Naisasiat

[Jomppa_Koo]

En mä tiedä mikän tän viestin tarkoitus oli mutta kirjoitinpa kuiteskin.

Yleensä kun on suunnattoman rakastunut, niin silloin pitää tuoda asia esille. Oletko sä?



:D

 

[Vanha Len]

Yleensä kun on suunnattoman rakastunut, niin silloin pitää tuoda asia esille. Oletko sä?



:D

Vaikka hymiön heitit niin nyt pientä faktaa...

Suunnattoman rakastuneita ollaan muutama eka vuosi ja sen jälkeen suhde ikäänkuin tasaantuu. Toisenlaiset arvot pomppaavat esiin. Intohimo kuihtuu vähitellen ja luottamus astuu kuvioihin. Suhteen alussa tyttökaveri otti mielellään poskeen mutta nyt sitä saa rukoilla...

Kaikenlaiset kivat kokeilut seksin saralla rajoittuvat siihen harrasteetaanko kahtena päivänä peräkkäin...vai heitetäänkö ihan lössiksi ja naidaan kolme päivää putkeen. Tän jälkeen menee tovi (muutama viikko) ettei edes kunnolla tunneta toisiaan. Tässä vaiheessa naapurin Lissu alkaa vaikuttamaan kiinnostavalta:)

Jomppa...kyllä mä olen suunnattoman rakastunut. Milloin kehenkin ja missä päin liikunkin.

 

[moby]

No ei se nyt noin koville voinut ottaa.

Annoin sen vaihtoehdon Jomppa_Koolle, en kaikille maailman miehille. Pikaisen analyysini jälkeen nimittäin totesin, että Jomppa_Koo on ujo.

Se ja se on ujo. Entä sitten. Minäkin olin ujo aikanaan. Tämä menee taas väittelyksi siitä, että kaikkien ujojen pitäisi saada naisia omana itsenään, eikä pyrkiä pois siitä ujoudesta, mikä ei suurta osaa naisista kiinnosta laisinkaan.

Jokaisen pitäisi tajuta, että jos haluaa naisia, pitäisi osata kehittää itsessään sellaisia ominaisuuksia jotka naisia viehättävät.

 

[Ender00]

pitäisi osata kehittää itsessään sellaisia ominaisuuksia jotka naisia viehättävät.

Raha ja valta ;)

Muistelisin, että ihan tutkitustikin naiset laittavat vähemmän painoa miehen ulkonäölle, kuin mies naisen ja samalla nainen painottaa noita muita statuksen merkkejä miestä enemmän.

 

[Kolokettu]

Itse ainakin menin ensitreffeilleni elokuviin, vaikken edes mikään ujo ole. Oli talvi ja kylmä eikä todellakaan asumallani pikkupaikkakunnalla ollut muuta järkevää virikettä tarjolla.

Tunsin toki tytön entuudestaan pitkältä ajalta, koska hän oli jo aiemmin kaverini, ja elokuviin meno oli juuri sitä miltä se kuulostaa eli päivänselvä askel kohti seuraavaa tasoa...

Kutsuessani tytön leffaan naureskelin itsekin ja sanoinkin hänelle että keksinpä ainakin jotain todella spesiaalia!

Leffa on tylsä, väritön ja kulunut vaihtoehto ensitreffeille, mutta ihan harkittavissa oleva vaihtoehto sekin.

 

[Snakster]

Minusta ensi treffit kannattaa sopia ulkosalle, vaikka sattuisi olemaan aikuinenkin. Missään ei juttu luista niin hyvin kuin pitkällä kävelyllä. Ympäristön voi valita omien mieltymysten mukaisesti joko keskelle kaupunkia tai sitten jonnekin syrjempään. Tosin tämä ei välttämättä toimi kaikille, mutta itse ainakin olen suosinut tällaista hyvin menestyksin. En tosin enää kymmeneen vuoteen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Raha ja valta ;)

Muistelisin, että ihan tutkitustikin naiset laittavat vähemmän painoa miehen ulkonäölle, kuin mies naisen ja samalla nainen painottaa noita muita statuksen merkkejä miestä enemmän.

Otetaan nyt ääriesimerkiksi vaikka Italian pääministeri. Eläkkeellä olevan huonekalukauppiaan näköinen setämies on kovasti suosittu nuorten tyttöjen keskuudessa. Ei taida olla minulla jakoa mitellä Silvion kanssa naisista teinibileissä, vaikka olenkin liki puolet nuorempi enkä edes persaukinen.

