Naisasiat

[Palstalegenda]

Kukaan ei näemmä tätä linkannut, vaikka päiviä sitä odotin, niin minäpä sitten. Ilta-Sanomien "uutinen" sinkkumiehen seksipäiväkirjasta.

Niin säälittävää paskaa, että a) miten tuo mies luulee, että tuossa on jotakin niin jännää, että sellaista voi ehdottaa (tai suostua) uutisoitavaksi iltapäivälehteen b) Keskustelupalstalla tuonlainen on lähinnä tavis-tarina ja lehdessä se on nyt sitten muka hyvin erikoista c) miten Ilta-Sanomat kehtaa moista uutisena kertoa, kun tuohan on lähinnä jotain Kola-Olli -säälitouhua.

No ok, uutisoihan ne joskus Kola-Ollistakin, joten sikäli loogista.

Tuon miehen "valloitukset" ovat mahdollisesti ja kuvausten perusteella ihan täyttä siiderivalaskamaa. Nelikymppinen yh mainittu. Pillunsaantimääräkin on ihan tavismäärä.

Oikeasti. Jos tehdään juttu tuonlaisesta aiheesta, niin camp-huumori on toki oma genrensä vaan kun tahaton camp-huumori on sitten eri asia.

Terveisiä. Nuolkaa pillujanne.

 

[Wod]

Joo. Voisihan sitä taas tulla tänne kertoilemaan omat kuulumiset. Eli paljon on taas tapahtunut. Meni poikki tyttöystävän kanssa tovi sitten. Sinänsä ihan oikea ratkaisu, kun ei homma toiminut niin jotenkin tuntuu, että onnelisempi on nyt. Pientä haikeutta toki ilmassa, koska kyllähän siinä suhteessa hyvääkin oli. No ei siinä kauaan mennyt, kun löysin itseni työkaverin sängystä, jolla siis mennyt myös poikki suhde. No siinä sitten nähtiin aika pikaisesti uudestaan ja vielä uudestaan ja pari kertaa vielä lisääkin. Sitten sovittiin, että ei ihastuta että ei tässä elämäntilanteessa voi alkaa seurustelemaan ja ihastumaan. Heh. Itse olen koettanut olla ihastumatta uuteen tyttöön liian nopeasti, kun pari kertaa näpit palanut naisasioissa. No meniköhän tästä sopimuksesta pari päivää niin tyttö ilmoittikin, että on ihastunut ja huomasin hänen olemuksestaan, että hän haluaa minun sanovan samat sanat. Tuntuu että hän halusi kuulla sen myös siksi, että minä en olisi pelkästään sen yhden asian perässä. No pakkohan se on myöntää, että vähän olen tähän ihastunut, mutta silti koetan pitää jäitä hatussa. Kaikki tämän naisen kanssa on niin luontevaa. Saa nauraa hänen kanssaan kunnolla ja pystyy olla aivan oma itsensä ja muutkin asiat toimii. Silti selkärangassa joku pistää. En tiedä mikä, mutta jotenkin tuntuu, että tyyntä myrskyn edellä tai jotain vastaavaa. Tai sitten perusnegatiivinen asenne vaan puskee itsellä esiin. En tiedä pitäisikö tässä sopia jotain pelisääntöjä, mutta ne kuulostaa niin tyhmiltä jotenkin, että en ole jaksanut edes asiasta kauheasti keskustella.

Toivon vain, että en nyt sitten ihastu niin kunnolla, että mustasukkaisuus puskisi päälle, jos tällä naisella on muita juttuja muiden miehien kanssa. Jotenkin sitä on itselleen koettanut toistaa, että rauhassa vaan ja sinkkujahan tässä molemmat ollaa, joten saa tehdä periaatteessa mitä itse haluaa. Miettinyt myös tämän naisen mustasukkaisuutta. Sitä ei siis ole havaittavaissa pikemminkin kannustaa välillä, että miksi en vietä kunnon sinkkuelämää ja pokaile naisia. Silti mietityttää, että onko nainen ihan sinut tämän asian kanssa. No eipä tuota voi tietää. En edes osaa määritellä tätä suhdetta. Onko tämä nyt sitten joku työkaveriseksiläheisyys-suhde. Vaikea sanoa :D Vai kaipaako molemmat vain läheisyyttä, kun suhteet tullut päätökseen aka laastarisuhde. Jaa-a.

