Naisasiat

[mjr]

Myönnän että minusta on kyllä omituista vinkunaa tämä valitus suomalaisista naisista. Kai heillä on oikeus olla ihan mitä haluavat, ja jos se ei kelpaa niin metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Ei ole mikään pakko mennä sinne. Usein tuntuu tämän ikuisen epämiehekkään itkun taustalla olevan se epäkohta, kun nämä täkäläiset naiset eivät enää tajua omaa paikkaansa suhteessa meihin luomakunnan herroihin. Mutta pyyhitään ne kyyneleet silmäkulmista: vielä löytyy monesta maasta sellaisiakin, jotka ymmärtävät vielä vapista hellan ja nyrkin välissä. Olen ymmärtänyt että esim. filippiiniläisiä esimerkkejä on postimyynnissä ihan huokeastikin. Ovat sitten takuuvarmasti tarpeeksi "naisellisia" uudelle omistajalleen.

 

[Palstalegenda]

Myönnän että minusta on kyllä omituista vinkunaa tämä valitus suomalaisista naisista...

Olet niin totaalisen pihalla ja väärässä sekä hukassa, että en tiedä mistä aloittaisin kommentoinnin.

Ensinnäkin "valitus" voidaan ymmärtää myös mielipiteenä. Sinun käyttämäsi termi on mielestäni epärakentavaa, lievää trollausta. Minun mielipiteeni esimerkiksi on, että monien muiden maiden naiset eivät kanna mukanaan sitä tiettyä feminismin taakkaa mitä täällä tuntuvat etenkin hyvin koulutetut naiset kantavan. Tämä ei siis välttämättä ole valitus suomalaisnaisia kohtaan vaan kunnianosoitus niiden muiden maiden hyvin koulutettuja naisia kohtaan.

Toiseksi, minä en ole missään kohtaa tarkoittanut ja varsinkaan sanonut, että olisi hyvä jos nainen olisi suunnilleen nyrkin ja hellan välissä. Jos satuit huomaamaan, niin nimenomaan kirjoitin, etten ymmärrä määräilemisiä, että se on suorastaan ihmisoikeusloukkaus määräillä toista enkä ymmärrä miten sellaiseen suostutaan.

Kolmanneksi, Jatkoajan tyyli "itkupotkuraivareista", "huutonaurua" ja samassa sarjassa on tuo sinun käyttämä "epämiehekkään itkun" käyttämä termi on minulle osoitus siitä, että kun kunnon argumentteja ei ole, niin lähdetään noita turhuuksia viljelemään. Mielestäni olet myös sovinisti, kun käytät tuollaista termiä kuin "epämiehekäs itku", kysy termistä vaikka Erkalta!

Minäkin voisin kirjoittaa, että onpa omituista vinkunaa ja nationalistista (hih) touhua olla ymmärtämättä, että ulkomaalaisessa naisessa voi olla - ja on, ei tosin kannata mennä esimerkiksi Venäjälle... - monia sellaisia erinomaisia piirteitä noin ihan keskimäärin, joita ei suomalaisissa keskimäärin ole. Minulle ovat muutamat suomalaiset naiset (exät lähinnä) sanoneetkin, että heitä ahdistaa, kun pitää olla niin monenlaista. Minä olen sanonut, että itse he ne paineet itselleen asettavat, ei yhteiskunta, kuten he ovat sanoneet, että yhteiskunnan paineet ahidtavat ja saavat kireäksi. He kokevat, että yhteiskunta asettaa paineita olla täydellinen vaimo, miehinen suoriutuja, menestyvä uralla, oikein harrastava ja lomatkin pitää suorittaa ja rupsahtaakaan ei saisi. Kun siihen ilmaantuu vierelle mies, minunlainen, joka ei kanna minkäänlaisia tuonlaisia paineita itsessään, ei miehuuteen liittyen eikä edes sen naisen naiseuteen, niin se kontrasti saa naiset näkemään omat tuonlaiset heikkoutensa entistä selvemmin itsessään ja siitä seuraa entistä hirveämpi ahdistus. Niinpä onkin, että jos mieskin on tuonlaiselle naiselle tietyllä tapaa noissa asioissa samanlainen stressaaja ja ahdistuja, ainakin tyhmempi jos ei muutoin, niin silloin nainen ei niin paljoa ahdistu. Yksikin juristiksi silloin opiskellut nainen sanoi minulle pari viikkoa eromme jälkeen, (minä lähdin meneen, koska se alkoi olla niin raivohullu) että hän haluaa tyhmemmän miehen kuin mitä itse on, sellaisen jonka saa myös tossun alle ja kuulemma minä en ole tyhmempi ja tossun allekaan ei saa. Häntä myös ärsytti, kun minä en yrittänyt painaa edes häntä tossun alle. Juuri tuonlaisia tietyllä tapaa sekopäitä täällä Suomessa riittää. Nyt sillä on kaksi lasta ja tyhmempi mies, kerran kun puolivitsinä kysyin asiaa, niin kertoi, että näin on.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa 100 sivua, jotta saisi kaikki yksityiskohdat kerrottua kaikkine vivahteineen. Ja siis poikkeuksia tietenkin on, tosin todella harvassa. Selllaiset perusamisnaiset eivät kanna feminismin taakkaa mukanaan mutta sitten se seurusteluhomma onkin ainakin minulla kiinni heidän älykkyyden puutteessansa.

 

[mjr]

Olet niin totaalisen pihalla ja väärässä sekä hukassa, että en tiedä mistä aloittaisin kommentoinnin.

