Naisasiat

[Stonewall]

Tutustuminen samanlaiset elämänarvot omaaviin ihmisiin onkin sitten asia ja haaste erikseen, mutta mun on pakko uskoa, että ketään ei ole tuomittu olemaan yksin. Toisille hyvän ihmissuhteen löytäminen teettää enemmän töitä kuin toisille, mutta sellaistahan tämä elämä tuppaa olemaan asiassa kuin asiassa.

Omalla kohdallani tuntuisi käyneen toteen tuo, että samanlaiset elämänarvot vetävät puoleensa. Vaimon kanssa olemme samalla alalla, ja jaamme samanlaisen arvomaailman, vaikka luonteemme ovatkin kohtuu erilaiset.

Ulkonäöllisesti olen satavarma, että olen tavallisen suomalaisen näköinen. Hämmästyksekeni olen havainnut, että joihinkin naaraisiin tuntuu sekin vetoavan. Ikinä en ole ollut mikään naismagneetti, mutta on noita ihastuneita kuitenkin joku ollut. Tuntuu tosin, että itse on ollut huomattavasti useampaan ihastunut, kuin toisin päin, mutta pääasia, ettei saldo ole nolla. Epäilen muuten, että vaimoni vain suggeroi itseään, jos sattuu ulkomuotoani kehumaan. Onhan mukavampaa uskoa olevansa silmää mielyttävään rakastunut. Mutta mulle se on aivan sama vaikka olisi vain kohtelias, olenpahan edes sen kohteliaisuuden arvoinen hänelle.

Varmastikaan ulkomuoto ei saa olla itseä epämielyttävä, mutta ratkaisevaa on että pääsee tutustumaan ihmiseen, joka on arvoiltaan riittävän samanlainen. Tutustuminenhan tietenkin voi olla hankalaakin. Mutta sen verran paljon hyviä ihmisiä on maailma täynnä, että luulisi siitä riittävän kumppania suurimmalle osalle.

 

[Ender00]

Tosin omaa naamaa kohtaan on usein tarpeettomankin kriittinen, ehkä muut eivät suhtaudu ulkonäkööni samalla lailla kuin minä itse.

Näinhän se on, että jokainen on oman itsensä pahin kriitikko. Ja uskon, että ulkonäköön käy sama kuin varallisuuteen. Kun tietty varallisuuden taso on saavutettu niin lisävarallisuus ei enää lisää onnellisuutta ja kun omaa tietyn tasoisen ulkonäön on se riittävä eikä lisä kauneus/komeus enää oleellisesti lisää kysyntää. Normaalin näköisellä on varmasti ihan riittävästi kysyntää, mutta rumalla, siis oikeasti rumalla, onkin asiat jo huonommin.

Ja kuten tässä ketjussa on aiemminkin puhuttu niin vastakohdat voivat viehättää hetken, mutta samankaltaisuus takaa onnellisemman ja pidemmän ihmissuhteen.

 

[Tiityy]

Sorry skandien puute...ei naa jenkit ymmarra...

En usko etta monikaan nainen valitsee miestaan rahan takia, mutta tottakai vaikutusvaltainen mies kiinnostaa. Tammoisessa miehessa itseluottamus ja itsensa kanssa sinut oleminen on sellainen tekija. Jos et pida itsestasi, sinun on myos vaikea rakastaa toista 'avoimin' kortein. Jos sinulla on hyva itsetunto, voit olla avoin ja hieman laskea leikkiakin itsesi kustannuksella. Biologisella puolella, korkeassa asemassa oleminen varmistaa mahdolliselle jalkikasvulle hyvat selviytymismahdollisuudet.

Renttuihin rakastuminen taas liittyy naisluonteen aitipiirteeseen, halutaan hoivata ja 'parantaa' pahantekija. Tietenkin sovinnaisten normien mukaan 'rentuilla' voi olla oma sosiaalinen kontekstinsa, jossa esim. varsin epamaaraisen nakoinen pitkatukka rockmuusikko saattaa olla esim Lemmy/Keith Richards yms., jolloin kyse on omassa scenessaan huippuyksilo.

Mielipiteet ovat omiani, ei naisia voi oikesti ymmartaa, heh

 

[Beeman]

Ei sillä, että tässä saisi vieläkään lukemattomissa naissuhteissa rypeä, mutta onhan se selvä asia että rahakkaampi/valtaa omaavampi ukko saa enemmän revaa kuin persaukinen tai tavis. Tämä on empiirisesti omalta kohdaltani todistettu (puhumattakaan Hjalliksesta tms isosta kihosta). Elämäni aikana olen onnistunut kaksi tutkintoa suorittamaan ja näihin liiittyen kaksi uraa luomaan ja selkeästi helpommin römpsää on irronnut johtotehtävissä kuin suorittavassa portaassa. Joku tietysti voi taas sanoa että ehkä olen samalla kasvanut ihmisenä tai saanut lisää itseluottamusta, mutta veikkaisin varsinkin jälkimmäisen tutkinnon tapauksessa että nimenomaan valta/raha sai akkojen polvet notkumaan eikä niinkään muut seikat. Kumma miten aiemmin niskojaan nakelleet muijat myöhemmin ovat ruvenneet moraalin suhteen höllemmiksi vaikka tod.näk en ole ihmisenä mihinkään muuttunut. Tokikaan en ole tässä yleistämässä, kerroin vain omia havaintojani asiasta.

