.

 

[korkki]

Olen jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittaa tähän ketjuun kun meikäläisen parisuhdetilanne on muuttunut ja nyt pikku hiljaa alkaisi olemaan aika etsiä uutta naisystävää. Lukioikäisenä aloitettu suhde loppui kun ex vaihtoi meikäläisen työkaveriinsa. Aika yleisesti vitun tyhmänä pidettyyn HJK- ja Tapparafaniin. Taitaa tuolla paskalla olla tännekin tunnukset, ei niin paljoa kiinnosta.

Nyt sitten tosiaan tekisi mieli löytää joku uusi. Ajattelin ensin kokeilla nettideittailua, tein profiilinkin Suomi24:een mutta kyllä siellä on Satakunnassa aika vähän naispuolisia, varsinkin sellaisia jotka täyttävät minun aika löysät kriteerini (ei polta ja on jo lapsia valmiiksi). Muutamalle olen koittanut kirjoitella mutta eivät nuo pirulaiset vaivaudu edes vastaamaan ettei kiinnosta. Tietysti nuo nettipalvelut ovat lähinnä naisten markkinat, heillä on mielestään varaa valita ja sitten kun vielä tuonnekin tulee vieraskirjaan kommenttia ”oletpa hyvännäköinen” jne niin kusihan noilla nousee päähän eikä tavallisen näköinen mies kelpaa. Hassua silti että suurimmalla osalla on profiili edelleen tuolla, luulisi että vientiä olisi jos on varaa valkata. Tuo vastaamattomuus silti ihmetyttää eniten, ei voi olla kovinkaan fiksusta ihmisestä kyse jos ei vaivaudu asialliseen viestiin vastaamaan edes ”sori, et ole tyyppiäni” tms. lyhyttä. Aika monella silti täälläpäin onkin profiilissaan koulutustaustana ammattikoulu tai työn kohdalla työtön. Kaipa nuo koulutetummat naiset saavat seuraa muualtakin tai ovat jo valmiiksi parisuhteessa.

Tarttee varmaan vuoden vaihteen jälkeen laittaa vähän isompi pyörä pyörimään ja käydä vähän normaalia enemmän baareissa jospa sellaisesta jonkun löytäisi edes muutamaksi viikoksi. Vaikka eipä tässä mikään kiire ole, toisaalta vaan vituttaa kun toinen puolisko muutti suoraan uuden luo ja itsellä ei paria pikkusäätöä enempää ole ollut. Sitten taas kun alkaa katsomaan kalenteria rupeaa miettimään että onko mulla edes aikaa millekään parisuhteelle…

Tietysti olisi hemmetin hienoa löytää joku jääkiekkoa seuraava samanlaisesta musiikista kanssani pitävä naisihminen joka olisi vielä katseen kestävän näköinenkin, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

 

[Snakster]

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

Tässähän ei ole suinkaan kysymys siitä, että nainen olisi liian päämäärätietoinen ja jääräpäinen. Nämähän ovat kai lähtökohtaisesti hyviä ominaisuuksia silloin, kun jääräpäisyys suuntautuu miehen kannalta oikeisiin asioihin, tässä tapauksessa teidän suhteeseenne.

Minäkin rakastuin joskus määrätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen, joka harmikseni sattui asumaan 8000 kilometrin päässä. Tämän välimatkan voittaminen olisi ollut mahdotonta, jos nainen ei olisi ollut riittävän määrätietoinen. Tästä on nyt 13 vuotta, ja tuossahan tuo pyörii edelleen.

 

[pernaveikko]

Tuo vastaamattomuus silti ihmetyttää eniten, ei voi olla kovinkaan fiksusta ihmisestä kyse jos ei vaivaudu asialliseen viestiin vastaamaan edes ”sori, et ole tyyppiäni” tms. lyhyttä.

Aivan täysin eri mieltä tästä. Se, jos mikä on raskasta, kun menet katsomaan saapuneita viestejä ja siellä on viesti. Ja sitten se onkin sinua ei tänään valittu. Jos siellä on viesti, niin sen haluaa olla joku oikea vastaus.

Eivät ne naiset koskaan vastaa, mutta joskus, joskus, joku sitten kuitenkin.

Tätä asiaa puitiin ketjussa ei kovinkaan kauan aikaa sitten, taidat olla uusi näissä ympyröissä. Naisten maailma on käsittämättömän julma paikka ja niiden ehdoilla meidän pitää elää.

