Naisasiat

[Cemetery Gates]

En usko kenenkään kaipaavan maata jalkojen alla palvovaa tai kenkää nuolevaa tahdotonta nössöä, puolin ja toisin.

Ei tietenkään, kun ns. normaaleista ihmisistä puhutaan. Mutta kun manipuloivia hyväksikäyttäjiäkin löytyy, jotka sitten ehdoin tahdoin puristavat kaikki mehut hyväntahtoisista reppanoista, jotka kaipaavat vain naisen hyväksyntää ja ihailua. Toki homma hoituu myös päinvastoin, eli epätoivoisia naisiakin on olemassa, mutta ei varmasti yhtä paljon.

 

[Musta Nuoli]

No joo ehkä tuo saman leffan katsominen kahteen kertaan on vähän kaukaa haettua, mutta kyllä ainakin itse joskus palaneesti johonkin ihastuneena olisin voinut mennä katsomaan jotain toiseen kertaan. Yksi nainen jopa tyhmyyksissään lähti joskus aikoinaan katsomaan kanssani Taru Sormusten Herrasta viimeistä osaa vaikkei ollut nähnyt aikaisempia tai edes pitänyt mistään "fantasiaelokuvista". Yritin sanoa, että voidaan mennä katsomaan kyllä joku toinen kerta muutakin, mutta halusi lähteä viettämään aikaa väkisin.

Kyllä Sormusten Herrat nyt vähintään kahdesti tulee käydä katsomassa, minä ainakin kävin. Toisella kerralla voi nauttia huikaisevasta elämyksestä ja maisemista, toisella kerralla keskittyä paremmin yksityiskohtiin, elokuvan rytmitykseen ja muuhun vastaavaan.

Mutta mitään bimbonaikkosia ei elokuvateatteriin kaivata, saatana. Ei mikään ole typerämpää kuin lähteä väkisin katsomaan jotain elokuvaa, jota ei halua nähdä ja josta ei mitään ymmärrä, siinä vain pilaa toisenkin elokuvanautinnon. Väkisin mukaan änkeminen "ajan yhdessä viettämisen" takia on naiselta (tai mieheltä) typerimpiä tekoja mitä voi tehdä, siinä toinen tuntee olonsa vaivautuneeksi kun ei luultavasti kehtaa suoraan sanoa, että haluaisi ihan oikeasti katsoa elokuvaa elokuvan vuoksi.

Jos on samanhenkinen tyttöystävä/puoliso, joka on aidosti elokuvasta kiinnostunut, niin silloin voi naisen ottaa mukaan, mutta eivät elokuvateatterit ole muutenkaan mitään seurustelupaikkoja. Siellä kuuluu pitää turpa tukossa ja keskittyä tiukasti elokuvaan. Mainoksien ja trailerien aikana voi vielä keskustella hillitysti, sen jälkeen sanainen arkku suljetaan ja se avataan kun elokuvan lopputekstit ovat rullanneet. Leffasta voi keskustella kotimatkalla tai vaikka kahvin/teen ääressä, mutta ei elokuvan aikana. Se nainen, joka ei tätä lainalaisuutta tajua, ei ole treffien tai leffareissun arvoinen nainen. Jos nainen alkaa kaivamaan kännykkää, niin sen jälkeenhän on hyvä syy olla tapaamatta enää.

Ylipäätään kännyköiden räpeltäjät pitäisi lopettaa vaivihkaa niskalaukauksella, jotta maksavalla yleisöllä olisi rauha nauttia elokuvasta. Äänenvaimennin tietysti käytössä, jotta niskalaukaus ei aiheuta isompaa pamahdusta.

 

[rasmus]

