Naisasiat

[Worrell]

Kuten tossa on jo mainittukin niin ketäänhän ei voi eikä pysty omistamaan.
Jos 3kk jälkeen joudut tuhlaamaan ison määrän energiaa noihin asioihin en tiedä onko asiat hyvin.

Suhteessa kaikki on hyvin, meikäläisen pääkopassa ei. Sen olen huomannut aikoja sitten...

Ymmärrän kyllä taustasi, mutta olisiko hyvä käsitellä asioita jonkun ammattilaisen kanssa, eikä tuoda omia haamuja aina uuteen suhteeseen.
Se on meinaan 100 varma, että naiset tulevat saamaan ehdotuksia aina tonne 60v nurkille asti.

Siksipä tässä viime aikoina olenkin pohtinut, että mainitsenko naiselle näistä asioista vaiko en. Sen verran kova luottamus naiseen kuitenkin on, että en viitsisi tätä alkaa horjuuttamaan millään päättömillä jutuilla.

Vaikea on tilanteesi, mutta toivottavasti saat ajatuksesi kuriin.

Toivotaan. Muutenhan kaikki on täysin kunnossa, mutta välillä ajatukseni juoksevat missä sattuu, jos kuulenkin tietyn lauseen. Eiköhän se tästä.

 

[Worrell]

Löysää asennattasi toista kohtaan ja anna samalla itsellesi löysiä niin suhde kukoistaa. Tsemppiä.

Tätä tässä täytyy yrittää. Ei tässä oikein muu auta. Pitää vaan koittaa olla ajattelematta noita asioita vaikka välillä se on todella hankalaa.

Kaippa se alkaa tästä tasottumaan ajan kanssa.

 

[JZZ]

uhoa, sisua ja perkelettä nyt vaan kehiin koska terveenä jamppana varmasti selviät tommosista hommista ilman mitään ammattiapuja.

Miksi turhaan yrittää selvitä omin avuin, kun esimerkiksi psykologin juttusilla käynti voi jo parilla kerralla avata huomattavasti omia ajatuksia? Itse kävin eräässä elämänvaiheessani n. 10 kertaa psykologilla, ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon sain apua omien ajatusteni selvittämiseen. Ei todellakaan ole heikkoutta hakea apua jos sitä kokee tarvitsevansa!

 

[tutzba]

Eniten tässä pelkään juuri sitä, jos jotkut tulevat hänelle ehdottelemaan ties mitä. Sitä kun ei koskaan tiedä osaako toinen kieltäytyä lähentely-yrityksistä.

Tuo on asia, johon ei oikein pysty suhtautumaan järkevästi. Kyllähän se varmaan hivelee naisen itsetuntoa, jos joku tulee baarissa häntä iskemään. Vaikka baari-iskemiset ovatkin noin 90%:sesti yhden illan hakua, onhan se kai mukavaa kun huomataan. Eihän siinä naisen kannalta mitään väärää ole tapahtunut, mutta mitäs helvettiä mies sitten tekee, kun kuulee asiasta?

Sitten kun nainen sanoo ehdottelijalle, että ei kiitos, olen varattu, on ongelma juuri se, kuinka ehdottelija asiaan suhtautuu. Useimmat ovat kai näitä, jotka asian ymmärtävät, mutta entäpä kun tulee täysi kusipää, joka ei usko kieltoa? No hyvä puoli on kuitenkin se, että naiset harvoin lähtevät yksin liikenteelle. Aina löytyy niitä ystäviä, jotka tulevat apuun jos sellaista tarvitsee.

Positiivista asiassa on myöskin se, että suurin osa naisista pitää normaalia mustasukkaisuutta suloisena asiana. Jos mielestäsi mustasukkaisuutesi menee ylitse sen normaalin rajan, kannattaa esittää sen verran, ettei nainen ahdistu asiasta. Onhan se törkeätä manipuloida toista, mutta kumman valitsisit mieluummin: sen, että nainen pitää sinua suloisena huolehtijana vaiko sen, että nainen pitää sinua hulluna stalkkaajana?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tätä tässä täytyy yrittää. Ei tässä oikein muu auta. Pitää vaan koittaa olla ajattelematta noita asioita vaikka välillä se on todella hankalaa.

Itseäsi kiusaat vaan jos tuollaisia kelaat, ja se näkyy ulospäin tavalla tai toisella. Vaikket suoraan asioista naisystävällesi puhuisikaan, niin saattaa olla ettet ole noiden ajatustesi kanssa mitään rentoa ja leppoisaa seuraa.

Sinuna panostaisin suhteenne parantamiseen ja rikastuttamiseen eri tavoin, niin että yhdessä oleminen tuntuisi mukavalta ja kannattavalta. Jos lähdet epäluulon tielle, niin siitä ei seuraa ainakaan mitään rakentavaa. Ei kannata myöskään jauhaa naiselle mitään sellaista, että "edellisissä suhteissa minua on vedetty aina kölin alta, mutta onneksi sinä olet sentään luotettava, niin olethan sinä?". Eli älä ruinaa naista olemaan yksissä kanssasi jos ei muusta syystä niin säälistä, sillä siltä tuollainen pakonomainen toisen menettämisen pelkääminen kuulostaa. Harva sellaisessa suhteessa jaksaa elää. Keskity mieluummin olemaan hyvä kumppani naisellesi, se on paras tapa motivoida hänet tekemään sinulle samoin.

 

[Alamummo]

Siksipä tässä viime aikoina olenkin pohtinut, että mainitsenko naiselle näistä asioista vaiko en. Sen verran kova luottamus naiseen kuitenkin on, että en viitsisi tätä alkaa horjuuttamaan millään päättömillä jutuilla.

