Naisasiat

[Carlos]

Nyt sitten kuitenkin alkaa huomamaan, että voisi olla itseasiassa ihan mukavaa tutustua johonkin naiseen vähän syvällisemmälläkin tasolla.

Ei nyt suoraan liity aiheeseen, mutta minullekin kulunut kesä oli aikamoinen ahaa-elämys. Perhe oli 2 viikkoa lomalla siellä Suomessa samalla kun itse olin töissä täällä toisaalla. Ensimmäinen kerta siis todella moneen vuoteen kun meikäläinen olisi "yksin kotona", mikä mahtava tilaisuus tehdä kaikkea mitä yleensä ei voi tehdä koska vaimo ja lapset. En puhu mistään naisjahdista, vaan siis ihan in general äijäelämästä.

Annas olla miten kävi. Jos joku on nähnyt leffan "Hallpass" niin siitä saa vähän suuntaa, ja asiaan liittymättä on muuten ihan simo hyvä leffa. Enivei, jouduin toteamaan hyvin nopeasti että onpas tämä iso kämppä ihan hemmetin autio paikka, kun ei ole sitä lapsi & koiralaumaa jaloissa pyörimässä 24/7. En olisi uskonut.

Sitten seuraavaksi aukesi että hemmetti se vaimo muuten (kotiäiti) tekee ihan hemmetisti töitä talouden pyörittämiseksi. Itse hoidin vain itseäni, mutta jo siinä meni yllättävän paljon aikaa, siinä (töissäkäynnin ohessa) siivoat ja pyykkäät ja laitat ruokaa, käyt kaupassa, toteat että se kädestä jätetty tavara ei löytänytkään itsestään takaisin sinne minne se kuuluu, jne. Ja siis vaimo pyörittää tätä 8 hengen edestä (mukaanlukien koirat)! Mulla on loppujen lopuksi helppoa kun hoidan vaan rahaa taloon.

Ja sitten tajusin että itse asiassa en enää osaa nauttia sinkkuna olemisesta, en olekaan niin introvertti kuin luulin olevani. Aika nopeasti ne kaikki "kivat jutut" mitä voi tehdä yksinään alkoi maistua puulta, ja alkoi kaivata perhettä. "Kundien kanssa kaljalle" ei maistunut niin vapaudelta kuin olisin kuvitellut. Itse asiassa oli aika tylsää.

Nyt on ihan eri fiilis olla taas takaisin perheen kanssa, jotenkin osaa antaa vaimolle paljon enemmän kiitosta, ja arvostaa sitä mitä on. Onneksi ei tullut kokeiltua tätä minkään eron kautta, siinä olisi meinaan tullut aika iso ylläri.

Kaikkea sitä oppii ja kokee. Minä sielultani yksinäinen ja kovapäinen omantienkulkija olenkin näköjään oikeasti suurperheenisä. Ihan sisältä asti enkä vain näön vuoksi. Pitää korkata viskipullo sille. :-)

 

[Bruno]

