Naisasiat

  • 7 522 786
  • 26 580

Siirappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Tampabay Lightning, Kotiteollisuus
Tääkin kuuluisi melkeen vitutusketjuun, mutta laitetaanpa nyt tänne kuitenkin. Elikkä muija jätti meikän eilen ehtoolla mun mustasukkaisuuteen vedoten. Tiedän, että olen ollut mustasukkainen, mutta en mielestäni mitenkään liikaa. Jos muija herää jokatoinen aamu jonkun kaverin vierestä kun ollaan juomassa niin kyllä mielestäni on syytäkin olla hieman mustasukkainen (tähän olisi kiva saada myös jonkun naispuolisen mielipide). Tosin ei se kyllä mitään muuta ole tehnyt kuin nukkunut niiden kainalossa, mutta kyllä mielestäni silti on hiukan paikallaankin olla mustasukkainen.

No joka tapauksessa 4 kuukautta kestänyt suhde päättyi ja nyt tuntuu tosipahalta koska tämä sattui olemaan se ensimmäinen mulle ja rakastan häntä todella, mutta turhapa tässä on enää mitään valittaa. Toisaalta jos nainen jättää mut siitä syystä, että mä välitän siitä, niin antaa mennä vaan. Ja mulle on oikeasti tärkeintä se, että hän on onnellinen vaikka en itse olisikaan.

No nyt sit on vaan pistettävä uutta matoa koukkuun ja "kalastelemaan". Vaikka kuinka mä häntä rakastan niin ei se saa naista takaisin mun kaulaani. Joskohan se oikea sattuisi tulemaan vielä vastaan vaikka tuo entinenkin tuntui häneltä kenen kanssa haluaisin viettää loppuelämäni.

Tosin tällähetkellä olen senverran hajalla, että nyt pidetään paussia seurustelemisista ja keskitytään bilettämiseen.

Mutta pikkuhiljaa alkaa pelottaa löytyykö sitä oikeaa mulle ollenkaan kun ikää alkaa jo olla 22 vuotta mittarissa. Ei täältä Jatkoajasta sattuisi löytymään?? olis ainakin todennäköisesti jotain yhteistä:). Tuo entinen ei oikeen nauttinut jääkiekosta.

Ei kellään olisi mitään keinoa siihen, että miten pääsisin mustasukkaisuudesta eroon on ollut hieman aikaisemminkin vaikeuksia sen kanssa. Tosin tämä oli ensimmäinen joka siitä johtuen mut hylkää. Tosin niistä aikaisemmista on turha edes jutella koska ne ovat kestäneet niin vähän aikaa, että en edes oikeastaa laske niitä seurusteluksi.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Viestin lähetti Pete2004
Tän vois melkeimpä laittaa tonne vitutusketjuun, mutta laitetaan tää tarina nyt kuitenkin tähän.

No mut eilen illalla tuli nähtyä pari tyttöä, tai oikeestaan ne oli enemmänkin horochicksi teinislutti demipissiksii, tai pitäisköhän sanoa että babyface livingdolleja. No okei, ehkä mä vähän liiottelin. No mut joo, oltiin täällä mun luona ja kallisteltiin kuppia. Sit ne halus maistaa viskiä. En oikein tiennyt oisko pitänyt itkeä vai nauraa kun ne väitti että se on hyvää, ja samalla kauheesti irvisteli yms.

No sit kun ne oli saanut tarpeeksi viinaa alle niin alkoi se höpötys. Ei kait sitä kukaan jätkä jaksa kuunnella. "Hei laita musa kovemmalle", "mennään jonnekkin ulos", "pyydä jotain kavereita tänne". Mä sanoin että ei kait kukaan jaksa tänne teidän lapsenvahdiksi tulla. Sit ne sano että "onks kolmisteen mitään järkeä juoda?". Mä vastasin että "niin, sä oot ihan oikeessa, yksin on paljon kivempaa" ja ajoin ne ulos.

Kyllä taas näin että yksin on paljon kivempaa juoda, tai jätkäporukassa. Ja tohon lauseeseen ei sit sisälly mitään kaapista ulostuloa, eikä mitään homoeroottista. Ja tietenkin kaikki nää mun jutut kannattaa ottaa ihan vaan huumorilla.

