Naisasiat

[Ted Raikas]

Kyllä jokainen teistä löytää kumppaninsa jos edes viitsii tehdä asialle jotain eikä vain murjottaa kotona kun ei tule pesääkää..

Kyllä. Senpä takia olen nyt positiivisella ja avoimella asenteella lähtenyt liikenteeseen ja tutustunut (alunp. edes liiemmin ylimääräisiä yrittämättä, ko. neito alkoi osoittaa kiinnostusta minuun) ainakin jollain tapaa miellyttävään ihmiseen, kenen kanssa nyt toistaiseksi tuntuu olevan todella paljon yhteistä. Varmaahan ei ole mikään, mutta ei se pelaa joka pelkää. Tuota vanhaa fraasia käyttäen.

 

[avatar]

Kyllä jokainen teistä löytää kumppaninsa jos edes viitsii tehdä asialle jotain eikä vain murjottaa kotona kun ei tule pesääkää..

Äijähän murjas vitsin. Melkein oli hauska. Hyvä, että joillain sentään kulkee. Itsellänikin tosin juuri tällä hetkellä, mutta ei kulkenu viiteen vuoteen. Tuon kun olisit tullu kotiovelle päin naamaa sanomaan vuosi sitten niin olis voinu käydä huonosti.

 

[bisnesman]

Ihme kyllä, uskollinen tyttöystävä jonka kanssa asun yhdessä. Eikä tule edes usein riitaakaa. Kyllä jokainen teistä löytää kumppaninsa jos edes viitsii tehdä asialle jotain eikä vain murjottaa kotona kun ei tule pesääkää..

Kumppanin löytää varmasti, mutta se on aivan eri asia kuin että löytäisi ihmisen jonka kanssa 1)viihtyy, 2)josta välittää ja 3)johon luottaa. Ja samat kriteerit täyttää tietenkin myös kumppanin puolelta.

Toisilla rima on matalammalla ja toiset tinkivät enemmän. Sitten on ne joilla todellakin on mahdollisuus löytää 1,2,3. Mutta paskapuhetta että edes suurimmalla osalla ihmisistä asia on näin.

 

[avatar]

Kumppanin löytää varmasti, mutta se on aivan eri asia kuin että löytäisi ihmisen jonka kanssa 1)viihtyy, 2)josta välittää ja 3)johon luottaa.

Toisilla rima on matalammalla ja toiset tinkivät enemmän. Sitten on ne joilla todellakin on mahdollisuus löytää 1,2,3. Mutta paskapuhetta että edes suurimmalla osalla ihmisistä asia on näin.

Niimpä. Sitä vaan kun toiset seurustelee seurustelun vuoksi. Toiset silloin kun löytää riittävän hyvän ihmisen joka vielä kiinnostaa ja joka vielä tuntee samoin. Itselleni näyttäisi niin käyvän tällä tahdilla kerran viiteen vuoteen tai sitten tämä mahdollinen kumppani pysyy lopun ikään. Toivotaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, niin ei tarvis enää päätä tässä elämässä hajottaa.

 

[Ted Raikas]

Niimpä. Sitä vaan kun toiset seurustelee seurustelun vuoksi. Toiset silloin kun löytää riittävän hyvän ihmisen joka vielä kiinnostaa ja joka vielä tuntee samoin.

Samat sanat. Varmasti minullakin olisi niitä pesäntarjoajia voinut löytyä, jos vaan olisi ollut tai olisi kiinnostusta moisia etsiä. Kun ei vaan ole. Olen mieluummin täysin tosissani ja koko sydämestäni jonkun kanssa, kuin jonkun kanssa jotenkin vaan tai pelkän seksin takia. Jokainen tietysti tyylillään, en ole mikään arvostelemaan, jos joku juoksee vain toosan perässä. Toisaalta sellaiset kevytkenkäiset jakorasiat eivät myöskään kiinnosta vakavalla tasolla, koska en luota sellaiseen ihmiseen.