Varallisuuden ja aseman tuoman sädekehän merkitystä ei todellakaan voi vähätellä. Jollekin kohderyhmälle riittää että miehellä on lujasti massia. Sellaisen miehen vamppaamalla voi sitten keskittyä shoppailuun, naistenlehtien lukemiseen (jos osaa lukea) ynnä vieraissakäymiseen kun tulee aika pitkäksi.

Tietyille naisille riittää jo se että mies edustaa jotain extremeä. Sillä ei ole väliä ilmeneekö extreme hyvässä vai pahassa. Mitä raaempi murhamies ja psykopaatti, sen varmempaa on että naisia riittää jonoksi kuin ennen vanhaan kommunisteja kumileninin mausoleumin eteen, kunhan juttu on vaan ollut riittävän hyvin esillä paskalehdissä.

 

[Ted Raikas]

Allekirjoittanut on sitten kait perkeleen hyvännäköinen kun on muutama neito elämän aikana meikäläiseen langennut, sillä statukseni on suorastaan olematon ja raha... sitä ei ole. Joku vetovoima kuitenkin täytyy sitten olla? Se ulkonäkö siis... noh, en usko.

Tai ehkä kaikki naiset eivät sitten olekaan lajinsa stereotypioita vaan joillekin kelpaa ihan aidosti tälläinen tavallinen kiltti ja kaikille tasapuolisesti hyvää tahtova taivaanrannan maalari.

No, en valita. Tärkeintä, että jotkut pitää tälläisistäkin hepuista.

 

[BigRedCat]

Allekirjoittanut on sitten kait perkeleen hyvännäköinen kun on muutama neito elämän aikana meikäläiseen langennut, sillä statukseni on suorastaan olematon ja raha... sitä ei ole.

Tässähän kiteytyy se, että "naiset rakastuvat renttuihin". Osa siis näin. Tavismieshän tässä eniten on kärsijänä, joten jos ei maailmanvalloitus tai miljoonien tekeminen onnistu, kannattaa sovinnolla olla rappiolla.

Mitään yleistä ohjekirjaa ei varmaan naisten käyttäytymiseen voi koskaan laatia, sillä aina löytyy joku tapaus joka ei muottiin mahdu. Helpommalla pääsee kun ei edes yritä ymmärtää...

 

[BOL]

Oman kokemukseni ja havaintojeni mukaan, hyväkäytöksinen ja toista aidosti kunnioittava ihminen löytää useimmiten itselleen kumppanin. Ulkonäköasiat ovat tavallaan sivuseikka, koska meillä jokaisella on omat makumme. Monet ystävieni miehistä eivät millään tapaa vetoa minuun ulkonäöllisesti, ainakaan siten, että olisin ihan, että wow, mutta voisin periaatteessa kuvitella hyvinkin olevani suhteessa useankin lähipiirini kuuluvan miehen kanssa. Ja tämä nyt ei millään muotoa tarkoita sitä, että olisin kiinnostunut yhdestäkään lähipiiriini kuuluvan naisen miehestä, vaan ainoastaan sitä, että ihmissuhdejutut ovat enemmän kuin status tai ulkonäölliset seikat.

Itse en koskaan ole edes ajatellut rahaa seurusteluasioiden tiimoilta. Se on itselleni täysin sivuseikka, kunhan toinen nyt jokseenkin tulee omillaan toimeen. Siivelläeläjistä en ole kiinnostunut, mutta kukapa olisi. En kuitenkaan pidä taloudellisia asioita mitenkään ratkaisevana tekijänä. Yksi ex-poikaystävistäni tosin oli todella pihi, eikä olisi voinut kuvitellakaan maksavansa minulle yhtään mitään. Koskaan ei kuitenkaan kieltäytynyt, jos minä jotain tarjosin tai halusin maksaa. Tämäkään ei ollut mikään ongelma minulle, tosin jälkikäteen on naurettu, että tämän piirteen voidaan laskea olleen yksi lisämiinus hänen pitkässä listassaan. Ja tässäkään tapauksessa kysymys ei ollut rahasta, vaan siitä, että huomioon ottamisen kanssa oli aika paljon parannettavaa. No, hänkin on nykyisin naimisissa, joten joko vika oli minussa, etten ollut hänen tarjoamisensa arvoinen, hän on ottanut opikseen tai sitten hänen vaimonsa ei välitä tuosta vajavaisesta luonteenpuolesta ollenkaan. Ihan sama.

