Naisasiat

[Alamummo]

Ihmisiä, jotka ovat erilaisia (myös ulkonäöltään ei 13 tusinassa), kansainvälisiä, kiinnostavia - naisia joilla on jotain annettavaa, on valitettavan vähän tai ainakin pysyvät aika pitkälti piilossa. On kiva tavata uusia ihmisiä, jos he tuovat jotain lisäarvoa esim. keskusteluun. Valitettavasti sellaisia ei tule koko ajan vastaan ja sen takia sitä alkaa pohtia, että seurustellakin voisi niin ei ainakaan kaikki viihdeaika menisi siihen, että kiskotaan kilpaa viinaa. Surullisinta on se, että osa jengistä ei ehkä muuten olisi niin tylsää, mutta he eivät vain kertakaikkiaan uskalla olla omia itsejään, koska tämä tasapäistävä sosiaalidemokraattinen kansa haluaa heidät nujertaa.

Ihan fiksua tekstiä. Samat asiat ovat arvostettavia ominaisuuksia myös miehissä, eikä tämänkaltaisia uroitakaan tule turhan usein vastaan.

 

[Dante]

Ihmisiä, jotka ovat erilaisia (myös ulkonäöltään ei 13 tusinassa), kansainvälisiä, kiinnostavia - naisia joilla on jotain annettavaa, on valitettavan vähän tai ainakin pysyvät aika pitkälti piilossa.

Ihan fiksua tekstiä. Samat asiat ovat arvostettavia ominaisuuksia myös miehissä, eikä tämänkaltaisia uroitakaan tule turhan usein vastaan.

Mutta hei! Match! Alkakaa olee.

 

[sampio]

Ravintolat ovat täynnä porukkaa, jotka ovat menettäneet kaiken itsenäisyyden ja jopa elämänhalun. He elävät flegmaattista elämää, jota hallinnoi tylsä 8-16 työ, lounassetelit, salatut elämät ja ruuhkassa istuminen. He ovat vain muurahaisia keossa ilman omia ajatuksia. Sellaisilla ihmisillä ei ole mitään annettavaa. Sen takia ravintolassa, jos sellainen henkilö tulee sönköttämään, tulee vitutusketjumateriaalia.

Miksi sinä sitten istut näissä demariravinteleissa? Ei tarvitse lyödä vastapalloon nyt, koska kysyn ihan vilpittömin mielin. Itse en ainakaan hakeudu tietoisesti paikkoihin, joissa joudun itselleni kiusallisiin tilanteisiin. Ja jos nyt joku sattuu olemaan aivan urpona jostain tietystä asiasta keskusteltaesse, en kuitenkaan tuomitse häntä vielä sen perusteella, vaan toivon, että on olemassa jokin osa-alue, jonka kyseinen jamppa/jampatar hallitsee oikein sulavasti.

Niin, ja säännöllinen työaikahan on vain hyvästä muuten kuin ruuhkien osalta. Kun työt loppuvat, ne myös pitää unohtaa, koska työnteko on vain pakollinen paha elämän kulussa. Itse ainakin siirtyisin samantien perheeni kanssa vapaaherraksi ja ottaisin aikaa harrastuksille, opiskelulle ja perheelle, jos joku billgates meikämandoliinoa muistaisi testamentissaan.

 

[Ruutuässä]

Tänään, tai oikeastaan eilen, tuli päivä, jota en enää ikinä uskonut/toivonut tulevan. Koko elämä pirstoutuu pienessä hetkessä täysin palasiksi, vaikka vielä viikko sitten elämä näytti hyvältä. Ensimmäinen vuosi seurustelua oli jo takana, kaikki oli ollut helppoa ja tuntunut niin luonnolliselta. Molemmat oltiin edelleen täysin ihastuneita toisiimme. Vanhemmat olivat tavanneet keskenään ja yhteistä tulevaisuutta suunniteltu todella pitkälle. Sitten tuli 20.9. Kaikki kulminoituu kolmeen eri kohtaan.

