Naisasiat

[pyhimys]

Kyllähän nämä naisasiat saa aina pään pyörälle. Itse tällä hetkellä tapailen yhtä valioyksilöä ja muuten menee mukavasti, MUTTA tällä hetkellä kaikki aloitteet lähtee itseltä. Aina, kun haluaisi jotain vähän muutakin kuin pelkkää kaverisuhdetta, niin aina pitää itse tehdä kaikki. Ko. henkilö kyllä sanoo, että kiinnostaa myös häntäkin olla muuta kuin ystävä, mutta kun ne käytännön toimet vaan uupuu. Jos vaan tulisi edes jotain kontaktia myös siltä puolelta, niin tässä olisi itselläkin vähän helpompi heittaytyä tähän juttuun sisään. Eipä näistä naisista ota kyllä pirukaan selvää.

 

[Birchman]

^^ Radiohiljaisuuden kautta sitä huomaa kuinka paljon toista kiinnostaa. Itse tein näin eikä yhteydenottoja tullut --> ei kiinnostusta. Kun on kaksi aikuista ihmistä jotka tosissaan tykkäävät toisistaan niin ei se siihen kaadu, että et anna kuulua itsestäsi. Jos mammaa kiinnostaa niin kyllä se alkaa niitä ehdotteluja tekemään.

 

[pettter]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

 

[Cemetery Gates]

Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Miesmausta nyt puhumattakaan.

 

[ukkometso]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Hei Pete! Neuvona sanoisin, että tee niin kuin Ukkometso. Valitse oikein. Monen alan lahjakkuus ja ja ja ja ja... Eli, kun Ukkometso on useimpien, jopa kaikkien alojen erityisasiantuntija, niin onhan vaan hiton upeata, että puoliso pysyy rinnalla myötä- ja vastamäessä, sekä henkisissä ja fyysissä asioissa.

 

[Tupu]

Kaksi kuukautta kulunut jätetyksi tulemisesta. Milloinkahan tämä tuska edes vähän helpottaa... :(

 

[30/30150]

Tää nyt varmaankin kuulostaa vähän hassulta, mutta viime kuukausina mua on jotenkin alkanut ärsyttämään tyttökaverin matemaattinen lahjattomuus. Ja oikeastaan toisena asiana sen hieman hölmöhkö musiikkimaku.

Niin, vaikka näille olisi niin helppo naureskella pienenä ja vähäpätöisinä seikkoina, niin tarkemmin ajateltuna ne eivät todellakaan niitä ole.

Tärkeäähän on miettiä asiaa oikeasti siltä kannalta, että kenen kanssa juuri sinä haluat viettää aikaasi ja jakaa asioitasi. Matemaattiselle lahjattomuudelle ei voi juuri mitään kuin treenata ja hölmöön musiikkimakuun vaikuttaa aika moni asia.
Reilumpaa sen sijaan kuin vaatii toista treenaamaan matematiikkansa kuntoon ja vaihtamaan musiikkimakuaan, on tehdä tutkimusmatka omiin haluihinsa ja tarpeisiinsa, että kuinka isoina asioina parisuhteessa pitää näitä pieniä, mutta erittäin merkityksellisiä asioita.

Todellisuudessa se menee kuitenkin aina niin, että parisuhteessa on erilaisia tasoja: Seksi, yhteiset kiinnostuksen kohteet, ulkonäkö, älyllinen taso jne. You name it.
Jos asiat menee niin, ettei jostain syystä ole samalla aaltopituudella näissä asioissa, mitkä JUURI SINULLE on tärkeitä, niin silloin voi olla aiheellista miettiä jatkon järjellisyyttä.

Edellisessä suhteessani, seurustelin mimmin kanssa, jolla oli hyviä puolia paljonkin, mutta ratkaisevan paljon huonoja puolia, juuri niiden huonojen puolien takia sitten tulikin eron paikka.

Oli sitten kyse kielteisestä suhtautumisesta uskontoosi, mitättömistä seksitaidoista tai epämielyttävästä ulkonäöstä, on valinta kuitenkin aina omissa käsissä, kannattaa olla näissä tunne-elämän asioissakin aina järkevä.

 

[Worrell]

Avautumisia...

Pitääpä nyt kerrankin tännekkin purkautua asiasta, kun se vie jo meikäläiseltä yöunet.

