Naisasiat

[Surukuku]

Mutta se onnelliseksi tuleminen käy vaikeaksi silloin, kun tai jos se edellyttää toista ihmistä joka..eh..tulee onnelliseksi omalla tavallaan, joka taas...öh...ei ole sinun tapasi tulla onnelliseksi eikä sinun tapasi tulla onnelliseksi ole hänen tapansa tulla onnelliseksi..[SYNTAX ERROR]

Yrityksen ja erehdyksen kautta, veliseni...

Kyllä se oikea löytyy, kun tarpeeksi kauan elää ja uskoo. Tosin - pitää ottaa huomioon sekin, että omilla tavoilla tulla onnelliseksi on tapana muuttua iän karttuessa kuten myös on sen toisenkin tavoilla eli mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma - niin tässäkin tapauksessa.

Minä olen siinä vaiheessa parisuhdetta, jossa kumpikin uskoo tulevansa edes tyytyväiseksi kohtuullisen samoilla linjoilla - ans' kattoo ny kuitenki...

 

[CaptainSlow]

Taas näitä tosi pieniä murheita monien muiden rinnalla, mutta nyt taas vituttaa. Menin suostumaan treffeille yhden ei-niin-viehättävän tyttösen kanssa. En saatana pystynyt sanomaan, että ei mua kiinnosta, vaan sitten jouduin sanomaan kyllä. Ajattelin perua treffit miehekkäästi tekstarilla. Ei helvetti, kun menin alunperin ollenkaan suostumaan. Toisaalta, sama kai se on käydä vähän juttelemassa, vaikka nyt on sellainen olo, että juttua ei paljoa tule.

Osaisipa käyttäytyä tälleen silloinkin, kun oikeasti kiinnostaa. Tuntuu tytöt tykkäävän, kun kohtelee niitä melkein kuin ilmaa.

 

[Palstalegenda]

haluaisin kuitenkin Käyttäjänimettömältä kysyä, minkälaisia me suomalaiset sitten ollaan, kun ollaan femakkoja. Versus ulkomaalaiset naiset. Ja mielellään ihan konkreettisin esimerkein eriteltynä.

Konkretiaa: naiset ovat kertoneet, että ovat yhtäkkiä merkillisen ahdistuneita ja miettineet, että miksi. Siihen heiltä on tullut vastauksena, että nainen kokee yhteiskunnan paineita olla kaikkea ja siksi välillä (mielestäni hyvin usein) on vain totaalisessa räjähdystilassa ilman mitään näkyvää syytä. Se tilanne voi sitten olla ihan mikä tahansa. Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä. Jos ulkomaalaista naista vituttaa, niin siihen on sentään joku oikea syy, koulutetut suomalaisnaiset ovat sen sijaan tuota äsken kertomaani. Tietysti ne suomalaisnaiset saavat noiden ahdistuskohtaustensa lisäksi ihan niitä ns. oikeista syistä saatavia vitutuskohtauksiakin, noiden omituisten hulluuskohtaustensa lisäksi, joten mies saa olla melkoinen vässykkä jos jaksaa sitä touhua katsoa. Tietysti jos puolisot eivät ole henkisesti aidosti läsnä toisissaan, niin sitten välttää sellainen erkaantuneempikin parisuhde ja uskoisin, että melko moni "tyytyväinen" elää juuri sellaista parisuhdetta. Ollaan vaikkei ollakaan.

Empiirisenä mutuna sanon, että ehkä noin 10-15 % suomalaisista koulutetuista naisista on henkisesti melko tai hyvin terveitä. Viidestä viimeisimmästäni: yhdellä on bulimia, yksi käy psykoterapiassa, kaksi kävi psykologilla ja yksi mietti sinne psykologille menemistä! Ja ennen kuin mukahassuttelijat pääsevät sanomaan mitään, niin nuo kaikki olivat bulimia ja terapiat olivat heillä jo kehissä ennen kuin minä saavuin heidän elämäänsä. Noh, se yksi kävi vasta psykologilla kun minä tulin kehiin ja suunnitteli vasta sinne psykoterapeutille menoa ja minun jälkeeni sinne psykoterapiaan sitten meni. Päälle päin jokainen heistä näyttää terveeltä, iloiselta ja menestyvältäkin, heidän lähimmäistenkin on vaikea uskoa, että he noissa toimenpiteissä käyvät tai oksentavat ruokiaan. Se psykoterapiassakin käyvä on normaalisti työelämässä iloiselta näyttävänä ja vaikuttavana ja suunnittelee uraansa psykologina... (heh) Siis onhan se signaali kuitenkin, ettei ole pääkoppa kunnossa, kun on tuonlaisia juttuja taustalla ja ne hommat sitten näkyvät parisuhteissa.

Ehkä minä sitten vain olen hullumagneetti!

 

[ace]

Empiirisenä mutuna sanon, että ehkä noin 10-15 % suomalaisista koulutetuista naisista on henkisesti melko tai hyvin terveitä.

En tiedä tarkkaan mitä loput 85-90 % on, mutta iso osa on niitä joiden mielestä muut (miehet) ovat aina se, joka aiheuttaa konfliktit. Muut (miehet) ovat aina niitä idiootteja, sivitymättömiä, moukkia, kykenemättömiä keskusteluun / yhteistyöhön, omaa napaa ajattelevia tai hyväksikäyttäjiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Komppaan nimetöntä täysillä, kokemusta on.

 

[Prof. Puck]

... haluaisin kuitenkin Käyttäjänimettömältä kysyä, minkälaisia me suomalaiset sitten ollaan, kun ollaan femakkoja. Versus ulkomaalaiset naiset. Ja mielellään ihan konkreettisin esimerkein eriteltynä.

...Jos Suomessa joku nainen on esim. kotirouva, jonka päätehtävänä on ämerikkäläiseen tapaan hoitaa kotia, perhettä ja parisuhdetta, hänen katsotaan olevan heti miehensä elätti...

En ole Käyttäjänimetön, mutta kun aihe sattumalta kiinnostaa, niin raapustanpa minäkin jotain siihen liittyen... Liiallinen yleistäminen ei toki kovin fiksua ole, mutta jotain 'pientä, mutta merkitsevää' eroa tosiaan on havaittavissa suomalaisnaisten ja ulkomaalaisten kanssasisariensa välillä. Tai siis ainakin allekirjoittaneen silmiin, kun olen jo vuosikaudet elänyt pois Suomesta.

