Naisasiat

[Groove Armada]

Ylläolevista kirjoituksista tuli mieleen se, että tasapainoista elämää ei parisuhteen loppuminen kaada. Ihmisenhän tulisi osata tehdä itse itsensä onnelliseksi ja antaa itselleen niitä asioita mistä pitää. Kun luottaa sellaiseen perusasiaan kuin elämän kantavaan voimaan, ei suhteen loppuessa olekaan yhtäkkiä tyhjän päällä - tietää että asioilla on tapana järjestyä.

Siinä vaiheessa jos on peilannut omia tunteita kumppanista ja ikäänkuin elänyt hänen kauttaan, ja suhde loppuu, on se helvetin vaikea paikka. Mutta silloin ei suhde kuitenkaan ole ollut mikään ratkaisu, se on vaan siirtänyt sitä omaa sisäisen rauhan etsintää. Kun ei osaa olla onnellinen jos kumppanikaan ei ole, on yksin jääminen varmasti helvetin raskasta.

Kannattaa kuitenkin muistaa että jokainen meistä tekee itse itsensä onnelliseksi jos haluaa. Onnellisuus ei ole tulos mikä saadaan joidenkin asioiden summasta, vaan se on perusedellytys elää täysipainoista elämää. Jos onnellisuutta hakee joidenkin ulkoisten asioiden -esim parisuhteen- kautta, on hakoteillä. Silloin usein ajattelee olevansa onnellinen kun "se ja se asia" tulee kuntoon ja järjestyy. Kuka vaan voi olla onnellinen tässä ja nyt jos antaa itselleen luvan. Kun tämän asian saavuttaa, voi parisuhteestakin nauttia täysin uudella tavalla, ilman huolta tulevasta tai yksinjäämisestä, ilman ajatusta omasta riittämättömyydestä.

 

[msg]

Ted Raikakselle ja muillekin lienee paikallaan jo kuopatun Radio Ainon parisuhdepalvelu Gutzenina & Pietikäisen neuvo:

Onnellinen parisuhde lähtee onnellisesta sinkkuudesta.
MahdollisenParisuhteen tulee olla onnellisen sinkun oma valinta eikä mikään muu.
Pitää ensin tulla toimeen itsensä kanssa ja sitten vasta toisen kanssa.

 

[Ted Raikas]

Ihmisenhän tulisi osata tehdä itse itsensä onnelliseksi ja antaa itselleen niitä asioita mistä pitää. Kun luottaa sellaiseen perusasiaan kuin elämän kantavaan voimaan, ei suhteen loppuessa olekaan yhtäkkiä tyhjän päällä - tietää että asioilla on tapana järjestyä.

Sinäpä sen sanoit. Koko tekstissäsi oli silkkaa asiaa, mutta lainaan nyt vain tätä kohtaa, sillä tässähän se ydin on. Pyrin olemaan ja tekemään itseni onnelliseksi ihan näin vaan itsekseen oleillen. Vasta kun saavutan sen, niin voin todella harkita ottavani toisen ihmisen mukaan elämääni, niin että minun ei tarvitse elää hänen kauttaan, vaan elän hänen kanssaan myötä. Täytyy todeta vielä samaan hengenvetoon, että en usko jaksavani elämää jonkun ihmisen kanssa, joka elää ainoastaan minusta. Myönnän, että minulla ei ole niin paljon voimavaroja ja hermoja, että kestäisin ihmisen, joka roikkuisi minusta ja olisin ainoa tuki ja turva. Toki sellainenkin haluan olla, mutta en ainoa, johon tukeutua. Liian suuri taakka, ei sitä normaali ihminen jaksa.

Että näiltä syvyyksiltä.

 

[Tobias]

Viimeaikoina on tuntunut siltä, että ei todellakaan väkisin halua ketään naista elämäänsä. Ei niin, että olisi kehittynyt joku inho naisia kohtaan, tai luottamuspula. Tuntuisi vaan siltä, että elämä maistuu riittävän mielenkiintoiselta nyt ihan itsekseenkin eläen. QUOTE]


Hyvä, järkimiehen puhetta! Sinkkuna on kuule helvetin mukavaa ja voit tapailla mukavia naisia just niin paljon kuin tykkäät ilman liikoja ajatuksia.
Helvettiäkö sitä väkisin pariutumaan. Ei mitään järkeä.