Omassa lähipiirissäni ei ole tietääkseni yhtään naista, joka olisi etsinyt/etsisi itselleen miestä, jonka kukkarolla voisi käydä. Voi toki olla, että kaikki loput Suomen naiset ovatkin sitten juuri näitä rahan perässä juoksijoita. Mutta en nyt kovin yleisesti lähtisi tekemään sellaista johtopäätöstä, että naisille raha olisi merkittävä tekijä ihmissuhdeasioissa. Suurimmalle osalle lienee tärkeintä se, että muuten kolahtaa ja elämänarvot noin suurin piirtein ovat samat. Tutustuminen samanlaiset elämänarvot omaaviin ihmisiin onkin sitten asia ja haaste erikseen, mutta mun on pakko uskoa, että ketään ei ole tuomittu olemaan yksin. Toisille hyvän ihmissuhteen löytäminen teettää enemmän töitä kuin toisille, mutta sellaistahan tämä elämä tuppaa olemaan asiassa kuin asiassa.

 

[Bone]

Oman kokemukseni ja havaintojeni mukaan, hyväkäytöksinen ja toista aidosti kunnioittava ihminen löytää useimmiten itselleen kumppanin. Ulkonäköasiat ovat tavallaan sivuseikka, koska meillä jokaisella on omat makumme.

Komppaan tätä. En ole minäkään ulkonäöllä pilattu, ja silti olen saman naisen kanssa ollut jo kohta viisi vuotta. Kai olen sitten hyväkäytöksinen, ainakin tulen kaikkien kanssa toimeen.

Yksi asia, minkä joku joskus sanoi, ja olen itsekin huomannut: naiset pitävät sellaisista miehistä, jotka saavat hänet nauramaan. Jos mies pystyy omalla käytöksellään ja puheellaan saamaan naisen rentoutuneeksi ja hauskaksi, on mies oikealla linjalla. En nyt tarkoita, että miehen pitäisi kertoa esittää vitsejä kokoajan tai kaatuilla Jerry Lewis-tyyliin, mutta osata olla hauska.

Ja mitä tulee tutzbaan, niin mies hoiti JWC-turnauksen järjestelyn, ja valehtelematta puolet paikalle tulleista pudotti leukansa nähtyään, kuinka nuori mies hoiti koko turnauksen pyyteettömästi ja hienosti. Harvemmin sen ikäisiltä nuorilta tuollaista asioiden hoitoa ja käyttäytymistä nähdään.

 

[Ted Raikas]

Tässähän kiteytyy se, että "naiset rakastuvat renttuihin". Osa siis näin. Tavismieshän tässä eniten on kärsijänä, joten jos ei maailmanvalloitus tai miljoonien tekeminen onnistu, kannattaa sovinnolla olla rappiolla.

No pidän itseäni kyllä ihan tavismiehenä, renttua minusta ei saa repimälläkään aikaan. =) Tai sitten en ihan ymmärrä täysin rentun käsitettä. Mitään sosiaalista erityistä statusta minulla ei siis ole eikä varallisuutta, elän aika yksinkertaisissa ja vaatimattomissa oloissa. Se sinänsä riittää kyllä ihan hyvin. Enkä ikimaailmassa haluaisi, että joku olisi kanssani omistamani materian takia, jos sellaista siis olisi.

Uskoisin, että luotettavuus ja keskustelutaito on ne omat valttini, koska ei oikeasti tällä ulkonäöllä nyt yksistään mitään saavuteta. Tosin omaa naamaa kohtaan on usein tarpeettomankin kriittinen, ehkä muut eivät suhtaudu ulkonäkööni samalla lailla kuin minä itse.

 

[Stonewall]

Tutustuminen samanlaiset elämänarvot omaaviin ihmisiin onkin sitten asia ja haaste erikseen, mutta mun on pakko uskoa, että ketään ei ole tuomittu olemaan yksin. Toisille hyvän ihmissuhteen löytäminen teettää enemmän töitä kuin toisille, mutta sellaistahan tämä elämä tuppaa olemaan asiassa kuin asiassa.

