Naisasiat

[TQoFE]

Mitä helvettiä minun pitäsi oikein sanoa?

Hänen mielipiteensä olkoon sinun mielipiteesi. Hymiö.

 

[Chiesa di Totti]

Hänen mielipiteensä olkoon sinun mielipiteesi. Hymiö.

Ei vaan että Captain vaihtaa sellaiseen naiseen, joka kuuntelee, kunnioittaa ja ymmärtää myös hänen näkökulmaansa ottamatta siitä nokkiinsa. Tämän jälkeen nainen varmaankin oppii arvostamaan myös status quota :)

 

[Palstalegenda]

Hänen mielipiteensä olkoon sinun mielipiteesi. Hymiö.

Minä jo innostumaan, kun näen naisasia-ketjussa naisnimimerkin viimeisimpänä kirjoittajana, että nyt pääsen lukemaan kuumia juttuja tyttöjen välisistä sessioista mutta eihän sitä sitten tietenkään.

Naisasiani ovat nyt täysin olemattomia. Tai kun tarkemmin mietin, niin jollekin tällaiset minun nykyisellä tolalla olevat naisasiat voisivat olla suurtakin säpinää mutta minun asteikolla tämä on täysin kuollutta. Netin kautta ainakin 3 viritelmää pitkin Suomea. Onhan sekin jotakin. Vissiin. Maanantaina esimerkiksi jonkun opiskelijan tapaan ensi kertaa. Ja se yhdeksän minuutin ex-naiseni vokottelee välillä luoksensa, kun sitä oikein panettaa. En ole mennyt, ainakaan panemaan. Olen niin vitun mukahyvä ihminen, etten toisten naisia nussi.

 

[Raatelurakki]

Olen niin vitun mukahyvä ihminen, etten toisten naisia nussi.

Oikein muitten muijiin sotkeutuminen saattaa aiheuttaa parhaimmillaan itkua&hammasten kiristelyä tai silmien tummumista&nenäverenvuotoa, pahimmillaan hengenlähtö on lähellä

Nimim. "Been there, done that."

 

[Palstalegenda]

Oikein muitten muijiin sotkeutuminen saattaa aiheuttaa parhaimmillaan itkua&hammasten kiristelyä tai silmien tummumista&nenäverenvuotoa, pahimmillaan hengenlähtö on lähellä

Noista asioista ei vaaraa ole, se exäni on gradua vaille oikeustieteen maisteri, josta syystä hän osaa hyvin ja luontevasti kyllä kusettaa voimassaolevaa miestänsä. Kyllähän se nainen välillä minuakin yrittää kusetella: "emme me enää seurustele, joten pannaan vain", mutta minähän näen clarkkentimäisesti katseellani lävitsensä ja totean, että heillä on vain ollut riita - ehkei sitäkään - ja nainen yrittää valehtelullaan vain saada ruuviinsa meisseliä.

 

[Raatelurakki]

Noista asioista ei vaaraa ole, se exäni on gradua vaille oikeustieteen maisteri, josta syystä hän osaa hyvin ja luontevasti kyllä kusettaa voimassaolevaa miestänsä. Kyllähän se nainen välillä minuakin yrittää kusetella: "emme me enää seurustele, joten pannaan vain", mutta minähän näen clarkkentimäisesti katseellani lävitsensä ja totean, että heillä on vain ollut riita - ehkei sitäkään - ja nainen yrittää valehtelullaan vain saada ruuviinsa meisseliä.

Äläs nyt vaikka me miehetkin olemme välillä vähän hölmöjä, niin yleensä mekin haistelemme ajan kuluessa asioitten mätäneisyysasteen, meinaan jos tämä ei ole eka kerta, niin kertoin kasvaa exponentiaalisesti kiinnijäämiselle..

 

[Palstalegenda]

Äläs nyt vaikka me miehetkin olemme välillä vähän hölmöjä, niin yleensä mekin haistelemme ajan kuluessa asioitten mätäneisyysasteen, meinaan jos tämä ei ole eka kerta, niin kertoin kasvaa exponentiaalisesti kiinnijäämiselle..

