Naisasiat

[mtmela]

Olen ymmälläni. Kaikki mitä perjantai-illalla tapahtui oli kyllä enemmän treffailua, kuin "kaverit kaljalla"-osastoa. Nyt pitäisi vielä ymmärtää mitä tämä neiti aikoo. Kysymällä se tietysti selviäisi, mutta nyt olen vielä liian hämmentynyt. Naiset on kieroja.

-paze-

Juutas, nainen haluaa vaihtaa vanhan käytetyn auton uudempaan paze-mallistoon. Soitat ja ehdotat syvempää keskustelua ja sanot, että olet kiinnostunut tutustumaan paljonkin lähemmin, mutta vasta kun vanha suhde on loppunut. Ja etkä halua alkaa mihinkään rebound-naimiskuvioihin (jos siis etsit vakavempaa suhdetta). Naiset on kieroja, ja sehän niissä onkin hauskinta kun pyörittävät sua kuin huvipuistoa ja nautit vielä siitä. Siihen asti kuin putoat maailmanpyörästä.

 

[Ruutuässä]

Nyt pettymys on ollut aikamoinen, kun en tällä viikolla ole nähnyt tätä pakaroiden jumalatarta. Tilalla on ollut n. 50-vuotias nainen. Oikein mukava nainen kyllä, mutta...

Eikös se kuitenkin ole niin, että vanhassa vara parempi. Täytyy tosin myöntää, että jos ko. siivooja näyttää samalta kuin meidän työpaikkaamme putsaava huuhkaja, niin varmasti odottelet tätä nuorta takaisin. Joko muuten ehdit kirjoittaa "Ketä sit polkaisisit?" -ketjuun?

 

[Nas]

Olen ymmälläni. Kaikki mitä perjantai-illalla tapahtui oli kyllä enemmän treffailua, kuin "kaverit kaljalla"-osastoa. Nyt pitäisi vielä ymmärtää mitä tämä neiti aikoo. Kysymällä se tietysti selviäisi, mutta nyt olen vielä liian hämmentynyt. Naiset on kieroja.

-paze-

Menet ja hakkaat sitä kyrvällä kunnolla niin johan loppuu puheet poikaystävästä! Muuten siinä saattaa käydä niin että ko naikkonen ei oikein osaa päättää mitä tekee poikaystävänsä / sun suhteen, ja sekös jos joku rupee pitkässä juoksussa vituttamaan!

 

[Dante]

Naiset on kieroja, ja sehän niissä onkin hauskinta kun pyörittävät sua kuin huvipuistoa ja nautit vielä siitä. Siihen asti kuin putoat maailmanpyörästä.

Tää jätkähän on nero!

Dante ajoi eilen kalareissusta palatessa 300km lenkin, kun yhden mukavan kimalaisen piti päästä pois Ruisrockista. Mua viedään ku pässiä teuraalle ja mä vaan nautin.

 

[Ted Raikas]

Itseäni harmitti suuresti, kun se vaalea kaunis fiksu neito, josta täällä aiemmin puhuin, ei ollut(kaan) kiinnostunut allekirjoittaneesta. Ainakaan muulla kuin kaveritasolla. No, hänellä onkin joku miekkonen tähtäimessä (en siis minä), eli se siitä. Hyvä silti, että tahtoo edelleen olla kaveri. Kyllähän sekin kelpaa.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Eräs toinen vaaleahko kaunotar saattaa ensisyksystä opiskella naapurikoulussa (!), joten pitänee tehdä häneen uudelleen tuttavuutta. Eräänl. osa-aika tuttu hänkin vuoden parin takaa. Ilmaantui esiin taas ja minä poikahan ihastuin...

Saa nähdä hajotanko taas itseni... taas kerran.

 

[mtmela]

Tyhmä nainen tuo. Enhän itse sinua henkilökohtaisesti tunne, mutta juttujesi perusteella olet ihana ihminen. Tätä voisi jo kutsua virtuaali-ihastumiseksi, sen verran antaumuksella luen juttujasi ja sympatisoin sinua.