Omalla kohdallani tuntuisi käyneen toteen tuo, että samanlaiset elämänarvot vetävät puoleensa. Vaimon kanssa olemme samalla alalla, ja jaamme samanlaisen arvomaailman, vaikka luonteemme ovatkin kohtuu erilaiset.

Ulkonäöllisesti olen satavarma, että olen tavallisen suomalaisen näköinen. Hämmästyksekeni olen havainnut, että joihinkin naaraisiin tuntuu sekin vetoavan. Ikinä en ole ollut mikään naismagneetti, mutta on noita ihastuneita kuitenkin joku ollut. Tuntuu tosin, että itse on ollut huomattavasti useampaan ihastunut, kuin toisin päin, mutta pääasia, ettei saldo ole nolla. Epäilen muuten, että vaimoni vain suggeroi itseään, jos sattuu ulkomuotoani kehumaan. Onhan mukavampaa uskoa olevansa silmää mielyttävään rakastunut. Mutta mulle se on aivan sama vaikka olisi vain kohtelias, olenpahan edes sen kohteliaisuuden arvoinen hänelle.

Varmastikaan ulkomuoto ei saa olla itseä epämielyttävä, mutta ratkaisevaa on että pääsee tutustumaan ihmiseen, joka on arvoiltaan riittävän samanlainen. Tutustuminenhan tietenkin voi olla hankalaakin. Mutta sen verran paljon hyviä ihmisiä on maailma täynnä, että luulisi siitä riittävän kumppania suurimmalle osalle.

 

[Ender00]

Tosin omaa naamaa kohtaan on usein tarpeettomankin kriittinen, ehkä muut eivät suhtaudu ulkonäkööni samalla lailla kuin minä itse.

Näinhän se on, että jokainen on oman itsensä pahin kriitikko. Ja uskon, että ulkonäköön käy sama kuin varallisuuteen. Kun tietty varallisuuden taso on saavutettu niin lisävarallisuus ei enää lisää onnellisuutta ja kun omaa tietyn tasoisen ulkonäön on se riittävä eikä lisä kauneus/komeus enää oleellisesti lisää kysyntää. Normaalin näköisellä on varmasti ihan riittävästi kysyntää, mutta rumalla, siis oikeasti rumalla, onkin asiat jo huonommin.

Ja kuten tässä ketjussa on aiemminkin puhuttu niin vastakohdat voivat viehättää hetken, mutta samankaltaisuus takaa onnellisemman ja pidemmän ihmissuhteen.

 

[Tiityy]

Sorry skandien puute...ei naa jenkit ymmarra...

En usko etta monikaan nainen valitsee miestaan rahan takia, mutta tottakai vaikutusvaltainen mies kiinnostaa. Tammoisessa miehessa itseluottamus ja itsensa kanssa sinut oleminen on sellainen tekija. Jos et pida itsestasi, sinun on myos vaikea rakastaa toista 'avoimin' kortein. Jos sinulla on hyva itsetunto, voit olla avoin ja hieman laskea leikkiakin itsesi kustannuksella. Biologisella puolella, korkeassa asemassa oleminen varmistaa mahdolliselle jalkikasvulle hyvat selviytymismahdollisuudet.

Renttuihin rakastuminen taas liittyy naisluonteen aitipiirteeseen, halutaan hoivata ja 'parantaa' pahantekija. Tietenkin sovinnaisten normien mukaan 'rentuilla' voi olla oma sosiaalinen kontekstinsa, jossa esim. varsin epamaaraisen nakoinen pitkatukka rockmuusikko saattaa olla esim Lemmy/Keith Richards yms., jolloin kyse on omassa scenessaan huippuyksilo.

Mielipiteet ovat omiani, ei naisia voi oikesti ymmartaa, heh

 

[Beeman]

Ei sillä, että tässä saisi vieläkään lukemattomissa naissuhteissa rypeä, mutta onhan se selvä asia että rahakkaampi/valtaa omaavampi ukko saa enemmän revaa kuin persaukinen tai tavis. Tämä on empiirisesti omalta kohdaltani todistettu (puhumattakaan Hjalliksesta tms isosta kihosta). Elämäni aikana olen onnistunut kaksi tutkintoa suorittamaan ja näihin liiittyen kaksi uraa luomaan ja selkeästi helpommin römpsää on irronnut johtotehtävissä kuin suorittavassa portaassa. Joku tietysti voi taas sanoa että ehkä olen samalla kasvanut ihmisenä tai saanut lisää itseluottamusta, mutta veikkaisin varsinkin jälkimmäisen tutkinnon tapauksessa että nimenomaan valta/raha sai akkojen polvet notkumaan eikä niinkään muut seikat. Kumma miten aiemmin niskojaan nakelleet muijat myöhemmin ovat ruvenneet moraalin suhteen höllemmiksi vaikka tod.näk en ole ihmisenä mihinkään muuttunut. Tokikaan en ole tässä yleistämässä, kerroin vain omia havaintojani asiasta.