Sen verran haluan rajata heti alkuun alla esittämiäni mielipiteitä, että ne kohdistuvat pääosin hyvin koulutettuihin naisiin, joista osa on tehnyt (perheen ulkopuolista) työuraa, osa taas omalla panoksellaan kannatellut perheen jaksamista ja hyvinvointia huolehtimalla kodista ja lapsista. Suurin osa on toki tasapainoillut näiden kahden välillä... sekä suomalaisista, että 'ulkomaalaisista' naisista puhuttaessa. Tässähän on vähän Suomi vs muu maailma maaottelun henkeä ilmassa, heh!

Aika hyvin täällä on nostettu esille syitä, minkälaisen paineen keskellä naiset elävät nyky-Suomessa, enkä niihin syihin nyt sen enempää puutu, muuta kuin toteamalla että varmasti monet asiat pitävät täysin paikkaansa. Mutta tarkoittavatko nämä paineet auttamatta sitä, että hintana on tietynlaisen feminiinisyyden 'menettäminen'?

Siihen en ainakaan usko, toisin kuin BOL nosti esille, että naisellisuutta peräänkuuluttavien miesten kavahtavan naisen itsenäisyyttä, melkeinpä päinvastoin. Eikä näiden tarvitse olla edes keskenään ristiriidassa. Naisellisuus ja feminiisisyys voi olla (eikä pelkästään voi...) myös iso etu ja voimavara, varsinkin suhteessa miehiin, kun sitä oikealla tavalla osaa 'kantaa'. Ja tässä yhteydessä on ilmeisen (...jatkoajassa ja tässä ketjussa kun ollaan) pakko huomauttaa, ettei kyse ole mistään 'pelaamisesta'.

Naisellisuuden korostaminen (tai uudelleenlöytäminen) ei ole miesten miellyttämisestä tai alistussuhteessa olemisesta, vaan siitä, ettei tehdä itsestä väen vängällä 'hyviä jätkiä'.

Ymmärrän, että kaipaat konkreettisia esimerkkejä, vaikka niiden (todennäköinen) vaara piilee siinä, että keskustelu juuttuu lillukanvarsiin. Otan kuitenkin riskin ja omaan silmään tärkein ero koulutetun ulkomaalaisen ja koulutetun suomalaisen naisen välillä on siinä, että suomalaisnaiset pyrkivät aivan liian usein tekemään itsestään 'miesmäisiä' olemukseltaan, mielipiteiltään ja jopa tyyliltään. Toki ymmärrän, että jo pelkästään Suomen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa vaikkapa pukeutumisen suhteen, mutta yhtä totta on myöskin se, että edelleen on paljon vallalla ajatus 'vaatteilla koreilusta, turhamaisuudesta, 'tyttömäisyydestä' jne, ja kaikki tämänkaltaiset kommentit liittyvät paljon muuhunkin kuin pelkkään pukeutumiseen (vrt. käänteisesti vanhaan suomalaiseen sanontaan, että räkänokastakin kasvaa mies, muttei tyhjännaurajasta... hymy perseeseen ja silleen!) Ja jos omat havaintoni pitävät paikkaansa, kukaan ei ole naista kohtaan näissä jutuissa yhtä julma kuin toinen nainen?

Enkä ole kertaakaan kuullut kenenkään miehen valittavan siitä, että nainen on jättäytynyt työuran ulkopuolelle kotia pyörittämään ja lapsia hoitamaan? Siis ihan oikeasti! Luulen, että nuokin paineet tulevat enemmän naisten itsensä taholta toisiaan kohtaan, mutta pidätän oikeuden olla (tämänkin) asian suhteen väärässä, koska asianomainen en ole? Mutta jos näin on, niin mielenkiintoinen kysymys on, että mikä ja mitkä asiat saavat naiset näin toisiaan kohtaan käyttäytymään? Toki yhteiskunnan (puhun nyt Suomesta) sisäänrakennettu oletus on se, että perheen molemmat aikuiset ovat enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana työelämässä, koska palkat ovat Suomessa niin surkeita, että yhden palkalla on usein hyvin vaikea tulla toimeen. Mutta tuskin se ainoa selitys on?

Olisi mielenkiintoista kuulla tästä lisääkin, ainakin ilman turhaa provoilua ja/tai henkilökohtaisuuksiin menemistä.

 

[girlzilla]

Toki ymmärrän, että jo pelkästään Suomen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa vaikkapa pukeutumisen suhteen, mutta yhtä totta on myöskin se, että edelleen on paljon vallalla ajatus 'vaatteilla koreilusta, turhamaisuudesta, 'tyttömäisyydestä' jne, ja kaikki tämänkaltaiset kommentit liittyvät paljon muuhunkin kuin pelkkään pukeutumiseen

Tätä en oikein itse ymmärrä. Mielestäni suomalaisilla nuorilla naisilla esimerkiksi (asun Helsingissä, joten en voi puhua koko Suomen puolesta tosin) on nykyisin jopa ylipinnallinen asenne omaan ulkonäköön. Kun katsoo ympärilleen kaupungilla tai ravintoloissa näen itse ainakin hyvin paljon viimeisen päälle laitettuja naisia joilla on itäsisariensa tapaan nykyisin hiustenpidennystä, rakennekynsiä, naisellisia hienoja vaatteita jne. Missä nämä miesmäiset suomalaiset äijänaiset oikein ovat? Ymmärrän että heitä on, mutta en käsitä miten he olisivat vielä nykyäänkin jonkinlainen normi. Kyllä oman ikäluokan naisten keskuudessa on huomattavasti omituisempaa olla jollain tapaa "luonnonlapsi" kuin panostaa ulkoiseen olemukseensa.

 

[FourForty]

Konkretiaa: naiset ovat kertoneet, että ovat yhtäkkiä merkillisen ahdistuneita ja miettineet, että miksi. Siihen heiltä on tullut vastauksena, että nainen kokee yhteiskunnan paineita olla kaikkea ja siksi välillä (mielestäni hyvin usein) on vain totaalisessa räjähdystilassa ilman mitään näkyvää syytä. Se tilanne voi sitten olla ihan mikä tahansa. Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä. Jos ulkomaalaista naista vituttaa, niin siihen on sentään joku oikea syy, koulutetut suomalaisnaiset ovat sen sijaan tuota äsken kertomaani. Tietysti ne suomalaisnaiset saavat noiden ahdistuskohtaustensa lisäksi ihan niitä ns. oikeista syistä saatavia vitutuskohtauksiakin, noiden omituisten hulluuskohtaustensa lisäksi, joten mies saa olla melkoinen vässykkä jos jaksaa sitä touhua katsoa.