Pää pystyyn vain Ted, kyllä se siitä. Itselläni ei ole moneen kuukauteen ollut mitään vakavempaa yhdenkään miehen kanssa, ja täytyy sanoa että tuntuu hyvältä. Jos itse uskoo vilpittömästi siihen, ettei edes halua ketään, niin kummasti niitä ehdokkaita alkaa löytymään. Siinä sitä sitten onkin kärvistelemistä kun itseä ei kiinnosta vaikka kuinka mielenkiintoisia ihmisiä häröilee ympärillä..

Nyt irGGu ja Ted vaan lähdette yhdessä veinin tykö Tallinnaan pelailemaan krokettia, tiijä mitä kivaa tapahtuu :)

 

[Ted Raikas]

Tyhmä nainen tuo.

No enpä nyt tiedä, en vain ole hänen tyyppiään mitä ilmeisimmin. Sitä se on. Eihän kaikki naisetkaan ole minun tyyppiäni, meinaan siis että en minäkään ihan ketä tahansa huoli, vaan lähtökohtaisesti siinä pitää olla molemminpuolinen kiinnostus. Väkisin ei kannata koskaan yrittää oppia jostakin ihmisestä pitämään.

Ja tämä nainen on tosiaankin fiksu ja juuri kaikinpuolin sellainen ihminen, jollaista ihailen suuresti. Harmi vaan että yleensä ei polut käy yhteen sellaisten kanssa, joiden kanssa muuten jutut käy yksiin ja viihtyy. En minä katkera ole tai vihainen... taino katkera ehkä hieman, mutta ei muuta kuin täysin purjein eteenpäin.

Jos itse uskoo vilpittömästi siihen, ettei edes halua ketään, niin kummasti niitä ehdokkaita alkaa löytymään.

Näin ne sanovat, en vaan ole varma, että olenko koskaan käytännössä päässyt tuota testaamaan todeksi. Ehkä, ehkä en. Kieltämättä palautuu mieleen aika ennen ensimmäistä ja toistaiseksi viimeisintä suhdettani...

Asenteen ottaminen käyttöön on hyvä idea, mutta toteutuspuoli usein kysymysmerkki. Pitää varoa, ettei mene itsepetoslinjalle.

Ajattelen: en halua ketään = oikeasti sisimmässä haluankin.

 

[BitterX]

Tätä voisi jo kutsua virtuaali-ihastumiseksi, sen verran antaumuksella luen juttujasi ja sympatisoin sinua.

Pää pystyyn vain Ted....

Kohta kulkee yv:t tsaalalaalala...

;)

 

[Gentleman]

tämä on yksi niistä ketjuista...

..joihin en ikipäivänä uskonut kirjoittavani.

Ja vitutusketjuunhan tämänkin toisaalta olisi voinut suoraan purkaa.

Miten näin rationaalinen ja laskelmoiva kaveri voi kerta toisensa jälkeen yllättää itsensä ja muut päätöksillään?

Yhteenkään suhteeseeni ei ole liittynyt mitään järkiperäistä syytä, ei yhteisiä kiinnostuksen aiheita, tavoitteita, elämänkatsomusta, taloudellisia intressejä...

Aina on kyseessä ollut ns. vastakohtien vetovoima. Liekö sitten ihme, että ero tulee. Tämäkin olisi vielä ok, mutta sitten alkaa roikkuminen ja juupas/eipäs jahkaaminen jossa joutuu tosissaan arpomaan miten menetellä muiden potentiaalisten ehdokkaiden kanssa.

Yksinäisyys/yksinolo ei ole koskaan minua vaivannut, välillä on mennyt päiviä siten, ettei puhu kenenkään kanssa (lukuunottamatta töitä ja kaupassa käyntiä). Enemmän on aina häirinnyt oman ajan puute, ehkä nyt on otollinen aika nauttia siitä.

Kertokaapa miten löytyvät sitten sellaiset naiset, joiden kanssa olisi alusta lähtien yhteistä. Haussa siis ihminen joka perustelee mielipiteensä ja keskustelee korottamatta ääntään, ymmärtää että joskus on parempi vaan olla hiljaa, haluaa tehdä ei vain puhua.

No joo, toisen viileys on toiselle välinpitämättömyyttä ja toisen flirtti on toiselle tyrkky. Ehkä oikeiden johtopäätösten vetäminen vaatisi joskus hieman enemmän taustatietoa.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Yhteenkään suhteeseeni ei ole liittynyt mitään järkiperäistä syytä, ei yhteisiä kiinnostuksen aiheita, tavoitteita, elämänkatsomusta, taloudellisia intressejä...