 

[scholl]

Naisten maailma on käsittämättömän julma paikka ja niiden ehdoilla meidän pitää elää.

miten niin pitää elää? Maailmassa on varmaan puolet miehiä, mikseivät naiset elä miesten ehdoilla? Aivan älytöntä touhua tollainen. Jos on todistettu, että naiset toimivat hölmömmin useimmissa asioissa niin miksi sellaisten ehdoilla pitäisi elää. Onhan se nyt ihan pimeätä. Vähän sama kuin jos liikenteessä elettäisiin niiden ehdoilla, joilla ei ole ajokorttia.

 

[Jackie Moon]

miten niin pitää elää? Maailmassa on varmaan puolet miehiä, mikseivät naiset elä miesten ehdoilla? Aivan älytöntä touhua tollainen. Jos on todistettu, että naiset toimivat hölmömmin useimmissa asioissa niin miksi sellaisten ehdoilla pitäisi elää. Onhan se nyt ihan pimeätä. Vähän sama kuin jos liikenteessä elettäisiin niiden ehdoilla, joilla ei ole ajokorttia.

< Vagina.

 

[Wod]

Päivitystä tilanteeseen. Eli joo juttua ollut työkaverin kanssa ja aluksi sovittiin, että ei ihastuta jne. Sitten ihastuttiinkin ja nyt olen tässä kuukauden sisään käynyt hänen vanhemillaan syömässä ja joululounaalla ja vaikka mitä. Eli siis tullut tehtyä perustutustumista vaikka ei olisi kyllä uskonut, että asiat menevät näin nopeasti. Eihän ketään tavallista kaveria sentään viedä joululounaalle vanhemmilleen eihän? ainakaan näin uutta tuttavuutta tai mistä minä sen tiedän. Ehkä omaa tuntoani kuvaa hyvin tällä hetkellä sana hukassa. Tämä tyttö on aivan tajuttoman mukava ja hänen perheensäkin on aivan huippuseuraa. Silti en tiedä missä mennään. Tai en tiedä mitä tehdä. Pitäisikö vaan jatkaa samaan malliin ja hengailla yhdessä jne vai pitäisikö avata suu ja miettiä, että mihin tämä nyt on menossa. Toisaalta mietin, että jos alan avaamaan suutani niin pilaan hyvän tunteen ja menee liian vakavaksi. En ole oikeastaan varma tästä tytöstä edes, että mitä hän haluaa. En tiedä kyllä olenko edes itse varma mitä haluan. Toisaalta vituttaisi ankarasti, jos tämä nyt tähän loppuisi. Kaikki on niin hemmetin tavallisen tuntusta ja oikean tuntusta. Ihankuin olisin aina ollut yhdessä tämän tytön kanssa. Kemiat pelaa hemmetin hyvin yhteen ja kaikki on niin luontevaa. Huhu. Mihinköhän tässä vielä joutuu. Pahin skenaariohan tässä on se, että saa itse vielä nenilleen tästä. Päivä kerrallaan sitten kait.

 

[pernaveikko]

Toisaalta vituttaisi ankarasti, jos tämä nyt tähän loppuisi. Kaikki on niin hemmetin tavallisen tuntusta ja oikean tuntusta. Ihankuin olisin aina ollut yhdessä tämän tytön kanssa. Kemiat pelaa hemmetin hyvin yhteen ja kaikki on niin luontevaa. Huhu. Mihinköhän tässä vielä joutuu. Pahin skenaariohan tässä on se, että saa itse vielä nenilleen tästä. Päivä kerrallaan sitten kait.

Vedät nyt vain all-in. Onhan se todennäköisempää, että tuo menee puihin kuin onnistuisi, mutta mitään ei saa, jos ei yritä.

Putoat sitten aika korkealta, kun aika on, mutta mitä voittaisit siinäkään, jos nyt et yritä. Se putoaminen on se pahin skenaario, mutta vielä pahempi olisi luovuttaminen.

 

[Wod]

Vedät nyt vain all-in. Onhan se todennäköisempää, että tuo menee puihin kuin onnistuisi, mutta mitään ei saa, jos ei yritä.

Putoat sitten aika korkealta, kun aika on, mutta mitä voittaisit siinäkään, jos nyt et yritä. Se putoaminen on se pahin skenaario, mutta vielä pahempi olisi luovuttaminen.