Ollaan tässä naiseni kanssa seurusteltu reilut kolme kuukautta hyvin onnellisesti ja näin. Molempien mielestä meillä menee tosi hyvin ja tottahan tämä on. Ainakin näin niinkuin pääosin. Erimielisyyksiä asioista ei ole ollut ja todella hyvin tullaan juttuun. Ei sikäli valittamista siis ole. Kuitenkin yksi asia mikä kalvaa meikäläisen mieltä on se, että kun naikkosen serkut ja pari frendiä kyselee tätä välillä viihtelle ja selväähän se on, että joskus hän vielä viihteelle menee. Joko tyttöporukassa ja meikän kanssa tai ilman mua.

Tilanne siis käytännössä on se, että meikäläistä pelottaa ja ahdistaa tämmöinen ajatus aivan saatanasti, että hän ilman minua viihtelle lähtee. Ennen kuin ajattelette, että olen sairas kusipää joka haluaa pitää naisensa täysin itsellään niin sanon että ei, siitä ei ole kyse, että sellainen olisin. Ilman muuta hän saa viihteelle kaveriporukassa mennä, jos tahtoo. En minä sitä lähde estämään.

Aiemmissa naisjutuissani kun on tupannut yleensä käymään niin, että olen joko se henkilö numero kaksi tai pelkkä panokone, jota käytetään pari kertaa ja sitten kiinnostus lakkaa. Meikää on petetty siihen malliin että huhhuijaa ja monella eri tavalla, että ne ovat jättäneet arvet alitajuntaan. Luotan kyllä naiseen aivan täysin, mutta sille en mahda yhtään mitään, että välillä menneisyyden toistumisen pelko hiipii niskaan ja silloin, kun se iskee niin se iskee ja lujaa.

Ydin ongelmani on siis se, että kuinka helvetissä saan taottua kallooni, että kaikki ihmiset eivät tee samalla tavalla kuin toiset? Nainen kyllä tietää, että olen kaikenlaista kuraa kokenut, mutta ei se kuitenkaan tiedä, että olen välillä ihan löysät housuissa, kun se mainitseekin sanan baari.

Itse näen tässä kaksi vaihtoehtoa. Joko kerron muijalle, että pelkään aivan helkkarin paljon sitä, kun/jos hän baariin menee. Toinen vaihtoehto on se, että olen vaan hiljaa ja ahdistun itsekseni. Eka vaihtoehto on paljon parempi, mutta kuinka kerrot naiselle tämmöisestä asiasta niin, ettei hän luule että en luota häneen? Luotan kyllä, mutta alitajunnasta löytyy aina välillä tämä pelko. Ennemmin tai myöhemmin tästä pitää kuitenkin kumppanin kanssa puhua.

Tää tunne ei ole kiva, kun muutenkin olen sellainen ihminen, että vedän depressiot herkästi, kun on taipumusta tuohon masennukseen. Apua kaipailisin vastaavia tuntemuksia kokeneilta palstaveljiltä tai -siskoilta! Pahoittelen mahdollisesti sekavaa viestiä, mutta koittakaa kestää.

 

[tutzba]

meikäläistä pelottaa ja ahdistaa tämmöinen ajatus aivan saatanasti, että hän ilman minua viihtelle lähtee --
Ennen kuin ajattelette, että olen sairas kusipää joka haluaa pitää naisensa täysin itsellään niin sanon että ei -- Meikää on petetty siihen malliin että huhhuijaa -- Luotan kyllä naiseen aivan täysin -- Joko kerron muijalle, että pelkään aivan helkkarin paljon sitä, kun/jos hän baariin menee. Toinen vaihtoehto on se, että olen vaan hiljaa ja ahdistun itsekseni.

Eipä liene mikään ihmeellinen asia, kun sinulla tuota pettämistaustaa löytyy. Yksi asia kuitenkin särähtää korvaan pahasti. Sanoit, että luotat naiseesi aivan täysin. Jos asia näin on, silloinhan sinulla ei pitäisi olla mitään pelättävää. Jos tietäisit, ettei tyttöystäväsi petä sinua, voisit antaa hänen mennä baariin aivan rauhassa. Ollaanpa siis rehellisiä itselleen ja kaikille muillekin: et luota tyttöystävääsi 100%:sesti.

Kannattaa myös miettiä, kumpaa sinä enemmän pelkäät. Sitä, että naisesi hakeutuisi miesten seuraan, vai sitä, että miehet hakeutuisivat naisesi seuraan. Jos pelko on jälkimmäinen, sinun täytyy vaan luottaa siihen, että naisesi sanoo kaikille yrittäjille ei kiitos. Ei luottaminen tosin helppoa ole. Jos pelko sen sijaan on sitä, että naisesi hakeutuu miesten seuraan, noh, ethän sinä silloin luota häneen.