No joo, ehkä täälläkin pitää taas pistäytyä. Joskus aikoinaan kirjoitin tänne, että miksi mä aina löydän ne hankalat tytöt. Pikkuhiljaa olen alkanut pohtia, onko vika sittenkin minussa ja omassa käytöksessä.
Sitä yleensä vaan tuppaa olemaan niin saatanan uppiniskainen, ettei näe omassa käytöksessään mitään vikaa.
Tuli tuossa masennusketjussa jo avauduttua siitä kuinka tyttö vittuilee eikä ymmärrä blaablaablaa. Jos hieman avataan tarkemmin, niin kaksi viimeistä työpassia (10 päivää per passi) olen ollut käytännössä yksin, niin ettei tyttöystäväni ole ollut töissä kuin 2 päivää minun kanssani.
Eka kymppi meni ihan hienosti viimeistä iltaa lukuunottamatta. Tuli vähän otettua ja menihän se pari työkaverin (miespuolisia molemmat) vähän pitkäksi ja aamulla sitten piti nähdä tyttöä Helsingin keskustassa.
Ajoissa olin tapaamisessa, mutta olo ja kiroilun määrästä päätellen ulkonäkö sekä bensanhaju oli sitä sorttia, että sen oli ehkä spårassa jo joku haistanut.
Tapeltiin siinä päivä ja sain rauhoiteltua neitiä sen verran, että päästiin ihan hyvässä sovussa pitkäksi viikonlopuksi reissuun. Kauhean rähinän ja huudon sen päivän aikana kyllä sain osakseni ja ihan oikeutetusti.
Reissun loppuvaiheessa oltiin lentokentälle odottelemassa lentokoneen lähtöä ja tytön puhelin piippaa. Viestiä pukkaa. On kuulemma exä, joka on hyvä kaveri blaablaablaa, jonka kanssa soitellaan välillä ja on niin tärkeä vaikka ei nähdäkään.
Noh, eihän siinä mitään ole, mutta kun minulla ei saa olla sitten minkäänlaista naispuolista kaveria. On mustasukkainen on jo yhdestä hyvästä naispuolisesta työkaverista. Ei ole tämän työkaverin kanssa koskaan ollut mitään eikä tule olemaankaan. Kaiken hyvän lisäksi oma tyttöystäväni tuntee ihan hyvin tämän tytön, josta on mustasukkainen. Ei käy järkeen. Kai siinä joku logiikka on.
Jatketaan, tuokin saatiin selvitettyä ja sitten tuli taas töiden aika. Tyttöystävä perjantaina, minä sunnuntaina. Eli tässä tulee tämä 10 päivän putki, jolloin oltiin vain vain kaksi päivää samaan aikaan töissä.. Tämän työpassin päätteeksi olo oli todella huono (henkisesti) ja tuli vikana iltana jälleen vähän otettua, eli tein saman asian toistamiseen, jonka olin jo luvannut jäävän yhteen kertaa.
Nyt ollaan viikko oltu riidoissa tämän viimeisen keissin jälkeen eikä mitään leppymistä ole havaittavissa. Tiedän toki, että tein väärin, vituttaa jälkeen päin, mutta ei sille enää mitään voi. Nyt täytyy kuulemma pohtia sitä, onko meillä enää paluuta entiseen, kun olen tehnyt näin ikävästi.
En ole pettänyt, en ole edes ollut naispuolisten seurassa, olin vaan jäätävässä krapulassa molempina aamuina. Viimeisen viikon olen yrittänyt lepytellä häntä, mutta vastaus on jääkylmä. Ei mitään leppymisen merkkejä, vituttaa kuulemma ja on niin vihainen, ettei eteensä näe.
Aikaisemmissakin suhteissa olen pohtinut naisen vaikeutta, mutta ehkä se olenkin minä, joka olen se vitun vaikea, välinpitämätön ja kusipää.
Mä kun olen aina luullut, että parisuhteissa pitää yrittää tehdä kompromisseja ja ihmiset tekee virheitä.
Olen ollut myös ottavana osapuolena, kun kakkaa jaetaan, joten kyse ei ole siitä, etten tietäisi mikä on fiilis vain ainoastaan virhearvioinnista.

 

[TQoFE]

Mä kun olen aina luullut, että parisuhteissa pitää yrittää tehdä kompromisseja ja ihmiset tekee virheitä.

Virheen tekeminen on anteeksiannettavaa, mutta virheen toistaminen on jo vittuilua tai vähintään välinpitämättömyyttä. Ongelmana tässä ei ole vain se, että olit maailmanluokan krapulassa kun teillä oli pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä, vaan myös se, että petit lupauksesi.

Ota vastaan se, mitä annetaan ja pidä jatkossa lupauksesi, kyllä se siitä. Selittely ja vähättely vain pahentavat tilannetta. Mustasukkaisuusdilemmasta kannattaa puhua ihan hyvässä hengessä.

 

[fat of the land]

Ja kannattaa jatkossa myös mennä ahdistavan työputken jälkeen kavereiden kanssa baariin. Ihmisellä saa myös olla tapa nollata tilanne kunhan se ei mene jatkuvaksi nollaamiseksi. Tuo mustasukkaisuuskuvio on niitä missä ei ole mitään järkeä, mimmeillä on ilmeisesti tapana olla mustasukkainen ihan johtuen kromosomeista ja saattaa sisältää sellaista logiikkaa, että itse voi olla vaikka kuinka läheinen exän kanssa, mutta toinen ei voi olla millään tapaa ystävä vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Jäätävä darra vaikka olisikin jonkinsortin petetyn lupauksen tuotos ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja johonkin harkintakuvioihin. Kyynikkona sanoisin, että jos tosta palataan yhteen, niin saatat joutua sellaiseen pysyvään kiitollisuusvelan piiriin, että tähän asiaan palataan aina kun on mahdollista. Toisin sanoen, varma tie tossun alle.

Toisaalta voihan se olla niinkin, että olet ihan älyttömän hankala kusipää jonka pitäisi olla kiitollinen että joku jaksaa katsella tuollaista lupausten pettäjää, yhteisten vapaapäivien pilaajaa ja vieraiden naisten naurattajaa.

 

[fat of the land]

Virheen tekeminen on anteeksiannettavaa, mutta virheen toistaminen on jo vittuilua tai vähintään välinpitämättömyyttä. Ongelmana tässä ei ole vain se, että olit maailmanluokan krapulassa kun teillä oli pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä, vaan myös se, että petit lupauksesi.

