Naisasiat

[Gagne]

Yhtä kaikki, onnitteluni. Siis olettaen, että et mene sinne kalalle, vaikka kyllä sitä onnea sielläkin tarvitaan.

Hyvin tulee kuhaa täältä öljysataman vesiltä.

Ei maar. Nyt se sitten tuli tehtyä. Pieni konjakki tarvittiin kuitenkin pohjalle. Ihan vaan siksi, että jatkossa suhdekeskusteluissa on ässänä hihassa "niin mutta mähän olin silloin vaikutuksen alaisena".

 

[Osmo Rapeli]

Hyvin tulee kuhaa täältä öljysataman vesiltä.

Ei maar. Nyt se sitten tuli tehtyä. Pieni konjakki tarvittiin kuitenkin pohjalle. Ihan vaan siksi, että jatkossa suhdekeskusteluissa on ässänä hihassa "niin mutta mähän olin silloin vaikutuksen alaisena".

Gagne perkele! Onnittelut. High Five!

Tässä herää tosin pari olennaista kysymystä: mites tämänvuotinen krokettikisa sitten, ja oletteko molemmat samassa joukkueessa? Hiukan pettynyt olen tosin siitä että ilmeisesti isoja kirkkohäitä ja fiilareissaan reippaasti humaltuvia morsiusneitoja samoilla jatkoilla allekirjoittaneen kanssa ei ole luvassa.

Turvallista matkaa.

 

[Hemingway]

Pitäisi kai mennä freudilaiseen analyysiin, jotta pääsisin selville siitä, miksi ihastun kerta toisensa perään hempeisiin seurakunta"nuoriin". Toisinaan he ovat oman ikäisiäni, mutta usein ikäeroa on reilunlaisesti (minä vanhempi), joskaan ei nyt aivan kohtuuttomasti.

Olen itse "vakaumuksellinen" agnostikko-ateisti eli olen käsitellyt mielessäni maailmankatsomukseni perusteet, enkä usko, että ne enää tässä iässä muuttuvat. Kysymys siis ei liene maailmankatsomuksen muutokseen johtavasta prosessista vaan jostain muusta.

Seurakunta"nuorissa" minua viehättää tietynlainen reiluus, mutkattomuus ja valoisuus. Monet tuntemani tapaukset ovat harvinaisen "hyviä jätkiä" olematta kuitenkaan miehiä. Yhden kanssa olen asunut pitkän avoliitonkin ja vieläkin harmittaa, että työnsin hänet menemään. Samanveroista tyttöä ei ole sattunut jälkeenpäin kohdalle.

Tiedän joidenkin ei-uskovaisten etsivän seuraa kristillisistä deittipalveluista eli muitakin minunlaisiani kaiketi on. Kai nämä seurakunta"nuoret" ovat kohtaloni. Maallisempiin tyttöihin en onnistu kehittämään samanlaista tunteen paloa.

Voi jessus!

 

[scholl]

Jaahas keisaria viedään kuin pässiä narussa. Neljän tunnin neuvottelu asiasta, missä hän on alunperin oikeassa ja lisäksi kyse mitä ilmeisemmin asiasta, missä ei ole edes mitään keskusteltavaa. Jatko näyttää hyvältä.

 

[TM]

Tiedän joidenkin ei-uskovaisten etsivän seuraa kristillisistä deittipalveluista eli muitakin minunlaisiani kaiketi on. Kai nämä seurakunta"nuoret" ovat kohtaloni. Maallisempiin tyttöihin en onnistu kehittämään samanlaista tunteen paloa.

Voi jessus!

Heh, minäkin tykästyin aikanaan neitoseen joka piteli jotain seurakunnan kerhoja lapsille jne. Kuskasin vielä sitä jopa leirillekin. Oma mokani kuitenkin kun kerran erehdyin ottamaan kyytiin kaverin joka oli aika tukevassa huppelissa jne. Tyttö säikähti ja järkyttyi, ei sentään alkanut itkemään mutta varmaan jotain traumoja jäi ja juttu loppui siihen.

