Naisasiat

[SamSpade]

Kyllä. Hyvä fiilis, itseluottamus ja leader of pack itsetunto todellakin jollain merkillisellä tavalla heijastuu uloskin päin ja se houkuttaa naisia. Kaikki on helppoa ja olet haluttu.

Psyykkeen vaikutus ihmisen ulkoiseen vetovoimaan on käsittämättömän suuri.

Täysin samaa mieltä. Kun ei "etsi" niin löytää. Itsevarmana, hymyilevänä, ja selkäl suorassa baariin. Ei liikaa yritystä peliin, koska naiset kyllä "haistavat" epätoivoiset.. Itse lähden aina baariin sillä menttaliteetilla että pidän hauskaa kaverien kanssa ja viihdytään. Naiset tulee silloin useimmiten tekemään aloitteita ja juttelemaan ym.. ja hyvä näin.

 

[avatar]

Ja silti touhuat niitten kans aina siihen rajaan asti?

No mun mielestä siinä ei ole mitään väärää jos molemmat tietää, että missä mennään.

Miehet mitkä pokaa naisia baarista lepertelemällä niille kaikenmaailman tulevaisuudenhaaveet tai vastaavasti pitävät jotain seksisuhdetta yllä sillä perusteella, että nainen kuvittelee jotenkin asiasta syntyvän vielä pitkä henkinen suhde, missä hankitaan lapsia ja etc. niin silloin kyllä lähinnä säälittää.

Sama toki pätee myöskin naisiin, osaa nekin sen homman jos niikseen tulee. Ehkä se tosin on yleisempää kuitenkin miesten toimesta.

 

[ipaz]

Ja silti touhuat niitten kans aina siihen rajaan asti?

No en. Kyllähän sen huomaa koska on aika nostaa kytkintä ennen kuin antaa ymmärtää liikoja. Vaikka kuinka alussa yhdessä tehtäisiin selväksi että paneskellaan vaan, niin nuo kierot alkavat jossain kohtaa ehdottelemaan syömässä tai leffassa käymistä. Silloin viimeistään on aika laittaa peli poikki.

 

[Benny S.]

Täysin samaa mieltä. Kun ei "etsi" niin löytää. Itsevarmana, hymyilevänä, ja selkäl suorassa baariin. Ei liikaa yritystä peliin, koska naiset kyllä "haistavat" epätoivoiset.. Itse lähden aina baariin sillä menttaliteetilla että pidän hauskaa kaverien kanssa ja viihdytään. Naiset tulee silloin useimmiten tekemään aloitteita ja juttelemaan ym.. ja hyvä näin.

Tuostahan joutuu ikuiseen oravanpyörään. Kun ei saa piparia niin itsevarmuus laskee, ja silloin kun ei ole itsevarma niin ei saa piparia.

On se raakaa..

 

[kakkonen]

Tuostahan joutuu ikuiseen oravanpyörään. Kun ei saa piparia niin itsevarmuus laskee, ja silloin kun ei ole itsevarma niin ei saa piparia.

Ei ei ei. Itse olen ukkomies että ehken ole oikea ihminen antamaan tähän hommaan vinkkejä mutta siis tuonhan voi käsittää kahdella tapaa. Sun pitää katkaista homma alkuunsa jotta se lähtee "oikeille raiteille",sen jälkeen vain taivas on rajana. Eli toimiihan se oravanpyörä myös toiseen suuntaan? Toki sun täytyy tehdä töitä sen eteen että saat pyörän pyörimään oikeaan suuntaan mutta, millonkas elämä on helppoa ollut?

 

[SamSpade]

Tuostahan joutuu ikuiseen oravanpyörään. Kun ei saa piparia niin itsevarmuus laskee, ja silloin kun ei ole itsevarma niin ei saa piparia.

On se raakaa..

