Naisasiat

[Ted Raikas]

Nauroin tuolle Kelju K. Kojootin viestille. Loistavaa.

Jos tämä olisi Facebook, laittaisin kyseiselle viestille: Tykkään.

 

[Bismarck]

Satunnaiset baaritiskikohtaamiset ovat toki toinen tarina, varsinkin jos on kyse juomien pummaajista, eli ihmislajin yhdestä alhaisimmista olomuodoista. En muista koskaan ostaneeni satunnaiselle pummi-perhoselle juomia, vaikka on toki näinkin saattanut käydä... Juomien pummaajat eivät ilmeisesti tajua sitä, että se on lyhyt tie kuljettavaksi. Maine leviää ja kunnia ansaitaan!

Mainitsen vielä tähän sen joidenkin toisen sukupuolen edustajien(edustamani) tavan olettaa saavansa jotain, kun niitä drinkkejä tarjoilee kauniimmalleen. Niin usein sekä tuttujen että tuntemattomien toimesta on tullut seurattua tätä sosiaalisen älykkyyden riemuvoittoa mitä erilaisimpiin reaktioihin asti.

 

[puuha-pete]

Joo huonosti ne meni ja lopulta vituilleen, nyt on reilu pari vuotta tullut kustua juurikin kaikki. Sitä ennen suhteet eli melko putkeen on menny.

 

[Jeffrey]

Nykyäänhän naishommat hoidetaan Facebookilla. Eka "mukatykätään" muijan tilasta, kun siinä lukee jotain "Maija Meikäläisellä oli ihana päivä". Tätä tilatykkäilyä pari viikkoa, aivan sama mitä siinä profiilissa lukee. Sitten uskaltaudutaan jo kommentoimaan tilaa.

Itse tänään koin ensimmäisen onnistumiseni puhtaasti FB:n kautta sovituissa treffeissä. Tytön tapasin perjantaina. FB chattaltiin la, su ja tänään. Ja tänään uskallauduin pyytämään tyttöä terassille kanssani. Ja ainakin vaikutti olevansa iloinen pyynnöstä ja suostui lähtemään tässä joku päivä.

Tottakai itse olisin sitä mieltä, että esim. tekstarit olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, nekun ei nykyisin edes mitään maksa, mutta onhan se kiva vaikka selailla tytön kuvia samalla kun sitä chattailee... Ja itseasiassa sellainenkin pikkuseikka on, että itseltä ei löydy tytön puhelinnumeroa. Enkä kehtaa sitä pyytääkkään, koska olen saanut sellaisen vaikutuksen, että tyttö luulee että minulla se on.

Täytyy nyt katsoa. Tyttö on vaikuttanut oikein mukavalta ja jopa ihan nätti. Hieman tosin epäilyttää, koska tyttö ei suurilta osin mahdu minun naismakuuni. Ja ehkäpä tämä mukava kipinä johtuu siitäkin, että varmaan vuoteen treffiseuraksi tulee sellainen tyttö jota en ole pannut ennen treffejä.

Jännä juttu vain, että vaikka olen pitänyt itseäni huonona naistenmiehenä. Niin nytten kun ensimmäistä kertaa aikoihin olin sellaisessa kännissä, että puhe kuitenkin sujui, mutta kuitenkin kännissä niin sitä tuli pokattua bileitten kaunein ja himoituin tyttö. Toisaalta nyt kokeilin hieman eri kuviotakin kuin aikaisemmin. Tosin nyt ei ollut pelkkä pillu mielessä koska tiesin viettäväni yön vaatekomerossa hävittyäni vedon kaverin kanssa nukkumapaikoista. Ja saa jopa minun kategoriassani olla aika kauhea tapaus jos vien hänet ensiyöksemme vaatekomeroon.

Juu saas nyt sitten taas nähdä..

 

[passenger]

Itse tänään koin ensimmäisen onnistumiseni puhtaasti FB:n kautta sovituissa treffeissä. Tytön tapasin perjantaina. FB chattaltiin la, su ja tänään. Ja tänään uskallauduin pyytämään tyttöä terassille kanssani. Ja ainakin vaikutti olevansa iloinen pyynnöstä ja suostui lähtemään tässä joku päivä.

Täytyy nyt katsoa. Tyttö on vaikuttanut oikein mukavalta ja jopa ihan nätti. Hieman tosin epäilyttää, koska tyttö ei suurilta osin mahdu minun naismakuuni. Ja ehkäpä tämä mukava kipinä johtuu siitäkin, että varmaan vuoteen treffiseuraksi tulee sellainen tyttö jota en ole pannut ennen treffejä.

Jännä juttu vain, että vaikka olen pitänyt itseäni huonona naistenmiehenä. Niin nytten kun ensimmäistä kertaa aikoihin olin sellaisessa kännissä, että puhe kuitenkin sujui, mutta kuitenkin kännissä niin sitä tuli pokattua bileitten kaunein ja himoituin tyttö. Toisaalta nyt kokeilin hieman eri kuviotakin kuin aikaisemmin. Tosin nyt ei ollut pelkkä pillu mielessä koska tiesin viettäväni yön vaatekomerossa hävittyäni vedon kaverin kanssa nukkumapaikoista. Ja saa jopa minun kategoriassani olla aika kauhea tapaus jos vien hänet ensiyöksemme vaatekomeroon.

Juu saas nyt sitten taas nähdä..