1. Olin viikon ulkomailla ja alkuviikosta läheteltiin viestejä ja soiteltiin. Molemmmilla oli kova ikävä ja kumpikin odotti, että pääsen kotiin. Sunnuntaina tyttöystäväni oli tavannut jonkun pojan, joka oli ihastunut häneen. Tyttöystäväni tarkoitus oli selvittää asioita ja kertoa, että seurustelee vakavasti. Tilanne päättyy siihen, että nämä kaksi em. ihmistä suutelevat ja kyse on vieläpä molemminpuoleisesta suutelusta. Minun on helvetin vaikeaa antaa tätä anteeksi, varsinkin kun tyttöystäväni ei täysin edes kadu tätä tilannetta, vaikka väittää rakastavansa minua edelleen. Hän ei voi myöskään luvata, ettei samaa tapahtuisi uudelleen. Vihaan tätä poikaa sydämmestäni ja toivon hänelle kaikkea pahaa.

2. Meidän piti muuttaa yhteen asumaan 1.10. Huonekaluja oli jo ehditty hankkia vähän, osa tilattu ja ensi viikolla piti mennä yhdessä katselemaan lisää. Vuokra- ja sähkösopimukset oli tehty ja edelliset asunnot irtisanottu. Nyt tilanne on se, että tyttöystäväni ei ole valmis muuttamaan yhteen. Kuulemma koko kesän on ollut pieni ahdistava tunne yhteenmuutosta, vaikka hän onkin ollut ulospäin todella iloinen tästä. Kerran kesän alussa siirrettiin muuttopäivää kahdella kuukaudella, kun tuntui, että muuten se tulisi liian nopeasti. Kaiken piti kuitenkin olla hyvin.

3. Tyttöystäväni tarvitsee nyt muutaman päivän aikaa miettiä, haluaako jatkaa seurustelua kanssani. Pieni osa häntä kuulemma epäröi seurustelun kannalta. Tämä tulee niin puskista, koska missään vaiheessa ei ole ollut epäselvää, etteikö meidän kuuluisi seurustella. Pelottaa tämän suhteen aivan helvetisti.

Nämä edellä mainitut kohdat saavat elämää suuremman vitutuksen aikaan. Kaikki hyvät muistot tulee mieleen, eikä niitä voi unohtaa. Kaiken piti olla niin valmista ja pöytä katettu. Tämän jälkeen voi miettiä, että onko millään enää mitään väliä. Kukaan ei voisi korvata nykyistä tyttöystävääni, joka on muutamaa asiaa lukuunottamatta maailman ihanin nainen. Ja minä maailman säälittävin ihminen.

 

[Neely#8]

Nämä edellä mainitut kohdat saavat elämää suuremman vitutuksen aikaan. Kaikki hyvät muistot tulee mieleen, eikä niitä voi unohtaa. Kaiken piti olla niin valmista ja pöytä katettu. Tämän jälkeen voi miettiä, että onko millään enää mitään väliä. Kukaan ei voisi korvata nykyistä tyttöystävääni, joka on muutamaa asiaa lukuunottamatta maailman ihanin nainen. Ja minä maailman säälittävin ihminen.

Eihän kukaan voi antaa toiselle mitään absoluuttista totuutta, mutta kannattaa miettiä kahta asiaa, mun mielestä?;

Pystytkö antaan anteeksia tyttöystävällesi hänen tekonsa, ja vielä tärkeämpää, pystytkö itse unohtamaan menneet? Kaveripiiristä on kokemuksia, ja jos menneeet painaa taustalla on melkein mahdotonta jatkaa...
Rakkaushan ei katoa päivässä tai viikossa, mutta jos ei pysty enään luottaan toiseen 100%:sti, niin väittäisin et ei kannata jatkaa?

