Naisasiat

[Kaivanto]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta. Mutta tuska on todellinen.

Mielestäni ylireagoit. Kertomasi perusteella tapahtuma on mitätön eikä vähääkään tyttöystäväsi syytä tai hänelle mieluinen. Känniurpo vonkasi ja sai pakit. Tällä kaikella on tulevaisuuteenne haitallista merkitystä vain, jos yrität alkaa kontrolloida hänen menojaan eli suomeksi sanottuna alat perinteiseksi mustasukkaiseksi poikaystäväksi.

Tämä on tietysti vain mielipide, ei näihin ole oikeita vastauksia.

 

[hekottava pappi]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta. Mutta tuska on todellinen.

Niin, tuo tyttöystävän "kahlitseminen" nyt ei ainakaan mitään auta yhtään pitemmän päälle. Siinä vaan käy sitten helposti niin, että tyttöystäväsi ahdistuu tuosta ja se voi tuhota suhteen kokonaan.

Jos haluat, että tuo teidän suhde tulee jatkumaan, sun on vaan opittava puhumaan noista asioista tyttöystäväsi kanssa, ja luottamaan häneen. Jos et niihin pysty, niin aika heikot tulevaisuudennäkymät.

 

[Väsyneet Kädet]

Shawsank: Kaivanto puhuu ihan asiaa. Nyt otat rauhallisesti ja löysäät liekaa. "Pakottamalla" ja sitomalla ei saa kuin hallaa tehtyä. Kaverit voi olla mitä ovat, mutta ne ovat tytöllesi tärkeitä, eikä mielestäni ikinä saa tehdä sitä, että laittaa toisen valitsemaan.
Itse sanoisin jopa, että hivenen voisi ottaa muutenkin väliä. Eli ei ehkä ihan joka päivä tarvitse nähdä jne, siten pysyy homma terveessä suhteessa muuhunkin elämään.
Eli tytölle nyt "vapautus" ja otat itekin hivenen rennommin.


Oma tilanne: hyvältä näyttää. Mennyt viikonloppu tuntui olevan pari askelta parempaan taas. Toivottavasti hyvä meininki jatkuu ja side vahvistuu.

 

[Hemingway]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta.

Kyllä. Löysää hyvä mies, löysää. Tuollaisella asenteella ei suhde loputtomiin kasassa kestä.

 

[ChosenTwo]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta. Mutta tuska on todellinen.

Katsos, en olekkaan aivan niin yksin ajatusteni kanssa. Kyllähän minuakin vastaavanlaisessa tilanteessa tuo sama asia kummastuttaisi, että miksi nainen antoi homman jatkua. Mutta minun mielipiteeni nyt ovatkin aika vammaisia. Kannattaa kuunnella mielummin muiden neuvoja.

Itselläni tämä operaatio "uuden seurustelukumppanin hankkiminen" palasi jälleen alkuasetelmiinsa. Oli jotain pientä viritystä yhden naisihmisen kanssa, mutta eipä tätä sitten oikein kiinnostanutkaan lopulta. Viimeisimmän kerran näin hänet baarissa, jossa hän oli aluksi minun kanssani normaalisti, mutta jossain vaiheessa iltaa katosi kaverinsa kanssa jonnekkin ja takaisin ilmestyessään kulki kuin ei huomaisi minun olemassaoloani. Enpä sitten jostain syystä jaksanut katsella tuollaista kovin kauaa ja lähdin pois.

Päivää myöhemmin tuli sitten viesti, että hänellä oli ollut kaveri hukassa ja sen takia ei jaksanut keskittyä mihinkään muuhun... Ahaa. Ei sitten jaksanut keskittyä esimerkiksi selittämään baarissa tätä minulle? Noh, tuo juttu on nyt taputeltu, mutta jälleen mieleen jäi paljon ihmeteltävää.

 

[Wäinö#16]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta. Mutta tuska on todellinen.