Kellään muilla kokemuksia työkaverin kanssa suhteista? Ehkä eniten tässä toivoo, että pysyttäisiin kummiskin kavereina kävi miten kävi, mutta mistä näistä tietää pheww....

 

[king of the jungle]

Kellään muilla kokemuksia työkaverin kanssa suhteista?

Löytyyhän noita.
Parhaimmillaan ne saavat odottamaan töihin pääsyä ja pahimmillaan saavat työpäivät tuntumaan jatkuvalta helvetiltä.

Ensimmäisessä molemmat ihastuivat toiseen ja töissä oli helvetin mukavaa. Jatkuvaa hymyilyä ja oikeasti nautti töissä olemisesta. Tässä jutussa vain kävi, niin että minä olin se joka taisi huomata että molemmat ovat kiinnostuneita ja en tehnyt asialle mitään. Annoin ajan kulua ja nautin tilanteesta kuitenkaan tekemättä mitään eleitä. Sitten kun huomasin muijan hiukan muuttuneen kohtaani, niin otinkin asian esille ja hän kertoi olleensa pitkään kiinnostunut, mutta luuli etten minä ole niin oli alkanut tapailemaan uutta. Tuon jälkeen meni muutama viikko, niin asiat oikeastaan muuttui normaaliksi. Hyvissä väleissä ollaan jne.

Toisessa sitten eräs kihloissa oleva henkilö baari-illan jälkeen avautui täysin yllättäen että haluaa olla kanssani. Jälleen kerran töissä taas yhtä hymyä, mutta nyt huomasin että olin todella kiinnostunut. Se on todella paska tunne kun saa luotua niin suuren ihastuksen varattuun ihmiseen, joka samalla antaa vastakaikua asiaan. Saa miettimään onko hän tosissaan vai hakeeko vain tylsään suhteeseensa jotain hetkellistä lämmitystä ulkopuolelta. Tämän neidon kanssa työt ovatkin olleet välillä riemua ja välillä täyttä tuskaa.
Joku päivä ollaan pelkkää hymyä ja toinen päivä sitten taas muijaa ahdistaa tämä meidän juttu ja selvästi painaa huono omatunto. Silloin ei katsettakaan voi vaihtaa ja siihen taas itse reagoin olemalla suht vittumainen ja kierre on valmis.

Kyllä suhde työkaveriin voi toimia! Kunhan töissä tajuaa ajatella myös vähän muutakin kuin vain sitä työkaveria ja teidän "juttuanne".

 

[rasmus]

Minkä helvetin takia en pääse eroon muijastani, vaikka hän paskasti tekikin minulle.
Mulla oli jo uusi kämppäkin katsottuna, mutta nyt taas tuntuu siltä, että meidän suhde voisikin toimia.
En ole mielestäni läheisriippuvainen ollenkaan, on sellainen tunne vaan, että niin paljon hyvää oisi jäänyt kokematta.
Jopa avioero oli paljon helpompi, kuin tästä naisesta irti päästäminen...tiedän en ole ainut joka painii saman "ongelman" kanssa.

 

[Nurmos_888]

En odottanut mun viestin herättävän näin hyvää keskustelua tällä palstalla. Hyvää settiä kaikin puolin - vaikka paskaa onkin tullut niskaani, joka oli tosin odotettavissa ja sen olen ansainnut.

Palstaveljien näkemykset ovat avanneet mun silmät toden teolla. Naiseni keskustelut eivät välttämättä tarkoittaneet mitään, vaan mun tulee lopettaa asioiden turha spekulointi, ja uskoa siihen mitä naiseni sanoo ja tekee. Olen valinnut raskaan tien, joka mun on kuljettava yksin. Itsehän olen nämä ongelmat kaivanut esille. Olin äkkipikainen ja epätoivoinen ensimmäisessä viestissäni, eivätkä asiat ole oikeasti niin huonosti kuin annoin ymmärtää.