Eli kaikille se ei todellakaan ole helppo asia löytää sopiva ihminen itselleen, vaikka olisi kaikkea yrittänyt ja tehnyt parhain päin. Ikävää, että kaikki eivät sitä tajua, etenkin ne, keillä ei ole vaikeuksia tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Minullakin on omat henkilökohtaiset ongelmat elämässäni ollut (ja on edelleen), jotka osaltaan ovat olleet vaikuttamassa ihmissuhteiden muodostamiseen. Tilanne on toki viimevuosina koko ajan vain parantunut, kun on saanut elämästään otetta. Sikäli kuulostaa useasti nimimerkki avatarin kertoma jokseenkin tutulta. Kenties jotain muutakin yhteistä kuin suosikkijoukkue. =)

Tsemppiä vaan kaikille, ketkä vaikeuksien kautta päätyvät voittoon!

 

[Pärde]

Kaikilla on varmasti elämässään omat ongelmansa ja naisrintamallakin voi tulla joskus lunta tupaan. Eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa, että purkaa sisintään vaikkapa sitten keskustelupalstalle, jos se helpottaa omaa oloa eikä parempaakaan keinoa sillä hetkellä keksi. Kaikki aiempi huomioon otettuna komppaan ilman muuta Kaivantoa ja mielestäni on todella huvittaa kuulla juuri sinun vittuilevan toiselle tämän naisasioiden takaiskuista ja tilityksistä. Vitsiksihän sen toki tarkoitit, mutta se oli todellakin sangen mauton sellainen. Etkä sitten edes ymmärtänyt möhläystäsi, vaan yritit turhaan pelastaa "maineesi" ankealla vastineellasi, vaikka Kaivanto veti jo aivan napakymppiosuman vastapalloon. Sait siis juuri sitä, mitä kerjäsit.

Ei, en tarkoittanut vitsiksi. Eikä kyse ollut vittuilusta koskien ongelmien tilittämistä tai takaiskuja.

Lähinnä hain takaa sitä, että mielestäni tämä ketju on mitä mainioin foorumi käsitellä mieskunnan keskuudessa ikuista ongelmaa - naisia. Näistä täällä olleista tarinoista, elämäntilanteista ja niiden seuraamuksista. Siinä voi oikeasti oppia jotain.

Ja kokemusten jakaminen on hyvästä, voi saada kylmää ja objektiista palautetta ulkopuolisilta ja kenties oivaltaa jotain uutta omasta tilanteestaan/elämästä yleisesti.

Ehdottomasti tämä ketju on loistava paikka "tilittää" ja saada vastauksia kirjoitukselleen, olen näin toiminut itsekin ja se on helpottanut jopa joskus omaa oloa.

Kysymys onkin siitä, että etkö esimerkiksi Sinä näe eroa siinä, että "tohtori#4"/"Pärde"/kukavaan käy täällä kertomassa ongelmastaan kerran vuodessa ja siinä, että "Ted Raikas" kirjoittaa (kärjistetysti) joka toinen päivä, ettei kuulu mitään uutta ja samat vanhat lätinät. Ei millään pahalla, mutta mielestäni jossain kohtaa viestistä loppuu sisältö, ja vastauksetkin ovat sitä samaa "kyllä se siitä" -muminaa.

Summa summarum, en itse näe minään itseisarvona kirjoittaa tähän ketjuun jatkuvalla syötöllä, mutta seuraisin mielelläni hyvää keskustelua täällä. Ja siihen ei oman näkemykseni mukaan kuulu jatkuva sama vanha jauhaminen.

Toki en ole mikään palstapoliisi, eikä moderointi kuulu toimenkuvaani, kunhan otin kantaa tämän yhden suosikkiketjuni sisältöön.

edit: Olet aivan oikeassa, minun kommenttini oli täysin mauton ja asiaton, toisin kuin Kaivannon vastine, joka oli lähinnä humoristinen ja oivaltava.

 

[Mace]

Kysymys onkin siitä, että etkö esimerkiksi Sinä näe eroa siinä, että "tohtori#4"/"Pärde"/kukavaan käy täällä kertomassa ongelmastaan kerran vuodessa ja siinä, että "Ted Raikas" kirjoittaa (kärjistetysti) joka toinen päivä, ettei kuulu mitään uutta ja samat vanhat lätinät. Ei millään pahalla, mutta mielestäni jossain kohtaa viestistä loppuu sisältö, ja vastauksetkin ovat sitä samaa "kyllä se siitä" -muminaa.