Tuska on varmasti todellinen ja se taitaa kuulua oleellisena osana naisasioihin nuorella iällä. Ja ehkä se auttaa ymmärtämään mitä seurustelu sinulle itsellesi merkitsee, minkälaisia asioita arvostat tytössä, mitä toivot elämältäsi jne.

Minusta se on kuitenkin toisaalta hyväkin merkki, kertoo että sinussa on herkkyyttä ja luonnetta, eikä asiat ole sinulle samantekeviä. Siitä on hyvä ponnistaa, kunhan osaat kanavoida tunteesi positiiviseen suuntaan. Ja sitä ei ole toisen kahlitseminen. Se on selvää, että kun tyttökin on ilmeisen nuori, tekee hänelle sellainen henkinen vapaus ainoastaan hyvää. Jos hän ei tässä iässä saa olla oma itsensä, tehdä omia valintoja ja oppia tuntemaan itseään, tulee jossain vaiheessa väistämättä muuri vastaan. Ja realismia on myös se, että se jopa todennäköisesti tulee vastaan muutenkin, etkä ole hänelle se hänen elämänsä mies... Sad but true.

Mutta voi siinä toki niinkin käydä, että huomaatte, että täähän on hemmetin kivaa olla toisen kanssa ja haluatte jakaa koko elämänne toistenne kanssa. Mutta jos se tunne ja päätös ei tule vapauden kautta, niin ei sitä väkisinkään voi patistaa. Ja ei teillä tosiaan tuolla iällä ole mikään kiire. Nauttikaa elämästä ja nuoruudestanne. Potkua!

 

[pikkukatti]

Eilen sitten kun tulin tyttöystäväni luo hän kertoi minulle tämän kaiken suoraan (mitä arvostan aivan perhanasti). Ensireaktioni oli tietysti melko järkyttänyt ja hämmentynyt. En voi vieläkään käsittää miten tyttöystäväni ei vaikka lyönyt tätä poikaa ja poistunut oikeasti paikalta kokonaan. Hän olisi voinut hyvinkin kävellä ystävältään kotiin ja jättää mahdolliset seuraavat lähentelyt siihen. Eniten tässä surua meikäläiselle aiheuttaa juuri se, että miksi hän ei tee mitään kun hän huomaa että sama sälli, joka oli juuri hetki sitten pussannut häntä "yllättäen" poskelle istahtaa hänen viereensa ja hän silti vain jatkaa istumista tuolla samalla paikalla. Eikö käynyt mielessäkään että tuo samainen kusipää voisi tehdä saman jutun uudestaan? MIKSI HÄN EI VAIN KÄVELLYT SIELTÄ POIS?

Olenko minä vain helvetin mustasukkainen, vai mistä johtuu tämä käsittämätön paha olo ja tunne siitä että joku teki sellaista hänelle... Ja kokoajan pyörii juuri tuo kysymys päässä että miksi hän lähtenyt pois tai vaikka lyönyt tuota poikaa..

Ehkä hän ei vaan halunnut nostaa suurempaa meteliä asiasta. En minäkään tuossa tilanteessa olisi vielä käynyt ketään lyömään. Siinä piilee sekin pelko ainakin näin naisihmisellä, että jos se mies siitä suuttuu ja käy päälle. Joten ainakin itse koitan selviytyä noista tilanteista mahdollisimman hienovaraisesti. Kerran baarissa sattui vastaavanlainen tapaus itselleni ja en siinä oikein uskaltanut kotiinkaan lähteä, jos se äijä lähtee seuraamaan. Onneksi äijä kuitenkin meni vessaan ja silloin livahdin ulos ja äkkiä kotiin. Ei onneksi ollut kovin pitkä matka.
Mutta en minä sinuna tuossa tilanteessa olisi huolissani. Tuskin tyttöystäväsi tuosta tilanteesta nautti millään tavalla, päinvastoin. Tuskin hän muuten siitä olisi kertonutkaan. Joten kannattaa vähän rentoutua. Itseäni alkoi ainakin vituttamaan kun oma miesystävä oli mustasukkainen kun olin yhden yön mökillä missä oli yksi miespuolinenkin henkilö. Joka oli kaverini kaveri. Koska siinä tapauksessa ei ollut tosiaankaan mitään syytä olla mustasukkainen. Joten tuollainen ylireagointi vaan haittaa suhdetta. Ja tulee sellainen fiilis, etteikö se toinen sen enempää meikäläiseen luota. Varsinkaan jos itse ei ole antanut mitään aihetta sellaisiin epäilyihin.