 

[hekottava pappi]

Ylläolevista kirjoituksista tuli mieleen se, että tasapainoista elämää ei parisuhteen loppuminen kaada. Ihmisenhän tulisi osata tehdä itse itsensä onnelliseksi ja antaa itselleen niitä asioita mistä pitää. Kun luottaa sellaiseen perusasiaan kuin elämän kantavaan voimaan, ei suhteen loppuessa olekaan yhtäkkiä tyhjän päällä - tietää että asioilla on tapana järjestyä.

Siinä vaiheessa jos on peilannut omia tunteita kumppanista ja ikäänkuin elänyt hänen kauttaan, ja suhde loppuu, on se helvetin vaikea paikka. Mutta silloin ei suhde kuitenkaan ole ollut mikään ratkaisu, se on vaan siirtänyt sitä omaa sisäisen rauhan etsintää. Kun ei osaa olla onnellinen jos kumppanikaan ei ole, on yksin jääminen varmasti helvetin raskasta.

Kannattaa kuitenkin muistaa että jokainen meistä tekee itse itsensä onnelliseksi jos haluaa. Onnellisuus ei ole tulos mikä saadaan joidenkin asioiden summasta, vaan se on perusedellytys elää täysipainoista elämää. Jos onnellisuutta hakee joidenkin ulkoisten asioiden -esim parisuhteen- kautta, on hakoteillä. Silloin usein ajattelee olevansa onnellinen kun "se ja se asia" tulee kuntoon ja järjestyy. Kuka vaan voi olla onnellinen tässä ja nyt jos antaa itselleen luvan. Kun tämän asian saavuttaa, voi parisuhteestakin nauttia täysin uudella tavalla, ilman huolta tulevasta tai yksinjäämisestä, ilman ajatusta omasta riittämättömyydestä.

Jyväskylästäkin tulee joskus näköjään täyttä asiaa, pakko lainata koko teksti ;)

Tuo on just aika tuttua, että monesti ajattelee, että "kun tuon nyt sais, olisin onnellinen". Mutta yleensä kun saa jotakin, se alkaa aika nopeasti tuntumaan itsestäänselvyydeltä, ja sitten taas halutaan lisää jne.

Eli pitemmän päälle kaikki tosi paljon kiinni omasta asenteesta ja suhtautumisesta.

 

[Ted Raikas]

Hyvä, järkimiehen puhetta! Sinkkuna on kuule helvetin mukavaa ja voit tapailla mukavia naisia just niin paljon kuin tykkäät ilman liikoja ajatuksia.

Heh, no en tiedä lähtisinkö ihan tuollekaan linjalle. Ei ehkä ihan minun juttuni lentää kukasta kukkaan ja sitä rataa. Tietyt asiat eivät ole muuttuneet, vaikka elämän määrätynlainen onnellisuus ja huolettomuus on jälleen löytynyt. Yritän nyt vain kasvattaa sitä, enkä rikkoa mitään sekoilemalla naispuolisten ihmisten kanssa. Siinä katoaa suhteellisuudentaju aika nopeasti, olkootkin vaikka aika tunnepainoinen ihminen olenkin. Ei tätä eloa kannata silti enempiä sekoittaa, kun aikamoinen keitto jo valmiiksi.

Tietysti jos on naispuoleisia kavereina, niin mikäs siinä. Naisten seurassa on usein kivaa ja irtoaa myös hyviä keskusteluja. Lisäksi niitä naiskamuja saa olla ihan rauhassa, kun ei ole emäntää kotona reagoimassa mustasukkaisesti niihin. Enkä nyt väitä, että ex-tyttöystäväni sitä olisi tehnyt. Lisäksi saa olla viikonloppuisin niin kännissä ja hunningolla sekä menossa kuin huvittaa, eikä tule kukaan motkottamaan. Olen siis oman elämäni herra. Nautitaanpas siitä nyt kun voidaan.

 

[bisnesman]

Itsekin olen päivä päivältä vakuuttuneempi että kaikkein helpoimmin saa lusittua elämänsä kun ei sotkeennu parisuhteeseen. Ei sillä että sinkkunakaan olisi erityisen hyvä olla, mutta se kokonaisvaikutus mikä prosessissa ihastuminen->pettymyks tulee, on liian suuri verrattuna niihin ilon hetkiin.