Oma keissinsä ovat sitten nämä rakastutaan renttuihin muijat, joihin vetoaa linnassa istutut vuodet, riippuvuuksien määrät ja muut epämääräisyydet. Itsekin tunnen yhden kauniin ja kaikin puolin viehättävän neitokaisen jonka kaksi edellistä miestä olivat narkkareita ja nykyinen entinen linnakundi.

 

[Jeffrey]

Tänään sitten tuli käytyä treffeillä tuon aikasemmin mainitsemani FB-naisihmisen kanssa. Ja sieltä kotiuduttiin sangen ristiriitaisin tuntein. Jopa varsin ikävin tuntein. Toisaalta vahvistin tytön mukavansi, sympaattiseksi ja jopa hauskaksi, mutta sitten petyin tytön ulkonäköön hieman. Vaikka kaunis tyttö olikin niin ei niin kaunis kuin muistin. Ja nyt sitten ihan kamala fiilis siitä, että tyttö on oikeastaan ihan kiva, mutta tiedän varmasti, että saisin paremmankin. Sitä parempaa vaan kun on nyt jo ikäisyys etitty niin pitäisiköhän tämä naru nyt kokeilla ja sitten lopettaa jos ei toimi. Vaiko antaa koko homman olla jo tällä erää. Toisaalta miksi ottaa J-P Haataja kahdeksi vuodeksi jos voi saada J Hentusen vuodeksi. Vai pitäsikös sittenkin pitää vielä kaikki narut käsissä ja hieman hidastella jos käykin niin, että J-P Haataja tulisikin vain vuodeksi ja J Hentunen kahdeksi?

 

[Germanicus]

Jeffrey: mikäli sinä ulkonäön perusteella etsit itsellesi naista niin tulet melko todennäköisesti pettymään. Omasta mielestäni koko paketti ratkaisee. Tsekkaa ihmeessä tuo friidu läpi jos teillä kerran meni nuo treffit niin hyvin.

 

[Fordél]

Sen voin Jeffreylle sanoa, että se ulkonäkö jaksaa kiinnostaa alun ja sen jälkeen alkaa se arki, jossa eivät ulkoiset seikat enää painakkaan. Ja siinääkin vaiheessa tulet näkemään toisessa kaukalossa sen Pirneksen ja tulet ehkä lähtemään siihen kelkkaan, mutta hänenkin kanssaan on sama homma edessä kun se arki alkaa. Se tulee eteen, oli ulkoinen habitus sitten minkälainen tahansa.

Eli mitä tässä yritän sanoa on, että jos Haatajan ulkoiset ominaisuudet ovat tasoa "riittävät" ja miellyttävät silmää niin muut ominaisuudet nouset ratkaisevaan rooliin. Tietysti kaikki riippuu siitä mitä hakee. Haluaako edes sitä pitkää ja seurauskollista juttua, joka voi kestää koko uran ajan tyyliin Janne Ojanen vai haluaako pikaisen visiitin tyyliin Genoway.

 

[scholl]

Pakko käyttää viikonloppua naisten arviointilomakkeen päivittämiseen. Olen nimittäin joutunut tilanteeseen, jossa minulle on tehty avioliittotarjous yllättävältä taholta. Se on vähän niinkuin yrityselämässä joku tulee esiin fuusioehdotuksen kanssa. Hyvin yksityiskohtaisesti tuotiin synergiat esille. Tosin olen itse niistä vähän eri mieltä. Lisäksi ajankohtakin on aika huono, kun on muita prioriteetteja. En mennyt lupautumaan mihinkään neuvottelujen aloittamiseen. Vain keskusteluja asian tiimoilta tulee ilmeisesti tapahtumaan.

Eräs toinen nainen pyrkii kertomaan minulle katolisesta kirkosta. En tiedä oliko vitsi (yritin olla nauramatta) kun kertoi lukevansa raamattua. Jotenkin kummallista, ettei lue esim. businesskirjallisuutta. No anyway, nyt siellä on baijerilainen paavi, mutta hän on jo aika iäkäs eli entä jos seuraava paavi ei olekaan Baijerista, vaan tulee joku desmondtutu henkinen kaatopaikkajätkä tilalle. Vituttaa jo valmiiksi. En voi sitoutua mihinkään kirkonkaan jäsenyyteen, jos ei ole takeita paavikysymyksessä. Tosin yhden päivän rippikoulukokemuksella en ole kyllä kovin vahvoilla kirkon kirjoissa muutenkaan.

 

[magnum37]

"Olisi hän muuten loistava kumppani, mutta kun se ulkonäkö oli pettymys"..Jeffrey, älä mene suosiosta samaan lankaan kuin nuoremman polven nykynaiset :)

Mielenkiintoinen ilmiö tuo, että pahoinvoinnin lisääntyessä oma ja toisten ulkonäkö on entistä tärkeämpää, vaikka voisi ajatella että vaikeuksien lisääntyessä ihmisten pinnallisuus vähenee - näyttää käyvän juuri päinvastoin. Tai sitten ihmisillä ei olekaan niin vaikeaa kuin mitä luulen. Ilmeisesti on kuitenkin niin, että ulkonäköä korostamalla pyritään täyttämään elämässä jotain tyhjiötä. Hyvännäköisyyden uskotaan korvaavan jotain elämässä. En minä ketään ole kritisoimassa, ja onhan se niin että aina me miehet viehätymme todella kauniista naisista. Eri asia on sitten se, vaadimmeko yhtä näyttävän kumppanin itsellemme. Naiset ovat tasa-arvoistumisen seurauksena alkaneet toimia samoin, tosin sillä erotuksella, että ei niin komea mies ei ole nykyään naisten silmissä mies laisinkaan. Enemmänkin vaaraton aseksuaali zombie.