 

[Gunners]

Blondi, punapää vai tumma?
Mieluiten blondi, tummakin käy. Punapäät eivät oikein sytytä.

Pituus itseesi verrattuna?
Huomattavasti lyhyempi(itse olen 190cm), mielellään välillä 160-175cm.

Luinen, normaali, lihavahko?
Hoikka, mutta kuitenkin terveessä kunnossa oleva.

Tissit: pienet, normaalit vai kunnon kannut?
Normaalia hieman suuremmat, C-kupit ovat todella lähellä sydäntä. Pienehköt tissit vielä menee, mutta pienen pienet ei todellakaan.

Mistä asioista hänen tulisi olla kiinnostunut?
Pätevän koulutuksen hankkimisesta, yleisesti maailman tapahtumista jne.

Mistä asioista hänen ei ehdottomasti tulisi olla kiinnostunut?
Pettämisestä.

Sporttinen, sohvaperuna vai jotakin siltä väliltä?
Liikunnallinen, mutta ei kuitenkaan mikään huippu-urheilija.

Ketä julkisuuden henkilöä hän etäisesti voisi muistuttaa?
Scarlett Johanssonia.

 

[Grainger]

Njoo.

Ihminen, joka luuli elävänsä loppuelämänsä yksin, löytää täydellisen sielunkumppanin. Miten kaksi ihmistä voikin muistuttaa niin paljon toisiaan ja haluta elämältä samoja asioita? Toistaiseksi lyhyestä elämästäni olen nyt viettänyt jo kohtalaisen suuren osan tämän saman naisihmisen kanssa, eikä loppu näy, yhteisen sopimuksemme mukaisesti, ainakaan seuraavan 70 vuoden aikana.

Ongelma ei olekaan tämä täydellinen nainen (kaunis, fiksu, ihana ja Graingerin päiväuni), vaan minä itse. Olen huomannut olevani aivan helvetin mustasukkainen. Ehkä viimeinen luonteenpiirre, jonka olisin itselleni halunnut. No, ongelma ei ole siinä, että armaani kamalasti viihtyisi muiden miesten seurassa tai se, että pelkäisin hänen pettävän minua, vaan jokin ihan muu. Saatan olla mustasukkainen jopa hänen parhaan ystävänsä seurasta. Tuntuu, että silloin olen listalla kakkosena ja sitä en halua.

Tiedetään, mustikset on paskoja ihmisiä ja rumia, siksihän ne on mustasukkaisia. Joo joo, olen kamala ihminen, mutta pahinta tässä on se, että saan joka kerta oman rakkaani potemaan huonoa omaatuntoa, kun hän vain tapaa ystäväänsä.

Syy lienee suuri välimatka. Tuntuu helvetin pahalta, että jotkut savolaiset viherpiipertäjät näkevät tyttöäni viikolla enemmän kuin minä. Se on helvetin väärin. Välimatka-asiaan on turha kenenkään, joka ei sitä ole kokenut, tulla mussuttamaan mitään.

Johan helpotti. En kyllä saanut asioita mihinkään järjestykseen, yhtä sekaisin ne ovat päässäni. Pahoitteluni siitä.

Olenko sairas paska?

 

[Niilo]

En tiedä kuulostaako tämä lapselliselta. Mutta tuska on todellinen.

