Naisasiat

[Voppie]

Eniten satuttaa, jos se jättäminen on jotenkin epämääräistä ja jollain kiusallisella ja kavalalla tavalla tehty. Se musertaa kyllä miehen jos naisenkin. Saa olla aika kovapintainen, että missään ei tunnu, jos ainakin oikeasti on ollut kiinnostunut.

Jep, täysin totta. Juuri nyt istuskelen/makailen (entisen) yhteisen kämpän lattialla ja olo on aika syvältä. Illalla kun tulin pelin ja rankkojen treenien jälkeen himaan, niin näky oli aika musertava. Viimeisetkin tavarat oli nainen kantanut pois ja siinä se sitten yhteinen kotimme mollotti tyhjyyttään. Vieraspatjalla tässä nyt goisataan ja uusi kämppä pitäisi löytää mahdollisimman pian. Jotenkin vaan epätodellinen olo, koska tämä asunto ja elämä oli jotakin sellaista mistä oli aina unelmoinut ja mistä todellakin nautti. Olisikohan asiaa auttanut, jos tuonkin olisi useammin osoittanut? Mene ja tiedä sitten...

Avautumiseksihan tämä nyt meni, mutta helpoin kait se on tänne "anonyymina" kirjoittaa, kun ei tiedä kenelle puhuisi tai mitä puhuisi. Ei osaa tunteitaan pukea sanoiksi. Välittäminen, viha, katkeruus ja kaikki melskaavat pään sisällä ja sitten pitäisi aika kiireelläkin ruveta saamaan elämää taas järjestykseen.

Mutta oikein paljon tsemppiä vladille. Näin se elämä heittelee...

 

[ms.qvist]

Mutta oikein paljon tsemppiä vladille. Näin se elämä heittelee...

En tyydy latelemaan mitään kliseitä mutta toivotan sinullekin tsemppiä jatkoon!

Sinun tilanteesi on kuitenkin epäilemättä tuskallisempi kuin minun koska teillä oli jo yhteinen elämä ja yhteinen kämppä - minulla sellaiset olivat vasta suunnitteilla kenties jonnekin vuoden päähän mutta nyt ne suunnitelmat ja ajatukset saa tyystin haudata.

Pakko tässä on kuitenkin jaksaa, murehtia aikansa ja sitten suunnata katse tulevaan...

vlad.

 

[Jeihki]

elämä oli jotakin sellaista mistä oli aina unelmoinut ja mistä todellakin nautti. Olisikohan asiaa auttanut, jos tuonkin olisi useammin osoittanut? Mene ja tiedä sitten...

En todellakaan ole tulossa tänne jeesustelemaan, mutta olen miettinyt tuota kysymystä usein itsekin ja tullut siihen lopputulokseen että vastaus on kyllä. Sinun tapaustasi en tietenkään tunne, mutta puhun sitten vaikka niistä kuuluisista omakohtaisista kokemuksista. Naiset tarvitsevat huomiota ja huomionosoituksia enemmän kuin miehet. Siinä vaiheessa kun tulee hyvä matsi televisiosta, niin mies (ainakin minä) toivon olevani näkymätön ja minuun ei osoiteta mitään huomiota.

Omalla kohdalla olen yrittänyt muistaa (usein kuitenkin unohtuu) että se ei loppupeleissä suuria ponnisteluita vaadi saada pidettyä vastakappale tyytyväisenä. Mikä siinä sitten on että aina ei vaan jaksa pusihalia vaikka olisi kuinka ihana nainen? Miettikääpä sitä ja sillä aikaa muistakaa kuitenkin tehdä sitä naisenne kanssa. Jos joku sen vastauksen keksii niin laittakaapa tänne.

Joku viisas (varmaan Tommy Taberman) on joskus sanonut että yksi halaus ja siihen vaikka suudelma päälle päivässä tekee jo ihmeitä. Älköömme unohtako siis naisiamme nyt, eikä tulevaisuudessa. Paljon ne vaatii, mutta paljon ne myös oikein kohdeltuna antaa.

Edit: Pahoittelut Vladille ja Voppielle hommien kariutumisesta. Kukaan ei tätä koskaan halua kuulla, mutta totta se on; kyllä se siitä.

 

[Jeffrey]

Arvoin sinkku- ja naisasia-ketjun välillä. Naisasia voitti.