Niin. Toisaaltahan olisi se järkevämpää tivata nyt, että missä mennään ja mitä hän haluaa. Varsinkin kun tuntuu, että omat tunteet tulevat vielä tässä jossain vaiheessa vahvistumaan entisestään. Tai pikemminkin ne syvenevät kokoajan. Ei ne ainakaan tule heikkenemään se on varmaa. Onhan tässä vaihtoehtoja kuinka käy. Nainen ahdistuu ja se oli siinä, mutta on se varmaan parempi, kuin se että elättelen jotain toiveita tulevaisuudessa ja sitten mitä pidemmälle menee niin sitä ikävämmältä tuntuu kun lävähtää kaikki.

Toisaalta voisihan sitä jatkaa ihan samaa menoa kuin nyt. Nähdään pidetään hauskaa, tehdää asioita yhdessä ja kaikkea muuta. Sitten toisaalta onko siinäkään mitään järkeä, että kumpikaan ei osaa määritellä edes tämän hetken suhdetta muuta, kuin se että hän on sanonut perheellensä että ollaan enemmän kuin kavereita. No kai tästä joskus jotain selviää :D Omalla painollaan jne. En valita vaikka tämä nyt jatkuisikin ehkä hetken tällein, mutta kauan se sitten on kuukausi, kolme vai mitä.

Mutta eipä tule nähtyä muutamaan päivään koko naikkosta, joten eiköhän tässä vähän ehdi puntaroida että mitä sitä tekisi.

 

[tant gredulin]

Niin. Toisaaltahan olisi se järkevämpää tivata nyt, että missä mennään ja mitä hän haluaa.

Miksi? Eikö sinusta tunnu että 'merkit ovat ilmassa'? Veisitkö itse random-tuttavuuden jouluna tapaamaan perhettäsi?

'Don't fix it if it's not broken' on wanha, mutta hyvä.

 

[Wod]

Miksi? Eikö sinusta tunnu että 'merkit ovat ilmassa'? Veisitkö itse random-tuttavuuden jouluna tapaamaan perhettäsi?

'Don't fix it if it's not broken' on wanha, mutta hyvä.

Tylsänä työpäivänä pohdinkin asioita. Ja en kyllä ikinä veisi ketä tahansa syömään vanhemmilleni. Kyllä tämä asia menee nyt omalla painollaan eteenpäin. Oli lopputulos hyvä tai huono. Aika näyttää. =)

 

[Japu91]

Mietin jo avautumista tänne pari päivää sitten mutta olen antanut tuulen rauhoittua. Töistä tulin äsken, humalaisia on taas kateltu 9 tuntia töissä, mukavaa tuo tarjoilijan homma :) Ajatukset ovat seikkailleet viime viikonlopun jälkeen siellä ja täällä. Ensinnäkin tässä oli elämäni pisin aika ilman naista sen jälkeen kun ensimmäisen kerran joskus aikoinaan sain. Reilu 4 kuukautta on aika pitkä aika ilman pillua mutta siihenkin jo tottui. Asiasta en edes niin välittänyt, tulee kohdalle sitten kun tulee. Hulluna olen painanut vain töitä, kun se on ollut mahdollista. Ravintola-alalla toki tulee kaikenlaista ehdotusta mutta 21-vuotiaana nuorena miehenä en hirveämmin innostu oman työpaikkani pääasiallisista asiakkaista, jotka ovat 40 tuolla puolen. Niin puutteessa en ole ollut vaikka pari ehdotusta näiltäkin on tullut :D Tosin huvittavaa on se, että kaikki säätöni/tyttöystäväni ovat olleet minua aina vanhempia, joko kuukauden tai joitakin vuosia. Ei kuitenkaan sentään ole koskaan mennyt yli 30-ikävuoden.

Noh, pari viikkoa sitten lähdettiin kavereiden kaa läpällä tiistai-iltana kattelemaan yöelämää kaupungille, kun kerrankin minulla oli vapaata. Eikös siellä joku 27-vuotias ihan ookoo näköinen muija ala iskemään. Itse lähdin leikkiin mukaan ja petipuuhiinhan se eteni. Aamulla herätessäni hiivin vähin äänin pois, ei tuntunut edes pahalta. vaikka vähän sika olinkin, ihan sama. Ei kaduttanut, ei kiinnostanut pätkääkään kyseinen akka. Se oli täysin yhdenyön juttu ja sellaiseksi jäi, hyvä niin.