Tämä näin kotipsykologialla mietittynä...

 

[kissankarva]

Ruutuässä...

...olin kirjoittamassa sulle pitkää runoilua mut onnistuin jotenkin tuhoamaan sen, joten pistetään referaatti.

- Olisko mahdollista että tyttöystäväs ei olis ihan 100% ollutkaan mukana tossa yhteenmuutto-hommassa?
-Noihin ihastumis-suutelu-juttuihin tarvitaan aina kaks. Ei se ole pelkästään sen toisen jampan syy. Jos sikseen tulee, sama tapahtuis sitten jonkun toisen kanssa.
-Jos ei voi luottaa toiseen, suhde tulee olemaan tosi vaikea. Haluatko sä pelätä mitä tyttöystäväs puuhaa, joka kerta kun olette erossa? Sanoit että tyttöystäväsi tarkoitus oli selvittää asioita ja kertoa että seurustelee vakavasti..? Öö? Eikö se oo tapana sanoa heti alkuunsa?
-Toi yhtäkkinen seurustelun miettiminen ton ihastumis-suuteloimis-episodin jälkeen kertoo mun mielestä siitä, että tyttö ei ole vielä valmis mihinkään kovin vakavaan.

Mun ei todellakaan ole tarkoitus pahoittaa sun mieltäs tällä tai kuulostaa pahanilmanlinnulta, mutta näin mä asiat näen. Ja olen nähnyt myös kaveripiirissäni. Noi suhdejutut on siitä pirullisia, että niitä täytyis pystyä miettimään myös järjen kannalta... ja muistaa siinä samalla ajatella myös itteensä.

 

[mikse]

Ruutuässä:

En TOD maalaile pirua seinälle mutta kokemuksesta voin sanoa, että tuo "sunnuntai" saattaa olla matkasi takia keksitty aikamääre. Vittumaista sulla on nyt varmasti, tsemiä...

 

[Aksu]

3. Tyttöystäväni tarvitsee nyt muutaman päivän aikaa miettiä, haluaako jatkaa seurustelua kanssani. Pieni osa häntä kuulemma epäröi seurustelun kannalta. Tämä tulee niin puskista, koska missään vaiheessa ei ole ollut epäselvää, etteikö meidän kuuluisi seurustella. Pelottaa tämän suhteen aivan helvetisti.

Nämä edellä mainitut kohdat saavat elämää suuremman vitutuksen aikaan. Kaikki hyvät muistot tulee mieleen, eikä niitä voi unohtaa. Kaiken piti olla niin valmista ja pöytä katettu. Tämän jälkeen voi miettiä, että onko millään enää mitään väliä. Kukaan ei voisi korvata nykyistä tyttöystävääni, joka on muutamaa asiaa lukuunottamatta maailman ihanin nainen. Ja minä maailman säälittävin ihminen.

Huolestuttavat ennusmerkit ilmassa. Ihmiset haluavat usein aikaa miettiä asioita, mutta pohjimmiltaan suurin osa siitä työstä on jo tehty kun ihminen jonkun ratkaisun tekee tai vaikka pyytää lisäaikaa. Se miksi hän näin tekee on toki tärkeää, mutta useimmiten kokemuksen perusteella voi sanoa, että kyse on enemmän rohkeuden puutteesta puhua ja kertoa suoraan mitä asioista ajattelee. Minä uskon yhä siihen, että ihmiset tietävät mitä tahtovat ja erot tulevat vain siinä kenellä on selkärankaa seistä ajatuksiensa takana tai rohkeutta avata keskustelu kaikkein vaikeimmillekin asioille. Usein näennäisestikin hyvä keskustelu ei pidä sisällään niitä keskeisimpiä asioita vaan asioita, joista pystyy helpoiten puhumaan. Ne todella kipeät aiheet ja asiat pitää kohdata. Niin sinun kuin tuon tyttöystävän. Haavat auki vaikka kuinka kipeää tekisi. Muuten ongelmat eivät poistu ikinä.