Silti sitä toivoo että joku päivä tapaisi naisen johon voi luottaa niin paljon että uskaltaisi testata miten käy. Ehkäpä sitten joskus..

 

[mtmela]

Tai merkkejä ei ole haluttu tulkita oikein. Tai naisen on kuviteltu haluavan jotain muuta, kuin mitä tämä on oikeasti halunut. Voisiko vika olla muualla(kin) kuin naisessa?

Käräste Mummo,

sokea ei osaa tulkita merkkejä ja ihmistä on helppo vedättää. Tätä tapausta en tunne tarkasti ja ilman eleitä sekä ihmisten tarkkoja keskusteluita on vaikea tietää mitä merkkejä on ollut ilmassa. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. Vika on yleensä jossain, useimmiten molemmissa.

 

[kissankarva]

Kannattaa kuitenkin muistaa että jokainen meistä tekee itse itsensä onnelliseksi jos haluaa. Onnellisuus ei ole tulos mikä saadaan joidenkin asioiden summasta, vaan se on perusedellytys elää täysipainoista elämää. Jos onnellisuutta hakee joidenkin ulkoisten asioiden -esim parisuhteen- kautta, on hakoteillä.

Hieno kirjoitus.
Jokaisen kannattaisi pitää mielessä se, että ihminen viime kädessä tekee itse itsensä onnelliseksi. Jos lähtee parisuhteeseen sillä mielellä, että "ton toisen homma on tehdä mut onnelliseksi, ratkaista kaikki mun ongelmani ja tehdä mun elämästäni pelkkää riemua", iskee päänsä karjalan mäntyyn. Ei se ole kenenkään muun homma eikä vastuu eikä siihen kukaan muu pystykään.

 

[peikko#13]

Hieno kirjoitus.
Jokaisen kannattaisi pitää mielessä se, että ihminen viime kädessä tekee itse itsensä onnelliseksi. Jos lähtee parisuhteeseen sillä mielellä, että "ton toisen homma on tehdä mut onnelliseksi, ratkaista kaikki mun ongelmani ja tehdä mun elämästäni pelkkää riemua", iskee päänsä karjalan mäntyyn. Ei se ole kenenkään muun homma eikä vastuu eikä siihen kukaan muu pystykään.

Niin on tämäkin, kuten allekirjoittaneen allekirjoituksesta huomaa miten itse tulkitsen onnellisuuden. Mitä naisasioihin tulee niin pitkästä aikaa jotain hyvää on käsillä. Saa nyt nähdä, mutta nyt tuntuu, että sen oikean etsimisen voi lopettaa.

 

[ApZu]

Viimeaikoina on tuntunut siltä, että ei todellakaan väkisin halua ketään naista elämäänsä. Ei niin, että olisi kehittynyt joku inho naisia kohtaan, tai luottamuspula. Tuntuisi vaan siltä, että elämä maistuu riittävän mielenkiintoiselta nyt ihan itsekseenkin eläen. Saa asioita tasapainoon ja tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä nainen mukana kuvioissa ehkä vaan sekoittaisi asioita ja aiheuttaisi turhautumista. Ei tosin niin, että minulla kamalasti olisi vientiä tai kysyntääkään. Eipä se niin haittaakaan. Tällä hetkellä hyvä näin, eikä tässä ole mitään itsehuijausta pelissä.

Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että olen päässyt, tai pääsemässä lopullisesti yli asioista. Tämän olotilan varaan on sitten tulevaisuudessa helpompi rakentaa mahdollista suhdetta, sitten kun sellainen sopivanlainen ihminen osuu kohdalle.

Edit: Pientä viilausta!

Toi olotila kuulostaa helvetin hyvältä. Ei surua, ei pakkoa olla kenekään kanssa, ei vitutusta kaikesta yhteisestä, ei ahdistusta muistoista. Kumpa pääsis tuohon tilaan, eikä tarvitsisi potkia itseään päähän. Viinaanhan tässä joutuu sortumaan, mut nyt menee muut asiat niin mallikkaasti (työnhaku) ettei millään malttas. Kaipa se surutyö on jätettävä tuonnemaksi, nyt ei oikeesti auta synkistellä, menee muuten vituiks kaikki. Ja sen jälkeen oiskin sitten asiaa kallotohtorin luo, aivan varmasti.

