Etäisyys, rahatilanne ja koulunkäynnin tila täsmäävät miltei yksi yhteen.
Oma tilanteeni on tosin tainnut jo valahtaa tuohon tiipiin kuvailemaan tilaan..
Mutta on se tosiaan ihmeellistä, että kuten Dominatorikin kirjoitti,
ei itsellänikään ollut sen kummempaa mielessä ennen ensimmäistä tapaamista.
Sen jälkeen ei ole tosiaan oikein pystynyt muuta ajattelemaankaan.
Joskus on ollut unensaantikin vaikeaa. Ei olisi vielä vuosi sitten uskonut..
Kunhan ei samasta naisesta kisailla! : D Tämä minun kohteeni asustelee Itä-Suomessa päin.
Mulla ei ole unensaannissa ongelmia naisjutuissa yleensäkään, vaikka nyt ei päässä juuri pyöri muuta kuin "Mitäköhän se tekee nyt?", onneksi unensaantia se ei estä. En olis uskonut että uppoudun kehenkään muuhun ihmiseen ja persoonaan tällä tapaa. Onneksi en ole tälle naiselle yhdentekevä, vaan "hyvin tärkeä". Jos saisi vielä hänen ajatuksensa pyörimään minun ympärillä (ellei ne pyöri jo), niin asiat olisi kyllä niinsanotusti mallillaan...
Yksi vinkki, jos joku niitä vinkkejä täältä etsii, että kannattaa olla suora ja avoin naiselle ja kertoa mitä tuntee. Välttyy tosi monelta väärältä oletukselta ja homma tuntuu luistavan eteenpäin mukavasti.
Sehän näissä naisasioissa on, että jos järjellä kaikki ajattelisivat niin ongelmia suhteissa ei edes olisi. Ihmiset ajattelee näissä suhteissa enemmänkin vain tunteella ja se kun on sellainen asia että se vie mennessään eikä sieltä ole paluuta muuta kuin pettymyksen tai onnistumisen kautta, kompromisseja sieltä ei löydy.
Jos kaikki ajattelisivat järjellä, niin olisiko niitä suhteita edes kovinkaan montaa. Kompromissi olisi mulla ainakin tässä mielessä ja ehkä jopa mahdollinen, se vaan vaatisi sen, että sille toiselle osapuolellekin sama kävisi. Uskoisin kyllä että kävisi, jos tarpeeksi pitkälle päästäisiin, mutta siinä vaiheessa oltaisiin kyllä jo aika vakavalla mielellä liikkeellä.
Sitten taas siihen että minä olen antanut itseäni kusettaa rankasti. Se on se tunne mikä mut on sinne vienyt. Suhdettahan meillä ei ole ollut vaan kaverikortti on liputettu jo ensitapaamisen yhteydessä.
Ei vaan oikein voinut uskoa että pelkkä tunteiden satuttaminen voi tuntua noin kovana kipuna. Pää edelleen kuin Haminan kaupunki, ehkä tämä tästä. Mutta kiitos kaikille naisille, meni sitten siinä se lopullinen luottamus ja kun täsä ei sitten ollut ensimmäinen kerta kohdallani.
Mä en kyllä henkkoht enää ole hypännyt näihin kaverikortti-naisiin mukaan sitten teinivuosien. Jos joku sanoo, ettei kiinnosta, niin sillon mä kyllä tapan oman kiinnostukeni ko henkilöön jos en vapaaehtoisesti, niin pakolla. Nolaisin itseni, mikäli jatkaisin toivotonta taistelua ylivoimaista vihollista vastaan.
Mulla on jotenkin pelko perseessä että tässä nyt omallekin kohdalle sattuu huonosti, mutta ei asiat ole koskaan niin huonosti kun miltä näyttää, ainakaan naisten suhteen. Ne jantterit jotka "vie" nokan eestä naisen, niin on yleensä epävarmoja itsekin ja näinä päivinä ne suhteet ei kestä kovinkaan pitkään, että jos pitää ittensä tämän kiinnostuksen kohteen elämässä, niin vuosien päästä saattaa jopa käydä tuuri...mikäli siis itseä tai sitä naista kiinnostaa vielä.
Mullakin on ollut näitä kaverikortin väläyttäjiä aika useita menneisyydessä, mutta jotenkin sen pettymyksen kanssa on tottunut elämään. Luottamus on tapettu niin monta kertaa, mutta aina se on kasvanut jostain takasin, että "josko tämä olisi se". Toivottavasti omalla kohdalla on nyt "se".