Näen toki eron ja ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Reagoin vain aika voimakkaasti tuohon kirjoitukseesi, koska se tuntui menevän liian tylysti päin vastaanottajan naamaa. Eipä hän siitä kuitenkaan itse ilmeisesti sen enempää pahastunut, joten omakin reaktioni lienee ollut liioiteltu. Tämä tapaus on siis taputeltu omalta osaltani.

 

[Ted Raikas]

...että "Ted Raikas" kirjoittaa (kärjistetysti) joka toinen päivä, ettei kuulu mitään uutta ja samat vanhat lätinät. Ei millään pahalla, mutta mielestäni jossain kohtaa viestistä loppuu sisältö, ja vastauksetkin ovat sitä samaa "kyllä se siitä" -muminaa.

Tälläisissä tapauksissa olisi jokseenkin suotavaa, jos vaikka yv:llä kerrottaisiin asiat, ilman mitään palstalle kätkettyjä piilovittuiluja. En sentään tyhmä ole, joten jos on jotain henkilökohtaista antipatiaa, niin voin sen voin selvittää sivistyneesti puhumalla. Jos kirjoitukseni häiritsee noin kovasti, niin voin kompromissina kiinnittää huomiota asiaan. Ihan yleisen viihtyvyyden takia.

Eikä tässä ole puoleltani nyt mitään marttyyrimeininkiä. Hämmentää vain tuollainen jatkuva piikittely, kun ei käsitä sen tarkoitusperää. Ehkä nyt sitten tiedostan enemmän.

Pahoitteluni.

 

[Alamummo]

Pärde, jos jonkun substanssin puute ärsyttää, niin miksi et käyttäisi ignore-toimintoa kun sellainen kerran on tarjolla.

 

[Tobias]

Täällähän tuntuu jotkut kirjoittavan ihan vakavissaan tällaisista asioista vaikka ihmisten välisestä hauskanpidostahan tässä on kyse.

Naisasiat ovat itselläni edelleen oikein mukavasti eli mitään vakavaa ei ole edelleenkään kehittymässä, eikä tule kehittymäänkään. Uusia laadukkaita seksisuhteita on löytynyt tässä syksyn mittaan muutamia mutta toisaalta nyt on ollut kyllä todella paljon töitä myös, joten keitottaminen on jäänyt väkisinkin vähemmälle kun la ja su on vierähtänyt ajoittain yötä myöten toimistolla.

Mutta kaiken kaikkiaan ihan ookoo.

 

[sampio]

Katos, schollin opetuslapsi nousi kuolleista.

 

[scholl]

Scholl jättää nyt tämänkin ketjun vähäksi aikaa rauhaan. Muutamia ajatuksia tässä vielä lopuksi:

- Presidenttiklubilta irtoaa helposti, jos lähtee vähän laadusta tinkimään. Halvat drinksut, loungehenkisiä tiloja ja ainakin schollia siellä hyvin lyhyessä ajassa kolmekin luuskaa kähmi. Tosin ei maistunut, kun piti keitottaa huolella, mutta vinkiksi silti

- schollin etäsuhdeprojekti on edennyt seuraavasti:
1. kämppä hankittu Östermalmilta ja lähetetty sinne vaatteita
2. huomattu, että Le Café, josta tuli sähköpostia ja joka on jonkinlainen uusi perjantain duunijälkeen mesta (5->7), on sama tila, jossa Sturecompagnietin kesäkauden päättäjäisissä oli ilmaiset juomat ja safkat koko illan/yön
3. veikkaan, että tuollainen etäisyys antaa vielä paremmat mahdollisuudet kusettaa kuin jos asuisi koko ajan samassa kaupungissa ja se sopii mainiosti silloin, kun scholl ei ole ko. tyypistä kiinnostunut
4. ensi maanantaina ajattelin kierrellä vähän kaupungilla tsiguja tsiigailemassa. Kesän jälkeen on tullut oltua huonosti stokiksessa, joten fiiliksiä pitää kerätä

Hyvää siinä on tosiaan se, että Tukholmassa minua ei lähes kukaan tunne, joten voi hölmöillä rauhassa ja joskus heikkona hetkenä sortua rouskuun laatuun.

 

[Timbit]

Scholl jättää nyt tämänkin ketjun vähäksi aikaa rauhaan.

Aiot palata vasta sitten, kun olet saanut edes yhden aidon ja oikean kokemuksen naisesta?