Tärkeintä lienee se, miten asian daamillesi esität. Jos hänelle tulee vähääkään tunne, että sinä syytät häntä jostain tai yrität estää häntä menemästä kavereidensa kanssa, niin esitystapa on mennyt pahasti pieleen. Olen avoin, rauhallinen ja rehellinen ja varaa aikaa keskusteluun. Kerro, miksi sinusta tuntuu pahalta, mutta sano myös ettet missään tapauksessa halua estää häntä menemästä. Hänellä on oltava keskustelun aikana tunne, että sinä luotat häneen.

Jos et tästä asiasta pääse yli, niin käynti terapiassa voisi olla sinulle oikeasti tarpeen. Varsinkin, jos lopulta päätät olla daamille asiasta avautumatta.

 

[JZZ]

Koska nuo on ihan normaaleita ajatuksia mitä Worrel kelailee. Elämään kuuluu negatiiviset asiat ja niistä ei tarvitse säikähtää ja olla psykologia tilailemassa. Niskasta itteesä kiinni vaan, niin monia asia paranee.

Tuokin varmaan riippuu siitä kuinka paljon ajatukset Worrelia häiritsevät. Jos asiat alkavat painaa liikaa, on mielestäni väärä tapa yrittää vaan perisuomalaisesti olla hiljaa ja koittaa yksin selvittää asioita, kun ammattiapuakin on olemassa. Ihan vaan sillä ajatuksella, että välttämättä Worrelilla ei ole ketään kenen kanssa asiasta puhua. Tällöin tuntematon ihminen voi olla helpompi kohde avautua kuin jokin kaveri, jos tapana ei ole näistä asioista puhua. Toki nettipalstallakin asiasta keskustelu auttaa asiaa, toki täällä neuvotkin voivat välillä olla melko erikoisia.

 

[BOL]

Mäkin olen sitä mieltä, että kyllä Worrellin pitää istua naisensa kanssa alas ja puhua asiat halki. Myös se on ensisijaisen tärkeää, että tekee kumppanille selväksi, ettei tässä tapauksessa kyse ole niinkään naisesta tai mistään hänen teostaan, vaan Worrellin pään sisässä olevasta umpisolmusta, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, että suhde kärsii. Ja sitähän ei juuri haluta.

Mullakin on aikoinaan ollut vaikeuksia suhtautua silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, ulkona käymisiin ilman omaa läsnäoloani. Oma epävarmuuteni johti siihen, että rehellisesti sanottuna en olisi ihmetellyt, vaikka mieheni olisi luottamukseni pettänytkin. Mulla ei päällimmäisenä ollut pelko siitä, että mieheni mua pettäisi, vaikka kyllähän sekin mielessä kävi, kun mielikuvitus alkoi tehdä kepposiaan. Ja mitään aihetta epäilyyn ei todellakaan ollut. Kaikki tämä johtui vaan mm. siitä, että oma isäni rikkoi juomisensa takia oman luottamukseni täydellisen lahjakkaasti. Lisäksi mulla oli ollut yksi suhde aikaisemmin, jossa kundin juominen oli niin totaalisen tolkutonta, ettei se suhdettani läheisen miehen juomiseen ainakaan parantanut.

Jossain vaiheessa mun oli vain pakko ottaa asia rehellisesti puheeksi ja lyödä omat demonini tiskiin. Kerroin, miksi käyttäydyn niinkuin olen tehnyt ja että häpeän omaa käytöstäni ja ajatuksiani. Korostin, ettei mieheni suoranaisesti ole tehnyt mitään väärää, mutta rehellisesti sanottuna hän ei myöskään ollut täysin ymmärtänyt, miten isosta asiasta mulle oli kysymys. Hän siis oli tietoinen taustastani, muttei ymmärtänyt, että tämän asian suhteen mua pitäisi kohdella silkkihansikkain ja puffata mun itseluottamustani tämän asian suhteen.

Keskustelun lopuksi kysyin, olisiko hänen mahdollista ulos mennessään/ulkona ollessaan osoittaa mua kohtaan erityistä huomiota? Käytännössä se tarkoitti sitä, että toivoin hänen joko soittavan tai tekstaavan mulle muutaman kerran illan aikana. Ihan vain merkiksi mulle, että hän "muistaa" mun olemassaoloni. Tiedän, että tämä kuulostaa todella naurettavalta ja lapselliselta, mutta se sai mut relaamaan, kun tiesin, että hän suhtautuu mun ongelmaani tosissaan ja on halukas tekemään kaikkensa, jotta mä pääsisin siitä eroon. Mulla kun oli, ja on edelleenkin tapana, etten soittele perään, vaan odotan jonkinlaista merkkiä häneltä. Enkä todellakaan halua, että hän soittelee mulle koko ajan, koska muutenhan siinä ei ole mitään mieltä edes lähteä kavereiden kanssa ulos ilman mua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mies teki, kuten olin pyytänyt. Ja ainakin mulle on jäänyt sellainen fiilis, että ihan omasta vapaasta tahdostaan. Hän ei vain ollut tiennyt, miten tätä mun ongelmaa tulisi hoitaa. Itseluottamukseni tämän suhteen nousi hurjasti ja kiukkukohtaukset loppuivat. Tokihan sitä on senkin jälkeen tullut sanainen arkkunsa avattua joskus, esim. jos toinen on radalla täysin ilman tolkkua ja huolta huomisesta tai seuraavista päivistä. Se kun ei vain oikein pikkulapsiperheessä toimi, että maataan krapulassa kolme päivää sohvalla ja voivotellaan omaa pahaa oloa. Mutta lähtökohtaisesti luottamus pelaa erinomaisesti, enkä pelkää naisten iskuyrityksiä, miehen pikkuflirttiä tai mitään muutakaan. Meillä on tietyt rajat sovittuna, mitä ei ylitetä ja luotan, että homma toimii. Jos kuitenkin jotain sattuu, se ei ole mun käsissäni. Asia selvitetään sitten ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Mutta etukäteen mä en sitä murehdi, koska kuten täälläkin on sanottu, mä en voi vaikuttaa muiden käytökseen. Voin vain pitää huolta siitä, että olen itse luottamuksen arvoinen.

