Naisasiat

[Jeihki]

Mitä JOS mulla ei olisikaan sitä menoa seuraavana aamuna? Menisikö sitten dokaamiseksi? Enkö minä pysty lopettmaan, jos otan pari kaljaa? Enkö pysty olemaan ottamatta, JOS kaverit ottavat? Enkö välitä hänestä yhtään, kun on krapulan mahdollisuus seuraavana aamuna, ja pitäisi häntä nähdä iltapäivällä?.

Kuulostsa ihan siltä, että seurustelet sen Pulkkisen sketsihahmon kanssa.

Se leikistä, mutta kuulostaa melko pelottavalta tuollainen. Itse en ole tottunut sen enempää ruotimaan menojani, eikä tarvitse ruotia vastapuolenkaan.

 

[Seesam]

Kun lukee näitä juttuja niin tulee mieleen, että moni ei ole edelleenkään tajunnut sitä, kuinka hölmöä on seurustella naisten kanssa, jotka ovat jo ryvettyneet entisissä suhteissa. Jos valitsee naisen, joka ei seurustele noin vain, vaan arvostaa itseään ja pysyttelee seurustelujen ulkopuolella niin ei ole mitään exien aiheuttamia ongelmia. Ei ole myöskään sellaista ongelmaa, että naiselle kelpaa kuka vain ja hän vaihtaisi miestä kuin paitaa. Eli kannattaa olla tekemisissä laadukkaampien naisten kanssa, jotka eivät ole suostuneet aiemmin seurustelemaan.

Sanokaa mitä sanotte schollista, mutta tässä asiassa mies on aivan oikeassa. Ei tarvitse tyytyä vähään jos tajuaa arvostaa itseään.

As simple as that.

 

[HJL]

.
Saatiin puhuttua asiat selviksi ja ylipäätään käytyä ehkä meidän suhteen (luottamusta) kehittävin keskustelu tähän mennessä. Kylläpä putosi kivi sydämeltä :)

Hienoa, että homma meni noin. Toivon myös hartaasti, että tytön ex tajuaa siirtyä syrjään. Tässäkin ketjussa moni jätetty mies on vuodattanut pahaa oloaan, mutta silti suurin osa tajuaa pysyä syrjässä.

 

[Patajokeri]

Kerron tässä välissä oman mielipiteeni naisasioista noin yleisesti ottaen. Ihmetyttää kun tässäkin ketjussa miehet antavat ohjeita, että sitä oikeaa kannattaa vain odottaa ja odottaa ihan kaikessa rauhassa. Miksi? Tietääkseni voit kuolla kupsahtaa mikä hetki tahansa?

Kun lukee näitä juttuja niin tulee mieleen, että moni ei ole edelleenkään tajunnut sitä, kuinka hölmöä on seurustella naisten kanssa, jotka ovat jo ryvettyneet entisissä suhteissa.

Mä väitän, että myös seurustelemaan oppii. Eli voi olla useampi "se oikea", mutta välttämättä ensimmäisellä yrittämällä homma vaan ei toimi, koska toinen/kumpikaan ei osaa seurustella eikä ylläpitää suhdetta.

Schollin "ainoastaan priimaa ja sisäänajamatonta"-ajatuskuvio ei vaan ole realistinen. Kaikesta, myös niistä huonommista suhteista, oppii. Ja olishan elämä todella tylsää, jos vaan odottais ja odotattais, että tulis vastaan se henkilö, joka nyt 100%-varmasti on tarpeeks hyvä. Ja sitäpaits sillä tavalla sais mahdottoman vähän pillua eläessään.

 

[Prookie]

Mä väitän, että myös seurustelemaan oppii. Eli voi olla useampi "se oikea", mutta välttämättä ensimmäisellä yrittämällä homma vaan ei toimi, koska toinen/kumpikaan ei osaa seurustella eikä ylläpitää suhdetta.