 

[kissankarva]

Aiot palata vasta sitten, kun olet saanut edes yhden aidon ja oikean kokemuksen naisesta?

Veikkaan, että kun scholl tajuaa että muutkin kun demarinaiset käyvät paskalla, jätkää ei näy tässä ketjussa enää ikinä.

 

[Erling]

Tehääs vähän päivitystä.

Tämä "the juttu", josta täällä olen muutamaan kertaan jo mussuttanut, jatkui sitten oikeastaan aina syyskuun puoleen väliin saakka. Vaikka sen lopullisen eron piti tapahtua sinä yhtenä krapulaisena heinäkuun päivänä.
No, näitä lopullisia eroja tuli sitten varmaan lähes kymmenen. Ja kaikki tytön toimesta. Ja joka kerta se halusi palata yhteen, vähän eri säännöillä ja rajoitteilla.
Roikuin kiltisti perässä. Viimeisen kuukauden oikestaan lähinnä siksi, että panetti.

Koin oikeasti sadistista mielihyvää kun viimeisen lopullisen eron jälkeen heräsin viimeistä kertaa tutun ruhon vierestä pari viikkoa erosta.
Tyttö kärvisteli ja paljasti, että se oli jo ihastunut toiseen mutta mä olin taas sekoittanut sen pään ja pilannut elämän. Itselläni se ei enää tuntunut missään eikä mitään omaa tuntoa enää kolkuttanut, siitä se voi syyttää vain itseään. Lisäksi se oli lihonut, heheh.

Muuten tässä nyt on ollut aika hiljaista. Mä en ehkä ihan samanlaista hempukkaa jaksais enää ottaa. Tai ottaa ja ottaa, saamisestahan tässä kai on lähinnä kuitenkin kyse.
Ei vaan tässä on ollut niin pirun kosteeta ja päihdyttävää tämä elämä, ettei naisten eteen ole saanut tehtyä oikein mitään. Ja ei Bandana, en ole edelleenkään homo. Kai tämä nyt sitten on joku maan päälle tömähdys kun tossa heinäkuussa piti leijua jostain täysin olemattomasta flaksista.

Voisi taas vaihteeksi ihastua kaveriin ja pilata hyvät ystyyssuhteet lopullisesti.
Siinä mä oon tosi hyvä.

 

[FourForty]

Siirrän Miesasiat-ketjusta juttua tänne ihan omavaltaisesti, koska siinä ketjussa tosiaan alkoi naisten ääni hukkua.

Elämäni kulmakivet kun rakentuvat aika pitkälti kuvallisen ilmaisun pariin ja jossain määrin myös luovaan kirjalliseen ilmaisuun. Jos mahd. kumppanini ei näitä minulle tärkeitä ja omasta mielestäni vahvimpia piirteitäni osaisi ihailla, niin kyllähän se pahalta tuntuisi.

Sen verran pitää kommentoida tähän - kun itseänikin on onneksi siunattu erinäisillä luovuuteen liittyvillä lahjoilla - että usein niiden ihailua on tullut jopa enemmän ihmisiltä, joilla itsellään ei niitä ole. Siksi en näe välttämättömänä ihailuun sitä, että ihmisellä pitäisi niitä olla. Vai tarkoitatko tässä sitten ihmistä, jolla on niin kovat arvot, että ei näe minkäänlaista taiteilua arvostettavana? Siinä tapauksessa varmaan vaikeuksia onkin tiedossa.

 

[Ted Raikas]

Vai tarkoitatko tässä sitten ihmistä, jolla on niin kovat arvot, että ei näe minkäänlaista taiteilua arvostettavana? Siinä tapauksessa varmaan vaikeuksia onkin tiedossa.

Juurikin niin. Ei tietenkään ole mitenkään fataalia, jos toisella ei ole minkäänlaista kykyä tai taipumusta tai mielenkiintoa luoda jotain "taiteellista", oli se sitten musiikki, maalaus, kirjoittaminen, käsityöt tai mikä/mitä tahansa. Toisaalta jonkinasteinen plussa kuitenkin jos ajatellaan. Voin ainakin itse tunnustaa, että ihailen naista, joka on kätevä käsistään (joo, en meinaa mitään sellaista nyt) ja kykenee olemaan luova ja ilmaisemaan itseään siten. Ehkäpä minun on helpompi samaistua ja löytää jotain yhteistä sitä kautta. Minua ei edes haittaisi, vaikka se nainen olisi minua parempi piirtäjä tai maalaaja, pikemmin olisin ylpeä ja näkisin, että voisin ottaa häneltäkin oppia ja mikä parasta: voisi tehdä yhteistyötä ja sitä kautta olisi jotain yhteisiä pyrkimyksiä.

