Naisasiat

[scholl]

Olen luonut nyt uuden biologisen kellon naisille, joten jos kaveripiiri vaikuttaa siihen, että pitää jutella perhepuuhastelusta niin annan mahdollisuuden löytää sisäinen kompassi ja hakeutua niiden asioiden pariin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Tässä ehdotuksia, jotka eivät ole liian haastavia, vaan oikeasti toteutettavissa:
- intohimon kohdentaminen johonkin liikeideaan, firman perustaminen ja kasvattaminen. Siinä on puuhaa vaikka 50 vuodeksi, ei tarvitse lapsia
- jonkun asian tutkiminen ja tieteellisten artikkelien kirjoittaminen
- maratonjuoksu, tavoite vaikka 3 tuntia
- maantiepyörillä ajo vaikka Nizzasta Zürichiin vuorien yli
- Lapissa hiihtoa reippaalla vauhdilla vaikkapa 500km viikossa
- prätkillä ajaminen Route 66 päästä päähän
- 6kk lomailu Buenos Airesissa, johon kuuluu päivittäiset tanssiharjoitukset jne.
- kapuaminen Kilimanjaron huipulle
jne.
Ei tarvitse mitään vastenmielistä puuhastelua, kun suuntaa kellonsa oikeaan aikaan.

 

[scholl]

Omasta mielestäni alle 3-kymppiset naiset ovat vielä sinisilmäisiä pikkutyttöjä, kun itse olen jo teinipojasta saakka tuntenut vetoa vanhempiin naisiin. Kolmenkympin jälkeen naisessa alkaa olla jo jotain elämänkokemusta, itsevarmuutta, karismaa, tietoa myöskin omista mielihaluistaan niin kammarin puolella kuin sen ulkopuolella, ja myöskin niitä persoonallisia ja kiinnostavia piirteitä.

Niin mutta suurin osa kolmekymppisistä naisista ovat saastuneita tuon perhepuuhastelun suhteen. Heidän mielensä on vioittunut. Eli siinä mielessä pitäisi ehkä päästä asennekasvatus aloittamaan ennen kolmeakymppiä. Kun katsoo ja kuuntelee kolmekymppisiä naisia niin he ovat usein erittäin ikävystyttäviä.

 

[scholl]

Ja toisekseen tiedän myös ihan riittävästi tapauksia/pariskuntia jotka ovat ajatelleet että eivät tee lapsia, sitten elävät sitä "omaa elämää", tekevät uraa, matkustelevat, ja tiesmitä. Ja sitten joskus viidenkympin paremmalla puolella alkavat katua sitä että elämä on tyhjää ja ei ole ketään joka kävisi kylässä. Ja ne naapurin lapsenlapsetkin on oikeastaan aika söpöjä. Jotkut taas ovat tyytyväisiä ilman lapsia hautaan asti, eikä siinä mitään, kukin tyylillään.

Uran tekeminen on kanssa aika huono esimerkki, jos puhutaan keski-ikäisestä ihmisestä. Toki onhan se mahdollista päästä hallitustasolle, jolloin palkka on tyydyttävä. Mutta osa tyytyy johonkin keskijohtoon, jossa saa ehkä hikisesti kuusinumeroisia lukemia ja verot ovat niin korkeat, ettei pysty ylläpitämään edes kohtuullista elintasoa, eikä ole juurikaan toivoa paremmasta. Silti kaikki aika menee duunissa hyvin rajoitetussa ympäristössä, jossa pitää toimia tietyllä tavalla, politikoida, eikä saa tehdä mitä huvittaa. Pitää muistaa, että jokaisen suuryrityksenkin on perustanut joku.

Toihan on vässyköimisen huippu, jos viiskymppisenä elämä on tyhjää, eikä ole tekemistä. Itse olen 38v ja vasta alussa. Viiskymppisenä takuulla käyn maratoneilla, perustan, ostan ja myyn yrityksiä, olen hyvin aktiivinen eri puolilla maailmaa erilaisten asioiden suhteen. Olen takuulla kiireellisempi kuin koskaan, mutta osaaminen ja elämänkokemus takaavat sen, että siinä vaiheessa elämästä nauttii enemmän kuin nyt ja olen takuulla paremmassa kondiksessa kuin valtaosa ja voin tehdä asioita juuri koska haluan ja missä haluan. Vittu jos joku ei käy kylässä niin vaihdan sellaiset tutut. Pitää olla tekemisissä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Donald Trump sanoi jo jossain kirjassaan, että vääränlaiset ystävät pitää jättää ja se on ihan totta. Pitää löytää sellaiset ihmiset, jotka ovat dynaamisia, hyviä tyyppejä ja kaikki sosialistin oloiset kotona nysvääjät pitää pitää loitolla.