Jos sitten vielä ulkonältään "puutteelisen" miehen sosioekonoominen asema on heikko ja hän on vielä lisäksi ujo, voidaan kai sanoa hänen markkina-arvonsa olevan lähtökohtaisesti heikko ellei jopa olematon naisten silmissä. Onneksi todellisuus ei ole koskaan ihan näin julman yksioikoinen kuin mitä esim. ns. evoluutiopsykologian mukaan niin kovasti väitetään. Kyllä ne jotkut hyvät miehetkin joskus tajuavat, ettei elämän sisältö riipu yksin megapiukasta kropasta ja isoista tisseistä. Samoin, yllättävää kyllä, on yhä naisia, joille joku urheilullisuus miehen yliarvostettuna ominaisuutena sitten jääkin sen miehen mystisen syvällisyyden jalkoihin.

Itsessäni on tuskin koskaan ollut mitään muuta naisten arvostamaa ulkonäkövalttia kuin pituus. Pitkiä miehiä on kuitenkin minun sukupolvessa paljon tarjolla, joten sekään ei yksin riittänyt, koska näiden muiden markkina-arvo oli ilmeisesti paljon korkeampi, ja kaverikortit viuhuivat minulle siksi yhtenään nuoruuden kosioretkillä. Ainakin omasta mielestäni omaan herkkyyden lisäksi joitakin äijäpiirteitä. Minulla on kuitenkin aina ollut myös nörttiominaisuuksia, vaikkei minulla tänäkään päivänä ole edes silmälaseja. Liekö sitten tämän monipuolisuuteni vuoksi, kun naimisiin olen minäkin onnistunut päätymään, vaikka lukuisat turpakeikat ovat itsevarmuuttani pahoin horjuttaneetkin.

Jos sitten jotain parinmuodostusprofilointia voin oman tuttavapiirini perusteella tehdä, näyttää usein käyvän niin, että ne alfa-ominaisuuksilla varustetut tyypit saa ne naiselliset ja herkät naiset, ja vastaavasti hieman "vässykämmät" miehet päätyvät naistyypin, LADY DOMINA, haltuun. Sehän ei tietysti haittaa jos nyt sattuu pitämään noita-akoista.

Tämä käy ilmi myös nyt näin aikuisena Aku Ankkaa lukiessa. Vrt. Aku ja Iines sekä Mikki ja Minni. Aku on lähes täydellinen luuseri ja Iines kunnon domina ja feministi. Mikki on pienestä varrestaan huolimatta selvä alfa itsevarmoine otteineen. Minni taas hyvin naisellinen ja hento hiirulainen.

Se mitä tällä pitkänsekavalla tekstillä haluan sanoa, on ehkä se, ettei nyt sentään aina ehdottomasti pidä kätkeytyä sen ulkonäköpainotteisen markkina-arvoteorian taakse. Me ihmiset olemme monimutkaisia ja lukuisten eri mieltymysten sekahedelmäsoppa. Se on se jokin mystinen "kemia", joka sitten saattaakin kahden ihmisen välillä sekoittua äkisti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei siinä tilanteessa enää hartioiden paksuus ja uuman syvyys merkitse paskaakaan. Mutta sitten pitääkin kolahtaa kunnolla. Sitä tapahtuu harvemmin ja siksi kai ihmiset myös ovat pinnallistuneet. Mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Ja menestyksen kannalta ulkonäköä tärkeäpää on tietysti se, että ujonakin uskaltaa mennä sanomaan sen "Hei, olen susta kiinnostunut" lausahduksen. Ilman sitä on vaikea voittaa, vaikka turpiin tulisikin.

Näihin sanoihin päättäen voisi olla hyvä mennä jatkamaan kesälomaansa, ja lukemaan mökin terassille mm. niitä vanhoja akuankkoja =) (Niin, tosimies pilkkoisi tietysti nytkin niitä polttopuita lihakset kovina, mutta mä luen nyt akuankkaa..hmmm...kauhulla jo odotan, koska vaimon kaulin seuraavan kerran heilahtaa, odottaen että pääsee taas syksyllä edes hetkeksi jäähallille tyranniaa karkuun).

 

[BOL]

Ja nyt sitten ihan kamala fiilis siitä, että tyttö on oikeastaan ihan kiva, mutta tiedän varmasti, että saisin paremmankin. Sitä parempaa vaan kun on nyt jo ikäisyys etitty niin pitäisiköhän tämä naru nyt kokeilla ja sitten lopettaa jos ei toimi. Vaiko antaa koko homman olla jo tällä erää.

Niin, herää kysymys, että kuvitteletko itsestäsi liikoja vai oletko muuten vain täysin pihalla? Mitkä seikat puoltavat sitä, että saisit paremman, vaikka juuri nyt oletkin yksin? Ja mikä tekee tästä naisesta ns. vähemmän paremman? Liian iso nenä? Liian iso takapuoli? Liian pienet tissit? Ja mahtaakohan tämä naispuolinen immeinen olla ollenkaan vaikuttunut sinusta? Siis sekä persoonastasi että ulkonäöstäsi, tai edes toisesta niistä?