Olipahan pyhät...miten alottaisin. Muutin naisystäväni ja hänen kolmen alaikäisen lapsen kanssa yhteen noin 3kk sitten. Epäilin aluksi, että haluaa minun muuttavan vain rahan takia, mutta onnistui vakuuttamaan minut, että haluaa perustaa perheen minun kanssa. Ok, muutin ja siitä lähti alamäki...muija rupesi juoksemaan joka viikonloppu ulkona ja vakuutteli, että haluaa vain tanssimaan.
Muutama yö venyi ja tuli himaan vasta aamukuudelta, siitä lähti epäilyni liikkelle. Muutti samoihin aikoihin myös omat FB-sivunsa niin etten nähnyt enää hänen kavereitaan, siihenkin löytyi heti joku selitys.
Viime viikon keskiviikkona sitten lähti risteilylle ja jotenkin epäilykseni heräsi. Ok, kirjoiteltiin ihan normaalisti viestejä kuten aikaisemminkin...hyvä ruokaa buffetissa ym ym. Seuraavana päivänä hän tuli kotiin suklaan kera ja oli ihan normaalin oloinen. Illalla olin menossa nukkumaan ja nostin rotsin narikkaan, jolloin hänen takkinsa putosi lattialle ja taskusta tippui kuitti...katoin ihan mielenkiinnosta, oliko ostanut vaikka laivalta jotain. Ei ollut, kuitti oli stadin kebabmestasta samana yönä jolloin piti olla laivalla!! Vittu, meikäläinenhän kilahti siinä vaiheessa ja herätin muijan ja vaadin selvitystä. Huusi takaisin, että anna mun olla...siinä vaiheessa tein virheen, tarrasin häntä kädestä kiinni ja vaadin selitystä...en saanut.
Nyt syyttää minua väkivaltaiseksi ja väittää, että olen muka lyönyt...sitähän en ole tehnyt enkä naiselle tee.
Vituttaa, miten kieroja ihmisiä on olemassa, kaiken lisäksi on ollut helvetin mustasukkainen minulle, vaikka en käy kuin lätkämateissa ja salilla. Mutta tajusin, että on omaa syyllisyyttään kääntänyt tällä.
Nyt haen kämppää, että pääsisin mahdollisimman nopeasti jatkamaan elämää...

 

[scholl]

Nyt haen kämppää, että pääsisin mahdollisimman nopeasti jatkamaan elämää...

joo naisten kanssa ei kannata ikinä muuttaa yhteen ellei oo nimi paperissa ja silloinkin kannattaa olla tarkkana. Yh-tyypeistä pitää pysyä erossa. Jotain ne aina haluaa. Joko lisää lapsia, sulta rahaa tai lastenvahtia. Ei kai ne alunperin olisi yh:iksi päätyneet, jos jotain ei olisi vialla.

Tuosta väkivallastakin on ollut juttua. Naiset ovat paljon väkivaltaisempia kuin miehet ja sitten vielä sinua syytetään. Moni nainen hakkaa jne. Ehdotan, että kostat tuon jollain tavalla. Tilaa vaikka hänelle Maaseudun Tulevaisuus -sanomalehti jne. juttuja sen verran, että saat hyvityksen mielessäsi 3kk kusetukselle. Muuten et voi jatkaa matkaa hyvillä mielin.

 

[rasmus]

Hyvä idea...joku kosto on käynyt mielessä, toisaalta nyt on päällimäisenä vitutus, joka varmasti helpottaa kun tajuan, että onneksi kaikki tuli näin aikaisessa vaiheessa julki. Tarkennan, että oltiin seurusteltu ennen yhteen muuttoa vuoden päivät omissa kämpissä...

 

[Carlos]

Olipahan pyhät...miten alottaisin.

Juu, ei mitään hätää kun ei ole mitään kiinteää vielä sidottuna, siitä vaan muutat muualle ja jatkat elämää. V-mäinen tilanne tietysti ja ylimääräistä hässäkkää tulee, mutta mitäs pienistä.

 

[scholl]

Mites sen yhden italialaisen vai oliko ranskalaisen naisen kanssa kävi? Jäi joskus tästä ketjusta vaan mieleen, että löysit jonkun riittävän potentiaalisen ja saksaa puhuvan naisen, jota oli sitten tarkoitus tavata jossain italialaisessa rantakaupungissa, kunhan molempien aikataulut vain natsaavat yhteen.