Tsemiä vaan, osaan menneisyyden kautta kuvitella hyvin miltä sinusta tuntuu. Moni unelma ja haave tuntuu karkaavan lopullisesti käsistä vaikka tilanne ei vielä niin paha olisikaan. Ja ennen kaikkea usko siihen, että kaikki voisi kääntyä parhain päin.

 

[Ted Raikas]

Ruutässälle voimia jaksella. Aika pahaltahan tuo näyttää ja itselläni elävästi muistuu taas mieleen taannoinen paha oloni. Ero on tuskaa, etenkin, jos itse rakastat eron hetkellä. Viha ja katkeruus on ymmärrettäviä tunnetiloja siinä tapauksessa. Kunhan ei vaan anna niille valtaa ja otetta. Itse sain ne kuriin ja olen sillä tapaa aika huojentunut ja helpottunut. En ole tehnyt mitään väärää, vaikka exän nykyinen mies on minua kohtaan aika mulkku. Mielestäni tarpeettoman paljon. En silti jaksa vihata häntä, kehtaa tuhlata voimiani niin vähäpätöiseen asiaan. Elämäni tietyn ihmisen kanssa on auttamatta ohi ja keskityn tulevaan.

Niin, suru voi olla edessäsi vielä pahempana. Riippuu toki, että minkälainen ihminen olet ja miten käsittelet sitä. Siihen pahaan oloon ei ole lääkettä, ainoastaan aika, jonka pitää antaa vieriä omalla painollaan.

 

[Nikki Goodding]

Ruutuässä:

valitettavasti peli on selvä, koita jaksaa..

 

[Nikki Goodding]

2. Meidän piti muuttaa yhteen asumaan
.

tuntuu olevan nuo muuttohommat aika kriittisiä tilanteita,

me olimme tyttöystävän kanssa seurustelleet 3 1/2 vuotta josta yhdessä oltiin asuttu noin 1 1/2.

Suunnitelmissa oli muuttaa hieman isompaan kämpään, sellainen löytyikin, muuttopäiväksi sovittiin lauantai, Perjantai iltana sain puhelun että "mä oon vähä miettiny että jos mä muuttaisin sinne yksin" oli aika ankea iltavuoro töissä, niin kyllä oli ankea kämppäkin kun nainen oli vienyt puolet rojuista pois..

Kertokaapas jos nainen sanoo että "mä haluan olla vähän aikaa yksin, ei mulla ketään miestä ole" sain myöhemmin kaverin kautta kuulla että lauantaina oli ollut tuparit ja oli ollut aika kiihkeää meininkiä erään henkilön kanssa...

 

[Alamummo]

Tänään, tai oikeastaan eilen, tuli päivä, jota en enää ikinä uskonut/toivonut tulevan. Koko elämä pirstoutuu pienessä hetkessä täysin palasiksi, vaikka vielä viikko sitten elämä näytti hyvältä. Ensimmäinen vuosi seurustelua oli jo takana, kaikki oli ollut helppoa ja tuntunut niin luonnolliselta. Molemmat oltiin edelleen täysin ihastuneita toisiimme. Vanhemmat olivat tavanneet keskenään ja yhteistä tulevaisuutta suunniteltu todella pitkälle. Sitten tuli 20.9.

Kaikki hyvät muistot tulee mieleen, eikä niitä voi unohtaa. Kaiken piti olla niin valmista ja pöytä katettu. Tämän jälkeen voi miettiä, että onko millään enää mitään väliä. Kukaan ei voisi korvata nykyistä tyttöystävääni, joka on muutamaa asiaa lukuunottamatta maailman ihanin nainen. Ja minä maailman säälittävin ihminen.