Se nainen on 10 vuoden aikana pettänyt kaikkia poikakavereitaan/miesystäviään eikä ole koskaan jäänyt kiinni. Jopa 3 vuotta eräänkin kanssa oli. Olin kuulemma eka jolle kertoi kaiken. Ja sitä kuulemma olen edelleen. On tuo kyllä kertonut niin isoja juttuja, että uskon kyllä, ettei ole niistä paljoa jutellut muille. On se mahdollista, ettei kiinni jää, jos on femme fatale tai vastaava mies. Kuulemma minä olin ainoa, olimme 3kk, jota ei koskaan pettänyt. Humoristina jopa uskon sen. Ei haittaisi vaikka olisi pettänytkin, mutta en usko siihen.

 

[Raatelurakki]

Se nainen on 10 vuoden aikana pettänyt kaikkia poikakavereitaan/miesystäviään eikä ole koskaan jäänyt kiinni. Jopa 3 vuotta eräänkin kanssa oli. Olin kuulemma eka jolle kertoi kaiken. Ja sitä kuulemma olen edelleen. On tuo kyllä kertonut niin isoja juttuja, että uskon kyllä, ettei ole niistä paljoa jutellut muille. On se mahdollista, ettei kiinni jää, jos on femme fatale tai vastaava mies. Kuulemma minä olin ainoa, olimme 3kk, jota ei koskaan pettänyt. Humoristina jopa uskon sen. Ei haittaisi vaikka olisi pettänytkin, mutta en usko siihen.

Uskohan on tärkeä säilyttää.. Itse en ole seurustellut kohta 11vuoteen, lähinnä sen takia että 19v. viattomana poitsuna yksi tyllerö julmasti murskasi orastavan maailmanparantajan pienen sydämen pieniksi marraskuun näköisiksi palasiksi.. Ihmekkös tuo että olen päätynyt äijämäiselle alalle.

 

[ms.qvist]

Omalla kohdallani naisasioita tai naisia voi parhaiten kuvata kysymyksellä: Mitä ne on?

Hiljaista siis tällä rintamalla mutta eipä lie ihme sillä tokkopa kovinkaan moni tulee kotoa minua hakemaan.

Pitäisi lie tehdä asialle jotain jos haluaisi elämään muutakin kuin yksin- ja joutenoloa mutta kun ei jaksaisi tehdä mitään.

vlad.

 

[Gunners]

Naisia tulee, naisia menee.

Mies voi luottaa elämänsä aikana vilpittömästi vain yhteen naiseen. Ja se on oma äiti.

 

[Surukuku]

Nythän tässä ketjussa on kaikkein karvaisimmat pirut irti, kun jo äitiäkin huudellaan apuun!!!

Tässä kai voisi tuosta luottamuksesta lausua jotakin kuolematonta nimimerkillä "kokemusta jo useammalta vuosikymmeneltä", mutta riittänee, kun sanon, että naisen luottamus on ansaittava ja toisaalta taas moni nainen kuvittelee saavansa miehen luottamuksen vain olemalla nainen.

 

[kärppä73]

naiset ovat perseestä..ja onneksi naisilla on perse. elämää suurempi dilemma=)

 

[Pavlikovsky]

Naisia tulee, naisia menee.

Mies voi luottaa elämänsä aikana vilpittömästi vain yhteen naiseen. Ja se on oma äiti.

Tässä on oikeastaan todella hyvin tiivistettynä tämän ketjun syvin olemus, joka pitäisi kyllä aina pitää mielessä, takaraivossa kun näitä itkuja lukee. Eipä näistä asioista todellakaan tarvitse stressata, jääkaapissakin on sentään olutkin kylmässä.

 

[Brousseau]

Tuo on kyllä niin totta, mitä täällä on käyty keskustelua tuosta naisten herkuttelusta ja laiskuudesta.

Asiaan tietysti löytyy monia syitä ja yhtenä on pidetty tätä perimmäistä naisellisuutta, että naiset ovat paljon huonompia rääkkäämään itseään kuin miehet. Kun tosiaan alkaa miettimään jotain ihan oikeasti kovaa treenaavia muijia joita saattaa tietää lähipiiristä, niin eipä montaa nimeä kyllä tule mieleen. Lisäksi yksi asia mikä pistää vituttamaan on se, että monet muijat perustelevat paskaa kroppaansa ja urheilemattomuutta: "pitää olla jotakin mistä ottaa kiinni". Meikäläistäkin on muutaman kerran tullut moinen "viisaus" vasten kasvoja ja siihen ne jutut ovatkin sitten kariutuneet.