FB:n kautta on tullut tässä itsekkin paritkin treffit viime aikoina sovittua. Se on ihan kätevä tapa sopia nimenomaan esim treffeistä. Onko se sitten jotenkin väärin, eiköhän se vaan tosiaan ole nykyaikanen kommunikoinnin väline. On tosin toi ex-tyttöystävä sen verran mielessä vielä, että mihinkään kovin vakavaan ei ole pystynyt vielä lähtemään. Nyt tosin pitäisi ensi viikonloppuna tosin lähteä myös jonnekin terassille tai kahville erään oikein kivanoloisen ja -näköisen tsybyn kanssa ja eka kerran pitkästä aikaa oikeastaan ihan innokkaana odottelen mitä siitä tulee.

Tuli ihan melkein nauru tässä ja vanhat muistot mieleen tosta vaatekomerojutusta kun meikäläinen oli ristitty rakastaja Nylkyseksi ja poikamiesyksiön vaatehuone sai kavereilta aikoinaan nimen Rakastaja Nylkysen makuuhuone, kun sinne tuli jokusen kerran jatkoilla mentyä kavereiden katseita piiloon panemaan. Osa oli tosin aika kauheita tapauksia osa vähemmän. Hauskaa oli kuitenkin ne ajat.

 

[Paul Kemp]

No niin, eli taas on sangen paskamainen tilanne päällä. Nähtävästi mulle nimittäin alkaa kehittyä ylimääräisiä tunteita erästä samassa kesäduunissa olevaa mimmiä kohtaan. Pari kertaa ollaan käyty jopa kahdestaan ulkona kahvilla, mutta ihan kavereina vaan. Kivaa on kyllä ollut puolin ja toisin, pakko sanoa. Mutta..

Nyt sitten homma alkaa olla siinä pisteessä ainakin omalta osalta, että tämä koko oleminen alkaa mennä jo enemmän ahdistuksen ja neuvottomuuden puolelle. Kyseinen nuori nainen on kuitenkin työkaveri ja jos teen jotain, mikä ei menekään putkeen, niin sitten onkin kohtuullisen vaivautunut loppukesä tiedossa. Aina sama saatanan juttu, kun törmää johonkin sellaiseen, jota kohtaan tuntee edes jotain vetoa. Olosuhteet ovat niin vastaan kuin olla ja voi.=/

Normaalisti olen näissä asioissa ollut jopa turhankin suora ja rento, eikä tunteiden ilmaiseminen ole tuottanut vaikeuksia. Nyt olen jostain syystä kuitenkin täysin jäässä, enkä ymmärrä miksi. Eilenkin samassa porukassa oltiin baarissa, mutta eipä siinä oikein voinut mitään läheisempää käydä laukomaan. Ehkä hyvä niin, ehkä ei, koska hankala sanoa, kuinka kyseinen ihminen reagoisi. Sellainen hiljaisempi ja älykkäämpi tapaus kun on(syy oikeastaan siihen, että miksi tykkään niin paljon).

Eli mitähän helvettiä tässä pitäisi tehdä tai olla tekemättä? Hyviä neuvoja kiusallisten tunteiden kuolettamiseen otetaan vastaan myös, koska omani eivät tällä kertaa taida toimia.

 

[Ender00]

Kyseinen nuori nainen on kuitenkin työkaveri ja jos teen jotain, mikä ei menekään putkeen, niin sitten onkin kohtuullisen vaivautunut loppukesä tiedossa. Aina sama saatanan juttu, kun törmää johonkin sellaiseen, jota kohtaan tuntee edes jotain vetoa. Olosuhteet ovat niin vastaan kuin olla ja voi.=/

No, eihän nuo olosuhteet oikeasti niin vastaan ole. Jos kyseessä olisi joku vakituisen työpaikan työkaveri niin sitten kannattaisi miettiä toisenkin kerran, mutta kun kyseessä on kuitenkin vain kesätyö niin en antaisi tuon asian stressata jos nainen yhtään kiinnostaa.

 

[Kolokettu]

Jomppa jos oikeasti jännität niin paljon ettei puhe heti luista, niin älä soita sille neitokaiselle ensimmäisenä. Tulee mieleen tapaus jossa koetimme parittaa kaveria baarissa. Tyttö kyllästyi änkyttämiseen alle viidessä minuutissa, ei näin. Laita viestiä tai ota sielä fb:ssä yhteyttä näin aluksi.

Tästä samaa mieltä. Ainakin itselleni puhelin on käsittämätön väline, jolla asioidessa tuntuu ihan kavereidenkin kanssa olevan joskus hankalaa kommunikoida täysin luontevasti. Eli samaa mieltä, ensin yhteys ilman että tarvitsee puhua ja sen jälkeen sitten ihan livetapaaminen jos homma luistaa. Tietenkin puhelimesta pääsee livetapaamista paremmin karkuun, mutta eipä näitä naisjuttuja oikein pelkäämällä voi hoitaa. Kaikki peliin vain.

Ja sitten lyttään unelmasi heti perään täysin. Sain käsityksen että olet tällä hetkellä vajaa parikymppinen. Joten älä helvetissä ota mitään vakituista muijaa rinkiin pyörimään. Itse kulutin 16-18,5 ikävuoteni seurusteluun ja voi tätä elämän helppoutta ilman mitään turhia säätämisiä. Saa herätä mistä haluaa, kenen luota haluaa jne. Ei ole turhia velvotteita..

Nyt joku paatunut romantikko tulee ja lyttää minut, mutta niinkuin edellä on jo mainittu, harvoin nämä nuoruusvuosina alkaneet romanssit kestävät kovinkaan pitkälle. Itse olen itselleni helvetin katkera siitä, että kulutin nuo "parhaat vuodet" seurustelemalla ja suremalla oman suhteeni kiemuroita. Vaikka kyseessä olikin nainen josta pidin todella paljon..