No, olipas kuitenkin vuolasta, selvästi löysit punaisen langan... En tosin tajua mistä vaahtoat, minusta tämä itku ja valitus vain sattuu olemaan höpsöä. Makuasioista on vaikea kiistellä. Omasta mielestäni ihmisten pitää olla sellaisia kuin haluavat, ja sitten toiset ottavat tai jättävät. Tätä lähinnä edellytän niin naisilta kuin miehiltäkin. Tuskin voit kieltää, että yleensä tähän valitukseen liittyy käsitys "epänaisellisuudesta" ja "feminismistä" ja että usein ne puolestaan ovat eufemismeja sille, etteivät ne pirut ymmärrä enää olla nöyriä ja nähdä miesten miellyttämisen päätehtäväkseen. Minä taas ajattelen, että jos haluan koiran niin ostan kultaisen noutajan. Sinä ilmeisesti sitten et. (Btw, jos vastaat tähän taas jollakin loputtomalla tajunnanvirralla niin älä.)

 

[Palstalegenda]

Makuasioista on vaikea kiistellä.

Olihan se vuolasta, koska tuo tekstisi oli täynnä väärää ymmärrystä, että ei tiennyt, että mihin kaikkiin kommentoisin, koska en ihan sataa sivua viitsi vastata, niin piti priorisoida.

Eivät nämä ole niin suuresti makuasioita kuin oletat. Jos on elänyt pitkän pätkän aikuisuuttaan turvallisessa samassa parisuhteessa, niin en minä usko, että sieltä tätä asiaa näkee niin tarkasti. En varmaan näkisi minäkään vastaavassa tilanteessa, joten ymmärrän täysin, ettet ymmärrä. Yleisesti se suomalaisnaisten vääränlainen feminismi on haitaksi heille. Nimenomaan ensinnä heille, sitä kautta toki lähipiirilleenkin.

Nuo sinun minun silmiini pahasti särähtävät sovinistiset termisi naisiin viitaten jätän omaan arvoonsa, sinulle sinne nyrkin ja hellan väliin... (hymiö) Sovinismi on sovinismia, vaikka sitä yleisesti käytettäisiinkin.

En minä tässä yritä sanoa, että naisten pitäisi olla erilaisia. Ne ovat mitä ovat ja minä mielestäni jopa faktana kerron mitä he ovat, kun on näkemystä, kokemusta ja rehellinen mieli katsoa ilman pelkoa siitä, että tietenkin saa vastaansa sellaisia kommentteja mitä esimerkiksi mjr esittää.

Eipä minulla ole lisättävää, ellet sitten provoile vielä tähän ja minä provosoidun. Tietenkin, olemmehan netissä!

 

[thego]

No, olipas kuitenkin vuolasta, selvästi löysit punaisen langan... En tosin tajua mistä vaahtoat, minusta tämä itku ja valitus vain sattuu olemaan höpsöä. Makuasioista on vaikea kiistellä. Omasta mielestäni ihmisten pitää olla sellaisia kuin haluavat, ja sitten toiset ottavat tai jättävät. Tätä lähinnä edellytän niin naisilta kuin miehiltäkin. Tuskin voit kieltää, että yleensä tähän valitukseen liittyy käsitys "epänaisellisuudesta" ja "feminismistä" ja että usein ne puolestaan ovat eufemismeja sille, etteivät ne pirut ymmärrä enää olla nöyriä ja nähdä miesten miellyttämisen päätehtäväkseen. Minä taas ajattelen, että jos haluan koiran niin ostan kultaisen noutajan. Sinä ilmeisesti sitten et. (Btw, jos vastaat tähän taas jollakin loputtomalla tajunnanvirralla niin älä.)

Ethän sä nyt ollenkaan vastannu tohon Käyttäjänimettömän viestiin, epäilen luitko edes sitä. Liian hienoa tajunnanvirtaa kenties? Mun ymmärryksen mukaan tässä ei nyt ollenkaan haikailla sen perään, et suomalaisten naisten pitäisi olla jotain nöyriä ja miehiä mielisteleviä, päinvastoin. Eikä kyse ole siitä, että suomalaiset naiset olisivat mitä haluavat olla. Luepa ne viestit uudestaan niin tajuat et naiset ovat sitä mitä yhteiskunta heidän haluaa olevan. Tässä esimerkissä siis.

Nimettömän (pahoittelen lyhennystä tuosta nimimerkistä) ulosanti nyt sattuu olevan tyyliltään ajoittain hieman scholl- maista jolloin perusjatkisvässykkämies reagoi juuri yllämainitun viestin tavoin. Tietty punainen lanka sieltä löytyy jos pystyy ne viestit lukemaan näkemättä punaista ja heristämättä nyrkkiä tietokoneen ruudulle huutamalla samaan aikaan: "Suomalainen nainen on maailman paras! PERKELE!"

 

[M@rko77]

Ok. Vastaus oli sitten ei. Syynä juuri tämä päättynyt edellinen suhde ja siihen liittyvät asiat. Rivien välistä luin vähän muuta, mutta minkäs teet..

Näyttää siltä että luen merkkejä todella huonosti tai sitten vain omat toiveet sokaisi.

Saa nyt nähdä. Säälittäviä, aneemisia facebook -kaverisuhteita olisi jo ihan tarpeeksi..

