On tullut tätä ketjua luettua ihan mielenkiinnosta, koska ovathan nämä naisasiat sellaisia, joista ei voi liikaa jakamatta neuvoja toisille miehille. Nyt pinnalla olevaan tapaukseen on myös pakko tuoda oma lusikkansa soppaan. Itselläni oli vähän vastaanvanlainen tilanne 1½ vuotta sitten.
Seurustelin silloisen tyttöystäväni kanssa reilut 2½ vuotta. Armeijaa en lähde syyttämään erosta, koska kaikki meni senkin aikana loistavasti aina kevättalveen asti. Jouluna vielä tyttöystäväni puhui kihloista ja yhteenmuutosta, minä toppuuttelin että ehkä vielä ei kannata, että parempi sitten kun tulee seuraava syksy ja alkaa opiskelut yms. En vain ollut täysin varma, vaikka rakastinkin sitä naista hulluna, joku sisäinen järki päässä sanoi, että ei vielä. Kevättalvella sitten "Johanna" alkoi viiletä kummallisesti ja riideltiinkin melkeinpä jokaisesta asiasta. Sitten tuli eräs case, jossa hän meni toiselle paikkakunnalla serkkunsa luokse ja siellä sitten vietti jonkun miehen seurassa kanssa aikaa, jollain keikalla. No ei siinä vielä mitään, mutta minä olin pääsemässä lomille silloin viikonloppuna ja nainen ilmoittaa, että tuleekin vasta sunnuntaina pois ja eipä keritä nähdä. Tietty mietin jo, että mitä helvettiä se siellä tekee ja ei suostu suoraan kertomaan. En edes ajatellut pettämistä vaihtoehtona. Viikko tästä ja vietettiin yhteistä viikonloppua, silloin joku "Markus" soittaa keskellä yötä ja kuulemma halusi kuulla naiseni ääntä yms. Tässä vaiheessa kysyin suoraan mitä helvettiä tuo nyt oli ja mitä tapahtui siellä reissulla. "Johanna" sanoi vain, että heillä oli kivaa ja hän nukkui serkkunsa kanssa sen "Markuksen sohvalla" ja se on hänen serkkunsa kaveri ja minä idiootti uskoin tätä.
Viikot meni intissä mutta sielläkin ajatukset karkaili muijaan, että mitä tästä tulee kun on suunniteltu yhteistä tulevaisuutta, on hienot muistot, ensirakkaus, yhteisiä ystäviä jne. Olin täysin sokea rakkaudessani siihen naiseen ja hän pitikin mua aivan pilkkanaan pari kuukautta. Toki puhuttiin vähän erostakin, mutta sitten ajateltiin, että entäs jos vain pidetään taukoa ja ei nähdä. Viimeinen kuukausi olikin sellaista, että nähtiin vain pari kertaa ja nekin keskustelut oli mitä oli. Lopulta tultiin sitten toukokuuhun ja hänellä oli sattumoisin synttärit silloin ja lupasin, että pidän hänelle ikimuistoiset synttärit. Se sopi myös hänelle, samalla puhuttaisiin suhteemme jatkosta. Olin suunnitellut kaikkea illallisesta lähtien ja ostanut lahjankin. Siitä illasta piti tulla sellainen, että ihan keneltä tahansa naiselta lähtisi jalat alta.
No arvatkaas mitä, olin tulossa leiriltä silloin aurinkoisena kevätpäivänä ja akka ei suostu vastaamaan puhelimeen, tällöinkin olin täysi idiootti ja luulin, että jotain on sattunut, olin aidosti huolissani. Lopulta tuli tekstiviesti illasta, aivan oikein, tekstiviesti. että "eiköhän tää meidän juttu ollut tässä". Siinä vaiheessa tuntui, että maailmani kaatui ja niin se kyllä tekikin, olin täysin lyöty mies, millään ei ollut mitään väliä. Se oli täydellinen tyrmäysisku munille ja täydellinen loukkaus kaikkea sitä kohtaan mitä meillä oli ollut. Huomasin, että nainen ei enää arvosta minua millään tavalla. Mitäs suomalainen mies tekee tässä tilanteessa, viinaa naamariin, erääseen baariin 12 jälkeen yöllä ja sielläpä tämä exäni sitten olikin kieli toisen miehen kurkussa. Pitikin sattua, revin naiseni helvettiin baarista ja sanoin, että nyt puhutaan asiat selväksi. Eihän siitä tullut kuin riitelyä ja lisää harmia. Meni 2 viikkoa ennenkuin sovittiin, että puhutaan asiat selväksi. No se meidän välienselvittelykin meni sitten eroseksin harrastamiseksi kolmeen otteeseen, kunnes todettiin, että eiköhän se ollut tässä. Vaikeaa se silti oli, intti oli vielä vetelemässä viimeisiään ja yhtä äkkiä suurinosa tulevaisuuden suunnitelmista oli vituillaan.