 

[FourForty]

Pitää vain koittaa puhua tästä asiasta hienovaraisesti, niin kuin neuvoit. Sen verran harvoin tämä nainen ulkona käy, että en kyllä sitä häneltä aio kieltää enkä voikkaan. Eiköhän hän asian ymmärrä, kun sen hienovaraisesti selitän.

Yksi ihan käytännön tasolla vaikuttava juttu voisi olla se, että naisen lähtiessä viihteelle näet omia kavereitasi tuopin ääressä ja sitten etsitte toisenne puolenyön jälkeen kaupungilta ja päädytte samaan paikkaan nukkumaan. Tämä siis sillä oletuksella, että kyseessä ei ole kaukosuhde ja ettei vapaalle vaihtaminen edellytä joka kerta aamuviiteen juopottelua, vaan esim. kavereiden seura klo 19-02 riittää. Seurassa olo auttaa huomattavasti paremmin epämiellyttävien ajatusten poissa pysymiseen, ja minkäänlaista pettämistä tuskin tapahtuu, jos päädytte illan päätteeksi samaan paikkaan nukkumaan.

Tietenkin asian käsittely puhumalla on myös tärkeää, mutta voi myös miettiä vaihtoehtoisia tapoja järjestää tilanteet, joissa vaikeuksia yleensä tulee.

 

[Veijari]

Meikäläisellä on kokemusta tuollaisesta, onko se sitten luottamuspulasta vai kumppanin itsetunto-ongelmista. Exäni nimittäin oli sen luontoinen, että kun meikäläinen lähti baariin niin se tunki joko väkisin mukaan tai sitten helvetillisen tappelun saattelemana lähdin metrin pituinen kyrpä otsassa baariin, jonne satelikin sitten huoratekstiviestejä ja pillusoittoja koko illan niin että rennosta illanvietosta ei ollut tietoakaan. Karikollehan se suhde lopulta ajautui muutaman vuoden elon jälkeen. Erimielisyyksiä tuli lopulta muistakin syistä ja tappelut oli sitä luokkaa että sain väistellä kattiloita ja aterimia ihan tosissani etten joudu sairaalahoitoon. Oli se yhtä helvettiä.

Mitä Worrellin tapaukseen tulee niin kannattaa selvitellä ne umpisolmut korvien välistä ammattiauttajan kanssa. Nimittäin tulevaisuudessa tulee varmasti muitakin tilaisuuksia jolloin se syrjähyppy on mahdollista, ei pelkästään tyttöjen kanssa baarissa. Tulee firman juhlia, viikonloppureissuja ja lomamatkoja jolloin et välttämättä ole mukana ja silloinhan kaalissasi kärvähtää totaalisesti ellet jo suhteen alkuvaiheessa ole pystynyt korjaamaan ajatuksiasi. Pahinta on olla hiljaa ja jäädä yksin himaan tuijottamaan kelloa ja odottamaan koska se akka tulee takaisin. Ja sitten kun tulee niin haiseeko monenko miehen partavedelle.

 

[tutzba]

naisen lähtiessä viihteelle näet omia kavereitasi tuopin ääressä ja sitten etsitte toisenne puolenyön jälkeen kaupungilta ja päädytte samaan paikkaan nukkumaan.

Oli muuten loistava idea, miksen itse keksinyt ehdottaa tuota. Ei kuitenkaan välttämättä tarvitse edes lähteä mihinkään baariin, voi pyytää kotiin pari kaveria pelaamaan vaikka NHL:ää jollakin pelikonsolilla, jos sellaisia löytyy. Jos ei, niin Hold'em on aina hyvä vaihtoehto. Perinteinen leffailtakin menee pienellä varaukselle, riippuen kaveripiiristäsi ja heidän mieltymyksistään. Siinä temmellyksessä ei ainakaan pitäisi tulla mieleen mitään surullisia asioita.

Ja sitten nimim. BoredOldLadyn ehdotus parista tekstiviestistä illan mittaan on kanssa hyvä. Kenenkään baarireissu ei voi mitenkään latistua siitä, jos kumppanilleen lähettää pari viestiä, jos vastineeksi saa luotua hyvän mielen toiselle.

 

[Nebula]

Meikällä on ollut juuri samanlainen idealogia kuin sinulla. Olen jo pitemmän aikaa ollut sillä asenteella, että "mitä vitun väliä jos pettää, ei oo mun arvonen". Kuitenkin tunteet nousee aina jossain vaiheessa pintaan eikä tämän asenteen pitäminen ole niin helppoa. Täysin tuossa asenteessa pysyminen tuntuu ainakin minulle aika hankalalta ajatukselta.

Ei se alkuun olekkaan helppoa pitää niitä tunteita takana, mutta vähitellen siihen oppii.