Aina on kyseessä ollut ns. vastakohtien vetovoima. Liekö sitten ihme, että ero tulee. Tämäkin olisi vielä ok, mutta sitten alkaa roikkuminen ja juupas/eipäs jahkaaminen jossa joutuu tosissaan arpomaan miten menetellä muiden potentiaalisten ehdokkaiden kanssa.

Yksinäisyys/yksinolo ei ole koskaan minua vaivannut, välillä on mennyt päiviä siten, ettei puhu kenenkään kanssa (lukuunottamatta töitä ja kaupassa käyntiä). Enemmän on aina häirinnyt oman ajan puute, ehkä nyt on otollinen aika nauttia siitä.

Kertokaapa miten löytyvät sitten sellaiset naiset, joiden kanssa olisi alusta lähtien yhteistä. Haussa siis ihminen joka perustelee mielipiteensä ja keskustelee korottamatta ääntään, ymmärtää että joskus on parempi vaan olla hiljaa, haluaa tehdä ei vain puhua.

Tervetuloa tänne muiden ihmettelijöiden sekaan siis. Women, the final frontier...

Miksi parisuhteen pitäisi perustua yhteisille asioille? Otan esimerkiksi oman avopuolisoni ja minun välisen tapauksen. Heti alusta saakka on ollut erittäin selvää, ettei mitään yhteistä kertakaikkiaan ole. Vastakohtia jos jotkut kaksi vain voivat olla. Tulisieluisuus ja sosiaalinen luonteenlaatu ehkä yhteisiä asioita, aluksi... Mutta mikä ihme meitä on nyt yli viisi vuotta pitänyt kuitenkin yhdessä? Ne vastakohdat, ja nimenomaan se yksi vastakohdat yhteensitova voima, kutsuttakoot tuota myyttiä sitten rakkaudeksi.

Vastakohdat toimivat, yhteiset asiat tulevat ajan mittaan kuin itsestään. Ristiriidat, eripura, konfliktit ja yleinen törmäyskurssi lähes kaikissa asioissa nykyisen vaimokkeeni kanssa, ovat vain luoneet niitä yhteisiä asioita. Aikaisemmassa elämässä (heh) tuli koettua niitäkin parisuhdeyrityksiä, joissa yhteisiä asioita oli vastakappaleen kanssa, mutta aina vain ne kaatuivat johonkin. Mitään vertailua ei nykyisen tai menneen kanssa tarvitse käydä, mutta eroavaisuudet heissä persoonina ovat nimenomaan siinä, että tämä nykyinen löytyi alunperin "kesäkissana". Miksipä siis hakemaan pidempiaikaista suhdetta, tai tietyntyyppistä ihmistä? Anna asioiden mennä omalla painollaan, elämästähän tässä kaikessa on kyse.

Ja koko tuo erittäinkin surkeasti jäsennelty viesti Gentlemanille johtui toki siitä, että näin kovin kovin paljon yhdyskohtia omaan tarinaani viestistäsi. Sano nyt vielä, että olet horoskooppimerkiltäsi Neitsyt... hehe.

Niin ja tsemppiä Ted Raikkaalle. Miksi et voisi kokeilla tummaa välillä?

 

[Ted Raikas]

Kertokaapa miten löytyvät sitten sellaiset naiset, joiden kanssa olisi alusta lähtien yhteistä. Haussa siis ihminen joka perustelee mielipiteensä ja keskustelee korottamatta ääntään, ymmärtää että joskus on parempi vaan olla hiljaa, haluaa tehdä ei vain puhua.

Enpä tiedä oikein. Itsestäni aina tuntuu, että kun löydän naisihmisen joka on hyvinkin samantapainen kuin minä itse intresseiltään, elämäntavoiltaan ja ajatuksiltaan, niin se on sellainen jonka kanssa voi kaverustua, mutta ei seurustella. Liekö siinä sitten joku luonnollinen varoitusaspekti sen suhteen, että asiat muuttuu ehkä liiankin yhteisiksi, eikä sitä omaa itsenäistä innostusta löydy? Meinaan, nainen ajattelee että hyvä kaveruussuhde menee mönkään jos ottaa liian samankaltaisen ihmisen ja taas toisaalta mitään uudenlaisia virikkeitä ja juttuja ei ehkä tule ja elämä on yksitotista. Nyt kun ajattelee, niin tuo jälkimmäinen voisi tuntua kaikkein uskottavimmalta selitykseltä.