Sinällään aika hassua, nainen (yh) etsi itselleen valmista isähahmoa lapsilleen ja valitsi mut. Niin rikkinäisestä perheestä tulevan kaverin, ettei mulla ole muita muistoja lapsuudesta kuin vanhempien riitely. Mä hölmö en kertonut, ettei mulla ole tarjota suoraan päästäni kunnon isän mallia. Mä en oikeasti tiedä miten lasten kanssa tulisi olla. Nainen oletti, että tottakai tiedän auttamatta pätkääkään. No mä menin tutulla "norsu posliinikaupassa"-tyylilläni eteenpäin. Musta ei ole hienovaraiseksi, vaan olen suorapuheinen-ja toiminen.

Eilen sitten meni kaikki vituiksi. Ei ollu mun eka vakava suhde, mutta aivan varmasti vakavin. JA vaikka tekis mieli syyttää kaikkia muita,oma vikahan tää on. Vituttaa vaan niin vietävästi, että mä oikeesti yritin muuttua osaksi perhettä, mut yks virhe ratkaisi sitten pelin mun tappioksi. Eikä oo takaisin menemistä. Kun osais hallita noi hermonsa paremmin (toim. huom. en hakannut tyttöystävääni, vaikka se siltä näyttääkin)...Mut en kai sitten... Ei musta taida olla edes osaksi perhettä tai edes olemaan kenenkään kanssa. Mä osaan aina tuhota niin paljon lyhyellä pinnallani ja nopeatempoisella käytökselläni. Mut mää oikeesti yritin kaikkeni saadakseni hyväksynnän osaksi sitä perhettä, mä rakastan sitä naista ja pidän niistä lapsista tosi paljon.Vittu


Kun pystys vetään itseään turpaan oikeen kunnolla tai poistamaan luonteensa ja vaihtamaan sen toisenlaiseksi. Kun sais eilisen takaisin, kun vittu tajuis olla kunnolla. Kun sais olla onnellinen yhdessä jonkun kanssa (mut kuten todistettu, tää ei ole pitkäaikaista mun kohdalla). Kun vittu tajuis ees olevansa urpo kun vuodattaa näitä asioita täällä. Mä en oikeesti kaipaa ensimmäistäkään kommenttia, mä vaan halusin kirjoittaa tuntoni.

 

[Ted Raikas]

Toi olotila kuulostaa helvetin hyvältä. Ei surua, ei pakkoa olla kenekään kanssa, ei vitutusta kaikesta yhteisestä, ei ahdistusta muistoista. Kumpa pääsis tuohon tilaan, eikä tarvitsisi potkia itseään päähän. Viinaanhan tässä joutuu sortumaan, mut nyt menee muut asiat niin mallikkaasti (työnhaku) ettei millään malttas. Kaipa se surutyö on jätettävä tuonnemaksi, nyt ei oikeesti auta synkistellä, menee muuten vituiks kaikki. Ja sen jälkeen oiskin sitten asiaa kallotohtorin luo, aivan varmasti.

Noh, on tässä surua ollut ja ahdistusta ja selittämätöntä olotilaa kerrakseen. Nyt on alkanut helpottaa, mutta sen sanon, että määrätynlainen kaipaus ei kuole koskaan. Se nyt vaan muuttaa muotoansa hieman ja silleen jää osaksi elämää. Ei kuitenkaan estä iloa ja eteenpäin menemistä jne.

Viinaan älä sorru hyvä mies, vaikka mikäpäs olen sanomaan. Tuli sitä hieman päihdyttyä itsekin eron jälkeen ja märehdittyä asioita. Kunhan et anna viinapirun viedä täysin mukanaan. Suru tulee kyllä silloin kun tulee, se voi oikeasti viedä aikaa. Itsekin ihmettelin, miten tyyni ja ymmärtäväinen olin eron hetkellä. Kesti sitten joitakin päiviä, että alkoi tajuta koko tapahtumasarjan ja silloin oli murhe irti.