Schollin "ainoastaan priimaa ja sisäänajamatonta"-ajatuskuvio ei vaan ole realistinen. Kaikesta, myös niistä huonommista suhteista, oppii. Ja olishan elämä todella tylsää, jos vaan odottais ja odotattais, että tulis vastaan se henkilö, joka nyt 100%-varmasti on tarpeeks hyvä. Ja sitäpaits sillä tavalla sais mahdottoman vähän pillua eläessään.

Näinhän se on. Jos elää sen periaatteen mukaan, että sitten vasta aletaan seurustella kun se kaikki kriteerit täyttävä priimatavara osuu kohdalle, niin siinä jää kyllä melko varmasti luu käteen. Joutuu opettelemaan alusta kaikki parisuhteeseen kuuluvat asiat tämän "oikean" kanssa. Tässä on suurena vaarana että homma sössitään heti alkuunsa. Sitten saakin taas seuraavat 10 vuotta etsiä sitä priimatavaraa..

 

[Surukuku]

Näinhän se on. Jos elää sen periaatteen mukaan, että sitten vasta aletaan seurustella kun se kaikki kriteerit täyttävä priimatavara osuu kohdalle, niin siinä jää kyllä melko varmasti luu käteen. Joutuu opettelemaan alusta kaikki parisuhteeseen kuuluvat asiat tämän "oikean" kanssa. Tässä on suurena vaarana että homma sössitään heti alkuunsa. Sitten saakin taas seuraavat 10 vuotta etsiä sitä priimatavaraa..

Juu - tyydyttävän parisuhteen taidot oppii vain sitkeästi ja peräänantamattomasti harjoittelemalla.

Vähän niin kuin tuon viinankäytönkin - eiku...

 

[-Niks-]

Jo tuolla yhdessä ketjussa tällä vkolla mainostin kuinka on hyvä olla sinkkuna enkä kaipaa muuta kuin säätöjä ja sen helppoutta.

Eilen muuttui kaikki aika kertaheitolla, tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni naisen joka sai pasmat täysin sekaisin, tunne oli molemminpuolinen. Homma lähti siitä kun olin kaverini synttäreillä ja tämä naikkonen sitten tuli iha spontaanista kysymään kuntosali jutuista kun oli kuullut että annan tälle synttärisankarille valmennuspaketin lahjaksi. Siitä sitten edettiin syvällisempiin keskusteluihin ja kaikki klikkasi kliseisesti sanottuna. Pillu ei edes käynyt mielessä koska olin kerrankin aidosti kiinnostunut.

Upea tunne, alkavalla viikolla treffia pukkaa. Nyt viedään tätä miestä ja ehkä annankin mahdollisuuden tälle.

 

[Lone Wanderer]

Kevättä rinnassa?

En tiedä. Pari viikkoa tapailtu ja tuntuu kyllä helvetin hyvältä. Voisin tähän naiseen ehkä jopa rakastua! Pitkästä aikaa todella hyvä fiilis.

 

[PataJaska]

Eilen muuttui kaikki aika kertaheitolla, tapasin ensimmäistä kertaa elämässäni naisen joka sai pasmat täysin sekaisin, tunne oli molemminpuolinen. Homma lähti siitä kun olin kaverini synttäreillä ja tämä naikkonen sitten tuli iha spontaanista kysymään kuntosali jutuista kun oli kuullut että annan tälle synttärisankarille valmennuspaketin lahjaksi. Siitä sitten edettiin syvällisempiin keskusteluihin ja kaikki klikkasi kliseisesti sanottuna. Pillu ei edes käynyt mielessä koska olin kerrankin aidosti kiinnostunut.

Upea tunne, alkavalla viikolla treffia pukkaa. Nyt viedään tätä miestä ja ehkä annankin mahdollisuuden tälle.