Melkein sama täällä. Eräs ihminen suostui treffipyyntööni ja kävin hänen luonaan viinillä/teellä/leivällä (näillä kaikilla siis). Sovimme leffan, mutta tämä kaatui ao. ihmisen flunssaan. Sitten tuli meiliä, että toipuu vielä edellisestä suhteesta yms. Olin hieman äimämä. Hän oli se, joka halusi "katsoa, mitä tuleman pitää". Nyt on ollut sellaista hiljaiseloa molemmin puolin. En viitsi pommittaa edes tekstareilla. No, saa nähdä. Onhan tässä muutenkin ollut kaikenlaista. Pitäisi kirjoittaa ne auki, jotta näkisi itse, missä mennään.

So sad, so bad.

 

[BOL]

En ehkä junttina ja junttien kaverina [;)] saisi nyt osallistua tähän keskusteluun ollenkaan, mutta haluaisin kuitenkin Käyttäjänimettömältä kysyä, minkälaisia me suomalaiset sitten ollaan, kun ollaan femakkoja. Versus ulkomaalaiset naiset. Ja mielellään ihan konkreettisin esimerkein eriteltynä.

Siitä olen samaa mieltä, että moni nainen kokee yhteiskunnan asettavan paineita, vaikka todellisuudessa ne paineet asettaa nainen itse. Itsekin syyllistyn tähän ajoittain. Osa totuus on varmasti myös sekin, että nyky-yhteiskunta ihan oikeasti odottaa ja olettaa tietynlaista suorittamista. Mutta se ei koske yksistään naisia, vaan kyllä miehilläkin on omat suorittamisen paineensa.

Suorituspaineisiin vaikuttaa hyvin paljon ihmisen itsentunto ja ympäristö, missä elelee. Lisäksi yksilön paineensietokyky ja itsevarmuus eivät aina ole samalla tasolla, joten monet ärsykkeet ja eri elämänvaiheet vaikuttavat vahvasti siihen, miten yksilö sukupuolesta riippumatta kestää paineet.

On hirveän ristiriitaista, kun "pitäisi" samaan aikaan olla omat rahat, oma elämä, pitäisi olla hyvin kouluttautunut ja hyvässä duunissa, mutta kuitenkaan ei saisi olla liian itsenäinen... Kuka kouluttautuu kortistoon tai "muodon vuoksi"? Jos Suomessa joku nainen on esim. kotirouva, jonka päätehtävänä on ämerikkäläiseen tapaan hoitaa kotia, perhettä ja parisuhdetta, hänen katsotaan olevan heti miehensä elätti. Hänen panoksensa yhteiskunnan hyväksi katsotaan olevan hyvin alhainen, koska hänen maksamansa verot ovat joko 0€ tai hyvin vähäiset. Monen ihmisen itseluottamus ei tätä "ylenkatsomista" kestä, koska onhan se nyt rankkaa tulla dumatuksi jonkun toisen elätiksi. Ja sekin on asia, joka ei kenellekään toiselle kuulu.

Homman nimi on vain se, että valitettavasti kaikkea ei voi saada. Tai jotkut varmaan voi, mutta kaikki eivät. Nämä ovat niitä arvokysymyksiä, jotka pitää itsensä kanssa käydä läpi. Missä voi tehdä kompromisseja ja missä taas ei?

 

[thego]

Siitä olen samaa mieltä, että moni nainen kokee yhteiskunnan asettavan paineita, vaikka todellisuudessa ne paineet asettaa nainen itse. Itsekin syyllistyn tähän ajoittain. Osa totuus on varmasti myös sekin, että nyky-yhteiskunta ihan oikeasti odottaa ja olettaa tietynlaista suorittamista. Mutta se ei koske yksistään naisia, vaan kyllä miehilläkin on omat suorittamisen paineensa.

En ole nainen, mutta väittäisin et sieltä yhteiskunnasta ja miehiltä yhtälailla ihan oikeasti tulee niitä paineita ja odotuksia naisia kohtaan. Se taas on ihan naisesta kiinni miten ne käsittelee. Jos itsetunnossa on jotain häikkää niin vaikeahan niitä on käsitellä. Toisaalta miksi helvetissä haluaisit seurustella miehen kanssa joka odottaa sun olevan jotain mitä et itse edes halua olla? Toisaalta taas kyllä mä miehenä olen kokenu elämäni aikana tiettyjä odotuksia ja paineita vähän joka suunnasta, mutta kun on jossain vaiheessa tajunnu et mul on vaan tää yks elämä ja teen sillä mitä ite haluan niin jo on kummasti helpottanu.

Jos Suomessa joku nainen on esim. kotirouva, jonka päätehtävänä on ämerikkäläiseen tapaan hoitaa kotia, perhettä ja parisuhdetta, hänen katsotaan olevan heti miehensä elätti. Hänen panoksensa yhteiskunnan hyväksi katsotaan olevan hyvin alhainen, koska hänen maksamansa verot ovat joko 0€ tai hyvin vähäiset. Monen ihmisen itseluottamus ei tätä "ylenkatsomista" kestä, koska onhan se nyt rankkaa tulla dumatuksi jonkun toisen elätiksi. Ja sekin on asia, joka ei kenellekään toiselle kuulu.

Eihän se kellekään muulle kuulu ja jos mainitsemassa tilanteessa molemmat on tyytyväisiä niin kaiken järjen mukaanhan mitään ongelmaa ei pitäisi olla? Jos taas naisen mielestä tuo kyseinen rooli on hänelle ainoa oikea parisuhteessa, mutta hän kokee sen yhteiskunnan takia mahdottomaksi niin ainoa vaihtoehto taitaa olla opetella olemaan onnellinen yksin.