Kannattaa jutella tästä tytöllesi. Sanot ihan suoraan, että minua ahdistaa nuo sinun baarireissusi. Kerrot pettämistaustan ja kaiken muun, mutta älä missään nimessä puhu luottamuksesta mitään. Ei tarvitse olla kauhean suuri ruudinkeksijä, että ymmärtää luottamuspulan tuossa tilanteessa. Pääset paljon helpommalla, jos sana luottamus ei esiinny keskustelussa. Mutta jos käy niin, että naisesi ottaa luottamuksen esille, sinun pitää vaan miettiä vastaus valmiiksi. Jos minulta kysytään, ei kehenkään voi ikinä luottaa 100%:sesti. Ei edes itseensä. Välttämättä en kuitenkaan jaa samanlaista ajatusmaailmaan naisesi kanssa, joten varaudu riitelemään kun otat tämän asian esille.

Älä missään nimessä jätä asiaa itsellesi. Se tulee kuitenkin joskus esille. Jossakin riitelyn yhteydessä heität sen jossakin muodossa, jolloin asiasta ei pysty mitenkään keskustelemaan järkevästi.

Istutte ihan rauhassa alas ja juttelette asiat läpi, kyllä se siitä. Riippuu tosin itsestäsi, jatkuuko pelkääminen vai pystytkö unohtamaan asian. Veikkaan ensimmäistä, mutta keskustelu on silti parempi kuin vaikeneminen. Tällöin tyttöystäväsi tietää pelkotiloistasi ja osaa muokata omaa käyttäytymistään.

Pari tipsiä vielä. Jos tyttöystäväsi tietää vaikka alkuviikosta, että hän lähtee viihteelle viikonloppuna, pyydä häntä kertomaan siitä mahdollisimman aikaisin/mahdollisimman myöhään. Tämä riippuen siitä, millainen olet. Jos pystyt lieventämään pelkotilojasi sillä, että tiedät jo heti maanantaina hänen lähtevän lauantaina viihteelle, pyydä kertomaan ajoissa. Jos sen sijaan kätesi hikoilevat ja viikkosi on pilalla kun tiedät, että nainen on viihteellä lauantaina, pyydä häntä kertomaan mahdollisimman myöhään. Mieluiten vaikka bileillan aamuna.

Älä katso, miten naisesi pukeutuu. Tieto lisää tuskaa, ja jos tiedät naisesi lähtevän liikkeelle siinä pienimmässä ja lyhyimmässä hameessa, on iltasi vähintään kaksinkertaisesti pilalla.

Eiköhän se siitä lähde.

 

[Worrell]

Eipä liene mikään ihmeellinen asia, kun sinulla tuota pettämistaustaa löytyy.
...
Kannattaa myös miettiä, kumpaa sinä enemmän pelkäät. Sitä, että naisesi hakeutuisi miesten seuraan, vai sitä, että miehet hakeutuisivat naisesi seuraan. Jos pelko on jälkimmäinen, sinun täytyy vaan luottaa siihen, että naisesi sanoo kaikille yrittäjille ei kiitos. Ei luottaminen tosin helppoa ole. Jos pelko sen sijaan on sitä, että naisesi hakeutuu miesten seuraan, noh, ethän sinä silloin luota häneen.

Eniten tässä pelkään juuri sitä, jos jotkut tulevat hänelle ehdottelemaan ties mitä. Sitä kun ei koskaan tiedä osaako toinen kieltäytyä lähentely-yrityksistä. Sen verran kauan olen kuitenkin tämän naisen tuntenut jo ennen seurustelun alkamista, että tiedän ettei hänen moraaliinsa kuulu yhden illan jutut. Jotenkin pistää vituttaman oma itseni, kun en pysty hallitsemaan joitain ajatuksia mitkä alitajunnasta joskus jyllää päälle vaikka kuinka hakkaisin päätä seinään, niin pelottaa enemmän tai vähemmän.

Pitää vain koittaa puhua tästä asiasta hienovaraisesti, niin kuin neuvoit. Sen verran harvoin tämä nainen ulkona käy, että en kyllä sitä häneltä aio kieltää enkä voikkaan. Eiköhän hän asian ymmärrä, kun sen hienovaraisesti selitän.

