Mysteryman
Jäsen
Pilalla oleminenhan on suhteellinen käsite, sehän on kiinni ihan jokaisen omasta arvomaailmasta. Minulle homma on pilalla kun toinen ihastumisen joutuu tunnustamaan ja pyytää saada miettiä kenet elämäänsä haluaa. Kyllä se viiden vuoden, lastentekoyritysten ja paritalon oston jälkeen pitäisi olla jo selvillä, mitä haluaa. Nämä ovat kuitenkin monimutkaisia juttuja ja jokainen, jonka kanssa olen asiasta kasvotusten jutellut, on ollut sitä mieltä, että olisi tehnyt saman päätöksen, jonka minä tein. Ja nämä ihmiset tuntevat molemmat osapuolet ja tämä ero tuli yllätyksenä heille kaikille, kuin myös minulle ja exällekin.
Siinä olet täysin oikeassa, että ihastumisia tapahtuu, kysymys onkin siitä miten ihastuja osaa asian hoitaa. Olen itse kokenut ihastumisen tämänkin päättyneen suhteen aikana ja se oli minulle nimenomaan tahdon asia ja lujitti yhteenkuuluvuuden tunnetta exään. Exällä en tästä silloin maininnut, nyt hän kuitenkin tietää ajankohdan ja henkilön nimenkin. Eikä olisi ikinä osannut aavistaa, koska silloin kunnioitin häntä, hänen toiveitaan ja yhdessä sovittuja asioita. Ihastumiseni kohde ei tästä taannoisesta asiasta tiedä mitään, eikä tule varmaan tietämäänkään.
Tämä case taas oli exäni mukaan hänen eka ihastumisensa meidän suhteemme aikana ja hänen ajatusmaailmaan, joka tosin on tällä hetkellä näköjään aika sekava, ihastuminen parisuhteen aikana ei mahdu ja siksi hän siitä kertoi. Asiassa on tosin juuri tuo mainitsemasi puoli, pystyykö näin ajatteleva ihminen ikinä pysyvään suhteeseen?
Kipeää tekee jollain tasolla, mutta kun ystäväpiiri apuna ja on kokemusta erosta entuudestaankin, niin jotenkin näitä asioita on oppinut käsittelemään, joten olo on jollain tasolla helpottunut ja pystyn katsomaan elämässä eteenpäin. Ei mulle tässä huonosti oo käynyt, ikää on kuitenkin alta kolmenkympin ja kaikki asiat on omalta kohdalta täysin kunnossa, kyllä mä rinnalleni löydän ihmisen, jonka kanssa alan sitten joku päivä jakamaan loppuelämääni. Mutta naisista aion pysyä silti erossa jonkin aikaa.
Ja Scholl, neiti on henkisesti helvetin huonossa jamassa, siinä on hänelle ihan riittävästi, jos ei liikaakin kestämistä. Rahallisen oikeuden pitää ilman muuta tapahtua ja se tapahtuukin, mutta ketään ei saa ryöstää. Millä perusteella ja miksi edes hakisin jotain vahingonkorvauksia, kun hän on jo allekirjoittanut sen paperin, jonka halusinkin? Jos esittäisin oikeudessa vahingonkorvausvaatimuksen perusteena, että Mysteryman on ollut avoliitossa viisi vuotta tuon vastaajana olevan helvetin hyvännäkoisen ja mukavan naisen kanssa, sekä saanut seksiä ihan tarpeeksi, niin eiköhän se käräjäoikeus siinä vaiheessa määrää siitä mulle jotain maksuja:)
Omaisuudeksi hänelle kuitenkin jäi vain henkilökohtainen omaisuus, minkä hän siis tuon tehdyn erottelun mukaan saa ja minä saan kaiken muun. Ja saahan hän velkaa, tuota asunnon sopimusakkoa kun ei perstaskusta tavallinen työtä tekevä ihminen suoraan maksa. Kolmekymppisestä ihmisestä tuli kuitenkin hetkellisesti koditon, jolla on sekaisin sekä ihmissuhde- että työasiat. Henkilökohtainen omaisuus on työsuhde-citymaasturin peräkontissa ja nukkumaan pitää mennä äidin kaksion sohvalle. Kortit, mitkä hänelle jäi siis käteen ei oo häävit. Sen verta kuitenkin pitää olla inhimillisyyttä, että ei tässä mitään korvauksia lähdetä hakemaan. Antaa neidin hoitaa itsensä kuntoon ja päästä jaloilleen, hän on kuitenkin ollut tuon suhteen ajan mun paras ystävä, joten hyvää mä vaan hänelle voin toivoa. Asioilla on kuitenkin tapana selvitä, joten eiköhän se aurinko paista joskus hänellekkin.
Ei tässä auta muuta, kuin nostaa leuka ylös ja rinta ulos.
MM