Kaverini nauroivat minulle seuraavana päivänä, että alkaako nyt putki naisten suhteen. Vuoden olin välissä yliopistossa, siellä sitä naista riitti ehkä liikaakiin, en liioittele. Välivuosi tuli kuitenkin kesällä eteen, kun tietotekniikka-ala ei todellakaan oma ollut. En sitten tiedä onko ravintola-alakaan mutta tilillä on enemmän rahaa kuin opintotuki aikana.

Viime viikon keskiviikkona töissä eräs 22-vuotias nainen flirttaili, tartuin syöttiin ja kas kummaa asiat etenivät hänen kämpilleen. Heräilin vasta päivällä samaan aikaan kuin tämäkin tapaus, ihan ookoo näköinen brunette mutta ei herättänyt suurempia tunteita todellakaan. Vaivaantuneena sanoin, että taidan tästä lähteä kotiini. Muija olisi halunnut ehkä enemmän mutta onneksi ei ole kuulunut mitään, hyvä niin.

Mennään sitten viime viikonloppuun. Veljeni luona oli kinkerit lauantaina. Hänen vaimonsa kutsui minut käymään kahvilla siellä, vaikka tiesi, että töihin olen taas menossa. Samalla mainitsi eräästä 23-vuotiaasta likasta, että on paikalla myös. Yhteistä historiaa löytyy toissa kesältä, kun tämän likan kanssa törmättiin heinäkuisena iltana samassa seurueessa mihin olin nytkin menossa. Muistan vielä kun saavuin silloin aikanaan uimarannalle ja tämä muija nousee bikineissään järvestä, mielessäni sanoin vain "wau". Se ilta sitten lipesikin viinanjuonniksi, alunperin vein sinne veljelleni ja vaimolleen kaljaa mutta muuttui nopeasti oma mielipide selvästä illasta...tutustuin tähän naiseen, oli tehnyt tatuointeja veljelleni ja kuullut minusta juttuja. Tutustittiin sitten lopulta syvällisemmin sohvalla ja suihkussa. Olin ollut pari kuukautta eroni jälkeen ilman naista, tuntuihan se taivaalliselta varsinkin kun tämä nainen on parempi sängyssä kuin exäni. Siitä illasta seurasikin sitten loppukesän kestänyt säätö, tuli silloin ryyppäiltyä aika rankasti sattuneesta syystä, eli siitä kun 3-vuotinen suhde oli mennyt ex-akan pettäessä poikki. Tällä kyseisellä akalla oli vähän sama homma ollut jo vuotta aiemmin oman exänsä kanssa mutta "hulttio" elämä jatkui/jatkuu vieläkin. Millään ei oikein ollut väliä sinä kesänä, paitsi sitten löytyi tämä pieni valo. Tulihan sitä kai ihastuttuakin mutta olin lähdössä Jyväskylään opiskelemaan, joten asiasta ei mitään voinut koskaan tulla ja jäi iso kysymysmerkki vain. Sovittiin, että lopetetaan tämä säätö, koska ei siitä voi tulla mitään. Tottakai vitutti mutta eihän tuollaista opiskelemaan lähtö suunnitelmaa yhden naisen takia hyljätä. Nähtiin vuosi sitten uutena vuotena, silloin hommat etenivät taas sänkyyn kuitekin. Edellisen kerran ennen tätä kertaa näin viime huhtikuussa, silloinkin hommat etenivät sänkyyn, vaikka itselläni oli säätö jykylässä...asioista ei kuitenkaan enempää sitten puhuttu vaan jätettiin kellumaan, kummatkin oli tyytyväisiä tapahtuneeseen mutta ei haluttu enempää.