Jännittävä kysymys tuokin, että pitäisikö tämä naru kokeilla ja sitten lopettaa, jos ei toimi. Missään ei kaiketi ole määrätty, että jos homma ei toimi, suhteessa on pakko lusia katkeraan loppuun asti. Eikä suhteeseen ole pakko ryhtyä, varsinkaan ensimmäisten treffien jälkeen, jos henkilö ei muuten vain kolahda. Mutta herranen aika sentään, älä nyt tee hätiköityjä päätöksiä yhden tapaamiskerran tai ensinäkemällä vähemmän sytyttävän ulkonäön perusteella.

Mutta jokainenhan on oman onnensa seppä, joten jos siltä tuntuu, että haluat jatkaa etsintää, anna palaa vain. Luultavasti ko. nainen löytää itselleen sopivan kumppanin sinua aikaisemmin, joten voihan olla, että teet hänelle suurenkin palveluksen.

 

[Ted Raikas]

Olen itse huomannut ulkonäköasioissa sen, että joskus kun tapaa jonkun neidin, niin alkuun voi miettiä, että eipä se nyt ole kovinkaan kummoisen näköinen. Jotenkin helposti ajan mittaan voi kuitenkin käydäkin niin, että tätä samaa ihmistä alkaa pitämään todella viehättävänä. Ehkäpä se johtuu siitä, että kun tutustuu ihmiseen ja tulee tutuksi hänen luonteenpiirteidensä ja ajatusmaailman kanssa, niin se vaikuttaa positiivisesti ulkomuotoonkin. Ikään kuin ajatukset kirkastavat kasvot.

Näin ollen en itse usko, että ensivaikutelma nimenomaan ulkomuodon suhteen on lopullista, vaan se elää kaiken muun mukana. Monilla on ongelma (myös minulla on usein ollut), että ensivaikutelman annetaan muodostaa se lopullinen käsitys siitä ihmisestä. Eihän se näin toimi, sillä eihän ihmisen luonteestakaan saa kaikkea selville heti. Kyky aistia ihminen kokonaisuutena kehittyy vuosien saatossa kun sen ihmisen kanssa on tekemisissä.

Tottahan toki ulkomuotokin merkitsee ja kertoo joskus paljon ihmisen elämänasenteistakin ja siitä, miten pitää itsestään huolta (hygienia kun on yksi aika keskeinen tekijä ulkomuodossa), mutta omasta mielestäni se on varsin venyvä tekijä pitkässä juoksussa jos puhutaan parisuhteista, aika usein huomaa että seurustelee ihmisen kanssa joka ei vastaa niitä omia fantasioita tai ihanteita noin fyysisellä tasolla. Se ulkonäkö ei ole se seikka joka vie eteenpäin onnistunutta suhdetta, itsestäänselvyys toki tuo, mutta ei silti kaikille kumppania etsiville tunnu olevan aina selkeä juttu. Sen verran paljon ns. täydelliseen ulkomuotoon kiinnitetään huomiota. Kaipa se on sitä, että seksi on se ensimmäinen asia mielessä ja sitten tulee kaikki muu.

 

[magnum37]

Se ulkonäkö ei ole se seikka joka vie eteenpäin onnistunutta suhdetta, itsestäänselvyys toki tuo, mutta ei silti kaikille kumppania etsiville tunnu olevan aina selkeä juttu. Sen verran paljon ns. täydelliseen ulkomuotoon kiinnitetään huomiota. Kaipa se on sitä, että seksi on se ensimmäinen asia mielessä ja sitten tulee kaikki muu.

Sen verran laadukasta ajatuksenjuoksua jälleen SaiPan mieheltä, että pakko oikein erikseen todeta asian olevan juurikin näin. Lisään vielä silmäkulmapilkkeen kera, että ihminen joka ei ole koskaan ollut naimisissa, ei voi edes ymmärtää miten pieni rooli seksillä lopulta on parisuhteessa.

Aikoinaan poikamiehenä katsoin ylöspäin monia sitoutuneita pareja ajatellen, että mahtavat naida kuin kanit, mutta nyt olen valaistunut ;D

EDIT: Sekin on sitten hyvä kysymys tuossa, että mikä saa meidät ajattelemaan että seksuaalisuus jotenkin edellyttää sen ns. täydellisen ulkomuodon? (myönnän itsekin yhä sortuvani ajoittain siihen ajatteluun. Pieni sisäinen "fasisti" nostaa päätään. Eli jos et ole näyttävä, terve ja nuori, on melkein parasta pidättäytyä koko touhusta, koska intohimoahan ei tietenkään voi olla ilman ko. ominaisuuksia. Rumat runkkaa rankimmin, vai mitensenyoli)

 

[BOL]

Mä olen miettinyt sitä, että kuinka monen ns. tavallisen naköisen miehen itsetunto lopulta kestää todella upean naisen matkassa? Siis juuri siksi, että ihmisiä arvotetaan niin paljon ulkonäön perusteella. Kuinkakohan moni haluaisi tulla todella hyvännäköisen naisen rinnalla arvostelluksi niin, että sillä on varmaan todella hyvä luonne? Tai että ihmiset ajattelisivat suhteen olevan jotenkin epätasa-arvoinen siksi, että toisen voidaan sanoa olevan ulkoisesti ylivertainen verrattuna toiseen. Itse tuskin kestäisin moisia ajatuksia omalla kohdallani, vaikka minäk en oaanle mikään kamalan näköinen luuska. Mutta harvoinpa kai kukaan on kohdallani ensin kiinnittänyt huomiota upeaan ulkonäkööni, vaan kyllä ne muut seikat noussevat esiin ensin.

