Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Vitutusketjusta tänne kommentoin...
Kun asia jossain määrin on ajankohtainenkin täälläkin, niin kommentoin tuota Uleåborgirin viestiä tänne.
Sitä saa mitä tilaa. Eli sallitaan. Viime pe tuo naisolio, jonka kanssa tässä on tullut viime kuukaisina aikaa vietettyä, oli hieman hiljainen kaupungilla ja vaistosin, että joku sitä vituttaa. Sitten menimme kauppaan ja hän halusi ostaa muutaman siiderin ja minun olisi pitänyt myös ostaa alkoholia, jotta hän voisi juoda. Minähän toki sanoin ystävällisesti todeten, että ei minua juomisensa häiritse mutta minulle ei nyt vain yhtään maistu, vaan minähän olenkin aina vähän huppelissa alkoholittakin, niin eipä tuo varsinkaan häiritse. Siitäpä nainen möksähtämään ja laittoi aikomansa siiderinsä takaisin hyllyyn, lähdimme pois ja hän oli yli tunnin hiljaa, en minäkään mitään sanonut, luin kirjaa ja olin oikein rentona, ongelma oli hänen, ei minun. Ei edes meidän.
Sitten hän puhui: "voisitkos käydä viemässä mut asemalle, niin lähden kotio". Jep, kyllähän minä voin käydä, rauhallisesti totesin. Tässä oli se kulminaatiopiste, jossa monet miehet ryssivät. Miehet alkaisivat:
a) hermostua, puhua ikävästi naiselle, vittuilla suorastaan
b) pyydellä anteeksi, "ethän lähde, kulta rakas, hanipöölaavmussukka", vaikka vika on ollut naisen, hän alentui uhmaikäisen tasolle.
Jos a-kohdan mukaan toimii, saa taistella ja raivota usein. Jos b-kohdan mukaan, nainen priomadonnailee ja on itsekeskeinen paskiainen jatkossakin, kun palkintona siitä on miehen alistuminen ja kehut.
Ei noin. Jos nainen pöljäilee, annettakoon hänelle aikaa se tajuta itsekin. Viisas nainen sen kyllä tajuaa, eikä sitä prosessia pidä provosoimalla sotkea. Jos haluaa pois, niin viedään pois. Pöljä nainen ei tietenkään koskaan itseensä tajua mennä. Ja mainittakoon, että kovasti tykkäilen tuosta naisesta, silti olisin voinut heti hänet sinne asemalle viedä. Ei edes verenpaineeni ollut koholla. Minä en enää "näillä kilometreillä" lähde mukaan tuommoisiin lapsellisiin höpötyksiin.
Sitten kun olin sanonut, että ok, vien pois, niin jopas kääntyi asetelma. Yhtäkkiä hän halusikin saman tien jäädä. Hän oli kauniina naisena tottunut aiemmissa suhteissaan siihen, että hän voi kiukkuilla ihan miten haluaa ja lopulta mies on polvillaan, kuvainnollisesti ja jopa kerran konkreettisestikin. Tai alkaa riidellä siten, että homma räjähtää ilmoille ja sittenkin vituttaa. Pyyteli anteeksi vielä moneen kertaan, kertoi kuinka välittää ja hän käyttäytyi kuin pieni lapsi ja koittaa kasvaa tuonlaisesta pois, kun tietää itsekin kuinka typerää se on.
Jotenkin tuo Uleåborgirin tilanne haiskahtaa siltä, että kulminaatiopisteessä on menty mielestäni väärää polkua.
Kun asia jossain määrin on ajankohtainenkin täälläkin, niin kommentoin tuota Uleåborgirin viestiä tänne.
Ehkei kannattaisi sanoa tähän kohtaan mitään mutta harkinnan jälkeen sanotaan sitten.Saa nähdä onko eilinen kolhu peräti avioeron arvoinen keissi.
Sitä saa mitä tilaa. Eli sallitaan. Viime pe tuo naisolio, jonka kanssa tässä on tullut viime kuukaisina aikaa vietettyä, oli hieman hiljainen kaupungilla ja vaistosin, että joku sitä vituttaa. Sitten menimme kauppaan ja hän halusi ostaa muutaman siiderin ja minun olisi pitänyt myös ostaa alkoholia, jotta hän voisi juoda. Minähän toki sanoin ystävällisesti todeten, että ei minua juomisensa häiritse mutta minulle ei nyt vain yhtään maistu, vaan minähän olenkin aina vähän huppelissa alkoholittakin, niin eipä tuo varsinkaan häiritse. Siitäpä nainen möksähtämään ja laittoi aikomansa siiderinsä takaisin hyllyyn, lähdimme pois ja hän oli yli tunnin hiljaa, en minäkään mitään sanonut, luin kirjaa ja olin oikein rentona, ongelma oli hänen, ei minun. Ei edes meidän.
Sitten hän puhui: "voisitkos käydä viemässä mut asemalle, niin lähden kotio". Jep, kyllähän minä voin käydä, rauhallisesti totesin. Tässä oli se kulminaatiopiste, jossa monet miehet ryssivät. Miehet alkaisivat:
a) hermostua, puhua ikävästi naiselle, vittuilla suorastaan
b) pyydellä anteeksi, "ethän lähde, kulta rakas, hanipöölaavmussukka", vaikka vika on ollut naisen, hän alentui uhmaikäisen tasolle.
Jos a-kohdan mukaan toimii, saa taistella ja raivota usein. Jos b-kohdan mukaan, nainen priomadonnailee ja on itsekeskeinen paskiainen jatkossakin, kun palkintona siitä on miehen alistuminen ja kehut.
Ei noin. Jos nainen pöljäilee, annettakoon hänelle aikaa se tajuta itsekin. Viisas nainen sen kyllä tajuaa, eikä sitä prosessia pidä provosoimalla sotkea. Jos haluaa pois, niin viedään pois. Pöljä nainen ei tietenkään koskaan itseensä tajua mennä. Ja mainittakoon, että kovasti tykkäilen tuosta naisesta, silti olisin voinut heti hänet sinne asemalle viedä. Ei edes verenpaineeni ollut koholla. Minä en enää "näillä kilometreillä" lähde mukaan tuommoisiin lapsellisiin höpötyksiin.
Sitten kun olin sanonut, että ok, vien pois, niin jopas kääntyi asetelma. Yhtäkkiä hän halusikin saman tien jäädä. Hän oli kauniina naisena tottunut aiemmissa suhteissaan siihen, että hän voi kiukkuilla ihan miten haluaa ja lopulta mies on polvillaan, kuvainnollisesti ja jopa kerran konkreettisestikin. Tai alkaa riidellä siten, että homma räjähtää ilmoille ja sittenkin vituttaa. Pyyteli anteeksi vielä moneen kertaan, kertoi kuinka välittää ja hän käyttäytyi kuin pieni lapsi ja koittaa kasvaa tuonlaisesta pois, kun tietää itsekin kuinka typerää se on.
Jotenkin tuo Uleåborgirin tilanne haiskahtaa siltä, että kulminaatiopisteessä on menty mielestäni väärää polkua.