Vastakohdat täydentää toisiaan? Ehkä, ehkä ei... minä en oikein osaa todellakaan sanoa tuohon ihmeitä, pienen mutta suppean kokemuspohjani vuoksi.

Niin ja tsemppiä Ted Raikkaalle. Miksi et voisi kokeilla tummaa välillä?

Tässä pätee vähän sama asia kuin olueidenkin kanssa: pidän vaaleista. Tumma on turhan erikoista ja vaikeasti tajuttavaa, maku hämmentävä.

Kenties sanoissasi kuitenkin kaikuu viisaus, pitää miettiä asiaa tarkemmin.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tässä pätee vähän sama asia kuin olueidenkin kanssa: pidän vaaleista. Tumma on turhan erikoista ja vaikeasti tajuttavaa, maku hämmentävä.

Kenties sanoissasi kuitenkin kaikuu viisaus, pitää miettiä asiaa tarkemmin.

Mielestäni, sinulla olisi syytä avartaa maailmaasi. Miksi suotta jotain tiettyä hakea, nimittäin kaikissa ihmisissä on jotain rakastettavaa, se pitää vain löytää. Ei se sen vaikeampaa ole, eli miksi suotta rajoittaa tarkasteltavaa joukkoa? ;)

 

[Padis]

Vastakohdat täydentää toisiaan? Ehkä, ehkä ei... minä en oikein osaa todellakaan sanoa tuohon ihmeitä, pienen mutta suppean kokemuspohjani vuoksi..

Kyllähän se taitaa niin olla. Ainakin enimmäkseen. Jos huomaa, että naisella ja itsellä on käytännössä kaikki yhteistä, niin sitä hyvin helposti suhde muuttuu kaveripohjaiseksi. Niinhän sitä yleensä valitsee miespuoliset kaverinsa (siis yhteisten asioiden kautta)

Tässä pätee vähän sama asia kuin olueidenkin kanssa: pidän vaaleista. Tumma on turhan erikoista ja vaikeasti tajuttavaa, maku hämmentävä.
.

Oluet vaaleina ja naiset (hah... uskalsin puhua monikossa) tummana. Loppupeleissä sama jos tietynlaisen humalan saa jommastakummasta.

Nyt nukkuun odottamaan huomista humaltumista.

 

[Gentleman]

Tervetuloa tänne muiden ihmettelijöiden sekaan siis. Women, the final frontier...

Naisia olen ihmetellyt koko ikäni, mystisiä laitteita. Viime aikoina olen kuitenkin ihmetellyt enimmäkseen itseäni.

Miksi parisuhteen pitäisi perustua yhteisille asioille? Otan esimerkiksi oman avopuolisoni ja minun välisen tapauksen. Heti alusta saakka on ollut erittäin selvää, ettei mitään yhteistä kertakaikkiaan ole. Vastakohtia jos jotkut kaksi vain voivat olla. Tulisieluisuus ja sosiaalinen luonteenlaatu ehkä yhteisiä asioita, aluksi... Mutta mikä ihme meitä on nyt yli viisi vuotta pitänyt kuitenkin yhdessä? Ne vastakohdat, ja nimenomaan se yksi vastakohdat yhteensitova voima, kutsuttakoot tuota myyttiä sitten rakkaudeksi.

Noh, olen yrittänyt pari kertaa juuri vastakohdan kanssa, kumpikin suhde kesti vajaat kolme vuotta. Uskoin, että särmät hioituvat molemmin puolin ja ymmärrys tuo mukanaan hyväksynnän. Ei muuten tuonut.

No poiketen teistä, minä en ole tulisieluinen vaan jääkylmä. Kumppanit sen sijaan hyvinkin herkkiä leimahtamaan.

Loppu viimeksi tuo rakkaudeksi kutsuttu myytti ei sitten kuitenkaan yksin riitä.

Vastakohdat toimivat, yhteiset asiat tulevat ajan mittaan kuin itsestään. Ristiriidat, eripura, konfliktit ja yleinen törmäyskurssi lähes kaikissa asioissa nykyisen vaimokkeeni kanssa, ovat vain luoneet niitä yhteisiä asioita. Aikaisemmassa elämässä (heh) tuli koettua niitäkin parisuhdeyrityksiä, joissa yhteisiä asioita oli vastakappaleen kanssa, mutta aina vain ne kaatuivat johonkin.

