Re: Re: Varoituksen sana
Viestin lähetti Pärde
Joku joskus sanonut, että ihmisen paras ominaisuus lajina on usko parempaan tulevaisuuteen, toivo. Se kun menee, jääkö mitään. Joten anna palaa, laita silmukka valmiiksi..
Saatat muuten olla asian ytimessä, joka siis on hieman reippaampaan imperatiiviin muotoiltuna (rohkeampi ote vaan jatkossa, Pärde!): älä luuseri ruikuta, vaan vedä ittes jojoon.
Ja ko. luuserihan ihmisestä sikiää automaattisesti, jos ei enää kykene 100% samaistumaan parikymppisten maailmoja syleilevään optimismiin.
(Vasta)hyökkäys on edelleenkin paras puolustus, niinkö?
Ongelma meidän välisessämme keskustelussa tässä kohdin olisi se, että minä empiirisesti tiedän jääkö toivon mentyä mitään - sinä vasta aprikoit. Tai näköjään luet mitä viisaat 'jotkut' ovat asiasta kirjoittaneet. Worlds apart.
Enkä muuten tarkoita, että soisin, että tulet tuon toivosi joskus kadottamaan, en helvetissä. Mutta tässä maailmassa vain
joskus niin käy, vääjäämättä, väistämättä.
Toisekseen, sinäkään et pysty mitenkään aukottomasti todistamaan, että minä ja V-man olisimme vääräuskoisia tai yleensäkään väärässä sanoessamme mitä sanomme.
Tässä näyttää kyseessä olevan jonkin asteinen - toivottavasti tahaton - väärinymmärrys.
Minähän en pyrkinyt todistamaan mitään; pyysin vain teitä kahta jättämään niitä "aukkoja" omiin perusteettomiin
kyllä-se-siitä-ihan-varmasti-väittämiinne.
Viestini sävy ja muoto olisi toki voinut olla vähemmän teatraalinen, mutta näin sen nyt näin.
Kolmanneksi, rakkaus itsessään on tutkittu ilmiö muun muassa psykologian kannalta. Itsekin tutustunut aiheen kirjallisuuteen. Mielenkiintoinen ajatus, joka toistuu suht usein mainituissa teoksissa, on se, että eräs tärkeimmistä rakkaustunteen syntyyn vaikuttavista tekijöistä on valmius siihen. Ja lisäksi vieläpä niin, että jokaisella eheästi varttuneella ihmisellä tämä valmius on olemassa luonnostaan. Ja ainakin teoriassa koko ajan.
Psykologiaa. Teoriaa. Niinpä ja kenties.
Ei kannata kuitenkaan täysin unohtaa kaiken pohjalla vaikuttavaa silkkaa evoluutioon perustuvaa suvunjatkamisviettiä, yhdistettynä autonomisen hermoston ja sisäeritysjärjestelmän reaktioihin.
Mikä ei tietenkään vähennä rakkauden itseisarvoa ylivoimaisena tunteena hiukkaakaan.
En toki lähde kieltämään sitä, ettäkö Sen Oikean löytäminen on vaikeaa. Olen sen itsekin huomannut ja joskus ollut täysin hämilläni siitä valtavasta pienten asioiden sopivuudesta, olosuhteiden merkityksestä ynnä muusta, jotka vaikuttavat onnistuvaan suhteeseen.
"Ota aikasi, äläkä kiirehdi liikoja. Kyllä se uusi osuu kohdalle, kun Sinä olet siihen oikeasti valmis."
Ihan varmasti.