"If You Build It, They Will Come"
Mielikuvitus ja ihmisen mieli on metka. Olet sitä mitä ajattelet. Kyllä itsetuntoa ja olemusta pystyy ja pitäisikin harjoitella. Tarpeeksi kauan kun toistelet itsellesi miten mukava, fiksu, rento, itsevarma jne olet niin alat itsekin huomaamattasi uskoa sen ja se näkyy. Suggestio on voimakas väline itsensa muuttamiseen. Toimii niin urheilussa, työssä kuin vapaa-ajallakin.
Voittajien ja häviäjien ero on usein vain korvien välissä. (okei karrikoiden mutta kuitenkin.)
Tosin sitten tämä toimii tottakai toiseenkin suuntaan.. minusta ei ole mihinkään, en minä tuota osaa/pysty jne.. alat itsekin uskoa etkä edes yritä.

 

[dana77]

Voittajien ja häviäjien ero on usein vain korvien välissä. (okei karrikoiden mutta kuitenkin.)

Usein vika löytyy sieltä suunnalta. Joskus vika on tosin korvissakin. Hörökorvaista kun ei nussis suksisauvallakaan.

 

[teemu_s]

Loppiaisena ensitreffit leffaan ja iltasumpille paikalliseen kuppilaan. Sillä tiellä tässä ollaan sitten edelleen. Tyttö on kiva, hauska, fiksu, mukava ja myös muodollisesti pätevä. Eli aiheuttaa tulpaton mopo -reaktion.

Paistaa se päivä joskus meikäläisenkin risukasaan. :)

Näin tammikuussa. Ei paista enää. Tänäiltana sitten pistettiin poikki. :(

 

[pancor]

Laitetaampa ketjuun sitten hieman omia mietteitä. Aloitampa hieman kertomalla itsestäni, eli en ole oikeastaan millään mittapuulla mitattuna hyvän näköinen jätkä mutta osaan puhua eikä minua pelota puhua myöskään naisille. En myöskään ole mikään itseluottamuksen perikuva mutta myöskään selkä kumarassa ja naama jo valmiiksi mutrussa suin en kulje. Pukeudun yleensä ns. puolihuolitellusti ja hiukseni pidän hyvin kammattuina. Kertaakaan elämässäni en ole harrastanut yhden yön suhteita.

Sitten asiaan ja tärkein heti alta pois: Jos ajattelet, ettei nainen voi kiinnostua sinusta niin luultavasti ei koskaan kiinnostukkaan. Ihan samalla lailla itseäni jännitti perkeleesti ensimmäisiä naiskontakteja tehdessä mutta, kun muutaman kerran onnistuu niin kummasti myös se peikko sieltä pään sisältäkin katoaa. Luultavasti heti ensimmäisellä kerralla ei se elämän nainen löydy mutta myöskään torjutuksi tulemista ei tarvitse ottaa elämän loppuna. Torjutuksi tulevat elämänsä aikana lähes kaikki ellei satu olemaan joku David Beckham klooni uskomattomalla pankkitilillä.

Itse olen todennut toimivaksi seuraavanlaisen lähestymistavan: Menet ravintolaan, baariin tai johonkin muuhun paikkaan jossa ihmiset yleensä tapaavat. Osta alkuun vaikka juoma ja mene johonkin tarkkailemaan tilannetta. Katsele ympärillesi ja etsi paikasta nainen joka on yksin. Odota jonkin aikaa, että löytämäsi nainen todellakin on yksin. Mene naisen luokse ja kysy esimerkiksi voiko hänen seuraansa liittyä, koska et haluaisi yksinkään kahviasia/kaljaasi/drinkkiäsi juoda. Jos nainen vastaa "kyllä" niin olet jo pitkälle voiton puolella. Jos taas nainen sanoo vastaukseksi jotain tyyliin "Sori mutta odotan mun poikaystävää/kaveria." tai "Sori mutta ei kiitos." älä ota siitä itseesi vaan tuosta voit jo todeta, että ei olisi homma toiminut. Vain todella harva nainen sanoo takaisin jotain todella ilkeää, koska eivät ne naisetkaan mitään hirviöitä ole.