Täytyy ensiksi todeta, että itse olen ollut kohta kolme vuotta yhdessä koulutetun suomalaisnaisen kanssa eikä tuollaisia kohtauksia ole kyllä pahemmin näkynyt, joten on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri tai jotain. Mutta ahdistukseen ja suorituspaineisiin sellainen havainto, että yllättävän monella pari-kolmekymppisellä naisella on vanhempia sukulaisia, jotka yrittävät ohjailla tämän elämää ja asettavat paineita ammatinvalinnasta/lastenteosta/muista isoista ratkaisuista. Varmaan nämä omien vanhempien, isovanhempien, tätien ja setien tai muiden ns. neuvot jäävät jonnekin alitajuntaan vaikuttamaan vahvemmallekin naiselle, vaikka niitä yrittäisi olla noteeraamatta. Esim. yhden opiskelukaverin tapauksessa tämän vanhemmat sukulaiset olivat keskenään naisen selän takana suunnitelleet milloin tämän on aika hankkia jälkikasvua, ja sitten esittäneet asian käskynomaisesti naiselle, vaikka tuollaisten juttujen ei mun logiikkani mukaan pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin naiselle itselleen sekä tämän kumppanille.

En tiedä olenko yhtään oikeilla jäljillä, mutta varmaan moni koulutettu nainen selvittäisi kyllä yhtälön, jossa pitää sovittaa yhteen yhteiskunnan vaatimukset ja omat toiveet. Mutta sitten jos kolmanneksi tekijäksi tulevat sukulaiset, jotka painostavat tekemään asiat niin kuin 50- ja 60-luvulla tehtiin, voikin olla jo aika paljon vaikeampi yhtälö kyseessä, jos ei ole luonnetta sanoa niille vastaan. Omat sukulaiseni ovat onneksi sen verran fiksua porukkaa, että eivät ole koskaan painostaneet mua ammatinvalinnassa tai ihmissuhteissa mihinkään, ja se on yksi asia mistä olen elämässä eniten kiitollinen.

 

[thego]

Mutta sitten jos kolmanneksi tekijäksi tulevat sukulaiset, jotka painostavat tekemään asiat niin kuin 50- ja 60-luvulla tehtiin, voikin olla jo aika paljon vaikeampi yhtälö kyseessä, jos ei ole luonnetta sanoa niille vastaan.

Niin ja jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti sellaisia, että pyrkivät miellyttämään kaikki muita paitsi itseään. Eli vaikka olisi luonnetta sanoa vastaan niin halutaan silti pitää kaikki muut tyytyväisinä. Tää on ehkä hirvein ihmistyyppi mitä tiedän ja varmaan vaikein seurustelukumppani. Kyllä ihmisessä pitää olla se tietty määrä itsekkyyttä ja kun meille todennäköisesti on vain yksi elämä annettu tälle maapallolle niin kyllä se oma onnellisuus pitäisi jotain merkitä.

 

[Prof. Puck]

Tätä en oikein itse ymmärrä. Mielestäni suomalaisilla nuorilla naisilla esimerkiksi (asun Helsingissä, joten en voi puhua koko Suomen puolesta tosin) on nykyisin jopa ylipinnallinen asenne omaan ulkonäköön... Missä nämä miesmäiset suomalaiset äijänaiset oikein ovat? Ymmärrän että heitä on, mutta en käsitä miten he olisivat vielä nykyäänkin jonkinlainen normi. Kyllä oman ikäluokan naisten keskuudessa on huomattavasti omituisempaa olla jollain tapaa "luonnonlapsi" kuin panostaa ulkoiseen olemukseensa.

Varmasti olet paremmin kärryillä ikäistesi nuorten naisten jutuista kuin minä - varsinkin stadin näkövinkkelistä - joten en ala kiistelemään tahi kiistämään! Mutta kuten itsekin totesit, ikäisesi nuoret naiset stadista eivät ole kovinkaan läpileikkaava otos suomalaisnaisista yleensä...

Tosin en usko täällä kenenkään myöskään peräänkuuluttavan ylipinnallista pukeutumistyyliä suomalaisneitojen 'kadonnutta naisellisuutta' metsästettäessä. Kuten yritin epämääräisesti ilmaista, kyse on paljon enemmän muusta kuin ulkonäöstä, eikä kukaan (ainakaan minä) ole suomalaisia naisia pelkiksi sotanorsuiksi leimaamassa.

Kyse on useimmiten hyvinkin pienistä - mutta tunnistettavan omaleimaisista - eroista, mistä suomalaisnaisen erottaa vaikkapa kansainvälisillä lentokentillä miltei välittömästi (ja tällä en väitä, etteikö suomalaismiehiä tunnistaisi yhtä suurella varmuudella). Enkä edes väitä, että tunnistettavuus sinänsä olisi huono asia, mutta tietynläinen 'miehekkyys' suomalaisnaisten 'olemukseen' usein kuuluu, alkaen ihan nonverbaalisesta viestinnästä tai vaikkapa tavasta kävellä? Kyse ei ole ulkonäöstä sinänsä, sillä kyllähän suomalaisnaiset noin keskimäärin pärjäävät ihan kohtuullisesti sillä saralla.

Lyhyesti sanottuna peräänkuulutan suomalaisnaisille enemmän rohkeutta olla oma itsensä, naisellinen ja naisena, pelata ns omilla vahvuusalueilla jääkiekkoterminologiaa lainatakseni, eikä lähteä pelaamaan miesten peliä heidän laatimillaan säännöillä.