Minä saan vissiin kunnian olla sitten se paatunut romantikko :) Lyttään kyllä ajatusmaailmasi siltä osin, etteikö Jomppa tai kukaan muukaan saisi tässä iässä missään tapauksessa ottaa vakituista muijaa kuvioihin pyörimään. Oma suhteeni alkoi vajaana 18-vuotiaana ja vaikkei tätä vielä hirvittävän kauaa ole kestänytkään, niin eipä vielä ole tuntunut pahemmin olevan ongelma se että saa herätä juuri sieltä mistä eniten haluaakin...

En väitä, että 18 vuotta olisi se kaikkein todennäköisin aika löytää ikuinen elämänkumppani, välttämättä näin ei tule itsellänikään käymään. Se ei kuitenkaan todellakaan tarkoita etteikö näin voisi olla. Omasta suvusta löytyy ainakin muutamia tällaisia pareja eivätkä vaikuta kovinkaan tyytymättömiltä elämäänsä.

Ja vaikka homma menisi kiville, niin aina on oppinut paljon kohti seuraavaa - ja ehkä jo sitä viimeistä- suhdetta. Jos jälkeenpäin tunnet itsesi katkeraksi nuoruuden mentyä ihan hukkaan, niin kysymys ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut rakkaudesta vaan jostain ihan muusta, ja näin ollen on tosiaan ollut ihan turha mitään vakituista pitääkään.

 

[Ender00]

Oma suhteeni alkoi vajaana 18-vuotiaana ja vaikkei tätä vielä hirvittävän kauaa ole kestänytkään, niin eipä vielä ole tuntunut pahemmin olevan ongelma se että saa herätä juuri sieltä mistä eniten haluaakin...

En väitä, että 18 vuotta olisi se kaikkein todennäköisin aika löytää ikuinen elämänkumppani, välttämättä näin ei tule itsellänikään käymään. Se ei kuitenkaan todellakaan tarkoita etteikö näin voisi olla. Omasta suvusta löytyy ainakin muutamia tällaisia pareja eivätkä vaikuta kovinkaan tyytymättömiltä elämäänsä.

Ja vaikka homma menisi kiville, niin aina on oppinut paljon kohti seuraavaa - ja ehkä jo sitä viimeistä- suhdetta. Jos jälkeenpäin tunnet itsesi katkeraksi nuoruuden mentyä ihan hukkaan, niin kysymys ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut rakkaudesta vaan jostain ihan muusta, ja näin ollen on tosiaan ollut ihan turha mitään vakituista pitääkään.

Nuorena solmitut suhteetkin voivat kestää läpi elämän, mutta ei niiden ennusteet kuitenkaan niin positiivisia ole.

Jos vakavaan suhteeseen rupeaa esim. 18 vuotiaana niin potentiaalisia sudenkuoppia on paljon.
Tuossa iässä elämä ei ole vielä asettunut uomiinsa ja mahdolliset opiskelu, työ yms. kuviot saattava heitellä miten sattuu.
Ihminen muuttuu yleensä varsin suuresti 18 vuotiaasta kolmikymppiseksi, joten niin ihmisen ajatukset, tavoitteet kuin haaveetkin erittäin todennäköisesti vuosien mittaan muuttuvat suurestikin.
Usein myös nuorena aloitettu suhde johtaa jossain vaiheessa "mitä minä mahdoin missata" ajatusmaailmaan, kun näkee sinkkukaveriensa bilettävän vapaana missä lie. Mikään suhde ei ole ongelmaton ja kriisit ovat käytännössä varmoja ja näiden keskellä ajatuksiin hiipii monikin asia, monikin vaihtoehto.
Nuorena, kokemattomana, ehkä myös arkana solmittu suhde on saattanut olla sinänsä hyvä, mutta iän, kokemuksen ja itsetunnon kasvaessa voi tulla mieleen, että olisinko sittenkin pystynyt johonkin parempaan. Vielä kun ihminen turtuu kaikkeen niin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, kun riittävän pitkään odotetaan.

Kukaan ulkopuolinen ei myöskään käytännössä voi tietää, miten kahden ihmisen suhde oikeasti voi. Olen nähnyt lukemattomia suhteita, jotka ulospäin ovat näyttäneet olevan onnea ja auvoa, mutta todellisuus on ollut jotain ihan muuta. Ihmiset ovat äärimmäisen hyviä pitämään kulisseja pystyssä.

Parisuhdehan tuntuu aina juuri siltä oikealta sen ihastuskauden ajan (1-3 vuotta), sitten suhde arkipäiväistyy ja asiat muuttuvat, tavallaan alkaa nähdä sen toisen ja suhteen realistisessa valossa. Suhteissahan usein seuraa kriisi 3 vuoden jälkeen ja sitten vielä pahempi kriisi 7 vuoden jälkeen.

Tässä pieni vuodatus paljon suhteita nähneen ja kokeneen lähempänä 40-ikävuotta olevan näppäimistöltä.

 

[Ted Raikas]

Tästä samaa mieltä. Ainakin itselleni puhelin on käsittämätön väline, jolla asioidessa tuntuu ihan kavereidenkin kanssa olevan joskus hankalaa kommunikoida täysin luontevasti. Eli samaa mieltä, ensin yhteys ilman että tarvitsee puhua ja sen jälkeen sitten ihan livetapaaminen jos homma luistaa.

Sama täällä. Pidän puhelinta erittäin epämiellyttävänä ja kankeana kontaktivälineenä, se ei ole luonteva keskusteluun millään lailla (toki lyhyissä palavereissa usein tärkeä). Kasvokkain tapaaminen taas sitten on luontevaa, koska toisen ääni ei vääristy ja ei ole epäselvä mahdollisesti väärin tulkittava mumina jossain siellä kaukana ja voi nähdä ilmeet, eleet ja muut tekijät jotka vähentää väärinymmärryksen mahdollisuutta. Totta kai esim. Facebook ja muut kirjoituksiin pohjautuvat menetelmät myös mahdollistaa lukuisia väärinymmärryksiä, mutta niissä yleensä on aikaa miettiä ja muotoilla mitä seuraavaksi sanoo. Näin ollen itse koen kirjoittamisen kasvokkain puhumisen ohella sellaiseksi tavaksi jossa todellinen sanoma menee parhaiten perille.