Tuo itsensä syyttäminen on niin kovin tuttua, koska itse siihen päädyin aikanaan ja soimasin ja ruoskin itseäni henkisesti, niin että tutisi. Tiedä siitä, onko se tervettä, tai perustuuko todellisuudelle, mutta meitä on niin monenlaisia. Itse kun pyrin jossain määrin täydellisyyteen ja vaadin itseltäni (ja toki myös useasti muiltakin) paljon, niin kritisoin itseäni.

Tunnut olevan aika maissa, mutta anna itsellesi sitä aikaa. Sitä kannattaa varata rutkasti, sillä toipuminen voi viedä, se voi viedä tovin jos toisenkin. Miten jokainen sitten pystyykin käsittelemään jutun. Vaikea, ellei mahdoton määrittää.

Voimia jaksella kuoma.

 

[Skyde]

Just. 1,5 vuoden seurustelu päättyi kuin seinään yhtäkkiä kun muija vaan ilmoitti, että tämä on sitten tässä piste. Pari päivää tässä on sitten vaan istuttu kotona ja juotu olutta ja väkisinkin kaikki hyvät muistot kuten provinssirock viime kesältä tulee mieleen. Kuin voi rakastamasi nainen vaan äkkiä ilmoittaa tän näin. No tänään jätkien kanssa baariin mököttämään ja juomaan.

 

[wilco]

No tänään jätkien kanssa baariin mököttämään ja juomaan.

Älä mökötä vaan juo...

Että silleen...

 

[Ruutuässä]

Ja that's it. Tänään se sitten virallisesti päättyi. Vaikka tähän oli varautunut, niin eroaminen on niin vitun vaikeaa. Kumpikin haluaa jatkaa, mutta toinen ei pysty lupaamaan, ettei koskaan enää pettäisi. Parempi sitten näin. Olisi vaan pitänyt heti ymmärtää, ettei terroristien kanssa neuvotella.

Viimeisen viikon ajan on ajatuksissa pyörinyt vain yksi nainen. Kaikki ne ihanat hetket ja tunteet, joita ei enää koskaan koe. Elämä tuntuu loppuvan. Mua ei oo tarkoitettu elämään yksin.

Groove Armadalta loistava kirjoitus. Hyviä ajatuksia. Olen itse ajatellut onnen koostuvan palasista, mutta ehkei asia näin ole. Tuntuu vain, että yksinjäämisen jälkeen jää elämään todella iso aukko. Pitää vaan ajatella kokonaisuuden kannalta. Buddhan sanoin: "There is no way to happines - happines is the way".

 

[fat of the land]

Ei muuta kuin tsemppiä vaan.

Joskus hommat vaan menee vituiksi, muistat vaan ettet syyllistä itseäsi ainakaan liikaa.
Älä vaivu minnekkään epätoivoon nyt on kasvun paikka vaan.

Loppupeleissä sitten huomaat että tässä on vaan pieni pätkä isoa elämää vähän varmasti synkempi pätkä mutta helvetin pieni osa.

 

[Pärde]

Groove Armadalta loistava kirjoitus. Hyviä ajatuksia. Olen itse ajatellut onnen koostuvan palasista, mutta ehkei asia näin ole.

Itse näkisin teidän molempien olevan samalla asialla. Onnellisuus minunkin mielestäni koostuu palasista, eri elämän osa-alueista, jotka naksahtavat kohdalleen ja muodostavat kokonaisuuden. Varmasti parisuhde on osa tätä, muttei mikään "messias"-pala. Eli toisin sanoen, se ei yksin tee sinua onnelliseksi. Tai vastavuoroisesti onnettomaksi palan puuttuessa. Ainakaan näin ei pitäisi olla.

Tsemppiä sinulle.

 

[BBT]

Ikävä kuulla Ruutuässä, että näin sitten loppujen lopuksi kävi kuten itsekin jo aiemmin aavistelit. Tällä hetkellä varmaan tuntuu, että koko elämä romahtaa, eikä varmaan oloa helpota jos sanotaan että "kyllä se siitä". Anna ajatuksille, niin iloisille kuin ikävillekkin, ja hyville muistoille aikaa, älä kuitenkaan takerru niihin. Muistot jokatapauksessa tulevat mukanasi lopun elämääsi, älä anna niiden tehdä loppuelämääsi. Tulee se hymy huulille ja ilo silmään kyynelten jälkeenkin..