Ai niin girlzillalle vielä... luonnonlapsena olossa ei ole kerrassaan mitään pahaa! Parhaimmillaan sellainen on suorastaan valloittavaa! Itse asiassa monesti hiukan luonnonlapset ovat luonnostaan enemmän naisellisia, kuin itsensä ylimeikkaavat kanssasisarensa! Mutta ehkäpä me ymmärretään sana luonnonlapsi hiukan eri näkövinkkelistä... ainakaan minä en tarkoita sillä sitä, että antaa kaikkien säärikarvojen rehottaa tms... Mulla on varmaan enempi sellainen boheemi, hippi-romanttinen mielleyhtymä sanaan luonnonlapsi, siis naisista puhuttaessa :-)

Ps. Kun yllä olen yleistänyt, niin todellakin se pitää ymmärtää yleistyksenä. Kenenkään palstan kiekko-leidittären on turha ottaa tätä itseensä. Uskon ja tiedän, että Suomesta löytyy varmasti kymmeniä-, jopa satojatuhansia eri-ikäisiä naisia, jotka osaavat kantaa naisellisuuttaan arvokkaasti ja tyylillä!

 

[Seesam]

Proffa on mielestäni oikeilla linjoilla! Suomessa pelkästä ''naisellisuudesta'' on tekemällä tehty jonkin sortin sovinistikäsite mitä se ei ole alkuunkaan. Jos nainen on naisellinen ei se tarkoita sitä, että hän olisi täysin nyrkin ja hellan välissä, ei alkuunkaan. Naisellisuus on vahvuus ja vastavoima miehisyydelle (puhun nyt heterosuhteista, minulla ei ole mitään käryä homosuhteista ja miten siellä mikäkin asia pelaa, mutta kai se on kahden miehen välillä helpompaa. Jos vituttaa niin lyö vaan turpaan ja elämä jatkuu?) ja sitä ei pidä missään nimessä ymmärtää alentumiseksi miehille.

Naisellisuus on vahvuus(toistoa, toistoa), ei heikkous ja minusta sitä tulisi alkaa korostaa enemmän meidän yhteiskunnassa.

E: Kiireessä sutaisin, sori jos on sekava!

 

[TQoFE]

Proffa on mielestäni oikeilla linjoilla! Suomessa pelkästä ''naisellisuudesta'' on tekemällä tehty jonkin sortin sovinistikäsite mitä se ei ole alkuunkaan.

Täältäkin tulee hyväksyviä äännähdyksiä.

Toisaalta olen sitä mieltä, että miehen on oltava tarpeeksi mies, jotta naisella on tilaa olla nainen. On vaikeaa olla naisellinen nainen samalla kun korjaa autoa kädet öljyssä - tai näin oletan. En ole koskaan kokeillut, enkä halua kokeillakaan. Auton rassaus on jonkun muun hommaa, samoin kuin sulakkeiden vaihto, painavien kauppakassien kantaminen, ovien avaaminen, roskien vieminen, nukkasihdin puhdistaminen, tiukassa olevien purkkien avaaminen, taulujen seinään kiinnittäminen... Sekä tietysti naisen jumaloiminen.

Naisen hommiin kuuluu imurointi, pyykinpesu, pölyjen pyyhkiminen, ruoanlaitto ja sisustus. Sekä miehen hartioiden hierominen, korkokenkien käyttäminen ja oluen tarjoilu vähissä vaatteissa erätauolla. Hyvä parisuhde kun perustuu sille, että pyrkii ilahduttamaan toista ja ilahtuu itsekin siinä onnistuessaan.

Oman kokemuksen mukaan parisuhteessa äijämäisyyden määrä on vakio: jos mies on riittävän äijä, naisen ei tarvitse. Mutta silloin joskus kun erehdyin tapailemaan "vähemmän miehekkäitä miehiä", huomasin, että oma testosteronitaso nousi. Enkä muuten pitänyt itsestäni sellaisena. Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin tämä oli vain oma mielipiteeni. Jonkun toisen parisuhde voi varmasti olla onnellinen silloinkin kun mies pyyhkii pölyjä ja nainen availee tukkeutuneita viemäreitä. Eikä se väärin ole.

 

[Leicester]

Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä.

Tästä on hyvä aloittaa ja todeta, että stereotypiat on tarkoitettu yksinkertaisille ihmisille. Niitähän löytyy paljon sukupolvien välisistä eroista kertovissa vitseissä, sanonnoissa tai stand up -koomikkojen jutuissa, ja ne jaksavat naurattaa ehkä pienessä nousuhumalassa, mutta eivät sen enempää.

Eli jos löytää paljon kritisoitavaa suomalaisesta naisesta kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin, varsinkin kun Suomi on vapaa maa, missä saa valita seuransa.

 

[Palstalegenda]

Jos löytää paljon kritisoitavaa suomalaisesta naisesta kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin, varsinkin kun Suomi on vapaa maa, missä saa valita seuransa.

Tietenkin saa valita seuransa ja niin olen tietenkin todellakin tehnytkin. Mikä informaatioarvo tuossa lausemassasi oli, se oli ehkä kiva ala-asteen aineeseen sopiva "ymmärrys", opettajalta olisi varmasti tullut oikeinmerkki ja ehkä jopa hymiö.

Peiliin olen vertauskuvallisesti katsonut ja ymmärtänyt, ettei minun kannata kovin moneen suomalaisnaiseen tutustua, syyt olen jo kertonut aiemmin. Suomalaisnaisten kanssa pärjää hyvin jos on vässykkä, tosikko, alistuva ja typerys. Mieluiten kaikkea tuota. Ellei sitten ole sellaisen vähemmistöön kuuluvan henkisesti terveen naisen kanssa. Sellaisiakin on, olen jopa nähnyt useitakin. Naisen kanssa myös pärjää jos ei välitä siitä naisesta vaan antaa sen olla ahdistunut ja neuroottinen. Jos sen kestää niin valintahan se sekin on.

Yleistyksiäkö. Kaikki vitsit perustuvat stereotypioihin ja niissä streotypioissa on liioiteltu totuus mutta se oma totuutensa kuitenkin. Seinäjoella on erilaisia ihmisiä kuin Turussa, Kuopiossa tai Oulussa. Minähän jo kerroin, että ehkä noin 15 % suomalaisnaisista on henkisesti terveitä. En siis sanonut, että kaikki ovat omalla tavallaan sairaita, feminisminsä ja demariutensa saastuttamia, joten turha väittää minun sanoneen, että kaikki ovat sitä tai tätä. Kuulostat muuten ihan oululaiselta, mitä seuraa kannatat.. ei kun niin joo.

