Pitkästä aikaa asiaa tähän ketjuun. Pienehkä ongelma käsillä.
Jonkun aikaa tapaillut tässä yhtä mukavaa nuorta naista, joka iski minut sen jälkeen, kun lopetin työni. Taustaa siis se, että ko. gimuli on duunini viereissä ruokapaikassa töissä ja opiskellaan samassa koulussa. Lopetettuani töissä tyttö soitti minulle, sanoi kaipaavansa suosikkiasiakastaan ja kyseli kahville. Vapaa mies kun olen ja misukin ihan kivannäköinen niin toki läksin.
Treffit menivät kivasti, vaikken ihan haltioitunut heti ollutkaan. Kuitenkin sen verran lupaavaa, että sovittiin seuraavat treffit. Mimmi lähti siitä suoraan lomille, jonka aikana kyllä tekstailimme puolin toisin, ja sitten nähtiin uudestaan. Ja sekin oli hauskaa, vaikka vieläkin muutamat asiat hämäsivät. Seuraavalla kerralla tyttö tulikin tänne luokseni katsomaan elokuvaa, joka sitten lopulta jäi sivuosaan. Sänkyyn ei menty, mutta vietettiin ilta kuunnellen musaa ja jutellen. Tuntui, että vihdoin löytyi ko. ihmisestä se syvempi taso, jota olin kaivannut.
Kuitenkin nyt kun tänään nähtiin pikaisesti kahvin merkeissä, fiilis oli pitkälti sellainen, että pääsiskö tästä jo veke, kun tietyt pikkuasiat (ääni, katse yms.) toisessa nyppii.
Myönnettäköön, että itse en ole koskaan juuri deittaillut. Omat suhteeni ovat tavallaan vaan syntyneet ilman sen suurempaa valikoimisprosessia. Se tietty kipinä on ollut heti alusta saakka vahvana molemmilla. Nyt sitä ei ainakaan omalta osaltani ole, puheista päätellen tyttö on suht ihastunut.
Ei vaan tiedä, mitä tekisi. Kaiken järjen mukaan mimmi pihalle, koska väkisin ei tule mitään ja se on jo opittu, ettei ihan kuka tahansa kelpaa, vaan nimenomaan se tunne pitää olla olemassa, mutta silti jotenkin olen ulalla tässä treffailukäytännössä ja mietityttää, pitäisikö antaa vielä aikaa toiselle avautua.
Paskamaista toki on se, että jos homma jatkuu vielä, halunnee mimmi pian sänkyyn. Enkä itse kuitenkaan haluaisi tuntea käyttäväni häntä hyväkseni, jos kerta olen epävarma miten hommassa käy.