Lisäksi on huomannut, että useasti sitä pitää vähän kriteerinä, että saisi sellaisen muijan joka suhtkoht reenaa saman verran kuin itse, tai että liikunta on yhtä paljon lähellä sydäntä. Itse käyn 3-4 kertaa viikossa salilla ja välipäivillä tulee käytyä lenkillä ja pelattua pallopelejä, kuitenkin yhteensä reeniä 4-5-6 kertaa viikossa, vaihtelevasti. Tämäkin tuntuu olevan aivan jäätävän kova kriteeri asetettavaksi nykypäivänä. Sen vain vielä korostetummin huomaa naisten puolella, että kun näitä itsestään huolehtivia ei ihan joka oksalla ole, niin sitten kuin niitä löytyy, niin kysyntä on todella kova, että heidän kategoriassaan miehen pitää olla lähestulkoon ammattiurheilija. Toki sitä silmällä pitäen tässä on pikku hiljaa itsekkin koittanut kiristää tahtia, kieltämättä.

Naisessa on tietysti muutakin kuin ulkoinen olemus, mutta minulle se vain sattuu merkkaamaan myös hyvin paljon, miltä nainen näyttää ulkoisesti eikä tässä oikein ole jaksanut ressailla mistään ihan oikeiden suhteiden etsimisestä.

Toki paikkakunnallakin on huomannut olevan oma merkityksensä. Etenkin huomannut, että suuremmissa kaupungeissa on sellainen tunne, että naiset pitävät itsestään parempaa huolta. Osasyynsä asialla on varmasti siinä, että miehiä on suhteellisesti vähemmän ja heistä on kovempi kilpailu. Suuremmissa kaupungeissa on vain pidettävä itsensä kuosissa joka tavalla, jos meinaa kumppanin löytää. Visiiteillä pienempien kaupunkien öihin olen taas huomannut, että jos naisia on jopa vähemämn kuin miehiä, niin tuntuu että minkälainen seija tahansa saa kyllä saattajan kotimatkalleen..

No mutta tällaisia havaintoja tällä kertaa, mielenkiintoinen aihe joka tapauksessa.

 

[Surukuku]

No, pitkä tarina lyhyenä, kaverikorttihan sieltä vedettiin esiin. Pettymys oli luonnollisesti suunnaton, varsinkin kun kyseinen toimenpide suoritettiin puhelimen kautta. Kovasti koitti uskotella että syy ei ole minussa eikä toista miestä ole, mutta vaikeaa se on uskoa.

Tällä hetkellä itkettää ja vituttaa.

Tähän kai ensin voisi/pitäisi kirjoittaa: "Otan osaa suruusi!", mutta katson sen hieman tarpeettomaksi eikä siitä kuitenkaan olisi sinulle juuri nyt mitään hyötyäkään.
Näin ulkopuolisen silmin, saman kokeneena - itse asiassa molemmilta puolilta: sekä jätettynä että jättäneenä, totean vain, että kunhan saat surusi surtua, itkusi itkettyä, voit suhtautua tilanteeseen paljon rationaalisemmin. Silloin sinua jo auttaa tietoisuus siitä, että tapahtunut kohdallanne oli varmaankin väistämätön ja - niin tylyltä kuin se kuulostaakin - parempi nyt kuin myöhemmin. Sillä - olen joutunut seuraamaan taannoin tragediaa, jossa vaimo jätti miehensä ja lapsensa täysin ilman ennakkovaroitusta, yht'äkkiä yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen toisen miehen takia - Lapissa nähneet nuokin eka kertaa vain vähän aiemmin...
Se nyt vain yksinkertaisesti on niin, että kahden ihmisen välisissä suhteissa ei koskaan voi olla täysin varma mistään. Hyvin usein ainoa yhdessä pitävä voima on välillä vain tiukka sitoutuminen nykyiseen suhteeseen muiden houkutusten sijaan eli järki sanoo, että näin on parempi ja näin tulen elämään kuitenkin onnellisemmin kuin jos... Jos tuota sitoutumista ei kerkiä muodostua tai se ajan myötä karisee arjen ongelmiin, suhde ei tule kestämään enää välttämättä pitkään. Aina löytyy joku, joka on kiinnostavampi, varakkaampi, seksikkäämpi - you just name it...