Yleensäkin olen kokenut järkeväksi tutustua esim. internetin kautta alustavasti, koska siellä voi antaa etukäteen paremman käsityksen siitä, millainen on oma ajatusmaailma, arvot ja muut tärkeät tekijät. Siellä voi antaa pohjan toiselle ja jos se toinen on järkevä, niin hän uskoo niiden fiksujen piirteiden tulevan esille kunhan ensitapaamisen/tapaamisten jää murtuu, sillä se on aina mahdollinen hidaste ja syy miksi monet luovuttaa heti kärsimättöminä. Jos on jotain keskustelunpohjaa käyty vaikka juuri Facebookin kautta etukäteen, niin tarttumapintaa on jo ja vaivautuneisuuden iskiessä voi vaikka yrittää tarttua niihin siellä käytyihin juttuihin ja viedä niitä eteenpäin ja sitä kautta se jää sulaa.

Tuossakin mielessä internet on aivan verraton kanava tutustumiselle, tulee ne ihmisen todelliset ajatukset esille ja muovaavat persoonaa jo ennen varsinaisia treffejä. Ilman mitään aiempia kontakteja ihmiseen voi olla vaikeaa tehdä kunnon vaikutusta, etenkin jos ei ole itsevarma ja sanavalmis.

 

[Hippi Hiiri]

Joten älä helvetissä ota mitään vakituista muijaa rinkiin pyörimään. Itse kulutin 16-18,5 ikävuoteni seurusteluun ja voi tätä elämän helppoutta ilman mitään turhia säätämisiä. Saa herätä mistä haluaa, kenen luota haluaa jne. Ei ole turhia velvotteita..

Olen pitkälti samaa mieltä. Tuli tuossa nuoruuden huumassa 15-16 -kesäisenä seurusteltua vajaa vuosi. Sitä ennen piirittelin tätä tyttöä enemmän ja vähemmän aktiivisesti pari vuotta. Onhan se alkuaika mukavaa, tekemistä löytyy ja juttu luistaa, mutta sitten puseroon iskee (ainakin minulla) olo, että voisihan sitä tehdä jotain muutakin välillä. Aikaa on kuitenkin rajallisesti, kavereitakin olisi kiva nähdä, hoitaa koulu kunnialla ja käydä vielä urheilemassa silloin kun mieli tekee. Tytöllä oli vielä se pahin murrosikä päällä ja aika usein sai olla olkapäätä tarjoamassa maailman pahuutta vastaa. Jälkeen päin ajateltuna ei sen ikäisen hartiat vielä ihan riittäneet siihen hommaan.

Noh, siinä sitten päätöstäni kypsyttelin aikani ja alkoi tuntua siltä, että ei tämä ole se minun juttuni. Sainpa sitten rohkeutta kerättyä sen verran, että ilmoitin tämän olevan tässä. Tyttö pillastui ihan helvetisti ja veti ranteet auki siinä silmien edessä. Eihän siinä muu auttanut, kuin napata hänestä kiinni, ettei hän laita itseään ihan lihoiksi. Apuahan siinä piti huutaa ja onneksi (kuka vittu jättää tytön tämän kotona?) hänen huoltajansa oli viereisessä huoneessa, ja homma saatiin pikkuhiljaa selviämään.

Oli sellainen kokemus, että vielä tänä päivänä ei ole vastaan tullut tyttölasta, jonka kanssa olisi tehnyt mieli alkaa säätää yhtään mitään. Vieläkin olen kuitenkin väleissä tämän tytön kanssa, onpa hän reilusti tapahtuneen jälkeenkin peräti kahteen otteeseen kysellyt uuden yrityksen perään. Enpä suostunut. Onko kenelläkään yhtään hyvää kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteesta btw? En nimittäin jaksa ollenkaan uskoa sellaisen toimivuuteen.

 

[Paul Kemp]

Etpä tuossa tilanteessa voi muuta kuin avata sanaisen arkkusi, tai antaa tapauksen kokonaan olla. Jos kyseinen henkilö on todella mainitsemasi älykkäämpi tapaus, osaa hän käsitellä asian niin ettei pahoita mieltäsi. Eli jos todella haluat kokeilla, niin laita sitten asia tapahtumaan, äläkä surkuttele täällä tilannettasi. Nimenomaan tuollainen baarireissu voisi olla juurikin sopiva, jos et täysin vesiselvänä saa asiaasi sanotuksi ja jos molemmat ovat kumminkin tarpeeksi selvänä. Jos rohkaisuksi vedät 3 promillen humalan niin epäonnistuminen on taattu. Silti suosittelen tapaamaan kyseisen neitosen ihan kahden kesken ilman alkoholia, ei ainakaan pitäisi jäädä epäselväksi ettätodella tarkoitat sitä...

Näinhän se taitaa olla. Ja kyllä mä varmasti saan asian vesiselvänä esitetyksi, ei siinä mitään. Pitäisi vain vain keksiä, että miten tällä kertaa. Naistyyppi on vain ihan jotain muuta, kuin aikaisemmat elämässäni. Tavallaan siis hankalaa, kun aikaisemmin homma on sujunut vähän kuin itsestään(usein naisenkin aloitteesta), eikä ole kauheasti tarvinnut pohtia koko asiaa ennen tätä. Mutta täytyy lopummasta viikkoa, kun töiltä kerkeää, kysyä häntä lähtemään johonkin. Tämä "johonkin" on myös vähän ongelmallinen, kun oma mielikuvitus rajoittuu lähinnä kantaterdelle lähtemiseen.