Ens kerralla lähetä ne tänne.

Tuli tuosta mieleeni eräs kerta josta tykkään kertoa tuhanteen kertaan. Luonani oli kaksi kauneinta mahdollista venäläistä kissaa, ja kokkasin heille. Alkukeitot ja kaikki, viimeiset kaksitoista euroa tililtäni olin sijoittanut kahteen pulloon halpaa punkkua ja kynttilöihin. Romantillista.

Viimeistelen pääruokaa lieden ääressä, tytöt istuvat pöydässä, kynttilänvalossa. Toinen tytöistä, se johon tein sittemmin hiukan lähempää tuttavuutta, tokaisee:"You have a very muscular back". Ainoa juttu mikä minulle tuli mieleen oli "miksei tämä voi olla kohtaus pornoelokuvasta?".

Eli missä ja milloin tapahtuu se 2 vs 1 joka silloin oli tekeillä? Pusut molemmille poskille eri tytöiltä oli sekin mukava lopetus sille illalle, mutta aina pitää pyrkiä menemään loppuun asti, olkoonkin että olisi joutanut kuolemaan rauhassa.

Viestin lähetti Siirappi
Tääkin kuuluisi melkeen vitutusketjuun, mutta laitetaanpa nyt tänne kuitenkin. Elikkä muija jätti meikän eilen ehtoolla mun mustasukkaisuuteen vedoten. Tiedän, että olen ollut mustasukkainen, mutta en mielestäni mitenkään liikaa. Jos muija herää jokatoinen aamu jonkun kaverin vierestä kun ollaan juomassa niin kyllä mielestäni on syytäkin olla hieman mustasukkainen. Tosin ei se kyllä mitään muuta ole tehnyt kuin nukkunut niiden kainalossa, mutta kyllä mielestäni silti on hiukan paikallaankin olla mustasukkainen.

No joka tapauksessa 4 kuukautta kestänyt suhde päättyi ja nyt tuntuu tosipahalta koska tämä sattui olemaan se ensimmäinen mulle ja rakastan häntä todella, mutta turhapa tässä on enää mitään valittaa. Toisaalta jos nainen jättää mut siitä syystä, että mä välitän siitä, niin antaa mennä vaan. Ja mulle on oikeasti tärkeintä se, että hän on onnellinen vaikka en itse olisikaan.

Mutta pikkuhiljaa alkaa pelottaa löytyykö sitä oikeaa mulle ollenkaan kun ikää alkaa jo olla 22 vuotta mittarissa. Ei täältä Jatkoajasta sattuisi löytymään?? olis ainakin todennäköisesti jotain yhteistä:). Tuo entinen ei oikeen nauttinut jääkiekosta.

Älä suotta murehdi mustasukkaisuudesta, siinä nyt ei sinällään ole pahaa mutta jos toinen nukkuu yönsä muussa kainalossa, vaikka vain nukkuen, ei siitä tarvitse mustasukkainen olla - fudua siitä pitää antaa samantien!

Ja hei, ei 22 ole vielä mitään. Rohkeasti vain liikkeelle tyylillä ja hymyillen, kyllä sieltä vielä uutta löytyy. Enemmän se vituttaa jos aikanaan tulee sellainen fiilis että harmittaa kun ei tullut kierettyä ja rellestettyä enemmän, riutuessa väsyneessä suhteessa.
 
Viimeksi muokattu:

Siirappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Tampabay Lightning, Kotiteollisuus
Olet oikeassa, että ei siinä mitään. Tosin mä tiesin kyllä sen alusta alkaen, että meidän jutusta ei voi tulla mitään koska olemme täysin eripuolilta suomea... Mä säkylästä ja hän kuopiosta. Ja tiesin jo suhteen alussa, että mä oon mustasukkainen ja kerroin luonteestani hänellekin. Mutta en silti uskonut sen repivän meidän suhdetta nyt hajalle. Etäsuhde ei tule toimimaan mikäli toinen on joka asiasta mustasukkainen.