No niin no asiantuntija en ole mutta sotketaan nyt omakin lusikka tähän soppaan.

Teillä on varmasti ollut seurustelunne aikana todella ihania, herkkiä ja ainutlaatuisia hetkiä joista olette nauttineet. Hienoa että olet löytänyt sielun kumppanin jonka kanssa tahdot olla. Välillä varmasti on pientä häikkää mutta se on normaalia. Pääasia on että kumpikin pitää ja välittää toisesta, se on tärkeintä.
Luottamus on suhteen a ja o. Kummankin pitää luottaa toiseen ja sallia, jos toinen tahtoo mennä kavereidensa kanssa ulos tai olla tyttö tai poika porukassa keskenään... Uskon että tyttöystäväsikin luottaa sinuun ja antaa sinun mennä poikaporukassa baariin. Vaikka yhdessä olo on mahtavaa välillä pitää olla "erossa". Se vaan vahvistaa suhdetta.

Mutta sitten itse asiaan: Eli se mitä siellä tyttöystäväsi kaverin luona on tapahtunut, on sinun ja tyttöystäväsi välinen asia. Tosin joskus helpottaa kun voi purkaa tunteitaan täysin tuntemattomien kanssa.
Se mitä se känninen poika on siellä tehnyt ei ole kovin kiva asia. Ei sinun eikä tyttöystäväsi kannalta. Uskon että tyttöystävälläsi on ihan yhtä huono tunne kuin sinulla.
Se, että joku vieras poika suutelee / lähentelee omaa tyttöystävää saa hermon varmasti kireälle. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut.

Tärkeintä on, että tyttöystäväsi on kertonut sinulle mitä siellä on tapahtunut. Se jo osoittaa sen, että hän on rehellinen sinulle. Mitäs jos hän ei olisikaan kertonut sinulle mitä tapahtui? Mitä jos olisit kuullut sen jostain muualta? Se olisi satuttanut varmasti paljon paljon enemmän. Luottamus tyttöystävään olisi varmasti mennyt, ehkä ikiajoiksi. Täytyy muistaa, että tyttöystäväsi oli kuitenkin lähtenyt noista tilanteista pois ! Hän ei ollut lähtenyt sen kännisen ääliön "mukaan".
Jälkiviisaus on se paras viisaus ja sitä on turha enää murehtia ja valua itsesääliin.

Mietitäänpäs että tämä olisi sattunut sinun kohdalle? Olisit ollut poikaporukassa jossain ja joku tyttö olisi tullut kehrään siihen viereen pienessä simassa. Käsi sydämelle. Olisitko vain työntänyt sen sivuun vai olisitko "katsonut" mitä tapahtuu. Kimuli olisi suudellut sinua ja koskettanut reittäsi. Olisitko vastannut suudelmaan vai olisitko kävellyt kaverisi luota kotio ?

Tuo on jo ehkä hieman naurettavaa, että olet sanonut hänelle, että tahdot miettiä ja et tahdo että hän menee kavereidensa kanssa ulos. Ai jai jai, hyi hyi. Jos pidät tyttöystävästäsi ja tahdot elää hänen kanssaan sinun pitää hyväksyä myös hänen kaverinsa.

 

[mtmela]

Minun on myös vaikea ymmärtää sitä että miten hän voi ns. "luvata" kavereillensa kokonaisia viikonloppuja ja jos minä pyydän samaa niin vastaus on tyyliä "katotaan, että tuleeko mitään esteitä tai menoja". Minun korviini tämä kuulostaa suoraan siltä että katotaan pyytääkö kaverit häntä johonkin.

Hän vain sanoo että me keretään kyllä nähdä jokapäivä arkisinkin. Mutta kun ei keretä ja se on niin erillaista. Kumpikin on pitkiä päiviä koulussa ja kun näemme olemme kumpikin niin väsyneitä että ei oikein jaksa tai kerkiä tehdä enään mitään. Viikonloppuna olisi hyvää aikaa tehdä oikeasti jotain hienoa. Jotain semmosta mitä arkisin ei kerkiä tai jaksa.