Aknesitkin laulun sanoja apuna käyttäen voi tukalan olon muuttaa päinvastaiseksi..
"Vaikka maailma on naisia puolillaan niin yksi saa maailman kaatumaan.."
käännetäänpä sanat näin:
"Vaikka yksi saa maailman kaatumaan niin maailma on naisia puolillaan"

Tsemppiä

 

[Pelisilmätön]

Baarista tultiin, niin myös rakkaan velipojan kanssa jatkoille meikäläiselle. Naisasiat on huonosti, mutta mikä saa sinkun kirjoittamaan tähän ketjuun ja tähän aikaan yössä "herkässä olotilassa".

Niin tulipahan baari kierroksella tavattua eksä. Likka, josta en vieläkään kunnolla ole päässyt yli, vaikka yhteisestä taipaleesta yli kaksi vuotta onkin. Rapatessa roiskuu ja niin pois päin. Likka huusi minulle " Tule käymään", vastasin "Kalja vetää mua enemmän puoleen, jos haluat tuu sää mun luo". Likka ei tullut, mutta huusi vielä hyeenan tavoin, että tulisin hänen luokseen. En mennyt, mutta kompromisiksi menin lähemäksi, suutelin tähtisilmän kättä ja koitin vetää häntä lähettyvilleni kaverinsa estelyistä huolimatta.

Suutelen kumminkin likkkaa herrasmiehenä kämmenelle, se kun meikäläisen illasta ei ole poissa - olen päässyt jonon ohi ja ilmaiseksi yhteen Tampereen kalleimmasta pintaliitopaikoista, jossa naisia riittää ja yllätyksekseni myös kalja ja muut drinkit ovat halpoja. Likan entinen ja nykyinen jätkäkaveri on samaisen mestan kahva-apina ja sattumalta käy samalla salilla sivullekirjoittaneen kanssa ja sitä kautta voin sanoa tutustuneen lihanpalaseen paremmin kuin hän entiseennykyisen rouvan kautta.

Olin kerran vielä pahemmissa humalapäissäni sopinut mennä likan kanssa kahville kysyttyäni "luvan" punttikaveriltani. Lupa myönnettiin, mutta oma aika ja itseluottamus ei ole myöntänyt lupaa kahvihetkelle.

Nyt kumminkin likka huuteleen, että minun pitäisi soittaa hänelle. Reaktio: Soita sää mieluummin mulle.

Ryyppyreissun jälkeen mun luona oli jatkot, veli ja sen pari kaveria tuli verottaan hieman vinettovarastoa ja kuunteleen musiikkia Euroviisujen muodossa. Tulipa saman tien lähetettyä hieman prosaa Frank Sinatran My Wayn moudossa, jos edes se likkaa hieman koskettaisi

Ehkä koskettaa, ehkä ei. Naisia tulee, naisia menee. Samoin alkoholia. Mieluummin katselen myös edessä. lähes tyhjää olevaa olut-pulloa ja kuuntelen kovahkoja "rakkausballaadeja".

Nyt loppuu kaljan juonti, ja pistetään näyttö kiinni, jotta edes velipoika saisi nukuttua kunnon unet haaveillessaan tamperelelaisista tähtisilmistä, jonka sydämet tulee särkemään. Itse alan nauttimaan nyt vettä ja painun pehkuihin, josko huomenna pääsisi edes kraplassa punttisalille katsastamaan salin "tarjontaa".

 

[Analyytikko_]

Ja that's it. Tänään se sitten virallisesti päättyi. Vaikka tähän oli varautunut, niin eroaminen on niin vitun vaikeaa. Kumpikin haluaa jatkaa, mutta toinen ei pysty lupaamaan, ettei koskaan enää pettäisi. Parempi sitten näin. Olisi vaan pitänyt heti ymmärtää, ettei terroristien kanssa neuvotella.

Viimeisen viikon ajan on ajatuksissa pyörinyt vain yksi nainen. Kaikki ne ihanat hetket ja tunteet, joita ei enää koskaan koe. Elämä tuntuu loppuvan. Mua ei oo tarkoitettu elämään yksin.

