mendieta kirjoitti:
No ei kai se väärinkään ole, mutta otitpa nyt aika hemmetin kärjistetyn esimerkin mukaan keskusteluun. Oikeastaan, ei tilannetta voi tuon enempää enää kärjistää, mutta tuossa kohtaa pitäisi asiaa miettiä varmasti perinpohjaisesti.
Se olisi hankalaa molemmille ja voidaan ajatella, että mies tässä tapauksessa saattaisikin ihastua johonkin seksikumppaniinsa ja siten myös rakastua ajan saatossa. Näin tuo halvaantunut naispolo saattaisi jäädä yksin ja masentua ja menettää loputkin elämänilostaan. Mielestäni se olisi ehdottoman väärin vammautunutta kohtaan. Kukaties tuossa tapauksessa se maksullisessa käynti olisi turvallisempaa tässä mielessä, mutta itseäni ei houkuta ajatus maksaa suuria summia seksistä jonkun kanssa. Ei se ole sen arvoista. Kyllä ilman seksiäkin voi elää, vaikka sitä kenties kaipaakin, jos normaali terve ihminen on. Olen itsekin elänyt elämässäni useita vuosia ilman sitä, koska parisuhdetta ei ole ollut. Eikä ole nyttenkään.
Mutta ei tuollaisia antamasi esimerkin kaltaisia juttuja voi muuten kuin pyöritellä hypoteettisesti mielessä. Itse tilanteeseen suhtautumisesta sen ollessa käsillä ei voi millään tietää.
Seksuaalinen kanssakäynti antaa mielestäni sen harrastajille niin fyysistä kuin henkistäkin nautintoa.
Antaako? Olen itse ollut parisuhteeni ulkopuolella, sen päättymisen jälkeen parin naisen kanssa enemmän tai vähemmän intiimissä kosketuksessa, enkä voi sanoa nauttineeni niistä tilanteista juuri piirun vertaa. Syy ihan yksinkertaisesti se, etten tuntenut mitään syvällistä kiintymystä heitä kohtaan, he olivat vain ihmisiä, joiden kanssa minun olisi pitänyt pelkästään jutella ja nauraa (kukaties ystävystyä), mutta ei harrastaa minkäänasteista seksiin viittaavaa toimintaa. Se ei ollut oikein ja se myös pilasi monta muuta asiaa. En voi enää sellaisten ihmisten kanssa rakentaa mitään tervettä kaveruus/ystävyyspohjaa.
Joskus irtosuhdekin voi tuoda myös henkistä mielihyvää. Hetkellinen yhteisyydentunne, välittäminen ilman, että se johtaa mihinkään syvempään voi olla hyväksi.
Kenties hetken niin, mutta jos lopputulos on se, että katuu sitä harkitsematonta toimintaa ja jälkipyykki niistä kokemuksista on valtava, niin en usko että se hetken onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen. Itse tavoittelen pysyvämpää onnellisuudentilaa, sellaista, missä minun ei tarvitse katua tekojani.
Silti ymmärrän irtosuhteita ja jopa vapaasuhdetta, jos se tapahtuu "oikeissa olosuhteissa".
Kyse ei ole ymmärtämisestä, vaan siitä, että minusta sellaiset eivät tunnu miellyttäviltä. Oikeat olosuhteet on ne, kun kaksi ihmistä pelaa samaa peliä, eikä jälkeenpäin kaduta. Alkoholi voi olla huono välikäsi näissä tapahtumissa. Itse pyrin jatkossa pitämään alkoholin täysin irrallaan kaikesta seksiin liittyvästä.
Edit: Minulle siis irtosuhteet tuo lähinnä traumaattisia kokemuksia, joten en niitä kauhean rikkaina kokemuksina voi pitää.