Tämähän se kertoo valitettavasti suhteen todellisen tilan, jos oikeasti rakastaa toista tai edes tykkää kovasti niin, ei siinä ensin katella kavereiden kanssa menoja ja sitten katota jos keretään poikaystävän kanssa.

Eli mielestäni olet täysin perustellusti huolissasi ja kyllähän sitä aistii jos jokin on vialla. Liika mustasukkaisuus on pahasta, mutta on olemassa myös tervettä huolestuneisuutta suhteen tilasta, ja sitä kautta parin viikonlopun lepotauko yhdessä asioista jutellen ja niitä miettien kuulostaa ainakin itsestä hyvältä idealta. Muista vain, että ketään et voi pakottaa ja joskus on parempi antaa mennä kuin ottaa koko ajan paskaa vastaan. Ei se ole sun tehtävä.

 

[pernaveikko]

Sanotaan nyt tämä taas kerran mustasukkaisuudesta.

Oikeastihan me emme voi tietää partnerimme menoja. Jos hän sanoo olevansa koulussa, hän saattaa lintsata. Hän voi olla töissä, mutta ehkä onkin pyytänyt pekkaspäivän. Hänellä saattaa olla treenit, mutta ne on peruttu tai ehkä hän ei koskaan aikonutkaan mennä sinne.

Roskien vienti kestää muutaman minuutin, mutta ehkä hän tapasikin naapurin ja jäi juttelemaan? Ehkä hänellä oli puhelin mukana ja päätti soittaa puhelun? Ehkä Reiska odotti siellä ja he harrastivat villiä seksiä kierrätyspahville tarkoitetun laatikon päällä?

Me emme voi tietää ja siksi sillä ei kannata päätään vaivata.

En suinkaan vähättele mustasukkaisuutta, pitää vain ymmärtää, että pahimillaan se on vakava, vaikkapa alkoholismiin verrattavissa oleva, sairaus.

Terve alkoholin käyttö on kivaa, terve mustasukkaisuus on mukavaa ja romanttista. Kaikki siitä terveestä yli, niin pitää katsoa peiliin ja/tai mennä hoitoon.

Alkoholistien sairastumiset eivät juurikaan päädy lehtiin, julkkikset toki. Sen sijaan mustasukkaisuuteen sairastuneista saamme jatkuvasti lukea traagisin seurauksin. Viimeisimpänä tämä vapaaehtois- tai jossain missä ikinä työssä ollut pariskunta siellä lakkautetulla koululla.

Oma vaimoni joskus ihmettelee, että enkö voisi olla edes vähän mustasukkaisempi hänestä. Tietysti voisin, voisinhan ryypätäkin enemmän.

En vain katso sitä tarpeelliseksi, enkä ole kipeä.

 

[Väsyneet Kädet]

On tää melkoista. Huomaan olevani kovasti ihastunut. Ja sen tunteen kasvamisen myötä myös yli-innokuuden "vaara" kasvaa... Onhan tässä jo yli vuorokausi mennytkin näkemättä!

Koen itse tämän vaiheen kaikkein kinkkisimpänä. Ensikontakti menee miten menee, ja seurusteluvaiheessa voi olla jo "varma" siitä, että toinen tykkää sellaisena kun on, ja fiilis on vapautunut jne. Mutta tässä vaiheessa, kun pitäisi toinen saada "koukutettua", niin itselläni tulee ehkä jopa jonkinmoisia suorituspaineita. Ei pidä ymmärtää väärin; yhdessä ollessa on erittäin hyvä ja rento olo, eikä siinä ole ongelmia, mutta sitten kun onkin tämän sekavan pään kanssa keskenään, niin alkaa pohdinta, että onkohan meikä liian tuhnu, olisko jotain millä vois tehdä vaikutuksen, koska olis hyvä ehdottaa tapaamista vai pitäisikö odottaa kontaktia toiselta jnejnejnejne.. Tätä älytöntä jahkaamista. Onhan se tiedossa, että se riittää kun on oma itsensä, ja toinen tykkää jos tykkää, mutta... Prkl.
Mutta on se vaan kiva tyttö!