Sen verran hyvä tunnelma mulla kuitenkin on, että sitten kun joskus ollaan tästä asiasta puhuttu, niin mun pelot voisivat jopa hälvetä. Puhuminen kun yleensä auttaa asiaan kuin asiaan.

Kiitos hyvästä analyysistä tutzba. Toivotaan, että asiat tästä selkiävät. Palailenpas sitten kertomaan miten kävi, kun aikanaan asiasta on tyttöystävän kanssa puhuttu.

 

[Nebula]

Worrell, lisäksi omasta kokemuksestani voin suositella, että opettelet asennoitumaan tämän kaltaisiin asioihin "jos pettää niin painukoon vittuun, ei vois vähempää enää kiinnostaa" -asenteella. Tottakai, se siinä tapauksessa vituttaa jos pahasti käy, mutta siitä pääsee paljon helpommin yli tuolla asenteella, eikä sitten suhteen aikana kaiken ollessa hyvin tarvitse uhrata ajatuksiaan moiselle.

Itselläni on hieman samankaltainen tausta, kuin sinulla, mutta rupesin vittuuntumaan siihen jatkuvaan miettimiseen ja päätin ruveta muuttamaan asennoitumistani. Itselläni tuo asennoitumisen muuttaminen oli muutaman vuoden prosessi, tosin alkoi jo helpottamaan ensimmäisen vuoden aikana.

Nyt ei tarvitse enää miettiä turhia, tosin nykyisellä naisellani on sitten samoja ongelmia, kuin itselläni joskus eikä tosiaankaan ilmoita asiasta milloinkaan kovin hienovaraisesti ja joskus tässä saa hammasta purra, vaikka toista ymmärtääkin. Joten, kuten Tutzba kertoi, niin kerro asiasta hienovaraisesti äläkä puhu luottamuksesta sanaakaan ja tosiaan, kannattaa joka tapauksessa varautua siihen, että toiselta tulee hieman tyrmistynyt reaktio.

 

[Worrell]

Worrell, lisäksi omasta kokemuksestani voin suositella, että opettelet asennoitumaan tämän kaltaisiin asioihin "jos pettää niin painukoon vittuun, ei vois vähempää enää kiinnostaa" -asenteella. Tottakai, se siinä tapauksessa vituttaa jos pahasti käy, mutta siitä pääsee paljon helpommin yli tuolla asenteella, eikä sitten suhteen aikana kaiken ollessa hyvin tarvitse uhrata ajatuksiaan moiselle.

Meikällä on ollut juuri samanlainen idealogia kuin sinulla. Olen jo pitemmän aikaa ollut sillä asenteella, että "mitä vitun väliä jos pettää, ei oo mun arvonen". Kuitenkin tunteet nousee aina jossain vaiheessa pintaan eikä tämän asenteen pitäminen ole niin helppoa. Täysin tuossa asenteessa pysyminen tuntuu ainakin minulle aika hankalalta ajatukselta.

Lähtökohtahan on se, että ketään et voi omistaa ja toista tahtoosi alistaa eli jos joku haluaa harrastaa seksiä toisen kuin sinun kanssa niin hänellä on siihen täysi oikeus. Ketään et voi omistaa, etkä kenenkään toimista päättää. Tyydy kunnioittamaan häntä ja päätöstään

Missään kohtaan en käsittääkseni sanonut, että ihmisen omistaisin. Kyllähän se on selvää ettei ketään voi omistaa. Jotkut ihmiset nyt vain ovat henkisesti heikompia kuin toiset. Itse olen sen verran itsekäs, että en kyllä lähde ketään ihmistä kunnioittamaan, jos toista pettää. Ei tästä kuitenkaan sen enempää, etten ala liikaa paljastamaan itsestäni ja menneisyydestäni... Sille en mitään voi että tietyt asiat pelottavat joissain tilanteissa, kun menneisyydestä on jälkiä jäänyt.

Ei mulla muuta.

 

[skriko #9]

Oletpa kokenut paljon epäonnea aikaisemmissa suhteissa ja ymmärrän, että pelko ja epävarmuus ui helposti ajatuksiin, mutta:

Kuten tossa on jo mainittukin niin ketäänhän ei voi eikä pysty omistamaan. Jos 3kk jälkeen joudut tuhlaamaan ison määrän energiaa noihin asioihin en tiedä onko asiat hyvin. Ymmärrän kyllä taustasi, mutta olisiko hyvä käsitellä asioita jonkun ammattilaisen kanssa, eikä tuoda omia haamuja aina uuteen suhteeseen. Se on meinaan 100 varma, että naiset tulevat saamaan ehdotuksia aina tonne 60v nurkille asti. Siihen me emme voi vaikuttaa koska miehet nyt vain on sellaisia.