Muotoilin myös viestin sisällön huonosti, koska tämä viestittelyhomma ei ole se suurin ongelma, vaan meidän eriävät tulevaisuuden suunnitelmat. Naiseni haluaisi jäädä Helsinkiin opiskelemaan, vaikka yritinkin puhua hänet ympäri Turkuun muuttamisesta. Sama koulu löytyisi sieltä, mutta hän ei silti lämpeä ajatukselle vedoten tuohon sitoutumiskammoon. Sitten kun nostin pöydälle toisen vaihtoehdon, etäsuhteen, hän koki sen ahdistavaksi ja vaikeaksi, mikä tuntuu paradoksaaliselta, koska elämmehän me nytkin etäsuhteessa ja homma toimii hyvin, mun mielestä. Toki ensi kevät tulee olemaan vaikeampi kuin palvelusaikani, koska palaan työelämään ja hänellä on omat työnsä Helsingissä. Nyt vikkonloppuisin kerkeämme näkemään hyvin, koska hän opiskelee. Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä, vaan sovimme, että menemme päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan. Mutta onko siinä enää mitään järkeä, jos naiseni ei ole valmis jatkamaan tätä suhdetta tulevaisuudessa. Järki sanoo, että ei ole, mutta sydän sanoo aivan toista. Kaiketi minun on vain yritettävä saada hänet muuttamaan mielensä tai toivoa, että hän itse tekee oikean päätöksen.

Moro vaan taas kaikille.

Muutama kuukausi sitten kirjoittelin tälle palstalle useammankin viestin omasta tilanteestani, ja tässä on niistä viimeisin. Meidän tilanne on hieman muuttunut ajan myötä. Molemmat ovat puhuneet nyt suunsa puhtaiksi ja me tiedämme mitä kumpikin on mieltä tästä tilanteesta. Yksinkertaistettuna mä olen se opitimistinen ja hiukan naiivi osapuoli, joka uskoo etäsuhteeseen ja naiseni taas se skeptisempi ja rationaalisempi puoli, jolla on erilaisia epäluuloja ja pelkoa suhteen toimivuuden suhteen. Opiskelukuviot ovat muuttuneet edellisestä viestistä siten, että naiseni haluaakin yrittää uudestaan päästä kouluun Lappeenrantaan Helsinkiin jäämisen sijaan, jolloin etäisyys olisi huomattavasti pidempi. Hän pyrkii kansainväliselle linjalle, johon kuuluisi muutaman vuoden kestävä erikoistuminen ulkomailla, joka vaikeuttaisi asioita entisestään.

Naiseni kertoi minulle tällä viikolla, että häntä on ahdistanut minun palvelusaikani aikainen seurustelu erossa olemisen takia. Kaikkein raastavimpana tietona hän sanoi, että hän kokee tilanteemme toivottomaksi. En käsitä, miksei hän ole sanonut tätäkään asiaa aikaisemmin, vaan on tyytynyt peesailemaan minua, kun olen yrittänyt olla toiveikas suhteemme puolesta. Ymmärrän, ettei hän halunnut loukata minua sillä tiedolla aikaisemmin, mutta mielestäni se tuntuu paljon pahemmalta nyt, kun on sinisilmäisenä uskonut toisen korupuheita ja että hän haluaa ainakin yrittää miten etäsuhde toimisi. Nyt se onkin vaihtunut "maybe later" -tyyliseen ratkaisuun, mihin en ole kyllä lähdössä mukaan. Rakastan häntä, mutta jos hän ei rakasta minua sen vertaa, että olisi valmis edes yrittämään, haluan vain jatkaa eteenpäin ja yrittää unohtaa, enkä jäädä elämään turhissa toivossa, että hän saattaa opiskelujensa jälkeen olla vielä kiinnostunut. Huhhuh mitä touhua...