Naisnäkökulmaa:

Sori, mutta sanon nyt suoraan vaikka tämä voi tuntua pahalta. Tyttöystäväsi on ihastunut toiseen eikä halua muuttaa asumaan kanssasi. Kyse ei ole mistään ohimenevästä sunnuntaipusuttelusta, jos hän ei kerran voi sanoa katuvansa tekemäänsä. Kaikki tällaisen sanonnat "pieni epäilys seurustelusta", "pieni ahdistava tunne yhteenmuutosta" ovat vain eufemismeja, koska hän ei haluaa pahottaa mieltäsi enempää kuin on pakko. En tiedä, minkä ikäisiä olette (ilm. aika nuoria), mutta asia taitaa edetä tytön kannalta liian nopeasti ja hän painaa nyt jarrua.

Hänen affairinsa tämän herran kanssa voi olla ohimenevää ja sen jälkeen daami saattaa taas olla kolkuttelemassa ovellasi. Mieti vaan, voitko luottaa häneen enää, sillä on olemassa sanonta vanhan lämmittämisen onnistumisesta. Nyt ainoa konsti on nostaa kissa pöydälle ja puhua täysin suoraan asiasta ilman mitään kaunistelua, vaikka se tuntuisi miten paskalta hyvänsä. Muuten hommasta ei tule enää yhtään mitään. Ymmärrän, että vihaat kundia, mutta hommaan tarvitaan kaksi ja tyttö on ilmeisesti ollut täysillä mukana, joten yhtä paljon syytä hänessäkin.

Miksi ihmiset eivät voi sanoa asioita suoraan, säästyttäisiin monilta tällaisilta paskajutuilta?!?

Jaksamista, aurinko nousee huomennakin - usko pois.

 

[Ruutuässä]

Ilmeisesti peli on aika pitkälle hävitty. Keskusteltiin äsken puhelimessa ja sanoin, että jos tyttöystäväni ei halua jatkaa seurustelua, niin sanoo sen heti, eikä tee asiasta kivuliaampaa pitkittelemällä. Vastaus oli, että hän ei tiedä mitä haluaa, ja että puhutaan kun nähdään. Käsittämättömän paska olo, koska kaikki meni aikaisemmin niin täydellisesti. Entiselle tasolla vaan ei taida voida enää millään päästä.

Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, mutta tuskin mikään niiistä helpottaisi oloa. Koko päivä menee vaan kotona, kun ei voi muuta kuin itkeä. Tunteita ei voi kuvailla sanoilla. Kaikki muistuttaa niin paljon ihanista yhteisistä ajoista ja todellisesta ja aidosta onnellisuudesta. Miten tällainen vaan ei voi kestää? No, elämä on...

 

[Aksu]

Ilmeisesti peli on aika pitkälle hävitty. Keskusteltiin äsken puhelimessa ja sanoin, että jos tyttöystäväni ei halua jatkaa seurustelua, niin sanoo sen heti, eikä tee asiasta kivuliaampaa pitkittelemällä. Vastaus oli, että hän ei tiedä mitä haluaa, ja että puhutaan kun nähdään. Käsittämättömän paska olo, koska kaikki meni aikaisemmin niin täydellisesti. Entiselle tasolla vaan ei taida voida enää millään päästä.

Valitettavasti taitaa olla taputeltu tämä näytelmä. Jos hänellä olisi kova halu tällä hetkellä korjata ja selvittää asioita niin se tapahtuisi kaiken logiikan mukaan heti eikä joskus myöhemmin. Asioista tulee vetkuttamalla monta kertaa kivuliaampia kuin heti puhumalla olisi koskaan tullut, mutta jostain syystä ihmisten selkäranka taipuu näissä asioissa nopeasti vaikka jokainen ihmissuhteiden ryteikössä tarponut nämä perusasiat tietää ja toivoo itseään kohdeltavan mahdollisimman suorasti ja rehellisesti. Jos ei uskalla niin mitään ei saa ja jos uskaltaa niin voi tulla kaikkea täysosuman ja kärsimysnäytelmän väliltä, mutta se on sentään elämää.