Aivan. Tavattiin, mutta ongelmia on kaksi. Toinen on aikataulut, pitäisi matkustaa koko ajan suhteellisen lähiseudulla, jotta tulisi tavattua ja toinen on se, että vanhempani tuntevat hänen mutsin. Haluan pitää asiat erillään. Nainen on kyllä tosi loistava tyyppi. Italialainen, joka on asunut lapsuuden Saksassa. Osaa lisäksi luonnollisesti espanjaa ja englantiakin sujuvasti. Naisten "nico rosberg", kansainvälinen, tyylikäs ja kaunis nainen, joka on tottunut liikkumaan esimerkiksi juuri Välimeren meiningeissä. Vähän ehkä huono ottamaan brenkkua. Se on joillekin naisille tietynlainen ongelma, etteivät keitota riittävästi. Tosin ehkä voi olla sen henkinen nainen, joka haluaa jotain vakavampaa juttua, joten se on vähän huonompi juttu, joten siksi olen pitänyt vähän vähemmän yhteyttä. En halua pienintäkään sellaista mahdollisuutta, että joku asia estäisi minua tekemästä, mitä tahansa valintoja. Olen huomannut, että Suomi on persläpi ja haluan rauhassa miettiä, missä olisi kaikista fiksuinta asustella. Sitä ennen en ainakaan ala mihinkään tapailuun, koska haluan, että voin muuttaa vaikka huomenna niin, että kellään ei ole nokan koputtamista.

Katoitteko muuten eilen leffan, missä se britgetjones semiläskinäyttelijä asui aluksi Miamissa, josta hän joutui sitten duuniin jonnekin kylmään Minnesotaan, 13000 asukkaan mestaan? Se mesta Minnesotassa oli kuin Suomi, yhtä kiva paikka. Kyllä alkoi vähän Miami kyllä mullakin loistaa silmissä, kun sitä leffaa katsoin. No vedin pari Desperadosta ihan nimen takia sitä tuskaa lievittämään. Sitten katsoin ulos ikkunasta, pimeys ja kylmyys eivät olleet kadonneet. Saakeli.

 

[Carlos]

Juu kyllähän suhteessa pitää puhua, meitsi on avautunut ihan kaikesta, oon paljastanut kaikki ja aina pitänyt puhelinjaa pystyssä. Ja sitten tuo helvetin akka, en edes tunne sitä. Ja tuolle uhrasin kaikki.

Varmaan parempi että annat asian vaan olla, nimittäin sen puhumisen. Pakkaat vaan kamat ja muutat takaisin Suomeen tai jonnekin muualle, voit lähettää sitten vaikka oven sulkiessa viimeisen tekstiviestin ennenkuin leikkaat sim-kortin kahtia.

Olet varmasti kokenut monenmoista siellä reissussa mitä aika harva normaalisti pääsee kokemaan, ota se kokemuksena ja mene eteenpäin. On sitä naisen perässä ihmisille paljon huonomminkin käynyt. Elämä on.

 

[Rod Weary]

Mut voi kohta nähdä Rinkelinmäellä. Se vihaisennäköinen kaveri. Saa tarjota kaljan.

Käyn aika harvoin, joten tarjoan kaljan Stadissa, jos osutaan kohdalle. Voimia.

 

[Jakke76]

Ei muutakuin takaisin tänne pohjolaan vaan. Kyllä täälläkin kauniita naisia löytyy ja varmasti myös semmoisia joilla ei kaikille alapää kutise. Jaksamista sinne.

 

[Cemetery Gates]

Ei kai ne alunperin olisi yh:iksi päätyneet, jos jotain ei olisi vialla.

Vialla? Kenessä? Onko scholl rehellisesti sitä mieltä, että kaikki yh:t (nimenomaan naiset) ovat jotenkin "viallisia" yksilöitä vai ymmärsinkö väärin?

 

[jallu48]

Squitille voimia, tarjoan bisset jos Stadissa joskus pyörit.

Aihetta hieman sivuuttaen, onko teidän muiden naiset näin yleisesti yhtään ns. villejä Skypessä? En nyt puhu Villeistä, vaan niistä naisista jotka näyttävät muutakin kuin naamaa siellä. Oma naiseni on kyllä hurjan villi makkarissa ja muutenkin elämässä, mutta skypessä ei ole ikinä halunnut olla hurja ja irrotella, vaikka muutaman kerran puolivitsillä olenkin ehdotellut. Taustatietona sanottakoon, että olimme 9kk etäsuhteessa opiskeluiden takia muutamia vuosia sitten.

 

[Hemingway]

Naisasiat ovat objektiivisesti mitaten erinomaisesti, mutta ei käy kieltäminen, etteikö Meriluodon kuvaamia fiiliksiä silloin tällöin puskisi pintaan.

KAHLAAJATYTTÖ

Kahlasin veteen miettivin jaloin.
Katselin kauan. Nähdä aloin.

Ehtoo läheni aaltojen myötä
paeten jäljessä liukuvaa yötä.

Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,
taivaan, rannat, kaislojen kaaret.

Kaiken omistin, kuin veden pinta.
Kirkasta rauhaa, hiljaisinta.

Katsoin sieluuni, katsoin eteen.
Solahti vieras airo veteen:

mies tuli soutaen selkiä pitkin.
Kuvastin särkyi. - Aamulla itkin.

(1946)

 

[Palstalegenda]

Kukaan ei näemmä tätä linkannut, vaikka päiviä sitä odotin, niin minäpä sitten. Ilta-Sanomien "uutinen" sinkkumiehen seksipäiväkirjasta.

Niin säälittävää paskaa, että a) miten tuo mies luulee, että tuossa on jotakin niin jännää, että sellaista voi ehdottaa (tai suostua) uutisoitavaksi iltapäivälehteen b) Keskustelupalstalla tuonlainen on lähinnä tavis-tarina ja lehdessä se on nyt sitten muka hyvin erikoista c) miten Ilta-Sanomat kehtaa moista uutisena kertoa, kun tuohan on lähinnä jotain Kola-Olli -säälitouhua.

No ok, uutisoihan ne joskus Kola-Ollistakin, joten sikäli loogista.

Tuon miehen "valloitukset" ovat mahdollisesti ja kuvausten perusteella ihan täyttä siiderivalaskamaa. Nelikymppinen yh mainittu. Pillunsaantimääräkin on ihan tavismäärä.

Oikeasti. Jos tehdään juttu tuonlaisesta aiheesta, niin camp-huumori on toki oma genrensä vaan kun tahaton camp-huumori on sitten eri asia.

Terveisiä. Nuolkaa pillujanne.

 

[Wod]

Joo. Voisihan sitä taas tulla tänne kertoilemaan omat kuulumiset. Eli paljon on taas tapahtunut. Meni poikki tyttöystävän kanssa tovi sitten. Sinänsä ihan oikea ratkaisu, kun ei homma toiminut niin jotenkin tuntuu, että onnelisempi on nyt. Pientä haikeutta toki ilmassa, koska kyllähän siinä suhteessa hyvääkin oli. No ei siinä kauaan mennyt, kun löysin itseni työkaverin sängystä, jolla siis mennyt myös poikki suhde. No siinä sitten nähtiin aika pikaisesti uudestaan ja vielä uudestaan ja pari kertaa vielä lisääkin. Sitten sovittiin, että ei ihastuta että ei tässä elämäntilanteessa voi alkaa seurustelemaan ja ihastumaan. Heh. Itse olen koettanut olla ihastumatta uuteen tyttöön liian nopeasti, kun pari kertaa näpit palanut naisasioissa. No meniköhän tästä sopimuksesta pari päivää niin tyttö ilmoittikin, että on ihastunut ja huomasin hänen olemuksestaan, että hän haluaa minun sanovan samat sanat. Tuntuu että hän halusi kuulla sen myös siksi, että minä en olisi pelkästään sen yhden asian perässä. No pakkohan se on myöntää, että vähän olen tähän ihastunut, mutta silti koetan pitää jäitä hatussa. Kaikki tämän naisen kanssa on niin luontevaa. Saa nauraa hänen kanssaan kunnolla ja pystyy olla aivan oma itsensä ja muutkin asiat toimii. Silti selkärangassa joku pistää. En tiedä mikä, mutta jotenkin tuntuu, että tyyntä myrskyn edellä tai jotain vastaavaa. Tai sitten perusnegatiivinen asenne vaan puskee itsellä esiin. En tiedä pitäisikö tässä sopia jotain pelisääntöjä, mutta ne kuulostaa niin tyhmiltä jotenkin, että en ole jaksanut edes asiasta kauheasti keskustella.

Toivon vain, että en nyt sitten ihastu niin kunnolla, että mustasukkaisuus puskisi päälle, jos tällä naisella on muita juttuja muiden miehien kanssa. Jotenkin sitä on itselleen koettanut toistaa, että rauhassa vaan ja sinkkujahan tässä molemmat ollaa, joten saa tehdä periaatteessa mitä itse haluaa. Miettinyt myös tämän naisen mustasukkaisuutta. Sitä ei siis ole havaittavaissa pikemminkin kannustaa välillä, että miksi en vietä kunnon sinkkuelämää ja pokaile naisia. Silti mietityttää, että onko nainen ihan sinut tämän asian kanssa. No eipä tuota voi tietää. En edes osaa määritellä tätä suhdetta. Onko tämä nyt sitten joku työkaveriseksiläheisyys-suhde. Vaikea sanoa :D Vai kaipaako molemmat vain läheisyyttä, kun suhteet tullut päätökseen aka laastarisuhde. Jaa-a.