Koko opiskeluaika etäsuhteessa on kieltämättä aika hurja aika (jotain 5-8v.), mutta mielestäni me meinataan päästää nyt liian helposti irti tästä jutusta. Aikaisemmin meidän parisuhde on kulkenut eteenpäin omalla painollaan ilman ongelmia, mutta heti kun tuleekin jakso, jolloin pitäisi tehdä töitä suhteen eteen, pistetään koko homma pakettiin. Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

 

[scholl]

Koko opiskeluaika etäsuhteessa on kieltämättä aika hurja aika (jotain 5-8v.), mutta mielestäni me meinataan päästää nyt liian helposti irti tästä jutusta. Aikaisemmin meidän parisuhde on kulkenut eteenpäin omalla painollaan ilman ongelmia, mutta heti kun tuleekin jakso, jolloin pitäisi tehdä töitä suhteen eteen, pistetään koko homma pakettiin. Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

Mä en ymmärrä tota. Luulisi, että silloin se just menee omalla painollaan, kun on etä, eikä ole näkemässä toista. Sitähän ei tarvitse silloin tavallaan ollenkaan miettiä, vaan voi keskittyä niihin opiskeluihin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Se on outoa, että silloin aletaan kaivaa maata jalkojen alta.

 

[Nurmos_888]

Mä en ymmärrä tota. Luulisi, että silloin se just menee omalla painollaan, kun on etä, eikä ole näkemässä toista. Sitähän ei tarvitse silloin tavallaan ollenkaan miettiä, vaan voi keskittyä niihin opiskeluihin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Se on outoa, että silloin aletaan kaivaa maata jalkojen alta.

Niin, ehkä se on vain yksinkertaisesti vaikeampaa, tosin vain naiselleni, itse olisin siihen täysin valmis. Itse olen etäsuhteen kannalla just sun em. asioiden vuoksi: toinen säilyy mielenkiintoisena, kun hänellä on omat juttunsa siellä jossain ja itsekin saan tilaa omille jutuilleni. Naiselleni läheisyys on kuitenkin niin tärkeää, että hän ei pysty sen vuoksi etäsuhteeseen.

 

[tomageeni]

Ja itsehän toivoisin, että naiseni haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkansa Turkuun, mutta selkeä signaali on "not gonna happen". Näin joulun alla ei haluaisi olla näin synkällä mielellä, mutta minkäs teet. Tämä juttu tuntuu olevan umpikujassa ja vituttaa aivan armottomasti.

En haluaisi olla pessimisti, mutta kuulostaa siltä että naisella ei ole edes kiinnostusta nähdä vaivaa suhteenne eteen. Ehkä hän itseasiassa kaipaa ns. vapautta -- oli se sitten tietoisesti tai alitajuisesti -- ja käyttää tätä nyt perusteena suhteen päättämiselle. Varsinkin menevälle opiskelijalle toisella paikkakunnalla asuva "puoliso", jota näkee ehkä kerran-kaksi kuukaudessa, voi olla jonkinlainen rasite villin opiskeilja-elämän keskellä.

Kuten sanoin, en halua olla pessimisti. Mutta minun mielestä voisit kysyä suoraan naiselta, että onko hän ylipäätään kiinnostunut yhteisestä tulevaisuudesta, ja haluaako edes yrittää jatkaa.

edit. typofix

 

[MustatKortit]

En haluaisi olla pessimisti, mutta kuulostaa siltä että naisella ei ole edes kiinnostusta nähdä vaivaa suhteenne teen....

Mä ole tomageenin kanssa ihan samoilla linjoilla.

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Tästä asiasta olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa omalle rakkaalleni.

 

[Nurmos_888]

Tällä päivämäärällä mun ja mun naisen yhteinen elämä tulikin päätökseen, koska toiselle tulevaisuus tuli täysin ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Erottiin ja lähdettiin. Ehkä myöhemmin -kortti jäi pöytään, mutta itse en siihen tarttunut. Yritän unohtaa ja jatkaa eteenpäin, vaikka tunteet häntä kohtaan ei ole hälventyneet, mikä tekeekin tästä vaikeinta. Tekisin edelleen hänen puolesta mitä tahansa.

Tomageenin ja Mustan Kortin näkemykset ovat olleet minullakin mielessä, koska naiseni päästi tästä mielestäni aivan liian helposti irti... Ehkä freudilaisittain torjuin ne ajatukset ja uskoin naiivisti hänen rakastavan minua niin paljon, että hän olisi valmis yrittämään. No, todellisuus iski minut kenttiin toden teolla. Kaikeni annoin, mutta mitään en saanut vastineeksi. Pää lyö tyhjää ja vituttaa. Hyvää joulua!