 

[Alamummo]

Ilmeisesti peli on aika pitkälle hävitty. Keskusteltiin äsken puhelimessa ja sanoin, että jos tyttöystäväni ei halua jatkaa seurustelua, niin sanoo sen heti, eikä tee asiasta kivuliaampaa pitkittelemällä. Vastaus oli, että hän ei tiedä mitä haluaa, ja että puhutaan kun nähdään. Käsittämättömän paska olo, koska kaikki meni aikaisemmin niin täydellisesti. Entiselle tasolla vaan ei taida voida enää millään päästä.

Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, mutta tuskin mikään niiistä helpottaisi oloa. Koko päivä menee vaan kotona, kun ei voi muuta kuin itkeä. Tunteita ei voi kuvailla sanoilla. Kaikki muistuttaa niin paljon ihanista yhteisistä ajoista ja todellisesta ja aidosta onnellisuudesta. Miten tällainen vaan ei voi kestää? No, elämä on...

Tulee tosi voimakkaasti mieleen ne fiilarit, jotka mulla oli reilut 10 vuotta sitten, kun silloinen exäni pani poikki pitkän suhteemme ja syynä oli hänen ihastumisensa "parhaaseen" kaveriini, joka ei myöskään mitenkään jarrutellut. Silloin ajattelin, että voiko tästä asiasta mitenkään selvitä. Mun mielestäni suhde oli ihan hyvillä kantimilla ja tämä heidän juttunsa tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja exä sen paljastuttua selitteli, kun ei ollut tuntunut hyvältä jo pidempään aikaan. Mitään hän ei kuitenkaan puhunut minulle. Luotto meni ihmisiin ja elin päivästä toiseen kuin joku vitun zombi.

Eräänä päivänä sitten tajusin, että selviän siitä ja niin selvisinkin. Nyt ne ajat ovat pääosin hyviä muistoja ja olen päässyt yli myös pariskuntaa kohtaan tuntemastani vihasta ja katkeruudesta. En tunne heitä kohtaan enää mitään. Olen kasvanut ihmisenä parempaan suuntaan (toivottavasti muidenkin mielestä) ja elämällä on ollut heittää tielleni uusia, hienoja ihmissuhteita.

Jos tästä nyt mitään lohtua on.

 

[Ted Raikas]

Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, mutta tuskin mikään niiistä helpottaisi oloa. Koko päivä menee vaan kotona, kun ei voi muuta kuin itkeä. Tunteita ei voi kuvailla sanoilla. Kaikki muistuttaa niin paljon ihanista yhteisistä ajoista ja todellisesta ja aidosta onnellisuudesta. Miten tällainen vaan ei voi kestää? No, elämä on...

Tuskin kenenkään sanat auttaa, tai myötätunto tuo mitään takaisin. Uskoisin silti, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Kyllä se itseltänikin oli matto alta, kun viikkoja eron jälkeen (kuvittelin aluksi, että se johtui pelkästään ihan muusta) sain tietää, että kumppanilla oli alkanut olla säpinää toisen kanssa. Itse eron hetkellä olin jokseenkin pihalla, itku oli sellaista kysymysmerkkien tulvaa, vasta viikko pari kesti, ennen kuin suurin tuska saavutti mielen. Jotenkin ontoksi, petetyksi ja hylätyksi tunsi olonsa. Myös paskaksi, koska ainakin itse aloin syyttää itseäni siitä, että olen tehnyt asioita väärin ja mokannut pahasti. Pilannut suhteen. Se oli kuin painajaisuni, tunne, että ei näin voi tapahtua. Siinä ei ollut järkeä koko tapahtumasarjassa. Äkkiä viedään pois jotain, mikä on ollut pidempään tärkeintä elämässä. Kaikki muu tuntuu menettävän merkityksensä ja olevan mitätöntä.