Monelle miehelle ja naiselle tekisi todella hyvää seurustella ainakin yhden kerran sellaisen henkilön kanssa, joka on ns. aivan toista luokkaa ulkoisesti. Ei varmaan ole tämäkään tilanne itsetunnon kannalta ihan helpoimmasta päästä. Mutta luultavasti laittaisi ulkoisten asioiden tärkeyden oikeisiin mittasuhteisiin ihmissuhteissa.

 

[Morrison]

EDIT: Sekin on sitten hyvä kysymys tuossa, että mikä saa meidät ajattelemaan että seksuaalisuus jotenkin edellyttää sen ns. täydellisen ulkomuodon? (myönnän itsekin yhä sortuvani ajoittain siihen ajatteluun. Pieni sisäinen "fasisti" nostaa päätään. Eli jos et ole näyttävä, terve ja nuori, on melkein parasta pidättäytyä koko touhusta, koska intohimoahan ei tietenkään voi olla ilman ko. ominaisuuksia. Rumat runkkaa rankimmin, vai mitensenyoli)

Mielestäni tälle asialle löytyy selitys biologiasta. Eli ihminen on eläin siinä missä muutkin eläimet ja käyttäytyy alitajuisesti eläimen tavoin. Esimerkiksi katsotaan naista jolla on hyvä kroppa, nätti perse jne. Alitajuntamme kertoo että siinä on nainen joka on hyvässä kunnossa eli pystyy hyvin huolehtimaan jälkeläisistä. Isot rinnat taas kertovat hyvästä mahdollisuudesta tuottaa maitoa jälkeläisille jne.
Tietysti myös ihmisen parin valintaan vaikuttaa myös korvien väli eli miten toinen puhuu ja käyttäytyy mutta se on sitten enemmän psykologiaa ja mikä tekee ihmisestä erillaisen eläimen.

 

[Ted Raikas]

Sekin on sitten hyvä kysymys tuossa, että mikä saa meidät ajattelemaan että seksuaalisuus jotenkin edellyttää sen ns. täydellisen ulkomuodon?

Varmasti se on aina aika paljon aikaansa sidottua. Kauneusihanteet vaihtelee ja taatusti eri aikakausina on hiukan erilaisia ihmisiä pidetty täydellisinä. Nykyäänhän naisissa se varmaan noin keskiarvoisesti on sellainen hoikkauumainen, jolla on pyöreät kohtuukokoiset kiinteät rinnat ja hyvin muodostunut peba sekä soikeat kasvot, täyteläiset huulet, suora nenä jne. Varmasti median ruokkimat usein epärealistiset kuvat, mallit ja elokuvatähdet ruokkii sitä ajatusta mikä olisi sellainen unelmakumppani. Kaikki syötettävä ihmiskuva vaikuttaa alitajuntaan ja me alamme etsiä niitä piirteitä ihmisissä, monet esim. näkee tietyssä ihmisessä jonkun julkkisidolin piirteitä (myönnän, että itsekin bongailen).

Kai se menee ihan yksinkertaisuudessaan siten, että silmänilo herättää himoja ja seksuaalista uteliaisuutta. Sitä ei sitten tiedä olisiko se seksi jotenkin upeaa sellaisen ihmisen kanssa, ehkä, mutta tässä päästään taas siihen, että ulkomuoto ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei kuitenkaan kulje mitenkään käsi kädessä. Ei ne seksitaidot varmaan ulkonäön kautta synny.

Oikeastaan, hassua kyllä, itse vähän kammoksuisin olla liiankin kauniin naisen kanssa suhteessa, vaikka totta kai sitä nähdessään jonkun kaunottaren usein miettii, että millaista voisi olla esim. suutelu ja muu sen sellainen. Joka tapauksessa minulle on aina kelvannut enemmän sellainen "naapurintyttömäinen" tyyppi. Nätti ja söpö saa ja voi olla, mutta sellainen klassinen tai muu kliseinen kauneus on aika toissijaista.

Seksiseuraa hakiessa tietysti monet varmasti yrittää mahdollisimman kauniin pokata, mutta näkisin, että ihastuessa ja rakastuessa se ulkonäkö ei korostu ihan samalla tavalla. Silloin yleensä ihmisessä viehättää koko olemus, huumorintaju, yhtenevä ajatusmaailma tai muu sellainen. Toki, voihan se suhdekin lähteä siitä, että aluksi ihastuu ulkomuotoon ja jossain vaiheessa huomaa, että onhan siinä ihmisessä muutakin kuin se kroppa.

 

[julle-jr]

Eihän ulkonäkö tärkein asia ole, mutta kyllä ainakin minun mielestäni melko olennainen tekijä. Toki kokonaisuus ratkaisee, mutta ulkonäköhän kuuluukin juuri tuohon kokonaisuuteen. Ainakin minä henkilökohtaisesti katselen mieluummin hyvännäköistä naista. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jaksaisin seurustella kenenkään kanssa pelkän ulkonäön takia. Eli, mieluummin fiksu, mukava, hauska ja nätti kuin fiksu, mukava hauska ja ei-nätti.

Makuasioita toki ja kutakin ominaisuuttahan voi painottaa mielensä mukaan, itse annan esim. kaikille yllämainituille ominaisuuksille arvoa enkä näe syytä jättää mitään olennaista tekijää huomioimatta.