 

[mjr]

Tietty punainen lanka sieltä löytyy jos pystyy ne viestit lukemaan näkemättä punaista ja heristämättä nyrkkiä tietokoneen ruudulle huutamalla samaan aikaan: "Suomalainen nainen on maailman paras! PERKELE!"

Niin. En minä kyllä noinkaan ajattele. Enkä ole myöskään naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Lähinnä siis näen naiset yksilöinä, vähän kuten yleensäkin ihmiset, ja minua miellyttää, jos he eivät mitenkään erityisesti pyri miellyttämään minua, liehakoimaan. Vaan ovat ihan vaan sellaisia kuin ovat - vähän kuten siis itsekin olen sellainen kuin olen, tavallaan itsetietoisia tai itsevarmoja. Se saa miellyttää sinua, jos näin on, tai voit sitten ottaa nokkiisi minusta ja mielipiteistäni, ja sekin on ihan ok. En ole tässä maailmassa ketään miellyttääkseni, mutta hyvä jos niin käy.

 

[Surukuku]

Off topic:

... Enkä ole myöskään naimisissa suomalaisen naisen kanssa. ...

Näinköhän tässä on Jatkoajan historian ensimmäinen kaapista ulostulo?

... En ole tässä maailmassa ketään miellyttääkseni, mutta hyvä jos niin käy.

t?

Ja itse asiaan!
Tuollainen oma vinkuna ja kitinä toisten mielipiteistä eli niistä nokkiin ottaminen samalla, kun toisia siitä syyttelee, on kyllä kovin epämiehekästä (imho).
Niin - siis kellä on oikeus olla sitä mieltä kuin haluaa - vain sinullako ja naisilla?

 

[mjr]

Ja itse asiaan!
Tuollainen oma vinkuna ja kitinä toisten mielipiteistä eli niistä nokkiin ottaminen samalla, kun toisia siitä syyttelee, on kyllä kovin epämiehekästä (imho).
Niin - siis kellä on oikeus olla sitä mieltä kuin haluaa - vain sinullako ja naisilla?

Tämä on tosiaan peräti vaikea asia sisäistää: saa olla ihan mitä mieltä vain haluaa, mutta ei pidä olettaa, että siitä mielipiteestä pidetään tai että sinua paijataan ihailevasti sen esittämisen jälkeen. Ehkä tämä kauhea vaikeus tämän asian suhteen johtuu, että niin valitettavan harva ihminen on eteläpohjalainen. Järkyttävän herkkiä egoja tuntuu maailmasta löytyvän. Eli, väännän rautalangasta: saa nyyhkyttää ja vaikeroida suomalaisten naisten epäreilusta karuudesta niin paljon kuin sielu sietää. Se on ehkä epäarvokasta, mutta Suomi on vapaa maa.

 

[Surukuku]

Tämä on tosiaan peräti vaikea asia sisäistää: ...

Juu, se on jo huomattu...

Onhan sekin asenne, että:
"Älä tee niin kuin minä, vaan niin kuin minä sanon!"

Ihmettelen enää vain, kuka täällä nyt niin kamalasti on vaikeroinut asiasta - sinua lukuun ottamatta.

Mutta - eikaitsiinä...
Kukin tulee onnelliseksi omalla tavallaan...

 

[magnum37]

Mutta - eikaitsiinä...
Kukin tulee onnelliseksi omalla tavallaan...

Mutta se onnelliseksi tuleminen käy vaikeaksi silloin, kun tai jos se edellyttää toista ihmistä joka..eh..tulee onnelliseksi omalla tavallaan, joka taas...öh...ei ole sinun tapasi tulla onnelliseksi eikä sinun tapasi tulla onnelliseksi ole hänen tapansa tulla onnelliseksi..[SYNTAX ERROR]

 

[Surukuku]

Mutta se onnelliseksi tuleminen käy vaikeaksi silloin, kun tai jos se edellyttää toista ihmistä joka..eh..tulee onnelliseksi omalla tavallaan, joka taas...öh...ei ole sinun tapasi tulla onnelliseksi eikä sinun tapasi tulla onnelliseksi ole hänen tapansa tulla onnelliseksi..[SYNTAX ERROR]

Yrityksen ja erehdyksen kautta, veliseni...

Kyllä se oikea löytyy, kun tarpeeksi kauan elää ja uskoo. Tosin - pitää ottaa huomioon sekin, että omilla tavoilla tulla onnelliseksi on tapana muuttua iän karttuessa kuten myös on sen toisenkin tavoilla eli mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma - niin tässäkin tapauksessa.

Minä olen siinä vaiheessa parisuhdetta, jossa kumpikin uskoo tulevansa edes tyytyväiseksi kohtuullisen samoilla linjoilla - ans' kattoo ny kuitenki...

 

[CaptainSlow]

Taas näitä tosi pieniä murheita monien muiden rinnalla, mutta nyt taas vituttaa. Menin suostumaan treffeille yhden ei-niin-viehättävän tyttösen kanssa. En saatana pystynyt sanomaan, että ei mua kiinnosta, vaan sitten jouduin sanomaan kyllä. Ajattelin perua treffit miehekkäästi tekstarilla. Ei helvetti, kun menin alunperin ollenkaan suostumaan. Toisaalta, sama kai se on käydä vähän juttelemassa, vaikka nyt on sellainen olo, että juttua ei paljoa tule.