En minä usko, että ikinä ymmärrät mutta se ei ole minulta pois.

Prof. Puckilta muuten erinomaista pohdintaa tässä ketjussa, kiitos siitä, siellä vallitsee ymmärrys ja näkemys.

 

[Lämäri_lasse]

Täältäkin tulee hyväksyviä äännähdyksiä.

Toisaalta olen sitä mieltä, että miehen on oltava tarpeeksi mies, jotta naisella on tilaa olla nainen. On vaikeaa olla naisellinen nainen samalla kun korjaa autoa kädet öljyssä - tai näin oletan. En ole koskaan kokeillut, enkä halua kokeillakaan. Auton rassaus on jonkun muun hommaa, samoin kuin sulakkeiden vaihto, painavien kauppakassien kantaminen, ovien avaaminen, roskien vieminen, nukkasihdin puhdistaminen, tiukassa olevien purkkien avaaminen, taulujen seinään kiinnittäminen... Sekä tietysti naisen jumaloiminen.

Naisen hommiin kuuluu imurointi, pyykinpesu, pölyjen pyyhkiminen, ruoanlaitto ja sisustus. Sekä miehen hartioiden hierominen, korkokenkien käyttäminen ja oluen tarjoilu vähissä vaatteissa erätauolla. Hyvä parisuhde kun perustuu sille, että pyrkii ilahduttamaan toista ja ilahtuu itsekin siinä onnistuessaan.

Oman kokemuksen mukaan parisuhteessa äijämäisyyden määrä on vakio: jos mies on riittävän äijä, naisen ei tarvitse. Mutta silloin joskus kun erehdyin tapailemaan "vähemmän miehekkäitä miehiä", huomasin, että oma testosteronitaso nousi. Enkä muuten pitänyt itsestäni sellaisena. Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin tämä oli vain oma mielipiteeni. Jonkun toisen parisuhde voi varmasti olla onnellinen silloinkin kun mies pyyhkii pölyjä ja nainen availee tukkeutuneita viemäreitä. Eikä se väärin ole.

Onpas tämä vanhanaikainen näkemys. Mun mielestä ei nainen ole yhtään vähempää naisellinen nainen vaikka se osaa vaihtaa sytytystulpat autoon tai katsoa öljyt autosta. Ei naisellisuus ole tekoja ja sanomisia, vaan se on asenne. Jos nainen haluaa olla naisellinen, niin hän pukeutuu naisellisesti ja toimii naisellisesti. Monet suomalaiset naiset pyrkivät liikaa tekemään asioita niinkuin miehet tekevät vaikka se ei ole ainoa ratkaisu.

Itse en haluaisi olla parisuhteessa naisen kanssa, joka toimii kuvauksesi mukaan. Minusta sinun kuvaus ei vastaa nykyaikaista naista. Minusta erittäin mukava, että nainen tekee sinun kuvailemiasi naisten hommia, mutta minusta on myös mukava että nainen ei ole täysin kädetön. Voin hyvin tehdä parisuhteessa mainitsemasi miesten hommat, mutta minusta olisi hyvä että nainen tarpeen niin vaatiessa osaisi myös itse tehdä nuo tehtävät(fyysiset rajoitukset huomioon ottaen).

Minun mielestäni nykyaikainen naisellinen nainen ei ole vanhanaikaisesti keittiön kaunistus, joka on kädetön kaikkialla muualla.

 

[Spiit]

Ai saatana. Seuraavassa ajatuksia siitä, kuinka naisten käyttäytymistä on mahdotonta selittää miehen näkökulmasta.. Vappuna tavattu kaveripiirissä uskomattoman kuuma ja näyttävä nuori nainen. Vappuna saatu erittäin paljon positiivista huomiota ja flirttiä kyseiseltä uskomattoman kuumalta ja näyttävältä nuorelta naiselta, itseasiassa tuttujen naispuolisten yhteisten ystävien välityksellä vihjailtu ko. emännästä jo vähän aiemminkin. Nyt tämä sitten lähestyi minua kun pyörittiin vknloppuna samoissa kekkereissä. Ilta vei lopulta samaan baariin sen jälkeen kun nainen minua sinne useaan otteeseen "aneli" ja edelleen kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Olen naisten suhteen realisti, joskus jopa helvetinmoinen kyynikko, mutta kerrankin voin vilpittömästi ja vähättelemättä sanoa naisen suorastaan syöneen kädestäni siitäkin huolimatta, että yhteinen tie ei baaria pitemmälle vienytkään kyseisenä iltana.

Ja sitten, tänään, märkää rukkasta päin näköä kun kysäisin ko. daamia jokin ilta kahville. Nyt on Spiittiä viety kuin Kukkosen Lassea kaukalossa.. kaikessa tuossa kyynisyydessäni ja pessimistisyydessäni olin nimittäin sitä mieltä, että tuon vapun tapahtumien perusteella tämän piti kyllä olla aivan pomminvarma homma. Samaa mieltä olivat monet tilannetta sivusta seuranneet. Mutta ei, väärässä me oltiin kaikki. Sydän ei särkynyt, mutta ylpeyttä ja miehistä kunniaa potkittiin kohtuullisen lujaa munille. Helvetti jos tosta Lassesta tuntuu aina tältä. :/ ..Noh, tämä oli viikonlopun tapahtumien jälkeen sellainen kortti joka oli yksinkertaisesti pakko katsoa läpi. Katsottu on. Ja Lassekin palaa aina takaisin kaukaloon.

 

[thego]

Omista naisasioista. Taustat nopeasti jos joku ei oo ketjua lukenu: erottiin about pari kk sitten, asutaan edelleen käytännönsyistä johtuen yhdessä tonne kesäkuun lopulle asti. Tähän ratkaisuun kun päädyttiin niin sovittiin viel erikseen et ollaan sit rehellisiä jos aletaan tapaileen toisia ihmisiä niin ei tarvi alkaa pikku päissään kuvitteleen mitään turhia. No mites sitten kävikään....