 

[Hemingway]

Oma mokani kuitenkin kun kerran erehdyin ottamaan kyytiin kaverin joka oli aika tukevassa huppelissa jne. Tyttö säikähti ja järkyttyi, ei sentään alkanut itkemään mutta varmaan jotain traumoja jäi ja juttu loppui siihen.

Tuollaisiakin suojatussa unelmamaailmassa eläneitä varmasti on, mutta omalle kohdalle sellaisia ei ole sattunut. Toki esimerkiksi esiaviollisesta seksistä olen joutunut käymään kovan väännön, mutta kun sitten petipuuhista on saatu sovittua, niin kyyti on ollut hurjaa ja estotonta. Samanlaista en ole kokenut ei-uskovien kanssa.

Luulen että tuokin selittyy hyvällä itsetunnolla. Seurakuntanuoret kasvavat ainakin joskus terveemmässä ja sosiaalisemmassa ympäristössä kuin ei-uskovat, mikä sitten heijastuu eri tavoin käytökseen ja asennoitumiseen. Ja koska uskovien perheet saattavat olla suuria, niin lapset kasvavat tietynlaiseen realismiin ja käytännön osaamiseen, koska vanhemmat sisarukset ovat joutuneet hoitamaan pienempiä ja pyörittämään taloutta ennen ensimmäistäkään parisuhdetta.

 

[purkki_paa]

Luulen että tuokin selittyy hyvällä itsetunnolla. Seurakuntanuoret kasvavat ainakin joskus terveemmässä ja sosiaalisemmassa ympäristössä kuin ei-uskovat, mikä sitten heijastuu eri tavoin käytökseen ja asennoitumiseen. Ja koska uskovien perheet saattavat olla suuria, niin lapset kasvavat tietynlaiseen realismiin ja käytännön osaamiseen, koska vanhemmat sisarukset ovat joutuneet hoitamaan pienempiä ja pyörittämään taloutta ennen ensimmäistäkään parisuhdetta.

Itse olen seurustellut ½ vuotta sitten yhden uskovaisen muijan kanssa, hän oli jollakin tavalla ihanan oma itsensä ja ei ollut niin pinnallinen mitä yleensä tapailemani muijat ovat....mutta taas sitten hänen vanhempansa olivat jotenkin ahdistavia ja ahdasmielisiä. Itse neitokainen oli oikeastaan aika avomielinen ja alkoholin käyttöön ja tupakointiin hänellä oli asenne, että itse ei mitään päihdyttäviä aineita käytä, mutta antoi minun käyttää kohtuudella....itseasiassa yllätyin vähän kun tämän neidon baarista löysin vieläpä(luulisi, että raitis ja hyvätapainen ihminen ei halua jurrisia ja örveltäviä tyyppejä selvinpäin katsoa vapaa-ajallaan, jollei ihan pakko ole).

Tosin emme olleet sitten yhdessä kuin 3 kk, johtuen juuri neidon vanhemmista jotka eivät tainneet oikein meikäläistä hyväksyä. Sinäänsä ihmettelen sitä, sillä en nyt mielestäni hänen vanhempiaan kohtaan ollut mitenkään epäkohtelijas, päinvastoin koitin olla kohtelijas ja koitin alusta asti silti luoda kontaktia heihin ja sillä tavalla tulla tutuksi. Mutta ilmeisesti se, että tupakoin epäsäännöllisesti, käytän alkoholia ja olen ateisti enkä käy kirossa jumalanpalveluksissa ei oikein ollut meikäläisen "CV":ssä heidän mieleensä.Täten en edes mielestäni saanut mahdollisuutta kunnolla...kerran kun meikä tuomittiin jo "kusipääksi, raggariksi ja juopoksi" ennen kuin koko neidon vanhempia olin tavannut edes.