Ota vastaan se, mitä annetaan ja pidä jatkossa lupauksesi, kyllä se siitä. Selittely ja vähättely vain pahentavat tilannetta. Mustasukkaisuusdilemmasta kannattaa puhua ihan hyvässä hengessä.

Tää on muuten hyvä :D

-Koska jo toisen kerran riipaisit töiden jälkeen olet joko välinpitämätön (lue narsisti) tai vittuilet (lue olet narsisti)
-Ongelma EI OLE SE, että olit sillä hetkellä top 10 krapulassa koskaan missään ikinä silloin kun teillä oli VIHDOINKIN PITKÄSTÄ AIKAA yhteinen vapaapaapäivä
-Vaan se että petit lupauksesi vitun sika (ja narsisti)

Lääkkeenä tähän:
-Kuuntele kaikki se vittuilu ja mykkäkoulu (en tiedä miten sitä kuunnellaan)
-Älä vähättele tuota TÖRKEÄÄ tekoasi tai selittele sitä sillä, että oikeasti teki mieli vetää pää täyteen poikien kanssa
-Tilanne on jo muutenkin paha, älä pahenna sitä (kukkia kannattaa kokeilla)

PS. Niin se mustasukkaisuusdilemma kannattaa laittaa nyt tässä vaiheessa hyllylle. Katkaise ensiksi välit siihen naispuoliseen työkaveriin ja älä mainitse ikinä tätä exmiestä. (Tämäkin on todennäköisesti sinun syytäsi)

 

[iibor]

Jaahas, tähänkin ketjuun nyt sitten asiaa taas....

Aloitin tuossa kolmisen kuukautta sitten uudessa työpaikassa ja oikeestaan samantien tapasin siellä yhden naisen, joka herätti kiinnostukseni. En jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin, vaan rupesimme juttelemaan enemmän ja enemmän töissä ihan oikeastaan kaikista asioista mitä mieleen juolahti. Jossain vaiheessa keskustelut siirtyivät töistä vapaa-ajalle ja facebookiin ja siitä edelleen soitteluihin ja tekstailuihin. Loppujen lopuksi kysyin naista ulos ja tämä suostui hetkeäkään epäröimättä. No, käytiin syömässä ja teroittamassa meikäläisen luistimet ja sen jälkeen vain ajeltiin ympäriinsä ja juteltiin. Kaikki tuntui niin helpolta tämän naisen kanssa, huumorintajut klikkasivat, arvot klikkasivat, ulkonäkö klikkasi ihan saatanasti.... oikeastaan koko paketti oli niin täydellinen.

Heitin naisen metroasemalle, ja siinä hetken aikaa metroaseman kupeessa autossa istuessamme, tuijotimme toisiamme silmiin ja sen jälkeen se oli menoa... suutelimme pitkään. Olin aivan pilvissä tämän jälkeen ja niin oli nainenkin. Tapasimme vielä muutamia kertoja työn ulkopuolella ja tunteet kasvoivat... En ole rehellisesti ikinä ihastunut noin nopeasti kehenkään, vaan olen yleensä varovainen. Tämän naisen kanssa ei vain kiinnostanut... Halusin vaan antaa mennä, välittämättä mistään. Halusin tämän naisen.

Mikä oli sitten ongelmana? Omasta mielestäni ehkä paskin asia ikinä. Nainen on intialainen kulttuuritaustaltaan, tosin suomessa syntynyt ja suomen kansalainen. Isänsä vain on todella uskonnollinen ja vanhoillinen, ei hyväksy edes intialaista miestä tyttärelleen jos ei ole samaa "kastia", eli ilmeisesti haluaa itse valita vävynsä. Tämä nainen oli omien sanojensa mukaan todella ihastunut minuun, mutta tiesi että jossain vaiheessa meidän juttu kuitenkin loppuisi viimeistään isänsä takia. Isä oli kuulemma aiheuttanut tämän naisen isosiskon miehelle ja tämän perheelle myös aikamoisia ongelmia, kun ei miestä hyväksynyt.

En tiennyt enkä tiedä vieläkään mitä pitäisi ajatella. Mikään juttu minkään naisen kanssa ei ole tuntunut noin oikealta noin nopeasti ja sitten kaikki vain viedään jonkun uskonnon takia. En vain pysty ymmärtämään, että eikö esim. tämän naisen isä halua tyttärensä olevan onnellinen. Tämä nainen kunnioittaa vanhempiaan niin syvästi, ettei ikinä haluaisi tehdä heidän tahtonsa vastaisesti. Silti kaikki tuntuu vaan niin väärältä. En tiedä pitäisikö tässä tehdä joku radikaali ratkaisu ja ottaa auto alle, kidnapata nainen mukaan ja ajaa Mexicoon....