Tosiaan nyt olisi tarjolla tällainen 190 senttinen 21v jätkä. No eiköhän tästä selvitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Muija ehdotti, että kai me voidaan olla kuitenkin kavereita vielä joten en nyt aio vielä heivata tapparaa kaivoon. Tosin oltiinhan me hiukan erilaisia koska tyttö oli 160cm/53kg ja mä 190/110 :D. Tiedän oon aika tuhdissa kunnossa, mutta parempaan suuntaan viimeisen 2v aikana muuttunut kun 24kg lähtenyt painoa.

No sanotaan kuitenkin näin, että on miehiä jotka osaavat käsitellä naista ja sitten tällaisia kömpelöitä kuten minä. Tosin ainoa millä tuon käsittelyn oppii on se, että on kokemusta. Minä kun olen vielä niin hirveän ujo ja hiljainenkin. Minuun on vaikea tutustua, mutta kunhan minut oppii tuntemaan niin hiljaisuus ja ujous katoaa. Eilen kyllä mulle muutama entinen luokkakaveri kävi kertomassa, että ei se nainen ole sun arvoinen jossei se tajua mitä se on heittämässä hukkaan, mutta niinkait sitä kaikille sanotaan :).

Tosin tuosta mun ujoudesta ja hiljaisuudestakin voidaan olla montaakin mieltä. Karaoke on yks mun lemppariharrastuksista.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viestin lähetti Siirappi
Minä kun olen vielä niin hirveän ujo ja hiljainenkin. Minuun on vaikea tutustua, mutta kunhan minut oppii tuntemaan niin hiljaisuus ja ujous katoaa.
Hieman samantapaisista asioista kärsit kuin allekirjoittanutkin. Tosin tiedä tuosta hiljaisuudesta minun kohdallani välttämättä alussakaan, mutta jossain tilanteissa pätee kyllä.

Niin, nuo piirteet ovat toki hieman hankalia jos haluaa tutustua. Joillain ihmisillä ei kärsivällisyys riitä ottamaan toisesta selvää, sitä alkuvaikutelmaa pidemmälle. Siinä kohtaa ei voida tosiaan muuta todeta, kuin että vääränlainen ihminen sitten kyseessä. Yleensä sellainen joka teilaa ensihetkessä, on valmiiksi lähtenyt etsimään jotain ihan tiettyä ja siksi et kelpaa hänelle lainkaan.

Voimia jaksella sinnepäin. Onhan tässä itsekin tullut mököteltyä asioiden suhteen, mutta ei se auta, vaan on mentävä eteenpäin. Omalla kohdallani ainakin ymmärrän täysin, että ratkaisu oli jos nyt surullinen, niin ainakin viisas.

Ehkä sitten jonain päivänä...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Siirappi

Mutta pikkuhiljaa alkaa pelottaa löytyykö sitä oikeaa mulle ollenkaan kun ikää alkaa jo olla 22 vuotta mittarissa. Ei täältä Jatkoajasta sattuisi löytymään?? olis ainakin todennäköisesti jotain yhteistä:). Tuo entinen ei oikeen nauttinut jääkiekosta.

Kohdallasi toivo ei tosiaankaan ole vielä mennyttä, minulla mittarissa on kohta 35 vuotta ja vasta nyt tuntuu voimallisesti siltä, että olen löytänyt sen oikean. Tähän ei passaa sanoa muuta kuin, että hyvää kannattaa odottaa.

vlad.
 

metsänpeikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti Siirappi

Tosiaan nyt olisi tarjolla tällainen 190 senttinen 21v jätkä. No eiköhän tästä selvitä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Muija ehdotti, että kai me voidaan olla kuitenkin kavereita vielä joten en nyt aio vielä heivata tapparaa kaivoon. Tosin oltiinhan me hiukan erilaisia koska tyttö oli 160cm/53kg ja mä 190/110 :D. Tiedän oon aika tuhdissa kunnossa, mutta parempaan suuntaan viimeisen 2v aikana muuttunut kun 24kg lähtenyt painoa.


No niin, nyt enää pudotat toiset 24 kiloa, ja vaihdat suosikkijoukkueesi joksikin aivan muuksi, niin voidaan alkaa keskustella asiasta.

Hah hah, läppä.