Seuraavaksi oletkin sitten päässyt jo istumaan ja aloittelet keskustelua edessäsi istuvan naisen kanssa. Aluksi ainakin omasta mielestäni kannattaa puhua iloisista ja hauskoista asioista. Politiikka tai uskonto eivät todellakaan ole hyviä "ice breakereita". Tässä vaiheessa tärkein asia on ehdottomasti, että olet ihan oma itsesti etkä yritä vetää jotakin roolia, se näkyy hyvin helposti jos yrität olla jotain mitä et oikeasti ole. Älä kuitenkaan ole liian "kaverimainen" vaan tee ihan rohkeasti selväksi, että etsit jotain muuta, kuin kaveria. Jos et ajoissa paljasta oikeaa tarkoitusperääsi niin voit hyvin helposti leimautua "mukavaksi kaveriksi" ja silloin on enään hyvin vaikea päästä kaveruuden ylitse vakavampaan suhteeseen.

Tässäpä tämä nyt oli ja vielä lopuksi sanon, että ei todellakaan kannata vetää itseään känniin ennen, kuin lähtee tekemään alotetta. Sillä tavalla laskee onnistumismahdollisuudet laskee aika lähelle nollaa.

 

[wilco]

Katsele ympärillesi ja etsi paikasta nainen joka on yksin. Odota jonkin aikaa, että löytämäsi nainen todellakin on yksin.

Onko jotain omakohtaista kokemusta tuosta, kun lukiessa paistoi tuo lihavoimani lause jotenkin esiin tekstistä?

Että silleen...

 

[pancor]

Onko jotain omakohtaista kokemusta tuosta, kun lukiessa paistoi tuo lihavoimani lause jotenkin esiin tekstistä?

Että silleen...

Itseasiassa ei mutta uskon, että voi olla aika kiusallinen tilanne jos esimerkiksi poikaystävä sattuu tulemaan vessasta kesken kaiken.

 

[Trenchtown]

Itseasiassa ei mutta uskon, että voi olla aika kiusallinen tilanne jos esimerkiksi poikaystävä sattuu tulemaan vessasta kesken kaiken.

No ei sen tarvitse olla. Pyydät vain ystävällisesti tyttöä sitomaan kyseisen aasin puuhun ja lähtemään sen jälkeen tosimiehen matkaan.

 

[Osmo Rapeli]

No ei sen tarvitse olla. Pyydät vain ystävällisesti tyttöä sitomaan kyseisen aasin puuhun ja lähtemään sen jälkeen tosimiehen matkaan.

Mistä se Timo T.A. nyt siihen yhtäkkiä saataisiin paikalle?

 

[Tulppu]

Näin tammikuussa. Ei paista enää. Tänäiltana sitten pistettiin poikki. :(

Noh, voihan toki olla, että jos tänä iltana pistitte poikki, olette jälleen huomenaamuna yhdessä. Tietenkin riippuen eron syystä ja henkilöiden iästä.

Joka tapauksessa, siinä oli aika monta hyvää hetkeä ja ennen kaikkea paljon kokemusta tulevia vielä parempia varten. Pää pystyyn!

 

[Vaihtorotta]

Näin tammikuussa. Ei paista enää. Tänäiltana sitten pistettiin poikki. :(

Pientä välimatkaa vain. Annat naisen olla hetken yksin, pidä mahd. vähän yhteyttä. Ehkä se karu arki ilman toista tulee sitten eteen, eikä ero tunnukaan enää niin hyvältä vaihtoehdolta. Muuta en osaa sanoa, samassa veneessä ollaan molemmat! Voimia!

 

[Ender00]

Jaahas, taas vaihteeksi parisuhdekriisiä pukkaa.

