Naisasiat

[Alamummo]

Tais alkaa leidejä hirvittämään kollien naukuminen :)

Kyllä kyllä, niitä alkoi tunkea ovista ja ikkunoista.

 

[Puster]

Kyllä kyllä, niitä alkoi tunkea ovista ja ikkunoista.

Pitäisi varmaan tässä kohtaa tarkentaa (ennen kuin tulee huomautuksia), että omat kommenttini aikaisemmin tänään olivat ainoastaan huomioita ladyjen viesteistä.

Eli tyydyn toistamaan oman toteamukseni "vanhassa vara parempi" mutta tällä kertaa en tarkoita vanhalla ikää. Ellei se sitten ole 25 vuotta.

 

[Tobias]

Se nimenomaan pakottaa minut sellaiseen tilanteeseen jossa en ole ollut. Minun elämässsäni taas pakko ei ole mennä kuin paskalle tai kuolla. Muuten asiat täytyy pystyä sopimaan.

....

Taidanpa ajaa diiliä, jossa muutan hammasharjoineni neidon luo ja luovun omasta kämpästäni vasta, kun päätämme hankkia yhteisen luukun. Se joko sopii, tai ei sovi.

Eli siis olet kuitenkin valmis muuttamaan tän naisen kanssa yhteen, vaikka hän käytännössä pakottaa sinut tähän ratkaisuun? Tarkoitan siis, että olet valmis muuttamaan jos hankitte yhteisesti uuden kämpän. Lopputuloshan on ihan sama, kämppä vain on teille molemmille uusi. Mutta daamin painostuksesta kaikki on lähtenyt liikkeelle.

Itse antaisin kuvainnollisesti potkun perseeseen jo pelkästä tuollaisesta ehdotuksesta. Melkein voin vannoa, että painostuksen edessä toteutettu yhteenmuuttaminen johtaa rasvattua tankoa pitkin kadotukseen ja suunnattomaan vitutukseen. Näin minä asian näen. Ja tässä tapauksessa siis olet tapaillut tätä naista n. 120 päivää eli ei siinä kovin hyvin toista tunne, joten tuntuu tosi törkeältä tuollainen painostaminen.

 

[Flu]

Se nimenomaan pakottaa minut sellaiseen tilanteeseen jossa en ole ollut. Minun elämässsäni taas pakko ei ole mennä kuin paskalle tai kuolla. Muuten asiat täytyy pystyä sopimaan.

No ainakaan oman kertomasi mukaan et ole aikaisemminkaan kyennyt sopimaan yhteiselämästä yhdenkään naisen kanssa. Ehkäpä sinua pitääkin pakottaa siihen?

Käännetäämpä tilanne ympäri. Oletetaan, että olet tavannut naisen johon olet aivan hirvittävän rakastanut. Haluaisit yhteisen elämän kyseisen naisen kanssa. Olet löytänyt 36-vuotiaan naisen, joka ei ole koskaan elänyt miehen kanssa. Tosin on tiedossa, että erinäisiä miehiä on ollut aika paljon kierrossa, jotkut kaverisi hieman jopa "huoraksi" vihjaavat.

Kuitenkin nainen tuntuu olevan tosissaan kiinnostunut sinusta. Haluaisit muuttaa naisen kanssa samaan asuntoon. Nainen vastustaa, vaikka kertookin rakastavansa sinua yli kaiken. Lievän painostuksen jälkeen hän suostuu muuttamaan kanssasi samaan asuntoon, mutta vain jos pitää oman vuokraasuntosa tyhjillään samaan aikaan.

Kysyt miksi? Eikö hän olekkaan sitoutunut tosissaan teidän suhteeseenne? Oletko taas vain yksi kierrossa oleva kundi muiden joukossa? Naisellahan on koko ajan toinen jalka muualla. Tiedät, että sinulla on kysyntää muidenkin naisten parissa. Jos tuo nainen ei ole sinuun valmis sitoutumaan niin ehkäpä joku muu sitten...