Niin sitä vaan eletään sinkkuudessa, joka alkaa pikkuhiljaa tympiä. Jeffreyn tarina:

Ikää siis 19v. Omasta mielestäni jo vanha kokenut karpaasi jopa naisten suhteen, mutta eiköhän totuudennimessä tuokin elämänala ole minulle vielä ainakin puoliksi täysi mysteeri.

Kun tässäkin ketjussa (ja sinkku-ketjussa) nyt on puhuttu kuinka vanhasuola on alkanut janottamaan niin kerrotaan oma tarinani liittyen tähän: Tuossa muutama vuosi sitten oli eräs kaunis ja mukava tyttö, joka jopa ilmaisi kiinnostuksensa hyvin voimakkasti. Myös murrosikäinen Jeffrey oli tyttöön ihastunut, mutta teki tuolloin todellahuonon valinnan. Siinä kun pikkuhiljaa ajauduttiin tytön kanssa tilanteeseen jossa oli pakko valita kavereiden ja tytön välillä niin Jeffrey valitsi kaverit. Eihän kaverit ikinä huono valinta ole, mutta olisi varmasti jotenkin pystynyt sumplimaan skenaarion johon molemmat olisivat kuuluneet. Nyt viimekuukausina olen törmännyt kyseiseen tyttöön pariin otteeseen ja olen huomannut kuinka hieno ja todella kaunis yksilö hänestä on putkahtanut. Tietysti todennäköisesti mahdollinen suhde olisi karahtanut näiden parin vuoden aikana, mutta harmittaa se, että ei tosissaan edes yritetty.

Sinkkuus ei sinäänsä varsinaisesti ole minulle tällähetkellä ongelma, tai siis se, etteikö tulevia ex-vaimo ehdokkaita olisi. He vaan eivät Jeffreytä tällähetkellä miellytä. Kai sitä on jollain tavalla nirso, mutta toisaalta miksi lähteä suhteeseen vain pillun takia, kun pillua voi saada muutenkin, ei tosin ehkä niin säännöllisesti.

Itseluottamus naisasioissa ei tällähetkellä ole sitä kovinta luokkaa. Ärsyttävintä tässä asiassa on se, että useat tytöt joihin olisi kiinnostusta löytynyt on jäänyt kokeilematta. Olenkin jälkeenpäin kuullut tällaisten tyttöjen kavereilta, että myös heiltä olisi kiinnostusta löytynyt, mutta mistä huomaa onko tyttö kiinnostunut? Jos esim. koulussa tai baarissa hakee tyttöön katsekontaktia ja tämä sen huomatessaan kääntää katseen muualle niin toki minä tulkitsen sen kielteisenä asiana, mutta ilmeisemmin tytön on sitten jäätynyt (ei voi olla) tai jotain, koska muutaman kuukauden päästä juurikin tytön kaverit ovat sanoneet, että "oisit menny puhuu sille kun sekin oli kiinnostunut susta". Vittu! En minä mikään jumala ole, en mä voi mitään ajatuksia alkaa lukemaan. Miksi ei tytöt voi jollain sellaisella tavalla ilmaista kiinnostustaan jonka minäkin ymmärtäisin?

Edit: PS: Haistakaa kaikki naiset paska!

 

[Rafael]

Jeffrey. Puhut niin asiaa. Itse asiassa kaikki mitä kerroit on tuttua myös tänne päin. Itselläkin on eräs tytsi, joka vain jäi. Siinä hässäkässä oli kavereita, koulua ja harrstuksia. Nyt tekisin melkein mitä vain, että tämä daami tulisi kainaloon.

Ja mitä tulee kysymkseen siitä, miksi tytöt ei näytä kiinnostustaan.
Mielestäni tässä tullaan johonkin alkukantaiseen kysymykseen. Tai ainakin meidän kulttuurimme on muodostunut siten, että miehen täytyy tehdä kaikki aloite. Tämä systeemi on niin perseestä kun vaan olla ja voi. Tuntuu siltä, että me miehet olemme pelkkiä nukkeja naisten tarpeita varten, eikä toisin päin kuten kuvittelemme. Mitäpä jos Jeffrey menisit seuraavalta kiinnostuksen kohteelta kysymään suoraan? Niin, helppo vastaus on arvattavissa. Ilman satumaista onnea saat käsilaukusta naamallesi ja sinulle nauretaan ja leimataan jonkin sortin pervertiksi. En epäile vetovoimaasi. Näin se menee. Ei ole helppoa olla mies.