Ei se siis ole mikään pakko tai olennaisin asia kuitenkaan. Ei se tutustuminen tai seurustelu moisiin asioihin, tai niiden puuttumiseen kaatuisi. Pääasiassa tärkeintä on, että omat intressini herättävät siinä määrin arvostusta ja kunnioitusta, että ei ainakaan pidetä niitä turhana. Ei ole tärkeää, ymmärtäisikö hän jok'ikistä sanaa tai joka siveltimenvetoa, minkä olen tehnyt. Kunhan silti tiedostaisi, että se, mitä minä teen, on minulle ensiarvoisen tärkeää. Kannustus ja vilpitön ihailu on tietysti mitä parhainta huumetta itsetunnolle ja halulle kehittyä ja ponnistella eteenpäin.

On kyllä tosi, kuten sanoitkin, että ihailua toisaalta tulee usein eniten niiltä, ketkä eivät itse hallitse niitä juttuja mitä teen. Toisaalta sellaisiin ihmisiin voi joskus olla mahdollisuus tehdä vaikutusta asioilla, jotka on toteutuksena äärimmäisen helppoja. Yhtä kaikki, vilpitön arvostus sitä mitä teen, kohtaan on aina mieluisaa.

 

[scholl]

Nyt kun scholl on siirtynyt lätäkön yli kalaan niin voisi kommentoida taas tänne. Kaverin kanssa juteltiin eilen puhelimessa näistä asioista ja nousi sellainen erinomaisen hyvä suunnitelma:

- voi seurustella toisessa maassa ja olla sinkkuna toisessa maassa ilman ongelmia. Ainahan voi sanoa, että on kiireitä siellä toisessa maassa ja liipasta sinne tai sitten ei liipase, kusettaa vain yksinkertaisesti olinmaansa

- voi jopa seurustella molemmissa maissa ja silti kertoa molemmille naisille ristiin, että missä on ja voi silti elää sinkkuelämää

- kaveri meni niin pitkälle, että alkoi pohtia kaksia häitä

- tai voihan sitä olla sinkkunakin molemmissa paikoissa. Siinäkin "työmatkoilla" olo on olennaisen hyvä kommentti, jos ei halua tai ehdi nähdä ketään

Scholl ei ole ehtinyt sunnuntaina tai maanantaina käydä edes NK:lla, joten naisten näkeminen on nyt rajoittunut puhtaasti Djurgårdenissä lenkillä nähtyihin lenkkeilijöihin tai ratsastajiin.

 

[SamSpade]

Perkeleen perkele, kohta leipoo kiinni ihan tosissaan. Päivästä toiseen sama vitutus, ei tietenkään koko ajan pinnalla, mutta oikeastaan joka helvetin hetki taustalla. Voisi oikeasti loppua jo, ei tälläistä jaksa.

Itse asiasta en jaksa selittää enempää, kuin lainaamalla jotain purkkapoppibiisiä: Yhtä en saa. Muuten vientiä on enemmän kuin koskaan, helvetin hyvännäköisiltäkin, mutta ei vain kiinnosta.

Tell me about it... näin se menee.. joskus joku ihminen jää ikäänkuin "riivaajaksi" ajatuksiin, hankaloittaa tulevia tai olevia suhteita, koska mikään muu ei tunnu miltään.

 

[ms.qvist]

Se oli sitten siinä.

Parin kolmen viikon epätietoisuus päättyi tänään kun sain naisystävältäni mailin, se mitä olin hitusen pelännyt muuttui mailin myötä toteen ts. suhteemme päättyi tänään "virallisesti" vaikka merkkejä siitä on ollut havaittavissakin tässä lähiaikoina.

Jos jotain hyvää haluan etsiä niin en voi ainakaan syyttää itseäni siitä, että olisin salaillut menneisyyttäni vaikka hänellä olikin ennalta jo tietoa siitä - en pyrkinyt missään vaiheessa esittämään mitään sellaista mitä en olisi. Tiedä sitten mikä osuus sairaudellani lopulta oli suhteen päättymiseen mutta tiedän sen, että hän mietti suhdettaan siihen kovasti ja se synnytti hänessä lukuisia kysymyksiä ja epäilyksiä.