Oma keissinsä ovat sitten nämä rakastutaan renttuihin muijat, joihin vetoaa linnassa istutut vuodet, riippuvuuksien määrät ja muut epämääräisyydet. Itsekin tunnen yhden kauniin ja kaikin puolin viehättävän neitokaisen jonka kaksi edellistä miestä olivat narkkareita ja nykyinen entinen linnakundi.

 

[Jeffrey]

Tänään sitten tuli käytyä treffeillä tuon aikasemmin mainitsemani FB-naisihmisen kanssa. Ja sieltä kotiuduttiin sangen ristiriitaisin tuntein. Jopa varsin ikävin tuntein. Toisaalta vahvistin tytön mukavansi, sympaattiseksi ja jopa hauskaksi, mutta sitten petyin tytön ulkonäköön hieman. Vaikka kaunis tyttö olikin niin ei niin kaunis kuin muistin. Ja nyt sitten ihan kamala fiilis siitä, että tyttö on oikeastaan ihan kiva, mutta tiedän varmasti, että saisin paremmankin. Sitä parempaa vaan kun on nyt jo ikäisyys etitty niin pitäisiköhän tämä naru nyt kokeilla ja sitten lopettaa jos ei toimi. Vaiko antaa koko homman olla jo tällä erää. Toisaalta miksi ottaa J-P Haataja kahdeksi vuodeksi jos voi saada J Hentusen vuodeksi. Vai pitäsikös sittenkin pitää vielä kaikki narut käsissä ja hieman hidastella jos käykin niin, että J-P Haataja tulisikin vain vuodeksi ja J Hentunen kahdeksi?

 

[Germanicus]

Jeffrey: mikäli sinä ulkonäön perusteella etsit itsellesi naista niin tulet melko todennäköisesti pettymään. Omasta mielestäni koko paketti ratkaisee. Tsekkaa ihmeessä tuo friidu läpi jos teillä kerran meni nuo treffit niin hyvin.

 

[Fordél]

Sen voin Jeffreylle sanoa, että se ulkonäkö jaksaa kiinnostaa alun ja sen jälkeen alkaa se arki, jossa eivät ulkoiset seikat enää painakkaan. Ja siinääkin vaiheessa tulet näkemään toisessa kaukalossa sen Pirneksen ja tulet ehkä lähtemään siihen kelkkaan, mutta hänenkin kanssaan on sama homma edessä kun se arki alkaa. Se tulee eteen, oli ulkoinen habitus sitten minkälainen tahansa.

Eli mitä tässä yritän sanoa on, että jos Haatajan ulkoiset ominaisuudet ovat tasoa "riittävät" ja miellyttävät silmää niin muut ominaisuudet nouset ratkaisevaan rooliin. Tietysti kaikki riippuu siitä mitä hakee. Haluaako edes sitä pitkää ja seurauskollista juttua, joka voi kestää koko uran ajan tyyliin Janne Ojanen vai haluaako pikaisen visiitin tyyliin Genoway.

 

[scholl]

Pakko käyttää viikonloppua naisten arviointilomakkeen päivittämiseen. Olen nimittäin joutunut tilanteeseen, jossa minulle on tehty avioliittotarjous yllättävältä taholta. Se on vähän niinkuin yrityselämässä joku tulee esiin fuusioehdotuksen kanssa. Hyvin yksityiskohtaisesti tuotiin synergiat esille. Tosin olen itse niistä vähän eri mieltä. Lisäksi ajankohtakin on aika huono, kun on muita prioriteetteja. En mennyt lupautumaan mihinkään neuvottelujen aloittamiseen. Vain keskusteluja asian tiimoilta tulee ilmeisesti tapahtumaan.