 

[Jeffrey]

Hyviä kommentteja ja kuittailuja palstasisaruksilta.

Nyt se suurin syy miksi petyin hänen ulkonäköönsä oli se, että ei valitettavasti ollutkaan niin kaunis kuin muistin ja FB:stä scouttasin. En tiedä yrittikö tyttö nyt olla jotenkin erityisen kaunis meikkaamalla itseänsä ainakin omaan makuuni liikaa, ja huonosti. Muistan, että tytössä kiinnitin ensimmäisenä huomion kauniiseen "kauneuspilkkuun", mutta tämä/nämä olivat nyt peitossa meikin alla jossain.

Ja BOL kyllä, saatan luulla itsestäni liikoja, tai siis oikeastaan en. Pidän itseäni erittäin surkeana naistenmiehenä, mutta naiset joita minulla on ollut niin on ollut kyllä alansa raskassarjalaisia, ja erittäin kuolattuja yksilöitä. Tuo on tietysti tuonut suhteisiin mukana myös paljon vaikeuksia ja nuorella iällä ehkäpä jollain tavalla vääristänyt minun naiskuvaani. Edellinen pitempi aikainen tyttöystäväni oli palkittu erittäin korkealla tasolla kauneudestaan, ja olenkin huomannut etsiväni sitä erittäin kaunista tyttöä jolla olisi sitten myös jotain päässä. Ja tämähän se taitaa olla minun yhtälöni suurin vaikeus. Etsin asiaa jota tunnetusti ei ole.

Ja itse pelkään tässä ulkonäköasiassa eniten sitä, että miten itse suhtausuisin sitten tilanteeseen jossa minulle tulisi baarissa eteen mielenkiintoinen kauniinpi yksilö. Olisiko minussa miestä sanomaan ei vai jatkuisiko vielä poikamainen höntyily ja säntäisin mukaan? Olen kuitenkin hyvä ihminen ja en enää haluaisi tuottaa niitä itkuja mitä tuotun joskus silloin 5-6 vuotta sitten.

Toisaalta ehkä itse suhtaudun seurusteluasiaan jopa liiankin intohimoisesti. Eikai se tässä iässä vielä tarvitse tavata sitä tulevaa loppuelämän partneria...?

 

[magnum37]

Mielestäni tälle asialle löytyy selitys biologiasta. Esimerkiksi hyvä kroppa, nätti perse jne. Alitajuntamme kertoo että siinä on nainen joka on hyvässä kunnossa eli pystyy hyvin huolehtimaan jälkeläisistä.

On biologialla varmasti isot sormensa pelissä. Mutta jos kerran biologia on näin tärkeässä roolissa, niin luonto voisi kiitos hoitaa meidän kaikkien perimän siihen malliin ettei aihetta tyytymättömyyteen ole suuntaan eikä toiseen :)

totta kai sitä nähdessään jonkun kaunottaren usein miettii, että millaista voisi olla esim. suutelu ja muu sen sellainen. Joka tapauksessa minulle on aina kelvannut enemmän sellainen "naapurintyttömäinen" tyyppi.

Magnumi on myös aina nuorukaisesta lähtien kiihottunut kaunottarista. Sellainen silmänolo vaikuttaa kuin metabolinen huume, mutta sitten sisäinen tietoisuus omasta alemmasta markkina-arvosta (jonka voi todeta nopeasti myös peiliin katsomalla) on pistänyt kapulat nopeasti rattaisiin. Mopokin on joskus keulinut, mutta alfanaaraalle ei riitä edes keuliva moottoripyörä, vaan kyllä sen täytyy olla nimenomaan takajaloilleen nouseva Maranellon ori.

Suosittelen myös lämpimästi "naapurintyttöjä". Tosin sillä pienellä varoituksella, että nimenomaan suomipojan kaunottaren lähestymispelosta johtuen monet ovat ne, jotka tyytyvät tavistyttöjä iskemään. Tämä on Suomessa johtanut siihen, että monilla "naapurintytöillä" on muodostunut liiankin hyvä itsevarmuus omasta viehätysvoimastaan. Näin ollen he ovat hinnoitelleet itsensä kysynnän johdosta korkeammalle. Eli odottavat usein mieheltä paljon enemmän kuin mitä itse voivat tarjota. Oikeesti: Tavisnaisten joukossa esiintyy pelottavan paljon näitä "pissiksiä", ja kaikki tämä on heikko itsetuntoisten miesten lemmenhimojen syytä, kun ne on fokusoitu keskinkertaisiin kohteisiin.

Mutta toki ymmärsin Tedin pointin. Fiksu ja söötti naapurintyttö on parhaimmillaan hyvin rakastettava nainen.

vaikka minäk en oaanle mikään kamalan näköinen luuska. Mutta harvoinpa kai kukaan on kohdallani ensin kiinnittänyt huomiota upeaan ulkonäkööni, vaan kyllä ne muut seikat noussevat esiin ensin.

Mitenkään en epäile BOL:n viehättävyyttä, joten älä käsitä väärin, mutta olette te naiset kyllä hassuja. Me miehet pystymme jopä myöntämään, kun emme täytä yleisiä ulkonäkökriteereitä. Toisin on teidän naisten laita. Teillä on luonnostanne niin suuri tarve tuntea ja nähdä itsessänne jotain kaunista, joten "luuskia" voivat kyllä jotkut muut olla, vaikka sitten se naapurin Elli, mutta ei tokikaan itse. XXL on muodokas jne, kun kysytään tällaiselta naiselta itseltään. Minun pitäisi tietysti omien pitkien narukäsivarsieni kanssa olla vain hiljaa näistä asioista, ja yleensä kyllä olenkin.