No nyt täs viime aikoina exä on iltasin lähteny siin n. klo 22 aikoihin ja tokassu menevänsä "yhden kaverin luo". Oikeastaan jo kun ekan kerran kuulin tuon niin tiesin kyllä mistä on kyse. Sen verran hyvin oppinu toisen tuntemaan niin ei tarvinnu hirveesti arvuutella mielessä. No annoin sen rauhas jatkaa sitä ja odotin et se ite sit kertoo ku tuntuu sopivalta, no eipäs kertonutkaan. Tänään sit ennen ku lähti niin kysäsin ihan suoraan et "niin meetkö jonku miehen luo?". Vastauksena tuli aika epämääräistä ja vaikeaa mongertelua "no siis joo.. mut siis ihan niinku kaverin vaan" jne.

No lopulta ku tuli sit yöllä takas niin juteltiin asiat halki vaik eka viel yrittiki selittää et meneehän sitä ny vaikeaksi ku tuolla tavalla yhtäkkiä aletaan tenttaamaan. Eli on tapaillu jotain uutta miestä, mut ei vielä mitään vakavempaa. Juteltiin ihan hyvässä hengessä ja naurettiinki yhdes ku sil oli yhdet treffit menny vähän pieleen. Meinasin ihan vittuillessa kysyä, et oliko tää nyt niin saatanan vaikeaa, mut jätinpä kysymättä ku oon niin pirun mukava kaveri.

Niin ja mainitaan nyt viel erikseen etten todellakaan odota eron jälkeen exän mulle ilmoittavan menoistaan tai raportoivan treffeistään yms. Tässä tapauksessa kun päätettiin jatkaa yhdessä asumista tietyn ajan niin ihan yhdessä sovittiin et heti kerrotaan jos tulee jotain kuvioita. Tämä nyt vaan sen takia ku saman katon alla on niin kyllähän sitä melkeinpä heti toisesta näkee et onko se treffeille menos vai ihan muuten vaan kaverin luo. Ja toisaalta vaik ei ookaan enää sellasia tunteita niin kyllä se pieni mustasukkaisuus tuntuu aina eron jälkeen puskevan jossain muodossa, ainaki mulla. Olipahan vaan taas niin helvetin vaikea naiselta sanoa vaikka muutama sana kuten "olen menossa treffeille/tapailen yhtä miestä".

........

Voisin kertoa vähän saman tyyppisen tarinan. Eräs ilta kaverini Minna (nainen) tuli kaverinsa Sannan (nainen) kanssa mun luo aloittelemaan. No tapasin kyseisen Sannan ensimmäistä kertaa ja oli ihan hyvän näköinen nainen kyseessä ja meidän välillä oli oikeastaan alusta asti sellasta tiettyä kipinää ja silmäpeliä. Sanna vielä aika näkyvästi flirttaili mun kanssa koko illan. Jatkettiin baariin jossa hengailtiin enimmäkseen kolmestaan ja istutiin koko ajan Sannan kanssa vierekkäin ja vähän väliä tuli sellaisia "vahinkohipaisuja". Eli kädet koskettaa yms. No yhdes vaihees iltaa Sanna suuteli suoraan huulille, sano lähtevänsä toiseen baariin ja pyysi mukaan. Tuli sen verran puun takaa toi pyyntö ja toisaalta en halunnu Minnaakaan jättää yksin niin sanoin etten ny ainakaan heti tuu, mut ehkä myöhemmin. No en lopulta menny siis. Pari päivää myöhemmin juteltiin Facebookissa, pyysin kahville ja sain vain kylmää kohtelua osakseni. Ottiko se siis niin koville etten heti lähteny käskystä toiseen baariin vai ymmärsinkö taas kaikki vihjeet ihan väärin?

 

[Prof. Puck]

... ja meidän välillä oli oikeastaan alusta asti sellasta tiettyä kipinää ja silmäpeliä. Sanna vielä aika näkyvästi flirttaili mun kanssa koko illan. Jatkettiin baariin jossa hengailtiin enimmäkseen kolmestaan ja istutiin koko ajan Sannan kanssa vierekkäin ja vähän väliä tuli sellaisia "vahinkohipaisuja". Eli kädet koskettaa yms. No yhdes vaihees iltaa Sanna suuteli suoraan huulille, sano lähtevänsä toiseen baariin ja pyysi mukaan. Tuli sen verran puun takaa toi pyyntö ja toisaalta en halunnu Minnaakaan jättää yksin niin sanoin etten ny ainakaan heti tuu, mut ehkä myöhemmin. No en lopulta menny siis. Pari päivää myöhemmin juteltiin Facebookissa, pyysin kahville ja sain vain kylmää kohtelua osakseni. Ottiko se siis niin koville etten heti lähteny käskystä toiseen baariin vai ymmärsinkö taas kaikki vihjeet ihan väärin?

No ymmärsit päin persettä, etkä todellakaan kirjaimellisesti! Tää voi tulla nyt hiukan järkytyksenä sun ja Spiitin kaltaisille nuorille herkille miehille, mutta ei sitten juolahtanut mieleen sellainen melkein yliluonnollinen juttu, että noi naiset kaipasivat yöseuraa (joku voisi ronskimmin sanoa, että kunnon panoa...) ja (jostain kumman syystä) totesivat tahoillaan teidät siihen suoritteeseen riittävän kelvoiksi? Sitten kun te auttamattoman jälkijättöisesti romanttisessa onnen huumassa lähestyitte ruusupuskan ja konvehtirasian kanssa, totesivat neidot kummallekin, että sorry boys, se rako meni umpeen... Carpe (Per) Diem ja silleen!

Tää oli tosi helppo... oliko muita avun tarpeessa?

 

[TQoFE]

Onpas tämä vanhanaikainen näkemys. Mun mielestä ei nainen ole yhtään vähempää naisellinen nainen vaikka se osaa vaihtaa sytytystulpat autoon tai katsoa öljyt autosta. Ei naisellisuus ole tekoja ja sanomisia, vaan se on asenne. Jos nainen haluaa olla naisellinen, niin hän pukeutuu naisellisesti ja toimii naisellisesti. Monet suomalaiset naiset pyrkivät liikaa tekemään asioita niinkuin miehet tekevät vaikka se ei ole ainoa ratkaisu.

Avaisitko yllä olevaa kapppaletta hieman? Naisen pitää osata tehdä miesten hommia, mutta monet suomalaiset naiset tekevät niitä liikaa? Ja miten naisellinen pukeutuminen on yhdistettävissä auton rassaamiseen? Mielestäni yhtälö ei oikein toimi.