 

[pettter]

Ei saamari sentään kun mä oon koulussa valinnut yhden liiketalous-puolen tradenomiopiskelijoiden, eli siis 85 % naisten kansoittaman suuntautumisen, aivan täysin yhdentekevän ja turhan höpöhöpö kurssin. Kyllähän sen varmasti lähes kaikki tai ainakin ehdoton suurin osa tietävät, että noi nais-tradenomi-liiketalous-opiskelijat ovat harvinaisen tyhmiä ja äärimmäisen pinnallisia myöhäisteinejä ja aikuispissiksiä, mutta siltikin se on nyt jotenkin taas yllättänyt. Meinaa ihan oikeasti mennä hermot kun kuuntelee niiden juttuja siellä, niin uskomatonta valitusta ja kitinää. Tuntuu että sellaisten joukossa menee seksihalut.

Asiasta toiseen. Omankin muijan kanssa on kotosalla mennyt aika kiukutteluksi. Yhden toisen kivan ämmän tapasin tossa vajaa kolme viikkoa sitten, mutta sille ei valitettavasti ole oikein ollut aikaa jostain kumman syystä. Täytyypä vaikka ens viikonloppuna kysästä sitä ulos.

 

[pettter]

Täytyypä muistuttaa kaikille miespuolisille lukijoille makaronilaatikkoteoriasta. Saman eli siis toisin sanoen yhden tietyn muijan kanssa jokapäiväinen tai vain ja ainoastaan hänelle ja häntä paneskelu on kuin joka päivä söisi samaa ruokaa. Maanantaina makaronilaatikkoa, jee jee, tiistaina makaronilaatikkoa, jee, keskiviikkona makaronilaatikkoa, hmm, torstaina makaronilaatikkoa, ööö, jne. Jo pelkkä ajatuskin, että tökkien samaa löllöö mömmöö koko loppuelämä, tuntuu musta jotenkin oudolta, kuitenkin kun samalla muistetaan että kerran täällä vaan eletään. No ehkä sitten vanhana, mutta ei nyt kun voi vielä nautiskella eri jutuista kuin sitten vanhana.

 

[mtmela]

Omankin muijan kanssa on kotosalla mennyt aika kiukutteluksi.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?p=1989671#post1989671

Ai sulla muijakin on? Onneksi tuo juominen on pysynyt kohtuullisesti hanskassa, ettet oo saanu muijaas juomalla lähtemään ;)

 

[Osmo Rapeli]

Täytyy valita sen verran herkullinen, tuore rare-medium pihvi ettei maistu eikä näytä löllöltä. Taikka sitten ottaa alkuruoaksi niin paljon keittoa että laatikko menee siinä sivussa.

Btw, reenamattomat löllökainalot muuten todellakin ovat out. Mallia Marika Krook.

 

[stouni]

Blondi, punapää vai tumma?
- Eipä tuolla niin väliä ole, pääasia että hiuksia sentään on, mutta mieluiten blondi.

Pituus itseesi verrattuna?
- Mukavampi olisi että samaa koko luokkaa, muuta eipä tuota tule pituuden mukaan valittua.

Luinen, normaali, lihavahko?
- Normaali, ei oikein iske kauhean laihat joista luut paistaa läpi, eikä liian lihavakaan ole hyvä.

Tissit: pienet, normaalit vai kunnon kannut?
- Pienet on jees, normaalitkin saa olla, en pistä vastaan, mutta isoista ei oikein lämpene enään, riitti se yksi jolla sellaiset oli.