Mukavaa tällainen keväinen romantiikka, kuten myös Lakaisijan tilanne. Kyllähän se vain totuus on, että kun mies kohtaa naisen josta hän on todella oikeasti kiinnostuu; kauniin, samalla aaltopituudella itsensä kanssa olevan ja kerta kaikkiaan vain sellaisen jonka kanssa kemiat kohtaavat, niin todellakaan ensimmäisenä hänen seurassaan ei ala panettaa. Se on aika hyvä merkki, että ollaan mahdollisesti jonkin syvemmän äärellä. Tämän olen itsekin pannut merkille elämäni aikana..

 

[Jehovan Syyttäjä]

Kertokaapa joku onko samanlaisia kokemuksia naisista, jos vähän aukeais erään neidon ajatusmaailmat.

Tapasin yhden mukavan, nätin naisen 3 viikkoa sitten, kysyin illan aikana puhelin numerot ja mahdollista tapaamista myöhemmin. Sain tovin tehdä töitä sen eteen, että tapaaminen saatiin aikaiseksi ja tässä on nyt muutamat kerrat käyty terassilla ja kateltu leffoja. Hetket mitä on yhdessä vietetty on ollut kivoja ja selvästi hän on viihtynyt minun seurassa, mutta kuitenkin aina uutta tapaamista ehdotellessa on hirveän vaikeasti tavoitettava ja vaikuttaa jokseenkin etäiseltä, toki hänellä kai riittää koulun kanssa kiireitä ennen kesälomaa. Puhelimeen vastaaminen tuntuu olevan täysin mahdottomuus ja itsellä onkin sellainen fiilis koko ajan päällä, että sitä ei pätkääkään kiinnosta ja ajattelee minusta kuin piinaisin häntä. Asiasta olen kysynyt ja vastauksena sain vaan "Anteeks minä oon vaan aina välillä vähän tyhmä ja omituinen, et todellakaan ole piinannut.". Lisäksi tämä nainen on muuttamassa kesäksi toiselle paikkakunnalle töihin, mutta toivoi kuitenkin että olisi saanut tutustua minuun aikaisemmin keväällä ja sanoi pitävänsä minusta, joka on taas kaiken muun käyttäytymisen kanssa aika ristiriidassa.

Otappa näistä nyt selvää..

 

[scholl]

Kännykkä tuossa on ongelmana. Siihen soitellaan koska tahansa. Ainakin itse olen kyllästynyt nykyään vastailemaan, kun se häiritsee muuta elämää nimenomaan se pärinä, koska se voi tapahtua milloin vain. Niinpä pidän käytännössä aina kun mahdollista äänettömällä. Lankapuhelinaikaan tuo oli jotenkin paljon helpompaa. Jos ei ollut kotona niin ei tarvinnut vastata, eikä se ollut kenellekään ongelma, jos jotain ei ollut saanut vaikka tällä viikolla kiinni, soitti sitten ensi viikolla. Ehdotan, että sovit hänen kanssaan etukäteen, milloin soitat hänelle.

 

[Heimopäällikkö]

Nostellaanpas tätäkin ketjua, kun näyttää olevan kaikilla naisasiat reilassa.

Enpä uskonut tänne ketjuun kirjoittavani kuuna päivänä, koska seurailen lähinnä täältä JA:sta lätkäjuttuja, mutta nyt tuli sellanen fiilis että pitää saada purkaa oloaan.

Kaikki oli pirun hienosti vielä perjantaina, elämä hymyily kun loma alkoi. Parisuhteessakin ollaan saatu monen vuoden rämpimisen jälkeen harmonia takaisin, muutenkin kaikki asiat pitkästä aikaa siinä kunnossa ettei tartte mitään murehtia.