Kyllä normaalissa suhteessa naisen on pystyttävä bailaamaan ja jopa koettava myötäiloa hänen puolesta, ilman että kotona miehellä kädet hikoo, sydän jyskyttää ja uni ei tule silmään.

Vaikea on tilanteesi, mutta toivottavasti saat ajatuksesi kuriin.

 

[Worrell]

Kuten tossa on jo mainittukin niin ketäänhän ei voi eikä pysty omistamaan.
Jos 3kk jälkeen joudut tuhlaamaan ison määrän energiaa noihin asioihin en tiedä onko asiat hyvin.

Suhteessa kaikki on hyvin, meikäläisen pääkopassa ei. Sen olen huomannut aikoja sitten...

Ymmärrän kyllä taustasi, mutta olisiko hyvä käsitellä asioita jonkun ammattilaisen kanssa, eikä tuoda omia haamuja aina uuteen suhteeseen.
Se on meinaan 100 varma, että naiset tulevat saamaan ehdotuksia aina tonne 60v nurkille asti.

Siksipä tässä viime aikoina olenkin pohtinut, että mainitsenko naiselle näistä asioista vaiko en. Sen verran kova luottamus naiseen kuitenkin on, että en viitsisi tätä alkaa horjuuttamaan millään päättömillä jutuilla.

Vaikea on tilanteesi, mutta toivottavasti saat ajatuksesi kuriin.

Toivotaan. Muutenhan kaikki on täysin kunnossa, mutta välillä ajatukseni juoksevat missä sattuu, jos kuulenkin tietyn lauseen. Eiköhän se tästä.

 

[Worrell]

Löysää asennattasi toista kohtaan ja anna samalla itsellesi löysiä niin suhde kukoistaa. Tsemppiä.

Tätä tässä täytyy yrittää. Ei tässä oikein muu auta. Pitää vaan koittaa olla ajattelematta noita asioita vaikka välillä se on todella hankalaa.

Kaippa se alkaa tästä tasottumaan ajan kanssa.

 

[JZZ]

uhoa, sisua ja perkelettä nyt vaan kehiin koska terveenä jamppana varmasti selviät tommosista hommista ilman mitään ammattiapuja.

Miksi turhaan yrittää selvitä omin avuin, kun esimerkiksi psykologin juttusilla käynti voi jo parilla kerralla avata huomattavasti omia ajatuksia? Itse kävin eräässä elämänvaiheessani n. 10 kertaa psykologilla, ja olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon sain apua omien ajatusteni selvittämiseen. Ei todellakaan ole heikkoutta hakea apua jos sitä kokee tarvitsevansa!

 

[tutzba]

Eniten tässä pelkään juuri sitä, jos jotkut tulevat hänelle ehdottelemaan ties mitä. Sitä kun ei koskaan tiedä osaako toinen kieltäytyä lähentely-yrityksistä.

Tuo on asia, johon ei oikein pysty suhtautumaan järkevästi. Kyllähän se varmaan hivelee naisen itsetuntoa, jos joku tulee baarissa häntä iskemään. Vaikka baari-iskemiset ovatkin noin 90%:sesti yhden illan hakua, onhan se kai mukavaa kun huomataan. Eihän siinä naisen kannalta mitään väärää ole tapahtunut, mutta mitäs helvettiä mies sitten tekee, kun kuulee asiasta?

Sitten kun nainen sanoo ehdottelijalle, että ei kiitos, olen varattu, on ongelma juuri se, kuinka ehdottelija asiaan suhtautuu. Useimmat ovat kai näitä, jotka asian ymmärtävät, mutta entäpä kun tulee täysi kusipää, joka ei usko kieltoa? No hyvä puoli on kuitenkin se, että naiset harvoin lähtevät yksin liikenteelle. Aina löytyy niitä ystäviä, jotka tulevat apuun jos sellaista tarvitsee.