Summanen summarum: Hyvä että näistä asioista uskalletaan enemmän puhua rehdisti ääneen, ja että ihminen näin paljastaa tähän pariutumisrituaaliin liittyvää mädännäistä ja osin alhaista ajatteluaan, joka on siellä pohjalla aina vaikuttanut kuluneiden vuosisatojen ajan. Olen minäkin alkanut vihdoin ymmärtää miksi tiettyjä katkeria juttuja tapahtui siellä nuoruudessa :) Mutta kuten ylempänä jo totesin; onneksi sentään tämä ei aina näin 100% sikapaskamaisesti mene. Tosirakkaus on edelleen pyhää.

 

[Buddha]

En mennyt lupautumaan mihinkään neuvottelujen aloittamiseen...

Jaahan, scholli onkin pahassa paikassa, jos avioliittotarjous on jätetty puuntakaa ja ei ole kerennyt valmistautumaan lainkaan.

Mitens ajattelit lähteä neuvotteluihin, kun ei ole kerennyt selvitämään siniverisyyttä, mahdollisia periytyviä sairauksia ja onkohan jollakin hänen suvussa vaikka masennuslääke käytössä? Sehän voi olla merkki hänen sukunsa akilleen kantapäästä; tiukkapaikka kun tulee, niin heti tarvitsee ottaa kainalokepiksi Remeron...

Onkohan suku kerennyt hankkimaan maallista mammomaa jo monenkin sukupolvien ajan, eli onkohan aidosti rikkaita ja kasvatettu niin, vaiko peräti vain "muutaman teknikon ja insinöörin" takia postinumero kauniaisissa ja köyhyys vain parin osakkeen päässä...

Kihlaus jonkun muodollisesti pätevän kanssa ei voi olla välttämättä paras mahdollinen asia sinun uraputkessa. Jos se meneekin reisille, niin siitä saattaa tulla yleinen naurunaihe golf-kentillä, sekä Coutry-clubilla.

Voimia sinulle scholl ja koitahan elää vaikean asian kanssa, ilman että se vaikuttaa bisneksiin. Näinä päivinä on kaikenmaailman onnenonkijoita ja pyrkyreitä liikkeellä.

 

[scholl]

Mitens ajattelit lähteä neuvotteluihin

sehän se. En neuvotteluihin ole lupautunut.

Hyvin muuten nykyään konkretisoituu se, mitä se tarkoittaa kun sanotaan, että naimisiin joudutaan. Osa miehistä ei pysty olemaan tiukkana näissä tilanteissa.

Kyllä se silti sekoittaa normaalin päivärytmin. Korostan etten ole ikinä mielistellyt ketään. Ja ei ole kiva ns. selitellä, koska kun kyseessä on kuitenkin ns. hyvä ihminen niin selittelyksihän se menee. Scholl on joka tapauksessa liian nuori menemään naimisiin, kun nyt kaikenlaisia mitään ihmissuhteita tärkeämpiä projekteja käynnissä. Parin vuoden päästä voisi ehkä olla eri tilanne. Ja sitten vasta katsottaisiin henkilöitä. Tässä vaiheessa puhutaan vasta puhtaan teoreettisesti vasta ajoituksesta, eikä siitä onko joku henkilö oikea seurustelemaan minun kanssani.

Kaikki olikin elämässäni ns. liian hyvin. Käy vähän kuin uunon appiukolle.

 

[Buddha]

Selittelyä...

Ja ei ole kiva ns. selitellä, koska kun kyseessä on kuitenkin ns. hyvä ihminen niin selittelyksihän se menee.

Totta, sillä jos asioita tarvitsee alkaa selittelemään, niin silloin ei ole kaikki hyvin.

Jos nainen kulkee työmatkat julkisella ja sanoo, että odottelee auton ensivuoden mallin myyntiin tuloa, niin selittelyähän se on. Ei tarvitse edes kysyä, jos sillä olisi tämänvuoden malli käytössä. Tai jos nainen sanoo, että auto on huollossa, niin taas... miksi ajaa niin vanhalla autolla, että sitä tarvitsee huoltaa. Selittely on luusereiden hommaa.

Jos nainen sanoo, ettei kerennyt vetää iltalenkkiä, koska piti tehdä duunijuttuja, niin silloinhan hän ei osaa organisoida päivän ohjelmaa oikein tai delegoida asioita ja on täysin epäpätevä. Entä sitten, kun tulee ihan oikeasti kiire ja pitää kyetä ylittämään ns arkitaso ja jokaisen panos yhteisen yrityksen päämäärän saavuttamiseen on tärkeä? Heikoin lenkki, ihan turhaa ajankulua.

Naisten tulisi lähestyä miehiä jonkinlaisella portfoliolla ja suosituksilla, minkä sisällöstä selviää kaikki tarpeellinen. Ei tarvitsisi enään lukea Aku Ankkaakaan paskalla, koska siitäkään ei ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, ajankulua.