No kaikki alkoi siitä kun kaverini soitti ja pyysi apua, oli kuljetusyhtiö tuonut uudet nahkasohvat pihalle, ja tottakai kun ketään ei ole vastaanottamassa (kaveri ja sen mies oli toisessa kaupungissa) niin vettä rupeaa satamaan aivan saatanasti. Tottakai suostuin jeesaamaan kaveria ja soitin toiselle kaverille voisiko tämä lähteä kantamaan niitä sisälle, kun ei näillä naruilla nouse kun käsijarru. Kaveri suostui lähtemään ja kysyi että voisiko sen tyttöystävä ja hänen sisko tulla mukaan, toki suostuin tähänkin. Oon tän pikkusiskon tavannut useasti aikasemminkin, ja on meillä ollut pientä silmäpeliä edellisillä tapaamiskerroilla. No nyt se saatana hyppäs huorataksin takapenkille, ja olin aivan myyty mies, tyrmistyttävän näköinen nainen istui suoraan taustapeilin kohdalle. Käytiin siinä sit kantamassa sohvat ja kaveri rupes (kännipäissään) leikillään juttelemaan tälle naiselle että "tää x haluais panna sua", menin täysin jäihin ja änkytin jotain et "mistä vitusta keksit noita tarinoitas". Heitin ne sit jatkamaan juopottelua, ja lähdin ite tallille puunaamaan autoa hääajelu kuntoon. Jäi vaivaamaan niin perkeleesti tämä kaverin heitto niin laitoin tälle kaveri tyttöystävälle viestin, et "pyydän omasta puolestani anteeks tän kaverin puheita, ja etten oo mitään sellasta puhunu siskostas, sanoin vaan että on muuten helvetin kaunis sisko tuolla naisellas", vastaus tuli ja sovittiin et asia jää meidän väliseks.

Lauantaina toinen kaveri sit soitti grillaamaan, ja minä poeka läksin, kun oli hääajelut(ei siis omat) suoritettu. Otettiin siinä olutta, syötiin ja oli tarkotus lähteä käymään terassilla, mut ei tämä kaveri sit päässy lähtemään kun oli niin väsynyt. Soitin sitten tälle edellisiltana auttaneelle kaverille, et onko se lähössä käymään jossain, ja tokihan se oli. Näiden siskosten kanssa. Siinäpä sit mentiin kuppilaan, ja rupesin keskustelemaan tämän nuoremman siskon kanssa, ei siis kaverin naisen. Meillä osu kyllä välittömästi kemiat kohdilleen, ja kun aikasemminkin on ollut tätä "sähköä" ilmassa, niin mikäs siinä oli keskustella kauniin naisen kanssa, joka ymmärsikin vielä minua. Paljon oli yhteisiä harrastuksia, soittoharrastukset jne. ja lauloinpa vielä tytölle erästä kaunista suomalaista kappaletta tämän pyynnöstä (en ole ikinä suostunut laulamaan julkisella paikalla vaikka tiedän kyllä osaavani). Sit tuli tästä edellisillasta puhetta ja tokihan siskot juttelee toisilleen kaikesta, eikä tämä mun edellisiltainen sanomakaan ollut jäänyt kertomatta. Sanoin vaan että totta se on vaikka sitä miten päin kääntelis, ja tyttö tuumasi vaan tähän hän on aina ollut ihastunut minuun, ja sen jälkeen suuteli. Lähdettiin sit pilkun aikaan pois kuppilasta, ja saatoin tämän tytön siskonsa luokse. Tiedän että tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta kun nään tämän naisen, koska kaveri ja sen nainen on muuttamassa pois täältä, ja tämä sisko asuu melko kaukana täältä, eikä hänellä ole mitään intressiä tulla tänne enää sen jälkeen. Tuli sit siitä puhe siinä ovella, jossa sain taas kohtuuttoman pitkän suudelman, jonka jälkeen tuumattiin molemmat kuin yhdestä suusta et kyllä me vielä nähdään, varmasti.