Mutta koita nyt jaksaa kuitenkin. Minäkin jaksan. Ja vieläpä mitä parhaimmin, kun saan ihan vaan vierestä seurata, kun noin 99,6 prosenttia ystävistäni elää vakiintuneessa parisuhteessa, ja itse pörrään sinkkuna milloin missäkin. Hetkellisiä vitutuksen tunteita lukuunottamatta se on kuule kauhean hauskaa olla villi ja vapaa.

Kerää itsesi, ja tule vaikka 20 vuoden päästä kertomaan, jos et ole vieläkään löytänyt ketään. Sitten me kaikki säälitään sua. Ei nyt vielä viitsi.
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Elämänohje nro: 666

Viestin lähetti metsänpeikko
Hetkellisiä vitutuksen tunteita lukuunottamatta se on kuule kauhean hauskaa olla villi ja vapaa.


Niin, silloin pitää mennä, kun ei ole ketään lyömässä kapuloita menovankkureiden rattaisiin. Jos jää kotiin kyykkimään, niin se se vasta jälkeenpäin vituttaakin.

Päädynkin siis julistamaan kaikille sinkuille:
Syökää, juokaa ja nussikaa!

(Tai ainakin pyrkikää em. toimintaan. Kyllä se kylläisenä tuhannen tuiterissa runkkaaminen aina vähän mieltä lämmittää. )

Täältä tähän
 
Viimeksi muokattu:

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Viestin lähetti Siirappi
Mutta pikkuhiljaa alkaa pelottaa löytyykö sitä oikeaa mulle ollenkaan kun ikää alkaa jo olla 22 vuotta mittarissa.
Otahan ihan iisisti, 22 ei ole mitään, oikeasti. Maailma on avoin ja sieltä löytyy varmasti kaikkea kivaa. Ja vaikkei etsimällä etsisikään, niin kyllä sitä eteen tulee.

Ja lopuksi hieman kyynisemmin oma mielipide; mitään "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä itse haluaa ja se miten toinen vastaa niihin odotuksiin. Sitten kun ne kohtaavat, ollaan aika lähellä.
 

ervatsalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
ХПК ja Tuukka "T-73" Mäkelä
Priorisointia

Viestin lähetti BigRedBob
Ja lopuksi hieman kyynisemmin oma mielipide; mitään "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä itse haluaa ja se miten toinen vastaa niihin odotuksiin. Sitten kun ne kohtaavat, ollaan aika lähellä.

Niin, tässä päästään asian ytimeen. Omasta mielestäni silloin kannattaa antaa mennä, kun löytyy sellainen henkilö kenen kanssa on valmis tekemään ne isoimmatkin kompromissit.

Eli siitä vain priorisoimaan.

Täältä tähän
 

Siirappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Tampabay Lightning, Kotiteollisuus
Njoo pitänee kyllä myöntää, että ei meidän suhde kunnolla toiminut joten kyllähän tuo kuitenkin lopulta se oikea ratkaisu taisi olla. Mutta ei se koskaan tunnu kivalta tulla jätetyksi, mutta elämä jatkuu ilmeisesti kuitenkin. Ei enää tunnu edes kovinkaan pahalta, mutta koska kyse oli ensimmäisestä kunnon kokemuksesta niin kyllä tulen varmasti muistamaan hänet aina.

No pitänee lähteä radalle keskiviikkona kun olis opiskelijabileet :D.
 

scholl

Jäsen
Viestin lähetti BigRedBob
mitään "sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. Kyse on enemmänkin siitä, mitä itse haluaa ja se miten toinen vastaa niihin odotuksiin. Sitten kun ne kohtaavat, ollaan aika lähellä.

Olet asianytimessä niinsanotusti

Viestin lähetti Ervatsalo

Niin, tässä päästään asian ytimeen. Omasta mielestäni silloin kannattaa antaa mennä, kun löytyy sellainen henkilö kenen kanssa on valmis tekemään ne isoimmatkin kompromissit.

Mitkä ne isoimmat kompromissit sitten ovat? Pääsääntöisesti voisi sanoa, että tuolla mentaliteetilla on edessä surua ja kärsimystä, kenties itsetuhoa.
Jos lähtee isosti tinkimään tai kompromisseihin suostumaan, tietää se sitä, että on täysin erityyppisen henkilön kanssa liikenteessä ja ennenpitkää päätyy sinne allikon puolelle. Suhteen on tarkoitus tuoda lisäarvoa ihmiselämään, ei riistää.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Viestin lähetti scholl
Suhteen on tarkoitus tuoda lisäarvoa ihmiselämään, ei riistää.