Se oli sääli sinäänsä, että se muija oli ihan oikeasti kohtuu mukava ja meillä synkkari kemiat hyvin yhteen. Ero tapahtui sillä tavalla, että neito ilmoitti vain että hänen vanhemmat kieltävät meidän suhteen ja se oli sitten kuulemma siinä...vaikka senkin jälkeen toki tapailimme vähän aikaa kunnes totesimme ettei hommasta tule lasta eikä paskaa. Mutta tosin yksi iso negatiivinen puoli löytyi tuossa muijassa hänen saamansa kotikasvatuksen ja uskonnollisen suuntauksensa takia...sai kokoajan olla varpaillaan ja miettiä kaksi kertaa mitä suusta oikein päästi. Neidon huumorintajusta tuntui puuttuvan kokonaan osa "rivot ja pervot vitsit" ja autas armiasta jos meni meikäläisen likaisesta mielikuvituksesta tyhmyyksissään sellaisen suustaan päästämään niin johan alkoi mykkäkoulu.

Välillä tuntui että koko ihminen on kasvatettu jossakin vitun tynnyrissä ja häntä on estetty kokonaan nauttimasta nuoren elämästä(viihteellä ramppaamista, ryyppäämistä, tupakointia...yms juhlimista) ja tuntui kuin olisi pitänyt kotia alkaa leikkimään heti ja leikkimään jotakin vastuullista perheen isää. Ja tietysti seksin harrastamisesta ei ollut puhettakaan, mutta 3 kk on sen verran lyhyt aika ettei siinä tietenkään ymmärrettävästi vielä tarvitsekkaan sitä välttämättä harrastaa...vain ottaa sen mukaan sitten kuin kumpikin osapuoli siihen on valmis. Mutta olisin kyllä silti halunnut kuitenkin hengata tämän neidon kanssa pidempään yhdessä ja katsoa miten homma olisi toiminut sitten ns.täydellä painolla....mutta sääli että suvaitsemattomat ja natsit hänen vanhempansa estivät tämän. Jotenkin tuon hänen vanhempiensa takia kaikista uskovaisista vähän paska maku suuhun, vaikka ei saisi tietenkään yleistää...mutta....

Mutta sen puolin, viihdyn hyvin sinkkuna joten eipä mulla mikään kiire ole vakituista seurustelu kumppania löytää.

 

[Pärde]

Sama kokemus kuin girlzillalla. Vietin pari kuukautta erään erittäin ihanan nuoren naisen kanssa, joka oli harras uskovainen. Poltti tupakkaa, hengaili kavereiden kanssa baarissa, seksi oli parasta mitä olen saanut ja muutoinkin naisen elämänarvot olivat pitkälti kohdallaan..

Joten en nyt näkisi mitään syytä dissata uskovaisia, ei se yksi asia mitään määritä.

 

[purkki_paa]

Pakko nyt kuitenkin tähän väliin huomauttaa, että ei uskovaisten perheiden lapset välttämättä eroa millään tavalla ei-uskovaisten perheiden lapsista. Itse tupakoin, juon alkoholia, juhlin jne., mutta uskon silti. Ja olen seurakuntanuori, tällä hetkelläkin töissä seurakunnalla, entinen pyhäkouluopettaja jne. Eikä ne muutkaan seurakuntanuoret joita tunnen, mitenkään tynnyrissä kasvaneita ole.

Totta, mutta käsittääkseni missään en ole näin väittänyt. Ja sitä paitsi itse meinasin tässä uskovaisella sellaista, joka käy kirkossa joka sunnuntai klo 10.00...yms. Se että uskoo jumalaan tai hengaa seurakuntanuorissa, niin en siinä näe suoranaisesti mitään pahaa. Ja jos la-su yön viihteellä olet, niin se on ihan saletti ettet pysty klo 10.00 kirkkoon mennä...itselläni ainaki pukkaa silloin armoton väsymys ja pieni päänsärky tai sitten megakokoinen krapula.

Mutta jos on niin hyvä uskoinen ja mieleltään puhdas, että järkyttyy suuresti vähänkin pervommasta vitsistä, niin en koe sitä kovin terveenä yksinkertaisesti. Ja ei mulla edes sillä tavalla niin paljon uskoviin nuoriin ole ennakkoluuloja, sillä moni tuntemani uskovainen nuori on ollut hyvin avomielinen kuitenkin...lähinnä heidän vanhempiin edellisen viestin sisällön takia koen tiettyä ennakkoluuloa. En kuitenkaan laske itseäni mitenkään hulttioksi, vaikka ajattelin nuoruudessani pitää ihan hauskaa....ja siksihän meikäläinen juuri leimattiinkin ilman, että edes sain vaikuttaa käytökselläni asiaan mitenkään.