Edellinen suhteeni päättyi siihen, että toinen petti minua exänsä kanssa humalapäissään, mutta eipä tuo vitutus oikeastaan päivää pidempään kestänyt enkä mielestäni missään vaiheessa ollut maani myynyt. 10 vuotta sitten en olisi varmaan kyennyt ylös sängystä :P

Viikon päästä, kun tämä idiootti (exäni) halusi tavata, ei ollut mitään vaikeuksia ilmaista vähäistä mielenkiintoani häntä kohtaan. Jälkeenpäin hymyilyttikin.

 

[Palstalegenda]

Vitutusketjusta tänne kommentoin...

Kun asia jossain määrin on ajankohtainenkin täälläkin, niin kommentoin tuota Uleåborgirin viestiä tänne.

Saa nähdä onko eilinen kolhu peräti avioeron arvoinen keissi.

Ehkei kannattaisi sanoa tähän kohtaan mitään mutta harkinnan jälkeen sanotaan sitten.

Sitä saa mitä tilaa. Eli sallitaan. Viime pe tuo naisolio, jonka kanssa tässä on tullut viime kuukaisina aikaa vietettyä, oli hieman hiljainen kaupungilla ja vaistosin, että joku sitä vituttaa. Sitten menimme kauppaan ja hän halusi ostaa muutaman siiderin ja minun olisi pitänyt myös ostaa alkoholia, jotta hän voisi juoda. Minähän toki sanoin ystävällisesti todeten, että ei minua juomisensa häiritse mutta minulle ei nyt vain yhtään maistu, vaan minähän olenkin aina vähän huppelissa alkoholittakin, niin eipä tuo varsinkaan häiritse. Siitäpä nainen möksähtämään ja laittoi aikomansa siiderinsä takaisin hyllyyn, lähdimme pois ja hän oli yli tunnin hiljaa, en minäkään mitään sanonut, luin kirjaa ja olin oikein rentona, ongelma oli hänen, ei minun. Ei edes meidän.

Sitten hän puhui: "voisitkos käydä viemässä mut asemalle, niin lähden kotio". Jep, kyllähän minä voin käydä, rauhallisesti totesin. Tässä oli se kulminaatiopiste, jossa monet miehet ryssivät. Miehet alkaisivat:
a) hermostua, puhua ikävästi naiselle, vittuilla suorastaan
b) pyydellä anteeksi, "ethän lähde, kulta rakas, hanipöölaavmussukka", vaikka vika on ollut naisen, hän alentui uhmaikäisen tasolle.

Jos a-kohdan mukaan toimii, saa taistella ja raivota usein. Jos b-kohdan mukaan, nainen priomadonnailee ja on itsekeskeinen paskiainen jatkossakin, kun palkintona siitä on miehen alistuminen ja kehut.

Ei noin. Jos nainen pöljäilee, annettakoon hänelle aikaa se tajuta itsekin. Viisas nainen sen kyllä tajuaa, eikä sitä prosessia pidä provosoimalla sotkea. Jos haluaa pois, niin viedään pois. Pöljä nainen ei tietenkään koskaan itseensä tajua mennä. Ja mainittakoon, että kovasti tykkäilen tuosta naisesta, silti olisin voinut heti hänet sinne asemalle viedä. Ei edes verenpaineeni ollut koholla. Minä en enää "näillä kilometreillä" lähde mukaan tuommoisiin lapsellisiin höpötyksiin.

Sitten kun olin sanonut, että ok, vien pois, niin jopas kääntyi asetelma. Yhtäkkiä hän halusikin saman tien jäädä. Hän oli kauniina naisena tottunut aiemmissa suhteissaan siihen, että hän voi kiukkuilla ihan miten haluaa ja lopulta mies on polvillaan, kuvainnollisesti ja jopa kerran konkreettisestikin. Tai alkaa riidellä siten, että homma räjähtää ilmoille ja sittenkin vituttaa. Pyyteli anteeksi vielä moneen kertaan, kertoi kuinka välittää ja hän käyttäytyi kuin pieni lapsi ja koittaa kasvaa tuonlaisesta pois, kun tietää itsekin kuinka typerää se on.

Jotenkin tuo Uleåborgirin tilanne haiskahtaa siltä, että kulminaatiopisteessä on menty mielestäni väärää polkua.

 

[julle-jr]

Itsehän olen eräänlaisessa avoimessa suhteessa, eli kummatkin saavat tehdä mitä haluavat ja kenen kanssa tahansa. Kumpikaan ei siis oikeastaaan voi pettää, eikö ole nerokasta? Ei seksin harrastamista mielestäni kannata pitää sen kummempana hyötyliikunta kuin vaikkapa lumilautailuakaan ja minulle on samantekevää kenen kanssa naiseni lumilautailee.

Eihän se järvikään sitä paitsi soutamalla kulu.

 

[Uleåborgir]

Kun asia jossain määrin on ajankohtainenkin täälläkin, niin kommentoin tuota Uleåborgirin viestiä tänne.


- -
Jotenkin tuo Uleåborgirin tilanne haiskahtaa siltä, että kulminaatiopisteessä on menty mielestäni väärää polkua.

Ensinnäkin totean, että olen pöljä ja avauduin ennenaikaisesti über-vitutuksesta ahdistuneena Vitutusketjuun, mikä näkyikin jäljessä.

Vaimo saapui kotiin pari tuntia myöhässä, koska hän oli joutunut jäämään lisätöihin suureen selkäleikkaukseen ja käyttäytyy jälleen ihan normaalisti.

Hän ei siis ollut mennyt minkään kaverin luo jurottamaan ja valittamaan kohtaloaan. Kysyin rouvalta äsken asiallisesti, että joko auton kolhiminen on unohdettu. Vastaus oli että kyllä on. Pyysipä vielä anteeksikin mökötystään. Annoin anteeksi. Lyötyä eli minua ei enää lyödä.