Soisin, että niinkin typerä ja kulunut konsulttitermi kuin lisärvo pidetään kaukana ihmiseloa koskevista keskusteluista. Tämä kommentti on ainoastaan puolitotinen.
 

scholl

Jäsen
Viestin lähetti sopuli
Soisin, että niinkin typerä ja kulunut konsulttitermi kuin lisärvo pidetään kaukana ihmiseloa koskevista keskusteluista. Tämä kommentti on ainoastaan puolitotinen.

mikä onkaan parempi termi kuin lisäarvo, added value. Siis jos yksinäsi sinun elämänlaatusi on vaikka sata ja kun löydät siihen sopivan henkilön, joka sopii paitsi frendiportfoliosi jäseneksi niin kaiken lisäksi muodustuu suhteen muodossa keskushenkilöksi niin kyllähän se tuo lisäarvoa. Paitsi silloin, jos suhde on huono, tulee vain kärsimystä. Hyvä suhde tuo elämään lisäarvoa, ellei ole ihan ihmisiä pelkäävä full erakko.
 

Tepa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Entäpä jos henkilö ei sovi frendiportfolioon, mutta tuo kovasti lisäarvoa fyrkan muodossa. Jos on sitten pilvin pimein pääomaa elamän laadun nostamiseksi sadasta vaikka 360:neen joka yhtä kuin uuden Ferrarisi huippunopeus joka voidaan kertoa sitten vaikkapa 20:llä joka on uuden huvipurtesi keskinopeus karibialla. Romahtaako pörssikurssi vai lökötteletkö full erakkona 300 neliön merenranta asunnossa?
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Viestin lähetti scholl
mikä onkaan parempi termi kuin lisäarvo, added value. Siis jos yksinäsi sinun elämänlaatusi on vaikka sata ja kun löydät siihen sopivan henkilön, joka sopii paitsi frendiportfoliosi jäseneksi niin kaiken lisäksi muodustuu suhteen muodossa keskushenkilöksi niin kyllähän se tuo lisäarvoa. Paitsi silloin, jos suhde on huono, tulee vain kärsimystä. Hyvä suhde tuo elämään lisäarvoa, ellei ole ihan ihmisiä pelkäävä full erakko.

Tarkemmin ajateltuna saatoin olla väärässäkin. Jos potentiaalisen mimmin core competence (esim. suihinotto) luo lisäarvoa elämääni, niin voihan sitä keskinästen synergioiden hyödyntämistä miettiä tarkemminkin.
 

scholl

Jäsen
Viestin lähetti sopuli
Tarkemmin ajateltuna saatoin olla väärässäkin. Jos potentiaalisen mimmin core competence (esim. suihinotto) luo lisäarvoa elämääni, niin voihan sitä keskinästen synergioiden hyödyntämistä miettiä tarkemminkin.

joku arvostaa suihinottoa, joku keskustelutaitoa, joku kolmas jotain muita ominaisuuksia. Jos ei ole mitään avuja niin silloin joutuu linnunpelättimeksi, eikä siihen mitään suhdetta tarvita.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti scholl
Mitkä ne isoimmat kompromissit sitten ovat? Pääsääntöisesti voisi sanoa, että tuolla mentaliteetilla on edessä surua ja kärsimystä, kenties itsetuhoa.
Jos lähtee isosti tinkimään tai kompromisseihin suostumaan, tietää se sitä, että on täysin erityyppisen henkilön kanssa liikenteessä ja ennenpitkää päätyy sinne allikon puolelle. Suhteen on tarkoitus tuoda lisäarvoa ihmiselämään, ei riistää.