Naisella oli eilen huono päivä jo muutenkin ja kun en sitten innostunut lähtemään mukaan hänen työreissulleen ulkomaille niin otti sen aika raskaasti. Jotenkin ei vain innosta lähteä, kun reissu tulisi aika hintavaksi eikä nyt ole juurikaan ylimääräistä, edellinen ulkomaan reissu hänen kanssaan ei jättänyt ihan parhaita fiiliksiä ja lentäminen ei muutenkin oikein ole mieluisimpia kokemuksia.
Eikä asiaa paljon parantanut se, että hänen serkkunsa, jota en oli eläissäni tavannut, menee kesällä naimisiin ja nainen kysyi, että haluanko lähteä sinne häihin. No, en halua. Ja tämäkin oli selvästi täysin väärä vastaus. Hän miettii, että mitä hänen sukulaisensakin ajattelevat, jos hän sinne yksin menisi. Itse en osaa noin ajatella, en koe mitään pakkoa lähteä edes omien serkkujeni häihin. Onko se todellakin joku kauhea parisuhde-etikettivirhe ettei huvita lähteä naisensa serkun, jota ei ole koskaan tavannut, häihin?

No, kaikki nämä ovat varmaan vain pieniä pisaroita meressä. Parisuhteeseemme on jo useita vuosia kuulunut tasaisin väliajoin noin 4 kertaa vuodessa kriisi-ilta jollain nainen itkee, minua vituttaa ja huomataan miten erilaisia ihmisiä olemme. Tällöin tuntuu aina, että onko tätä suhdetta järkeä jatkaa. Aina ne on kuitenkin ohitse sillä yhden illan itkulla menneet ja elämä palannut normaaliraiteilleen..kunnes on taas seuraavan kriisi-illan hetki.

Eilisiltainen tuntui kuitenkin pahimmalta kriisiltä toistaiseksi, kun itkeminen kesti illasta myöhään yöhön. Ja jatkui aamullakin, kunnes nainen lähti töihin. Tuntuu olevan menossa pahin kriisi ikinä. Se, että kuinka paljon tässä kriisissä on minun syytäni ja minkä verran hänen ongelmiensa töissä ja vapaa-ajan harrastuksissa niin on vaikea sanoa.

Varmasti syytä on paljon minussakin. Olen sen verran outo persoona, että kanssani eläminen on varmasti ajoittain raskasta ja vielä kun olemme luonteeltamme ja kiinnostusten kohteiltamme täysin erilaisia niin ongelmia on tietysti tiedossa. Tähän asti niitä on kuitenkin siedetty ja niistä yli päästy hetkellisillä kriiseillä, mutta saa nähdä miten nyt käy.

Tuntuu, että nyt on ero lähimpänä kuin ehkä kertaakaan aiemmin, toisaalta olisiko se lopulta niin huono vaihtoehto? Tottakai aikansa olisi varmasti molemmilla paska fiilis, mutta jos saan ajoittain naiseni niin vihaiseksi itselleni ja surulliseksi vain toimimalla luonteeni mukaisesti niin eihän nämä kriisihetket koskaan tule loppumaan. Onko tuossa muussa yhteisajassa sitten niin paljon positiivia puolia, että ne voittavat tuon luonteeni ärsyttävyyden...en tiedä.

Ja minä todella vihaan sitä, että minä saan toisen olon kurjaksi. En haluaisi, mutta vaikea sitä luonnettaan on muuttaa..vaikka kovin moni nainen kuvitteleekin muokkaavansa miehensä mieleisekseen, mutta ei sitä perusluonnetta voi muuttaa...aikansa voi näytellä muuta kuin on, mutta ei loputtomiin.

En tiedä onko näissä kriiseissä sitten jo sitä toiseen väsymistä ja kyllästymistäkin..onko suhteessa naisen mielestä vielä niin paljon hyvää, että tätä kannattaa näistä kriiseistä ja ongelmista huolimatta jatkaa..

Jos tämä suhde karille ajautuu niin yritän ainakin sellaista periaatepäätöstä ettei enää ikinä vakavia suhteita..Pitkän päälle yhdestäkään vakavasta suhteesta ei ole seurannut mitään hyvää, toisin kuin muutaman päivän/viikon/kuukauden tuttavuuksista.

Naiset, niin ihania..mutta parisuhde heidän kanssaan, niin vaikeita.