 

[Hemingway]

Pakko nyt kuitenkin tähän väliin huomauttaa, että ei uskovaisten perheiden lapset välttämättä eroa millään tavalla ei-uskovaisten perheiden lapsista.

Eivät välttämättä, mutta usein kristityissä perheissä kasvaneet ovat kuitenkin oppineet kunnioittamaan muita ihmisiä ja osallistumaan yhteisen hyvän eteen tehtävään työhön. Heillä myös näyttäisi olevan elämään ja ihmisiin jonkinlainen perusluottamus, joka kai johtuu uskosta.

En todellakaan ihannoi sokeasti uskovia perheitä, mutta monissa niissä on sellaista, josta mielestäni kannattaisi ottaa oppia.

 

[Osmo Rapeli]

Totta kai kiltin uskovaisen tytön, jolle voi opettaa nautintoja joita hän ei tunne ja jonka seurassa voi kuitenkin olla enemmän oma itsensä sekä rauhoittua, on parempi olla kuin pinnallisen, rääväsuisen (suuret puheet, pienet teot) huoran jolla on tarve esittää ja päteä enemmän tai vähemmän.

Ts. hienompaa kuin villin, pahan tytön kesyttäminen on taikoa paholainen esiin kiltistä tytöstä.

Liian kiltiksi ei kannata kuitenkaan itse heittäytyä sillä seuraavana hetkenä tuo kiltti tyttö lähtee jonkun vitun turkulaisen merikapteenin perään! ~PRKL

 

[Hejony]

Liian kiltiksi ei kannata kuitenkaan itse heittäytyä sillä seuraavana hetkenä tuo kiltti tyttö lähtee jonkun vitun turkulaisen merikapteenin perään! ~PRKL

Luulenko omiani, vai kuuluuko tässä nyt se kuuluisa kokemuksen syvä rintaääni ;)?

 

[hekottava pappi]

Tosin emme olleet sitten yhdessä kuin 3 kk, johtuen juuri neidon vanhemmista jotka eivät tainneet oikein meikäläistä hyväksyä.

Jos yritetään ajatella asiaa vanhempien näkökulmasta, niin ehkä he ajattelivat, että teidän elämänkatsomuksessa on niin suuri(?) ero, että se voisi tehdä vakavemman suhteen vaikeaksi.

Eli ei välttämättä kyse ole siitä, etteivät he sua olis hyväksyneet.

 

[Osmo Rapeli]

Luulenko omiani, vai kuuluuko tässä nyt se kuuluisa kokemuksen syvä rintaääni ;)?

HA! Ne haavat ovat vielä paljon syvemmällä kuin rinnassa! Nooh, en kadu mitään.

 

[mtmela]

Jos yritetään ajatella asiaa vanhempien näkökulmasta, niin ehkä he ajattelivat, että teidän elämänkatsomuksessa on niin suuri(?) ero, että se voisi tehdä vakavemman suhteen vaikeaksi.

Eli ei välttämättä kyse ole siitä, etteivät he sua olis hyväksyneet.

Tässä suurin ristiriita onkin, uskovaisten pitäisi olla suvaitsevaa ja toisen posken kääntävää porukkaa, mutta auta armias jos papin tytärtä polkee joku oululainen pakana. Mimmin kanssa synkkasi todella hyvin, jopa avoimesti puhuttiin uskonkin asioista, toistemme näkemykset hyväksyen. Ja tottakai voi nyt luottaa uskovaiseen tyttöön kun se sanoo ettei mulla ole tauteja, polje paljaalla vaan. Kannatti luottaa papin tyttäreen, perkele. No villejä hetkiä jäi muistoksi.

Ja harvemmin sitä tytön vanhempien kanssa haluaa elämänsä viettää. Eiköhän se rakkaus ja parisuhde ole kuitenkin toisiaan rakastavien ihmisten asia.