Tytöt näyttäkää tunteenne miehille. Kertokaa ajatuksistanne. Puhukaa puhukaa ja puhukaa..

 

[Lorvi]

Nyt täytyy sanoa, että Lorvi on tyytyväinen, erittäin tyytyväinen!

Ihan tärisyttää.

 

[avatar]

Jaha. Se ois tuossa muutaman tunnin sisällä reissu taas neidin luokse. Alkaa melkein jännittämään. Nähdään toki melko harvoin siis, mutta itsellä on koulun kanssa niin paljon tekemistä, että ei tässä päivittäistä tapailua ehtisikään tekemään, että tässä mielessä kaukosuhde on ihan jees vaikkei matkaa nyt ole kuin himpun yli 100km. Pitäkääpä peukkuja, että tämäkin itkijä saisi itselleen naisen niin ei tarvis teidänkään täällä vittulla, että pidä nyt se turpas kiinni välillä :D

 

[Rocco]

Ikää siis 19v. Omasta mielestäni jo vanha kokenut karpaasi jopa naisten suhteen, mutta eiköhän totuudennimessä tuokin elämänala ole minulle vielä ainakin puoliksi täysi mysteeri.

Voin lohduttaa...

On vain kaksi tapaa ymmärtää naisia.

Kukaan ei tunne kumpaakaan.

 

[arpa80]

Voin lohduttaa...

On vain kaksi tapaa ymmärtää naisia.

Kukaan ei tunne kumpaakaan.

Niinpä..en voi ymmärtää, mitä mä tein tai jätin tekemättä.

Olin vielä vuosi sitten sillä mielellä, että mä pidän hauskaa ja pysyn sinkkuna, mutta jostain ilmesty nainen ja pilasi kaiken.

Naisten kumma vaikutus vaiko vanhuus?
esim:
- Ennen tuota naista, minä en tosiankaan ollut meidän porukassa se joka jättäisi lähtemättä radalle.

- Nykyään saan mennä kavereiden mukaan radalle lähes entiseen tapaan, mutta nyt jostain kumman syystä jää menemättä ja käytän lauantaini mieluummin vuokratun lehvan katsomiseen ja iltapalan pakertamiseen.


Nimim. Kohta puoleen Avokki

Ps. Ei siinä mitään, että pääsi käymään noinkin. Hyvä nainen kaikin puolin, siis tosi hyvä.

 

[FreezingHell]

Naisten kumma vaikutus vaiko vanhuus?
esim:
- Ennen tuota naista, minä en tosiankaan ollut meidän porukassa se joka jättäisi lähtemättä radalle.

- Nykyään saan mennä kavereiden mukaan radalle lähes entiseen tapaan, mutta nyt jostain kumman syystä jää menemättä ja käytän lauantaini mieluummin vuokratun lehvan katsomiseen ja iltapalan pakertamiseen.

Taitaa olla Pete2004 vielä nukkumassa ja scholl Tukholman tavarataloissa etsimässä litran päniköitä. No, kyllä ne kohta tulee valistamaan sinua, että oletkin tossun alla ja eivät voi käsittää miten tuollaisia nyhveröitä on olemassa.

 

[Beukeboom]

scholl Tukholman tavarataloissa etsimässä litran päniköitä. .

Täysin OT, mutta loistava kuitti..niin sanotutsti "reps".

 

[Alamummo]

Edit: PS: Haistakaa kaikki naiset paska!

Kokeile tätä vaikka avausrepliikiksi...

 

[scholl]

Kokeile tätä vaikka avausrepliikiksi...

Veikkaan, että voisi toimiakin aika hyvin. Naiset diggaavat kinata, joten tuollaisella repliikillä voisi päästä hyvin argumentointitilanteeseen. Sen jälkeen vaikkapa puolituntia asian perustelua, jonka jälkeen kaura onkin kypsää niitettäväksi ja matka jatkunee makuuhuoneen puolelle

 

[hihhu]

Itseluottamus naisasioissa ei tällähetkellä ole sitä kovinta luokkaa. Ärsyttävintä tässä asiassa on se, että useat tytöt joihin olisi kiinnostusta löytynyt on jäänyt kokeilematta.