 

[Oddee]

Tällä päivämäärällä mun ja mun naisen yhteinen elämä tulikin päätökseen

Pärjäile! Näitä on aina ikävä kuulla.

 

[Infamous]

Yritän unohtaa ja jatkaa eteenpäin, vaikka tunteet häntä kohtaan ei ole hälventyneet, mikä tekeekin tästä vaikeinta. Tekisin edelleen hänen puolesta mitä tahansa.

Ihan vaan mielenkiinnosta, mikä sinut sitten tässä tapauksessa kiinnittää Turkuun?

 

[Nurmos_888]

Ihan vaan mielenkiinnosta, mikä sinut sitten tässä tapauksessa kiinnittää Turkuun?

Oikeustieteellinen tiedekunta. Stadiin hakeminen ei muuttaisi asioita mihinkään. Lappeenrannassa on vain kauppakorkea ja teknillinen, eikä ne kiinnosta. Sinällään kun sanon, että "tekisin hänen puolesta mitä tahansa" on valhe, koska en pysty olemaan hänen puolesta se osapuoli joka joustaisi, ja se vituttaa minua.

 

[Alamummo]

Mä ole tomageenin kanssa ihan samoilla linjoilla.

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Tästä asiasta olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa omalle rakkaalleni.

Tämä on ihan paskaa. Varmastikin kyseisenlaisia naisia on, mutta keskimäärin naisen rakkaus näkyy jossain muussa kuin suurissa uhrauksissa. Haluaako Nurmos_888:n tyttöystävä opiskella jotain sellaista, jota Turku ei tarjoa? Miksi hänen pitäisi luopua parisuhteen vuoksi tulevaisuudensuunnitelmistaan ja -haaveistaan, etenkin kun Nurmos_888 itse haluaa lukea oikeustieteitä eikä ole valmis suunnitelmistaan luopuman. Molemmat ovat (olettaisin) about parikymppisiä ja on kohtuutonta, jos tuon ikäisen ihmisen pitäisi uhrautua ja luopua haaveistaan vain jonkun toisen vuoksi. Mitä, jos parisuhde ei kuitenkaan kestä?

Itse olen elänyt pari vuotta etäsuhteessä ja tuo suhde kaatui ihan muihin juttuihin kuin välimatkaan Helsingin ja Tukholman välillä. Toisille etäsuhde on ok ja toisille se ei sovi, ketään siihen ei voi pakottaa. Toivottavasti Nurmos_888 ja tyttönsä löytävät hyvän kompromissin, johon molemmat voivat uskoa ja 100%:sti panostaa.

 

[Nurmos_888]

Tämä on ihan paskaa. Varmastikin kyseisenlaisia naisia on, mutta keskimäärin naisen rakkaus näkyy jossain muussa kuin suurissa uhrauksissa. Haluaako Nurmos_888:n tyttöystävä opiskella jotain sellaista, jota Turku ei tarjoa? Miksi hänen pitäisi luopua parisuhteen vuoksi tulevaisuudensuunnitelmistaan ja -haaveistaan, etenkin kun Nurmos_888 itse haluaa lukea oikeustieteitä eikä ole valmis suunnitelmistaan luopuman. Molemmat ovat (olettaisin) about parikymppisiä ja on kohtuutonta, jos tuon ikäisen ihmisen pitäisi uhrautua ja luopua haaveistaan vain jonkun toisen vuoksi. Mitä, jos parisuhde ei kuitenkaan kestä?

Itse olen elänyt pari vuotta etäsuhteessä ja tuo suhde kaatui ihan muihin juttuihin kuin välimatkaan Helsingin ja Tukholman välillä. Toisille etäsuhde on ok ja toisille se ei sovi, ketään siihen ei voi pakottaa. Toivottavasti Nurmos_888 ja tyttönsä löytävät hyvän kompromissin, johon molemmat voivat uskoa ja 100%:sti panostaa.

Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Turussa olisi voinut lukea kauppatieteitä, eli kyllä, naiseni olisi voinut hakea sinnekin, mutta tietyt vaihtokuviot, joista hän haaveilee, eivät olisi onnistuneet Turussa. Mutta olisin halunnut että suunitelman muutos olisi lähtenyt hänestä itsestään, koska en mä voinut vaatia häneltä sellaista, johon en itse pystyisi. En ymmärrä tuota Mustan Kortin logiikkaa, mielestäni molempien tulee tehdä uhrauksia, muuten jommallekummalle saattaa jäädä paljonkin asioita hampaankoloon, etenkin jos suhde kariutuu.

 

[pernaveikko]

Itse selvisin pitkästä kaukosuhteesta hyvin, sen saa kyllä toimimaan. Senkin ollessa totta, että ei se kai sitten kaikille sovi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Noin muuten tuossa jutussa näyttäisi olevan vähän molemmilla erittäin vahvat omat suunnitelmat. Tuossa iässä ei ehkä kannata uhrata niitä jonkun toisen takia. Joustaa voi ja pitää, mutta jos ei neuvotteluratkaisua ala nopeasti löytyä, niin on varmaankin parempi peruuttaa koko kausi.

Ei se toimi niinkään, että sitten vuosien päästä tulee katkeruutta siitä kuinka sinä sait tätä, vaikka minä halusin tätä.

 

[Nurmos_888]

Ei se toimi niinkään, että sitten vuosien päästä tulee katkeruutta siitä kuinka sinä sait tätä, vaikka minä halusin tätä.

Tuota olenkin miettinyt paljon. Silti tämä tuntuu niin vaikealta juuri sen takia, että tunteet ovat pysyneet täysin samana ja olen ymmärtänyt, että naiseni kokee asian samalla tavalla, mutta olemme nuoria ja... sitä rataa. Ei ehkä pitäisi miettiä niitä kaikkia ilon hetkiä juuri nyt, mutta tuntuu kurjalta, ettei pysty kokemaan niitä enää juuri hänen kanssaan, koska kaikki mitä tehtiin yhdessä oli niin nastaa.

Kaverillani meni 5 vuoden seurustelu poikki hieman samaantyyliin ja eilen rohkaisevasti totesikin minulle, että myrskyn jälkeen on pouta sää, ja mennyttä parisuhdetta osaa laittaa uuteen perspektiiviin kun ei enää seurustele: oliko se kaikki sittenkään niin täydellistä, että sen olisi pitänyt jatkua pidempään?

Ehkä tämä vielä kääntyy parhaaksi ratkaisuksi.

 

[scholl]

Toi läheisyyspuhe on suurta valhetta. Miksei voi nähdä esim. pyhinä kuten jouluina? Mulla on yksi entinen kollega, jonka nainen asui Dublinissa ja mies oli sopinut, että nainen soittelee vain viikonloppuisin, ettei haittaa mitään työntekoa. Ja se toimi loistavasti sillä. On äärimmäisen rasittavaa, jos jonkun kanssa pitää olla koko ajan yhteydessä. Siitä saa vaan hermot kireälle. Miksei voi ottaa suhdetta plakkariin ja tavata sitten, kun se on kaikinpuolin mahdollista ja järkevää. Viettää silloin hyvää aikaa, kun tapaa. Mitä lisäarvoa se toisi, että näkee siinä välissä, jos on muita kiireitä kuten opiskelua tai työtä?

 

[MustatKortit]

Olen täysin samaa mieltä sun kanssa. Turussa olisi voinut lukea kauppatieteitä, eli kyllä, naiseni olisi voinut hakea sinnekin, mutta tietyt vaihtokuviot, joista hän haaveilee, eivät olisi onnistuneet Turussa...

Mulle taas tässä tapauksessa esimerkiksi juuri nämä "vaihtokuviot" ovat sellaisia, joita en ihan tämän naisen kohdalla sulata.

Opiskelulle on selkeästi asetettu niin kovat reunaehdot, missä, miten, milloin, että seurustelulle ei ole tarkoituskaan jäädä aikaa. Jos olisi edes todella syvästi kiintynyt (saati rakastunut), niin kyllä edes tuota vaihtokuviota miettisi uudestaan.