Positiivista asiassa on myöskin se, että suurin osa naisista pitää normaalia mustasukkaisuutta suloisena asiana. Jos mielestäsi mustasukkaisuutesi menee ylitse sen normaalin rajan, kannattaa esittää sen verran, ettei nainen ahdistu asiasta. Onhan se törkeätä manipuloida toista, mutta kumman valitsisit mieluummin: sen, että nainen pitää sinua suloisena huolehtijana vaiko sen, että nainen pitää sinua hulluna stalkkaajana?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tätä tässä täytyy yrittää. Ei tässä oikein muu auta. Pitää vaan koittaa olla ajattelematta noita asioita vaikka välillä se on todella hankalaa.

Itseäsi kiusaat vaan jos tuollaisia kelaat, ja se näkyy ulospäin tavalla tai toisella. Vaikket suoraan asioista naisystävällesi puhuisikaan, niin saattaa olla ettet ole noiden ajatustesi kanssa mitään rentoa ja leppoisaa seuraa.

Sinuna panostaisin suhteenne parantamiseen ja rikastuttamiseen eri tavoin, niin että yhdessä oleminen tuntuisi mukavalta ja kannattavalta. Jos lähdet epäluulon tielle, niin siitä ei seuraa ainakaan mitään rakentavaa. Ei kannata myöskään jauhaa naiselle mitään sellaista, että "edellisissä suhteissa minua on vedetty aina kölin alta, mutta onneksi sinä olet sentään luotettava, niin olethan sinä?". Eli älä ruinaa naista olemaan yksissä kanssasi jos ei muusta syystä niin säälistä, sillä siltä tuollainen pakonomainen toisen menettämisen pelkääminen kuulostaa. Harva sellaisessa suhteessa jaksaa elää. Keskity mieluummin olemaan hyvä kumppani naisellesi, se on paras tapa motivoida hänet tekemään sinulle samoin.

 

[Alamummo]

Siksipä tässä viime aikoina olenkin pohtinut, että mainitsenko naiselle näistä asioista vaiko en. Sen verran kova luottamus naiseen kuitenkin on, että en viitsisi tätä alkaa horjuuttamaan millään päättömillä jutuilla.

Tärkeintä lienee se, miten asian daamillesi esität. Jos hänelle tulee vähääkään tunne, että sinä syytät häntä jostain tai yrität estää häntä menemästä kavereidensa kanssa, niin esitystapa on mennyt pahasti pieleen. Olen avoin, rauhallinen ja rehellinen ja varaa aikaa keskusteluun. Kerro, miksi sinusta tuntuu pahalta, mutta sano myös ettet missään tapauksessa halua estää häntä menemästä. Hänellä on oltava keskustelun aikana tunne, että sinä luotat häneen.

Jos et tästä asiasta pääse yli, niin käynti terapiassa voisi olla sinulle oikeasti tarpeen. Varsinkin, jos lopulta päätät olla daamille asiasta avautumatta.

 

[JZZ]

Koska nuo on ihan normaaleita ajatuksia mitä Worrel kelailee. Elämään kuuluu negatiiviset asiat ja niistä ei tarvitse säikähtää ja olla psykologia tilailemassa. Niskasta itteesä kiinni vaan, niin monia asia paranee.

Tuokin varmaan riippuu siitä kuinka paljon ajatukset Worrelia häiritsevät. Jos asiat alkavat painaa liikaa, on mielestäni väärä tapa yrittää vaan perisuomalaisesti olla hiljaa ja koittaa yksin selvittää asioita, kun ammattiapuakin on olemassa. Ihan vaan sillä ajatuksella, että välttämättä Worrelilla ei ole ketään kenen kanssa asiasta puhua. Tällöin tuntematon ihminen voi olla helpompi kohde avautua kuin jokin kaveri, jos tapana ei ole näistä asioista puhua. Toki nettipalstallakin asiasta keskustelu auttaa asiaa, toki täällä neuvotkin voivat välillä olla melko erikoisia.

 

[BOL]

Mäkin olen sitä mieltä, että kyllä Worrellin pitää istua naisensa kanssa alas ja puhua asiat halki. Myös se on ensisijaisen tärkeää, että tekee kumppanille selväksi, ettei tässä tapauksessa kyse ole niinkään naisesta tai mistään hänen teostaan, vaan Worrellin pään sisässä olevasta umpisolmusta, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, että suhde kärsii. Ja sitähän ei juuri haluta.