 

[Jeihki]

Nyt on tosi kiperä tilanne edessä. Työpaikalle on tullut pari viikkoa sitten uusi työntekijä, joka on mielettömän mukava tapaus. Voiko työkaveria pyytää kahville? Jotenkin kynnys on paljon normaalia korkeampi, koska epäonnistunut juttu saattaa luoda kireän ilmapiirin työpaikalle. Työskentelemme kuitenkin jatkuvasti alle 10m päässä toisistamme, joten lähikontaktia ei voi välttää. Eipä oo aikasemmin tullut ihastuttua työkaveriin, huoh. Onko palstalaisilla käynyt näin ja miten se eteni?

Monta kertaa. Itsellä tosin on käynyt niin hyvin, että kaikki tapaukset jäivät ihan panoasteelle. Mukavan pienen jänniitteenhän noilla saa aikaiseksi, mutta en mä ainakaan voi täysin varauksetta suositella. Jos se sit menee vakavemmaksi ja kyrvähtää, niin tuskin kovin monella on aihetta nauruun. Varsinkaan jos kellään ei ole edes asiaa pankkiin ja voisi nauraa siinä matkalla...

Ai niin. Yhden tapauksen aikanaan kusin erittäin lahjakkaasti. Se oli tosin ihan vaan järjenkäytön vähyyttä se. Nuorena koltiaisena sitä tulee tehtyä kaikenmoista.

 

[Jääkaappi]

Palstamme asiantuntijoilta kysyisin, että missä vaiheessa "suhdetta" on sopivaa ostaa naiselle lahjaksi jonkinlainen koru?

Tämä nyt on tällainen "melkein" -tilanne, eli ei ole varsinaisesti parisuhdetta, mutta kuitenkin olemme olleet tekemisissä useamman kuukauden ajan. En vain keksi mitään ja haluaisin kuitenkin jotain mieleenpainuvaa ostaa, joten ajattelin, josko vaikka tuollaiset korvakorut olisivat ok ostos, vai voiko tuo olla huonokin hankinta, jos sen tekee ns. väärään aikaan?

 

[Carlos]

Toihan on vässyköimisen huippu, jos viiskymppisenä elämä on tyhjää, eikä ole tekemistä.

Kyllä tekemistä on ja kaikkea jännää voi kehitellä koko ajan lisää, mutta elämä voi silti olla tyhjää. Se on vaan niin että ilman niitä lapsia elämästä jää ihan järkyttävän iso osa kokematta. Joku voi ehkä siitä tykätäkin, mutta omasta puolestani ainakin todellisen onnen löytää vasta kun on jälkikasvua. En tuputa mallia silti kenellekään, totean vaan että moni on tajunnut ko. asian liian myöhään.

 

[Carlos]

Nyt on tosi kiperä tilanne edessä. Työpaikalle on tullut pari viikkoa sitten uusi työntekijä, joka on mielettömän mukava tapaus. Voiko työkaveria pyytää kahville? Jotenkin kynnys on paljon normaalia korkeampi, koska epäonnistunut juttu saattaa luoda kireän ilmapiirin työpaikalle. Työskentelemme kuitenkin jatkuvasti alle 10m päässä toisistamme, joten lähikontaktia ei voi välttää. Eipä oo aikasemmin tullut ihastuttua työkaveriin, huoh. Onko palstalaisilla käynyt näin ja miten se eteni?

Tapahtuu koko ajan ja joka paikassa missä jollekin työpaikalle tulee joku uusi yhtään minkään näköinen nainen töihin. Ja toisekseen en taida tietää yhtään tapausta missä siitä olisi seurannut mitään hyvää/kestävää. Itse joskus ajat sitten päädyin pikkujoulujen kautta erään työkaverin kanssa parin kuukauden suhteeseen, ihan kivaa oli aikansa, sitten into loppui molemminpuolin ja tyttö vaihtoi työpaikkaa.