Niin, törmäyskurssin kohtaaminen hyvin eri lailla ei varmaankaan omia suhteitani juuri ole auttanut. Minä kun en riitele huutamalla tai esineitä paiskomalla. Ehkä joskus pitäisi osoittaa välittämistä leimahtamalla, mutta itsehillinnän menettäminen on minusta niin kypsymätöntä.

Miksipä siis hakemaan pidempiaikaista suhdetta, tai tietyntyyppistä ihmistä? Anna asioiden mennä omalla painollaan, elämästähän tässä kaikessa on kyse.

Jep, ei tässä mitään vuosisuunnitelmaa olla tekemässä, mutta aion käyttää hieman harkintaa tällä kertaa.

Ja koko tuo erittäinkin surkeasti jäsennelty viesti Gentlemanille johtui toki siitä, että näin kovin kovin paljon yhdyskohtia omaan tarinaani viestistäsi. Sano nyt vielä, että olet horoskooppimerkiltäsi Neitsyt... hehe.

- Kuten profiilini paljastaa, olen Kaksonen ja sen kuulemma huomaa.

Niin ja tsemppiä Ted Raikkaalle. Miksi et voisi kokeilla tummaa välillä?

Vaaleita, tummia, punapäitä, lyhyet hiukset, pitkät hiukset.. Seuraavaksi joku kiva punkkari tai nahkatukka. Tulee mielenkiintoinen deitti ilmoitus :-D!

 

[Fordél]

Ite näen asian niin, että ei molemmilla tarvitse olla esim. samoja kiinnostuksenkohteita tai luonteenpiirteitä, vaan hyvin pitkälle riittää, että molemmat ovat samalla aaltopituudella ja ymmärtävät toisiaan. Tässä esimerkiksi huumorintajulla on tärkeä rooli. Tietysti oma kysymyksensä on, että muodostuuko tuo sama taajuus esim. juuri noista samoista luonteenpiirteistä yms.?

Mutta kyllähän sitä aika nopeesti pystyy sanomaan toisesta, että ollaanko sitä samalla taajuudella vai ei. Sitten, että kestääkö se suhde sitten "loppuun asti" on monen asian summa. Ja sitä soppaa taas maustaa niin moni asia, että jos sen reseptin tietäisin, niin tuskin olisin tässä kirjoittelemassa vaan miljoonat takataskussa lepäilisin jossain Havajilla onnellisena KooKoon omistajana. No nyt mentiin jos aika pahasti sivuraiteille...

 

[Osmo Rapeli]

Tosin, moisesta on tuskin edes pelkoa, olen jutuillani tehnyt erittäin selväksi jatkoajan mieskirjoittajille sen, että minua on turvallista välttää. Äh. Nukkumaan.

Aika hyvä mainoslause...

Tuohon väriasiaan siteeraisin erästä nimeltämainitsematonta rock-musiikin legendaa:

"Yeah, I don't discriminate. I've slept with black women, I've slept with chinese women. As a matter of fact, I've slept with black chinese women too!"

-----------------------

Tuohon käsiteltyyn kaveritouhuasiaan kommentoisin - minusta kaveritouhut ovat edelleen ja tulevat olemaan per~seestä. Välttäkää, vaikka se tekisi kipeää, kertokaa että kaveritouhut eivät kiinnosta.

Uskon myös että jos jotain uusia mahdollisuuksia vakavampaan juttuun tulee niitä tulee helpommin niin, että on otettu etäisyyttä ja kohteella on tullut sitten jossain vaiheessa ikävä, tai tullut ero sen toisen kanssa, ja sitten törmätään oikealla hetkellä viileästi mutta kiinnostuen. Siinä oppii myös elämään ilman tätä kohdetta, vaikka tunteet jossain määrin tai kokonaan vielä säilyisivätkin, suhtautumaan kohteeseen lämpimästi mutta aikuismaisesti, vailla mustasukkaisuutta jne.