 

[mtmela]

Totta kai kiltin uskovaisen tytön, jolle voi opettaa nautintoja joita hän ei tunne ja jonka seurassa voi kuitenkin olla enemmän oma itsensä sekä rauhoittua, on parempi olla kuin pinnallisen, rääväsuisen (suuret puheet, pienet teot) huoran jolla on tarve esittää ja päteä enemmän tai vähemmän.

Ts. hienompaa kuin villin, pahan tytön kesyttäminen on taikoa paholainen esiin kiltistä tytöstä.

Liian kiltiksi ei kannata kuitenkaan itse heittäytyä sillä seuraavana hetkenä tuo kiltti tyttö lähtee jonkun vitun turkulaisen merikapteenin perään! ~PRKL

Niin ei saa puristaa liikaa ettei kukka kuivahda, mutta toisaalta ei saa antaa liikaa vapauksia ettei se karkaa pois. Vittumainen pervo romantikko-systeemi toimii parhaiten. Tyydyttää naisen kaikki tarpeet, myös ne pimeät. Ja on isäntä talossa tasa-arvoisessa suhteessa.

 

[purkki_paa]

Jos yritetään ajatella asiaa vanhempien näkökulmasta, niin ehkä he ajattelivat, että teidän elämänkatsomuksessa on niin suuri(?) ero, että se voisi tehdä vakavemman suhteen vaikeaksi.

Eli ei välttämättä kyse ole siitä, etteivät he sua olis hyväksyneet.

Mutta eikös jokaisen nuoren tule saada itse päättää milloin on hyvä fiilis olla suhteessa ja milloin ollaan yhdessä ja milloin ei? Eli silloin vanhemmat eivät voi päättää "et sä tosta kuitenkaan tykkää ku se ei usko jumalaan" tyylillä ottamatta lapsen mielipidettä huomioon. Tuskin sinäkään lapsellesi(tai maholliselle tulevalle lapsellesi) tulet sanelemaan, mitä ehtoja hänen seurustelu kumppanillaan tulee olla. Tai tuomitset jo hänet ennen kuin edes kandinaattia ollaan lapsesi voimin tuotu näytille kotiin, jos ei täytä mahdollisesti asettamiasi poskettomia ja mahdottomia kriteereitä.

Se jos olisin ollut joku huumerikollinen...yms hörhö, niin voisi vielä jotenkin vanhempien huolen ja suhteen kieltämisen ymmärtää. Mutta kun mielestäni olen ihan täyspäinen kansalainen ja heille vieläpä kohtelijas ja koitin parhaani mukaan jättää hyvän kuvan itsestäni, niin tällöin selvästi päätös "retalemaisuudestani ja renttumaisuudestani" oli jo tehty etukäteen ennen kuin sain edes mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Lisäksi vaikka vanhemmat ajattelevatkin niin, kuin lainauksessa sanoit se ei kuitenkaan ota huomioon miten esim. itse olisin voinut mahdollisesti muuttua jos suhde vakavemmaksi olisi mennyt. Eli todellisuudessa hänen vanhempansa eivät antaneet edes mahdollisuutta meikäläisen antaa päättää, miten paljon olisin sen neidon arvomaailmaa tullut vastaan ja tehnyt kompromisseja.

 

[scholl]

On eriasia jos perheessä on tytär tai poika. Vaikka olisi kuinka hyvin kasvattanut niin tyttären kanssa voi tulla aina joku ongelma. Voit tulla kotiin ja siellä voi olla tyttären seurassa joku tyyppi, joka sinun pitää heittää terassilta kuin leppäkeihäs. Sen lisäksi on tietysti sokerina pohjalla kaikkien suomalaismiesten pahin painajainen eli nähdä ikkunasta kun siimaletti polkee tytärtä Datsun 100 Ampeerisen takapenkillä.

Jos silti haluaa ottaa riskin ja perustaa perheen ja hankkia tyttäriä niin tottakai miehen pitää tehdä se, mikä miehen pitää ja katsoa, ettei tytär tapaile siimalettejä.

 

[Kaiser Soze]

Jaahas keisaria viedään kuin pässiä narussa. Neljän tunnin neuvottelu asiasta, missä hän on alunperin oikeassa ja lisäksi kyse mitä ilmeisemmin asiasta, missä ei ole edes mitään keskusteltavaa. Jatko näyttää hyvältä.