Mutta niin vaan se on todellisuutta ja tuollaista valitettavasti tapahtuu paljon, hyvin monelle. Ei siihen osaa sillä tapaa varautua, vaikka omalla kohdallani oli merkkejä ilmassa, että joku mättää. Olin silti pitkään varma, että pystyn korjaamaan asiat. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa rakastamaan ja väkisin pitää mukana suhteessa, jos tunteet eivät enää ole mukana niin vahvasti. Itse näin viisaimmaksi teoksi antaa toisen mennä ja elää elämäänsä.

Ohjeet siis on, että itke kun itkettää ja raivoa jos raivostuttaa, kunhan et kohdista raivoa syyttömiin (mm. kavereihin ja ystäviin), tai avoimesti siihen ex-tyttöystävään, koska se voi tuhota sen lopunkin hyvän, mitä on jäljellä. Välit olisi jollain tasolla aina hyvä säilyttää pahasti tulehtumattomina, vaikka ei olisikaan juuri tekemisissä. Hyvät ja ihanat muistot on taakka, mutta sinuna silti vaalisin niitä, enkä muuttaisi pahaksi asiaksi joita katkeroida. Nyt olen alkanut itse kokea ne todellakin hyvinä muistoina, joille voi hymyillä ja todeta: "oli se kyllä hienoa silloin." Haikeus toki voi iskeä vielä pitkänkin ajan kuluttua näitä ajatellessa, mutta se kuuluu elämään.

Että näiltä pohjilta...

 

[Ruutuässä]

Kiitos kaikille myötätunnosta, jotka jotain kirjoittivat. Kyllä se oikeasti helpottaa kuulla muiden mielipiteitä, vaikka ei olekaan sama asia kuin juttelisi kasvotusten.

Tilanne ei ole edennyt oikein mihinkään. Johonkin samanlaiseen paskasoluun on pakko ensi viikonloppuna muuttaa, kun nykyinen kämppä on irtisanottu. Asuntotarjous tulee postissa ensi viikolla.

Virallisesti vielä ei olla erottu, mutta lähinnä mietitty kannattaako tätä jatkaa. Itse olen ollut koko ajan sitä mieltä, että pitää yrittää, mutta nyt sekin alkaa tuntua vaikealta. Aina kun nähdään, kaikki on niin ihanaa. Toisen halaaminen, hymy, suudelmat ja kaikki tuntuu oikealta, mutta silti toisen pitää miettiä, että rakastaako tarpeeksi. Tuntuu kuin veitsi olisi pystyssä rinnassa. Ehkä tässä vaan kiduttaa itseään, kun ei tee eropäätöstä heti. Mikä tahansa ratkaisu kaduttaa kuitenkin.

Luottamusta on vaikea saada takaisin ja alkaa tuntua, että tämän ihmisen kanssa se ei onnistu enää. Tänäänkin piti mennä Helsinkiin kymmeneksi, mutta seitsemän aikaan tulee viesti, että pääsin vasta nyt nukkumaan, joten nähdäänkö kahdelta. Noin pienissäkin asioissa tulee pettymyksiä ja tuntuu, että ansaitsee oikeasti parempaa kohtelua. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, sillä helppoa ei varmasti ole tällä tytölläkään.

Koko ajan sitä vaan ajattelee toista. Huominen tentti menee vituiksi kun ei osaa keskittyä lukemiseen. Baarista lähdin eilen kahden aikaan kotiin kun olin koko illan ajatellut ihan muuta. Pitäisi vaan nyt ajatella järkevästi ja toimia, kuten täälläkin neuvotaan. Ehkä sitten elämä voittaisi joskus. Mutta sitten ei olisi enää edes toivoa sen suhteen, mistä haluaisi pitää kiinni koko elämänsä.