Nyt sinulla on vaikeaa, mutta älä anna tilanteen katkeroittaa itseäsi, sillä syy ei ole hänen eikä sinun - syyllistä ei yksinkertaisesti ole olemassa, on vain yksi päättynyt rakkaussuhde, jolla tuskin olisi ollut mahdollisuuksia jatkossakaan.
Älä myöskään tämän kokemuksen anna tuhota uusia orastavia suhteitasi - sitten joskus, vaan ole avoin ja ennakkoluuloton ja anna itsellesi uusia mahdollisuuksia, sillä niitä tulet varmasti saamaan :-)

 

[oukka]

Kovasti koitti uskotella että syy ei ole minussa eikä toista miestä ole, mutta vaikeaa se on uskoa.

Aivan varmasti on toinen mies jo kuvioissa, se mies ei sitä ehkä vielä tiedä mutta kyllä se on katseltuna.

 

[tahtookirjoittaa]

Ne kuuluisat "vaikeasti tavoiteltavat" naiset...

Tapasin joku vuosi sitten eräänä lauantaisena baari-iltana naisen, jonka seurassa huomasin viihtyväni. Juteltiin kaikenlaista, ja yhdenksi nuoleskeluksi se sitten loppuillasta meni. Valomerkin jälkeen vaihdoimme puhelinnumerot, ja kumpikin lähti omaan osoitteeseensa nukkumaan.

Seuraavana päivänä sitten lähetin muijalle tekstarin, jossa tiedustelin, voisimmeko kenties tavata jossakin. Kyllä sieltä viesti tuli, mutta ei siitä mitään tolkkua ottanut. Siis tyypillisellä naisen logiikalla kirjoitettu viesti. Ajattelin sitten, että enpä tuohon naiseen enempää aikaa tai ajatuksiani uhraa. Sain vaikutelman, että minä en tuota naista kiinnosta.

Meni jokunen viikko, olin taas baarissa ja huomasin samaisen naisen tanssilattialla bailaamassa kaverinsa kanssa. Menin siihen tanssilattian viereen ja moikkasin naista. Misu moikkasi takaisin ja jatkoi bailaamistaan. Sen jälkeen hän ja kaverinsa siirtyivät etäämmälle hytkymään, koska minun läsnäoloni sitten ilmeisesti tätä daamia häiritsi. Ajattelin, että "jammailkoon siellä sitten, haenpa lonkeron ja istahdan jonnekin, etten vahingossakaan häiritse tätä leidiä, kun häntä ei kerran huvita kanssani edes paria sanaa vaihtaa".

Hetken lonkeroani ryystettyäni eräs hemmetin upeannäköinen MILF aloitti tulkinnanvaraa jättämättömän silmäpelin, johon tietenkin vastasin. Ja MILF aloittikin sitten jutustelun kanssani. Kaikenlaista rupateltiin, ja kun jossakin vaiheessa sitten ikämme tuli puheenaiheeksi, totesi tämä MILF, että "meillä on aika iso ikäero, muttei välttämättä liian iso ikäero suhteeseen...". Voi elämän kevät, juteltiin varmaan kymmenen minuuttia, ja toinen puhuu jo suhteesta. Mutta joo tuo ei ollut tämän stoorin pointti.

Se aiempi muija huomasi minun juttelevan tälle MILFille. Siihen loppui bailaaminen kuin salaman iskusta. Muijalla loksahti suu auki, ja sitten hän poistui kaverinsa kanssa tanssilattialta melkein kiihtyneen näköisenä. Se kuljeskeli hermostuksissaan siitä eteenpäin ohitsemme useita kertoja, ja välillä ohimennen hipelöi meikäläistä saadakseen huomioni osakseen. Ei saanut. Keskityin MILFiin, ja tuo vaikeasti tavoiteltavaa esittävä naikkonen sai jäädä nuolemaan näppejään.

Siis en voi ymmärtää tuollaistakaan toimintaa. Okei, tiettyyn pisteeseen asti vaikeasti tavoiteltavaa voi olla ihan terveellistäkin esittää, mutta jos kerran käytännössä tekee jo kerran selväksi, että ei kiinnosta, niin minkä vitun takia siinä vaiheessa, kun juttelen seuraavan naisen kanssa, olenkin yhtäkkiä kauhean tavoittelun kohteena? Ja ei tuo nainen ulkoisilta avuiltaankaan nyt niin ihmeellinen ollut, että olisi välttämättä edes varaa esittää ihan noin vaikeasti pokattavaa.

Siitäs sai se nainen, leikkiköön vaikeasti tavoiteltavaa jonkun toisen kanssa, minusta ei siihen vain ollut eikä ole vastaisuudessakaan, mikäli tuollaisia vielä kohdalle osuu.