Groove Armadalta loistava kirjoitus. Hyviä ajatuksia. Olen itse ajatellut onnen koostuvan palasista, mutta ehkei asia näin ole. Tuntuu vain, että yksinjäämisen jälkeen jää elämään todella iso aukko. Pitää vaan ajatella kokonaisuuden kannalta. Buddhan sanoin: "There is no way to happines - happines is the way".

Vaikka itsellä ei ole tällaisesta asiasta kokemusta, niin sanoisin tällä tavalla: vaikka kuinka naista rakastaisit, niin jos toinen ei voi luvata, että ei koskaan sinua petä, ei hän ole sinun arvoisesi. Onko se sitten rakkauden puutetta tai jotakin muuta, niin mieti hyvä mies, oletko sen arvoinen, että sinua voi kohdella kuin tiskirättiä; et todellakaan ole!

Anna aikaa ajatuksillesi, sure ja pura tuskaasi, mutta älä hukuta suruasi pelkkään viinaan, se ei tuo ratkaisua, mutta lievittää pahaa oloa hetkellisesti. Vaikka ehkä maailma tuntuu loppuvan, niin se aurinko nousee huomenna ja se nousee myös kuuden kuukauden päästä. Nyt on aika tehdä niitä juttuja, joita aikaisemmin ei ehtinyt, halunnut tai voinut tehdä.

 

[jesse72]

Huomenna sitten exsä muuttaa pois yhteisestä asunnosta koiran kera. Tämä on tiedetty jo pitemmän aikaa, mutta nyt muuton hetkellä sen vasta oikeasti tajuaa ja kyllä kirpaisee..

Väliit ovat onneksi kunnossa ja kavereina pystymme jatkamaan elämää, hyvä niin sillä emäntä muuttaa viereiseen taloon..

Meillä homma vaan hiipui ja loppuaika olitiin lähinnä vaan frendejä ja olihan meikällä siinä myös mukana se kolmas osapuoli meikäläisen puolelta. Aluksi saataa olla todella outoa asua yksin, ei tarvitse miettiä mitä syödään, kumpi käy kaupassa/käyttää koiran..koiraa tulee varmasti kaipaamaan töistä saapuessa kukaan ei ole villinä ilosta vastassa ja kukaan ei kömmi sohvalle syliin kun katsot telkkaria..

Hommaa helpottaa pirusti ettei tämä tule salamana taivaalta kuten esim Ruutuässälle, mutta kyllä se sattuu ja lujaa pakko myöntää vaikka olisi kuinka äijä..tämä homma nyt vaan meni näin.

Eiköhän tulevaisuus näytä mitä tapahtuu? Olenko loppuelämäni willi ja vapaa poikamies vai odottaako jossain nainen jonka kanssa hankkia omakotitalon ja farmariauton..?

 

[Ice Hockey]

4 vuotta tulee kohta täytee naiseni kanssa ja huomenna muutto jo toiseen yhteiseen kämppään isompaan vielä, kuin edellinen.

Edit: Poistettu kommentti ettei vähä-älyiset ymmärtäisi väärin.

 

[Ted Raikas]

Pullat siis hyvin uunissa.

Perheenlisäystä luvassako?

 

[scholl]

Täällä Italiassa on naisia, joiden ulkonäkö kelpaa schollillekin. Ja ei pelkkä ulkonäkö, vaan se elegantti, naisellinen yleisilme. Liikenteessäkin homma toimii, mutta suurena puutteena pitäisin vässyköimistä. Ei osata viinaa juoda, vaan viikonloppuisinkin aurinkoisena päivänä terasseilla niille maistuu vesi tms. Masentavaa.

Joku voisi kyllä opettaa niitä tempomaan 10 stobea.

 

[Panzerfaust]

Joku voisi kyllä opettaa niitä tempomaan 10 stobea.

Eikö ne spaghettineidit anna sulle selvänä? 10 stobea on yhdessä illassa naiselle/naisenkokoiselle yleensä liikaa. Jos oot kerran pätäkkämiehiä, niin kokeile jossain raflassa "kalleinta viiniä mitä talosta löytyy - kaksi pulloa, kiitos" ja heität sen tilauksen italiaksi saksalaisella aksentilla. Jospa sitten tarttuisi mukaan känninen pistorasia.