Mullakin on aikoinaan ollut vaikeuksia suhtautua silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, ulkona käymisiin ilman omaa läsnäoloani. Oma epävarmuuteni johti siihen, että rehellisesti sanottuna en olisi ihmetellyt, vaikka mieheni olisi luottamukseni pettänytkin. Mulla ei päällimmäisenä ollut pelko siitä, että mieheni mua pettäisi, vaikka kyllähän sekin mielessä kävi, kun mielikuvitus alkoi tehdä kepposiaan. Ja mitään aihetta epäilyyn ei todellakaan ollut. Kaikki tämä johtui vaan mm. siitä, että oma isäni rikkoi juomisensa takia oman luottamukseni täydellisen lahjakkaasti. Lisäksi mulla oli ollut yksi suhde aikaisemmin, jossa kundin juominen oli niin totaalisen tolkutonta, ettei se suhdettani läheisen miehen juomiseen ainakaan parantanut.

Jossain vaiheessa mun oli vain pakko ottaa asia rehellisesti puheeksi ja lyödä omat demonini tiskiin. Kerroin, miksi käyttäydyn niinkuin olen tehnyt ja että häpeän omaa käytöstäni ja ajatuksiani. Korostin, ettei mieheni suoranaisesti ole tehnyt mitään väärää, mutta rehellisesti sanottuna hän ei myöskään ollut täysin ymmärtänyt, miten isosta asiasta mulle oli kysymys. Hän siis oli tietoinen taustastani, muttei ymmärtänyt, että tämän asian suhteen mua pitäisi kohdella silkkihansikkain ja puffata mun itseluottamustani tämän asian suhteen.

Keskustelun lopuksi kysyin, olisiko hänen mahdollista ulos mennessään/ulkona ollessaan osoittaa mua kohtaan erityistä huomiota? Käytännössä se tarkoitti sitä, että toivoin hänen joko soittavan tai tekstaavan mulle muutaman kerran illan aikana. Ihan vain merkiksi mulle, että hän "muistaa" mun olemassaoloni. Tiedän, että tämä kuulostaa todella naurettavalta ja lapselliselta, mutta se sai mut relaamaan, kun tiesin, että hän suhtautuu mun ongelmaani tosissaan ja on halukas tekemään kaikkensa, jotta mä pääsisin siitä eroon. Mulla kun oli, ja on edelleenkin tapana, etten soittele perään, vaan odotan jonkinlaista merkkiä häneltä. Enkä todellakaan halua, että hän soittelee mulle koko ajan, koska muutenhan siinä ei ole mitään mieltä edes lähteä kavereiden kanssa ulos ilman mua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mies teki, kuten olin pyytänyt. Ja ainakin mulle on jäänyt sellainen fiilis, että ihan omasta vapaasta tahdostaan. Hän ei vain ollut tiennyt, miten tätä mun ongelmaa tulisi hoitaa. Itseluottamukseni tämän suhteen nousi hurjasti ja kiukkukohtaukset loppuivat. Tokihan sitä on senkin jälkeen tullut sanainen arkkunsa avattua joskus, esim. jos toinen on radalla täysin ilman tolkkua ja huolta huomisesta tai seuraavista päivistä. Se kun ei vain oikein pikkulapsiperheessä toimi, että maataan krapulassa kolme päivää sohvalla ja voivotellaan omaa pahaa oloa. Mutta lähtökohtaisesti luottamus pelaa erinomaisesti, enkä pelkää naisten iskuyrityksiä, miehen pikkuflirttiä tai mitään muutakaan. Meillä on tietyt rajat sovittuna, mitä ei ylitetä ja luotan, että homma toimii. Jos kuitenkin jotain sattuu, se ei ole mun käsissäni. Asia selvitetään sitten ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Mutta etukäteen mä en sitä murehdi, koska kuten täälläkin on sanottu, mä en voi vaikuttaa muiden käytökseen. Voin vain pitää huolta siitä, että olen itse luottamuksen arvoinen.

 

[FourForty]

Pitää vain koittaa puhua tästä asiasta hienovaraisesti, niin kuin neuvoit. Sen verran harvoin tämä nainen ulkona käy, että en kyllä sitä häneltä aio kieltää enkä voikkaan. Eiköhän hän asian ymmärrä, kun sen hienovaraisesti selitän.

Yksi ihan käytännön tasolla vaikuttava juttu voisi olla se, että naisen lähtiessä viihteelle näet omia kavereitasi tuopin ääressä ja sitten etsitte toisenne puolenyön jälkeen kaupungilta ja päädytte samaan paikkaan nukkumaan. Tämä siis sillä oletuksella, että kyseessä ei ole kaukosuhde ja ettei vapaalle vaihtaminen edellytä joka kerta aamuviiteen juopottelua, vaan esim. kavereiden seura klo 19-02 riittää. Seurassa olo auttaa huomattavasti paremmin epämiellyttävien ajatusten poissa pysymiseen, ja minkäänlaista pettämistä tuskin tapahtuu, jos päädytte illan päätteeksi samaan paikkaan nukkumaan.

