Joops kyllä noihin naisiin (tyttöihin) rupeaa menemään usko. Vituttaa vieläkin taannoinen tilanne, mikä sattui meikäläisen naisrintamalla.
Elikä. Tapasin yhden kauniin tyttösen ja siinä alkusähläyksen jälkeen kumpikin ilmaisi, että kiinnostuneita ollaan toisistamme. Pari kuukautta siinä sitten meni aika tiiviissä tahdissa ja aika hyvin tuli tyttö tutuksi. Jokin kuitenkin hommasta puuttui. No sitten meni viikko ja kysyin, että mikäs nyt mättää, kun hän on hieman hiljainen ollut. Hän sitten kertoi, että kuvioissa on mukana toinen poika ja että tuo poika on hänen sydämensä valittu. Kertoi myös, että minä olen kaikinpuolin ihana ym. paskaa. Vitutti. No, laitoin tekstarin, että ok...(haista vittu piti ensin kirjoittaa, mutta maltoin mieleni..)
Eipä hätää. Kyllä merestä kaloja löytyy. No, viikon pidin siinä henkistä paussia ja sitten saan tekstarin tyyliin "Pidät mua varmaan tosi tyhmänä, mutta mun mielestä se poika ei oo oikee mulle, ja haluisin et jatkettais sun kanssa, koska oot niin turvallinen ja blaa blaa blaa..." Tivasin siinä sitten, että en ala mihinkään enää, jos en varmasti tiedä, että muuttaako hän mieltään taas viikon päästä? Lupauksia sateli, että tämä on nyt varma päätös ja tunnun siltä oikealta.
Menee noin 5-6 päivää ja tyttö rupeaa käyttäytymään taas oudosti. Kysyn, että onko se taas se poika? Hän vakuuttaa, että ei todellakaan. Viikon 7:nä päivänä hän kertoo että se sama poika on edelleen kuvioissa mukana (viikko sitten olin kysynyt, että ethän vaan muuta mieltäsi viikon päästä taas?) ja sillon totesin että tää on ihan haista vittu meininkiä ja snadisti tuli suututtua sille muijalle. Miksi vitussa pitää tahallaan satuttaa ja antaa toiselle tyhjiä lupauksia?
Vaikka juttu ei tuon pidempää kestänyt, niin satuttaa kyllä ihan kivasti. Nytkin vasta pystyin tänne tulemaan avautumaan, pari viikkoa on asiaa päässä pyöritellyt, ja miettinyt että mitä tein väärin. Lopetin mietiskelyn ja totesin, että vika yksin oli tytössä, eikä mua vois vähempää kiinnostaa.
Nykyään kyllä ollaan toki kavereita, mutta ehkä välit ovat "hieman" kylmenneet. Arvatkaapa mitä vastaan, jos saan viikon päästä viestin: "Hei eix me voitais viel yrittää...?"
Tällä hetkellä olen onnellisesti poikamies, ja asia ei tule todellakaan muuttumaan vähään aikaan. En vaan jaksa.