Kulminaatiopisteessä ei ole menty väärää polkua. Onneksi näitä mykkäkouluja on todella harvoin. Yhdessä ollaan oltu kohta 11 vuotta, naimisissa pian 2 vuotta. Eipä tässä eropapereita tarvi alkaa täytellä.

 

[Palstalegenda]

Kysyin rouvalta äsken asiallisesti, että joko auton kolhiminen on unohdettu. Vastaus oli että kyllä on. Pyysipä vielä anteeksikin mökötystään. Annoin anteeksi. Lyötyä eli minua ei enää lyödä.

No eipä siinä sitten mitään, valitettavan useinhan se juonikuvio on liian monilla kuitenkin tuossa aiemmin kuvailemassani tilassa.

Sehän on sitten oikein hyvä, että uleåborgirlandiassa onkin rauha maassa. *Smile*

 

[Vietävä]

Tuossa jo aikasemmin siitä ehdin kirjoittaakin, että jonkin kuoren itselleni kasvatin. Todellisuudessa vituttaa niin kuin pientä eläintä. Panen kuin rusakko, ja elämäni on synkkää. Synkkääkin synkempää. Halveksin yhdenillanjuttuja ja itseäni. Mutta niitä naisiakin. Ilman syytä. Se on vaan tunne mikä on pinnalla, enkä varsinaisesti valitse sitä tunnetta. Aina ajattelin, että ne panee joita se kiinnostaa, naimisissa ollessanikin. Sanoin siitä vaimollekkin kun puhui omista haluistaan olla muittenkin kanssa, että jos sitä huvittaa niin siinähän panee, ei se voi, eikä saakaan minua haitata. Että kaipa kaksi ihmistä voi olla toistensa kanssa onnellisia vaikka toista ei kiinnostaisi parisuhteen ulkopuolinen seksi ja toista kiinnostaa.

No.. Tarina etenee niin, ettei se riittänyt tälle vaimolle, vaan lähti sitte muutamia kuukausia myöhemmin menemään. Muutti itsekseen. Sitten minä ajattelin, että no nyt oon taas sinkkumies, ja menin ja vedin perseet ja panin. Panin tyttöä toisensa jälkeen ja vieläkin panen. Oikeen niin kuin vaan joskus teininä haaveilinkin. Mutta totuus oli fantasiaa kurjempi. Joko olen henkisesti lukossa, tai sitten en vain osaa.

No, joku taitava kysyy nyt, että jos vituttaa niin miksi panet. Erittäin hyvä kysymys. Sanoisinpa, että panettaa, mutta väärien tyyppien kanssa joutuu panemaan. Ja sanoisin, että vituttaisi aina runkata vain omassa kodissa. Ja että elämä meni vituilleen. Vituttaa, että itse pakasta korttini valitsin. Vituttaa, että itseni olen muokannut omilla itsesuggestioillani tällaiseksi ihme munkiksi, että syytän itseäni ja erityisesti muita siitä, että teen sinkkuna sitä mitä haluan. Ammattiapu auttoi yleiseen olotilaan, mutta ei tähän seksielämän ongelmaan.

Jos joku on kokenut samaa, voisi kertoa, miten kykeni taas normaalin ihmisen tavoin nauttimaan yhden illan jutuista. En siis varsinaisesti halua selibaattiin, mutten halua vakavia suhteitakaan, mutta en erityisesti halua enää halveksia mukavia tyttöjä, jotka umpikusipään kanssa joutuvat seksiä harrastamaan.

Haluaisin niin vaan taas olla se sama nuori jantteri, joka aikoinaan iloisena kävi baareissa, ja tapasi välillä mukavan tyttösen ja silloin tällöin ilotteli, ja muutaman päivän haaveili tapauksesta tyynyään pureskellen ja kiroillen, kun ei tullut puhelinnumeroita vaihdettua.

 

[punasydän]

Vitutusketjuun vaiko tänne, noh päädyn tähän ketjuun. Eli vajaa vuosi sitten loppui edellinen vakava parisuhteeni monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Noh, nyt on sitten vihdoinkin ruvennut kiinnostamaan edes jonkin verran joku muu kuin entinen emäntä ja tilannehan onkin sitten koukeroinen. Ensinnäkin olemme samassa työpaikassa, olen kuitenkin tavallaan hänen "esimiehensä", joskin on tullut vapaa-ajallakin pyörittyä tuossa "alaisten" porukassa mukana iltoja viettämässä. Tuo nyt ei ole yksinään ongelma, uskon nimittäin, ettei kukaan nyt tuosta pahaksi panisi, mikäli välillemme jotain tulisi. En kuitenkaan tiedä, mitä haluan ja mihin olen valmis ja jos tämä neitonen kehittää tilanteesta vakavampaa, kuin minä, siitä kehittyy myöskin ongelma. Kolmanneksi en ole varma hänen tunteistaan, kautta rantain olen kuullut hänen puhuneen minusta suht mukavia asioita. Vielä kun tähän lisätään se, että eräs toinen työyhteisömme jäsen on suht herhiläisenä tämän parasta A-luokkaa edustavan neidin kimpussa, joskaan neito ei ymmärtääkseni lämpeä äijälle, mutta mieshenkilö on liian tyhmä tajutakseen epäsuoran "jätä rauhaan" -viestin ja neiti on liian ujo sanoakseen suoraan. En millään tohtisi mennä asemassani tilanteeseen väliin ja omalla toiminnallani sotkemaan työpaikan suht hyvää harmoniaa. Voin olla hiljaa ja käydä täällä avautumassa keskellä yötä naisasioistani ja näin antaa muiden elää rauhassa ja työpaikan ilmapiirin pysyä entisellään, voin mennä kertomaan tunteistani ja mahdollisesti saattaa itseni naurunalaiseksi, voin mennä toisten tilanteeseen väliin, saada täten naiselle rauhan ja itselle aivan saman tilan, kuin nyt ja työpaikan ilmapiirin kireämmäksi. Jännä juttu, elämme mielenkiintoisia aikoja.