Argh, melkeinpä sitä toivoisi, ettei olisi tämäkään tapaus kävellyt koskaan vastaan. Olisi yksi ongelma vähemmän vaivaamassa päätä.

 

[BOL]

Mä en oikein ymmärrä, miksi ei voisi tai pitäisi seurustella ns. vakavasti aikuisuuden kynnyksellä. Jos ihminen löytää henkilön, joka sytyttää ja jonka kanssa haluaa aikaansa viettää, miksi siitä pitäisi kieltäytyä vain siksi, että saattaa saada siipeensä tai jää muka jotain merkittävää kokematta seurustelun vuoksi. Kaikki ihmisethän eivät kaipaa lukemattomia yhden yön juttuja tai suurta vapautta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Toiset haluavat löytää ihmisen, jonka kanssa olla "vakavassa suhteessa".

Ihan yhtä naurettavaa kuin seurustella siksi, kun kaveritkin seurustelee, on olla seurustelematta samasta syystä. Jokainen ihminen kai yhdessä kumppaninsa kanssa määrittelee suhteensa vakavuuden tason. Tai sen, ollaanko tässä nyt etsimässä kumppania loppuelämäksi. Itse tosin en ymmärrä niitäkään ihmisiä, jotka ovat jonkun toisen kanssa suhteessa "tässä ja nyt, ensi viikosta ei kukaan tiedä"-asenteella. Tottahan se niin menee, ettei kukaan pysty antamaan mitään takeita pitkälle tulevaisuuteen, mutta kyllä kai sitä nyt ihminen tietää, huvittaako noin periaatteessa olla yhdessä vielä ensi viikollakin.

Itse ainakin olen ollut jokaisessa suhteessani sillä mentaliteetilla, että haluaisin olla ko. ihmisen kansa lopun elämääni, toki tiedostaen, että sitä ei todennäköisesti parikymppisenä tule tapahtumaan. Ja kun se hetki, jolloin homma alkaa tökkiä on tullut, on suhde pistetty jäihin. Eikä kaduttavaa juuri ole jäänyt. Tiettyjä juttuja olisin toki voinut olla katsomatta niinkin pitkään kuin mitä katsoin, mutta hyvää oppia tulevaisuutta varten on niistäkin jäänyt näppeihin.

Itse seurustelin 16v-20v. ikävuosien välillä ja kyllä sitä villiä nuoruutta olisi voinut elellä tuonkin jälkeen, jos olisi huvittanut. Ei se elämä loppunut tuohon suhteen alkamiseen kuin ei myöskään sen päättymiseen. Käsittääkseni elämäni jatkuu jossakin muodossaan vieläkin, vaikka olen jo purjehtinut avioliiton aina niin auvoiseen satamaan ;).

Ihmissuhde on aina riski, niin lyhyt kuin pitkäkestoinenkin. Voihan se olla, että joillekin tulee hirvittävä tarve olla villi ja vapaa pitkän suhteen jälkeen, mutta kaikilla se ei ilmene minään yhden illan juttuina tai siinä, ettei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Niin kauan, kun ihminen on itsensä kanssa sinut ja tietää, mitä pohjimmiltaan haluaa, ei mikään elämäntilanne ole toistaan parempi. Eihän parisuhde saa olla mikään este itsensä kehittämiselle tai kasvamiselle. Ja jos parisuhteessa ollessaan jää tietyt kasvamiseen liittyvät asiat tekemättä, ei siitä sovi syyttää suhteen toista osapuolta, vaan itseään. Mikäänhän ei estä ihmisten kasvamista yhdessä.

Itselleni kävi lopulta nuoruuden suhteessa klassisesti, että kasvettiin erillemme. Tunsin olevani suhteessa veljeni kanssa, joten lopulta oli aika panna suhteelle piste. Paljon hienoja kokemuksia siitä kuitenkin jäi, enkä usko, ettemme voisi tuon kyseisen exäni kanssa kuulumisia vaihtaa, jos jossain törmäisimme. Aikoinaan pidimme eromme jälkeen vielä pitkäänkin yhteyttä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta uuden ihmissuhteeni myötä sekin jäi.

Varmasti olen tiettyjä kokemuksia köyhempi siksi, että seurustelin teini-ikäisenä "vakavasti". Yhdessäkin ehdimme asua. Toisaalta, sain arvokasta kokemusta "ihan oikeasta" suhteesta ylä- ja alamäkineen, mitkä auttavat varmasti minua tänä päivänäkin. En vain ehkä tiedosta sitä. Vaikka itse olin tuolloisessa suhteessa se, joka kamansa pois kantoi, oli ero minullekin suuri shokki ja mietinnän paikka. Kyllä minäkin jouduin tekemään surutyötä, aika pitkäänkin. Sekin oli erittäin arvokas kokemus.

Vaikka toisten ihmisten tekemisiä ei niin kovasti pitäisikiään miettiä, niin kyllä mua vähän ihmetyttää sellaiset ihmiset, jotka eivät ole esim. 25:een ikävuoteen mennessä olleet yhdessäkään vakavammassa suhteessa. Jos joku tykkää yhden yön jutuista, ei se multa pois ole. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että esim. yksi vuoden pituinen seurustelusuhde on kehittävämpi kuin 15 yhden illan juttua.