Öljytikun voi toki katsoa vaikka alasti jos siltä tuntuu, mutta se nyt ei oikein ole sama asia kuin tuo auton rassaaminen, mistä aiemmassa viestissäni puhuin.

Itse en haluaisi olla parisuhteessa naisen kanssa, joka toimii kuvauksesi mukaan. Minusta sinun kuvaus ei vastaa nykyaikaista naista. Minusta erittäin mukava, että nainen tekee sinun kuvailemiasi naisten hommia, mutta minusta on myös mukava että nainen ei ole täysin kädetön.

En minäkään haluaisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka odottaa minun sekä hoitavan miesten hommia että laittavan ruokaa ja passaavan korkkarit jalassa. Liikaa hommaa ja liian monta roolia yhdelle.

Ja totta. Nykyaikana nainen tuppaa olemaan kädetön niin keittiössä kuin muuallakin. "Ruoanlaitto" on valmisruoan lämmittämistä tai parhaimmillaan jonkun valmismarinadisössön paistamista, eikä se taulujen kiinnikkeiden seinään poraaminenkaan oikein onnistu. Eipä silti, sama koskee myös monia miehiä. Sitten ihmetellään, kun parisuhteet päättyvät eroihin, koska molemmat osapuolet ovat eksyksissä ja vailla "omaa paikkaansa".

 

[mjr]

Makuasioista ei kannata kiistellä. Minusta on aika luonnollista ajatella, että kaikki ovat mitä haluavat, ja sitten katsotaan mihin sillä päästään. Parisuhteessa on aika luonnolista haluta miellyttää toista osapuolta, mutta tästä voi joskus tulla myös ongelma tai siis parisuhdetta ei välttämättä synny tai se ei kestä, jos ne asiat jotka miellyttävät toista ovat aika lailla miellyttämättä itseä. Oudolta tuntuisi jokin yleinen vaatimus tai ultimaatumi vaikkapa naisille että heidän olisi oltava "naisellisempia" (sama pätee tietysti myös miehiin). Naiset ovat naisia omilla moninaisilla tavoillaan, aivan kuten miehet ovat miehiä. Omaksukoot kaikki sukupuoleen katsomatta ensisijaisesti sellaisen roolin ja käyttäytymistavan, mikä miellyttää itseä. Luojan kiitos emme enää ole sellaisessa primitiivisessä yhteiskunnassa, missä etenkin naisilla oli hyvin vähän - tai suorastaan ei ollenkaan - vaihtoehtoja toteuttaa naiseuttaan ja itseyttään. Nyt niitä onneksi on, kaikki eivät miellytä kaikkia, ja se on hyvä. Antakaamme kaikkien kukkien kukkia vaan!

 

[Palstalegenda]

Antakaamme kaikkien kukkien kukkia vaan!

Niin tietenkin, en minä edes yritä muuttaa ketään mutta kerroin mielipiteeni (eli faktan tässä kohtaa, hah) mikä suomalaisissa naisissa on sangen erilaista (lue: neuroottista) verrattuna moniin muihin eri maiden naisiin. Keskimäärin. Osa suomalaismiehistä on niin syvällä systeemissämme, ettei kykene irtaantumaan ja näkemään - edes kurkkaamaan - sen ulkopuolelle ja sitten tulee näitä leicestereitä suoraan "suviseurojen teltoilta" kertomaan, että aivan samanlaisia me kaikki maailmassa olemme. Emme ole, Italiassa on hyvinkin erilaisia ihmisiä keskimäärin kuin Suomessa on. Esimerkiksi. Puhumattakaan nyt vaikka japanilaisista tai muista ei-länsi-eurooppalaisista.

Omaan makuuni se venäläinen nk. naisellisuus meneekin sitten toiseen ääripäähän eikä sekään ole hyvä.

 

[Lämäri_lasse]

Avaisitko yllä olevaa kapppaletta hieman? Naisen pitää osata tehdä miesten hommia, mutta monet suomalaiset naiset tekevät niitä liikaa? Ja miten naisellinen pukeutuminen on yhdistettävissä auton rassaamiseen? Mielestäni yhtälö ei oikein toimi.

Öljytikun voi toki katsoa vaikka alasti jos siltä tuntuu, mutta se nyt ei oikein ole sama asia kuin tuo auton rassaaminen, mistä aiemmassa viestissäni puhuin.

Ymmärsin sinut hieman väärin. Tunnut tarkoittavan auton rassaamisella jotain muuta kuin pelkkää öljyn lisäämistä tai sytytystulppien vaihtoa. Edellä mainittu kun tuntuu olevan, ainakin täällä etelässä, auton rassausta.

Avaanpas kuitenkin hieman aikaisempaa kirjoitustani. Minusta on hyvä että naiset osaavat tehdä miesten hommia ja miehet taas naisten hommia. Tämä ihan siksi että tilanteessa jossa toinen ei ole auttamassa, pystyy itsekin tekemään asialle jotain. Otetaan esimerkki. Sanotaan että perheen naisen autossa syttyy öljyn merkkivalo tien päällä ja mies sattuu olemaan työmatkalla toisella puolella maailmaa. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä että nainen tajuaisi sen verran auton päälle, että pystyisi itse ajamaan huoltoasemalle ja osaisi hankkia oikean öljyn autoon. Ja vielä tietäisi mistä reiästä se öljy koneeseen kaadetaan.

Mitä tulee kommenttiini suomalaisten naisten tavasta tehdä asioita kuin miehet, niin tarkoitin sillä sitä että monilla asioilla on erilaisia tapoja joilla ne voidaan hoitaa.

En minäkään haluaisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka odottaa minun sekä hoitavan miesten hommia että laittavan ruokaa ja passaavan korkkarit jalassa. Liikaa hommaa ja liian monta roolia yhdelle.

En tarkoittanut että naisen pitää jatkuvasti hoitaa ns.miesten hommia, vaan tarkoitin enemminkin sitä että nainen pystyy tarvittaessa hoitamaan ns.miesten homman. Enkä tarkoita tällä sitä, että soitetaan joku työmies paikalle tekemään joku pikkuhomma vaan että itse pystyy esim. vaihtamaan sulakkeen.