Tässä mallissa on se hyvä puoli, että siitä voidaan tehdä helpohkosti yksiselitteinen yhtälö ja antaa sille sitten (vähän kyllä makuasiana) raja-arvo, jonka jälkeen investoinnin tuotto ei enää ole hyväksyttävissä. Mikä se raja-arvo sitten tulisi olla, lienee henkilökohtainen kysymys - historiallisesti esim. osakkeiden tuotto on ollut n. 7% (ymmärtääkseni tähän ei kyllä ole ainakaan kaikkia kuluja sisällytetty mutta anyway). Tavallaanhan voimme nähdä kuitenkin myös kompromissien teon sijoituksena jolla tavoitellaan tuottoa - eli onnellisuutta. Sinä puolestasi uskot että järkevämpää on panostaa yhtiökumppaneihin, jotka eivät vaadi sinulta mitään kompromisseja voittoa tuottaakseen. Historiallisesti voidaan miettiä tämän strategian kannattavuutta koska yhteiselo ei välttämättä edes kovin samantapaisten henkilöiden suhteen tule onnistumaan ilman näitä pääoman sijoituksia - ja jos kuitenkin onnistuu, voi tälläiseltä tahdottomalta ja nöyrältä kumppanilta saatu tuotto olla matala (ja jos haluat voimakastahtoista partneria niin sitten kyllä joudut investoimaan kompromisseihin - there is no such thing as a free lunch). Tietysti jos et havaitse tätä mataluutta tai arvostat sen eri lailla kuin useimmat niin silloin voi sinun sanoa saaneen haluamasi vaikka markkinatuotto olisikin korkeampi. Kapitalismi on hienoa!
 

Damien

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko ja suomen maajoukkueet.
Hiljasta on tällä suunalla. Edes negativen novaristeilyltä ei irronnut miltään elämään kyllästyneeltä teinigöötilta. No eipä siinä kyllä sieläkin epämääräset keski-ikäset naispuoliset kanssaelävät kävi kii, niistä varmaan vientiä löytyiskin mutta ainakaan toistaiseksi en kelpuuta. Tietysti asia on täysin eri jos pankkitilillä on nollia ennen pilkkua monta. Tosin sitä asiaa harvemmin tiedustelen.

23 vuotta ikää eikä yhtään yhden yön suhdettakaan takana joka kyllä johtunee omasta kykenemättömyydestäni koska ei ne nätit tytöt iske edes komeita miehiä.

ps.
En kaipaa teidän sääliä, itsesäälissä on ihan riittämiin :)
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Viestin lähetti scholl
Mitkä ne isoimmat kompromissit sitten ovat? Pääsääntöisesti voisi sanoa, että tuolla mentaliteetilla on edessä surua ja kärsimystä, kenties itsetuhoa.
No sehän on tietysti aivan täysin tapauskohtaista. Käytänpä omaa suhdettani esimerkkinä. Pidän päälle puhumista paitsi todella epäkohteliaana, myös äärimmäisen ärsyttävänä tapana. Olen sen sanonut vaimolleni hyvin usein. Siitä huolimatta hänella on välillä tapana tehdä niin. Pystyn kuitenkin elämään hänen kanssaan oikein hyvin, sillä plussat ovat todella paljon miinuksia suuremmat. Minun mielestäni kompromissit parisuhteessa ovat juuri noita miinusten hyväksymisiä.

Jos etsii kumppania, jonka kanssa ei tarvitse kompromisseja tehdä, niin siitä vaan. Meistä juuri kukaan ei kuitenkaan elä yli satavuotiaaksi, joten kiire taitaa tulla.

Suruun ja kärsimykseen ei muuten sitten auta jäädä kärvistelemään ja rypemään. Siinä saattaa tahtomattaan alkaa vihata koko vastakkaista sukupuolta, jolloin tuntee koko oman sukupuolensa uhriksi ja toisen tunteettomaksi alistajaksi. Ei ole omakohtaista kokemusta. Etteköhän tiedä, mitä tarkoitan.
 

Pärde

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Colorado Avalanche
Viestin lähetti Designer
Pystyn kuitenkin elämään hänen kanssaan oikein hyvin, sillä plussat ovat todella paljon miinuksia suuremmat. Minun mielestäni kompromissit parisuhteessa ovat juuri noita miinusten hyväksymisiä.

Jos etsii kumppania, jonka kanssa ei tarvitse kompromisseja tehdä, niin siitä vaan.