Saatanan saatana.

 

[palle fontän]

Meksikossa on ainoastaan n. 2000 intialaisen maahanmuuttajan yhteisö. Ihan ok valinta, toki USA on aika lähellä.

Indian immigration to Mexico - Wikipedia, the free encyclopedia

 

[TQoFE]

Jäätävä darra vaikka olisikin jonkinsortin petetyn lupauksen tuotos (...)

Todella mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Lupaukset saa pettää ja tehdä tasan niin kuin sattuu huvittamaan, vaikka muuta olisi sovittu.

Aikuisen ihmisen on kyettävä pitämään lupauksensa. Se ei ole mies eikä mikään, joka ei pidä kiinni sovituista asioista; ja sama toki koskee myös naisia. Joskus toki voi tapahtua jotain odottamatonta, mutta tässä tapauksessa oli kyse Brunon omasta valinnasta - pää täyteen ja invalidisoiva kankkunen eivät tule ihan pyytämättä ja yllätyksenä.

 

[Buddha]

Nyt ollaan viikko oltu riidoissa tämän viimeisen keissin jälkeen eikä mitään leppymistä ole havaittavissa...

Sillä nar.. naisella on vain eri intressit, kuin sinulla, joten et paljoa voi lepytelllä häntä. Nainen alkaa omistuksenhaluiseksi ja määräileväksi osapuoleksi heti, kun sillä on suunnitelmissa yhteisen pesän duunaaminen ja kaks' plus-lehden tilaaminen.
Se etsii potentiaalista isää lapselleen ja on vain pettynyt toimintaasi.

Nou hätä brother Bruno, sen naisen suunnitelmat eivät kohtaa sinun "välillä voin ottaa rennosti"-ajattelutapaasi. Puhu perheestä, arvoista ja sen semmoisista asioista, niin asiat etenee, mutta jos et halua sitoutua vaippojen vaihtoon, niin lähde radalle, niin ei ota enään yhteyttä.

Tai sitten duunaa frendien kanssa dokailut niin, ettei nainen saa tietää siitä, niinkuin muutkin valaistuneet.

 

[fat of the land]

Todella mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Lupaukset saa pettää ja tehdä tasan niin kuin sattuu huvittamaan, vaikka muuta olisi sovittu.

Ei, vaan kuten kirjoitin. Niin jäätävä kankkunen, vaikka olisikin tullut jonkin lupauksen pettämisen seurauksena ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja koko suhteen tilan uudelleenarvioimiseen.

Toki lähtökohta on se, että lupauksia ei petetä. Mutta sellaista ihmistä ei olekkaan, etteikö välillä niitä pettäisi. Eri asia on tärkeät lupaukset, kuten uskollisuus tai jonkun alkoholistin lupaus pysyä raittiina. Jälkimmäisessä toki puhutaan sairaudesta... Tässä nyt on enemmänkin kyse siitä että on tehty lupaus turhaan mitä ei voi pitää. Varmaan osana rauhantekemistä. Virhe, josta nyt sitten maksetaan. Mutta jos joku arvioi koko suhteen tilaa sen perusteella, että nyt kuukaudessa on kahdesti päivä mennyt pilalle darran vuoksi, niin silloin voi ehkä kyseisellä henkilöllä liian suuret odotukset siitä mitä reaalimaailma ja parisuhteet todellisuudessa on.

Eihän toimiva parisuhde voi perustua mihinkään laadittuun sääntölistaan ja niiden noudattamiseen. Vaan isompiin lupauksiin; olen uskollinen, tuen ja puolustan sinua, autan arjen pyörittämisessä, yritän huomioida sinun tarpeesi parhaani mukaan jne.

 

[TQoFE]

Ei, vaan kuten kirjoitin. Niin jäätävä kankkunen, vaikka olisikin tullut jonkin lupauksen pettämisen seurauksena ei ole mikään syy viikon mykkäkouluun ja koko suhteen tilan uudelleenarvioimiseen.

Viikko on paljon, tästä olemme yhtä mieltä. Toisaalta, kyseessä on Brunon kertoman mukaan melko tuore suhde ja luottamuspulaa jo ennestään, yhdistettynä masennusketjun teksteihin. Viinalla masennusta - joka jo itsessään on iso haaste parisuhteelle - tuskin parannetaan.

Tässä nyt on enemmänkin kyse siitä että on tehty lupaus turhaan mitä ei voi pitää. Varmaan osana rauhantekemistä. Virhe, josta nyt sitten maksetaan.