 

[Kaiser Soze]

No ainakaan oman kertomasi mukaan et ole aikaisemminkaan kyennyt sopimaan yhteiselämästä yhdenkään naisen kanssa. Ehkäpä sinua pitääkin pakottaa siihen?

Kyennyt sopimaan? Mistä sellaista päähäsi olet saanut?

Käännetäämpä tilanne ympäri. Oletetaan, että olet tavannut naisen johon olet aivan hirvittävän rakastanut. Haluaisit yhteisen elämän kyseisen naisen kanssa. Olet löytänyt 36-vuotiaan naisen, joka ei ole koskaan elänyt miehen kanssa. Tosin on tiedossa, että erinäisiä miehiä on ollut aika paljon kierrossa, jotkut kaverisi hieman jopa "huoraksi" vihjaavat.

Miten "huoraus" kuuluu mielestäsi asiaan? Yrität ilmeisesti vittuilla laihoin menestyksin?

mutta vain jos pitää oman vuokraasuntosa tyhjillään samaan aikaan.

Kysyt miksi?

Otan suurella kitollisuudella vastaan vinkin, minne 53 neliön huonekalut kannattaa varastoida väliaikaisesti. Myös kyseisen varastoimisen kustannukset kiinnostavat.

 

[Ender00]

Flu tuo asiaan ilmeisesti sitten naisen näkökulmaa...joka tosin miehen näkökulmasta ei sisällä oikein mitään tolkkua.

Mutta onhan tuo nähty miljoona kertaa. Naisilla on joku helvetinmoinen kiire aina sitoutua ja ennenkaikkea sitouttaa. Vaikka heti aluksi sovitaan, että tapaillaan nyt ja katsotaan miten lähtee menemään, mutta ei sidota toisiamme vielä mitenkään, niin naisen puolelta tuo tilanne tuntuu aina olevan aivan täysin mahdoton ymmärtää. Aina ovat heti laittamassa jostain syystä palloa jalkaan. Ovatko naiset niin epävarmoja itsestään vai missä vika, mutta näin se näyttää useimmiten olevan.

 

[Flu]

Kyennyt sopimaan? Mistä sellaista päähäsi olet saanut?

No siis yksinkertaista päättelyä. Et ole asunut naisen kanssa ja nykyinen "pakottaa". Joten varmaankaan aikaisemmat eivät ole pakottaneet ja koska et ole päätynyt asumaan kenenkään kanssa niin varmaankaan tämä mukava "kaksi aikuista keskustelevat asioista ja sopivat yhteenmuuttamisesta" ei ainakaan sinun kohdallasi toiminut kovin hyvin. Ehkäpä sinulle oikeasti sopivin tapa onkin, että nainen "pakottaa" sinut tähän päätökseen. Kuka tietää.

Miten "huoraus" kuuluu mielestäsi asiaan? Yrität ilmeisesti vittuilla laihoin menestyksin?

No en. Yritin vain saada sinun näkemään asian naisesi kannalta. Luuletko, että hänen kaverinsa puhuvat sinusta vain jumaloiden? Veikkaisin, että historiasi johdosta jonkinmoisia epäilyksiä on naisellasi ja hänen kavereillansa. Mikä siinä jätkässä on vialla, kun se ei ole koskaan naisen kanssa asunut?

Otan suurella kitollisuudella vastaan vinkin, minne 53 neliön huonekalut kannattaa varastoida väliaikaisesti. Myös kyseisen varastoimisen kustannukset kiinnostavat.

Väliaikaisesti? Uumoiletko jo nyt eroa? Jos oikeasti rakastat sitä naista niin myy koko roska ja muuta yhteen. Jos et, niin anna naisen mennä, asu yksin ja päätä kaikista ihan itse ilman mitään "painostusta".

Minullahan ei ole mitään väliä mitä teet, mutta tämän teiniajan testosterinimonsterit "mähän en mitään pakottamista siedä" - käy välillä hermoille. Varsinkin, kun se kohdistuu varsin miehen ikään varttuneeseen kaveriin, joka ensimmäistä kertaa miettii yhteen muuttoa naisen kanssa. Ota riski ja katso miten käy (siis jos oikeasti rakastat tuota naista). Ei koko elämäänsä voi elää varman päälle ja olla aina plan-B valmiina.