Intistä kun pääsin ryyppäsin joka kesäviikonloppu 3 päiväiset kännit. 2 kuukautta erosta olin ilman mitään säätöjä, vitutti kaikki naispuoliset olennot. Sitten törmäsin yhteen muijaan, jonka kanssa seksi oli paljon parempaa kuin koskaan, eihän sekään toiminut kuin kuukauden päivät mutta sen jälkeen on riittänyt naista enemmän ja vähemmän. Molemminpuolista vittuilua exän kanssa tapahtui suhteista yms, kunnes lopulta vihelsin sen pelin poikki alkusyksystä Eipä tässä kaikki, syksyllä muutin monensadan kilometrin päähän uudelle paikkakunnalle, uusi alku ja kaikkea. Aloin olla tyytyväinen taas elämääni. Exäni kuitenkin yhtä äkkiä alkoi ottamaan minuun kontaktia feissarin kautta, vaikka hänellä oli uusi poikaystäväkin. Ehdotteli minulle kaikenlaista epämääräistä ja puhui jos muuttaisi samalle paikkakunnalle ja tämähän vieläkin sotki päätäni "entä jos sittenkin" ajatuksilla. Onneksi hyvät ystäväni sanoivat, että nyt sano sille akalle suorat sanat ja tule itse järkiisi. Sain kuulla parin tahon kautta, että petti mua silloin vaikeina aikoina. Tajusin ja myönsin sen itsekin vasta syksyllä. Ilmoitin myös exälle, että turha yrittää enää mua, se juna meni jo ja olen 200 % tyytyväinen siihen päätökseen.
Sekava teksti kokonaisuudessaan, pahoittelut siitä. Pointtina on se, että vaikka kuinka rakastaisi jotain naista ja kuvittelisi, että kyllä se voi vielä korjaantua. Kuitenkin jos on tietyt merkit ilmassa, niin ei se korjaannu. Jälkeenpäin sanottuna itsehän olin aikoinaan täysin idiootti ja mursin vain itseni, kun en uskaltanut selvien merkkien ollessa ilmi erota itse ensimmäisenä. Eihän sitä vaan osannut kun oli ensirakkaus kyseessä, ensimmäinen pitkä suhde, luulin että se on mun elämäni nainen, ketään muuta en löydä yms. paskaa. Vittu, että olin idiootti. Erosta selviytyminen vei kuitenkin about 9 kuukautta kaikkine ongelmineen.
Nykyisin vieläkin olen sinkkuna, ei sovi nykyiseen elämäntilanteeseen parisuhde, enkä muutenkaan jaksaisi seurustella vaikka voisihan se olla kivaa. Ei ole vain sopivaa naista sattunut kohdalle. Jokatapauksessa, jos nyt olisin samassa tilanteessa yrittäisin puhua asiat selväksi, jos tämä ei naiselle käy sanoisin että turhapa tässä yrittää, eiköhän ole vain parempi erota. Mitä pitemmälle tuon eropäätöksen jättää, sitä vaikeammaksi se vain muuttuu, vaikkei se helppoa ole todellakaan. Helpommalla olisin aikoinaan itse päässyt jos en olisi "kaikkea yrittänyt" suhteeni pelastamiseen. Naisia kuitenkin tällä planeetalla riittää, ei maailma yhteen kaadu, vaikka se voisi tuntua siltä joskus...