Jos tämä uusi tapaus on ollut vasta pari viikkoa töissä, on hyvä miettiä heti seuraavaa. Hän on uudessa työpaikassa, epävarma itsestään ja paikastaan, ja yrittää tietty olla kaikille tosi ystävällinen ja päästä sisään taloon. Lähentely-yritys voi olla tosi ahdistava ja ei-toivottu kokemus tässä tilanteessa, ja voi saada kaikenlaista tosi ikävää aikaan, ehkä tuhota tsäänssisi lopullisesti.

Antaisin tilanteen kehittyä huolettomasti, jos olet vaikka joskus menossa lounaalle parin kollegan kanssa, heitä vauhdista huolimattomasti "me ollaan menossa syömään, tuutko mukaan" tai jotain vastaavaa. Voit heitellä tosi pieniä ja kevyitä yhteydenottoja siihen suuntaan, mutta ne eivät saa missään tapauksessa olla vakavan tuntuisia. Ja ennenkaikkea ÄLÄ tuijota häntä pitkään silloin kun luulet ettei hän näe, naiset meinaan näkee.

Jos jossain vaiheessa saat jotain signaalia siihen suuntaan että hän voisi ehkä olla edes hiukan kiinnostunut, esim. siten että itse pyytää sinua jonnekin/sinulta jotain, voit alkaa miettiä syvällisempää lähestymisyritystä.

Yksi vaihtoehto on tietty että et tee ylipäätänsä mitään, nautit vaan silmänruoasta niin kauan kuin sitä kestää. Ei ainakaan tarvitse pelätä mitä tapahtuu. Ja voi se juttu lähteä joskus ihan vahingossakin liikkeelle.

 

[Carlos]

Palstamme asiantuntijoilta kysyisin, että missä vaiheessa "suhdetta" on sopivaa ostaa naiselle lahjaksi jonkinlainen koru?

Tämä nyt on tällainen "melkein" -tilanne, eli ei ole varsinaisesti parisuhdetta, mutta kuitenkin olemme olleet tekemisissä useamman kuukauden ajan. En vain keksi mitään ja haluaisin kuitenkin jotain mieleenpainuvaa ostaa, joten ajattelin, josko vaikka tuollaiset korvakorut olisivat ok ostos, vai voiko tuo olla huonokin hankinta, jos sen tekee ns. väärään aikaan?

Mitähän mahtaa tarkoittaa "melkein" -tilanne? Jos se on kestänyt useamman kuukauden, pahaa pelkään että sinulle on viuhutettu sitä pahamaineista kaverikorttia. Sori. Jossa tapauksessa joulukortti on ehkä asiallinen, mutta senkin voi jättää väliin.

 

[Snakster]

Kyllä tekemistä on ja kaikkea jännää voi kehitellä koko ajan lisää, mutta elämä voi silti olla tyhjää. Se on vaan niin että ilman niitä lapsia elämästä jää ihan järkyttävän iso osa kokematta. Joku voi ehkä siitä tykätäkin, mutta omasta puolestani ainakin todellisen onnen löytää vasta kun on jälkikasvua. En tuputa mallia silti kenellekään, totean vaan että moni on tajunnut ko. asian liian myöhään.

Itse koen asian olevan niin, että lapset tuovat suhteeseen jatkuvan liikkeessä olemisen ja ehkä kehittymisenkin aspektin. Sitten kun kummallakin on duunit ja harrastukset ja alla yhteinen koti ja muut yhteiset kuviot, niin itselleni ainakin tuli sellainen tunne, että tämä on nyt tässä eikä enää kehity mihinkään suuntaan. Lapset ovat uusi elementti ja koko kuvio menee tavallaan uusiksi, mikä pitää mielen virkeänä. Samahan se on elämässä muissakin asioissa. Jos vaikka tekee työtä, jonka osaa täydellisesti ja joka on päivästä toiseen samaa puurtamista, niin tylsäksi käy. Joku uusi muuttuja tekee asioista aina haastavampia ja samalla mielenkiintoisempia.

 

[Jättikukko]

Toihan on vässyköimisen huippu, jos viiskymppisenä elämä on tyhjää, eikä ole tekemistä. Itse olen 38v ja vasta alussa. Viiskymppisenä takuulla käyn maratoneilla, perustan, ostan ja myyn yrityksiä, olen hyvin aktiivinen eri puolilla maailmaa erilaisten asioiden suhteen.