Mikäli ei pysty pitämään lupaustaan olla hankkimatta krapulaa tietyksi päiväksi, on varmaan syytä miettiä tarkemmin omaa viinankäyttöään. En minäkään lasiin sylje (päinvastoin), mutta ymmärrän, että on hetkiä jolloin viskipullon tyhjentäminen ei tule kyseeseen.

Mutta jos joku arvioi koko suhteen tilaa sen perusteella, että nyt kuukaudessa on kahdesti päivä mennyt pilalle darran vuoksi, niin silloin voi ehkä kyseisellä henkilöllä liian suuret odotukset siitä mitä reaalimaailma ja parisuhteet todellisuudessa on.

Brunon viestin perusteella heillä on vain pari yhteistä vapaapäivä kuukaudessa. Mielestäni ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa, että se invalidisoiva darra hankitaan joksikin muuksi päiväksi.

 

[wilco]

Mikä oli sitten ongelmana? Omasta mielestäni ehkä paskin asia ikinä. Nainen on intialainen kulttuuritaustaltaan, tosin suomessa syntynyt ja suomen kansalainen. Isänsä vain on todella uskonnollinen ja vanhoillinen, ei hyväksy edes intialaista miestä tyttärelleen jos ei ole samaa "kastia", eli ilmeisesti haluaa itse valita vävynsä. Tämä nainen oli omien sanojensa mukaan todella ihastunut minuun, mutta tiesi että jossain vaiheessa meidän juttu kuitenkin loppuisi viimeistään isänsä takia. Isä oli kuulemma aiheuttanut tämän naisen isosiskon miehelle ja tämän perheelle myös aikamoisia ongelmia, kun ei miestä hyväksynyt.

Hanki neljäkymmentä lehmää ja tekstiilitehdas. Eiköhän ne kelpaa isälle myötäjäisiksi.

Että silleen...

 

[Bruno]

Viikko on paljon, tästä olemme yhtä mieltä. Toisaalta, kyseessä on Brunon kertoman mukaan melko tuore suhde ja luottamuspulaa jo ennestään, yhdistettynä masennusketjun teksteihin. Viinalla masennusta - joka jo itsessään on iso haaste parisuhteelle - tuskin parannetaan.

Melko tuore suhde kyseessä, 7 kuukautta yhdessä oltu. Tiedän tehneeni virheen. Ja oikeassa olet masennuksen suhteen. Viina ei fiilistä paranna.

Brunon viestin perusteella heillä on vain pari yhteistä vapaapäivä kuukaudessa. Mielestäni ei ole lainkaan kohtuutonta odottaa, että se invalidisoiva darra hankitaan joksikin muuksi päiväksi.

Heinäkuu oli poikkeus. Silloin oli vähän yhteisiä vapaapäiviä, elokuussa niitä taas riittää. Toki arviointivirhe sen suhteen, etten osannut olla ottamatta, kun se yksi yhteinen päivä koittaa. Ja tein sen toistamiseen.

Ainiin. Laitetaan nyt tähän vielä vaikkei kuulukaan. Kun olen hirmuisen paljon yksin, tunnen oloni yksinäiseksi (esim. töissä, jossa ollaan pitkään), niin ratkaisu on pitkän passin jälkeen pullo. Kun sitä tarttisi olkapäätä, mutta ei ole tarjolla, niin flinda tarjoaa sen "olkapään"

 

[rpeez]

Mikä oli sitten ongelmana? Omasta mielestäni ehkä paskin asia ikinä. Nainen on intialainen kulttuuritaustaltaan, tosin suomessa syntynyt ja suomen kansalainen. Isänsä vain on todella uskonnollinen ja vanhoillinen, ei hyväksy edes intialaista miestä tyttärelleen jos ei ole samaa "kastia", eli ilmeisesti haluaa itse valita vävynsä. Tämä nainen oli omien sanojensa mukaan todella ihastunut minuun, mutta tiesi että jossain vaiheessa meidän juttu kuitenkin loppuisi viimeistään isänsä takia. Isä oli kuulemma aiheuttanut tämän naisen isosiskon miehelle ja tämän perheelle myös aikamoisia ongelmia, kun ei miestä hyväksynyt.

Näkisin tässä ongelmassa harkinnan arvoiseksi, jollei jopa ainoaksi, ratkaisuksi huolellisesti valmistautumalla yksinkertaisesti "myy" itsesi isälle. Eli selvitä kulttuurista tarpeelliset asiat millä pääsee suosikiksi. Voi olla aika mahdottoman kuuloista, muttä täytyyhän se jotenkin olla mahdollista. Ehkäpä jopa se kun ukko huomaa kovan yrityksen ja intian kulttuurin opiskelun riittää osoittamaan kelpoisuuden, mene ja tiedä. Voihan myös olla että suomalainen "kastiton" on parempi kuin intialainen alempi kastinen...?