 

[Ted Raikas]

On tullut nimittäin pakkomielle tästä tytöstä.

Tuo ei ole välttämättä kauhean hyvä pohja tutustumiselle. Luovuta. Pakkomielteillä on se taipumus, että pakkomielteiden kohde alkaa kokea olonsa todella epämukavaksi ja turvattomaksi. Et todennäköisesti onnistu luomaan kaveruutta, ainakaan molemminpuolista, tuohon neitoon laisinkaan jos olet pakkomielteinen. Lisäksi jos tuolla naisella on se poikaystävä, niin ihan oikeasti anna asian silloin olla. Aivan varmasti löytyy vapaita naisia, jotka on ihan yhtä ihastuttavia kuin tuo, ehkä enemmän.

Tiedän kyllä tuon fiiliksen mikä sinulla on ja pakkomielteet ja kaikki, omasta kokemuksestani vaan voin sanoa, että hyvää siitä ei seuraa.

 

[Gleb]

Olen tässä nyt kohta vuoden tuntenut yhden naisen, olemme samalla työpaikalla ja lisäksi on yhteisiä kavereita joten näemme suhteellisen usein. Olen koko ajan ollut enemmän tai vähemmän ihastunet häneen, välillä asia on painunut hetkeksi unholaan, välillä se taas kovinkin pinnalla kuten juuri tällä hetkellä.

Ongelmana on vaan se etten saa tehtyä minkäänlaista aloitetta enkä edes ole varma pitäisikö minun. Meillä tuntuu synkkaavan ihan kohtuullisesti mutta jotenkin kuitenkin kipinä väliltä puuttuu, jos olemme kahden niin juttu ei vaan oikein luista ja varsinkin itse olen vaivautunut (niin minä tosin olen melkein kaikkien naisten seurassa). Lisäksi hän on kova bailaamaan, itse olen enemmän kymmeneltä kotiin nukkumaan tyyppiä, hän harrastaa irtosuhteita (tässä vuoden aikana olen hänet useammassakin kainalossa nähnyt ja aina iskee mustasukkaisuus), minä en, sun muuta vastaavaa. En myöskään haluaisi pilata tätä kaveruuttaa mikä meillä on tällä hetkellä, varsinkin kun tulemme jatkossakin näkemään toisiamme. Juuri tällä hetkellä en edes ilahdu kun häntä näen, päälle iskee pikemmin vitutus tähän tilanteeseen.

 

[ukkometso]

Kaikki hyvin. Oikeastaan mahtavasti. Tai vielä enemmän. Ollut jo pitkään, ja aina vaan paremmaksi muuttuu. Onnea, Ukkometso!

 

[MarkusMaggot]

Kaikki hyvin. Oikeastaan mahtavasti. Tai vielä enemmän. Ollut jo pitkään, ja aina vaan paremmaksi muuttuu. Onnea, Ukkometso!

Olen tavallaan kateellinen.

Omalta kohdaltani kaikki päin persettä, häviävän hetken näytti positiiviselta, kääntyi laskuun ja paskaa jäi kouraan. Vituttaa hukata aikaansa. Jossain voisi olla sääntö, että pitää ilmoittaa jo alussa jos ei todellisuudessa kiinnosta. Tästä ahdistuksesta ei taas puutu muuta kuin joku kuvitteellinen ämmäkuoro laulamassa pään sisällä "miehet ovat sikoja". Sehän se yleinen käsitys varmaan on, vaikka itse olen havainnut sikailun toimivan aika hyvin toisinkin päin.

No, ei se mitään. Muutaman päivän kun tässä kasaa ajatuksia, niin voi lähteä hakemaan seuraavaa nöyryytystä ja uutta tappiota elämän karuun miinussarakkeeseen. On tää saatanan hienoa.

 

[Palstalegenda]

Huomenna sitten tapaan sen netin kautta bongaamani opiskelijaneitosen ensimmäisen kerran.

Kertoimet tässä voittajavedossa:

Tapaamme vielä toistekin: 50,00
Tapaamme vain tuon yhden kerran: 1,05

Tältä pohjalta tätä prosessia rakentamaan.