Osaisipa käyttäytyä tälleen silloinkin, kun oikeasti kiinnostaa. Tuntuu tytöt tykkäävän, kun kohtelee niitä melkein kuin ilmaa.

 

[Palstalegenda]

haluaisin kuitenkin Käyttäjänimettömältä kysyä, minkälaisia me suomalaiset sitten ollaan, kun ollaan femakkoja. Versus ulkomaalaiset naiset. Ja mielellään ihan konkreettisin esimerkein eriteltynä.

Konkretiaa: naiset ovat kertoneet, että ovat yhtäkkiä merkillisen ahdistuneita ja miettineet, että miksi. Siihen heiltä on tullut vastauksena, että nainen kokee yhteiskunnan paineita olla kaikkea ja siksi välillä (mielestäni hyvin usein) on vain totaalisessa räjähdystilassa ilman mitään näkyvää syytä. Se tilanne voi sitten olla ihan mikä tahansa. Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä. Jos ulkomaalaista naista vituttaa, niin siihen on sentään joku oikea syy, koulutetut suomalaisnaiset ovat sen sijaan tuota äsken kertomaani. Tietysti ne suomalaisnaiset saavat noiden ahdistuskohtaustensa lisäksi ihan niitä ns. oikeista syistä saatavia vitutuskohtauksiakin, noiden omituisten hulluuskohtaustensa lisäksi, joten mies saa olla melkoinen vässykkä jos jaksaa sitä touhua katsoa. Tietysti jos puolisot eivät ole henkisesti aidosti läsnä toisissaan, niin sitten välttää sellainen erkaantuneempikin parisuhde ja uskoisin, että melko moni "tyytyväinen" elää juuri sellaista parisuhdetta. Ollaan vaikkei ollakaan.

Empiirisenä mutuna sanon, että ehkä noin 10-15 % suomalaisista koulutetuista naisista on henkisesti melko tai hyvin terveitä. Viidestä viimeisimmästäni: yhdellä on bulimia, yksi käy psykoterapiassa, kaksi kävi psykologilla ja yksi mietti sinne psykologille menemistä! Ja ennen kuin mukahassuttelijat pääsevät sanomaan mitään, niin nuo kaikki olivat bulimia ja terapiat olivat heillä jo kehissä ennen kuin minä saavuin heidän elämäänsä. Noh, se yksi kävi vasta psykologilla kun minä tulin kehiin ja suunnitteli vasta sinne psykoterapeutille menoa ja minun jälkeeni sinne psykoterapiaan sitten meni. Päälle päin jokainen heistä näyttää terveeltä, iloiselta ja menestyvältäkin, heidän lähimmäistenkin on vaikea uskoa, että he noissa toimenpiteissä käyvät tai oksentavat ruokiaan. Se psykoterapiassakin käyvä on normaalisti työelämässä iloiselta näyttävänä ja vaikuttavana ja suunnittelee uraansa psykologina... (heh) Siis onhan se signaali kuitenkin, ettei ole pääkoppa kunnossa, kun on tuonlaisia juttuja taustalla ja ne hommat sitten näkyvät parisuhteissa.

Ehkä minä sitten vain olen hullumagneetti!

 

[ace]

Empiirisenä mutuna sanon, että ehkä noin 10-15 % suomalaisista koulutetuista naisista on henkisesti melko tai hyvin terveitä.

En tiedä tarkkaan mitä loput 85-90 % on, mutta iso osa on niitä joiden mielestä muut (miehet) ovat aina se, joka aiheuttaa konfliktit. Muut (miehet) ovat aina niitä idiootteja, sivitymättömiä, moukkia, kykenemättömiä keskusteluun / yhteistyöhön, omaa napaa ajattelevia tai hyväksikäyttäjiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Komppaan nimetöntä täysillä, kokemusta on.

 

[Prof. Puck]

... haluaisin kuitenkin Käyttäjänimettömältä kysyä, minkälaisia me suomalaiset sitten ollaan, kun ollaan femakkoja. Versus ulkomaalaiset naiset. Ja mielellään ihan konkreettisin esimerkein eriteltynä.

...Jos Suomessa joku nainen on esim. kotirouva, jonka päätehtävänä on ämerikkäläiseen tapaan hoitaa kotia, perhettä ja parisuhdetta, hänen katsotaan olevan heti miehensä elätti...

En ole Käyttäjänimetön, mutta kun aihe sattumalta kiinnostaa, niin raapustanpa minäkin jotain siihen liittyen... Liiallinen yleistäminen ei toki kovin fiksua ole, mutta jotain 'pientä, mutta merkitsevää' eroa tosiaan on havaittavissa suomalaisnaisten ja ulkomaalaisten kanssasisariensa välillä. Tai siis ainakin allekirjoittaneen silmiin, kun olen jo vuosikaudet elänyt pois Suomesta.

Sen verran haluan rajata heti alkuun alla esittämiäni mielipiteitä, että ne kohdistuvat pääosin hyvin koulutettuihin naisiin, joista osa on tehnyt (perheen ulkopuolista) työuraa, osa taas omalla panoksellaan kannatellut perheen jaksamista ja hyvinvointia huolehtimalla kodista ja lapsista. Suurin osa on toki tasapainoillut näiden kahden välillä... sekä suomalaisista, että 'ulkomaalaisista' naisista puhuttaessa. Tässähän on vähän Suomi vs muu maailma maaottelun henkeä ilmassa, heh!