Ja jos henkilöt ovat oikeasti noin kaksikymppisiä, todella nuoria ihmisiä + puhutaan 5-8 vuoden "etäsuhteesta" + tämä on suhteen sitoutumishalu jo heti alkuvaiheessa = suhteella ei mielestäni ole minkäänlaista realistista onnistumisen mahdollisuutta.

Turha suuttua minulle tästä mielipiteestäni, yritän vain auttaa ja tämä on tapa jolla asian näen.

 

[Nurmos_888]

Ja jos henkilöt ovat oikeasti noin kaksikymppisiä, todella nuoria ihmisiä + puhutaan 5-8 vuoden "etäsuhteesta" + tämä on suhteen sitoutumishalu jo heti alkuvaiheessa = suhteella ei mielestäni ole minkäänlaista realistista onnistumisen mahdollisuutta.

Turha suuttua minulle tästä mielipiteestäni, yritän vain auttaa ja tämä on tapa jolla asian näen.

En suutukaan sinulle MustatKortit, totesin vain että olen eri mieltä kanssasi tuon aikaisemman viestisi kanssa. Mutta tämä viimeisin viesti oli hyvin paljon samoilla linjoilla minun kanssa. En usko, että se etäisyys oli ehkä se perimmäisin ongelma, vaan se että ollaan aloitettu seurustelu nuorina ja ehkä naiseni haluaa nyt hieman vapautta. Nyt kun sitä itsekin mietin, niin ei se minullekaan pahaksi tee, mutta kun vielä rakastaa toista näin paljon, niin on vaikea alkaa miettimään muita. Kuten sanoin, ehkä tämä tuntuu myöhemmin parhaalta ratkaisulta.

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

 

[cottonmouth]

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

Koetan tarkoituksellisesti pysyä tästä ketjusta poissa, koska näissä jutuissa neuvominen on aina vähän kaksipiippuinen miekka, kun on vain kirjoitetun tekstin varassa.

Silti nyt kuitenkin rohkaistun heittämään oman lusikkani soppaan eli kovin päälle liimatulta syyltä tuo opiskelukuvio tuntuu. Ennemmin allekirjoittaneelle tulee mieleen aikaisempi lausahduksesi ja erityisesti virkkeen ensimmäinen lause:

Kuitenkaan hän ei selkeästi osaa päästää minusta irti, enkä minä todellakaan hänestä

Ja ymmärrettäväähän tuo on, ei siinä. Etäsuhde toki itsessään ei ole mahdoton. Elihän cottonmouthkin 5,5 vuotta entisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa ja tulevan leskensä kanssa suurimman osan etäsuhteessa eli käytännössä koko opiskeluaikansa.

Onnea valitsemallasi tiellä joka tapauksessa.

 

[Trenchtown]

Yksi asiahan on ihan varma - kaikki ne voi vahvistaa, jotka on itse kokeneet - mieheensä rakastunut nainen tekee hyvin suuriakin uhrauksia suhteen ja miehensä eteen, hyvin paljon suurempia, kuin mitä me miehet.

Hear, hear! Tämä on kyllä ihan taivaan tosi, tai on ainakin ollut omassa elämässäni. Nainenhan ei ajattele, että missä on järkeä ja missä ei, vaan jos se tuntuu oikealta, ei oikeastaan mikään uhraus ole liian suuri. Siitä pieniä kiitoksia entisille oman elämäni try-out -pelaajille ja suuri kiitos nykyiselle. Nykyinen tosin sai lyhyen try-outin jälkeen monivuotisen sopimuksen ja toivoisinkin hänen myös pelaavan uransa loppuun minun joukkueessani.

 

[korkki]

Olen jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittaa tähän ketjuun kun meikäläisen parisuhdetilanne on muuttunut ja nyt pikku hiljaa alkaisi olemaan aika etsiä uutta naisystävää. Lukioikäisenä aloitettu suhde loppui kun ex vaihtoi meikäläisen työkaveriinsa. Aika yleisesti vitun tyhmänä pidettyyn HJK- ja Tapparafaniin. Taitaa tuolla paskalla olla tännekin tunnukset, ei niin paljoa kiinnosta.