 

[Brousseau]

Hyvää tekstiä tahtookirjoittaalta. Kyllä noita itsellekin tullu joitakin kertoja vastaan, että ovat todella vaikeata esittäneet ja lopulta on saanut muurin murtumaan, tosin tässä nyt sinkkuna edelleen ollaan, ettei niistä ole sen kummempaa tullut. Toisaalta myös miettii, että kuinka monta tälläista vaikeaa on jäänyt nuolemaan näppejään kun on tosiaan esittänyt liian vaikeaa. Luulisi se naisellakin oma järkikulta sanovan, että mihin se raja kannattaa vetää missäkin tapauksessa.

Sehän kuuluisasti juuri on, että se vasta herättää naisen mielenkiinnon kun miehellä on joku toinen nainen, että siinä syntyy sitä kilpailua ja nainen huomaa, että mies on ikäänkuin hyväksyttyjen listalla, jos jokin muukin nainen on kiinnostunut hänestä. Tää välillä tuntuu vain niin helvetin typerältä, että miksi se pitää olla niin vaikeaa. Tosin, sitten voit löytää yksilöitä, jotka eivät ole ollenkaan vaikeita ja samassa paketissa saat pelastusrenkaita vyötäröllä vähintään kolmin kappalein.

Toki kyllähän se väkisin nostattaa vetävän näköisen daamin nenää, jos tietää markkina-arvonsa ja kun baarissa sipsuttelee eteenpäin, niin joka kulman takaa riittää yrittäjää. Miksi siinä tapauksessa suostuu yhtään huonompaan, jos seuraavan kulman takaa on jo laadukkaampaa miestäkin tarjolla? Osa naisista taas saattaa harrastaa silkkaa pelleilyä miesten kanssa ja hakevat huvia siitä kun huomaavat, miten helposti miehet ovat välillä ohjailtavissa.

 

[Surukuku]

Jossain voisi olla sääntö, että pitää ilmoittaa...

On moraalisääntöjä, eettisiä käyttäytymissääntöjä, jne, mutta mitkään niistä eivät koske viime kädessä kahden ihmisen välisiä suhteita - eihän sitä saisi tappaakaan toisia...

Kuten jo aiemmin tässä ketjussa kirjoitin, nämä "lainalaisuudet" vain joutuu hyväksymään, kun kohtalon sormi on koputtanut juuri sinun olallesi. Silti - katkeroituminen olisi vain luovuttamista, uskominen epäonneen olisi vain tappion tunnustamista - tämä jo etukäteen. Ei näin, ei...
Täytyy uskoa itseensä, vaikkei nyt juuri siltä tuntuisikaan, sillä kuka muu sinuun sitten uskoisi ensin.
Täytyy olla avoin ja ennakkoluuloton, sillä kukaan seuraava nainen ei ole kiinnostunut sinun entisistä epäonnistumisista, vaan ensisijaisesti sinusta ja välttämättä myös teistä yhdessä!!!

 

[Paul Kemp]

Omalla kohdallani naisasioita tai naisia voi parhaiten kuvata kysymyksellä: Mitä ne on?

Hiljaista siis tällä rintamalla mutta eipä lie ihme sillä tokkopa kovinkaan moni tulee kotoa minua hakemaan.

Pitäisi lie tehdä asialle jotain jos haluaisi elämään muutakin kuin yksin- ja joutenoloa mutta kun ei jaksaisi tehdä mitään.

vlad.

Hehei, samassa veneessä ollaan.

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että kun ollut parisuhteista ja muusta läheisemmästä kanssakäymisestä naisten kanssa ulkona pian jo kaksi vuotta, niin eipä koko asiaa jaksa edes pohtia enää. Näin ihan normaalille ja melko terveellä ajatuksenjuoksulla varustetulle(ainakin omasta mielestäni=D) alle 25 vee jätkälle kaksikin vuotta ilman mitään ihmeempiä säätöjä mimmien kanssa on kuitenkin periaatteessa aika pitkä tovi. Näin siis ainakin, kun vertaa omaa aktiivisuuttaan kavereiden "pane-tai-edes-yritä-kaikkea-mikä-liikkuu" elämäntapaan.

Paljon helpompi vaan elellä itekseen, tehdät omat aikataulut/järjestelyt ja lähtee baariinkin vetämään itsensä kunnolla niittiin ilman, että pitäisi ottaa jotain paineita vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen heräämisestä tai miellyttämisestä. Puhumattakaan, että pitäisi varautua kotona odottavan jalopeuran karjuntaan, kun on ottanut pari liikaa ja sammunut kaverin sohvalle aamuyöllä tms.