Ja vinkkinä muille, jos olette vaikuttamassa työntekijöiden valintaan, älkää ikinä puhuko erittäin kauniin ja viisaan naisen puolesta.

 

[passenger]

. En millään tohtisi mennä asemassani tilanteeseen väliin ja omalla toiminnallani sotkemaan työpaikan suht hyvää harmoniaa. Voin olla hiljaa ja käydä täällä avautumassa keskellä yötä naisasioistani ja näin antaa muiden elää rauhassa ja työpaikan ilmapiirin pysyä entisellään, voin mennä kertomaan tunteistani ja mahdollisesti saattaa itseni naurunalaiseksi, voin mennä toisten tilanteeseen väliin, saada täten naiselle rauhan ja itselle aivan saman tilan, kuin nyt ja työpaikan ilmapiirin kireämmäksi. Jännä juttu, elämme mielenkiintoisia aikoja.

Ja vinkkinä muille, jos olette vaikuttamassa työntekijöiden valintaan, älkää ikinä puhuko erittäin kauniin ja viisaan naisen puolesta.

Jos kiinnostus on vakavanpuoleista niin ehdottaisin että kerrot naiselle asiasta. Loppujen lopuksi enemmän sitä tulee kaduttua asioita, sanoja ja mahdollisuuksia, joita jättää elämänsä aikana tekemättä kuin niitä joita tekee. Kuinka suuret riskit työpaikan harmonian järkkymiseen on ja kuinka tärkeää se sitten on mahdollisuuksiin verrattuna. Itsensä naurunalaiseksi saattaminen unohtuu äkkiä jos niin sattuu käymään, toisaalta jos nainen on tosiaan hyvin kiinnostava niin kerro ihmeessä tunteistasi hänelle.

 

[Prof. Puck]

Jos kiinnostus on vakavanpuoleista niin ehdottaisin että kerrot naiselle asiasta. Loppujen lopuksi enemmän sitä tulee kaduttua asioita, sanoja ja mahdollisuuksia, joita jättää elämänsä aikana tekemättä kuin niitä joita tekee.

Minä kyllä etenisin hiukan eri taktiikalla, vaikka samaa mieltä olenkin, että tottakai kannattaa ennemmin katsoa kuin katua. Yrittäisin keventää tunnelmaa ja pyytää tyttöä/naista aluksi konserttiin, ravintolaan tms (käyttämättä treffi-sanaa...). Eiköhän se oli riittävä osoitus kiinnostuksesta. Tämä kuitenkin antaa tytölle mahdollisuuden perääntyä kohteliaasti, jos kiinnostusta ei ole tai kiinnostus on vahvempaa muita juttuja kohtaan. Edelleen, kun asiaa ei esitetä kuolemanvakavasti vaan pilke silmäkulmassa, se ei tuo mitään ylitsepääsemättömiä säröjä työpaikan ilmapiiriin, vaikka homma tyrehtyisi alkumetreille.

 

[Vanha Len]

Itsensä naurunalaiseksi saattaminen unohtuu äkkiä jos niin sattuu käymään, toisaalta jos nainen on tosiaan hyvin kiinnostava niin kerro ihmeessä tunteistasi hänelle.

Yes Dr. Phil...

Tunteet framille vain. Asiasta ei tarvitse tehdä suurta numeroa. Kahvikutsu kehiin ja postitiivisella mielellä hymy naamalla totuus esiin. Siinä voi sitten tokaista, että olipa kiva purkaa sydäntä sulle ja kahvikin on hyvää. Vaikka daami ei asialle lämpenisi niin varmasti tuo imartelee häntä...jos ei, niin on kylmä natsi eikä niistä tykkää ketään paitsi minä. Omalla tavallani siis...

 

[SamSpade]

Vitutusketjuun vaiko tänne, noh päädyn tähän ketjuun. Eli vajaa vuosi sitten loppui edellinen vakava parisuhteeni monen vuoden yhdessäolon jälkeen. Noh, nyt on sitten vihdoinkin ruvennut kiinnostamaan edes jonkin verran joku muu kuin entinen emäntä ja tilannehan onkin sitten koukeroinen. Ensinnäkin olemme samassa työpaikassa, olen kuitenkin tavallaan hänen "esimiehensä", joskin on tullut vapaa-ajallakin pyörittyä tuossa "alaisten" porukassa mukana iltoja viettämässä. Tuo nyt ei ole yksinään ongelma, uskon nimittäin, ettei kukaan nyt tuosta pahaksi panisi, mikäli välillemme jotain tulisi. En kuitenkaan tiedä, mitä haluan ja mihin olen valmis ja jos tämä neitonen kehittää tilanteesta vakavampaa, kuin minä, siitä kehittyy myöskin ongelma. Kolmanneksi en ole varma hänen tunteistaan, kautta rantain olen kuullut hänen puhuneen minusta suht mukavia asioita. Vielä kun tähän lisätään se, että eräs toinen työyhteisömme jäsen on suht herhiläisenä tämän parasta A-luokkaa edustavan neidin kimpussa, joskaan neito ei ymmärtääkseni lämpeä äijälle, mutta mieshenkilö on liian tyhmä tajutakseen epäsuoran "jätä rauhaan" -viestin ja neiti on liian ujo sanoakseen suoraan. En millään tohtisi mennä asemassani tilanteeseen väliin ja omalla toiminnallani sotkemaan työpaikan suht hyvää harmoniaa. Voin olla hiljaa ja käydä täällä avautumassa keskellä yötä naisasioistani ja näin antaa muiden elää rauhassa ja työpaikan ilmapiirin pysyä entisellään, voin mennä kertomaan tunteistani ja mahdollisesti saattaa itseni naurunalaiseksi, voin mennä toisten tilanteeseen väliin, saada täten naiselle rauhan ja itselle aivan saman tilan, kuin nyt ja työpaikan ilmapiirin kireämmäksi. Jännä juttu, elämme mielenkiintoisia aikoja.