Seurustelua ei kannata ylenkatsoa, joskaan sitä ei kannata nostaa millekään jalustallekaan. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle suhteessa oleminen on luontevampaa kuin sinkkuna oleminen. Ja sinkkuvuodetkin on tullut koettua, ilman minkäänlaista epätoivoa. Kertaakaan ei tuona aikana tullut mieleeni, etten kelpaisi jollekin tai että etsisin itselleni miestä, mutta monesti tuli fiilis, että kyllä arki olisi ollut mukavampi jakaa jonkun kanssa kuin olla yksin. Siltikin muistelen joskus sinkkuvuosiani kaiholla. Mutta kaikkea ei tunnetusti voi saada, ainakaan samaan aikaan. Kerran sitten täysin odottamatta törmäsin nykyiseen mieheeni ja se oli menoa se. Vauhti oli hurjaa ja jälkikäteen olemme miettineet, miten nopeasti yhteenmuutto ja suhteen vakiintuminen oikein tapahtuikaan. Mutta lopputulos on se, että olemme (päivästä riippuen) onnellisesti naimisissa ja kahden ihanan lapsen vanhempia. Mitä sitä siis viivyttelemäänkään, jos tuntuu hyvältä ja oikealta.

 

[Palstalegenda]

siltikin olen sitä mieltä, että esim. yksi vuoden pituinen seurustelusuhde on kehittävämpi kuin 15 yhden illan juttua.

Itse nuorempana järjestin asiat siten, että vuoden parisuhteissani samaan aikaan hankin myöskin 15 yhden yön suhdetta! Se vasta kehittävää, josta syystä olenkin nyt naisista perillä, heidän jokaisesta mielenlonkerostaan! Suosittelen kaikille lämpimästi vastaavaa, tosin sitten 25 ikävuoden jälkeen en enää suosittele tuota lähestysmistapaa naismaailmassa, silloin on aika soveltaa oppimaansa siihen yhteen ja sehän on onnistuu, kun on laajamittaista perspektiiviä hankittuna. Sitä hankittua perspektiiviä ja kokemusta eivät ymmärrä monet ja tulet kuulemaan kuinka sikamainen olet ollutkaan. Sikailua se ei ole, jos et ole jäänyt koskaan kiinni, kuten en minäkään tehnyt. Paha mielihän siitä toiselle tulisi, ei sellaista saa lähimmäiselle aiheuttaa.

Mitä sitä siis viivyttelemäänkään, jos tuntuu hyvältä ja oikealta.

Tuon ajattelutavan seurauksena Suomen avioerotilastot näyttävät kaameilta. Ihmisen mieli kun on usein semmoinen, että vaikka tuntuu pahalta ja vituttaa, niin tottumuksesta ajatellaan, että näinhän sen kuitenkin kuuluu mennäkin. Jottei avoliitto johtaisi eroon, hankitaan lapsia ja mennään avioliittoon, jossa kitkutellaan pari vuotta ennen kuin käydään pikkujouluissa nussimassa pomon tai sihteerin kanssa ja sen jälkeen jossain kohtaa haetaan lähestymiskieltoa ja avioeroa. Jotkut kylläkin saattavat venyttää lasten maailmalle lähtemiseen saakka avioliittoaan, käyden välillä vieraissa ja tutuissa, jotta saisivat vähän happea ja tekohengitystä ummehtuneeseen elämäänsä.

Miettikää nyt, hittolainen, todellakin, tuntuuko se suhde aidosti hyvältä, vai toivotteko vain sitä, että tuntuisi joskus, vaikkei juuri nyt. Se, ettei ole perspektiiviä, johtaa siihen, ettei osata todellisesti verrata, miten hyvin parisuhde voikaan toimia, silloin kun se todellakin toimii.

 

[Morgoth]

Itse nuorempana järjestin asiat siten, että vuoden parisuhteissani samaan aikaan hankin myöskin 15 yhden yön suhdetta!

Moni osaa tuon kuule kymmenienkin avioliittovuosien jälkeen sekä lapsikatraankin kanssa. Ovat varmaan melkoisia mestareita naisasioissa?

 

[Palstalegenda]

Moni osaa tuon kuule kymmenienkin avioliittovuosien jälkeen sekä lapsikatraankin kanssa. Ovat varmaan melkoisia mestareita naisasioissa?

Et sitten ilmiselvästi lukenut kirjoitustani kokonaan:

Suosittelen kaikille lämpimästi vastaavaa, tosin sitten 25 ikävuoden jälkeen en enää suosittele tuota lähestysmistapaa naismaailmassa, silloin on aika soveltaa oppimaansa siihen yhteen ja sehän on onnistuu, kun on laajamittaista perspektiiviä hankittuna

Sama asia, kuin ikiopiskelijoillekin sanoisin; aikansa kutakin mutta jossain kohtaa on hyvä soveltaa oppimaansa. Jos pitää vielä kymmenienkin vuosien päästä opiskella naisia useiden eri naisten kanssa, se on osoitus vain ja ainoastaan siitä, etteivät he ole aikoinaan sitä oppiaan oppineet tai ehkäpä edes harjoittaneet, josta syystä sitä pitää sitten myöhemmällä iällä harjoittaa ja jota pidän huonompana vaihtoehtona kuin nuorempana suoritettua harjoituskappaleiden kanssa harjoittelua.

 

[tutzba]

Mä en oikein ymmärrä, miksi ei voisi tai pitäisi seurustella ns. vakavasti aikuisuuden kynnyksellä.

Kaksi ensimmäistä suhdettani sijoittuvat johonkin teini-iän alkuun. Eiväthän ne mitään ihmeellisiä suhteita olleet. Nuorena sitä tuli vain kokeiltua kaikenlaista. Opinpahan ainakin naisista jonkin verran.