Oon ollu kaks päivää ihan lukossa, en pysty tekemään mitään, ajattelemaan mitään muuta kuin tätä naista. En pysty nukkumaan, ei ruoka maistu ja jotenkin tää tuntuu melkolailla sairaalta. Sit on vielä tuo oma avopuoliso, en tiedä mitä sille sanoisin. Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan? Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa. Toisaalta, jos eroaisimme niin mun pitäs sit vaihtaa kaupunkia. Jäis hyvä duunipaikka, kaverit, sukulaiset ja oikeastaan koko elämä, se olis hyppy tuntemattomaan. Ei me kaks mahduta samaan kaupunkiin erillään, ja tiedän että minun elämä olisi sen jälkeen yhtä helvettiä jos jäisin tänne. Vittu että vituttaa, kuula on niin saatanan jumissa ja kun en tiedä mitä tehdä, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olipas se selvitetty melkolailla pitkän kaavan kautta, mutta pakko oli tarinoida. Pyydän anteeksi yksityiskohtaista tarinointia, ei kuulunut tekstin referointi peruskoulussa niihin vahvuuksiin.

 

[tomageeni]

Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa. Toisaalta, jos eroaisimme niin mun pitäs sit vaihtaa kaupunkia. Jäis hyvä duunipaikka, kaverit, sukulaiset ja oikeastaan koko elämä, se olis hyppy tuntemattomaan.

Jos lähdet nykyisestä suhteesta, ota huomioon sellainen mahdollisuus ettei sen uuden kanssa välttämättä kuitenkaan natsaa pidemmän päälle. Aluksi on varmasti siistiä ja mahtavaa olla ihastunut, oppia tuntemaan toista jne. Mutta se parin baari-illan tuttavuus ei vielä takaa mitään vaikka menisi kuinka hyvin ja tuntuisi niin oikealta. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että jätät nykyisen vaimosi ja elämä uuden ihastuksen kanssa kariutuu suhteellisen lyhyessä ajassa. Sitten sulle jää ns. mustapekka käteen. Eli uusi paikkakunta, ei kavereita, ei sukulaisia, ei naista, huonompi duunipaikka?

En halua pelotella. Valinta on omasi, mutta mieti tarkkaan kuitenkin oletko valmis luopumaan kaikesta katsomattoman kortin vuoksi. Tässä on vähän nyt tämmöinen high-reward high-risk tilanne.

Yritä hahmottaa elämääsi esim. 10 vuoden päähän ja mieti eri skenaarioita sitä vasten. Missä olet, ja oletko onnellinen jos pysyt nykyisessä suhteessasi? Uskotko että olette yhä yhdessä ja onnellisia? Entä päinvastoin, jos "vaihdat" naista, oletko onnellisempi? Entä jos se homma menee reisille, ja jäät yksin?

Tiedän, mahdoton näitä on tietää tai arvailla. Mutta tämmöisten valintojen edessä kannattaa miettiä niiden vaikutusta elämääsi pitkällä tähtäimellä. Ei yhtä päivää (tai yötä) ajatellen.

Minun vaatimaton neuvoni on, että anna ajan kulua ja yritä unohtaa tämä tapaus. Tee vaikka jotakin mukavaa nykyisen vaimosi kanssa ja mieti, olisitko valmis luopumaan hänestä vaihdossa ei-mihinkään (worst case). Jos tämä uusi neitokainen pyrkii aktiivisesti pitämään yhteyttä, niin tämä on toki vaikeampaa. Ymmärrän toki, että ei ole helppoa sinnekään päin tylysti katkaista yhteydenpitoa.

 

[Bruno]

Tekstiä ja tarinointia...

Nimenomaan tärkeää on pohtia, oletko valmis heittämään romukoppaan kaiken nykyisen avovaimosi kanssa ja alkaa rakentamaan uutta suhdetta "tuntemattoman" kanssa, josta ei, kuten nimimerkki Tomageeni totesikin, välttämättä tule muutaman kuukauden huumaa pidempi matka.
Toki aina on olemassa mahdollisuus siihen, että uusi suhde kestääkin lopun ikääsi, mutta sitä ennen olet kovien valintojen edessä.
Itse taustoja sen enempää tietämättä suosittelisin yrittämään unohtaa tämä uusi sussu ja keskittyä vaalimaan vanhaa parisuhdetta. Jos kerran olette jo monta vaikeaa kautta käyneet lävitse, ja nyt on kaikki pitkästä aikaa hyvin, niin pidä kiinni siitä mitä on.
Ei tietenkään ole helppoa, ainahan huomion saanti on mukavaa, mutta jäitä hattuun ja rauhassa eteenpäin.
Älä tee mitään hätiköityä.