Alkuun pieni OT jauhamastasi skeidasta. Firmoja ei todellakaan tuosta vaan perustella ja sitten myydä. Liikeidea - asiakaskunnan luominen - myyntikunto -kuvio ei toteudu käytännössä koskaan alle viiden vuoden. Huomaan, että sinulla ei ole kokemusta liike-elämässä toimimisesta tai sitten olet täysin haavekuvien varassa scholl-rinnakkaistodellisuudessasi.

Ihmettelen, miksi joillain perheettömillä on tarve ajatella mustavalkoisesti, että perhe-elämä olisi työelämän täydellinen vastakohta eikä niiden onnistuva yhteensovittaminen ole mahdollista. Esimerkiksi minä olen kotona perheihminen, työssäni pätevänä pidetty ja silti kavereiden kesken esimerkiksi hyvä juhlimaan. Vaippojen vaihto ja vauvan kanssa valvominen eivät estä minua menestymästä työelämässä.

 

[Jääkaappi]

Mitähän mahtaa tarkoittaa "melkein" -tilanne? Jos se on kestänyt useamman kuukauden, pahaa pelkään että sinulle on viuhutettu sitä pahamaineista kaverikorttia. Sori. Jossa tapauksessa joulukortti on ehkä asiallinen, mutta senkin voi jättää väliin.

Useampi kuukausi on ehkä väärin sanottu, tuollainen pari-max kolme kuukautta on ollut sellaista, että joku ulkopuolinen on jotain voinut luullakin. Olemme kyllä puhuneet asiasta hiljattain, eikä ainakaan vielä kaverikorttia ole tullut, joten tuosta en ole huolissani. En olisi tätä toki kysynytkään, jos tuollaisen olisin saanut.

Olisi ehkä pitänyt avata juttua hieman enemmän ja kysymys toki sinällään on ehkä turha, mutta kunhan nyt tulokkaana vain ajattelin kysyä kansan mielipidettä. :-)

 

[Musta Nuoli]

Mitähän mahtaa tarkoittaa "melkein" -tilanne? Jos se on kestänyt useamman kuukauden, pahaa pelkään että sinulle on viuhutettu sitä pahamaineista kaverikorttia. Sori. Jossa tapauksessa joulukortti on ehkä asiallinen, mutta senkin voi jättää väliin.

Totta, ei mitään korvakoruja tässä tapauksessa. Korvakorut voi antaa jos on parisuhteessa tai vakavissaan menossa siihen, ja homma on ns. sinettiä vaille. Jos nainen ei ole vakavissaan tai ei ole asiaa edes ajatellut muuta kuin kaverikortin kannalta, niin nainen voi kokea tuollaisen jopa ahdistavana, jos semi-tuttu mies antaa kalliita koruja. Tosin jos lahja on tarpeeksi kallis, niin äkkiä normaalien naisten kokema ahdistus ja loukkaantuminen hälvenee. Jos perusmies ostaisi vaikkapa ensimmäisen yhdyntäkerran jälkeen naiselleen kossupullon ja tuulipuvun, niin litsaria tulisi naamalle, mutta jos ökymies ostaa samppanjapullon sekä minkkiturkin niin asenne on jo eri.

Se vain on niin, että edesmennyt öljymiljardööri Howard Marshall oli hieno mies ja kova panemaan, kun 89-vuotiaana pyörätuolivanhuksena solmi rakkausavioliiton Anne Nicole Smithin kanssa, ja kova kyyti veikin onnellisen papan tuota pikaa haudan lepoon. Seksikkyys on katsojan silmässä - tai pankkitilissä. Toisin päin tuo ei ole niin yleistä, eipä sitä kovin usein lue, että Äiti Teresan ikäinen ja näköinen Suuri Muinainen olisi avioitunut jonkun 20-vuotiaan mahtikullisen rattopojan kanssa.

 

[Carlos]

Useampi kuukausi on ehkä väärin sanottu, tuollainen pari-max kolme kuukautta on ollut sellaista, että joku ulkopuolinen on jotain voinut luullakin. Olemme kyllä puhuneet asiasta hiljattain, eikä ainakaan vielä kaverikorttia ole tullut, joten tuosta en ole huolissani. En olisi tätä toki kysynytkään, jos tuollaisen olisin saanut.