Tähän täytyy todeta, että onnistumiset ruokkivat itseluottamusta ja onnistumisia taas on vaikea saada jos ei koita.

Noin muuten täytyy todeta tuosta naisten itseäänilmaisemattomuudesta, että olette oikeassa siinä, että eihän se reilua ole, että miehille pedataan sitä pakkiensaamisen paikkaa, mutta toisaalta asian voi nähdä niinkin, että ainakin menestys on omissa käsissä. En usko, että olisi kovin herkkua istuskella paikoillaan ja vartoilla, että josko juttelemaan tulisi joskus muitakin kuin kusipäitä ja känniääliöitä.

Loppuviimeksi ongelma lienee siinä, että sitä pakkien saamista pidetään jotenkin niin kauhean kovana paikkana. Elämä jatkuu senkin jälkeen ja hyvähän se vaan on, ettei tule sotkeennuttua naiseen, joka ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Suurin ongelma onkin se iankaikkinen varmistelu. Kyllä sille pään pois kääntävällekkin voi mennä ihan rauhassa juttelemaan.

Haasteenomaisena tehtävänä tarjoan kaikille teille, jotka painitte tuon uskalluksen puutteen kanssa, seuraavaa harjoitusta: kirjoittakaa vaikkapa tähän ketjuun 500 sanan essee aiheesta "Mikä kaikki elämässäni menee pieleen jos joku nainen antaa pakit?"

 

[pikkukatti]

No yhtä vaikeaa se on huomata onko mies kiinnostunut vai ei. Ainakin minä olen sen verran ujo etten ihan helposti mene jonkun mukavan oloisen miehen juttusille. Lisäksi jos joku mies katsoo minua saatan ns. jäätyä. Eli kääntää katseen pois. Niin, kyllä tuota tapahtuu naisillekin. Ainakin minulle. Eikä se tarkoita etten ole kiinnostunut. Suosittelen silti menemään juttelemaan naiselle. Siinä kyllä huomaa onko kiinnostusta. Tosin itse saattaisin puhua tuollaisessa tilanteessa ties mitä. Mutta kyllä se pitäisi huomata onko toinen lähinnä vittuuntunut vaiko vain ujo.

 

[scholl]

"Mikä kaikki elämässäni menee pieleen jos joku nainen antaa pakit?"

Eiköhän tuo riipu jatkotoimista. Jäädäänkö leikkimään kylmää sotaa vai reagoidaanko asiaan. Tosin eiköhän jonkinlainen ennakkokoulutus olisi paikallaan, jotta tuollaista pakkitoimintoa ei olisi. Sehän on suorastaan hävyttömän huonoa käytöstä.

 

[ms.qvist]

No yhtä vaikeaa se on huomata onko mies kiinnostunut vai ei. Ainakin minä olen sen verran ujo etten ihan helposti mene jonkun mukavan oloisen miehen juttusille. Lisäksi jos joku mies katsoo minua saatan ns. jäätyä. Eli kääntää katseen pois. Niin, kyllä tuota tapahtuu naisillekin. Ainakin minulle. Eikä se tarkoita etten ole kiinnostunut. Suosittelen silti menemään juttelemaan naiselle. Siinä kyllä huomaa onko kiinnostusta. Tosin itse saattaisin puhua tuollaisessa tilanteessa ties mitä. Mutta kyllä se pitäisi huomata onko toinen lähinnä vittuuntunut vaiko vain ujo.

Entäpä jos mies on yhtä ujo niin kuinkas silloin toimitaan? Meinaan minä kyllä olen niin ujo etten ihan helpolla mene juttelemaan sellaisen naisen kanssa johon en ole aiemmin tutustunut minkään viestintä välineen avustuksella (tarkoitan lähinnä nettiä). Jos nainen ei tee sitä aloitetta tai osoita selkeällä tavalla kiinnostuneisuuttaan niin ei minusta ole minkään sortin aloitteen tekijäksi, sitä kun ujo ja etenkin heikolla itsetunnolla varustettu niin vaihtoehdot ovat varsin vähissä...

Toisaalta eipä tämä seuran etsiminen nyt ole aivan ajankohtaistakaan, annan pölyn laskeutua edellisen suhteenjäljiltä ja tutustun (jälleen kerran) itseeni. Mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan, joten mistä sitä tietää vaikka illalla koiraa ulkoiluttaessani törmäisin sananmukaisesti johonkin ihmiseen ja siitä alkaisi sitten "vuosisadan rakkaustarina"...

vlad.