Ja totta. Nykyaikana nainen tuppaa olemaan kädetön niin keittiössä kuin muuallakin. "Ruoanlaitto" on valmisruoan lämmittämistä tai parhaimmillaan jonkun valmismarinadisössön paistamista, eikä se taulujen kiinnikkeiden seinään poraaminenkaan oikein onnistu. Eipä silti, sama koskee myös monia miehiä. Sitten ihmetellään, kun parisuhteet päättyvät eroihin, koska molemmat osapuolet ovat eksyksissä ja vailla "omaa paikkaansa".

Mutta pitää parisuhteessa olla ns. paikat? Itse vierastan parisuhteen roolitusta, vaan enemminkin asiat voisivat "roolittua" sen mukaan missä toinen on parempi kuin toinen. Jos mies harrastaa ruoanlaittoa ja on kiinnostunut siitä, niin ehkä hänen pitäisi tehdä se enemmin kuin että nainen ns.pakotetaan siihen.

 

[tinkezione]

Mutta pitää parisuhteessa olla ns. paikat? Itse vierastan parisuhteen roolitusta, vaan enemminkin asiat voisivat "roolittua" sen mukaan missä toinen on parempi kuin toinen. Jos mies harrastaa ruoanlaittoa ja on kiinnostunut siitä, niin ehkä hänen pitäisi tehdä se enemmin kuin että nainen ns.pakotetaan siihen.

...tai ehkä jopa - nyt saa hengittää yllätyksen tuomasta shokista pari minuuttia paperipussiin - puuhastella jotakin tällaisia juttuja välillä myös yhdessä, riippumatta siitä, kenen bisnesalueella ollaan? Tuon yhdessä puuhastelun ulkopuolelta toki sitten riittää, että jonkinlaisella konsensuksella ruoka tulee pöytään, kämppä pysyy puhtoisena, vaatteet peseytyvät ja autokin käy pääsääntöisesti sen osapuolen ansiosta, jolta homma luontaisesti muutenkin sujuu. Nythän kaikki nämä and more on ihan puhtaasti omilla harteillani, mutta uskokaa tai älkää, niin kyllä minusta silti olisi aivan saatanan paljon siistimpää joskus siivota ja oheistouhuta lauantaipäivänä yhdessä.

Sannojen ja Minnojen kanssa pähkäilleelle henkilölle lyhyt kommentti: jos pakkopeli on pyörinyt jo puolitoista minuuttia ja siinä on ollut paikka jo hyvän aikaa, niin silloin lauotaan. Siinä vaiheessa ei enää siirrellä.

 

[pettter]

No tapasin kyseisen Sannan ensimmäistä kertaa ja oli ihan hyvän näköinen nainen kyseessä ja meidän välillä oli oikeastaan alusta asti sellasta tiettyä kipinää ja silmäpeliä. Sanna vielä aika näkyvästi flirttaili mun kanssa koko illan...
...Pari päivää myöhemmin juteltiin Facebookissa, pyysin kahville ja sain vain kylmää kohtelua osakseni. Ottiko se siis niin koville etten heti lähteny käskystä toiseen baariin vai ymmärsinkö taas kaikki vihjeet ihan väärin?

Eihän se tyttö vissiinkään luvannut mitään ikuista rakkautta ja yhteistä tulevaisuutta.

Hieman ehkä asiasta toiseen. Joskus kun mä olen tavannut jonkun tytön ihan vaan kaverina (ollaan siis sovittukin näin), ollaan vaikka käyty kahvilla tai jotain, niin myöhemmin onkin sitten paljastunut, että sillä onkin ollut jotain muita suunnitelmia. Tuollainen on jotenkin hieman ärsyttävää. Miehetkin taitavat harrastaa tuota vähintäänkin yhtä paljon, ainakin monien tämän ketjun kirjoitusten perusteella.

 

[TQoFE]

Otetaan esimerkki. Sanotaan että perheen naisen autossa syttyy öljyn merkkivalo tien päällä ja mies sattuu olemaan työmatkalla toisella puolella maailmaa. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä että nainen tajuaisi sen verran auton päälle, että pystyisi itse ajamaan huoltoasemalle ja osaisi hankkia oikean öljyn autoon. Ja vielä tietäisi mistä reiästä se öljy koneeseen kaadetaan.

Tästä syystä huoltoasemilla on herrasmiehiä, jotka auttavat mielellään naista pulassa ;)

Älkääkä nyt tulko selvittämään siitä, kuinka miehiä käytetään julmasti hyväksi. Selkeälle enemmistölle miehistä tulee hyvä mieli, kun saavat "olla miehiä" auttamalla jossain miesten hommassa, päälle toki hymyt ja kiitokset.

Mitä tulee kommenttiini suomalaisten naisten tavasta tehdä asioita kuin miehet, niin tarkoitin sillä sitä että monilla asioilla on erilaisia tapoja joilla ne voidaan hoitaa.

Tarkoittaako tämä sitä, että nainen ei saa juoda kaljaa ja kiroilla kasatessaan Ikean huonekalua?

Mutta pitää parisuhteessa olla ns. paikat? Itse vierastan parisuhteen roolitusta, vaan enemminkin asiat voisivat "roolittua" sen mukaan missä toinen on parempi kuin toinen. Jos mies harrastaa ruoanlaittoa ja on kiinnostunut siitä, niin ehkä hänen pitäisi tehdä se enemmin kuin että nainen ns. pakotetaan siihen.

Heteroista puhuttaessa naisia tuppaa miehissä viehättämään se, että kyseessä on mies - ja miehiä naisissa se, että kyseessä on nainen. Ja kuten sanottua, on hieman haasteellista olla naisellinen nainen paskavermeet päällä auton moottoritilassa tai käsi kyynärpäätä myöden viemärissä.

Lainaan loppuun vielä ensimmäistä viestiäni koskien tätä aihetta:

Oman kokemuksen mukaan parisuhteessa äijämäisyyden määrä on vakio: jos mies on riittävän äijä, naisen ei tarvitse. Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin tämä oli vain oma mielipiteeni. Jonkun toisen parisuhde voi varmasti olla onnellinen silloinkin kun mies pyyhkii pölyjä ja nainen availee tukkeutuneita viemäreitä. Eikä se väärin ole.

 

[Lämäri_lasse]

Tarkoittaako tämä sitä, että nainen ei saa juoda kaljaa ja kiroilla kasatessaan Ikean huonekalua?

Tää ois kyl hyvä jättää pois... :D