OT:na vielä, että lukaisin listan parhaista countrybiisien nimistä. Eniten nauratti tämä:
My wife ran off with my best friend and I sure do miss him

 

[hsk]

Ihmissuhteet

silkkaa riesaa...vältä moisia !

 

[Serge]

silkkaa riesaa...vältä moisia !

Juuri tällä hetkellä olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta kuukausi sitten olisin ollut täysin erimieltä. Niin ne asiat nopeasti muuttuu, ja kääntyy päälaelleen...

 

[ApZu]

Pitäis varmaan laittaa tää veetutus-ketjuun, mutta vittuun kaikki naiset, varsinkin yks joensuun elli! Ja prkl kun ei edes lyödä voi ,kun se on nainen.

 

[Ballard_Duracell]

Ei voi kuin yhtyä edellisten kirjottajien mielipiteisiin. Eilen vielä 7. taivaassa ja tänä aamuna tapaatkin ihan eri naisen minkä tunsit vielä eilen...kai tätä oloa vitutukseksi voisi kuvailla...prkl! Naiset lopettakaa se ajattelu välillä.

 

[mtmela]

Ei voi kuin yhtyä edellisten kirjottajien mielipiteisiin. Eilen vielä 7. taivaassa ja tänä aamuna tapaatkin ihan eri naisen minkä tunsit vielä eilen...kai tätä oloa vitutukseksi voisi kuvailla...prkl! Naiset lopettakaa se ajattelu välillä.

Ei ihminen voi muuttua yhdessä yössä noin totaalisesti. Ei nainen eikä mies. Tieten jos nautintoaineilla on ollut osuutta asiaan, muttei muuten. Nainen vaan on antanut olettaa haluavansa muuta kuin oikeasti halusi.

 

[Ballard_Duracell]

Ei ihminen voi muuttua yhdessä yössä noin totaalisesti. Ei nainen eikä mies. Tieten jos nautintoaineilla on ollut osuutta asiaan, muttei muuten. Nainen vaan on antanut olettaa haluavansa muuta kuin oikeasti halusi.

Noin itsekin ajattelisin ellei olisi edellisellä viikolla vietetty tiiviisti aikaa yhdessä joka päivä...no uusi viikko toi todellakin jotain uutta tästä naisesta. Kai tämä tästä huomiseen mennessä selviää...

 

[Alamummo]

Ei ihminen voi muuttua yhdessä yössä noin totaalisesti. Ei nainen eikä mies. Tieten jos nautintoaineilla on ollut osuutta asiaan, muttei muuten. Nainen vaan on antanut olettaa haluavansa muuta kuin oikeasti halusi.

Tai merkkejä ei ole haluttu tulkita oikein. Tai naisen on kuviteltu haluavan jotain muuta, kuin mitä tämä on oikeasti halunut. Voisiko vika olla muualla(kin) kuin naisessa?

 

[Ted Raikas]

Viimeaikoina on tuntunut siltä, että ei todellakaan väkisin halua ketään naista elämäänsä. Ei niin, että olisi kehittynyt joku inho naisia kohtaan, tai luottamuspula. Tuntuisi vaan siltä, että elämä maistuu riittävän mielenkiintoiselta nyt ihan itsekseenkin eläen. Saa asioita tasapainoon ja tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä nainen mukana kuvioissa ehkä vaan sekoittaisi asioita ja aiheuttaisi turhautumista. Ei tosin niin, että minulla kamalasti olisi vientiä tai kysyntääkään. Eipä se niin haittaakaan. Tällä hetkellä hyvä näin, eikä tässä ole mitään itsehuijausta pelissä.

Toivon, että tämä tarkoittaa sitä, että olen päässyt, tai pääsemässä lopullisesti yli asioista. Tämän olotilan varaan on sitten tulevaisuudessa helpompi rakentaa mahdollista suhdetta, sitten kun sellainen sopivanlainen ihminen osuu kohdalle.

Edit: Pientä viilausta!