Kaveritouhuilla kiusaa vain itseään ja yleensä se kohde turvautuu aina tilittämään sille luotettavalle kaverille asioita jotka eivät tätä todellakaan kiinnostaisi, eli murheita ja iloja toisista kumppaneista. Siitä ei ole pidemmän päälle mitään hyötyä kellekään missään ikinä.

 

[mtmela]

Tässä pätee vähän sama asia kuin olueidenkin kanssa: pidän vaaleista. Tumma on turhan erikoista ja vaikeasti tajuttavaa, maku hämmentävä.

Kenties sanoissasi kuitenkin kaikuu viisaus, pitää miettiä asiaa tarkemmin.

Niin, kaikki exät ovat minullakin blondeja, mutta nykyinen rakas (eli toinen rakkaus) on tumma (ja tulinen). Ei se hiusten väri luonnetta anna vaan ihminen itse. Kokeile ja ylläty hyvä mies.

Itse olen jumalattoman onnellinen että löysin kultani. 5 vuoden odottaminen oli sen arvoista. Toki pikkujuttuja oli välillä mutta olin jo lopettanut toivomisen moisen aarteen löytämiseksi. Maailmassa on hienointa kun on oma itsensä ja toinen rakastaa sinua juuri sen vuoksi.

 

[Fordél]

Maailmassa on hienointa kun on oma itsensä ja toinen rakastaa sinua juuri sen vuoksi.

Sanotaan, että tossa ollaan niin asian ytimessä kuin vain voi olla! Tuohon lauseeseen tämä koko ketju varmasti kiteytyy. Tai siis, että sen sisältämän ajatuksen takia koko ketju on olemassa. Tuon takia täällä jauhetaan ja tuskastellaan, että mistä sen löytäisi, jotta ko. "olotila" toteutuisi. Kaikista hienointahan on juuri se, että saa olla toisen kanssa täysin oma itsensä. Täällä muuilmassa joutuu kuitenkin vetämään niin paljon erilaisia "rooleja", että täytyy olla se paikka, jossa voi olla täysin oma itsensä.

Ja todella hienoa, että mtmela olet sen itsellesi löytänyt! Nyt piät siitä kaverista kynsin ja hampain kiinni. No tuskin tota neuvoa sulle tarvii antaa...

 

[Tobias]

Maailmassa on hienointa kun on oma itsensä ja toinen rakastaa sinua juuri sen vuoksi.

Minusta maailmassa on hienointa, kun on oma itsensä ja itse rakastaa itseään juuri sen vuoksi.

 

[fat of the land]

Minusta maailmassa on hienointa, kun on oma itsensä ja itse rakastaa itseään juuri sen vuoksi.

Se on kyllä aika tärkeetä kanssa ja jos noi kummatkin toteutuu niin silloin menee hyvin.
Rakkaus on osittain aina itsekästä, kaikki nauttii siitä että on rakastettu ja nauttii siitä että on rakastunut tai rakastaa jotain. Tuohon vuorovaikutukseen se koko tunne perustuu ja tapa millä sitten eletään. sitä seuraa sitten lieveilmiöt: Välittäminen, omistushalu, mustasukkaisuus ja menetyksen pelko.
Näitä tunteita sitten yritetään säädellä ettei tukehduta itseään tai toista.
Yleensä sitten kun väsyy säätelemään näitä tunteita niin seuraa patoutuminen joka puhkeaa esiin riitoina ja riidoista aiheutuva mielipaha voi mustasukkaisuuden kohteen saada vaikka toisen syliin.

No sellasta se on, ei auta kuin pitää kaiteesta kiinni ja toivoa että pysyy kyydissä.
Fiiliksenä Rakkaus on kyllä parasta mitä on olemassa.
Jos pystyy edes yhtenä aikana elämässään sanoman että vaikka kuolisi huomenna niin olen ollut tänään niin onnellinen että se on sen arvoista.

 

[Ted Raikas]

Niin, kaikki exät ovat minullakin blondeja, mutta nykyinen rakas (eli toinen rakkaus) on tumma (ja tulinen). Ei se hiusten väri luonnetta anna vaan ihminen itse. Kokeile ja ylläty hyvä mies.

Juuh, no tuntuu vaan, että tässä asiassa on useimmiten ollut kyseessä tiedostamattomat jutut. On vaan retkahtanut blondiin naiseen, oli se sitten oikea tai tekoblondi. Joku vaan vetää verta siihen suuntaan. Mahda ei minkään.