Ensimmäinen kunnon suhteeni alkoi syksyllä 2006. Silloin tuntui oikeastaan ensimmäistä kertaa siltä, että nyt on jotain suurempaa menossa. Siitä syystä sanonkin sitä ensimmäiseksi kunnolliseksi suhteeksi, jos ette vielä keksineet. Nuoruuden sinisilmäisyydessämme suunnittelimme kaikenlaista tulevaisuuden varalle. Joskus tosissaan, mutta kenties useimmiten leikillään. Jos suhdetta pitäisi kuvata jotenkin, olisi se tie, jonka alusta vaihtelee usein. Välillä kuljetaan kivalla pehmeällä hiekalla, mutta yhtäkkiä voi tulla helvetin teräviä pikkukiviä jalkojen alle. Opin naisten maailmasta huomattavasti enemmän. Kokonaisuudessaan olin onnellinen, vaikka joitakin pikkuasioita haluaisin jälkeenpäin tehdä toisin.

Suhde päättyi alkuvuodesta 2008. Suurin ongelma oli kai minussa, vaikka en sitä ihan heti lähtisi myöntämään. Uskottelin itselleni, että olemme jo yrittäneet kaiken mahdollisen, jonka avulla suhteen voisi saada toimimaan. Oikeastaan suhteessa ei kai sinällään ollut mitään korjattavaa, paitsi se, että minun korjaushalut rikkoivat harmoniaa. Samoihin aikoihin kuvioihin oli tullut nykyinen tyttöystäväni, joten suhteessa jatkaminen olisi ollut valehtelua itselleni, silloiselle tyttöystävälleni, sekä nykyiselle tyttöystävälleni.

Nykyinen suhde on kestänyt jotain puolitoista vuotta. Ainakin noin suunnilleen. Sitä en jaksa analysoida, ei siitä oikeastaan mitään vakavempaa valittamista löydy.

Jos vertaan itseäni ei-seurusteleviin ikätovereihin, jotka viettävät aikansa miesporukassa kännäten ja festareita kierrellen, voisin sanoa olevani tyytyväinen omaan valintaani. Ei-seurustelevien puolustuspuhe henkilökohtaiselle statukselleen on yleensä se, että saanpahan ainakin tehdä mitä haluan ja koska haluan, seurasta nyt puhumattakaan. Teoriassa se toimii noin, mutta entäpä sitten käytännössä? Kuinka moni ns. käyttää hyväkseen tuota sinkkuuttaan raahaamalla joka viikonloppu kotiinsa yökerhosta löytyneen naisen, jota painaa sen yhden yön aikana? Aika harva loppujen lopuksi. Ainakin uskoisin niin. Kärjistetysti sanottu, eihän sen noin tarvitse siis mennä.

Ei-seurustelevat väittävät myös aika usein, että seurustelevien pitää koko ajan kertoa kumppanilleen missä minäkin hetkenä on ja kenen kanssa. Minulle ei tuota mitään ongelmaa lähettää illanvieton aikana paria viestiä siitä, missä olen ja missä seurassa. Kuitenkin tuo on valintakysymys. Jos suhteen alussa sovitaan, että ei tarvitse jokaista liikettä erikseen kertoa, ei sitä myöskään tarvitse kertoa. Se nyt vain tuntuu olevan sinkuille joku ongelma ymmärtää se.

Jos pitäisi valita mieluisin illanviettotapa, löytyisi se jostakin tyttöystävän kanssa löhöilyn tai hyvän ystäväpiirin kanssa vietetyn illan välimaastosta. Esimerkiksi juhannusta vietin itseni lisäksi viiden ihmisen kanssa grillaten ja saunoen. Paketti oli kokonaisuudessaan helvetin toimiva. Oikeastaan ilta muodostui kolmesta parista, joten kenelläkään ei ollut mitään tarvetta lähteä yökerhoon etsimään yhden illan panoa tai suorittaa mitään muuta sinkkuuteen liitettävää etsintää. Mikäs siinä saunoessa ja hyvästä seurasta nauttiessa.

En voi väittää, että olisin ei-seurusteleviin ikätovereihini verrattuna kokeneempi, mutta jollakin tietyllä tavalla olen ehkä kuitenkin aikuismaisempi. He, keiden kanssa vietin lukioajat, ovat hyvin pitkälti jääneet taakse. Heidän elämänsä on minun elämääni verrattuna niin erilaista. Yhteistä ei ole oikeastaan mikään muu kuin ikä.

Kuitenkin aikoinaan olin kateellinen kyseisille henkilöille heidän vapaasta elämästään. Onneksi eräs tapahtuma sai minut tajuamaan, mikä tässä elämässä oikeastaan on tarpeellista ja mikä ei. Sen jälkeen ei ole ollut mitään tarvetta ns. esittää muuta kuin on.

Ai niin, mikäköhän tämän viestin tarkoitus oli? No vastataan nyt lainaamani henkilön kirjoitukseen sen verran, että en minäkään. Jokainen tekee päätöksensä sen mukaan, mitä haluaa.

 

[sixtus]

En voi väittää, että olisin ei-seurusteleviin ikätovereihini verrattuna kokeneempi, mutta jollakin tietyllä tavalla olen ehkä kuitenkin aikuismaisempi. He, keiden kanssa vietin lukioajat, ovat hyvin pitkälti jääneet taakse. Heidän elämänsä on minun elämääni verrattuna niin erilaista. Yhteistä ei ole oikeastaan mikään muu kuin ikä.

Kerro lisää mitä tarkoitat tällä aikuismaisemmalla? Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

 

[Blame Me]

Onko kenelläkään yhtään hyvää kokemusta uudelleenlämmitetystä suhteesta btw? En nimittäin jaksa ollenkaan uskoa sellaisen toimivuuteen.