Eräs toinen nainen pyrkii kertomaan minulle katolisesta kirkosta. En tiedä oliko vitsi (yritin olla nauramatta) kun kertoi lukevansa raamattua. Jotenkin kummallista, ettei lue esim. businesskirjallisuutta. No anyway, nyt siellä on baijerilainen paavi, mutta hän on jo aika iäkäs eli entä jos seuraava paavi ei olekaan Baijerista, vaan tulee joku desmondtutu henkinen kaatopaikkajätkä tilalle. Vituttaa jo valmiiksi. En voi sitoutua mihinkään kirkonkaan jäsenyyteen, jos ei ole takeita paavikysymyksessä. Tosin yhden päivän rippikoulukokemuksella en ole kyllä kovin vahvoilla kirkon kirjoissa muutenkaan.

 

[magnum37]

"Olisi hän muuten loistava kumppani, mutta kun se ulkonäkö oli pettymys"..Jeffrey, älä mene suosiosta samaan lankaan kuin nuoremman polven nykynaiset :)

Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että pahoinvoinnin lisääntyessä oma ja toisten ulkonäkö on entistä tärkeämpää, vaikka voisi ajatella että vaikeuksien lisääntyessä ihmisten pinnallisuus vähenee - näyttää käyvän juuri päinvastoin. Tai sitten ihmisillä ei olekaan niin vaikeaa kuin mitä luulen. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että ulkonäköä korostamalla pyritään täyttämään elämässä jotain tyhjiötä. Hyvännäköisyyden uskotaan korvaavan jotain elämässä. En minä ketään ole kritisoimassa, ja onhan se niin että aina me miehet viehätymme todella kauniista naisista. Eri asia on sitten se, vaadimmeko yhtä näyttävän kumppanin itsellemme. Naiset ovat tasa-arvoistumisen seurauksena alkaneet toimia samoin, tosin sillä erotuksella, että ei niin komea mies ei ole nykyään naisten silmissä mies laisinkaan. Enemmänkin vaaraton aseksuaali zombie.

Jos sitten vielä ulkonältään "puutteelisen" miehen sosioekonoominen asema on heikko ja hän on vielä lisäksi ujo, voidaan kai sanoa hänen markkina-arvonsa olevan lähtökohtaisesti heikko ellei jopa olematon naisten silmissä. Onneksi todellisuus ei ole koskaan ihan näin julman yksioikoinen kuin mitä esim. ns. evoluutiopsykologian mukaan niin kovasti väitetään. Kyllä ne jotkut hyvät miehetkin joskus tajuavat, ettei elämän sisältö riipu yksin megapiukasta kropasta ja isoista tisseistä. Samoin, yllättävää kyllä, on yhä naisia, joille joku urheilullisuus miehen yliarvostettuna ominaisuutena sitten jääkin sen miehen mystisen syvällisyyden jalkoihin.

Itsessäni on tuskin koskaan ollut mitään muuta naisten arvostamaa ulkonäkövalttia kuin pituus. Pitkiä miehiä on kuitenkin minun sukupolvessa paljon tarjolla, joten sekään ei yksin riittänyt, koska näiden muiden markkina-arvo oli ilmeisesti paljon korkeampi, ja kaverikortit viuhuivat minulle siksi yhtenään nuoruuden kosioretkillä. Ainakin omasta mielestäni omaan herkkyyden lisäksi joitakin äijäpiirteitä. Minulla on kuitenkin aina ollut myös nörttiominaisuuksia, vaikkei minulla tänäkään päivänä ole edes silmälaseja. Liekö sitten tämän monipuolisuuteni vuoksi, kun naimisiin olen minäkin onnistunut päätymään, vaikka lukuisat turpakeikat ovat itsevarmuuttani pahoin horjuttaneetkin.

Jos sitten jotain parinmuodostusprofilointia voin oman tuttavapiirini perusteella tehdä, näyttää usein käyvän niin, että ne alfa-ominaisuuksilla varustetut tyypit saa ne naiselliset ja herkät naiset, ja vastaavasti hieman "vässykämmät" miehet päätyvät naistyypin, LADY DOMINA, haltuun. Sehän ei tietysti haittaa jos nyt sattuu pitämään noita-akoista.

Tämä käy ilmi myös nyt näin aikuisena Aku Ankkaa lukiessa. Vrt. Aku ja Iines sekä Mikki ja Minni. Aku on lähes täydellinen luuseri ja Iines kunnon domina ja feministi. Mikki on pienestä varrestaan huolimatta selvä alfa itsevarmoine otteineen. Minni taas hyvin naisellinen ja hento hiirulainen.

