En puuttunut suoranaisesti sinun kommenttiisi, mutta tuohon äijä-mentaliteettiin yleisesti. Kuinka pitkään parisuhteiden äijäroolia on oikeasti mahdollista vetää menestyksellä? Missä vaiheessa äijyys oikeasti mitataan ja missä vaiheessa saa "pehmetä"?
Ei helvetti! Älkää nyt jumalauta tuoko tuota aina yhtä naurettavaa ja turhauttaa "äijä" - keskustelua tähänkin ketjuun. Eiköhän tuota aihetta ole käsitelty aivan tarpeeksi muissakin ketjuissa.
Itse tulin avautumaan kaverini asioista. Ystäväni siis opiskelee tällä hetkellä Englannissa ja on nyt seurustellut noin 1,5 vuotta kiinalaisen tytön / naisen kanssa. Suhteen alkuvaiheissa olin vähän epäileväinen kaverini suhteen kestävyyttä kohtaan, olihan hän aikaisemmin tunnettu varsin menevänä kollina ja kovin sanoin hän myös kritisoi ystäväpiiriini kuuluvia seurustelevia pariskuntia, ja erityisesti näitä kaksilahkeisia, joita ei seurustelun ohessa tuntunut kaverit, tai muu sosiaalinen elämä kiinnostavan.
Noh, viime kesä oli siis tämän pariskunnan ensimmäinen yhteinen kesä ja luonnollisesti ystäväni tuli Suomeen kesätöihin. Kesään kuului yllättäen myös kuukauden mittainen Kiinan reissu tytön kotikaupunkiin vanhempia tapaamaan. Tytön oli myös tarkoitus vierailla Suomessa. Olin ystäväni puolesta varsin onnellinen, näytti löytäneen tytön, jonka suhteen on tosissaan.
Noh, kesä koitti ja ystäväpiirimme innokkaana odotteli tuhlaajapojan kotiinpaluuta ja jälleennäkemistä. Kuinka ollakkaan, herra saapui Suomeen hyvin vähin äänin tyttöystävänsä saattelemana ja pysyi piilossa lähes koko Suomen vierailunsa ajan. Kerran taisi kavereitaan nähdä. Tällöin illan ohjelmaan kuului illanistujaiset kahden muun pariskunnan kanssa, viiniä ja juustoja. Viiniä tietysti tyttöystävän säätelemissä rajoissa. Hän kun ei ystäväni juomista sallli. Eihän tässä muuten mitään, mutta kun juuri tuollaista toimintaa Herra X aikaisemmin manasi alimpaan helvettiin. Kiinan vierailun jälkeen ystäväni sitten palasi pikavisiitille Suomeen. Lähdimme sitten innoikkaina kundien kanssa ulos, tyttöystävästä ei pitänyt olla riesaa. Kuinkas ollakaan, ystäväni ilta sujui puhelimeen puhuessa.. Tai oikeastaan puhelimeen riidellessä. Ilmeisesti tytölle oli liikaa poikaystävänsä ilta ulkona lapsuudenkavereiden kanssa.
Kesä tuli, kesä meni.. Pariskunta muutti yhteiseen kotiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jälleen kerran toimintaa, jota ystävämme oli aikaisemmin kovin sanoin kritisoinut. Näimme siis kesän aikana noin kaksi kertaa. Sitten tuli joululoma, tällä kertaa tyttöystävä jäi Englantiin, joten kundien kanssa odottelimme ryyppyreissuja vanhan kunnon köörin kanssa. No, ryyppyreissut tuli, mutta sama kesällä alkanut kaava toteutui. Illat sujui puhelimeen riidellessä. Kundilla kun ei siis olisi ollut oikeutta lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään. Tällä kertaa mimmi veti Englannissa niin kovat herneet nenään, että alkoi hajoittaa paikkoja heidän yhteisessä kodissa. Ystäväni selitys asiaan oli tämä: "se on niin yksinäinen siellä Englannissa" ja ratkaisuna ongelmaan joululoman lyhentäminen ja pikainen lento Englantiin. Tämä oli ollut tyttöystävän vaatimus.
No, seuraava viikon visiitti Suomeen oli loppukeväästä. Tälle visiitille tyttöystävä tuli sitten "yllättäen" mukaan, vaikkei käsittääkseni juuri Suomessa viihdykään. Viikonloppuna ohjelmassa oli sitten erään kaverini valmistujaiset. Yllätys yllätys, tämä kiinalainen prinsessa ei sitten viihtynytkään juhlissa ja halusi jo alkuillasta kotiin. En oikein ymmärrä, että miten hän voisi viihtyä, kun ei edes yritä. Keskustelunavauksiin vastauksena tuli lähes aina tyly "No" tai "Yes" vastaus. Vessaankin piti mennä kaksistaan. Tällä kertaa kaverini ei antanut periksi, vaan laittoi tytön taksilla kotiin.
Tämä kaikki on ollut alustusta seuraavalle tapahtumasarjalle: alkukesä, kaverini loma Suomessa, ennen kesätöiden alkua Englannissa. Seuraa erittäin paljon odotettu Provinssirock. Kun automatkasta Seinäjoelle on takana noin puoli tuntia, alkaa tämän samaisen herran puhelinlinjat käydä varsin kuumana. Viikonlopun ensimmäinen riita kestää automatkasta noin puolet. Sen enempää erottelematta, koko viikonloppu koostuu mustasukkaisista puheluista. Mimmi oli kotonaan varsin raivona. Ilmeisen raivopäissään tämä mimmi oli sitten laittanut ystävästäni erittäin arkaluonteista kuvamateriaalia hänen Facebooksivustolleen. Siihen en ota kantaa, että miksi ystävästäni edes on täällaisia kuvia, missä hän veitikka paljaana poseeraa, mutta voi jumalauta mitä toimintaa tältä mimmiltä. Ensinäkin, jos oma elämänkumppanini edes kirjautuisi sisään omalle Facebook - sivustolle, ottaisin siitä hirveät niitit. Saati sitten, että laittaa sinne vielä kuvia veitikastani. Enpä ole ystävästäni vähään aikaan kuullut, mutta oletettavaa on, että mikään ei muutu ja meininki jatkuu samanlaisena.
Mutta joo, olisin voinut kirjoittaa tän varmaan vitutusketjuunkin, sillä kyllä mua vituttaa kaverini puolesta, kun ei uskalla lyödä stoppia tuolle suhteelle ja tuon mimmin toiminnalle. Mimmi kun vaatii ystävältäni jatkuvasti vastaantuloa suhteessa ja "kulttuurieroissa", mutta ei ole itse valmis joustamaan tai ymmärtämään kaverini halua pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin tai silloin tällöin harjoittaa vanhoja suomalaisia ryyppäysrituaaleja.