 

[FourForty]

Loppuviimeksi ongelma lienee siinä, että sitä pakkien saamista pidetään jotenkin niin kauhean kovana paikkana. Elämä jatkuu senkin jälkeen ja hyvähän se vaan on, ettei tule sotkeennuttua naiseen, joka ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Suurin ongelma onkin se iankaikkinen varmistelu. Kyllä sille pään pois kääntävällekkin voi mennä ihan rauhassa juttelemaan.

Ja kaikkein surullisin on tilanne, jossa kiinnostus olisi ollut molemminpuolista, mutta kummallakaan ei ollut uskallusta tehdä asialle mitään. Viimeksi tämä tuli mieleen, kun eräs naispuolinen kaveri paljasti yhden kaverinsa olleen minuun pari vuotta sitten pitkän aikaa ihastunut. Minulla ei ollut asiasta mitään käsitystä enkä nytkään tiedä, kuka kyseisen ihmisen kavereista on kyseessä, ja tutustuin tähän ihmiseen vasta hiljattain, joten hänen kauttaankaan asia ei voinut edetä. Jälkeenpäin vain muistelin tuota aikaa omassa elämässäni ja olisin todennäköisesti ollut ihan fiiliksissä, jos tämä kyseinen nainen olisi ilmaissut kiinnostuksensa, mutta niin ei sitten koskaan käynyt.

Jos kiinnostuksen kohde on riittävän fiksu, ei se hätkähdä vähän huonosti esiintuotua kiinnostusta. Treffitiedustelun lähettäminen tekstiviestitsekin on minusta parempi vaihtoehto kuin se, että jää itsekseen haaveilemaan eivätkä asiat koskaan etene mihinkään.

 

[Johan]

Toisaalta eipä tämä seuran etsiminen nyt ole aivan ajankohtaistakaan, annan pölyn laskeutua edellisen suhteenjäljiltä ja tutustun (jälleen kerran) itseeni.

Ajattelinpa tähän ajattelumalliin pistää omia ajatuksiani, sen enempää siis vladia siis neuvomatta.

Itse seurustelin useampia vuosia useamman eri naisen kanssa (eri aikaan kuitenkin), tosissaankin. Ts. tarkoituksena oli perhe-elämä yms. keski-ikäistyvään elämään kuuluva seesteytyminen. Lapset, yhteinen, oma (pankin) asunto jne. Kaikista yrityksistä huolimatta asiat valuivat eroihin, joiden jälkeen tutkin omia käyttäytymismalleja ja tekemisiänikin hyvin tarkasti ja johtopäätöksiä tehden. Tuolloin tein päätöksiä muuttaa tekemisiäni ja suhtautumistani yleensäkin naisiin. Minun olisi pitänyt - kuulemma - muuttua jo suhteiden aikana. Aloin uskoa näihin muuttumisiin. Vähensin vittuilua, olin enemmän yhdessä, katselin niitä vuokravideoita, opettelin ruoanlaittoa, siivosin jne, jne.

Nykytilanne, lähes 10 vuotta eteenpäin noista ajoista on kuitenkin paljastanut sen, ettei omaa tyyliä ja persoonaa voi eikä pidäkään muuttaa. Ainahan jotain oppiikin, eikä täysin itsekäs suhde toimi ainakaan mulla, mutta perusluonteenpiirteeni olen säilyttänyt ja olen ollut siihen asiaan tyytyväinen. Voin olla itsekeskeinen ilman syyllisyydentuntoa ja fiilistä siitä, että alistaisin. Yksittäisiä, pieniä vitutuksen aiheita ei käytännössä ole ja jos onkin, niistä voi sanoa.

Pointtini siis on: älkää muuttako itseänne sen vuoksi, että ette ole kelvanneet jollekin. Itsensä kusettaminen on helvetin typerää, vaikkakin helppoa.

 

[Jeffrey]

Tähän täytyy todeta, että onnistumiset ruokkivat itseluottamusta ja onnistumisia taas on vaikea saada jos ei koita.