Ei ihan näin mustavalkoisesti kuitenkaan. Kyllä ne omat mielipiteet ja uskomukset vaan melkoisen värittyneitä loppujen lopuksi olivatkin. Asia ei loppujen lopuksi ollutkaan niin yksoikoinen kuten annoin ymmärtää. Mieskin voi olla joskus väärässä.

 

[SamSpade]

On eriasia jos perheessä on tytär tai poika. Vaikka olisi kuinka hyvin kasvattanut niin tyttären kanssa voi tulla aina joku ongelma. Voit tulla kotiin ja siellä voi olla tyttären seurassa joku tyyppi, joka sinun pitää heittää terassilta kuin leppäkeihäs. Sen lisäksi on tietysti sokerina pohjalla kaikkien suomalaismiesten pahin painajainen eli nähdä ikkunasta kun siimaletti polkee tytärtä Datsun 100 Ampeerisen takapenkillä.

Jos silti haluaa ottaa riskin ja perustaa perheen ja hankkia tyttäriä niin tottakai miehen pitää tehdä se, mikä miehen pitää ja katsoa, ettei tytär tapaile siimalettejä.

Vanha viisaushan sanoo: jos saat pojan, niin sinun tarvii pelatä vain pojan puolesta. Jos saat tyttären, niin sinun tarvii "pelätä" kaikkia poikia...

 

[pettter]

Voi elämän kevät miten tossun alla monet jätkät on. Siis herran jestas ei se mitään kohteliaisuutta ole, jos suostuu suurimmaksi osaksi toisen tahtoon, vaan se on nöyrtymistä ja alistumista. Mua oikein säälittää parin kaverin kohtalo, kun oon huomannut millaiseksi ne muuttuu kun ovat tyttökavereidensa kanssa. Tässäkin ketjussa on havaittavissa käsiteltävän hieman samaa aihetta ja on pyydelty jopa hieman suuntaa-antavia neuvoja. Mulle ne sellaiset kysymykset tarkoittavat seuraavaa: "Hei jätkät. Mä olen nyt alistunut 65% tyttökaverin tossun alle, nyt kun se ehdottaa sellaista ja sellaista, niin pitäiskö mun alistua esim 85 prosenttisesti sen yksinhallitsijan määräysvallan alle? Oujee".

Tuntuu että tosi monella nykynaisella on ollut jossain vaiheessa tollainen nörtti ex-jätkäkaverina, tai vähintäänkin tuntevat jonkun jolla on. Ne naiset kun ovat saaneet parisuhteessa vähän liikaa valtaa itselleen, niin arvatkaa vaan miten helppoa sen jälkeen on olla normaalin jätkän kanssa, siis joka ei heitäkkään sitä omaa takkia joka hemmetin vesilätäkköön. Mä pahoin pelkään että tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään tästä. Tai siis ei ne tossun alla olevat koodaajat, vaan sellaiset tavalliset perusjätkät jolla on vielä sentään edes jotain ylpeyttä jäljellä. En mä ainakaan rupea purkaksi kenenkään ämmän buutsin alle. Mielenterveyshän siinä menisi. Siis miettikää nyt jos dominoleikit muuttuvatkin kauhu-uniksi, ja jätkä herää joka saamarin aamu siihen samaan painajaiseen yhä uudelleen ja uudelleen. Ja sit vanhana pappana kun tajuat miten asiat on ja jätät sen ämmän, niin ei enää seisokkaan. Etpä saakkaan rahoja takaisin käyttämättä jääneestä elämästä.

Ei hitto. Pakko kait tässä on jossain vaiheessa kohta puoliin lähteä hakemaan tyttökaveria jostain Aasian maasta, esim Kiinasta, Japanista tai mistä lie Filippiineiltä. Mut japanilaista autoa en kyllä koskaan hommaa. Se on kyl ihan varma.

 

[Prof. Puck]

Ei hitto. Pakko kait tässä on jossain vaiheessa kohta puoliin lähteä hakemaan tyttökaveria jostain Aasian maasta, esim Kiinasta, Japanista tai mistä lie Filippiineiltä. Mut japanilaista autoa en kyllä koskaan hommaa. Se on kyl ihan varma.