Se mitä tällä pitkänsekavalla tekstillä haluan sanoa, on ehkä se, ettei nyt sentään aina ehdottomasti pidä kätkeytyä sen ulkonäköpainotteisen markkina-arvoteorian taakse. Me ihmiset olemme monimutkaisia ja lukuisten eri mieltymysten sekahedelmäsoppa. Se on se jokin mystinen "kemia", joka sitten saattaakin kahden ihmisen välillä sekoittua äkisti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei siinä tilanteessa enää hartioiden paksuus ja uuman syvyys merkitse paskaakaan. Mutta sitten pitääkin kolahtaa kunnolla. Sitä tapahtuu harvemmin ja siksi kai ihmiset myös ovat pinnallistuneet. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Ja menestyksen kannalta ulkonäköä tärkeäpää on tietysti se, että ujonakin uskaltaa mennä sanomaan sen "Hei, olen susta kiinnostunut" lausahduksen. Ilman sitä on vaikea voittaa, vaikka turpiin tulisikin.

Näihin sanoihin päättäen voisi olla hyvä mennä jatkamaan kesälomaansa, ja lukemaan mökin terassille mm. niitä vanhoja akuankkoja =) (Niin, tosimies pilkkoisi tietysti nytkin niitä polttopuita lihakset kovina, mutta mä luen nyt akuankkaa..hmmm...kauhulla jo odotan, koska vaimon kaulin seuraavan kerran heilahtaa, odottaen että pääsee taas syksyllä edes hetkeksi jäähallille tyranniaa karkuun).

 

[BOL]

Ja nyt sitten ihan kamala fiilis siitä, että tyttö on oikeastaan ihan kiva, mutta tiedän varmasti, että saisin paremmankin. Sitä parempaa vaan kun on nyt jo ikäisyys etitty niin pitäisiköhän tämä naru nyt kokeilla ja sitten lopettaa jos ei toimi. Vaiko antaa koko homman olla jo tällä erää.

Niin, herää kysymys, että kuvitteletko itsestäsi liikoja vai oletko muuten vain täysin pihalla? Mitkä seikat puoltavat sitä, että saisit paremman, vaikka juuri nyt oletkin yksin? Ja mikä tekee tästä naisesta ns. vähemmän paremman? Liian iso nenä? Liian iso takapuoli? Liian pienet tissit? Ja mahtaakohan tämä naispuolinen immeinen olla ollenkaan vaikuttunut sinusta? Siis sekä persoonastasi että ulkonäöstäsi, tai edes toisesta niistä?

Jännittävä kysymys tuokin, että pitäisikö tämä naru kokeilla ja sitten lopettaa, jos ei toimi. Missään ei kaiketi ole määrätty, että jos homma ei toimi, suhteessa on pakko lusia katkeraan loppuun asti. Eikä suhteeseen ole pakko ryhtyä, varsinkaan ensimmäisten treffien jälkeen, jos henkilö ei muuten vain kolahda. Mutta herranen aika sentään, älä nyt tee hätiköityjä päätöksiä yhden tapaamiskerran tai ensinäkemällä vähemmän sytyttävän ulkonäön perusteella.

Mutta jokainenhan on oman onnensa seppä, joten jos siltä tuntuu, että haluat jatkaa etsintää, anna palaa vain. Luultavasti ko. nainen löytää itselleen sopivan kumppanin sinua aikaisemmin, joten voihan olla, että teet hänelle suurenkin palveluksen.

 

[Ted Raikas]

Olen itse huomannut ulkonäköasioissa sen, että joskus kun tapaa jonkun neidin, niin alkuun voi miettiä, että eipä se nyt ole kovinkaan kummoisen näköinen. Jotenkin helposti ajan mittaan voi kuitenkin käydäkin niin, että tätä samaa ihmistä alkaa pitämään todella viehättävänä. Ehkäpä se johtuu siitä, että kun tutustuu ihmiseen ja tulee tutuksi hänen luonteenpiirteidensä ja ajatusmaailman kanssa, niin se vaikuttaa positiivisesti ulkomuotoonkin. Ikään kuin ajatukset kirkastavat kasvot.