 

[Cemetery Gates]

Ovatko naiset niin epävarmoja itsestään...

Ovat. Näin kertoo omakohtainen kokemukseni. Takana avioero noin kaksi ja puoli vuotta sitten, sen jälkeen olen viihtynyt yksin, mutta tapaillut naisia suht aktiivisesti. Vastaan on tullut lähes yksinomaan mainioita, viehättäviä ja fiksuja naisihmisiä, jotka ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta halunneet sitoutua lyhyen tapailun jälkeen. Nimenomaan epävarmuus ja kenties heikohko itsetunto ovat paistaneet läpi turhan monta kertaa.

En väitä olevani mikään taivaanlahja naisille tai muutenkaan täydellinen, enkä aio loppuikääni heilua sinkkuna, mutta ihmeellisen paljon on tullut sitoutumishaluisia naisia vastaan kahden ja puolen vuoden aikana.

 

[grace]

Väliaikaisesti? Uumoiletko jo nyt eroa? Jos oikeasti rakastat sitä naista niin myy koko roska ja muuta yhteen. Jos et, niin anna naisen mennä, asu yksin ja päätä kaikista ihan itse ilman mitään "painostusta".

Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista kuin annat ymmärtää Flu. Meidän on täältä sivusta hävyttömän helppo huudella "oikeita" vastauksia ja tuputtaa omia teorioitamme muille. Jos joku asia on noin yksioikoista sinulle, se ei välttämättä ole sitä muille. Soosi käsittääkseni pyysi vinkkejä alunperin. Ei jargonia sitoutumisesta.

 

[Alamummo]

Ovat. Näin kertoo omakohtainen kokemukseni. Takana avioero noin kaksi ja puoli vuotta sitten, sen jälkeen olen viihtynyt yksin, mutta tapaillut naisia suht aktiivisesti. Vastaan on tullut lähes yksinomaan mainioita, viehättäviä ja fiksuja naisihmisiä, jotka ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta halunneet sitoutua lyhyen tapailun jälkeen. Nimenomaan epävarmuus ja kenties heikohko itsetunto ovat paistaneet läpi turhan monta kertaa.

En väitä olevani mikään taivaanlahja naisille tai muutenkaan täydellinen, enkä aio loppuikääni heilua sinkkuna, mutta ihmeellisen paljon on tullut sitoutumishaluisia naisia vastaan kahden ja puolen vuoden aikana.

Naisilla biologia asettaa rajoituksensa lisääntymiseen ja siksi oman sukupuoleni edustajat kieltämättä monasti ovat hanakoita sitoutumaan. Olen asian huomannut ystävistänikin.

 

[Alamummo]

Luuletko, että hänen kaverinsa puhuvat sinusta vain jumaloiden? Veikkaisin, että historiasi johdosta jonkinmoisia epäilyksiä on naisellasi ja hänen kavereillansa. Mikä siinä jätkässä on vialla, kun se ei ole koskaan naisen kanssa asunut?

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että en ole kyseisen kaltaisesta asiasta puhunut tyttökavereideni kanssa, jos jolla kulla meistä on/on ollut ikänsä yksin asunut miesystävä. Ei tämä nyt kovin epätavallista nykypäivänä ole. Ehkä sinun ystäväpiirissäsi sitten puhutaan ihmisistä tällä tavalla.

Väliaikaisesti? Uumoiletko jo nyt eroa? Jos oikeasti rakastat sitä naista niin myy koko roska ja muuta yhteen. Jos et, niin anna naisen mennä, asu yksin ja päätä kaikista ihan itse ilman mitään "painostusta".

