Mulla on kokemusta mustasukkaisuudesta, nimenomaan siltä puolelta, että olen itse ollut mustasukkainen. Tosin en ole aivan varma, onko kyseessä suorananainen mustasukkaisuus, jos ahdistuu siitä, ettei toinen seiso sovittujen asioiden takana. Samanlaista käytöstä se kuitenkin aiheutti, tosin ei koskaan julkista vaan oman kodin kätköissä pinna katkesi ihan totaalisesti. Yleensä mielikuvitus teki tepposet ja kuvittelin vaikka ja mitä, ilman minkäänlaista syytä.
Tämä liittyi osittain siihen, että koin hirveän vahvasti, ettei kumppanini ole kiinnostunut minun tunteistani tai arvosta minua. Yleensä "kohtauksen" käynnisti nyt mitättömältä tuntuva asia, kuten että herra ei soittanut minulle sovittuna aikana tms. Ja minähän en perään soittele, jos on sovittu, että toinen soittaa. En edes ole luonteeltani mikään kyttääjä, mutta huomasin, että vastapuolen tietynlainen käytös laukaisi minussa sellaisen.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos ollaan sovittu, että soitetaan, pitää soittaa. Vaikka pitäisi kuinka hauskaa, on syytä ottaa huomioon myös se suhteen toinen osapuoli, joka mahdollisesti on joutunut jäämään kotiin. Ei sitä toista tarvitse koko ajan ajatella, eikä todellakaan soitella sille. Mutta minusta on aika luonnollista, että illan aikana tulee miettineeksi, mitähän sille toiselle kuuluu.
Tilanne laukesi siten, että löysin sellaiset sanat, jotka menivät silloisen poikaystävän, nykyisen mieheni jakeluun. Kerroin, että lapsuudessa on sattunut sitä ja tätä, myös edellisessä suhteessa, mikä horjuttaa tahtomattani luottamusta toiseen. Pyysin, että hän yrittäisi omalla käytöksellään auttaa minua pääsemään moisista tunteista eroon, koska en itsekään halua olla sellainen. Kun asian näin selitin, muuttui miehenkin toiminta. Hän muutamana seuraavana "ulkoilukertana" huomioi minua tässä suhteessa jopa hieman liiallisestikin, mutta se tehosi. Vittuilut yön tunteina ilman syytä jäivät pois.
Nykyisin soittelemme yleensä kerran ja tekstaamme "tarvittaessa", mutta molemmilla on kuitenkin ihan selkeästi "siippa-vapaa" ilta. Itsetunto ja luottamus toiseen on nykyisin niin vahvalla tasolla, että eipä tule mietittyä, kenen kanssa toinen mahtaa puhua illan aikana. Jos pettää, niin sitten pettää, mutta ei pelkkä puhuminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ole pettämistä. Ei sellaista voi alkaa ennakoimaan ja pelkäämään. Ja jos niin joutuu tekemään, kannattaa miettiä, onko suhteessa kaikki hyvin. Vai pitäisikö sitä alkaa epäillä, että mies mahdollisesti lirkuttelee duunipuheluidensa aikana esim. naispuoliselle asiakkaalle/kollegalle. Päättymätön suo, jossa kukaan ei voi voittaa.