Jaahas, tulikohan sitä taas ero eteen...
Olen tässä nyt muutaman kuukauden erään oikein ihanan tytön kanssa pyörinyt. Baaristahan hän minut pokasi matkaansa, oli kuulemma jo pidempään touhujani etäämmältä seurannut. Ihastuin häneen välittömästi.
Todella usein olemme tapailleet ja suurimman osan öistäni olen tänä syksynä hänen luonaan viettänyt. Koska kyseessä on pienen tytön yh-äiti, on arki ollut lähinnä vain hänen kotonaan oleskelua. Pahemmin emme ole arkisin minnekään matkoille päässeet. Tämä on sopinut minulle oikein hyvin, johan sitä on tähän ikään aivan tarpeeksi arki-iltaisin pelleiltykin.
Joskus, yleensä kännissä, juhlimaankin olemme välillä ennättäneet, hän on kertonut minulle, että olisin hänelle täydellinen mies, jos hänen elämäntilanteensa olisi toinen. Hän ei kuulemma juuri nyt tahdo seurustella. Minusta suhteemme on kyllä ihan seurustelun kriteerit täyttänyt... Olen siis tulkinnut olevani välillä hieman tiellä ja päätellyt, että ei tämä välttämättä pitkään kestä, vaikka toisin toivoisinkin...
Asia on toki minua vaivannut, olenhan kovasti ihastunut tuohon kierolla huumorintajulla ja mukavalla asenteella varustettuun naiseen. Järki on sanonut useammankin kerran, että lähde nyt äkkiä pois, ennen kuin sattuu. Sydän on sanonut muuta ja hänen luokseen olen kerta kerran jälkeen aina palannut.
Eilen pidimme hänen luonaan pienet juhlat ja luonnollisesti päissäni menin laukomaan jotain nerokasta ja välillemme syntyi konflikti. Minä tietenkin raukkana paskahousuna en jäänyt asiaa selvittämään, vaan jätin ihmiset taaksaeni ja painelin lähipubiin vetämään olutta. Paikalle jääneet suuntasivat ilmeisesti taksilla keskustaan. Vitutti ankarasti.
Olin niin kännissä, että sammuin bussiin kotimatkalla. Heräsin kotoani aamuyöllä ystäväni soittoon ja huomasin samalla, että olin saanut tytöltä parikin viestiä, joissa hän tiedusteli sijaintiani.
Soitin hänelle ja kotonaanhan hän oli. Pyytelin anteeksi ja kysyin, voisinko ajella taksilla hänen luokseen juttelemaan asioista. Ei kuulemma käynyt. Hänellä oli seuraa. En tiedä kuka tai ketä. Alkoi vitutta vielä enemmän ja päätin muutaman oluen vielä aamuyöstäkin hörpätä.
Nukuttua en saanut. Ahdisti aivan saatanasti. Miksi helvetissä pitää pilata jotain niinkin hienoa jollain typerällä tokaisulla? Nytkö se pelkäämäni loppu sitten tuli?
Pakko oli aamulla lähteä noin nollan tunnin yöunien ja armottoman krapulan kourissa ulos, kun seinät meinasivat tulla kotona päälle. Matkalla ahdisti niin, että kävin erään luottoystäväni luona tirauttamassa pienet itkut. Vitutti.
Tekstiviestin tytölle laiton ja pyysin ilmoittelemaan, jos vielä joskus tapaamme.
En tiedä. Tuntuu aivan helvetin pahalta, vaikka tilanne varmaan näyttöpäätteltä luettuna melkoisen mitättömältä vaikuttaakin. Taitaa olla tämäkin juttu ohi, sillä en usko, että tilanne välttämättä enää korjaantuu.
Me haluamme tältä suhteelta aivan eri asioita. Minä tahtoisin mukavan tyttöystävän, jonka kanssa aikaani viettää, hän jotain aivan muuta tai pahimmillaan ei mitään. Silti homma on jatkunut ilmeisesti tekohengityksellä mahdollisesti hieman liian pitkää.
Saisi nyt edes vastata siihen tekstiviestiini. Paskat fiilikset, morjens.