Eikö keisari soosi tuossa puhunut, että muuttaisi mahdollisesti naisen kämppään ja myöhemmin hankkisivat yhteisen asunnon. Oletettavasti daami ei asu missään palatsissa, joten jossain ne omat kamat on säilöttävä. Oletko oikeasti niin hölmö, että väität ainoan oikean ratkaisun olevan se, että luopuu kaikesta omastaan ja muuttaa vain hammasharjan kanssa? Mielestäni on fiksua pitää omaa asuntoaan ainakin hetken ajan (jos siihen on mahdollisuus), sillä jos se yhteiselo ei sujukaan, niin ei ole ainakaan tyhjän päällä. Realisti pitää olla kaikesta rakastumisesta huolimatta.

 

[tant gredulin]

Mikä siinä sitoutumisessä btw niin kauheaa muuten on? Ihan näin yleisestä mielenkiinnosta kyselen, enkä tarkoita ketään spesifisti. Haluaako ihminen pitää ovet ja ikkunat auki parempia vaihtoehtoja varten, ja miettii että 'hyvä on parhaan vihollinen'? Vai liittyykö se jälkeläisten saamiseen, jolloin haemme sitä oikeaa geenipankkia & ominaisuuksia?

 

[Kaiser Soze]

Mikä siinä sitoutumisessä btw niin kauheaa muuten on?

Eikai täällä kukaan ole väittänytkään että sitoutumisessa olisi jotain vikaa? Ainoastaan sitoutumisen hätäilevä aikataulu tuottaa päänvaivaa.

Ja tuosta "jos rakastat oikeasti" jutusta.. 4kk:ssa kukaan ei rakasta ketään oikeasti. Tai ainakaan minä en sellaiseen valheelliseen pikakiintymiseen kykene.

 

[Kaiser Soze]

Oletettavasti daami ei asu missään palatsissa, joten jossain ne omat kamat on säilöttävä. Mielestäni on fiksua pitää omaa asuntoaan ainakin hetken ajan (jos siihen on mahdollisuus), sillä jos se yhteiselo ei sujukaan, niin ei ole ainakaan tyhjän päällä. Realisti pitää olla kaikesta rakastumisesta huolimatta.

Amen Sis.

Kohteena todellakin on pieni kaksio, jossa asustavat meidän lisäksi koira ja kissa. Tekee jo tiukkaa saada omat vaatteet ja harrastevälineet sopimaan sinne..

 

[LaTe_Show]

Ja tuosta "jos rakastat oikeasti" jutusta.. 4kk:ssa kukaan ei rakasta ketään oikeasti. Tai ainakaan minä en sellaiseen valheelliseen pikakiintymiseen kykene.

Mielenkiinnon ja keskustelun vuoksi: miten määrittelet "oikean" rakkauden tai milloin "oikeasti" rakastaa toista?

 

[RajatOn]

Toi yhteenmuuttaminenhan on se piste, jonka jälkeen viimeistään puolen vuoden sisällä huomaa, että miltä tulevaisuus toisen kanssa näyttää. Omalla kohdalla entinen halus muuttaa samaan kämppään, kun oltiin pari vuotta seurusteltu. Ite en kuitenkaan sillon halunnut muuttaa yhteen, johtuen siitä että olin vielä turhan nuori siihen ja toiseks halusin nähdä/kokea miltä tuntuu asua yksin.

Naisille se tuntuu olevan tärkeää, että näkee miestänsä vähän väliä ja on perillä miehen tekemisistä, eli kai se on luottamuksenpuutetta, omistushalukkuutta tai sitten nainen kaipaa läheisyyttä. Itelläkin on vastaava "pelko" tällä hetkellä takaraivossa, että koska parempi puolisko alkaa vaatimaan enemmän ja enemmän yhdessä oloa. Tässä ei kuitenkaan olla kun kuukauden päivät tapailtu ja silti tuntuu, että vähän väliä täytyis nähdä, vaikka tällä hetkellä mun aika ei siihen riitä... (yli 40 tuntisii kouluviikkoja...)

Eiköhän Kaiseri osaa oikeen päätöksen tehdä, se ainakin kuullostaa fiksulta että pitää kämpän ja jos siltä tuntuu niin viettää enemmän aikaa naisen kämpässä. Pikku hiljaa kerralla.. Eka muutamia päiviä viikossa ja siitä sitten useempia jos siltä tuntuu. Mihinkään ei kannata ryhtyä pakon sanelemana.