Kellään muilla kokemuksia työkaverin kanssa suhteista? Ehkä eniten tässä toivoo, että pysyttäisiin kummiskin kavereina kävi miten kävi, mutta mistä näistä tietää pheww....

 

[king of the jungle]

Kellään muilla kokemuksia työkaverin kanssa suhteista?

Löytyyhän noita.
Parhaimmillaan ne saavat odottamaan töihin pääsyä ja pahimmillaan saavat työpäivät tuntumaan jatkuvalta helvetiltä.

Ensimmäisessä molemmat ihastuivat toiseen ja töissä oli helvetin mukavaa. Jatkuvaa hymyilyä ja oikeasti nautti töissä olemisesta. Tässä jutussa vain kävi, niin että minä olin se joka taisi huomata että molemmat ovat kiinnostuneita ja en tehnyt asialle mitään. Annoin ajan kulua ja nautin tilanteesta kuitenkaan tekemättä mitään eleitä. Sitten kun huomasin muijan hiukan muuttuneen kohtaani, niin otinkin asian esille ja hän kertoi olleensa pitkään kiinnostunut, mutta luuli etten minä ole niin oli alkanut tapailemaan uutta. Tuon jälkeen meni muutama viikko, niin asiat oikeastaan muuttui normaaliksi. Hyvissä väleissä ollaan jne.

Toisessa sitten eräs kihloissa oleva henkilö baari-illan jälkeen avautui täysin yllättäen että haluaa olla kanssani. Jälleen kerran töissä taas yhtä hymyä, mutta nyt huomasin että olin todella kiinnostunut. Se on todella paska tunne kun saa luotua niin suuren ihastuksen varattuun ihmiseen, joka samalla antaa vastakaikua asiaan. Saa miettimään onko hän tosissaan vai hakeeko vain tylsään suhteeseensa jotain hetkellistä lämmitystä ulkopuolelta. Tämän neidon kanssa työt ovatkin olleet välillä riemua ja välillä täyttä tuskaa.
Joku päivä ollaan pelkkää hymyä ja toinen päivä sitten taas muijaa ahdistaa tämä meidän juttu ja selvästi painaa huono omatunto. Silloin ei katsettakaan voi vaihtaa ja siihen taas itse reagoin olemalla suht vittumainen ja kierre on valmis.

Kyllä suhde työkaveriin voi toimia! Kunhan töissä tajuaa ajatella myös vähän muutakin kuin vain sitä työkaveria ja teidän "juttuanne".

 

[rasmus]

Minkä helvetin takia en pääse eroon muijastani, vaikka hän paskasti tekikin minulle.
Mulla oli jo uusi kämppäkin katsottuna, mutta nyt taas tuntuu siltä, että meidän suhde voisikin toimia.
En ole mielestäni läheisriippuvainen ollenkaan, on sellainen tunne vaan, että niin paljon hyvää oisi jäänyt kokematta.
Jopa avioero oli paljon helpompi, kuin tästä naisesta irti päästäminen...tiedän en ole ainut joka painii saman "ongelman" kanssa.

 

[Nurmos_888]

En odottanut mun viestin herättävän näin hyvää keskustelua tällä palstalla. Hyvää settiä kaikin puolin - vaikka paskaa onkin tullut niskaani, joka oli tosin odotettavissa ja sen olen ansainnut.

Palstaveljien näkemykset ovat avanneet mun silmät toden teolla. Naiseni keskustelut eivät välttämättä tarkoittaneet mitään, vaan mun tulee lopettaa asioiden turha spekulointi, ja uskoa siihen mitä naiseni sanoo ja tekee. Olen valinnut raskaan tien, joka mun on kuljettava yksin. Itsehän olen nämä ongelmat kaivanut esille. Olin äkkipikainen ja epätoivoinen ensimmäisessä viestissäni, eivätkä asiat ole oikeasti niin huonosti kuin annoin ymmärtää.