 

[scholl]

Minähän olen sanonut, että naiset haluavat miehen, jotta voivat esitellä häntä kuin palkintopossua kissanristiäisissä. Moni sanoo, ettei pidä paikkansa, eivätkä ole manipuloitavissa. No seuraavana päivänä ovatkin sitten jo jonkun häissä tai sukuloimassa, eivätkä sitä pidä edes mitenkään erikoisena asiana, ts. aivopesu on ollut täydellinen. Toinen naurettava asia, mitä naiset harrastavat on juuri se itkeminen etc. Jos miestä vituttaa niin silloin tämä lähtee baariin tai urheilemaan täysillä tehoilla. Sen sijaan nainen kaataa omankin vitutuksensa miehen niskaan. Siinä kannattaa hyvin tarkasti harkita, että kannattaako tällaisessa asunnossa sitten silloin olla vai lähteäkö pois (en toki suosittele edes yhden asunnon järjestelmää, koska juonet sen verran hyvin kaikkien tiedossa), koska tuskin siellä teatteria silloin pidetään, jos henkilö, jota yritetään kyykyttää eli mies ei ole paikalla. Aika usein tosiaan kyse ei ole siitä, että mies ja nainen olisivat erilaisia. Voivat olla hyvinkin samanlaisia. Joku ruma johtaja on vain naiselle tuputtanut neuvojaan, joten miestä yritetään saada johonkin älyttömyyksiin kuten sukulaisvierailuille ja poloinen nainenkin luulee, että se on normaalia miesten keskuudessa, että lähtevät ja vain oma mies on sika. Se on se feministien ja rumien johtajien muiden naisten päähän saama propaganda, joka jyllää. Pitää muistaa, että silloin kun miehet ovat baarissa ja vetävät keittoa, eivätkä juttele juuri mitään kenenkään kanssa, vaan pitävät hauskaa niin naiset juttelevat, puivat juonia ja haukkuvat toistensa miehiä sillä aikaa.

 

[RajatOn]

Ender00 kirjoitti:

hänen serkkunsa, jota en oli eläissäni tavannut, menee kesällä naimisiin ja nainen kysyi, että haluanko lähteä sinne häihin.

Toi häihin lähdöstä kieltäytyminen on kyllä paha paikka.. Tai riippuen pitkälti siitä, että kauanko ootte seurustellut? Schollin vertaus, että naiset haluaa tehdä miehistä palkintopossuja on ehkä hivenen yliampuva. Tottakai jos ootte kauan seurustellu, niin vastapuoli haluaa että tutustutaan sukulaisiin.. Se, että siitä kieltäytyy on nopeasti tulkinta naiselta, että mun suku ei kiinnosta -> et halua olla niiden kanssa tekemisissä -> miten meidän suhde tulee tulevaisuudessa toimimaan jos et halua olla sukulaisten kanssa tekemisissä..
Tietysti serkku on jo melko kaukaista sukua, ettei usein näe. Mutta naisellas saattaa olla tosi läheiset välit serkkunsa kanssa..
Enpä osaa tarkemmin mielipidettä kertoa, ku en teiän taustoista mitään tiedä. Mutta joskus asioitten eteen kannattaa tehdä uhrauksia, jos ei itsellä mitään elämää kaatavia esteitä asian suhteen oo..

 

[scholl]

et halua olla niiden kanssa tekemisissä -> miten meidän suhde tulee tulevaisuudessa toimimaan jos et halua olla sukulaisten kanssa tekemisissä..

Eikös silloin kannata ottaa nainen, jolla on ajokortti? Jos mies ei ole omienkaan sukulaisten kanssa hirveästi tekemisissä niin miksi pitäisi olla toisen. Sama juttu kavereiden kanssa. Jokaisella ihmisellä on tietynläinen portfolio, mihin kuuluu ne ihmiset keiden kanssa ovat tekemisissä. Niin sukulaiset kuin kaverit, ovat sellaisia, jotka molemmilla pitäisi kaiken järjen mukaan olla erikseen, ellei ole lähtenyt mitään serkun kanssa naimisiin menemään. Eli siis naisen pitäisi kyllä viihtyä siellä sukulaistensa luona ilman, että mies tulee sinne mukaan. Jos ei viihdy niin onhan se kumma. Eli ei ole mitään muuta syytä kuin se palkintopossuajatus, minkä vuoksi mies yritetään sinne ottaa mukaan. Joka muuta väittää niin häntä tikulla silmään.