Aika hyvin täällä on nostettu esille syitä, minkälaisen paineen keskellä naiset elävät nyky-Suomessa, enkä niihin syihin nyt sen enempää puutu, muuta kuin toteamalla että varmasti monet asiat pitävät täysin paikkaansa. Mutta tarkoittavatko nämä paineet auttamatta sitä, että hintana on tietynlaisen feminiinisyyden 'menettäminen'?

Siihen en ainakaan usko, toisin kuin BOL nosti esille, että naisellisuutta peräänkuuluttavien miesten kavahtavan naisen itsenäisyyttä, melkeinpä päinvastoin. Eikä näiden tarvitse olla edes keskenään ristiriidassa. Naisellisuus ja feminiisisyys voi olla (eikä pelkästään voi...) myös iso etu ja voimavara, varsinkin suhteessa miehiin, kun sitä oikealla tavalla osaa 'kantaa'. Ja tässä yhteydessä on ilmeisen (...jatkoajassa ja tässä ketjussa kun ollaan) pakko huomauttaa, ettei kyse ole mistään 'pelaamisesta'.

Naisellisuuden korostaminen (tai uudelleenlöytäminen) ei ole miesten miellyttämisestä tai alistussuhteessa olemisesta, vaan siitä, ettei tehdä itsestä väen vängällä 'hyviä jätkiä'.

Ymmärrän, että kaipaat konkreettisia esimerkkejä, vaikka niiden (todennäköinen) vaara piilee siinä, että keskustelu juuttuu lillukanvarsiin. Otan kuitenkin riskin ja omaan silmään tärkein ero koulutetun ulkomaalaisen ja koulutetun suomalaisen naisen välillä on siinä, että suomalaisnaiset pyrkivät aivan liian usein tekemään itsestään 'miesmäisiä' olemukseltaan, mielipiteiltään ja jopa tyyliltään. Toki ymmärrän, että jo pelkästään Suomen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa vaikkapa pukeutumisen suhteen, mutta yhtä totta on myöskin se, että edelleen on paljon vallalla ajatus 'vaatteilla koreilusta, turhamaisuudesta, 'tyttömäisyydestä' jne, ja kaikki tämänkaltaiset kommentit liittyvät paljon muuhunkin kuin pelkkään pukeutumiseen (vrt. käänteisesti vanhaan suomalaiseen sanontaan, että räkänokastakin kasvaa mies, muttei tyhjännaurajasta... hymy perseeseen ja silleen!) Ja jos omat havaintoni pitävät paikkaansa, kukaan ei ole naista kohtaan näissä jutuissa yhtä julma kuin toinen nainen?

Enkä ole kertaakaan kuullut kenenkään miehen valittavan siitä, että nainen on jättäytynyt työuran ulkopuolelle kotia pyörittämään ja lapsia hoitamaan? Siis ihan oikeasti! Luulen, että nuokin paineet tulevat enemmän naisten itsensä taholta toisiaan kohtaan, mutta pidätän oikeuden olla (tämänkin) asian suhteen väärässä, koska asianomainen en ole? Mutta jos näin on, niin mielenkiintoinen kysymys on, että mikä ja mitkä asiat saavat naiset näin toisiaan kohtaan käyttäytymään? Toki yhteiskunnan (puhun nyt Suomesta) sisäänrakennettu oletus on se, että perheen molemmat aikuiset ovat enemmän tai vähemmän aktiivisesti mukana työelämässä, koska palkat ovat Suomessa niin surkeita, että yhden palkalla on usein hyvin vaikea tulla toimeen. Mutta tuskin se ainoa selitys on?

Olisi mielenkiintoista kuulla tästä lisääkin, ainakin ilman turhaa provoilua ja/tai henkilökohtaisuuksiin menemistä.

 

[girlzilla]

Toki ymmärrän, että jo pelkästään Suomen ilmasto aiheuttaa omat haasteensa vaikkapa pukeutumisen suhteen, mutta yhtä totta on myöskin se, että edelleen on paljon vallalla ajatus 'vaatteilla koreilusta, turhamaisuudesta, 'tyttömäisyydestä' jne, ja kaikki tämänkaltaiset kommentit liittyvät paljon muuhunkin kuin pelkkään pukeutumiseen

Tätä en oikein itse ymmärrä. Mielestäni suomalaisilla nuorilla naisilla esimerkiksi (asun Helsingissä, joten en voi puhua koko Suomen puolesta tosin) on nykyisin jopa ylipinnallinen asenne omaan ulkonäköön. Kun katsoo ympärilleen kaupungilla tai ravintoloissa näen itse ainakin hyvin paljon viimeisen päälle laitettuja naisia joilla on itäsisariensa tapaan nykyisin hiustenpidennystä, rakennekynsiä, naisellisia hienoja vaatteita jne. Missä nämä miesmäiset suomalaiset äijänaiset oikein ovat? Ymmärrän että heitä on, mutta en käsitä miten he olisivat vielä nykyäänkin jonkinlainen normi. Kyllä oman ikäluokan naisten keskuudessa on huomattavasti omituisempaa olla jollain tapaa "luonnonlapsi" kuin panostaa ulkoiseen olemukseensa.