Muotoilin myös viestin sisällön huonosti, koska tämä viestittelyhomma ei ole se suurin ongelma, vaan meidän eriävät tulevaisuuden suunnitelmat. Naiseni haluaisi jäädä Helsinkiin opiskelemaan, vaikka yritinkin puhua hänet ympäri Turkuun muuttamisesta. Sama koulu löytyisi sieltä, mutta hän ei silti lämpeä ajatukselle vedoten tuohon sitoutumiskammoon. Sitten kun nostin pöydälle toisen vaihtoehdon, etäsuhteen, hän koki sen ahdistavaksi ja vaikeaksi, mikä tuntuu paradoksaaliselta, koska elämmehän me nytkin etäsuhteessa ja homma toimii hyvin, mun mielestä. Toki ensi kevät tulee olemaan vaikeampi kuin palvelusaikani, koska palaan työelämään ja hänellä on omat työnsä Helsingissä. Nyt vikkonloppuisin kerkeämme näkemään hyvin, koska hän opiskelee. Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä, vaan sovimme, että menemme päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Mutta onko siinä enää mitään järkeä, jos naiseni ei ole valmis jatkamaan tätä suhdetta tulevaisuudessa. Järki sanoo, että ei ole, mutta sydän sanoo aivan toista. Kaiketi minun on vain yritettävä saada hänet muuttamaan mielensä tai toivoa, että hän itse tekee oikean päätöksen.

Moro vaan taas kaikille.

Muutama kuukausi sitten kirjoittelin tälle palstalle useammankin viestin omasta tilanteestani, ja tässä on niistä viimeisin. Meidän tilanne on hieman muuttunut ajan myötä. Molemmat ovat puhuneet nyt suunsa puhtaiksi ja me tiedämme mitä kumpikin on mieltä tästä tilanteesta. Yksinkertaistettuna mä olen se opitimistinen ja hiukan naiivi osapuoli, joka uskoo etäsuhteeseen ja naiseni taas se skeptisempi ja rationaalisempi puoli, jolla on erilaisia epäluuloja ja pelkoa suhteen toimivuuden suhteen. Opiskelukuviot ovat muuttuneet edellisestä viestistä siten, että naiseni haluaakin yrittää uudestaan päästä kouluun Lappeenrantaan Helsinkiin jäämisen sijaan, jolloin etäisyys olisi huomattavasti pidempi. Hän pyrkii kansainväliselle linjalle, johon kuuluisi muutaman vuoden kestävä erikoistuminen ulkomailla, joka vaikeuttaisi asioita entisestään.

Naiseni kertoi minulle tällä viikolla, että häntä on ahdistanut minun palvelusaikani aikainen seurustelu erossa olemisen takia. Kaikkein raastavimpana tietona hän sanoi, että hän kokee tilanteemme toivottomaksi. En käsitä, miksei hän ole sanonut tätäkään asiaa aikaisemmin, vaan on tyytynyt peesailemaan minua, kun olen yrittänyt olla toiveikas suhteemme puolesta. Ymmärrän, ettei hän halunnut loukata minua sillä tiedolla aikaisemmin, mutta mielestäni se tuntuu paljon pahemmalta nyt, kun on sinisilmäisenä uskonut toisen korupuheita ja että hän haluaa ainakin yrittää miten etäsuhde toimisi. Nyt se onkin vaihtunut "maybe later" -tyyliseen ratkaisuun, mihin en ole kyllä lähdössä mukaan. Rakastan häntä, mutta jos hän ei rakasta minua sen vertaa, että olisi valmis edes yrittämään, haluan vain jatkaa eteenpäin ja yrittää unohtaa, enkä jäädä elämään turhissa toivossa, että hän saattaa opiskelujensa jälkeen olla vielä kiinnostunut. Huhhuh mitä touhua...