Tietysti serkku on jo melko kaukaista sukua, ettei usein näe. Mutta naisellas saattaa olla tosi läheiset välit serkkunsa kanssa..

Sitä suuremmalla syyllä naisen pitäisi viihtyä serkkunsa ja muiden sukulaisten seurassa ilman että miestä tarvitaan.

 

[Ender00]

Enpä osaa tarkemmin mielipidettä kertoa, ku en teiän taustoista mitään tiedä. Mutta joskus asioitten eteen kannattaa tehdä uhrauksia, jos ei itsellä mitään elämää kaatavia esteitä asian suhteen oo..

Reilu puolivuosikymmentä yhdessä. Eikä tuo serkku mitenkään läheinen naiselle ole. Sanotaan, että normaalitilanteessa olisin vain todennut, että eihän minua suuresti innosta tuonne lähteä, mutta mennään vain. Mutta viime kesänä meni häissä ja vastaavissa kissanristiäisissä ympärisuomen 5..6 viikonloppua, joka oli helvetisti ja helvetin rankkaa. Siitä syystä tälle kesälle ei haluaisi ottaa mitään ylimääräistä.
No, nainen vuodattaa vielä muutaman kyyneleen ja suu mutrussa sanoo, että kyllä mä haluan, että sä lähdet mukaan..niin eiköhän sitä itsensä taas häistä löydä. Sinänsä hauskaa, että nainen kysyy: Haluatko lähteä häihin, vaikka vastauksella ei näköjään tunnu merkitystä olevan, kun puolestani on jo päätetty.

 

[Ender00]

Hikisen, piinaavan puolituntisen kirkon penkillä kestää melko hyvin, kun tietää, että kohta pääsee syömään ja tinaamaan huolella. En ole ikinä ollut sellaisissa häissä, joissa en olisi viihtynyt, mutta tämä saattaa johtua siitä, että viihdyn kännissä missä vain. Yleensä häissä - varsinkin kesällä pidettävissä - on paikalla myös ainakin muutama vähintään kohtuuhyvännäköinen nuori nainen, joille voi heittää pikkuflirttiä hyvissä nousuissa.

Mutta jos kännäämistä ei ole tiedossa ja kainalossa on oma nainen niin jää ne flirttailutkin väliin niin mitä jää jäljelle?

 

[Cemetery Gates]

Mä lähden häihin aina, kun kutsutaan...

Silkkaa asiaa alusta loppuun, juuri näin, HN!

Itse on tullut koluttua ehkä kymmenet häät ja lähes poikkeuksetta on ollut helvetin hauskaa. Toki aluksi ollaan asiallisesti, kun virallinen osuus hoidetaan pois jaloista, mutta sitten jatkoilla ollaan kuin ellun kanat. Paljon hyvää ruokaa ja juomaa, paljon tälläytyneitä naisia iloisella juhlamielellä, mikäs sen mukavampaa. Eli jos joihinkin juhliin pitää lähteä, niin mieluiten häihin. Pois lukien omat häät seitsemän vuoden takaa, jotka olivat kuivimmat koskaan, sananmukaisesti. Jos joskus tulee uudelleen mentyä naimisiin, tiedän tasan tarkkaan, miten toimia juhlajärjestelyissä, kun kaikki virheet tuli jo kertaalleen kokeiltua...

Ai niin, puolison raahaamisesta suvun kissanristiäisiin. Taustallahan voi usein piillä sekin, että nainen ei kehtaa mennä sukujuhliin tms. yksin, koska pelkää muiden ajatuksia/kysymyksiä siitä, miksei mies ole mukana. Jotkut älypääthän vetävät heti johtopäätöksen, että suhteessa on jokin vialla, kun puoliso ei ole mukana. Toisin sanoen nainen saattaisi hyvinkin haluta lähteä juhliin yksin, mutta tietää pääsevänsä helpommalla, jos mies on mukana ja sukulaiset eivät saa ufoja ajatuksia päähänsä parisuhteen tolasta.

