Kyllä nuo Carloksen vonkaleen väsytysohjeet ovat yleisellä tasolla aika oikeat ja se, että tekee juurikin päinvastoin kuin mitä haluaisi tehdä.
Itsellä tosiaan päättyi pitkä pitkä suhde kesällä ja siitä on tunnetasolla päästy yli. Naisia on tapailtu ja hyviäkin sellaisia, mutta tuo yli-innokkuus johon itsekin olen syyllistynyt, on pahasta ja alkaa naisia ahdistaa. Tässä on pitänyt opetella taas uudelleen miten naisten kanssa tulee toimia ja oppia tulee koko ajan kantapään kautta. Naisen tunteiden herättely alkuvaiheessa on kuin nuorallakävelyä, pitää miettiä jokaista askelta jonka ottaa tarkkaan ja varovasti.
Nyt on tapailtu hetken aikaa erästä erittäin kaunista, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, ja herkkää naista joka miettii paljon asioita. On saanut kokea yhtä sun toista paskaa elämänsä aikana. Miehet ovat järjestään pyrkineet omimaan häntä. Tein sellaisen peliliikkeen, että vein hänet reissuun viime viikonloppuna ja se meni todella hyvin. Sitten sen jälkeen tapahtuikin jotain. Hän muuttui etäiseksi. Otin asian puheeksi ja sanoi, että pelkää mun exää...olen puhunut omasta menneisyydestäni aika avoimesti - ehkä liiankin. Tosin en ole halunnut salata mitään. Hän on saanut sellaisen käsityksen exästä, että se on joku puolihullu ja saisi pelätä oman turvallisuutensa puolesta, jos tapaisi hänet. Näin ei todellakaan ole, mutta kun kyse on herkästä ja kiltistä naisesta jolla on vielä huonoja kokemuksia vastaavasta tilanteesta tämä aiheuttaa pelkoa. Hänelle on ilmeisesti joskus käynyt niin, että joku on tullut kimppuun. Kerroin hänelle ettei tuon suhteen ole huolta. Olen täällä aiemmin kertonut katkerasta erostani jossa exäni toimi tasapainottomasti ja vältteli vastuuta huoltajuudesta, laittoi uuden miehen etusijalle jne. Asia meni niin pitkälle että jouduttiin lastensuojeluviranomaisten luo. Nyt näyttää paremmalta ja pystymme kommunikoimaan exän kanssa suht hyvin. Häneltä tuli ihan asiallinen ja ystävällinen ehdotus ja olemme pääsemässä huoltajuuden suhteen sopuun joka tullaan jakamaan tasan. Tuo nainen vaan pelkää, että kohta tilanne on taas toinen. Tulee takapakkia, riitaa eikä hän halua olla osallisena siinä. Haluaa katsoa rauhassa ja ajan kanssa miten asiat lähtevät sujumaan.
Toinen mitä sanoi on, että tässä ovat tapahtumat edenneet vähän liian kovaa vauhtia ja haluaa nyt miettiä rauhassa elämäntilannettaan. Hänellä on elämässä tapahtumassa muitakin isoja muutoksia ja on varovainen joten saattaa tuo pitää paikkansakin, vaikka pistää tuo miettimään ja tuntumaan selittelyltä. Mitään kaverikorttia ei ole vilauteltu. Sanoi kyllä, että voidaan jatkaa tapailua, mutta nyt haluaa hetken olla rauhassa pohtimassa. Lupasin hänelle toissapäivänä, että ilman muuta saa hengähdystauon.
Mitä mieltä palstaveljet, kuinka edetä? Itse ajattelin etten olisi muutamaan viikkoon missään yhteydessä häneen ja odotan hänen seuraavaa siirtoa, jos sellainen tulee. En laita tekstaria, en soita, en mitään. Ajattelin jopa etten laita viestiä edes jouluaattona. Onko tuo liian pitkä vai lyhyt aika? Ja mikä olisi minun liikkeeni, jos hänestä ei kuulu mitään?
Hieman vastaavanlainen (tosin aivan erilainen nainen) oli hieman aiemmin. Ensiksi nainen innostui minusta. Tuli kaikenlaista rakkausviestiä, soittoa jossa kehuttiin täydelliseksi mieheksi. No sitten kun itse aloin innostumaan, hän vetäytyi kuoreen ja sanoi ettei halua tavata. Siinä sitten ihmeteltiin, mutta mikään ei auttanut. No päätin sitten etten ole häneen missään yhteydessä ja unohdan koko naisen. Ja kas kummaa meni muutama viikko tuo soittikin minulle ja alkoi selittelemään, että oli ollut stressiä opiskeluista, lopputyön valmiiksi saamisesta aikataulussa jne. Olin passiivinen, juttelin vain niitä näitä. Kyseli kovasti olenko tavannut jonkun naisen...on soitellut sen jälkeenkin enkä ole edes aina vastannut. Eilen sitten ehdotti tapaamista. Sanoin että katellaan. Mitä tästä opimme. Kun näytät naiselle, että pärjäät hyvin ilman häntä alkaa kiinnostusta löytymään. Chase is better than catch.