Olisi ehkä pitänyt avata juttua hieman enemmän ja kysymys toki sinällään on ehkä turha, mutta kunhan nyt tulokkaana vain ajattelin kysyä kansan mielipidettä. :-)

Kyllä edelleen kuulostaa että olet merkitty sillä kaverikortilla. Siltä tieltä kun ei valitettavasti ole paluuta. Eli tässä tilanteessa voisit melkein kysyä että pannaanko me menemään, vai mennäänkö me...? Jos menette "...", niin sitten voit ostaa jotain lahjaksi. Ehkä. Edellyttäen että tiedät mistä nainen tykkää. Koska yleensä naiset haluavat itse valita lahjansa. Vaikkeivät sitä meille kerrokaan suoraan, se tapahtuu tosi huomaamatta jolloin olen ainakin itse aina ihan kuutamolla.

Onkin vaimon kanssa sovittu että hän ostaa itsellensä toivomansa lahjat, ja sitten kiittää minua niistä. Toimii hyvin, molemmat ovat oikein tyytyväisiä.

 

[Steegil]

Palstamme asiantuntijoilta kysyisin, että missä vaiheessa "suhdetta" on sopivaa ostaa naiselle lahjaksi jonkinlainen koru?

Tämä nyt on tällainen "melkein" -tilanne, eli ei ole varsinaisesti parisuhdetta, mutta kuitenkin olemme olleet tekemisissä useamman kuukauden ajan. En vain keksi mitään ja haluaisin kuitenkin jotain mieleenpainuvaa ostaa, joten ajattelin, josko vaikka tuollaiset korvakorut olisivat ok ostos, vai voiko tuo olla huonokin hankinta, jos sen tekee ns. väärään aikaan?

Jos tuntuu siltä, että lahjan antamisella voi olla enemmän "negatiivista" vaikutusta, niin itse jättäisin silloin lahjan hankkimatta. Tietty siihen vaikuttaa sekin kuinka varma olet teidän orrastavasta suhteestanne.

 

[tant gredulin]

Toisin päin tuo ei ole niin yleistä, eipä sitä kovin usein lue, että Äiti Teresan ikäinen ja näköinen Suuri Muinainen olisi avioitunut jonkun 20-vuotiaan mahtikullisen rattopojan kanssa.

Venatkaa kun mä voitan lotossa :)

Eipä tuo ole yleistä, mutta onhan noitakin nähty. Joan Collins nyt ei ehkä ole ihan Äiti Teresan kaliberia, mutta 78-vuotias kuitenkin.

 

[pakki3000]

Kyllä edelleen kuulostaa että olet merkitty sillä kaverikortilla. Siltä tieltä kun ei valitettavasti ole paluuta. Eli tässä tilanteessa voisit melkein kysyä että pannaanko me menemään, vai mennäänkö me...? Jos menette "...", niin sitten voit ostaa jotain lahjaksi. Ehkä. Edellyttäen että tiedät mistä nainen tykkää. Koska yleensä naiset haluavat itse valita lahjansa. Vaikkeivät sitä meille kerrokaan suoraan, se tapahtuu tosi huomaamatta jolloin olen ainakin itse aina ihan kuutamolla.

Onkin vaimon kanssa sovittu että hän ostaa itsellensä toivomansa lahjat, ja sitten kiittää minua niistä. Toimii hyvin, molemmat ovat oikein tyytyväisiä.

Tuossa "kaverikortti" jutussa voit olla ihan oikeassa, mutta et kyllä tunnu välttämättä itse sen suuremmalta naisten tuntijalta kuin minä itsekään tai kysyjäkään :D eli en välttämättä menisi ihan suoraan sinun ohjeittesi perusteella D

 

[Buddha]

Venatkaa kun mä voitan lotossa :)

Jotain tarkempaa suunnitelmaa täti teegeellä?

Kyllä edelleen kuulostaa että olet merkitty sillä kaverikortilla. Siltä tieltä kun ei valitettavasti ole paluuta.

Kyllä se niin on, että jos ne halut kohtaa, niin siinä ei kauaa venailla ja jos tulee fiilis "kaverikortista" niin.... Jos se näyttää ankalta, se ääntelee kuin ankka, se kävelee kuin ankka, niin tadaa, kyllä se ankka on! Ei se siitä enään miksikään muutu.

Kysy vaikka käyttäjänimettömältä, että koska on suurissa rakkaustarinoissa odoteltu muutamaa tuntia kauempaa?