Ja vinkkinä muille, jos olette vaikuttamassa työntekijöiden valintaan, älkää ikinä puhuko erittäin kauniin ja viisaan naisen puolesta.

Tuttua kauraa. 20 henkilön esimiehenä tiedän miten nuo jutut voi mennä.
Ei paskota sinne missä syödään on hyvä vinkki.
Työpaikkasuhteet, varsinkin esimies-alais tasolla aiheuttavat ongelmia.
Ensinnäkin jos suhde alkaa ja tulee julkisesti, joudut teettämään 2x enemmän töitä hänellä ettei tule puhetta suosimisesta, ja silti niitä tulee. Kaikki mitä hän saa aikaa töissä johtuu vain siitä että tapailee esimiestä, ei omista ansioista. Sitten nämä mustasukkaisuuskuviot muiden työläisten osalta. Entä jos suhde päättyy? Samassa duunissa silti. Huonoimmassa tapauksessa jos välit palaa niin hyvä jos samassa rakennuksessa voi olla..
Toisaalta, hitaasti hyvä tulee ja suosittelisin avautumaan vähän ja varovasti ja katsomaan reaktiota. Jos näyttää että lämpenee niin sitten hitaasti lämmittämään.. jos todella kolahtaa ja on A-luokan nainen niin sitten vain kynsin ja hampain kiinni. Uusia duuneja löytyy aina, hyviä naisia ei välttämättä.
GO!

 

[Rööri]

Ällöä elämää

Tuossa jo aikasemmin siitä ehdin kirjoittaakin, että jonkin kuoren itselleni kasvatin. Todellisuudessa vituttaa niin kuin pientä eläintä. Panen kuin rusakko...

Voi vietävä, mikä kohtalo kaverilla. Toinen tarpoo rusakkona umpihangessa, ilman lumikäpälää ,eikä kukaan ymmärrä. Perse hiloo itsensä olkapäille, eikä kukaa hiero hahloon Natusania? Annas kun mä yritän kuitenkin tuoda, vaikka kasseilla, vähän valoa tuohon synkkääkin synkempään elämääsi.

Ensinnäkin, olet vetänyt täysin väärän viitan yllesi näissä panohommissa. Mikäli panet kuin eläin, niin pane kuin kani. Intensiivistä juputusta tauotta, niin olisi se ex-vaimokin pysynyt tyytyväisenä. Kuka helvetti haluaa panna jonkin semi-jäniksen kanssa? Itseasiassa kaikki nauraa kapisille rusakoille. Kanit potkii niitä puolta pienempinä perseille, ja häätää ne olemattomilta reviireiltään. Kangista kanit tunnetaan – rusakot rupisista perseistä.

Et tietenkään voi olla rusakkona tyytyväinen sänkyseuraasi. Huonohampaiset pubi-ruusut eivät hemaise pikkutunneillakaan, saati sitten aamiaisella. Mikropuuroa hampaattomille hämmennellessä mielesi tekisi kiljahdella kilpaa ajastimen kellon kanssa. Teiniunissasi ne näyttiviät toisenlaisilta. Törrötissisiltä ja herkemmän himokkailta. Näiden näennäinen kiima on kuolemanpelkoa. Päiviin pesemättömiin pimpsoihin leipääntyy lukittukin mies.

Mikä siis eteen? Ehdottaisin, että ostat tosi ison pyykkikorin – kylpyammekkin käy. Täytät sen Vammalan Lentopallon naisjoukkueen pesemättömillä reenivarusteilla ja pulahdat kuorinesi sekaan. Kaivaudut sammion pohjaan saakka kuin matonen. Muhistelet siellä itseäsi viikon, ja katso. Sinusta kuoriutuu taas se peukkua pureskeleva jantteri, joka ei edelleenkään saa sitä mistä kaverit kehuvat.

Oliko muita peukku suussa?

 

[Jeffrey]

Jees ja Jeffreyn onnettomat naisseikkailut senkus jatkuu. Tässäkin ketjussa on vuodatettu yhtä sun toista. Ja lisää tulee.

Tuossa muutaman viikkoa sitten tuli tavattua baarissa erittäin nätti, mukava ja jopa ihan fiksu tyttö. Tyttö teki sinällään rehdisti, että ilmoitti seurustelevansa, mutta Jeffrey yritti silti painaa päätyyn asti irto kiekon perään. Baarista sitten jatkettiinkin tytön kaverin luokse jossa kaveri hoiteli sitten tätä tytön kaveria. Tytön kaveri sitten painosti kokoajan, että "vihdoinkin se on löytänyt kunnon miehen". Siinä sitten tämän tytön kanssa juteltiin pitkälti aamuun ja hän kertoi kuinka hänen suhteensa on huono ja kuinka miehensä ei huomioi tätä yhtään. Noh, kuvittelin siinä, että tämä on joku sellainen juttu mitä noilla nuoremmilla on tapana olla. Tyttö siis ei mikään hirveän nuori kuitenkaan ole, mutta vielä tässä iässä tuo neljä vuotta tuntuu aika paljolta kun itsellä on ikää se 22v.