No miksi et? "Toimintavarmuuttahan" sinä tunnut arvostavan naisissakin? Laatunaiset ovat katsos hiukan kuin urheiluautot. Niissä kummassakin on luonnetta... Eivät toki kumpikaan helpoimmin "ajettavia", mutta oikeassa käsittelyssä ehdottomasti nautittavimpia! Toki on miehestä kiinni, miten niitä osaa "käsitellä"! Älä vielä luovuta - nuori jannu - kokemus tuo varmuutta!

 

[Väsyneet Kädet]

En tiedä olenko sitten tossun alla vai mitä, mutta mielestäni on pelkästään asiallista kohdella naista hyvin; aukoa ovia, suojata sateelta yms yms yms. kaikki nuo arkipäivän pienet huomioinnit. Eikä sekään mielestäni vielä housua tee, jos kotona sattuu siivoamaan, tiskaamaan, pesemään pyykkiä - niinhän sitä yksinkin asuessa tekee. En siis tällä tarkoita sitä, että jatkuvasti niin tekee.

Ja minulle sopii aivan mainiosti, että parempi puolisko tekee vaikka kaikki nämä arjen "pikku päätökset" - minulle on ihan sama syödäänkö tänään pinaattikeittoa vai spagettia. Silloin tietenkin tuon vahvasti esiin mielipiteeni, kun päätetään asioista joihin minulla on vahva mielipide, tai jos toinen on tekemässä päätöstä joka ei sinällään minua miellytä. Silloin herätän keskustelun asiasta - mikä ei sekään tarkoita, että jyrään oman mielipiteeni läpi.

Tossu vai ei. Mistä näistä tietää.

 

[Germanicus]

Taidan sitten minäkin olla tossun alla ja pahasti, sillä tuo pirttihirmu hoitaa kaikki laskut ja muut rahoitusta vaativat asiat. Tästä johtuen en ole nähnyt "omia" rahojani vuosikausiin. Minulle sopii kuitenkin tälläinen järjestely vallan loistavasti, sillä olen todella kädetön hoitamaan noita raha-asioita. Kaikki tärkeät rahoitusta ja muuta yhteistä elämää koskevat päätökset teemme tietenkin yhdessä, enkä minä roiku eukon hameen helmassa tippa linssissä kerjäämässä almuja. Käytän itse rahaa silloin kun sitä tarvitsen, eli kun ostan viikonlopuksi kopan bisseä. Näin se menee!

 

[sampio]

Joillekin vain näyttää olevan ylivoimaista ymmärtää se, että vakavaan parisuhteeseen kuuluu myös yhdessäoloa, yhteisiä päätöksiä sekä jaettuja askareita. Puoliso voi olla myös oikeasti hyvä ystävä, jonka kanssa haluaa tehdä asioita vapaaehtoisesti. Eikä tämä tarkoita tietenkään sitä, että ystävyyssuhteita vanhoihin kavereihin pitäisi katkaista, ei todellakaan, mutta esim. mulla ja vaimollani on niin paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, että aika vaikea hakea kaveripiiristä yhtä hyvin natsaavaa tyyppiä. Tällä meinaan nyt siis sitä, että minun ei tarvitse lähteä hakemaan kaveripiiristäni kovinkaan montaa juttua, mitä en voisi toteuttaa vaimoni kanssa*. Suurimpana yksittäisenä eroavana asiana tulee mieleen musiikkimaku, mutta esim. penkkiurheilu, matkakohteet ja vapaa-ajan vietto (leffat, shoppailu yms.) menevät liki täysin yksiin meillä.

edit: *tähän on turha heittää vitsiä seksistä...

edit 2: Koska palstalla touhuaa aktiivisesti ainakin yksi hyvä ystäväni, selvennän vielä sen verran, että vietän aikaani oikein mielelläni myös hyvien ystävieni seurassa, varsinkin kun heitä näkee nykyään niin harvoin. Pointtini kävi kaiketi kuitenkin selväksi, eikä se sorra ystävyyssuhteitani millään tapaa.