Mistä asioista hänen tulisi olla kiinnostunut?
- Urheilusta, sen verran töistä että jaksaa siellä käydä ja leffoista, kavereiden kanssa illan vietoista, eikä huono olisi jos minustakin pitäisi.

Mistä asioista hänen ei ehdottomasti tulisi olla kiinnostunut?
- Mustasukkaisuus on huono piirre.

Sporttinen, sohvaperuna vai jotakin siltä väliltä?
- Siltä väliltä. Kuitenkin ehkä hiukan enemmän sohvaperunana olemisesta johon itsekin kuulun.

Ketä julkisuuden henkilöä hän etäisesti voisi muistuttaa?
- Mischa Barton tai Kiira Korpi, molemmat hyvin viehättävän näköisiä :P

Tuollainen olisi ihanteellinen, mutta eipä tällä pärställä hirveästi pääse valitsemaan.

-Stouni-

 

[Väsyneet Kädet]

No menikö se putkeen?? No eihän se mennyt. Syyt oli perinteiset "lässynlää läpätilää". Jäädäänkö voivotteleen? Eihän sitä semmosta, etenkin kun samalla Italian kurssilla on yksi vallan viehkeä neitokainen. Huomenna täytyykin koittaa luoda kontaktia. On ne naiset aika vitun sekasia.

 

[ultras]

En tiedä mitä tekisin yhden tytön kanssa. Tapasin hänet viime viikon KE oltuani "parilla", meni pitkään yöhön asti valomerkin jälkeen ihan kaupungilla jutellen ja suudellen. Tyttö halusi minut luokseen, mutta koska aamulla oli sellaisia asioita jotka oli pakko hoitaa jouduin kippaamaan. Lupasin ottaa häneen seuraavana päivänä yhteyttä vaikka tyttö sitä kovasti epäilikin. Otin yhteyttä kuten lupasin, koska kukaan ei ole aikaisemmin ensitapaamisella puhunut niin hienosti kuin hän, vaikka emme olleet "tunteneet" kuin muutaman tunnin, mutta ei hän mennyt liiallisuuksiin sanoissaan. Ja vastasi että todellakin haluaa nähdä minut myös jatkossa.

Tämän jälkeen sovittiin että tämän viikon torstaina ois tarkoitus nähdä, koska hänellä on pitkät päivät koulua ja itselläni vittumaiset työajat, sekä asumme eri paikkakunnilla. Luvattiin soitella ja viestitellä onnistuuko homma. Olen laittanut hänelle illalla yleensä viestin kuinka päivä on mennyt jne. mutta vastausta ei ole aina kuulunut ollenkaan. Oikeastaan asia joka tässä nyt hämää on se että miksi tämä tyttö ei itse ota ollenkaan yhteyttä minuun ja kysy ollenkaan kuulumisiani tai ei edes vastaa välttämättä viestiin, haluaako hän sittenkään ulos kanssani? Esittääkö vaikeasti tavoiltevaa vai mitä?

Itse olen hyvin kärsimätön tälläisissä asioissa eikä viileyttä meinaa löytyä ottamaan rennosti. Kaiken ratkaisun pitäisi tulla nyt ja heti. Asia alkaa stressaamaan ja painamaan mieltä eikä siitä ole ulospääsyä.

Suunnitelmissa oli tänään soittaa ja varmistaa asian todellinen laita. Sellainen tunne että tämäkin on onnistunut kusemaan.

Tälläinen sekava raapustus tuli väänneltyä sekavassa tilassa.

 

[Pula-ajan Tretjak]

...

Suosittelen odottelua. Päätät mielessäsi, että vituiksi meni (et pety) ja jatkat elämääsi normaalisti. Onhan vain iloinen yllätys, kun neito ottaa yhteyttä ja selittää, kuinka on ollut kiireitä ja sinä jatkat samaan hengen vetoon, että ei se haittaa, niitähän on kaikilla. Näin et vaikuta itse epätoivoiselta tunkeilijalta jne jne.