Ja jos edellä mainittu sattuu pitämään paikkansa, pitäisi tietenkin vain nakata paskat muiden ajatuksille ja tehdä juuri niin kuin lystää. Monille ihmisille vaan helpommin sanottu kuin tehty.

 

[pikkukatti]

Ai niin, puolison raahaamisesta suvun kissanristiäisiin. Taustallahan voi usein piillä sekin, että nainen ei kehtaa mennä sukujuhliin tms. yksin, koska pelkää muiden ajatuksia/kysymyksiä siitä, miksei mies ole mukana.

Tuo on varmaan aika monella naisella se yksi syy. Näin sinkkuna taas vituttaa mennä johonkin sukujuhliin kun kysellään joko olen löytänyt poikaystävän jne. Aina löytyy joku utelias sukulainen tai vastaava joka kyselee ties mitä. Onneksi ei ole juuri tarvinnut missään juhlissa viime aikoina käydä. Eikä minulla ole mitään tarvetta raahata mahdollista puolisoa mukana ties missä tädin kummin synttäreillä tms. Jonkun lähisukulaisen häät on ehkä sitten eri asia. Eräs exä tosin viihtyi hyvin miun porukoiden ja veljien seurassa. Mikä on vaan hyvä juttu, koska itsekin niiden kanssa tulee vietettyä aikaa aika paljon. Tosin en odota että toinen olisi aina mukana, varsinkaan jos ei itse halua tai hän haluaa olla esim. omien kavereidensa kanssa.

 

[sampio]

No jos häissä ei tarjoilla alkoholia, niin eihän sinne sitten missään nimessä kannata lähteä. Mikäli joku on niin tyly ja epäkohtelias ihminen, että järjestää kuivat häät, ei hän kyllä ansaitsekaan vieraita.

Tässä kannattaa ottaa huomioon se, että jotkut menevät naimisiin vielä nykyäänkin sen vanhanaikaisen ajatuksen saattelemana, että yhteiselämä alkaa konkreettisesti vasta häistä. Tällä taustalla häiden varsinainen pointti tulee juhlan aiheeksi, eikä vain hyvät pippalot. Suurin osa taitaa nykyään mennä naimisiin avoliitosta, joten sikäli ymmärrän jatkojen painoarvon. Käytännössä juhlaparilla ei mikään muutu siviilisäädyn lisäksi ja itse juhlatoimituksilla ei ole tällöin sen kummempaa virkaa. Kahden ihmisen aloittaessa elämänsä yhdessä aivan konkreettisesti, tulee juhlaa automaattisesti sisältöä sen verran, että ainakin itse olisin loukkaantunut, mikäli joku olisi tullut vinkumaan viinattomuutta häissämme.

Varmuuden vuoksi totean, että tarkoitukseni ei ole moralisoida viinan kiroista tai vetää paatoksella aviollisen siveyden puolesta, vaan haluan vain raottaa hiukan toista näkökulmaa asiaan.

 

[SergeiK]

Kahden ihmisen aloittaessa elämänsä yhdessä aivan konkreettisesti, tulee juhlaa automaattisesti sisältöä sen verran, että ainakin itse olisin loukkaantunut, mikäli joku olisi tullut vinkumaan viinattomuutta häissämme.

Se, että kaksi ihmistä tekee avioliittopäätöksen keveimmin perustein on siis syy suurempaa hartauteen? Vieraiden alahuulet varmasti väpättävät koko illan liikutuksesta miten Sampio ja rva Sampio uskalsivat lipua avioliiton satamaan, vaikka tunsivatkin toisensa vasta kaksi kuukautta. Olettettavasti molemmat olivat vielä neitsyitä ja odottivat hääyötä kuin kuuta nousevaa.

Missä näitä hihhuleita kasvaa?