 

[pettter]

Joo hieman asiasta toiseen, mutta noista koruista ja lahjoista tuli väkisinkin mieleeni se tapaus, kun kerran tuolla reilun 80 km päässä tapasin yhden tytön, joka monen muun asian ohella "tykkää pienistä lahjoista".. Vittu mä seuraavan kuukauden ajan himassa runkkailin kynttilänvalossa ja ikenet valkeina jyrsin makaronia saatana.

 

[Palstalegenda]

Kysy vaikka käyttäjänimettömältä, että koska on suurissa rakkaustarinoissa odoteltu muutamaa tuntia kauempaa?

Se on maksimissaan minuutti ja jos ei siinä ajassa ala veri kiertää muuallakin kuin fläppikirjan pinnalla, niin suhde on harmageddonin tiellä.

Kyse ei ole panemisesta. Jos ei ala panettamaan saman tien, siis minuutissa, käytännössä seitsemässä sekunnissa, niin suhdetta ei ole, eikä tule. Toki voi pillun tai (=ja) itsetunnon puutteen vuoksi ottaa sen messiin vaikka kämpilleen - jotkut kutsuvat sitä naiseksi tai vielä säälittävämmin yhden illan suhteeksi - mutta se on sitä toista touhua, ei siitä tässä kohtaa enempiä.

Voi kirosana, mitä "vinkkejä" tässäkin ketjussa on viime aikoina nähty, kun juniorit yrittävät älytä yhtään mistään, yhtään mitään. Carlos - ja jokunen muu - älyää.

Pitääkö tässä joku intensiivikurssi järjestää, että pääsevät jyvälle. Jos eivät senkään jälkeen älyä, niin pääsevät jyvälle.

 

[Carlos]

Tuossa "kaverikortti" jutussa voit olla ihan oikeassa, mutta et kyllä tunnu välttämättä itse sen suuremmalta naisten tuntijalta kuin minä itsekään tai kysyjäkään :D eli en välttämättä menisi ihan suoraan sinun ohjeittesi perusteella D

Kukaan ei ole naisten tuntija, sillä se on käytännössä mahdotonta. Mutta on olemassa tiettyjä nyrkkisääntöjä, joiden kanssa pelaamalla pääsee aika pitkälle. Näitä on vatvottu viime sivuilla aika paljon.

Mutta jos haluat tietää vaikka "mitä nainen ajattelee tässä tilanteessa", tai "mitä nainen tuntee kun se tekee näin", tai "mitä nainen haluaa kun se tekee/eitee näin", niin forget it. Edes se hemmo kenen synttäreitä huomenna juhlitaan, tai hänen faijansa ei sitä tiedä.

 

[koo]

En vain keksi mitään ja haluaisin kuitenkin jotain mieleenpainuvaa ostaa, joten ajattelin, josko vaikka tuollaiset korvakorut olisivat ok ostos, vai voiko tuo olla huonokin hankinta, jos sen tekee ns. väärään aikaan?

Jos sinusta tuntuu, että haluat jollekin jotain mieleenpainuvaa lahjaa ostaa niin osta ihmeessä, tyttö ilahtuu varmasti. Ei kai tuollaiselle lahjan antamiselle voi olla väärää aikaa jos olette kerran jo "edes" tuttavia keskenänne. Tutuillekin voi ostaa lahjoja jos itsestä siltä tuntuu ja lahjan vastaanottajan soisi olla vilpittömän iloinen saamastaan huomaavaisuudesta.

Käyttäjänimettömän tapaan hiukan minäkin ihmettelen tätä ketjua, joskin suhtaudun hiukan varauksella hänen mahdolliseen intensiivikurssiinsa, mutta.
Missä vaiheessa naisenhankinta on mennyt noin monimutkaiseksi, että nuoret miehet ei uskalla liikahtaakaan ennen kun asia on puitu tässä ketjussa.
Yksi ei tiedä voiko työkaveria pyytää kahville, toinen arpoo kannattaako naiselleen ostaa korvikset nyt vai huomenna ja kolmas on niin nuuka, että ei tapaile naisia sen vuoksi kun niille pitää baarissa tarjota ja jotkut naiset kuullemma kärttävät seksiäkin.

Aika velikultia!