Niin. Tässä hieman omia ajatuksia ajatelleena, niin en nyt sitten loppujen lopuksi tiedä, että onko minulla edes huono omatunto. Jotenkin vain tällähetkellä tuntuu siltä, että ei ole paikkaa jossa tutustuisin naisiin. Aika kun menee lähinnä opiskeluun ja duuniin. Enkä koe näissä paikoissa mitään naiseentutustumisvimmaa. Sitten kun pari kertaa kuukaudessa lähtee (usein sunnuntaisin jolloin (~ikäiseni) naiset ei ole liikkeellä) radalle, niin tulee oltua niin tauluissa, että ymmärtää pysyä erossa kaikista kivoista tytöistä, että ei sotkisi mahd. tulevia tsäänssejä.

Jotenkin tuntuu olevan tällä hetkellä vaan hirveän huono tuuri (vaimokandidaatti) naisten kanssa. Joku niissä aina sitten loppujen lopuksi mättää ja kovaa. Eikä tämä mielestäni ole asia jossa tulisi tehdä kompromisseja.

Kaikista vaikeinpana koen kumminkin sen, että mitä jutella täysin tuntemattomalle tytölle, ja tässä onkin se todella iso kompastus kivi. Puolituttujen kanssa on helppo mennä juttelemaan, mutta se siitä sitten.

Isoin asia tässä kuitenkin on se, että olen ns. omissa piireissä jo mokannut kaikki menneet ja tulevat tsäänssit omalla hölmöilyilläni.

 

[pettter]

Pointtini siis on: älkää muuttako itseänne sen vuoksi, että ette ole kelvanneet jollekin. Itsensä kusettaminen on helvetin typerää, vaikkakin helppoa.

Näin on. Se on feikkiä jos esittää toiselle ihmiselle olevansa jotain, mitä ei oikeasti ole. Kuinka kauan sitä jaksaa. Kaksi viikkoa vai kaksi kuukautta siitä kun tapaa toisen? Tai mitä jos feikkaa koko loppuelämän? Onko se oikein toista kohtaan ja varsinkin itseään kohtaan, jos ei voi olla oma itsensä ja tehdä niitä asioita joita oikeasti haluaisi tehdä.

Jos jonkin tietyn ihmissuhteen takia joutuu luopumaan monista asioista joita haluisi tehdä, ja niiden tilalle alkaa tekemään sellaisia juttuja joita ei haluaisi tehdä, niin ei se loppupeleissä kannata. Jos ei keskenään pääse yhteisymmärrykseen, ja varsinkin jos ei pääse sopuun omissa ajatuksissaan, niin kannattaa miettiä jotain toista parisuhdetta tai ehkä jotain muuta vaihtoehtoa. Mä itse ainakin teen niitä asioita joita haluan nyt tehdä. Kerran täällä vaan eletään, ja senkin ajan joutuu kokonaan viettämään tässä samassa helevetin kropassa johon on kerran sattunut syntymään. Oma sydän pitäisi löytyä omasta rinnasta ja omat aivotkin pitäisi löytyä omasta päästä, eikä toisen.

Itseasiassa mä kirjoitin äsken tähän varmaan ruudullisen lisää tekstiä, mutta pyyhin ne, kun samaa paskaa aloin jankuttamaan.

 

[Mats Bedö]

Nainen lahti kahdeksi viikoksi Aasiaan duunimatkalle.

Puhu siina sitten naisasioista. Taidan lahtea baariin...

 

[Gagne]

Omalla polulla tallaaminen kannattaa. Ennemmin tai myöhemmin. Eli feikkaamaan ei kannata lähteä vaikka kyseessä olisi millainen Viivi tahansa.

Itselläni on nyt tainnut kannattaa. Välimatkaa on, mutta missä tuntuu sata kilometriä? Ei missään. Sitäpaitsi on ihan jees olla itsekseenkin välillä.

 

[pikkukatti]

Entäpä jos mies on yhtä ujo niin kuinkas silloin toimitaan?

Tuo on aika hankala tilanne. Itsellä on just tuollainen tilanne. Olisi kiinnostusta erääseen henkilöön. Joka ilmeisesti on myös melko ujo. Ei oikein tiedä miten etenisi, kun ei ole varma onko toinen kiinnostunut. Voisihan sitä tietysti laittaa asialle jonkun kaverin, joka tuntee hänet myös. Joka voisi hieman kysellä asioita. No jos ensin kattelisi miten homma muuten etenee. Toivon mukaan ollaan molemmat eräissä pippaloissa lähiaikoina. Siellä alkoholin vaikutuksen alaisena saattaa rohkaistua juttelemaan enemmän. Kunhan ei tietysti liikaa ota rohkaisua. Ai niin tää oli naisasiat-ketju... No oonhan minä nainen.