Nämä sanat allekirjoitan, ja niistä pidän suhteessa ollessani itsekin kiinni. Eli niin kauan, kuin plussat painavat vaa'assa minuksia enemmän, homma jatkukoon. Tässä kohtaa pitää huomauttaa tiettyjen asioiden kertoimen olevan suurempi kuin yksi (ja tätä myöden siis myös painoarvo vaa'assa).

Lisäisin näihin kirjoituksiin sen, että mielestäni (ja oman kokemukseni mukaan) päälinjojen pitää olla suht yhteneväiset, jotta yhteiselo kestäisi pidempäänkin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Rakastaminen on välittämistä ihmisestä virheineenkin. Eli ne virheet, joita yllätys muuten, löytyy meistä kaikista on osa sitä kokonaisuutta jonka takia toinen on aito ja viehättävä. Toki jos ne viat ja virheet käyvät liian suuriksi ja ennen kaikkea että ne eivät yhtään pelaa omien virheidesi kanssa, on sitten paha juttu. Yleensä johtaa eroihin. Ei välttämättä aina siltikään, surullista kyllä.

Jonkun etsiminen sillä mentaliteetilla että kaikki sujuu ilman ongelmia tai myönnytyksiä, on valheellista. Ei tule onnistumaan, tai sitten on kyse aivan uskomattomasta tuurista. Enkä tiedä olisiko se kovinkaan tuuriin verrattavaa, minua ainakin pienet ristiriidat kiehtovat. Jeesjees meininki on onttoa.

Itse olen aina valmis ottamaan ihmisen pienine virheineenkin vastaan, ei tässä sitä itsekään niin helppokäyttöisiä olla.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pitkään mietin, laittaisinko sähköpostissa saamani kirjoituksen 'Feminisimin uhrit' -ketjuun vai tänne. Menköön tänne:

Oiva Sarkkinen;
MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?

Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.

Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.

Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."

Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.

Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.

Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin.
Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.

Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.

Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara
tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.

Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti.
Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle.
Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.

Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kun oltiin kotipihassa.

Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.

Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!

Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät
viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.

Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.

Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.

Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui
matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.

Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.

Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.

Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.

Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
En puhu vuosiluvuista tässä jutussa ollenkaan, opiskelin Jyväskylässä, ja eräs tyttö oli kanssani koko ajan samaan aikaan tupakalla, no juteltiin niitä näitä ja aloin itse olemaan kovasti kiinnosunut. Ajattelin mielessäni että eihän hän minusta välitä! Oli loppukokeet suoritettu,lähdimme iltaa viettämään oli viimeinen ilta, jossakin vaiheessa tuli asiasta juteltua, selvisi että asia oli molemmin puolista, se juttu oli kuitenkin jo myöhäistä, hyvä niin. Niin että suosittelin puhumaan asian selväksi ei siinä mitään häpeämistä ole, vaikeaa kylläkin. Tämä oli minun vastaukseni Turambarille.

PS. Juttele asia selväksi, ei sitä koskaan tiedä.
 

BBT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Djurgårdens IF
Turambar: Itselläni viime kesänä vähän vastaavanlainen tilanne. Iso kaveriporukka, tehdään yhdessä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ja minä sitten menin ja tein kuten sinäkin, ihastuin yhteen porukan naisista. Pitkän pähkäilyn jälkeen kerroin tunteeni hänelle, joka yllättyi puheistani todella paljon. Oli näet luullut ettei minulla ole mitään kiinnostusta häntä kohtaan, hän taas oli ollut ihastunut minuun jo pitkään, muttei ollut uskaltanut sanoa mitään. Siitä se sitten lähti, muutama kuukausi hengailtiin, mutta huomattiin kuitenkin ettei oikeen sovita kimppaan. Nyt ollaan yhtä hyviä kavereita kuin ennen seurusteluammekin, ehkä jopa parempiakin. Eivätkä muutkaan porukasta ole meitä hylänneet.

Mitä yritän sanoa on, että kannattaa nyt ainakin jutella kyseisen naisen kanssa. Kyllä mun mielestä kaveriporukan pitäis tämmöset jutut kestää. Tosin en tunne/tiedä tarkemmin teidän porukan suhtaumisista ihastuksiin/seurusteluihin/eroamisiin ja miten niitä käsitellään, mutta ainakin meidän poppoo homman kesti, ylämäkineen ja alamäkineen.

Tsemppiä!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös