Naisasiat

[pettter]

Mun ihannetytöltä pitäis löytyä mm. seuraavanlaisia ominaisuuksia:

-Ainakin kasvoiltaan tytön pitäisi olla söpö.
-Ei mikään anorektikko, mutta ei mikään kemin keijukainenkaan.
-Keskustelutaitoinen ja huumorintajuinen.
-Olisi kiva jos tyttö osaisi pukeutua fiksusti, ei mielellään mitään h&m horochicksi teinislutti demipissis tyyliä. Miss sixtyistä paljon miinusta.
-Liikuntaa ja urheilua saa harrastaa, mutta ei mielellään mitään kuntosali tai aerobick feikki juttuja.
-Ei mikään hesalainen mukamas-tyyppi, mutta ei mikään maalaisjunttikaan.
-Joisi mielummin olutta kuin siideriä tai muutakaan lasten mehuretki matskua.
-Plussaa saa viskin yms. juomisesta, miinusta ehkä viineistä.
-Kasvissyöjää tuskin jaksaisin kauaa katsoa.
-Ei tarvitsisi kuljetella kaikenmaailman teattereissa, baleteissa tai museoissa, ainakaan kokoaikaa. Kävisi mielummin syömässä esson baarissa kuin hienossa ravintolassa, siis noin yleensä.
-Olis kiva jos tyttö tykkäis seurata urheilua, ja jääkiekkoa edes jonkin verran.
-Myös rock-henkisyys plussaa.

 

[kakkonen]

Pete2004:
MINÄ OLEN tuommonen! Ai,mutta se pitikin olla ihannenainen, damn.

Enkä ole kyllä söpökään..ja muutenkin..no ainakin tuo kalja maistuu ja plussaa tulisi myös viskistä.

 

[Ted Raikas]

Jokseenkin repivää ollut tämä oma oloni tässä. Yhdessä vaiheessa tuntui jo siltä, ettei tunnu missään. Että kaikki rullaa eteenpäin ja elämä jatkuu. Nyt sitten kaipuu ja pahaolo on lisääntynyt, eikä vähiten siksi, että exä on nyt ihastunut johonkin toiseen miekkoseen. Jotenkin sitä nyt vasta valkenee, että ei olla yhdessä ja ei jatketa yhdessä. Totta puhuen, jossain mieleni pienessä lokerossa sitä uskoi, että palaamme takaisin yhteen. Nyt tuntuisi, että näin ei todellakaan käy ja kaikki hyvät muistot... jotka edelleen toki ovat hyviä muistoja ja toivottavasti pysyvät, luovat raskasta taakkaansa ylleni. Koska hyvin moni asia muistuttaa jostain tapahtumasta ihanassa menneisyydessä, esineet, kuvat, sanat, tilanteet... jne. Raskasta siis.

Eikä asiaa auta, että painin juuri flunssan kourissa.

Kyllä rakkaus on pirullinen ansa pienelle ihmiselle. Täysillä se ottaa mukaansa ja ei helpolla sitten päästä otteestaan, kuin aiheuttamalla surua ja tuskaa ja levottomuutta. Melkein tahtoisi sitä kutsua sairaudeksi tai huumeeksi.

Exälleni, jonka nimeä en tässä tahdo sanoa:

Jos satut lukemaan tämän kaiken, tai ylipäätään vuodatuksiani täällä, niin älä pahoita mieltäsi. En syytä sinua mistään, edelleenkään. On vaan pakko jossain sanoa ääneen asioita.

 

[Fordél]

Ted, anna tulla vaan jos se YHTÄÄN oloa parantaa!

Omat asiat on aika huonolla mallilla. Lyhyesti sanottuna: täydellinen nainen (!), jonka kanssa viiden vuoden suhde, ero viime lokakuussa, nyt täysin voimaton fiilis, ei mitään mielenkiintoa vastakkaiseen sukupuoleen, masentunut. Se munkkius vois olla kyllä yks vaihtoehto..

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Fordél
Lyhyesti sanottuna: täydellinen nainen (!), jonka kanssa viiden vuoden suhde, ero viime lokakuussa, nyt täysin voimaton fiilis, ei mitään mielenkiintoa vastakkaiseen sukupuoleen, masentunut.

Tuntuu toisinaan jokseenkin surkuhupaisalta tällä tapaa uikuttaa puolentoista vuoden suhteen päättymisestä, vaikka jollain on noinkin pitkä suhde ohi...

Vaikea oikein kunnolla kuvitella miten syvä kiintyminen toiseen voi tuossa ajassa syntyä. Kun näemmä päälle vuodessakin kehittyy näin suuri, mitä minulla.

Voimia jaksella sinnekinpäin. Älä nyt sinne luostariin kuitenkaan mene, kun en minäkään sittenkään... meinaan, ei oo matkaseuraa. Hah.

 

[Fordél]

Kiitos Ted! Joo ei vielä luostariin,mutta ehkä joskus..

Tarkoitukseni ei ole mitenkään väheksyä lyhyempiä suhteita vaan kaikki myötätuntoni myös teille, joilla semmonen on menny poikki. Mutta tossa viidessä vuodessa ainakin (varmasti myös lyhyemmissäkin) oppi tuntemaan toisensa uskomattoman hyvin. Ja eikä se käänny millään tavalla edes itseään vastaan vaan se on vaan hienoa kun voi olla toisen seurassa täysin oma itsensä. Sitähän se rakkaus kai on...

Nyt ei sitten ole minkäänlaista voimaa lähtää uudestaan tutustumaan kehenkään ja toisaalta kun on vielä rakastunut exään niin ei edes mielenkiintoakaan. Mutta kaikki järjesty, ennemmin tai myöhemmin...

 

[Kyle]

Viestin lähetti irGGu
Olen monesti syvään harkinnut, että pitäisikö kirjoittaa jatkoaikaan kirjoitus jossa kertoo itsessään ja pistää loppuun YV pyynnön. Seuranhakua nääs. En kuitenkaan muista mitä Jatkoajan säännöt moisesta sanoisivat, enkä uskalla ottaa riskiä ja asiaa hoitaa. Enkä myöskään jaksa klikkailla itseäni sääntöosioon.

Säännöissä ei kielletty kun äskön tarkistin, joten anna palaa Tästä
En kuitenkaan uskaltanut sitä testi palstaa sivistyneemmälle alueelle avata.

 

[Fordél]

irGGu, ja niin kuin luulin, että olen täällä yksin! Hienoa, että muuilmasta löytyy vielä samalla tavalla ajattelevia. Olen kanssasi samaa mieltä ja ymmärrän turhautumisesi täysin.

Tää nykymeininki on todella surullista. Ekoilla treffeillä pitäs jo suurin piirtein mennä sänkyyn. Valittettavasti vaikka miehiä edustan, en osaa vastata kysymykseesi, että miksi näin on? Ehkä se on tämä nyky-yhteiskunta, joka luo paineita. Kaikki pitää kokea ja mielellään heti. Ite en moista ymmärrä. Harva kuitenkin löytää heti sen elämänsä kumppanin ja pitemmän päälle noissa yhden illan jutuissa vaan hajottaa itteensä. Miksi noissa asioissa pitää kiirehtiä? Kyllähän sitä kerkiää myöhemminkin varmasti aivan tarpeeksi peuhaamaan. Fordelin neuvo: tutuskaa immeiset toisiinne kunnolla ennen kuin meette sänkyyn! Veikkaan, että siitä sais silloin huomattavasti enemmän irti.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti irGGu
Varmasti maailmasta löytyy paljon erilaisiakin yksilöitä, mutta kummasti se tuntuu siltä etteivät pojat voi edes harkita kunnon tutustumista saatika seurustelua ennenkuin ovat sänkyyn päässeet. Miksi näin, oi Jatkoaikalaiset, kertokaa minulle?

En osaa vastata, joskaan en uskoisi että tuo käsityksesi miehistä nyt niin usein pitää paikkansa, mitä ehkä ajattelet. Ehkä olet törmännyt vaan tietynlaisiin yksilöihin? Tai mistäs minä tiedän, ehkä suurin osa kaksilahkeisista on juuri sellaisia. Valitettavaahan se ja ei varmasti monelle naisella ole omiaan herättämään luottamusta ja ystävyyden syntymistä.

Omakohtaisesti voin sanoa, että menneessä parisuhteessani olimme olleet n. 3 kuukautta yhdessä, ennen kuin koitti se "eka kerta". Voin ihan rehellisesti sanoa, että olisin jaksanut odottaa pidempäänkin. Yhteinen päätös kuitenkin, eli ei pahaa omatuntoa. Enemmänhän siinä on avainasemassa kyseessä se, että luottaa ja tuntee että toinen välittää ja rakastaa. Seksiin ja sen pikaiseen saamiseen voi helposti liittyä se, että pelkää sitä ettei suhde jatku kovinkaan pitkään, joten on saatava ikään kuin nopsaan "kaikki irti" siitä. Noin ainakin uskoisin joillakin menevän.

Näin ylipäätään voisin sanoa, että olen aika pitkälti ihminen joka tahtoo edetä asioissa, ainakin tietyissä, sen mukaan miten naisesta itsestään tuntuu parhaimmalta. Tiedä sitten siitä, että onko se hyvä vai huono... johtuu varmaan siitä naisestakin jälleen. Noh, se on vain minun tapani se.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Ted Raikas
Kyllä rakkaus on pirullinen ansa pienelle ihmiselle. Täysillä se ottaa mukaansa ja ei helpolla sitten päästä otteestaan, kuin aiheuttamalla surua ja tuskaa ja levottomuutta. Melkein tahtoisi sitä kutsua sairaudeksi tai huumeeksi.

Rakkaus on todellakin kuin huume, se saa koukkuun mutta siitä irtipääseminen onkin paljon vaikeampaa. Kaipuu toisen luo voi olla kova vaikka reaalielämässä katse tulisi luoda vääjäämättä tulevaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyys unohdetaan tyystin vaan menneisyys on käsiteltävä ja sen jälkeen sen kanssa on opittava elämään. Tämän oppiminen voi olla vaikeaa, minulle se on sitä ollut, siksipä tuntuu eräällä tapaa tuskalliselta katsoa kun käyt itsesi kanssa taistelua menneen ja tulevan välillä.

Mieleni tekisi huutaa sinulle: Käännä katseesi tulevaan hyvä mies, Sinulla on vain yksi elämä elettävänäsi!

En kuitenkaan halua sanoa mitä sinun tulee tehdä, se mikä minusta tuntuu oikealta ei kenties olekaan se oikea tapa toimia sinusta, eikä näinollen sovellu millään muotoa sinulle.

Vaikka loisitkin katseesi tulevaan ja näinollen kääntäisit selkäsi vertauskuvallisesti menneelle, mukanasi kulkevat kuinkin ne hyvät ja aurinkoiset muistot menneestä - niitä kukaan ei voi viedä sinulta pois, ei kukaan. Sen sijaan omassa mielessään ihminen voi tuhota kauniitkin muistot ripustautumalla niihin liiaksi, siten, että muistot muovautuvat taakaksi mikä lopulta musertaa alleen. Siksipä mielestäni on hyvä päästä sinuiksi tapahtuneen kanssa, käsitellä se ja luoda sitten katse määrätietoisesti tulevaan.

Toivottavasti et ota tätä viestiä loukkauksena tunteitasi kohtaan, en halua väheksyä niitä, tekee vaan pahaa nähdä sympaattinen nuorimies taistelemassa epätoivoisesti menneen ja tulevan välillä.

Tsemppiä Sinulle!

vlad.

 

[Fordél]

Vlad, erittäin hyvää tekstiä, mutta kun käytäntö on niin eri maailma. Oon samassa tilanteessa Tedin kanssa ja voin sanoa, että kumpa tohon pystyis. Meinaan, että helpottas elämää niin pirusti! Veikkaan, että Ted tuumii samaa...

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Fordél
Vlad, erittäin hyvää tekstiä, mutta kun käytäntö on niin eri maailma.

Teoria ja käytäntö eivät välttämättä kohtaa aina, mutta, rohkenisinpa melkein väittää, että jollet löydä keinoa millä päästä sinuiksi menneen kanssa et lopultakaan voi elää kovinkaan täysipainoista elämää ja näinollen elämäsi ja sen myötä tulevaisuutesikin voi kuihtua olemattomiin hangoitellessasi todellisuutta vastaan ja elätellessäsi toiveita jotka ovat haihtuneet olemattomiin.

En sano, että menneisyys on unohdettava hetkessä - hetkessä se ei onnistukaan, mutta työtä sen eteen on tehtävä sillä ilman työtä et pääse sen kanssa sinuiksi ja jollet pääse sen kanssa sinuiksi, voi olla, että ripustaudut siihen, mikä sekään ei ole hyväksi, ja mikä voi lopulta kostautua kovinkin tuhoisalla tavalla.

Niin, olen nähnyt ihmisiä jotka ovat ripustautuneet menneeseen ja eläneet menneisyyttä uudelleen ja uudelleen vuosien ajan - se voi lopulta musertaa vahvimmankin mielen. Menneisyys kulkee aina muassamme mutta sen ei saa antaa hallita omaa elämäämme.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Mitä sitten on se katse tulevaan? Mitä siinä pitäisi tehdä? Jotain suuntaa antavaa sanoa? Jotain käsitystä toki on, mutta kun ei itse tiedä mikä olisi oikein. Saa taistella sisäisten ristiriitojen kanssa. Aitojen asioiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Niin tosiaan, eihän nyt oikein kukaan voi kädestä pitäen neuvoa toista asioita tekemään, mutta kun on oma mieli hieman sekaisin, niin neuvot, kaikenlaiset ovat kullanarvoisia.

En minä kannustavasta ja hyvää tarkoittavasta puheesta loukkauksia itseeni ota, en tietenkään. Nyt muutenkin on jälleen parempi hetki, joten on vastaanottavaisempi.

 

[V-man]

Kaksi yhteenkasvanutta sydäntä kun repaistaan erilleen niin ei siihen paljon muu auta kuin aika ja hyvät ystävät. Alun mustaakin mustempi maailma kirkastuu päivä päivältä kun ei liikaa pyöriskele itsesäälissä. Toki asiat on syytä käydä rauhassa läpi ajatuksissaan useita kertoja, mutta turha sitä on menneitä märehtiä. Jonain päivänä sitä yhtäkkiä huomaa hymyilevänsä taas ja sitten sitä elelee rauhassa arkeansa ja BANG jostain ilmestyy taas joku ihminen joka pistää pään sekaisin ja taas mentiin.

Kyä se siitä!

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Ted Raikas
Mitä sitten on se katse tulevaan? Mitä siinä pitäisi tehdä? Jotain suuntaa antavaa sanoa? Jotain käsitystä toki on, mutta kun ei itse tiedä mikä olisi oikein. Saa taistella sisäisten ristiriitojen kanssa. Aitojen asioiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä tilit selväksi menneen kanssa ja tämän jälkeen suunnata katse tulevaan.

Ripustautuessasi menneeseen, tehdessäsi tiliä menneen kanssa julkisesti voit yllättäen haavoittaa sellaista ihmistä jota et missään nimessä haluaisi haavoittaa.

On hyvä, että asioista kykenee keskustelemaan mutta keskustelun tulisi olla eteenpäinvievää, loputtoman kehän kiertäminen on sekin pahasta, niinpä toisinaan on hyvä riuhtaista itsensä irti ja ottaa hiven etäisyyttä nähdäkseen tilanteen tavallaan ulkopuolisen silmin.

Yksiselitteisten toimintaohjeiden antaminen onkin sitten vaikeampaa, mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle.

Tapahtuneiden tosiasioiden kanssa on opittava elämään, niihin on kyettävä ottamaan etäisyyttä ja niitä on kyettävä tarkastelemaan kiihkotta - vaikka se kovien tunnemyräköiden vallassa onkin vaikeaa. Pahinta mitä itsellesi voit tehdä on loputon ja lohduton takertuminen menneeseen, se voi koitua suoksi mistä et lopulta pääse ylös ilman ulkopuolisen apua.

Carpe diem!

vlad.

 

[Tobias]

Viestin lähetti vlad


Mieleni tekisi huutaa sinulle: Käännä katseesi tulevaan hyvä mies, Sinulla on vain yksi elämä elettävänäsi!


vlad.

Ted Raikkaan asiaan puuttumatta (tsemppiä sinulle Ted) haluan sanoa, että vlad tässä tiivistää yhdelle riville, mikä mielestäni on tärkeää.

Ei kannata jäädä liikaa murehtimaan menneitä, menee hyvää tulevaisuutta hukkaan.

Mun on tämä tosin helppo sanoa, koska en ole ikinä ollut kiintynyt niihin naisiin, joiden kaanssa olen ollut ns. läheisemmässä kanssakäymisessä. Ei vaan pysyvät suhteet kiinnosta vaikka olisi kuinka kaunis, mukava ja fiksu nainen kyseessä.

 

[Fordél]

Vaikeita asioitahan nää on. Eteenpäin pitäs jatkaa, mutta kun siellä ei oo mitään kauheen lohduttavaa näköpiirissä ja toisaalta menneessä on niin paljon hyviä muistoja, joista saa kyllä välillä uskomattoman paljon voimaa. Toisaalta tekee samalla karhunpalveluksen itelleen...

Itellä vaikeuksia kahtella tulevaisuuteen kun tietää, että on menettänyt jotain todella korvaamatonta. Toista sellasta kaveria ei eteen tuu (sanotte mitä sanotte).

Mutta kaikesta huolimatta viisasta lätkävalmentajaa lainaten, pikku hiljaa kevättä kohden!

 

[Vaughan]

Viestin lähetti irGGu
missä ovat suomenmaasta kaikki miehet, jotka haluavat tutustua tyttöihin ennen seurustelua/sänkyjuttuja.

Uskoisin, että ongelma on siinä, että ne joilla on kovimmat seksuaalihalut ovat ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään naisten seuraan. Täten naiset eivät pääse koskaan puheisiin niiden miesten kanssa, jotka olisivat oikeasti kiinnostuneita muustakin kuin paritteluharjoituksista. Osasyyn saavat tässä asiassa ottaa niskoilleen naiset itse, koska a) yleensä odottavat miehen tekevän aloitteen, ja aloitteen tekee siis useimmin eniten puutteessa oleva, ja b) naiset helpoimmin kiinnostuvat miehistä jotka käytöksellään, katseellaan, pukeutumisellaan jne. huokuvat seksuaalisuutta - joka oletettavasti myös korreloi kiiman kanssa. Kuka nainen oikeasti kiinostuu miehistä, jotka "huokuvat epäseksuaalisuutta"?

Tarkoitus ei siis ole kokonaan syyllistää naissukupuolta. Ymmärrän hyvin, että perinteiset asenteet miesten velvoillisuudesta aloitteen tekoon tulevat tuhansien vuosien kulttuurihistorian kautta, ja tämän tradition katkaisemin on vaikeaa - varsinkin jos sitä ei edes haluta katkaista. Kuitenkin niille jotka kokevat vallitsevan olotilan ongelmalliseksi, en oikein keksi muuta ratkaisua ongelmaan kuin sen, että itse muuttuu aloitteellisemmaksi ja kiinnittää huomionsa erilaisiin miehiin. Jos haluaa alfauroksen, luultavasti päätyy päällikköapinan naaraaksi.


edit: lisätty sana

 

[Tobias]

Viestin lähetti Vaughan
Uskoisin, että ongelma on siinä, että ne joilla on kovimmat seksuaalihalut ovat ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään naisten seuraan. Täten naiset eivät pääse koskaan puheisiin niiden miesten kanssa, jotka olisivat oikeasti kiinnostuneita muustakin kuin paritteluharjoituksista.

Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Jos haluan naisseuraa baarissa, yleensä haluan myös seksiä näiltä naisilta. Mutta en tee koskaan itse aloitetta lukuunottamatta tietysti silmäpeliä. Toimii paljon varmemmin kuin itse lähteä epätoivoisesti hakemaan.

 

[Timbit]

Viestin lähetti irGGu
missä ovat suomenmaasta kaikki miehet, jotka haluavat tutustua tyttöihin ennen seurustelua/sänkyjuttuja.

Ovat sinkkuja. Lähestyvät naista juuri siten, että ensin tutustutaan ja sitten koitetaan tehdä lähentyminen. Vastaushan on tällöin mallia "sä oot tosi kiva kaveri, ja joku saa susta vielä tosi hienon miehen itselleen, mutta mä haluaisin olla sun kanssa vaan kaveri". Sen jälkeen yhteydenpito lakkaa viikossa.

Aika raadollisesti ja kärjistetysti sanottu, mutta uskallan väittää asian olevan monasti noin. Se jännittävä uusi ihminen osoittaakin halukkuutta vain kaveruuteen/tuttavuuteen, ja sitten kun se haluaa muutakin, niin se ei ole enää uusi ja jännittävä.

Kuitenkin, moni suhde alkaa vasta pitkän tuntemisen jälkeen ja moni muu alkaa yhden yön jutusta. Ei näissä asioissa saa liikaa tehdä sääntöjä, kun joku ne rikkoo kuitenkin.

 

[ervatsalo]

Huorat vs. Neitsytvaimot

Viestin lähetti Vaughan
Uskoisin, että ongelma on siinä, että ne joilla on kovimmat seksuaalihalut ovat ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään naisten seuraan. Täten naiset eivät pääse koskaan puheisiin niiden miesten kanssa, jotka olisivat oikeasti kiinnostuneita muustakin kuin paritteluharjoituksista. Osasyyn saavat tässä asiassa ottaa niskoilleen naiset itse, koska a) yleensä odottavat miehen tekevän aloitteen, ja aloitteen tekee siis useimmin eniten puutteessa oleva, ja b) naiset helpoimmin kiinnostuvat miehistä jotka käytöksellään, katseellaan, pukeutumisellaan jne. huokuvat seksuaalisuutta - joka oletettavasti myös korreloi kiiman kanssa. Kuka nainen oikeasti kiinostuu miehistä, jotka "huokuvat epäseksuaalisuutta"?

Niin, ja sitä paitsi miehethän lajittelevat naiset vaimo- ja huoratyyppeihin.

Toista haetaan alitajuisesti lasten äidiksi ja vaimoksi ja sitä toista tyyppiä sitten ynnä muu-asioihin.

Lopputulentona tästä onkin se, että mikäli jakelee sitä persettään huolettomasti, pääsee korkeintaan yksinhuoltajaksi pokailemaan niitä samaisia niljakkeita baareista.

Oikea tapa onkin pihdata viimeiseen saakka ja silloinkin suhtautua melko nihkeästi koko asiaan. Näin toimien katiskaan saattaa tarttuakin niitä ns. kunnon miehiä.

Ja mistäkö tiedän? No pojat kertoivat kylillä.

Täältä tähän

 

[eagle]

Viestin lähetti irGGu
Nykyään tuntuu kaikilla miehillä (tai, voi olla että on ollut jo kauan aiemminkin) ainoana tarkoituksena olevan vain tytön pöksyihin pääseminen. Varmasti maailmasta löytyy paljon erilaisiakin yksilöitä, mutta kummasti se tuntuu siltä etteivät pojat voi edes harkita kunnon tutustumista saatika seurustelua ennenkuin ovat sänkyyn päässeet. Miksi näin, oi Jatkoaikalaiset, kertokaa minulle?

Moni ehtikin jo vastata, mutta vastaanpa itsekkin. Tämä ei ole vain miesten ongelma. Itse kun olen törmännyt useaan naiseen jolle itse seksi on vain pääasia. Se sinällään ei minua haittaa, jokaisen oma asia. Se mikä syy on tähän, niin mielestäni nyky-yhteiskunta on ns.kulutusyhteiskunta. Kaikki pitää saada valmiina eteen ja sitten se käytetään hetkessä ja siirrytään seuraavaan. Samoin kun vaikka elokuvat ovat muuttuneet sellaisiksi ettei niissä tarvitse liikaa ajatella ja ovat vain hienon näköisiä ja paljon toimintaa. Samoin myös suhteet on viety enemmän siihen suuntaan että ollaan totuttu tutustumisen olevan tasoa "moi, mitäs sulla" "moi, mitäs tässä, lähetkö panemaan?".

Tämä tietenkin on myös hiukan paikkakohtaista. Varmasti esim. baareissa tämä asia korostuu ja sitten taas muualla on lievempää(nimimerkki kokemusta on). Itse kuulun ns. vähemmistöön jolle seksi merkitsee muutakin kuin hetken helpotusta/paineiden poistoa. Ja kyllä, kyllä niitä on vielä useita miehiä muitakin jotka ajattelevat että toisen tunteminen ja toiseen tutustuminen on tärkeä asia. Eri asia onkin miten heidät löydät, onnea siihen.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Designer
Ovat sinkkuja. Lähestyvät naista juuri siten, että ensin tutustutaan ja sitten koitetaan tehdä lähentyminen. Vastaushan on tällöin mallia "sä oot tosi kiva kaveri, ja joku saa susta vielä tosi hienon miehen itselleen, mutta mä haluaisin olla sun kanssa vaan kaveri". Sen jälkeen yhteydenpito lakkaa viikossa.

Olen aika lailla samaa mieltä, eikä puheissani nyt kaiu mikään katkeruus. =)

Se, että yhteydenpitoa ei enää esim. mieheltä tule sen viikon jälkeen, ei kerro välttämättä siitäkään, että tämä pettyy kun ei tulekaan seksiä silloin ja heti. Ei, vaan jos toinen (se nainen) haluaa olla vaan kaveri ja usein ei ole välttämättä mitään muuta syytä olettaakaan, niin miksi siinä turhaan lisätä suruaan? Tai ylipäätään tuhlata aikaansa heittäen helmiä sioille.

Meinaan, kyllä niitä tarpeita on muitakin kuin se iänikuinen yhdyntä. Läheisyys, hellyys, huolenpito, huomioiminen jne. Ns. tavallisen kaverin ominaisuudessa oleva naisihminen tuskin sellaista kaikkea voi antaa, tai edes haluaa väärinkäsitysten välttämiseksi antaa, vaikka poikkeuksia voi toki aina olla. En ole itse vaan törmännyt.

Tälläiset kaikenlaiset reaktiot on omiaan luomaan väärinkäsityksiä sukupuolten välille, valitettavasti. Ja niistä saa aina sitten kuulla. Kyllä minä vaadin siltä tuttavuussuhteelta jotain orastavaa kipinää ja molemminpuolista todellista mielenkiintoa. Mitään ei tarvitse tapahtua, välttämättä hetkeen, mutta määrätynlainen jännite ja flirtti saisi olla olemassa alusta saakka, jotta näkisi että joskus jotain voi syntyäkin. Se tavallaan pitää kaveruussuhteenkin mielenkiintoisempana ja haasteellisempana.

Jokainen nyt varmasti haluaa rakkautta ja läheisyyttä osakseen. Ennalta tuhoontuomitulta vaikuttavaan ihmissuhteeseen ei kannata jättäytyä, jos toinen osapuoli vaikka niine kiltein sanankääntein sanoo, että: ei kiinnosta.

 

[Vaughan]

Viestin lähetti Tobias
Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Jos haluan naisseuraa baarissa, yleensä haluan myös seksiä näiltä naisilta. Mutta en tee koskaan itse aloitetta lukuunottamatta tietysti silmäpeliä. Toimii paljon varmemmin kuin itse lähteä epätoivoisesti hakemaan.

Luultavasti kohdallasi täyttyy tällöin määrittelemäni b-skenaario (silmäpeliinhän viittasit itsekin). Jos ei, niin silloin olet varsinainen ihmemmiäs!

"...b) naiset helpoimmin kiinnostuvat miehistä jotka käytöksellään, katseellaan, pukeutumisellaan jne. huokuvat seksuaalisuutta - joka oletettavasti myös korreloi kiiman kanssa."

 

[Johnny B. Goode]

Erosta on kohta 2kk mutta ei vaan tunnu pääsevän yli... tuntuu että olo vaan pahenee päivä päivältä...

Uuttakaan ei niin vaan pysty lähteen katteleen kun tunteet on mitä on...

Ei oo elo helppoo, perkeles...