Siinä sitten illan mittaan vaihdettiin myös muutama varsin kiihkeä pusu ja olin jo ihan varma, että tästä jotain tulee. Kuitenkin tyttö vaikutti sen verran potentiaaliselta, että unohdetaan ne sänky hommat tältä erää ja katsotaan josko tästä jotain tulisi. Noh aika pian sitten seuranneina päivinä kävi ilmi, että tyttö onkin seurustellut jo 2,5v ja ilmeisesti kuitenkin suht hyvin menee. Itse en vielä mitään ihastumisen tunnetta kokenut, mutta kokoajan sellainen pieni tuohon voisi ihastua tunne on päällä.

Näissä nyt ei sinäänsä ole mitään ihmeempiä, mutta kun sitten se, että ollaan lähes päivittäin juttusissa. Ja yleensä tytön toimesta. Jutellaan kaikennäköisistä asioista ja aina kun minä ehdotan esim. näkemistä/kahville menoa niin tyttö menee vaikeaksi ja sanoo, että "kyl mä oikeesti tosi mielelläni, mut en mä voi, mitäköhän mun äijä siitä tykkäis". Kuitenkin sama tyttö soittaa aina viihteellä ollessaan, että "tuu tänne, ois kiva nähä". Pari kertaa sitten nähtykkin, mutta aina se menee samaa kaavaa. Tyttö kuhertelee kun hänen kavereitaan ei ole näköpiirissä, mutta heti kun nämä ilmaantuu on mulla tunne kun olisin ensimmäinen neekeri Suomessa.

Monta kertaa jo päättänyt, että en ota enää tyttöön yhteyttä koska hänelle en voi luvata mitään ja en halua rikkoa hänen suhdettaan sen takia, että jos mielenkiinto lopahtaa ekan panon jälkeen. Kuitenkin tyttö aina ottaa yhteyttä. Mulla tässä nyt on parikin psykoanalyysiä mistä tytön käyttäytyminen voi johtua. Olen ollut todistamassa tilanteita joissa saman ikäinen tyttö on seurustellut kauan pojan kanssa, poika on ystävystynyt tytön perheen ja kavereiden kanssa jne, ja tyttö ei uskalla/kehtaa poikaa jättää vaikka tämä kohtelisi häntä miten koska ajattelee, että miten esim. perhe/ystävät siihen suhtautuu. Toinen psykoanalyysi on se, että tyttö on jo seurustellut senkin verran, että pojan asenne on jo vähän löystynyt. Eli tyttö kaipaa puhtaasti huomiota, sehän on heidän yleisin tauti.

En tiedä. Jokuhan syy sillekkin on oltava miksi poika ei jaksa tyttöä huomioida. Toisaalta ihan miehisyyden kannalta, jos itsekkin olisi ollut saman pillun kanssa käytännössä aina ja pelkästään niin alkaisihan se tehdä mieli kokeilla jotain muuta. Ärsyttää vielä tämä pari sikäli, että tyttö on mielestäni todella hieno ja ns. classy ihminen, mutta poika menee kategoriaan räkänokka wu-täng snobi. Sen kerran kun tämän pojan näin, oli niin lähellä etten latassut tätä neppariin ja sanonut, että ole sä nyt saatana tolle hyvä jos en kerran sun takias sitä saa. Onneksi en kiskassut.

Jotenkin jo alan säälimään itseäni näissä naisasioissa. Olen vaan yllättävän huono niissä. Ainakun tyttö duunikavereille vuodatan näitä tarinoitani ne sanoo, että "ketä sä nyt et sais". Sitten kun kysyy, että no miten sais, niin on vastaus, että oot vaan samanlailla kun meijänkin kanssa lounaalla/after workilla etc... Mulle vaan on ylipäätään jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta mennä juttelemaan tytöille joista olisin kiinnostunut muutenkin kun pillumielessä. Paitsi tälle yhelle. Vittu ugh. Lisää kalsareita jalkaan. Analysoikaa te palstaveljet. Sanonko tytölle vieläkin suorempaan, että mä oon susta kiinnostunut, että jos sulle ei nappaa niin voitko sitten pitää vähän etäisyyttä. Vaiko kenties kattella vielä hetken miten tyttö pomputtelee. Joskos vaan yrittäisi minulle harvinaista tyttö kaveri suhdetta. Vaikko latasenko tätä joujouräkänokkawutännggsnobihinttaria neppariin ja haistatan kaikille paskat?

 

[Nebula]

Lemppaa se ämmä. Käyttää tietämättään tai tietoisesti sinua sen henkisen puolen korvikkeena, joka ilmeisesti hänen oikeasta suhteestaan puuttuu.

Ei varmasti ole lähdössä siitä suhteesta mihinkään ja harvoin noilta edes sitä yhtä panoakaan heruu, kun tietävät tekevänsä viimeistään silloin väärin omaa puolisoaan kohtaan. Itse asiassa kuitenkin tekee väärin jo nyt häntä, sekä myös sinua kohtaan.

Just tuollaiset, jotka sitten kavereittensa läsnäollessa tekee täyskäännöksen suhtautumisessaan, sais heivata hiuksista niin pitkälle vittuun kuin sitä vaan riittää.

Niin, tai sitten menet ja teet pelin selväksi ja sanot, että nyt valitset joko minut tai sen äijän ja jätät mut rauhaan.