 

[FourForty]

Konkretiaa: naiset ovat kertoneet, että ovat yhtäkkiä merkillisen ahdistuneita ja miettineet, että miksi. Siihen heiltä on tullut vastauksena, että nainen kokee yhteiskunnan paineita olla kaikkea ja siksi välillä (mielestäni hyvin usein) on vain totaalisessa räjähdystilassa ilman mitään näkyvää syytä. Se tilanne voi sitten olla ihan mikä tahansa. Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä. Jos ulkomaalaista naista vituttaa, niin siihen on sentään joku oikea syy, koulutetut suomalaisnaiset ovat sen sijaan tuota äsken kertomaani. Tietysti ne suomalaisnaiset saavat noiden ahdistuskohtaustensa lisäksi ihan niitä ns. oikeista syistä saatavia vitutuskohtauksiakin, noiden omituisten hulluuskohtaustensa lisäksi, joten mies saa olla melkoinen vässykkä jos jaksaa sitä touhua katsoa.

Täytyy ensiksi todeta, että itse olen ollut kohta kolme vuotta yhdessä koulutetun suomalaisnaisen kanssa eikä tuollaisia kohtauksia ole kyllä pahemmin näkynyt, joten on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri tai jotain. Mutta ahdistukseen ja suorituspaineisiin sellainen havainto, että yllättävän monella pari-kolmekymppisellä naisella on vanhempia sukulaisia, jotka yrittävät ohjailla tämän elämää ja asettavat paineita ammatinvalinnasta/lastenteosta/muista isoista ratkaisuista. Varmaan nämä omien vanhempien, isovanhempien, tätien ja setien tai muiden ns. neuvot jäävät jonnekin alitajuntaan vaikuttamaan vahvemmallekin naiselle, vaikka niitä yrittäisi olla noteeraamatta. Esim. yhden opiskelukaverin tapauksessa tämän vanhemmat sukulaiset olivat keskenään naisen selän takana suunnitelleet milloin tämän on aika hankkia jälkikasvua, ja sitten esittäneet asian käskynomaisesti naiselle, vaikka tuollaisten juttujen ei mun logiikkani mukaan pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin naiselle itselleen sekä tämän kumppanille.

En tiedä olenko yhtään oikeilla jäljillä, mutta varmaan moni koulutettu nainen selvittäisi kyllä yhtälön, jossa pitää sovittaa yhteen yhteiskunnan vaatimukset ja omat toiveet. Mutta sitten jos kolmanneksi tekijäksi tulevat sukulaiset, jotka painostavat tekemään asiat niin kuin 50- ja 60-luvulla tehtiin, voikin olla jo aika paljon vaikeampi yhtälö kyseessä, jos ei ole luonnetta sanoa niille vastaan. Omat sukulaiseni ovat onneksi sen verran fiksua porukkaa, että eivät ole koskaan painostaneet mua ammatinvalinnassa tai ihmissuhteissa mihinkään, ja se on yksi asia mistä olen elämässä eniten kiitollinen.

 

[thego]

Mutta sitten jos kolmanneksi tekijäksi tulevat sukulaiset, jotka painostavat tekemään asiat niin kuin 50- ja 60-luvulla tehtiin, voikin olla jo aika paljon vaikeampi yhtälö kyseessä, jos ei ole luonnetta sanoa niille vastaan.

Niin ja jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti sellaisia, että pyrkivät miellyttämään kaikki muita paitsi itseään. Eli vaikka olisi luonnetta sanoa vastaan niin halutaan silti pitää kaikki muut tyytyväisinä. Tää on ehkä hirvein ihmistyyppi mitä tiedän ja varmaan vaikein seurustelukumppani. Kyllä ihmisessä pitää olla se tietty määrä itsekkyyttä ja kun meille todennäköisesti on vain yksi elämä annettu tälle maapallolle niin kyllä se oma onnellisuus pitäisi jotain merkitä.

 

[Prof. Puck]

Tätä en oikein itse ymmärrä. Mielestäni suomalaisilla nuorilla naisilla esimerkiksi (asun Helsingissä, joten en voi puhua koko Suomen puolesta tosin) on nykyisin jopa ylipinnallinen asenne omaan ulkonäköön... Missä nämä miesmäiset suomalaiset äijänaiset oikein ovat? Ymmärrän että heitä on, mutta en käsitä miten he olisivat vielä nykyäänkin jonkinlainen normi. Kyllä oman ikäluokan naisten keskuudessa on huomattavasti omituisempaa olla jollain tapaa "luonnonlapsi" kuin panostaa ulkoiseen olemukseensa.

Varmasti olet paremmin kärryillä ikäistesi nuorten naisten jutuista kuin minä - varsinkin stadin näkövinkkelistä - joten en ala kiistelemään tahi kiistämään! Mutta kuten itsekin totesit, ikäisesi nuoret naiset stadista eivät ole kovinkaan läpileikkaava otos suomalaisnaisista yleensä...

Tosin en usko täällä kenenkään myöskään peräänkuuluttavan ylipinnallista pukeutumistyyliä suomalaisneitojen 'kadonnutta naisellisuutta' metsästettäessä. Kuten yritin epämääräisesti ilmaista, kyse on paljon enemmän muusta kuin ulkonäöstä, eikä kukaan (ainakaan minä) ole suomalaisia naisia pelkiksi sotanorsuiksi leimaamassa.

Kyse on useimmiten hyvinkin pienistä - mutta tunnistettavan omaleimaisista - eroista, mistä suomalaisnaisen erottaa vaikkapa kansainvälisillä lentokentillä miltei välittömästi (ja tällä en väitä, etteikö suomalaismiehiä tunnistaisi yhtä suurella varmuudella). Enkä edes väitä, että tunnistettavuus sinänsä olisi huono asia, mutta tietynläinen 'miehekkyys' suomalaisnaisten 'olemukseen' usein kuuluu, alkaen ihan nonverbaalisesta viestinnästä tai vaikkapa tavasta kävellä? Kyse ei ole ulkonäöstä sinänsä, sillä kyllähän suomalaisnaiset noin keskimäärin pärjäävät ihan kohtuullisesti sillä saralla.