 

[Creed Bratton]

Jep, olen samaa mieltä tomageenin ja Brunon kanssa, että kannattaa harkita oikeasti, että oletko valmis uhraamaan monivuotisen parisuhteen tälläisen nopean ihastuksen vuoksi? Etenkin jos joudut uhraamaan siinä mukana käytännössä koko elämän? Ja kun olet tuon kaiken uhrannut niin parin kuukauden jälkeen huomaat, että sinulla ja tällä tuoreella ihastuksella on ihan eri arvomaailma ja ajatus koko elämästä?

 

[Vanha Len]

Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa.

Boldasin olennaisen. Jos olet noin kujalla asioista niin et todellakaan tiedä vielä mitä rakkaus on. Rakastat mutta halua samalla olla toisen naisen sylissä...? Menet todellakin tällä hetkellä ainoastaan muna pystyssä kohti uusia seikkailuja.

 

[scholl]

Luin der Spiegelistä kanadalaisesta jannusta, joka on 1996 jälkeen käynyt ainoastaan huorissa ja tehnyt siitä sarjakuvakirjan. Englanniksi sen nimi on Paying for it ja saksaksi Ich bezahle für sex. Häntä ei kuulemma kiinnosta suhteet sen omistamisajatuksen vuoksi ja baareista ei jaksa hakea seksiä, koska on ujo, eikä pidä flirttailusta. Kuulemma hyvä juttu maksaa ilman kiertoteitä. Hän pitää seksiä kuitenkin huoratouhuista huolimatta pyhän kirkollisena juttuna, joten ei pidä siitä, että prostituoitujen pitäisi maksaa veroja. Hän ei pidä sitä mukamas maksuna, vaan lahjana. Ihmehäiskä.

On kyllä erikoinen tyyppi tosiaan, jos haluaa jostain seksistä jotain lahjoja antaa. Minun kokemuksieni mukaan ilo on kuitenkin käytännössä aina naisen puolella, joten on älytöntä, jos mies siitä jotain lahjaa menee antamaan. Se on kuin itseään ampuisi jalkaan tai tekisi oman maalin.

 

[#76]

En tiedä koskeeko naisia yleensä vaiko vain meidän perheen yksilöitä. Vuosia olen ihmetellyt vaimon halulle omistaa useampi sinisiä farkkuja ja usein niitä on sitten useammat pyykissä kerralla. Itsellä yhdet siniset farkut, mitkä pestään pari kertaa vuodessa jos sopiva hetki sattuu tulemaan ja muistaa eikä sotkeudu erikoisen paljolti. Nyt noteerasin että nelivuotiaan tytön osalta housuja alkanut kanssa olemaan pyykissä sellaisia määriä, että epäilen jo likan vaihtavan housuja useamman kerran päivässä.

 

[benicio]

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan?

Jos nyt oikein ymmärsin, niin et vielä edes pannut sen uuden kanssa? Hoida nyt se ainakin pois alta, ennen kuin teet päätöksiä jatkosta. Sehän voi olla hirveä lahna, tästä on varmistuttava.


Vittu oikeesti. Näin baarissa kauniin naisen, jätänkö vaimon ja lapset?

 

[Snakster]

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan?

Elämähän koostuu erilaisista valinnoista ja haarautuvista poluista. Tässä sokkelikossa seikkaillessa joutuu väkisinkin tekemään sellaisia valintoja, joista jää varaa myöhemmälle jossittelulle. Kun katsoo yhden kortin, niin toiset sulkeutuvat eikä paluuta entiseen enää ole, vaikka se katsottu kortti osoittautuisikin tyhjäksi arvaksi. Lopulta kai tärkeintä on yrittää elää riittävän hyvä elämä niin, että mitään täydellisen vääriä valintoja ei tule tehdyksi. Toisaalta täydellisestikään tästä elämästä ei ole mahdollista suoriutua.

Parisuhteessa ollessa lienee myös niin, että eri asteisia ihastumisia tulee väkisinkin vastaan vuosien saatossa. Jos jokaiseen niistä tarttuu, niin käy äkkiä niin, että valmista ei saa rakennettua laisinkaan. Takuuvarmaa on myös se, että jokainen ihastus laimenee ja unohtuu, ellei sitä varta vasten itse ruoki. Tai sitten käy niin kuin Garcia Marquezin Rakkautta koleran aikaan -kirjassa, jossa päähenkilö odotti sydämensä valittua viitisenkymmentä vuotta.

Onhan tuo varmaankin visainen tilanne.

 

[tinkezione]

Kaikki oli pirun hienosti vielä perjantaina, elämä hymyily kun loma alkoi. Parisuhteessakin ollaan saatu monen vuoden rämpimisen jälkeen harmonia takaisin, muutenkin kaikki asiat pitkästä aikaa siinä kunnossa ettei tartte mitään murehtia.

Unohtasinko vaan tän koko jutun ja jatkaisin tätä elämää, vai jättäsinkö nykyisen ja lähtisin uusille järville kalastelemaan? Miten voit kertoa naiselle joka suurinpiirtein palvoo maata jalkojen alla, et haluaisin erota, varsinkaan kun et itse tiedä mitä haluat? Ja toki, kyllähän minäkin häntä rakastan, ollaan menty tässä vuosien varrella melko kovien aikojen yli ja aina ollaan päästy asioitten yli vaikka monta kertaa olen jo meinannut luovuttaa.

Ei tuo kotonasi oleva parisuhde taida kuitenkaan niin harmoninen ja murheeton olla, mitä annat ensimmäisessä kappaleessa ymmärtää, jos hyvännäköinen nainen, jonka kanssa olet kommunikoinut saa sinut kuitenkin miettimään aidan toiselle puolelle loikkaamista sillä tasolla, että pystyt heti suorilta erittelemään (poistamani) listan asioista, jotka muuttuisivat. Ja tämä kaikki siis parin hetken ihastuksen perusteella.

 

[Vanha Len]

Jos nyt oikein ymmärsin, niin et vielä edes pannut sen uuden kanssa? Hoida nyt se ainakin pois alta, ennen kuin teet päätöksiä jatkosta. Sehän voi olla hirveä lahna, tästä on varmistuttava.

Helvetin hyvä neuvo jos on seurustellut jo pitkään ja rakastaa omaa naistaan kuten tässä kyseisessä tapauksessa. Tämähän on juuri se pitkän ja onnellisen parisuhteen perusta. Ei saatana.

 

[Creed Bratton]

Helvetin hyvä neuvo jos on seurustellut jo pitkään ja rakastaa omaa naistaan kuten tässä kyseisessä tapauksessa. Tämähän on juuri se pitkän ja onnellisen parisuhteen perusta. Ei saatana.

Sarkasmi missä menee? Luitko sen loppukommentin? Vai ajoinko nyt lenin miinaan?

 

[Carlos]

Oon ollu kaks päivää ihan lukossa, en pysty tekemään mitään, ajattelemaan mitään muuta kuin tätä naista. En pysty nukkumaan, ei ruoka maistu ja jotenkin tää tuntuu melkolailla sairaalta. Sit on vielä tuo oma avopuoliso, en tiedä mitä sille sanoisin.

Et tee varmaan yhtään mitään. Kuten tuossa jo joku sanoi, elämän varrelle tulee ihan pakostikin ihastuksia myös sen jälkeen kun olet "vakiintunut". Se on täysin luonnollista, eikä siinä ole mitään paheksuttavaa/hävettävää. (naiset saattaisi tosin olla eri mieltä tästä)

Itsellekin sitä tapahtuu varmaan kerran-pari vuodessa, mutta ei siitä koskaan sen enempää kehity, koska jättipotin saamisen todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Todennäköisesti koko elämä (ja muiden elämä) menee vaan jyrkkään alamäkeen, hetken himo ei ole sen arvoista.

Ne on tämmöisiä pieniä hyvänolon hetkiä, muutaman päivän/viikon sukat pyörii jaloissa kuin 13-vuotiaalla pojalla, ja sitten vähitellen unohdat ko. ihastuksen ja palaat takaisin arkeen. Veikkaisin että näin tässäkin sinulle tulee käymään, ja pidä huoli ettei käy yhtään enempää. Ja sitä jotain ihastusta on mukava muistella sitten vuosienkin päästä, kunhan ei vaan ryssi koko settiä.

Ja edelleen moraalisaarnaajille tiedoksi, en ole koskaan pettänyt vaimoani (vaimo ei lue palstaa, toim. huom), en edes suudellut ketään toista niin kauan kuin olen vaimoni tuntenut. Ihastus voi olla paljon kaikkea muutakin.

Parhaiten pääsen itse aina näistä yli/irti kun vain ajattelen asiaa puntarissa. On vaimo, lapset, koirat, isovanhemmat, kummit, sukulaiset, kesämökit, talot, irtaimisto (paljon), lasten koulut, päivähoidot, kaverit, vuosikausien yhteiset muistot ja valokuvat, yhteiset harrastukset, toisen 100% tuntemus, terveys, haaveet, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Vaarantaisinko tämän kaiken, tai olisinko jopa valmis heittämään tämän kaiken mäkeen jonkun hempukan takia josta en edes oikeasti tiedä yhtään mitään? Sou not. Kun vaan miettii kuinka paljon verta, hikeä ja kyyneleitä tämän kaiken eteen on vaadittu, en haluaisi ryhtyä kaikkeen siihen enää koskaan uudestaan.

Olen kerran jättänyt pitkäaikaisen tyttöystäväni tämmöisen hetken ihastuksen takia, ja opin siitä sen että ei kannata. Vanha tyttöystävä kirjaimellisesti itki viikkoja perääni (kaverilta kuultua), ja uusi suhde haihtui nopeasti. Ensimmäisellä viikolla oli useita kertoja seksiä vuorokaudessa (yleensä oltiin ympäri vuorokauden alasti jos oltiin koko päivä sisällä), toisella viikolla sitten jo vissiin 1-2 kertaa päivässä, ja viimeisen kuukauden aikana nähtiinkin jo aika harvakseltaan, ja n. 3 kuukauden "seukkailun" jälkeen kumpikin totesi että ei tästä tule mitään.

Ja se oli sitten siinä. Tulipahan kokeiltua, en kadu tapahtunutta koska sain siitä vaan niin hyvän oppitunnin, ja nyt olen ollut jo pitkään onnellisesti naimissa.


Eli lyhyesti: Nauti ihastumisen fiiliksestä, päiväuneksi siitä vaikka pari päivää, ja sitten ravistelet itsesi hereille ja ostat avokillesi vaikka spontaanisti kukkapuskan, sopivien saatesanojen kera. Saatat yllättyä miten nätisti se oma nainen hymyilikään kun sitä huomioi kivasti. Ja kyllä sen omankin naisen kanssa voi mennä baariin juttelemaan ja pussailemaan, ei sitä kukaan ole kieltänyt.

 

[Vanha Len]

Sarkasmi missä menee? Luitko sen loppukommentin? Vai ajoinko nyt lenin miinaan?

Kyllä mä ajoin ihan selkeästi miinaan sillä en odottanut kenenkään heittävän sarkasmia (vittuilua) sellaiselle nimimerkille, joka vakavissaan tänne kirjoittaa.