Koko opiskeluaika etäsuhteessa on kieltämättä aika hurja aika (jotain 5-8v.), mutta mielestäni me meinataan päästää nyt liian helposti irti tästä jutusta. Aikaisemmin meidän parisuhde on kulkenut eteenpäin omalla painollaan ilman ongelmia, mutta heti kun tuleekin jakso, jolloin pitäisi tehdä töitä suhteen eteen, pistetään koko homma pakettiin. Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

 

[scholl]

Koko opiskeluaika etäsuhteessa on kieltämättä aika hurja aika (jotain 5-8v.), mutta mielestäni me meinataan päästää nyt liian helposti irti tästä jutusta. Aikaisemmin meidän parisuhde on kulkenut eteenpäin omalla painollaan ilman ongelmia, mutta heti kun tuleekin jakso, jolloin pitäisi tehdä töitä suhteen eteen, pistetään koko homma pakettiin. Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

Mä en ymmärrä tota. Luulisi, että silloin se just menee omalla painollaan, kun on etä, eikä ole näkemässä toista. Sitähän ei tarvitse silloin tavallaan ollenkaan miettiä, vaan voi keskittyä niihin opiskeluihin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Se on outoa, että silloin aletaan kaivaa maata jalkojen alta.

 

[Nurmos_888]

Mä en ymmärrä tota. Luulisi, että silloin se just menee omalla painollaan, kun on etä, eikä ole näkemässä toista. Sitähän ei tarvitse silloin tavallaan ollenkaan miettiä, vaan voi keskittyä niihin opiskeluihin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Se on outoa, että silloin aletaan kaivaa maata jalkojen alta.

Niin, ehkä se on vain yksinkertaisesti vaikeampaa, tosin vain naiselleni, itse olisin siihen täysin valmis. Itse olen etäsuhteen kannalla just sun em. asioiden vuoksi: toinen säilyy mielenkiintoisena, kun hänellä on omat juttunsa siellä jossain ja itsekin saan tilaa omille jutuilleni. Naiselleni läheisyys on kuitenkin niin tärkeää, että hän ei pysty sen vuoksi etäsuhteeseen.

 

[tomageeni]

Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

En haluaisi olla pessimisti, mutta kuulostaa siltä että naisella ei ole edes kiinnostusta nähdä vaivaa suhteenne eteen. Ehkä hän itseasiassa kaipaa ns. vapautta -- oli se sitten tietoisesti tai alitajuisesti -- ja käyttää tätä nyt perusteena suhteen päättämiselle. Varsinkin menevälle opiskelijalle toisella paikkakunnalla asuva "puoliso", jota näkee ehkä kerran-kaksi kuukaudessa, voi olla jonkinlainen rasite villin opiskeilja-elämän keskellä.

Kuten sanoin, en halua olla pessimisti. Mutta minun mielestä voisit kysyä suoraan naiselta, että onko hän ylipäätään kiinnostunut yhteisestä tulevaisuudesta, ja haluaako edes yrittää jatkaa.

edit. typofix

 

[MustatKortit]

En haluaisi olla pessimisti, mutta kuulostaa siltä että naisella ei ole edes kiinnostusta nähdä vaivaa suhteenne teen....

Mä ole tomageenin kanssa ihan samoilla linjoilla.

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Tästä asiasta olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa omalle rakkaalleni.

 

[Nurmos_888]

Tällä päivämäärällä mun ja mun naisen yhteinen elämä tulikin päätökseen, koska toiselle tulevaisuus tuli täysin ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Erottiin ja lähdettiin. Ehkä myöhemmin -kortti jäi pöytään, mutta itse en siihen tarttunut. Yritän unohtaa ja jatkaa eteenpäin, vaikka tunteet häntä kohtaan ei ole hälventyneet, mikä tekeekin tästä vaikeinta. Tekisin edelleen hänen puolesta mitä tahansa.

Tomageenin ja Mustan Kortin näkemykset ovat olleet minullakin mielessä, koska naiseni päästi tästä mielestäni aivan liian helposti irti... Ehkä freudilaisittain torjuin ne ajatukset ja uskoin naiivisti hänen rakastavan minua niin paljon, että hän olisi valmis yrittämään. No, todellisuus iski minut kenttiin toden teolla. Kaikeni annoin, mutta mitään en saanut vastineeksi. Pää lyö tyhjää ja vituttaa. Hyvää joulua!

 

[Oddee]

Tällä päivämäärällä mun ja mun naisen yhteinen elämä tulikin päätökseen

Pärjäile! Näitä on aina ikävä kuulla.

 

[Infamous]

Yritän unohtaa ja jatkaa eteenpäin, vaikka tunteet häntä kohtaan ei ole hälventyneet, mikä tekeekin tästä vaikeinta. Tekisin edelleen hänen puolesta mitä tahansa.

Ihan vaan mielenkiinnosta, mikä sinut sitten tässä tapauksessa kiinnittää Turkuun?