Palatakseni kuitenkin nyt menneeseen viikonloppuun, pakko oli vain kartoittaa taustaa. Menin kahville, vein lahjapullon veljelle ja vaimolleen. Kaikkihan siellä oli maistissa. En ollut kyseistä likkaa nähnyt sitten viime huhtikuun enkä yhteyttäkään pidellyt, vaikka 20 kilsan päässä ollaan toisistamme asuttu. Vaihdeltiin toki kuulumiset mutta vihjaili samalla muustakin ja arvatkaa vituttiko töihin lähteä viinaa myymään. Olisin halunnut jäädä sinne. Työillan jälkeen painuinkin suoraan takaisin kinkereihin, kyseinen likka oli sammunut sohvalle. Itse aloin juomaan veljen ja yhden kaverin kanssa viinaa, nollasin päätä, koska töissä oli paskaa. Likka heräsi sitten ja oli yllättynyt, että todella tulin töiden jälkeen takaisin. Aamulla tuli pomolta ihana viesti, "töihin ei tarteekaan tulla tänään, pidä vapaapäivä, hyvää joulua!" Meinasin jo laittaa viestiä, että olen "kipeänä". Asiat etenivät taas toisesta toiseen, juteltiin kaikkea mahdollista, yhteinen sävel löytyi taas niinkuin toissa kesänä. Molemmilla ollut paskaa aiemmassa pitkä aikaisessa suhteessa jne. Lopulta ilta päättyikin sänkyyn. Jouluaatto-aamuna olimme molemmat hämmentyneitä miten asiat nyt taas etenivät tähän. Luvattiin olla yhteydessä, kunhan minun työkiireet loppuvat vuodenvaihteessa. Paskaahan tässä nyt on se, että kyseinen likka on juuri nyt muuttamassa itse toiselle paikkakunnalle. Miten tämä nyt voi mennä taas näin. Välimatkaa olisi sitten noin 80 kilometriä...niin ja siis olen palannut itse tänä kesänä Pohjois-Karjalaan Jyväskylästä. Eihän tuo 80 km:n välimatka nyt paha olisi, mutta en sitten tiedä sopiiko juttu mihinkään muuhun omaan elämänkuviooni.

Omat tunteeni heittelevät nyt suuntaan ja toiseen. Toisaalta haluaisin todella ottaa selvää voisiko hommasta tulla mitään, toisaalta en halua pilata tätä "juttua", että aina kun nähdään niin homma menee panemiseksi. Jotenkin mietityttää onko siitä naisesta enempään. Sillä oli joskus jakorasian maine oman eronsa jälkeen (5-vuotta saman jätkän kanssa, tunnen itseasiassa sen jätkän nykyisin). Samaa kaveripiiriä osittain, eikä se ole ongelma, sillä on nykyisin oma nainen. Kyselin vähän tässä tutuilta, onko rauhoittunut niistä jakorasian ajoista, kuulemma on ainakin pahimmista ajoista. Minun kohdallani kuitenkin asiat etenivät sänkyyn. Toisaalta omaankaan elämäntilanteeseen ei nyt vakavat seurustelut sovi, voi olla että lähden pohjoiseen sesonkitöihin ja ensi syksynä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Miksi pitää herätä tälläisiä tyhmiä tunteita, tiedän sen jotenkin, että tuosta jutusta ei voi koskaan enempää tulla. Silti entä jos minä olisinkin se, joka sen naisen voisi kesyttää, jotain erikoista tässä jutussa on oltava. Muutaman vuoden päästä kuitenkin kiroan, kun sillä on joku ukko ja itse vieläkin vapaana poikamiehenä...selvästi tunnen ihastuksen tunteen taas itsessäni, se vituttaa ja ilahduttaa yhtäaikaa...

Enpä oikein ehkä edes halua tähän vastauksia, toki saa antaa neuvoja tai kommentoida, halusin enemmän vain purkaa omaa päätäni tännekin. Kirjoittamalla se on jotenkin erilaista kuin puhumalla ja saa neutraalin vastauksen sitten jos saa. Kaunis nainen se on, tosin haasteellinen nainen luonteeltaan, ei ole pystynyt mihinkään sitoutumaan elämässään pitkään aikaan. Tosin aika vaihtelevaa on omakin elämä ollut tässä jonkun aikaa jo. Tänään tosin sain hyvän neuvon 40- vuotiaalta serkultani, sanoi että "ei vielä tarvitse kiirehtiä minnekään. Vielä olet nuori, kerkiät sinä vielä useamman vuodenkin päästä vaimon hommaamaan, oli se sitten hän tai joku muu". Kannattaa vain elämänkokemusta hommata, ettei sitten joskus kaduta ettei ole kokeillut vähän kaikkea. Onhan asia noinkin. Tämä on vain outo tunne, että tässä välissä on ollut naisia jonkun verran, ei kuitenkaan ole tullut tätä samaa tunnetta mikä tämän likan kanssa herää. Taino oli yksi, ja yritinkin viime keväänä kaikkeni sen naisen suhteen, se kaatui ehkä sitten siihen, että lähdin kotipaikkakunnalle kesätöihin, joissa olen vieläkin. Ehkä juuri siksi en halua pilata nyt mitään, kun vituikshan se menee kuitenkin. Hautaan nämä järjettömät ihastuksen tunteet ja jatkan elämääni. Samoja asioita kyllä juteltiin nyt päissään molemmat. Selvinpäin kun ollaan nähty/keskusteltu viime vuoden elokuun jälkeen, niin hommassa on aina ollut hiukan kiusaantunut olo. Mitään ihastuksen sanoja en viestillä laita, koska parempi vaan kun nähdään seuraavan kerran. Minulle riittää tämäkin nyt. Seuraavan kerran näen varmuudella kyseistä naista tammikuun puolella, en tiedä pitäisikö kissa nostaa pöydälle silloin vai jatkaa samaa rataa ja olla tyytyväinen kun saa pillua mutta ei enempää. Kyllä tämäkin asia joskus ratkeaa tavalla tai toisella. Silti helpotti avautua tällä kohtuuttoman pitkällä tekstillä.