Itselläni on juuri tällä hetkellä menossa "uudelleenlämmitetty suhde". Seurustelin nykyisen naiseni kanssa aikanaan vajaa pari vuotta liian nuorena ja kokemattomana. Eroajan pysyimme hyvinä ja uskollisina kavereina toisillemme, ja pystyimme kertomaan kaikki ilot ja surut. Siinä sitten vajaa nelisen vuotta oltiin kavereina ja molemmilla oli enempi tai vähempi suhteita siinä välissä.

Aluksi yhteenpaluu kuulosti hullulta idealta, koska hän tuntui liian läheiseltä KAVERILTA ollakseen jälleen tyttöystävä. Mutta nyt jonkin aikaa yhdessä olleina tuntuu niin pirun hyvältä ja onnelliselta. Molemmat olemme muuttuneet ja kasvaneet fiksummiksi vuosien saatossa, erityisesti allekirjoittanut. Joten itse ainakin voin vielä todeta, että voihan se uudelleenlämmitetty suhde toimiakin. Ainakin tuntee naisen jokaisen käytöksen ja eleen ennestään, ja tämän avulla pystyy joskus välttämään riitojakin kun tietää mitä nainen haluaa tai ei halua.

 

[tutzba]

Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

Aikuismaisella tarkoitin lähinnä sitä, että en koe oloani hyväksi viettäessäni aikaa tiettyjen ihmisten kanssa, jotka ovat aiemmassa viestissä kuvaillun kaltaisia. Toki he edustavat ääripäätä, eli sillä on vaikutusta asiaan.

Viihdyn paljon paremmin esimerkiksi siinä JWC-/Jatkoaikaporukassa, jonka kanssa olimme Vierumäellä kiekkoturnauksessa. Ikäero minun ja toiseksi nuorimman välillä taisi olla kolme vuotta, kun taas vanhin voisi ikänsä puolesta olla minun isä.

En osaa sitä niin fiksusti selittää kuin mitä päässäni ajattelen. Kyllä sen eron kuitenkin huomaa. Irrottelun tai kaavoihin kangistumisen kanssa aikuismaisuudella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, ainakaan minun osallani.

En siis viihdy jos teen kaikkea sitä, mitä nuorten oletetaan tekevän. Toki käytän alkoholia ja kierrän yökerhoja, mutta se tietty örveltäminen ei sytytä yhtään. Ei tästä selityksestä kyllä tule yhtään mitään.

 

[sixtus]

No kyllähän tossa jo juttua oli ja uskoakseni hoksasin ainakin noin suurinpiirtein mitä ajoit takaa. Tämä 'aikuistuminen' on vaan sen verran yleinen kommentti vastaavassa tilanteessa, että siksi mielenkiintoni heräsi ja asiaa tiedustelin.

 

[tutzba]

'aikuistuminen' on vaan sen verran yleinen kommentti vastaavassa tilanteessa

Juu, en minä itseäni aikuiseksi vielä tituleeraa. Olen aina tykännyt kantaa itsestäni vastuuta ja tulla toimeen ns. omillaan. Samaa ei pysty sanomaan kaikista ikätovereistani - yhtään itseäni korostamatta.

 

[Ted Raikas]

Yleensä ne nuoret jotka väittää itseään aikuismaisemmaksi kuin muut ikätoverinsa ja noin muutenkin, ovat itse niitä kaikkein keskenkasvuisimpia. Ihmisellä kas kun on useasti todella suuria luuloja itsestään.

En nyt suoraan meinaa sinua tutzba, mutta ihmisten arviointi ja heidän henkisen kypsyytensä mittaaminen on aika arvelluttavaa touhua ja usein myös juuri merkki omasta kypsymättömyydestä tai väärästä ylemmyydentunteesta.

Tästä syystä en itse arvota ihmisiä heidän ikänsä mukaan, vaan sen mukaan miten he ajattelevat ja toimivat käytännössä. Ei se älykkyys ja harkintakykykään aina mene käsi kädessä iän mukana. Toisinaan valitettavastikin näin.

Kokemus on tietysti sitten asia erikseen, mutta moni iältään hyvin nuorikin on voinut käydä jo kovan elämän koulun syystä tai toisesta. En siis tuossakaan aina tuijottaisi suoraan ikään.

 

[tutzba]

ihmisten arviointi ja heidän henkisen kypsyytensä mittaaminen on aika arvelluttavaa touhua ja usein myös juuri merkki omasta kypsymättömyydestä tai väärästä ylemmyydentunteesta.

Riippuu asiayhteydestä ja siitä, kuinka väitettään perustelee. Kun sanoin olevani ehkä aikuismaisempi kuin ikätoverini, kohdistui viittaukseni minun tuntemiin ikätovereihin. Vertaukseni perustui siis omien kokemusten pohjalle, eikä pelkän arvailun varaan. Enhän minä missään nimessä voisi verrata itseäni kaikkiin ikätovereihin ja väittää olevani kaikkia muita aikuismaisempi. Se olisi kypsymättömyyttä ja egoismia.

Voi hyvin olla mahdollista, että ilmaisin itseni edellisessä viestissä epäselvästi.

 

[obi-wan]

Kerro lisää mitä tarkoitat tällä aikuismaisemmalla? Käyttäydyt korrektimmin/asiallisemmin vai olet tylsempi/et enää revittele tai irrottele/olet kaavoihin kangistunut?

Saanko huudella sivusta, vaikkakin kyseessä on täysi off topic. tutzba ei tosiaan iske minuunkaan "perusnuorena". Kyse ei ole silti siitä, että kyseinen henkilö olisi pikkuvanha, tai koittaisi olla jotain muuta kuin oikeasti on. Se on vain tietyt tavat ja asiat mitä tehdään ja miten asioita hoidetaan.

Ei ole helppoa selittää. Tule joskus pelaamaan kiekkoa niin ymmärät mitä haen takaa :D