 

[Kaiser Soze]

Mielenkiinnon ja keskustelun vuoksi: miten määrittelet "oikean" rakkauden tai milloin "oikeasti" rakastaa toista?

Ainakaan malli, jossa mennään kuukauden seurustelun päätteeksi kihloihin ja erotaan 2 kk:n päästä ei ainakaan ole sitä oikeata rakastumista, vaan ihastunutta hetken huumaa jossa kuvitellaan olevansa rakastuneita.

Jokainen määritelkööt oman "rakastumisensa" asteen itse. Minulle oma järkeni sanoo että 4kk:ssa ei voi rakastua, vaan touhu on pelkästään ihastumista.

Ihmettelemään pistää myös jatkuva seurustelevien parien vieraissa juokseminen. Mitä helvetin rakastamista sellainen on, että juostaan heti panemaan jotain muuta, kun päästään kumppanilta karkuun kapakkaan?

 

[LaTe_Show]

Ainakaan malli, jossa mennään kuukauden seurustelun päätteeksi kihloihin ja erotaan 2 kk:n päästä ei ainakaan ole sitä oikeata rakastumista, vaan ihastunutta hetken huumaa jossa kuvitellaan olevansa rakastuneita.

Jokainen määritelkööt oman "rakastumisensa" asteen itse. Minulle oma järkeni sanoo että 4kk:ssa ei voi rakastua, vaan touhu on pelkästään ihastumista.

Ihmettelemään pistää myös jatkuva seurustelevien parien vieraissa juokseminen. Mitä helvetin rakastamista sellainen on, että juostaan heti panemaan jotain muuta, kun päästään kumppanilta karkuun kapakkaan?

OK, tämän minä "halusinkin" kuulla, sillä sinun aiemmasta viestistäsi sain ehdottomamman (<- onko tuo edes oikea sana?) kuvan.

Sen verran kommentoin tätä sinun tilannettasi, että yhtälailla sinä(kin) olet "ehdoton" ja "pakotat", kun pidät omaa puolta asiasta. Niin kliseiseltä kun tämä kuulostaakin, niin tärkeintä "ei ole olla oikeassa", "joko-tai" tai saada se "oma tahto" läpi - tärkeintä on että kommunikoi ja löytää sen yhteisen ratkaisun asialle. Käytännössä tämä voi sitten olla esimerkiksi tämä sinun ehdottomasi malli ...

p.s. Tuo sinun mainitsemasi "malli" on yksi (negatiivinen) ääripää... ihan yhtälailla voi asiat mennä mallin mukaan myös hyvin. Nimittäin en haluaisi luoda itse itselleni palomuuria rajoittamaan tunteitani sillä ettei voi "rakastua toiseen 4 kuukaudessa".

p.s.s Äh, tarkoitus ei ollut alkaa leikkimään mitään Doctor Philiä, mutta yritin vaan viestittää sitä, että kommunikointi on kaiken a-ja-o ja näissä tunneasioissa kannattaa kuitenkin pitää (terveellä tavalla) avoin mieli, sillä liika rajoittuneisuus/kyynisyys ei ole hyvästä...

Good luck bro!

 

[Pateettinen]

Jokainen määritelkööt oman "rakastumisensa" asteen itse. Minulle oma järkeni sanoo että 4kk:ssa ei voi rakastua, vaan touhu on pelkästään ihastumista.

Sanojen vääntelyähän tämä, mutta mielummin erottaisin rakastua ja rakastaa, enkä tunkisi mitään ihastua-sanaa joukkoon. Rakastua voi ensisilmäyksellä, mutta se on eri asia, rakastaako tätä ihmistä koskaan.

 

[Rosoh]

Voi perseensuti,

Probleema nimittäin on se, että neito vaatii puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen muuttamista ja että saisin pitää omaa asuntoani sen jälkeen korkeintaan vielä 2 kk, koska ei ole järkevää maksaa vuokraa siitä samaan aikaan. Syy tähän muuttovaatimukseen on se, että neidolla ei kuulemma 34 vuotiaana ole enää aikaa leikkiä miesten kanssa, vaan muuttamalla yhteen näkee heti sen, että tuleeko toimeen yhdessä asuen.