Tuossa suunnitelmassa on tietysti aukko. Jospa tämä tyttö on juuri se, joka haluaa nimenomaan, että sinä lähettelet viestejä ja haluaa hiostaa itse. Sitten kun ei saa viestejä niin ajattelee, että ethän sinä ollutkaan kiinnostunut. Tuskin kuitenkaan.

Voi sitä fiilistä, kun on ensi kertaa kännissä.. eikun voi sitä fiilistä kun vahingossa ihastuu ja näyttää siltä, että tästähän voi tullakin jotain.

 

[Osmo Rapeli]

Luvattiin soitella ja viestitellä onnistuuko homma. Olen laittanut hänelle illalla yleensä viestin kuinka päivä on mennyt jne. mutta vastausta ei ole aina kuulunut ollenkaan. Oikeastaan asia joka tässä nyt hämää on se että miksi tämä tyttö ei itse ota ollenkaan yhteyttä minuun ja kysy ollenkaan kuulumisiani tai ei edes vastaa välttämättä viestiin, haluaako hän sittenkään ulos kanssani? Esittääkö vaikeasti tavoiltevaa vai mitä?

Yksi teoria: Syy on ainakin siinä että melkein kenet tahansa, paitsi sellaisen joka on itse riippuvainen kännykästä ja kumppaninsa sijainnista GPS:n tarkkuudella, saa hermostumaan bla bla blaa-viesteistä "olin koulus, entäs sä"-viesteistä joissa ei ole mitään isompaa sisältöä. Kannattaa soittaa tai viestittää silloin kun on oikeasti asiaa. Ei ole mikään maailmanloppu jos yksi tai kaksi päivääkin jää väliin. Tämä yksi teoria, ei välttämättä mitään hätää ole mutta ei sellaista kannata myöskään väkisin luoda.

 

[ultras]

Yksi teoria: Syy on ainakin siinä että melkein kenet tahansa, paitsi sellaisen joka on itse riippuvainen kännykästä ja kumppaninsa sijainnista GPS:n tarkkuudella, saa hermostumaan bla bla blaa-viesteistä "olin koulus, entäs sä"-viesteistä joissa ei ole mitään isompaa sisältöä. Kannattaa soittaa tai viestittää silloin kun on oikeasti asiaa. Ei ole mikään maailmanloppu jos yksi tai kaksi päivääkin jää väliin. Tämä yksi teoria, ei välttämättä mitään hätää ole mutta ei sellaista kannata myöskään väkisin luoda.

Onhan se näinkin. Ja toivonkin että asia on kuten sanoit. Onneksi en ole mitään jatkuvaa pommittamista harrastanut. Kuten sanottua, kasetti meinaa vaan pettää tälläisissä asioissa missä pitäisi olla viileänä.

 

[kakkonen]

Onhan se näinkin. Ja toivonkin että asia on kuten sanoit. Onneksi en ole mitään jatkuvaa pommittamista harrastanut. Kuten sanottua, kasetti meinaa vaan pettää tälläisissä asioissa missä pitäisi olla viileänä.

Jos todella haluat naista ja epätietoisuus vaivaa sinua niin suosittelen kuitenkin lähettämään useampia viestejä. Kyllä se vielä lämpenee kun vain osoitat olevasi todella kiinnostunut. Eli laitat viestejä n parin tunnin välein, ehkä jopa useammin jos on asiaa. Kerrot kuulumisia, siitä kuinka kaipaat Häntä ja kyselet myös että onko jokin vialla kun ei vastauksia kuulu..aina ei tarvi edes olla asiaa. Tämä on toki vain yksi teoria, eikä välttämättä kaikkien kanssa toimi.

 

[kissankarva]

Mitä se Pete2004 siellä uikuttaa makaroonilaatikosta?
Älä nyt jaksa. Saahan sen kerran kuukaudessa ketsupilla.