Lyhyesti sanottuna peräänkuulutan suomalaisnaisille enemmän rohkeutta olla oma itsensä, naisellinen ja naisena, pelata ns omilla vahvuusalueilla jääkiekkoterminologiaa lainatakseni, eikä lähteä pelaamaan miesten peliä heidän laatimillaan säännöillä.

Ai niin girlzillalle vielä... luonnonlapsena olossa ei ole kerrassaan mitään pahaa! Parhaimmillaan sellainen on suorastaan valloittavaa! Itse asiassa monesti hiukan luonnonlapset ovat luonnostaan enemmän naisellisia, kuin itsensä ylimeikkaavat kanssasisarensa! Mutta ehkäpä me ymmärretään sana luonnonlapsi hiukan eri näkövinkkelistä... ainakaan minä en tarkoita sillä sitä, että antaa kaikkien säärikarvojen rehottaa tms... Mulla on varmaan enempi sellainen boheemi, hippi-romanttinen mielleyhtymä sanaan luonnonlapsi, siis naisista puhuttaessa :-)

Ps. Kun yllä olen yleistänyt, niin todellakin se pitää ymmärtää yleistyksenä. Kenenkään palstan kiekko-leidittären on turha ottaa tätä itseensä. Uskon ja tiedän, että Suomesta löytyy varmasti kymmeniä-, jopa satojatuhansia eri-ikäisiä naisia, jotka osaavat kantaa naisellisuuttaan arvokkaasti ja tyylillä!

 

[Seesam]

Proffa on mielestäni oikeilla linjoilla! Suomessa pelkästä ''naisellisuudesta'' on tekemällä tehty jonkin sortin sovinistikäsite mitä se ei ole alkuunkaan. Jos nainen on naisellinen ei se tarkoita sitä, että hän olisi täysin nyrkin ja hellan välissä, ei alkuunkaan. Naisellisuus on vahvuus ja vastavoima miehisyydelle (puhun nyt heterosuhteista, minulla ei ole mitään käryä homosuhteista ja miten siellä mikäkin asia pelaa, mutta kai se on kahden miehen välillä helpompaa. Jos vituttaa niin lyö vaan turpaan ja elämä jatkuu?) ja sitä ei pidä missään nimessä ymmärtää alentumiseksi miehille.

Naisellisuus on vahvuus(toistoa, toistoa), ei heikkous ja minusta sitä tulisi alkaa korostaa enemmän meidän yhteiskunnassa.

E: Kiireessä sutaisin, sori jos on sekava!

 

[TQoFE]

Proffa on mielestäni oikeilla linjoilla! Suomessa pelkästä ''naisellisuudesta'' on tekemällä tehty jonkin sortin sovinistikäsite mitä se ei ole alkuunkaan.

Täältäkin tulee hyväksyviä äännähdyksiä.

Toisaalta olen sitä mieltä, että miehen on oltava tarpeeksi mies, jotta naisella on tilaa olla nainen. On vaikeaa olla naisellinen nainen samalla kun korjaa autoa kädet öljyssä - tai näin oletan. En ole koskaan kokeillut, enkä halua kokeillakaan. Auton rassaus on jonkun muun hommaa, samoin kuin sulakkeiden vaihto, painavien kauppakassien kantaminen, ovien avaaminen, roskien vieminen, nukkasihdin puhdistaminen, tiukassa olevien purkkien avaaminen, taulujen seinään kiinnittäminen... Sekä tietysti naisen jumaloiminen.

Naisen hommiin kuuluu imurointi, pyykinpesu, pölyjen pyyhkiminen, ruoanlaitto ja sisustus. Sekä miehen hartioiden hierominen, korkokenkien käyttäminen ja oluen tarjoilu vähissä vaatteissa erätauolla. Hyvä parisuhde kun perustuu sille, että pyrkii ilahduttamaan toista ja ilahtuu itsekin siinä onnistuessaan.

Oman kokemuksen mukaan parisuhteessa äijämäisyyden määrä on vakio: jos mies on riittävän äijä, naisen ei tarvitse. Mutta silloin joskus kun erehdyin tapailemaan "vähemmän miehekkäitä miehiä", huomasin, että oma testosteronitaso nousi. Enkä muuten pitänyt itsestäni sellaisena. Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin tämä oli vain oma mielipiteeni. Jonkun toisen parisuhde voi varmasti olla onnellinen silloinkin kun mies pyyhkii pölyjä ja nainen availee tukkeutuneita viemäreitä. Eikä se väärin ole.

 

[Leicester]

Ulkomaalaiset ovat jotenkin enemmän sinuja itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä ota sellaisia stressejä itseensä.

Tästä on hyvä aloittaa ja todeta, että stereotypiat on tarkoitettu yksinkertaisille ihmisille. Niitähän löytyy paljon sukupolvien välisistä eroista kertovissa vitseissä, sanonnoissa tai stand up -koomikkojen jutuissa, ja ne jaksavat naurattaa ehkä pienessä nousuhumalassa, mutta eivät sen enempää.

Eli jos löytää paljon kritisoitavaa suomalaisesta naisesta kannattaa ensimmäisenä katsoa peiliin, varsinkin kun Suomi on vapaa maa, missä saa valita seuransa.