Toisaalta hyvää on myös se, että hän oli minulle rehellinen loppuun saakka - kertoi minulle ettei suhdetta voi jatkaa, kertoi eikä riiputtanut minua loputtomiin löysässä hirressä. Tästä kiitos hänelle..

Mitä sitten tulevaisuudelta odotan?

Ehkäpä joku päivä olen valmis suhteeseen, toivottavasti vaan löytyy ihminen joka ymmärtää sairauteni ja on valmis hyväksymään menneisyyteni kaikella tapaa.

Nyt on haikea fiilis ja miksei olisi koska on minulle(kin) kaikesta huolimatta tunteet, ne vain kohdistuvat minulle läheisiin ja tärkeisiin ihmisiin ja hän oli sitä minulle.

vlad.

 

[Ted Raikas]

vlad, otan osaa tuohon. Erittäin ikävää, että noin kävi. Vaan hyvä tosiaan, kuten sanoitkin, että ainakin luottamuksellisesti ja asiallisesti. Eniten satuttaa, jos se jättäminen on jotenkin epämääräistä ja jollain kiusallisella ja kavalalla tavalla tehty. Se musertaa kyllä miehen jos naisenkin. Saa olla aika kovapintainen, että missään ei tunnu, jos ainakin oikeasti on ollut kiinnostunut.

Vaikea löytää juuri oikeita sanoja tähän tilanteeseen. Toivottavasti kuitenkin pystyt pitämään lippua pystyssä? Tulevaisuutta on vaikeaa koskaan ennustaa, mitä se mukanaan tuo, joten tapani mukaan en mitään kliseitä: "kyllä vielä joskus löydät sen oikean..." sano, koska itseäni ne sellaiset ärsyttää.

Tärkeintä on löytää tuollaisilla hetkillä elämästään se joku asia, joka innostaa jatkamaan ja jonka parissa voi kokea haasteellisuutta ja edes pikkuriikkistä iloa.

 

[sampio]

Vaikea löytää juuri oikeita sanoja tähän tilanteeseen. Toivottavasti kuitenkin pystyt pitämään lippua pystyssä?

Ei muuta kuin tanko kovaksi ja lippu liehumaan. Ellei naista irtoa, saa ainakin huomiota.

 

[Ted Raikas]

Ellei naista irtoa, saa ainakin huomiota.

Jos näkee, että se on apu tilanteeseen, niin mikäs siinä.

Jotkut paikkailee menetyksen tunnetta irtosuhteilla ja niin pois päin. Itse en. Se ei vaan sovi, eikä se tuo mitään tyydytystä ja hyvää oloa. Eikä se ole reilua sille toisellekaan.

 

[sampio]

Vakavasti ottaen, en minä itsekään lähtisi ensimmäisenä uutta seuraa etsimään, jos oma suhteeni jostain syystä kariutuisi. Siis hyvissä merkeissä. Joo, enkä kyllä osaisi ehkä kostoksikaan lähteä kalaan, mitäpä siitä hyötyisi. Mahdollisesti vain huonontaisi tilannetta, jos toinen jostain syystä yrittäisi vielä sopia.

 

[ms.qvist]

Omasta puolestani voin sanoa etten voi kuvitellakaan tyydyttäväni omia tarpeitani tällaisen jälkeen millään irtosuhteilla - vaatii oman aikansa ennen ennenkuin olen valmis mihinkään, vähiten kuitenkaan irtosuhteisiin koska niitä en ole ennekään harrastanut joten en niitä harrasta nytkään.

Elämässäni olen pari kolme kertaa päätynyt yhden illan jutun seurauksena sänkyyn enkä todellakaan voi sanoa nauttineeni tilanteesta - jos minulla ei ole tunnetta mukana niin ei ole mitään muutakaan. Tunnen itseni sellaisen tilanteen jälkeen täydelliseksi epäonnistujaksi (jopa saastaksi).

Mielummin turvaudun omaan käteen kuin johonkin satunnaiseen seksipartneriin, näin on ollut ja näin tullee olemaankin.

vlad.