 

[TQoFE]

Palstamme asiantuntijoilta kysyisin, että missä vaiheessa "suhdetta" on sopivaa ostaa naiselle lahjaksi jonkinlainen koru?

Ihan hyvin voit ostaa korvakorut; tosin älä osta halvimpia mahdollisia äläkä timanttejakaan. Asiantuntevassa koruliikkeessä auttavat kyllä valitsemaan sopivat kun kerrot, minkälainen nainen on kyseessä, millaisia koruja on yleensä käyttänyt jne.

 

[scholl]

Eniten kyllä naisasioissa vituttaa tuo puhe siitä, että naisten euro olisi 80 senttiä. Se on silkka valhe. Viimeksi Eva Biaudet mussutti siitä pari iltaa sitten A-studiossa. Laittaa niin vihaksi, että tekisi mieli mennä hakkaamaan vähän jotain säkkiä nyt ainakin. Ensinnäkin pitää verrata palkkaa täsmälleen samassa työtehtävässä. Jos esim. hoitoala on tuottamatonta höpöhöpöhommaa niin sinne ei ole pakko mennä töihin, vaan sinne voidaan laittaa filippiinit tekemään. Ei voida siis verrata hoitoalalla olevaa naista ja jollain muulla alalla olevaa miestä. Toinen juttu on se, ettei kukaan kiellä naista menestymästä millään uralla missään liiketoiminnassa. Fakta on vain se, että tutkimusten mukaan miehet tekevät pidempää työpäivää, he ovat halukkaampia menestymään. Kolmas huomioitava seikka on se, että naiset tulevat paljon kalliimmiksi yhteiskunnalle. Tutkimusten mukaan he käyttävät paljon enemmän terveyspalveluita, miehet eivät ihan turhaan lääkärissä juokse ja toisaalta miehet kuolevat nuorempana, jolloin käyttävät ensinnäkin vähemmän terveyspalveluita ja toisekseen nostavat eläkettä paljon lyhyemmän ajan.

Olen päättänyt kyllä, että vaikka olisi naimisissa niin en anna kuoltuani penniäkään perintöä naiselle. Se on aivan varma. Pidän myöskin eläessäni huolen juuri mm. siitä, etten maksa kuin 50% yhteiskuluista, hyväksikäyttäkööt muita miehiä, enkä maksa mitään treffejä, puhumattakaan, että avaisin mitään ovia tai muuta perverssiä. Tässähän on kysymys kuin postimerkeistä, jos mies on kerran ykkösluokan merkki niin miksi pitäisi alkaa pokkuroimaan tai nöyristelemään.

Eiköhän aina tule olemaan vässykkämiehiä, jotka joutuvat naisia iskemään, availemaan ovia ja vielä ottamaan heidät siivelle elämään vain sen takia, kun jotkut feministihyväksikäyttäjät väittävät, että se on perinne, mutta minä en kusetuksen uhriksi joudu, eikä minulle mene mikään "naisen euro on 80 senttiä" -valhekaan läpi. Se on muiden rooli.

 

[Snakster]

Ihan hyvin voit ostaa korvakorut; tosin älä osta halvimpia mahdollisia äläkä timanttejakaan. Asiantuntevassa koruliikkeessä auttavat kyllä valitsemaan sopivat kun kerrot, minkälainen nainen on kyseessä, millaisia koruja on yleensä käyttänyt jne.

Niin kaipa tuossa on oleellisinta se, että osaa aistia ja ymmärtää naisen stailin. Ne joille sopivat hopeiset Noitarumpu-korut, tuskin innostuvat helmistä tai timanteista. Fiinille naiselle ei kannata ostaa halpaa, mutta hipille ostettaessa toisen hipin kadulla taittelemat kympin jutut menevät täydestä.

 

[Rommeli]

Alkaa jo mennä aika raskaaksi paskaksi nämä speedomaratoonarin sepustukset ketjussa, jossa puhutaan naisasioista. Kai nyt sentään voisi vaatia, että asioista "asiantuntemuksella" ja paatoksella selittävä sentään edes olisi joskus päässyt tekemään tai vaihtoehtoisesti olisi juuri nyt tekemässä tuttavuutta siihen vastakkaiseen sukupuoleen?

Mutta joo. Kusetuksen tai edes minkään muun uhriksi ei tuolla asenteella toki ole riskiä joutua. Eipä tosin ole isompia riskejä mitään saadakaan...