 

[BOL]

Mitenkään en epäile BOL:n viehättävyyttä, joten älä käsitä väärin, mutta olette te naiset kyllä hassuja. Me miehet pystymme jopä myöntämään, kun emme täytä yleisiä ulkonäkökriteereitä. Toisin on teidän naisten laita. Teillä on luonnostanne niin suuri tarve tuntea ja nähdä itsessänne jotain kaunista, joten "luuskia" voivat kyllä jotkut muut olla, vaikka sitten se naapurin Elli, mutta ei tokikaan itse. XXL on muodokas jne, kun kysytään tällaiselta naiselta itseltään. Minun pitäisi tietysti omien pitkien narukäsivarsieni kanssa olla vain hiljaa näistä asioista, ja yleensä kyllä olenkin.

Niin, minähän pystyn aivan helposti myöntämään, etten taida täyttää nykyisiä yleisiä ulkonäkökriteereitä. En ole pitkäraajainen blondi, jonka takapuoli on mallia mehukas, muttei läski. En myöskään omaa suuria rintoja, enkä enää ampiaisvyötäröäkään. Taidanpa huidella jossain normaalipainon rajoissa, mutta omaan silmiini ylimääräistä löytyy kyllä. Kukaanhan ei ole täydellinen :). Mutta luuska en kyllä ole, ikinä missään. Ja hassukin mä olen, muista naisista en tiedä ;).

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämän episodin seurauksena tyttö on mököttänyt mulle juhannuksesta asti. Kun olen koettanut kysyä, mitä oikeen sanoin väärin tai tein hänelle, että hän on minulle vihainen, on tytön vastaus "emmä oikee tiiä".

On hankala juttu jos tytöllä on tuollaisia piirteitä. Minkäs ikäinen tämä tyttö muuten on? Aika kakaramaista käytöstä tytöltä, mutta kyllä tuollaiset puihinmenot ja itkukohtaukset pitää yleensä pystyä asiallisesti puhumaan viimeistään seuraavana arkipäivänä kun ollaan selvinpäin, oli syy mikä hyvänsä. Ainakin jos sinussa on mahdollisesti ollut jotain osuutta asiaan.

Minä en suoraan sanoen tuollaisia kohtauksia yhdistettynä emmäoikeintiiä-meininkiin oikein jaksaisi. Jos naisen kommunikointikyky on tätä luokkaa, niin miehen on syytä opiskella ajatustenlukijaksi ja siitähän ei mitään tule. Tuolla tyylillä syntyy ajan mittaan kaikenlaista pientä ja isompaa turhaa porua, eikä sellaiseen pidä järkimiehen lähteä ollenkaan.

Mieleeni tulee lähinnä kaksi vaihtoehtoista selitystä tilanteelle:

1) Tytöllä on jokin hän-ei-ole-se-oikea-minulle-minä-sen-nyt-oivalsin -tila, josta sinä et saa häntä yli vaikka mitä tekisit. Tyttö ei vaan saa sanottua sinulle ajatuksiaan suoraan, jota tuo emmätiedä-pyörittely johtuu. Tämä tuntuu kertomuksesi perusteella kuitenkin vähän epätodennäköiseltä, mutta on sekin mahdollista.

2) Olet jollakin puheilla, ilmeillä tai vaikka kuka tietää pieraisemalla jotenkin mennyt loukkaamaan tyttöä oikeasti vaikka et ole sitä tajunnutkaan. Jos tästä on kyse, niin kyllä tuon ihan puhumalla pitäisi hoitua. Jos asiasta ei kuitenkaan voi puhua missään järkevässä ajassa ihan suoraan, niin aika hankalasta tytöstä on kysymys. Silloin on todennäköisesti luvassa kaikenlaista isompaa ja pienempää mielennyrjähdystä tytön puolelta jos jatkatte hengailua. Tai sitten ei. Tapahtuneelle voi löytyä selityksensä, ja jos opitte tuntemaan toisenne paremmin niin väärinkäsityksiäkin tulee vähemmän.

Koetatte nyt vaan puhua asioista. Jos touhu pysyy tuollaisena, niin kysyt suoraan haluaako tyttö että häivyt maisemista. Jos siihenkään ei tule mitään ymmärrettävää vastausta, niin se tarkoittaa että "joo, häivy". Sitten vaan häivyt ja ryhdyt katselemaan muita naisia.

 

[Jomppa_Koo]

Täyttää 18 joulukuussa.

Katsos vaan, mun ihastus on vähän vanhempi. Ollaan tavallaan samassa veneessä, mutta sillä erotuksella että sulla on mahdollisuus nähdä tyttöä, mulla ei. Tän lisäksi mun ihastus ei tiedä että välitän siitä. Ajattelin jotain (kukkia?) lähettää, saa siitä päätellä mun halut. Tee sä sama, varmasti toimii.

Lisään vielä sen verran, että mulle on tärkeintä että toinen saa tietää toisen tunteista. Tehdään se vaikka vaikeimman kautta. Pointti on se, että vaikka en luultavasti häntä saa, nössö kun olen, niin silti halu on kova saada tietää mitä se toinen osapuoli haluaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tyttö on muutenkin semmoista tyyppiä, jonka mielialat tuntuvat heittelevän todella paljon.

Voi tuo olla ihan keskenkasvuisuuttakin, jos edes 18 ei ole lasissa vielä.

Älä ota tätä suhdetta liian vakavasti. Jos siitä tulee jotain niin ok, mutta ei kannata ihan kaikkia pelimerkkejä laittaa tälle hevoselle, jos ilmaisu sallitaan.