Ehdotan Susi-1 toimintoa eli suojasavu ja irtautuminen optimaalisissa olosuhteissa.

Mieti että; teetkö ratkaisun sen vuoksi että neito niin haluaa vain sen vuoksi että se on teistä molemmista lähes tulkoon paras ratkaisu.

Itse olen havainnut hyvän keinon näiden asioiden ratkaisuun kuluneen vuoden aikana...

Menen peilin eteen, ajattelen kyseistä asiaa ja mikäli en pysty katsomaan itseäni peilistä silmiin tuntematta vaivautumista niin voin todeta että joku tässä mättää ==> syytä joku irtautua tai sitten very serious talking with ms. xx

 

[Kaiser Soze]

syytä joku irtautua tai sitten very serious talking with ms. xx

Jep. No, tulevat 3 päivää kertovat asiasta tarkemmin.

Launtaina kuitenkin karkaan viihteelle. Nappaako Rosoh saunailta Olarissa?

 

[hekottava pappi]

Sanojen vääntelyähän tämä, mutta mielummin erottaisin rakastua ja rakastaa, enkä tunkisi mitään ihastua-sanaa joukkoon. Rakastua voi ensisilmäyksellä, mutta se on eri asia, rakastaako tätä ihmistä koskaan.

Jep, näin itsekin ajattelen, termit "rakastua" ja "rakastaa" ovat kaksi täysin eri asiaa. Rakastaminen tosiaan vaatii jo yleensä pitempää tuntemista.

 

[Rosoh]

Jep. No, tulevat 3 päivää kertovat asiasta tarkemmin.

Launtaina kuitenkin karkaan viihteelle. Nappaako Rosoh saunailta Olarissa?

Vkl voisin tulla saunomaan, jos pääsen flunssasta eroon.

ja ettei mene OT:ksi niin ... hmmm-mmm ... vaikuttaa siltä että alitajuntaisesti tiedät mitä tulee tehdä/mitä tulee tapahtumaan. Palataan...

 

[grace]

Mikä siinä sitoutumisessä btw niin kauheaa muuten on? Ihan näin yleisestä mielenkiinnosta kyselen, enkä tarkoita ketään spesifisti.

Sitoutumisessa sinällään ei ole mitään kauheaa. Sitoutuminen nähdään, sukupuolesta riippuen, eri tavalla. En halua yleistää, koska voin puhua vain omasta puolestani.

Yleensä homma on mennyt niin, että kun minä olen kokenut olevani sitoutunut suhteeseen niin se ei riitäkään naiselle. Se miten minä koen parisuhteeseen sitoutumisen on ollut aika kaukana vastapuolen käsityksestä sitoutumisesta. En sitten tiedä onko kohdalle osunut yltiö-innokkaita sitoutujia, mutta usein parisuhteessa on tuntunut siltä, että kaikki "siteet" vanhaan pitäisi unohtaa, jotta olisin suhteessa "täysillä mukana". Ihan kuin ei saisi olla mitään mukana "edellisestä elämästä". Se ei vaan toimi noin minun kohdallani. Muista on paha sanoa.

 

[tant gredulin]

Aika harvalla ihmisellä se noin toimiikaan :) Ymmärrän mitä tarkoitat. Omallekin taipaleelle mahtuu yksi tuonkaltainen suhde, jossa ystäväni olivat vääriä, harrastukset oli vääriä ja oliskos vielä väärin sitouduttukin...

Toinen asia, joka minua kiinnostaa on tunteistaan puhuminen (joka noin yleensä ottaen on luokiteltu 'naisten osaamisalueeksi'). Meneekö se niin, ettei uskalleta sanoa, miltä tuntuu, kun pelottaa että toisesta ei tunnukaan samalta ja/tai se tulee jossain kohtaa bumerangina takaisin? Vai uskaltaako olla sitä mitä on ja sanoa miltä tuntuu siitä huolimatta?