Näin ollen en itse usko, että ensivaikutelma nimenomaan ulkomuodon suhteen on lopullista, vaan se elää kaiken muun mukana. Monilla on ongelma (myös minulla on usein ollut), että ensivaikutelman annetaan muodostaa se lopullinen käsitys siitä ihmisestä. Eihän se näin toimi, sillä eihän ihmisen luonteestakaan saa kaikkea selville heti. Kyky aistia ihminen kokonaisuutena kehittyy vuosien saatossa kun sen ihmisen kanssa on tekemisissä.

Tottahan toki ulkomuotokin merkitsee ja kertoo joskus paljon ihmisen elämänasenteistakin ja siitä, miten pitää itsestään huolta (hygienia kun on yksi aika keskeinen tekijä ulkomuodossa), mutta omasta mielestäni se on varsin venyvä tekijä pitkässä juoksussa jos puhutaan parisuhteista, aika usein huomaa että seurustelee ihmisen kanssa joka ei vastaa niitä omia fantasioita tai ihanteita noin fyysisellä tasolla. Se ulkonäkö ei ole se seikka joka vie eteenpäin onnistunutta suhdetta, itsestäänselvyys toki tuo, mutta ei silti kaikille kumppania etsiville tunnu olevan aina selkeä juttu. Sen verran paljon ns. täydelliseen ulkomuotoon kiinnitetään huomiota. Kaipa se on sitä, että seksi on se ensimmäinen asia mielessä ja sitten tulee kaikki muu.

 

[magnum37]

Se ulkonäkö ei ole se seikka joka vie eteenpäin onnistunutta suhdetta, itsestäänselvyys toki tuo, mutta ei silti kaikille kumppania etsiville tunnu olevan aina selkeä juttu. Sen verran paljon ns. täydelliseen ulkomuotoon kiinnitetään huomiota. Kaipa se on sitä, että seksi on se ensimmäinen asia mielessä ja sitten tulee kaikki muu.

Sen verran laadukasta ajatuksenjuoksua jälleen SaiPan mieheltä, että pakko oikein erikseen todeta asian olevan juurikin näin. Lisään vielä silmäkulmapilkkeen kera, että ihminen joka ei ole koskaan ollut naimisissa, ei voi edes ymmärtää miten pieni rooli seksillä lopulta on parisuhteessa.

Aikoinaan poikamiehenä katsoin ylöspäin monia sitoutuneita pareja ajatellen, että mahtavat naida kuin kanit, mutta nyt olen valaistunut ;D

EDIT: Sekin on sitten hyvä kysymys tuossa, että mikä saa meidät ajattelemaan että seksuaalisuus jotenkin edellyttää sen ns. täydellisen ulkomuodon? (myönnän itsekin yhä sortuvani ajoittain siihen ajatteluun. Pieni sisäinen "fasisti" nostaa päätään. Eli jos et ole näyttävä, terve ja nuori, on melkein parasta pidättäytyä koko touhusta, koska intohimoahan ei tietenkään voi olla ilman ko. ominaisuuksia. Rumat runkkaa rankimmin, vai mitensenyoli)

 

[BOL]

Mä olen miettinyt sitä, että kuinka monen ns. tavallisen naköisen miehen itsetunto lopulta kestää todella upean naisen matkassa? Siis juuri siksi, että ihmisiä arvotetaan niin paljon ulkonäön perusteella. Kuinkakohan moni haluaisi tulla todella hyvännäköisen naisen rinnalla arvostelluksi niin, että sillä on varmaan todella hyvä luonne? Tai että ihmiset ajattelisivat suhteen olevan jotenkin epätasa-arvoinen siksi, että toisen voidaan sanoa olevan ulkoisesti ylivertainen verrattuna toiseen. Itse tuskin kestäisin moisia ajatuksia omalla kohdallani, vaikka minäk en oaanle mikään kamalan näköinen luuska. Mutta harvoinpa kai kukaan on kohdallani ensin kiinnittänyt huomiota upeaan ulkonäkööni, vaan kyllä ne muut seikat noussevat esiin ensin.

Monelle miehelle ja naiselle tekisi todella hyvää seurustella ainakin yhden kerran sellaisen henkilön kanssa, joka on ns. aivan toista luokkaa ulkoisesti. Ei varmaan ole tämäkään tilanne itsetunnon kannalta ihan helpoimmasta päästä. Mutta luultavasti laittaisi ulkoisten asioiden tärkeyden oikeisiin mittasuhteisiin ihmissuhteissa.