 

[Aunt Wang]

Bruno jos sinun naisesi on valmis uhraamaan koko suhteen sen takia, että olet ahdistuneessa mielentilassa käynyt vetämässä pään täyteen, on hänellä arvomaailma täysin hukassa. Mikä se sellainen kumppani on, jolta tuen sijaan heruu haukkuja ja mykkäkoulua? Kun ottaa huomioon elämäntilanteesi, tyttöystäväsi pitäisi ymmärtää että aina ei voi mennä hänen mukaansa ja välillä pienetkin asiat ovat vaikeita toteuttaa. Konfliktiin johtanut tilanne oli toki omaa syytäsi, mutta tyttöystäväsi ajattelee asiaa itsekkäästi ja vain omalta kannaltaan. Hän on se, jonka pitäisi tulla luoksesi ja sanoa, että Bruno, tiedän että sinulla on ollut vaikeaa ja arvostelukykyni vähän herpaantui kun petit lupauksesi, anteeksi. Ja sinun pitää tehdä sama, myönnät että teit virheen ja pahoittelet sitä. Tapauksesi ei ole maailmanloppu, et pettänyt, sinua ei petetty eikä kukaan ole kuollut. Rohkeasti vain puhumaan, ellei naikkonen ole sitä tyyppiä joka kaataa kaiken sinun niskoillesi!

 

[Lunatico]

Mitähän tästäkin pitäisi ajatella. Tuossa chattailen erään itseäni jonkun vuoden vanhemman naisen kanssa, asuu toisella paikkakunnalla. Tunnen kyllä hänet jo vuosien takaa ja myönnettäköön, että meillä on ollut säätöä makkarin puolella parisen vuotta sitten. Sanoo rakastavansa mua ystävänä ja kaipaa minun seuraa, on ikävä ja vaikka mitä. Sen lapsetkin kuulemma kehuu mua. Sitten tuon rakkausläpän jälkeen kysyy, että olisiko tässä Meidän biisi. Kysyn, että mikä biisi niin vastaus on tämä:

On sama kuinka kauas meet - Annika Eklund

Tulkitsen tämän niin, että nussia se haluaa ja ehkäpä (luultavasti) jotain enemmänkin (seurustelua...). Onko tulkintani täysin metsässä vai osuuko niin, että vain kutina käy alapäässä?

 

[Squit]

Tulkitsen tämän niin, että nussia se haluaa ja ehkäpä (luultavasti) jotain enemmänkin (seurustelua...). Onko tulkintani täysin metsässä vai osuuko niin, että vain kutina käy alapäässä?

No hiukan vaikea sanoa tähän väliin tuosta vielä yhtään mitään. Mutta hän on ottanut lapsensa puheeksi, niin voi olla että siellä on jotain muutakin kuin pelkkä syyhy pimpissä. Jos yh-äiti haluaa seksiä, niin miksi siihen pitäisi lapsia puheisiin sekoittaa? Itseään kunnioittava yh suojelee lapsiaan ja jos pelkkää munaa halajaa, niin ei muuta kuin lässytykset sikseen ja hommiin ja sitten takaisin arkeen. Mutta jos kyseinen yh tuo lapsensa mukaan keskusteluihin ja ehkä myöhemmin tapaamisiin, niin sitten todennäköisesti haluaa muutakin, sillä on aina iso uhraus tuoda lapsensa mukaan kyseisiin asioihin. En tosin tiedä lasten ikää, mutta ei yh-äiti voi sekoittaa lapsia jos hiukan on munaa vailla. Eli jos on lapsiaan kunnioittava yh-äiti ja lapset sekoitetaan soppaa, niin tarkoittaa että hän olisi tosissaan yhteisen tulevaisuuden takia.

Mutta silti nykyään on monia yh-äitejä jotka eivät ajattele lastensa etuja ollenkaan vaan joka viikko käy kääntymässä uusi äijä ja sen vain saattaa arvata minkäläisen jäljen jättää lapsille. Mieti nyt mitä itse haluat ja yritä selvittää paremmin mitä nainen haluaa. Jos kyseessä on ylemmän luokan kuvaus naisesta, niin älä lähde leikkimään. Jos taas alempi kuvaus ja hän ei ajattele lapsiaan, niin toivottavasti sinä ajattelet vaikka se ei sinun tehtäväsi olisikaan.

Jos tosiaan pelkkää seksi juttua halajat niin sanot että lapset jäävät ulkopuolelle siinä asiassa ja niistä ei puhuta. Parasta on että puhutte asiat siten että kaikki on selvää, ennen toimintaa.

 

[fat of the land]

Näkisin tässä ongelmassa harkinnan arvoiseksi, jollei jopa ainoaksi, ratkaisuksi huolellisesti valmistautumalla yksinkertaisesti "myy" itsesi isälle. Eli selvitä kulttuurista tarpeelliset asiat millä pääsee suosikiksi. Voi olla aika mahdottoman kuuloista, muttä täytyyhän se jotenkin olla mahdollista. Ehkäpä jopa se kun ukko huomaa kovan yrityksen ja intian kulttuurin opiskelun riittää osoittamaan kelpoisuuden, mene ja tiedä. Voihan myös olla että suomalainen "kastiton" on parempi kuin intialainen alempi kastinen...?

Käsitin ettei tämä ole mikään vaihtoehto... Tässä ollaan kyllä ison kysymyksen äärellä. Pallohan on täysin sillä mimmillä, että haluaako tehdä jonkin ratkaisun joka loukkaa tai mahdollisesti katkaisee isän ja tyttären välit. Toki voi yrittää tutustua ja selittää asiansa, todistaa olevansa kunnollinen mies. Mutta jokatapauksessa suosittelisin toimimaan hyvin rauhallisesti ja jos oma perhe ja kulttuuri merkitsee niin paljon että se estää suhteen, niin sitten se vain estää niin ikävää kun se onkin.

 

[Bruno]

Bruno jos sinun naisesi on valmis uhraamaan koko suhteen sen takia, että olet ahdistuneessa mielentilassa käynyt vetämässä pään täyteen, on hänellä arvomaailma täysin hukassa. Mikä se sellainen kumppani on, jolta tuen sijaan heruu haukkuja ja mykkäkoulua? Kun ottaa huomioon elämäntilanteesi, tyttöystäväsi pitäisi ymmärtää että aina ei voi mennä hänen mukaansa ja välillä pienetkin asiat ovat vaikeita toteuttaa. Konfliktiin johtanut tilanne oli toki omaa syytäsi, mutta tyttöystäväsi ajattelee asiaa itsekkäästi ja vain omalta kannaltaan. Hän on se, jonka pitäisi tulla luoksesi ja sanoa, että Bruno, tiedän että sinulla on ollut vaikeaa ja arvostelukykyni vähän herpaantui kun petit lupauksesi, anteeksi. Ja sinun pitää tehdä sama, myönnät että teit virheen ja pahoittelet sitä. Tapauksesi ei ole maailmanloppu, et pettänyt, sinua ei petetty eikä kukaan ole kuollut. Rohkeasti vain puhumaan, ellei naikkonen ole sitä tyyppiä joka kaataa kaiken sinun niskoillesi!

Joo, kaksi viikkoa nyt takana tätä kiukuttelua. Vieläkin yhtä jääräpäinen nainen, ei myönnä itsessään mitään virheitä. "Ku kaikki on aina sun syytä", "en mä riitelis ja ois vihanen, jos sä et ois tommonen".
Eilen puhuttiin viimeksi puhelimessa ja viestiteltiin ja viimeiseksi viestiksi jäi:"mä tarviin nyt aikaa miettiä näitä asioita".
Mieti vittu ihan rauhassa, minä elän elämääni ja katselen maailmaa sen mukaan mitä nyt pystyy. Ei vaan kannata itkeä sitten joskus, kun tämä mietintä on päättynyt, jos Brunolla onkin jotain muuta mielessä kuin mahdollisuus kahden viikon riitelyyn.
Mikään ei auta, ei lepyttely puhelimessa, ei lepyttely kun nähdään, ei ravintolassa syöminen, ei vaikka vittu nöyristelen hänen edessään, suostun mihin vain mitä sanotaan.
Ehkä kannattaa vain antaa olla ja katsoa miten tästä suosta taas noustaan.
Enkä minä ole täydellinen vieläkään, vikaa on minussa enemmän varmasti enemmän kuin keskivertojampassa, mutta joku vitun raja pitää olla kiukuttelussakin.

 

[Surukuku]

...
Mieti vittu ihan rauhassa, minä elän elämääni ja katselen maailmaa sen mukaan mitä nyt pystyy. Ei vaan kannata itkeä sitten joskus, kun tämä mietintä on päättynyt, jos Brunolla onkin jotain muuta mielessä kuin mahdollisuus kahden viikon riitelyyn.
...

Jep - tällä asenteella on hyvä jatkaa!

Vielä kun kerrot yo. ajatuksesi tuolle ladylle rauhallisesti ihan ilman sarvia ja hampaita niin asia on kunnossa. Miettiköön hänkin nyt rauhassa, minkä arvoiseksi tuntee suhteenne ja mitä siltä haluaa, jos ei kerran ole tyytyväinen.

Sitäpaitsi, nöyrä voi olla, kun on virheen tehnyt ja myöntää sen, mutta mihinkään nöyristelyyn ei ole aihetta eikä tarvetta - sellaisesta ei tule mitään!

 

[Superböle]

Nyt HIFK ja Jomppa_koo hereillä, tätä ette missaa:

MTV3.doc: Kuinka saada naisia, menestystä ja rahaa?

Alkaa parin minuutin kuluttua.

 

[palle fontän]

Väkisin tulee tuosta Brunon tilanteesta mieleen, että onko naisella narsistisia piirteitä? Ei tuollaisessa toisen kyykyttämisessä ole mitään mieltä, jollei sitten nauti tilanteesta jollain tavoin.

 

[kananlento]

Väkisin tulee tuosta Brunon tilanteesta mieleen, että onko naisella narsistisia piirteitä? Ei tuollaisessa toisen kyykyttämisessä ole mitään mieltä, jollei sitten nauti tilanteesta jollain tavoin.

Totta, etenkin kun mitään maata mullistavaa tuossa nyt ei ole tapahtunut. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei voisi aidolla anteeksipyynnöllä unohtaa. Periaatteessa olisi ihan järkeenkäypää sitten pitää itsekin pientä radiohiljaisuutta ja antaa naisen tosiaan ajatella rauhassa. Kun sitä jatkuvaa nöyristelyä ja anteeksipyytelyä ei kuulu, niin kenties nainenkin alkaa pikku hiljaa miettiä että mitä toisessa pääsä tapahtuu. Tuollaisen radiohiljaisuuden pitäminen tosin on aika pirun vaikeaa, mutta kyllä Bruno nyt aika paljon on jo anteeksiannon toivossa tehnyt..

 

[Snakster]

Totta, etenkin kun mitään maata mullistavaa tuossa nyt ei ole tapahtunut. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei voisi aidolla anteeksipyynnöllä unohtaa.

Itse asiasta olen samaa mieltä, mutta kuitenkin on syytä muistaa, että raskauttavan asian määrittely on subjektiivinen juttu ja vaikka nuo Brunon touhut eivät ole meistä juuri kenestäkään kovin pahoja, niin kuitenkin siinä tehtiin asia, josta nainen oli selkeästi esittänyt toivomuksensa. Ei kyse ole siitä, mitä täsmälleen tuli tehtyä. Kuitenkin parisuhteessa ainakin itse toivoisin, että toinen osapuoli kunnioittaisi ja arvostaisi minua ja näkemyksiäni, että jos selkeästi ilmoitan, että joku tietty käyttäytyminen tai toiminta ei ole minusta hyvä juttu, niin sitä toivetta kunnioitettaisiin. Brunohan paskat nakkasi naisen toiveesta olla olematta krapulassa silloin kun on yhteistä aikaa.

Ei tuon kyllä suhteen kaatumista tai viikkokausien vittuilua pitäisi aiheuttaa, mutta onhan tuo nyt kusipäistä ja välinpitämätöntä toimintaa.

Omalta kohdaltani on myös sanottava, että tietysti on jonkun verran asioita, joita haluaisin tehdä eri tavalla kuin nykyisessä suhteessa on mahdollista juurikin toisen osapuolen toiveista johtuen, mutta siinä tapauksessa on kylmästi asetettava eri asiat vaakakuppiin ja puntaroitava, mikä on sen arvoista, että sen takia kannattaa luopua muuten toimivasta suhteesta. Yhdestäkään niin tärkeästä asiasta en ole joutunut luopumaan, että liittoa kannattaisi tieten tahtoen horjuttaa, ja on vaikea kuvitella, että raskaan työviikon jälkeinen kännäys silloin, kun nimenomaisesti on esitetty toive, että sitä ei sinä päivänä tapahtuisi, olisi niin tärkeä asia. Jos siis suhde on muuten kunnossa ja haluja sen ylläpitämiseen on.

 

[Klassinen sentteri]

Heh, olen tapaillut yhtä muijaa kesän, ja alussa ei oikein itellä napannu eikä ollu aikaa koko hommalle vaikka muija oli tosi kiinnostunut ja halus koko ajan nähdä. Nyt laitoin sähköpostia, että miten ois illallinen viikon päästä ja muija vastas, että olis kiva ku oltais vain kavereita. Miten tähänki pitäis aikuisen miehen suhtautua? No, poistin muijan numerot sun muut puhelimesta enkä ota mitenkää enää yhteyttä koko naiseen. Menen syömään kaverien kanssa ja pitämään hauskaa. Mietin vain ku olen kuullut joskus jostain ihmeen kaverikortista. Kait mie sitte pakasta semmosen nyt sain.