Nyt sitten tosiaan tekisi mieli löytää joku uusi. Ajattelin ensin kokeilla nettideittailua, tein profiilinkin Suomi24:een mutta kyllä siellä on Satakunnassa aika vähän naispuolisia, varsinkin sellaisia jotka täyttävät minun aika löysät kriteerini (ei polta ja on jo lapsia valmiiksi). Muutamalle olen koittanut kirjoitella mutta eivät nuo pirulaiset vaivaudu edes vastaamaan ettei kiinnosta. Tietysti nuo nettipalvelut ovat lähinnä naisten markkinat, heillä on mielestään varaa valita ja sitten kun vielä tuonnekin tulee vieraskirjaan kommenttia ”oletpa hyvännäköinen” jne niin kusihan noilla nousee päähän eikä tavallisen näköinen mies kelpaa. Hassua silti että suurimmalla osalla on profiili edelleen tuolla, luulisi että vientiä olisi jos on varaa valkata. Tuo vastaamattomuus silti ihmetyttää eniten, ei voi olla kovinkaan fiksusta ihmisestä kyse jos ei vaivaudu asialliseen viestiin vastaamaan edes ”sori, et ole tyyppiäni” tms. lyhyttä. Aika monella silti täälläpäin onkin profiilissaan koulutustaustana ammattikoulu tai työn kohdalla työtön. Kaipa nuo koulutetummat naiset saavat seuraa muualtakin tai ovat jo valmiiksi parisuhteessa.

Tarttee varmaan vuoden vaihteen jälkeen laittaa vähän isompi pyörä pyörimään ja käydä vähän normaalia enemmän baareissa jospa sellaisesta jonkun löytäisi edes muutamaksi viikoksi. Vaikka eipä tässä mikään kiire ole, toisaalta vaan vituttaa kun toinen puolisko muutti suoraan uuden luo ja itsellä ei paria pikkusäätöä enempää ole ollut. Sitten taas kun alkaa katsomaan kalenteria rupeaa miettimään että onko mulla edes aikaa millekään parisuhteelle…

Tietysti olisi hemmetin hienoa löytää joku jääkiekkoa seuraava samanlaisesta musiikista kanssani pitävä naisihminen joka olisi vielä katseen kestävän näköinenkin, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

 

[Snakster]

Hitto kun rakastuin näin päämäärätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen...

Tässähän ei ole suinkaan kysymys siitä, että nainen olisi liian päämäärätietoinen ja jääräpäinen. Nämähän ovat kai lähtökohtaisesti hyviä ominaisuuksia silloin, kun jääräpäisyys suuntautuu miehen kannalta oikeisiin asioihin, tässä tapauksessa teidän suhteeseenne.

Minäkin rakastuin joskus määrätietoiseen ja jääräpäiseen naiseen, joka harmikseni sattui asumaan 8000 kilometrin päässä. Tämän välimatkan voittaminen olisi ollut mahdotonta, jos nainen ei olisi ollut riittävän määrätietoinen. Tästä on nyt 13 vuotta, ja tuossahan tuo pyörii edelleen.

 

[pernaveikko]

Tuo vastaamattomuus silti ihmetyttää eniten, ei voi olla kovinkaan fiksusta ihmisestä kyse jos ei vaivaudu asialliseen viestiin vastaamaan edes ”sori, et ole tyyppiäni” tms. lyhyttä.

Aivan täysin eri mieltä tästä. Se, jos mikä on raskasta, kun menet katsomaan saapuneita viestejä ja siellä on viesti. Ja sitten se onkin sinua ei tänään valittu. Jos siellä on viesti, niin sen haluaa olla joku oikea vastaus.

Eivät ne naiset koskaan vastaa, mutta joskus, joskus, joku sitten kuitenkin.

Tätä asiaa puitiin ketjussa ei kovinkaan kauan aikaa sitten, taidat olla uusi näissä ympyröissä. Naisten maailma on käsittämättömän julma paikka ja niiden ehdoilla meidän pitää elää.