 

[cosmic_rodeo]

Jaahas, tulikohan sitä taas ero eteen...

Olen tässä nyt muutaman kuukauden erään oikein ihanan tytön kanssa pyörinyt. Baaristahan hän minut pokasi matkaansa, oli kuulemma jo pidempään touhujani etäämmältä seurannut. Ihastuin häneen välittömästi.

Todella usein olemme tapailleet ja suurimman osan öistäni olen tänä syksynä hänen luonaan viettänyt. Koska kyseessä on pienen tytön yh-äiti, on arki ollut lähinnä vain hänen kotonaan oleskelua. Pahemmin emme ole arkisin minnekään matkoille päässeet. Tämä on sopinut minulle oikein hyvin, johan sitä on tähän ikään aivan tarpeeksi arki-iltaisin pelleiltykin.

Joskus, yleensä kännissä, juhlimaankin olemme välillä ennättäneet, hän on kertonut minulle, että olisin hänelle täydellinen mies, jos hänen elämäntilanteensa olisi toinen. Hän ei kuulemma juuri nyt tahdo seurustella. Minusta suhteemme on kyllä ihan seurustelun kriteerit täyttänyt... Olen siis tulkinnut olevani välillä hieman tiellä ja päätellyt, että ei tämä välttämättä pitkään kestä, vaikka toisin toivoisinkin...

Asia on toki minua vaivannut, olenhan kovasti ihastunut tuohon kierolla huumorintajulla ja mukavalla asenteella varustettuun naiseen. Järki on sanonut useammankin kerran, että lähde nyt äkkiä pois, ennen kuin sattuu. Sydän on sanonut muuta ja hänen luokseen olen kerta kerran jälkeen aina palannut.

Eilen pidimme hänen luonaan pienet juhlat ja luonnollisesti päissäni menin laukomaan jotain nerokasta ja välillemme syntyi konflikti. Minä tietenkin raukkana paskahousuna en jäänyt asiaa selvittämään, vaan jätin ihmiset taaksaeni ja painelin lähipubiin vetämään olutta. Paikalle jääneet suuntasivat ilmeisesti taksilla keskustaan. Vitutti ankarasti.

Olin niin kännissä, että sammuin bussiin kotimatkalla. Heräsin kotoani aamuyöllä ystäväni soittoon ja huomasin samalla, että olin saanut tytöltä parikin viestiä, joissa hän tiedusteli sijaintiani.

Soitin hänelle ja kotonaanhan hän oli. Pyytelin anteeksi ja kysyin, voisinko ajella taksilla hänen luokseen juttelemaan asioista. Ei kuulemma käynyt. Hänellä oli seuraa. En tiedä kuka tai ketä. Alkoi vitutta vielä enemmän ja päätin muutaman oluen vielä aamuyöstäkin hörpätä.

Nukuttua en saanut. Ahdisti aivan saatanasti. Miksi helvetissä pitää pilata jotain niinkin hienoa jollain typerällä tokaisulla? Nytkö se pelkäämäni loppu sitten tuli?

Pakko oli aamulla lähteä noin nollan tunnin yöunien ja armottoman krapulan kourissa ulos, kun seinät meinasivat tulla kotona päälle. Matkalla ahdisti niin, että kävin erään luottoystäväni luona tirauttamassa pienet itkut. Vitutti.

Tekstiviestin tytölle laiton ja pyysin ilmoittelemaan, jos vielä joskus tapaamme.

En tiedä. Tuntuu aivan helvetin pahalta, vaikka tilanne varmaan näyttöpäätteltä luettuna melkoisen mitättömältä vaikuttaakin. Taitaa olla tämäkin juttu ohi, sillä en usko, että tilanne välttämättä enää korjaantuu.

Me haluamme tältä suhteelta aivan eri asioita. Minä tahtoisin mukavan tyttöystävän, jonka kanssa aikaani viettää, hän jotain aivan muuta tai pahimmillaan ei mitään. Silti homma on jatkunut ilmeisesti tekohengityksellä mahdollisesti hieman liian pitkää.

Saisi nyt edes vastata siihen tekstiviestiini. Paskat fiilikset, morjens.