Tietenkin asian käsittely puhumalla on myös tärkeää, mutta voi myös miettiä vaihtoehtoisia tapoja järjestää tilanteet, joissa vaikeuksia yleensä tulee.

 

[Veijari]

Meikäläisellä on kokemusta tuollaisesta, onko se sitten luottamuspulasta vai kumppanin itsetunto-ongelmista. Exäni nimittäin oli sen luontoinen, että kun meikäläinen lähti baariin niin se tunki joko väkisin mukaan tai sitten helvetillisen tappelun saattelemana lähdin metrin pituinen kyrpä otsassa baariin, jonne satelikin sitten huoratekstiviestejä ja pillusoittoja koko illan niin että rennosta illanvietosta ei ollut tietoakaan. Karikollehan se suhde lopulta ajautui muutaman vuoden elon jälkeen. Erimielisyyksiä tuli lopulta muistakin syistä ja tappelut oli sitä luokkaa että sain väistellä kattiloita ja aterimia ihan tosissani etten joudu sairaalahoitoon. Oli se yhtä helvettiä.

Mitä Worrellin tapaukseen tulee niin kannattaa selvitellä ne umpisolmut korvien välistä ammattiauttajan kanssa. Nimittäin tulevaisuudessa tulee varmasti muitakin tilaisuuksia jolloin se syrjähyppy on mahdollista, ei pelkästään tyttöjen kanssa baarissa. Tulee firman juhlia, viikonloppureissuja ja lomamatkoja jolloin et välttämättä ole mukana ja silloinhan kaalissasi kärvähtää totaalisesti ellet jo suhteen alkuvaiheessa ole pystynyt korjaamaan ajatuksiasi. Pahinta on olla hiljaa ja jäädä yksin himaan tuijottamaan kelloa ja odottamaan koska se akka tulee takaisin. Ja sitten kun tulee niin haiseeko monenko miehen partavedelle.

 

[tutzba]

naisen lähtiessä viihteelle näet omia kavereitasi tuopin ääressä ja sitten etsitte toisenne puolenyön jälkeen kaupungilta ja päädytte samaan paikkaan nukkumaan.

Oli muuten loistava idea, miksen itse keksinyt ehdottaa tuota. Ei kuitenkaan välttämättä tarvitse edes lähteä mihinkään baariin, voi pyytää kotiin pari kaveria pelaamaan vaikka NHL:ää jollakin pelikonsolilla, jos sellaisia löytyy. Jos ei, niin Hold'em on aina hyvä vaihtoehto. Perinteinen leffailtakin menee pienellä varaukselle, riippuen kaveripiiristäsi ja heidän mieltymyksistään. Siinä temmellyksessä ei ainakaan pitäisi tulla mieleen mitään surullisia asioita.

Ja sitten nimim. BoredOldLadyn ehdotus parista tekstiviestistä illan mittaan on kanssa hyvä. Kenenkään baarireissu ei voi mitenkään latistua siitä, jos kumppanilleen lähettää pari viestiä, jos vastineeksi saa luotua hyvän mielen toiselle.

 

[Nebula]

Meikällä on ollut juuri samanlainen idealogia kuin sinulla. Olen jo pitemmän aikaa ollut sillä asenteella, että "mitä vitun väliä jos pettää, ei oo mun arvonen". Kuitenkin tunteet nousee aina jossain vaiheessa pintaan eikä tämän asenteen pitäminen ole niin helppoa. Täysin tuossa asenteessa pysyminen tuntuu ainakin minulle aika hankalalta ajatukselta.

Ei se alkuun olekkaan helppoa pitää niitä tunteita takana, mutta vähitellen siihen oppii.

Edellinen suhteeni päättyi siihen, että toinen petti minua exänsä kanssa humalapäissään, mutta eipä tuo vitutus oikeastaan päivää pidempään kestänyt enkä mielestäni missään vaiheessa ollut maani myynyt. 10 vuotta sitten en olisi varmaan kyennyt ylös sängystä :P

Viikon päästä, kun tämä idiootti (exäni) halusi tavata, ei ollut mitään vaikeuksia ilmaista vähäistä mielenkiintoani häntä kohtaan. Jälkeenpäin hymyilyttikin.