 

[Nurmos_888]

Viikko erosta

Viikko takana ja feel like hell, kuten arvata saattaakin. Helvetinmoista tunteiden vuoristorataa tämä on ollut, eikä se ota vielä laantuakseen. Ajoittain on joissain määrin helpottunut olo, kun taas ajoittain iskee sellainen kaipauksen tunne, ettei siitä tunnu pääsevän millään yli. En halua painaa näitä fiiliksiä pois, vaan haluan tuntea ja käydä läpi nämä tunteet kunnolla nyt.

Me oltiin naiseni kanssa parhaita ystävyksiäkin, ja siinä mielessä tämä tuntuu entistä pahemmalta. Mulla ei oo ketään toista, jolle voisin puhua samaan tapaan kuin hänelle. Se todellisuus on iskenyt tosi kovaa... Olemmekin pitkin viikkoa vielä pistäneet toisillemme viestiä omista fiiliksistä, mikä on mielestäni ollut virhe, koska se ei helpota tuskaa mihinkään.

Tapasinkin hänet juuri äsken. Se oli ensitapaamisemme eromme jälkeen. Halusin puhua asiat kasvotusten läpi, enkä vain tyytyä puheluun ymv. Sovimme, ettemme pidä toisiimme minkäänlaista kontaktia jatkossa. Koen sen olevan ainut vaihtoehto tässä vaiheessa, jos oikeasti haluamme jatkaa eteenpäin. Naiseni ei pitänyt aluksi ajatuksesta, mutta tunnin keskustelun jälkeen hän piti sitä hyvänä ideana. Tämä eroprosessi ei etene, niin kauan kun me ollaan kontaktissa toisiimme, se on vain fakta, vaikka se tuntuukin aivan helvetin pahalta ajatukselta tällä hetkellä.

Tässä vaiheessa päällimmäisenä fiiliksenä kova ikävä.

 

[Hanhi]

Mikälie vialla meikäläisellä. Mulla nukkuu alaston nainen mun sängyssä ja mua ei nappaa. Yöllä ravintelista kannoin himaan ja jtn epämääräistä puuhailtiin. Sanoin et otetaan uusinta vaikka parin tunnin päästä kun on ehtinyt edes vähän nukkua. Nainen nukahti, minä en.. ja siksi täs koneella. Loppupäivän työkuviot päällimmäisenä mielessä, kaikki päin vittua vaikkei duuni-ilta ole vielä edes lähelle alkanutkaan. Olis ees vittu kello 8 et sais soitettua pari työpuhelua, yks brenkkumuki ja takas naisen viereen.

Vielä mietin, miks mul ei naisasiat toimi. Tosi kiva ja nätti tämä tapaus.

 

[Bakaun Imaami]

Oletko Hanhi suunnitellut kaapista ulos tulemista? Jos nuo naiset eivät ole sinua varten?

Ei tuohon muuta järkevää selitystä ole.

 

[Bob Rambo]

Ei tuohon muuta järkevää selitystä ole.

Jaa, jos ei nappaa kuka tahansa nainen niin on auttamatta kaapissa elävä homoseksuaali? Selevä.

Ihan hyvinhän Hanhi jo itse vastasi kysymykseensä. Jos ei nappaa ko. nainen, niin ei nappaa. Sillä selvä.