Ei se tietenkään ole kokonaisuuden kannalta välttämätön. On niitä ihastuksia ollut hieman "erivärisiäkin".

No se siitä taas.

Eilen tuli mokailtua mukavasti ja jälkipyykki voi olla vielä edessä. Hitto vie, alkoholi ja mukava (varattu) nainen on paha yhdistelmä... Olen minäkin yksi sankari.

Kuuluisi melkein vitutusketjuun.

 

[Pärde]

Se on kyllä aika tärkeetä kanssa ja jos noi kummatkin toteutuu niin silloin menee hyvin.
Rakkaus on osittain aina itsekästä, kaikki nauttii siitä että on rakastettu ja nauttii siitä että on rakastunut tai rakastaa jotain. Tuohon vuorovaikutukseen se koko tunne perustuu ja tapa millä sitten eletään. sitä seuraa sitten lieveilmiöt: Välittäminen, omistushalu, mustasukkaisuus ja menetyksen pelko.
Näitä tunteita sitten yritetään säädellä ettei tukehduta itseään tai toista.
Yleensä sitten kun väsyy säätelemään näitä tunteita niin seuraa patoutuminen joka puhkeaa esiin riitoina ja riidoista aiheutuva mielipaha voi mustasukkaisuuden kohteen saada vaikka toisen syliin.

No sellasta se on, ei auta kuin pitää kaiteesta kiinni ja toivoa että pysyy kyydissä.
Fiiliksenä Rakkaus on kyllä parasta mitä on olemassa.
Jos pystyy edes yhtenä aikana elämässään sanoman että vaikka kuolisi huomenna niin olen ollut tänään niin onnellinen että se on sen arvoista.

Tämä oli pakko lainata kokonaan. Todennäköisesti fiksuin ja ytimekkäin kirjoitus aiheesta, jota täälläkin on käsitelty. Näin se menee. Rakkaus on jatkuvaa tasapainoilua epätoivon ja autuuden välillä.

 

[Ice Hockey]

Night Club Börs Turku. Minä menen vessaan. Matkalla näen kauniin naisen, joka vastaa katseeseen. Tulen takaisin vessasta. Joku vitun läski jätkä kivittää sen muijan kaveria, ketä äsken katsoin. Tytöt lähtee jonnekkin sen LÄSKIN kanssa. En löydä tyttöä enää. VOI VITTU!!!! Ei mitään muuta, mutta kun meikäläinen ihastuu ensisilmäyksellä!!!! Onneksi tämä kaupunki on pieni, toivottavasti hän on myös ensi viikolla paikalla, silloin en jätä tilaisuutta käyttämättä. SAATANA!!!!



Auttoi.

Hahaa paska säkä!

 

[korkki]

EDIT: Plääh, tilanteet muuttuu. Seuraavalla sivulla on parempi kuvaus asiaan. Toivottavasti tilanteet eivät enää muutu siitä...

 

[Carlos]

Että kiitti vaan vitusti kuka säälittävä olento oletkin, olen aika varma että luet tätä jossain vaiheessa...

Vaikkei asia minulle kuulukaan, sanoisin sanan pari. En tuomitse sitä jos olet käynyt vieraissa, oma valinta, ja itse sen kanssa on elettävä. Mutta samalla kun käy vieraissa on otettava huomioon se että siitä suurella todennäköisyydellä jää jossain vaiheessa kiinni. Aina joku jossain möläyttää jotain sopimatonta minkä vaimosi kuulee, ja sittenhän alkaa tenttiputki. Tai sitten tämä "hoitosi" ei tyydy vähäiseen rooliinsa, ja kertoo itse vaimollesi missä mennään, jotta saisi sinut kokonaan. Tai sitten tulet muuten vaan riitoihin sen hoidon kanssa, ja sama juttu.

Eli ymmärrän että keljuttaa jos joku on mennyt kantelemaan suhteestasi, mutta varmaan ymmärrät että kyseessä on enemmänkin seuraus kuin syy. Toivotan onnea vaimon lepyttelyyn, varsinkin jos on uusi pienokainen tulollaan. Anna ajan kulua muutama päivä/viikko ja mene ryömien pohjamudissa juttelemaan asiasta. Uskon että 5 lapsen äitikin haluaa isän takaisin perheeseen, lapsista puhumattakaan.